About Deleted User

Special user account.

Koulutusvienti on muutakin kuin Pisaa

http://pyramidi.it.helsinki.fi:8080/Cumulus/Standard/AssetServlet/12479303_print.jpg?recordView=SearchResult_ThumbnailView&catalogID=23&recordID=2917&errorURL=../Error.jsp

Professori Pasi Sahlberg ruotii suomalaisen koulun kehittämisen nykytilaa ja varoittelee koulutusviennille ”käyvän kuin Nokialle”, jos nyt ei tehdä oikeita poliittisia päätöksiä. (HS 12.10.2014, http://www.hs.fi/kulttuuri/a1412993780657)

Kieltämättä Pisa-tulosten jatkuva heikentyminen heikentäisi ajan mittaan kiinnostusta suomalaista koulutusta ja koulutusvientiä kohtaan. Toisaalta, koulutusviennissä suomalainen peruskoulu on harvoin varsinaisena vientiartikkelina. Pääosin koulutusvientimme perustuu suomalaisten yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten korkeaan koulutus- ja sisältöosaamiseen. Opetusalallakin Suomen varsinainen hittiartikkeli on suomalaisten opettajankouluttajien osaaminen – ei niinkään peruskoulu sinänsä.

En siis olisi heittämässä koulutusvientiä ja peruskoulun kehittämistä samojen pesuvesien mukana. Olen kuitenkin Sahlbergin kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisen peruskoulun menestys edesauttaa myös suomalaista koulutusvientiä.

Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia vastaa Helsingin yliopiston koulutusviennin koordinoinnista ja tukipalveluista. Kirsi Kettula toimii Palmeniassa koulutusviennin kehittämispäällikkönä.

 

Grundskolans slutbedömning kräver utveckling

utbildning

Att avsluta grundskolan och börja utbildning på andra stadiet är en viktig milstolpe för de flesta ungdomar. Då läroplikten nalkar sitt slut ställs ungdomarna inför ett viktigt val.Blir det gymnasie- eller yrkesutbildning?

Konkurransen om studieplatserna är ställvis hård och ungdomarna rangordnas enligt medeltalet från avgångsbetyget. Då avgångsbetyget och vitsorden är rätt så avgörande, är en central fråga även hur tillförlitlig slutbedömningen i årskurs 9 är?

Juhani Rautopuro vid Nationella centret för utbildningsutvärdering har under en längre tid undersökt hur elevers prestation i nationella prov i årskurs 9 hänför sig till slutbedömningen. Studier har gjorts bl.a. i historia, samhällslära, hälsokunskap och matematik. Resultaten tyder på att variationen mellan vitsord och prestationsnivå är ställvis stora.

Då skolor delas in enligt prestationsnivå i fyra grupper, är skillnaden i elevernas prestationsnivå i det nationella provet t.ex. över 20 % för slutvitsordet 8 i matematik. Då elever i medeltal har kunnat lösa uppgifter till ca 56 % i provet för att få vitsordet 8, har elever i den högst presterande gruppen behövt lösa 66 % av uppgifterna rätt för samma vitsord. I den lägst presterande gruppen är motsvarade siffra i medeltal 45 %.

Eftersom lärare ska följa anvisningarna i läroplanen i slutbedömningen, är en central fråga vad variationen kan bero på? Forskare pekar ut två centrala orsaker. För det första är läroplanen i sig inte ett tillräckligt verktyg. I den finns det bara uttryckt vad eleverna ska kunna för vitsordet 8 och kompetensnivån för de övriga vitsorden saknas.

Därtill lever sannolikt ett normativt förhållningssätt hos lärarna. Lärarna förhåller sig till sitt eget elevunderlag och ger vitsord genom att jämföra elevprestationerna sinsemellan, som leder till variation skolor emellan. För att kunna tala om likvärdiga möjligheter till andra stadiets utbildning behöver variationen minska.

Är det då så småningom dags att få till en förändring? Eftersom den nya läroplanen utformas nu, behöver den göras till ett gångbart verktyg för lärarna. Kompetensnivån för de övriga vitsorden behöver uttryckas och göras nationella.

Därtill behöver lärarna fortbildning. Detta läsår arrangerar Palmenia utbildningar t.ex. för matematiklärare och lärare i de naturvetenskapliga läroämnena i dessa frågeställningar.

Kaija Junttila planerar utbildningar på Palmenia

 

Helsinki – Peking – Helsinki

Ympäristöekonomian koulutusta Pekingissä Kuva: Kirsi Kettula

Maailman suurin investointipankki. Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori. Helteinen Peking. Mitä minä teen tässä seurassa?

Suomalainen koulutusvienti on aluillaan. Sen parissa työtä tekevät oppilaitokset ja yritykset mieltävät toimintakenttänsä monin eri tavoin. Helsingin yliopistossa koulutusvienti toteuttaa omalta osaltaan yliopiston strategisia tavoitteita huipulle ja yhteiskuntaan.

Minulle hienointa Helsingin yliopiston koulutusviennissä on, että siinä yliopisto käyttää osaamistaan globaalin sosiaalisen vastuun alueella ja ottaa aikaisempaa suuremman roolin globaalien ongelmien ratkaisemisessa.

Suomalaista koulutusosaamista tarvitsevat maat eivät aina vastaa käsitystämme demokraattisista yhteiskunnista. Kun valitsemme asiakkaitamme, pitäisikö siis pysytellä pois maista, joiden tapakulttuuria tai yhteiskuntajärjestelmää emme hyväksy?

Minä miellän toiminnan lähtökohdaksi ihmisen, ihmiskunnan ja luonnon hyvinvoinnin edistämisen. Jos voimme auttaa tyttöjä saamaan koulutusta tai tuoda ympäristökysymykset osaksi investointipäätöksiä, suomalaista koulutusta voi mielestäni viedä myös maihin, jotka eivät muuten vastaa länsimaisen demokratian ihanteita. Asiasta on tervettä käydä keskustelua ja tapaukset harkittava, jotta tiedostamme eettisen vastuumme.

Mutta miten siis olen päätynyt kuuntelemaan ympäristöekonomian professori Markku Ollikaisen luentoa China Development Bankin eli CDB:n pääkonttoriin Pekingiin? Vuosi sitten Ollikainen koulutti Viikissä CDB:n asiantuntijoita ympäristöpolitiikan peruskäsitteistä ja ympäristöinvestointeihin liittyvistä taloudellisista riskeistä. Nyt hänet on kutsuttu Pekingiin pitämään luentoa alan uusimmista trendeistä. Pääsin seuraamaan luentoa, joka välitettiin pankin kaikkiin konttoreihin Kiinassa.

Pekingiin oli saapunut useita viime kevään kurssin osallistujia tapaamaan opettajaansa: vaihtamaan kuulumisia ja keskustelemaan ympäristöekonomiasta. Tämä on Helsingin yliopiston koulutusvientiä, josta voin yliopistolaisena olla ylpeä!

Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia vastaa Helsingin yliopiston koulutusviennin koordinoinnista ja tukipalveluista. Kirsi Kettula on vuoden alusta ollut aitiopaikalla kokemassa suomalaisen koulutusviennin arkea ja juhlaa Palmenian koulutusviennin kehittämispäällikkönä.

Kulttuurialoilla ei hissutella

matkalaiset
Leena Hannula ja Soili Poikonen valmistuivat helmikuussa. Poikonen muistuttaa, että museossa on käytävä.

Kirjastoissa, museoissa ja arkistoissa tehtävä kulttuurityö on muuttunut paljon. Nyt kulttuurilaitokset tarjoavat paljon tekemistä ja opetusta. Osana Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenian vuoden mittaista koulutusta hankittiin muun muassa museokavereita vanhuksille ja maistatettiin perinneruokia alakoululaisille.

Helmikuussa päättynyt MATKa-koulutus oli 30 opintopisteen museo-, arkisto-, tiedekeskus- ja kirjastoalojen pedagogiikan valtakunnallinen oppisopimustyyppinen erikoistumisohjelma. Kulttuurilaitokset ovat muuttuneet yhä enemmän aktiiviseksi toimijoiksi. Ne tarjoavat monipuolista ja monimediallista toimintaa eri-ikäisille ja kilpailevat tiukasti uusista kävijöistä.

Alan koulutuksessa ei kuitenkaan ole aiemmin juurikaan huomioitu työssä tarvittavaa uudenlaista osaamista. Koulutuksen punainen lanka olikin huomioida perinteisten instituutioiden uusi rooli aktiivisena, pedagogisena toimijana.

Mirva Alakoskela

Mirva Alakoskela

– Koulutukseen osallistujat ovat esimerkiksi pohtineet, millaiset pedagogiset toimintatavat ja välineet tukisivat parhaiten erilaisia asiakasryhmiä sekä kuinka kirjastoa, museota ja arkistoa voisi yhä enemmän kehittää aidosti avoimeksi oppimisympäristöksi, sanoo erikoissuunnittelija Mirva Alakoskela.

Kulttuurilaitosten elinehto on, että ne pystyvät muuttumaan maailman mukana, kuului viesti MATKa-koulutuksen päättäjäispuheissa. Viesti on otettu vakavissaan, sillä opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa MATKa-koulutusta järjestetään Helsingin yliopiston lisäksi myös Oulussa ja Turussa.

Kaikkiaan koulutuksessa on mukana lähes 40 kulttuurialan ammattilaista eri puolilta maata. Opinnot ovat ensimmäinen pedagoginen erikoistumisohjelma alan työntekijöille Suomessa.

Koulutuksesta valmistuneet kertovat lopputöistään Helsingin yliopiston Tiedekulmassa keskiviikkona 9. huhtikuuta klo 12-13.30.