Toimivaa tutkimusta Itämeren hyväksi

Markku Ollikainen, Ympäristö- ja luonnonvaraekonomian professori, Helsingin yliopisto, p. 02941 58065,markku.ollikainen (a) helsinki.fi
Markku Ollikainen, Helsingin yliopisto

Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että kipsiä voisi käyttää Itämeren suojeluun. – Mutta sen osoittaa jo maaperäkemia ja kohta kokeellinen hankekin! Näin vakuutettiin vuonna 2007, kun minua pyydettiin TraP-hankkeen ohjausryhmään. Ja tottahan se on! TraP-hankkeen tutkijat osoittivat, että peltojen kipsikäsittely laskee fosforin huuhtoumaa noin 50 prosenttia. Tuumimme, että tässäpä on todella tepsivä keino maatalouden ympäristötukiohjelmaan. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, eikä kipsistä tullut osa ympäristöohjelmaa. – Se siitä, totesi moni hankkeessa mukana ollut.

Huoli Itämeren tilasta on minussa kuitenkin syvällä. Lapista etelään tulleena löysin juuri mereltä lapsuudesta tutun tuntureiden avaruuden ja tuulen jatkuvan kohinan. Useissa esitelmissäni toin jankutukseen saakka esiin, kuinka tehokas ja edullinen keino kipsi on Itämeren tilan parantamiseksi. Ehkä sen avulla saataisiin myös maatalouden syyllistäminen loppumaan. TEHO-hankkeen loppuseminaarin lounaalla helmikuussa 2014 Risto Artjoki maa- ja metsätalousministeriöstä selitti, että tarvitaan laajamittainen pilotti osoittamaan kipsin levityksen toteuttamiskelpoisuus ja hyväksyttävyys sekä varmistamaan saadut tulokset. Nämä osoittautuivat SAVE-hankkeen syntysanoiksi.

Runsas kukinta
Tämänkaltaisia leväkukintoja ei tuntureilla tapaa eikä niihin toivoisi törmäävän Itämerelläkään. Kuva: Riku Lumiaro

Ymmärsin viimein, että hallinto ei voi tehdä päätöksiä, jos asiaa ei ole tutkittu kaikista mahdollisista näkökulmista. Voisiko siis tieteentekijä ryhtyä kerrankin puheiden ohella myös käytännön hommiin meren suojelun edistämiseksi? Selvästi tarvittiin vastuuta ottavia toimijoita. En lopulta epäröinyt. Yhdistin voimani kahden TraP-hankkeen tutkijan, Petri Ekholmin ja Antti Ihon kanssa ja ryhdyimme luomaan laajaa pilottihanketta; Petri ja minä tutkimuksesta vastaavina ja Antti tieteellisenä neuvonantajana.

Hankkeen ydin oli selvä alusta alkaen. Teemme tiivistä ja luottamuksellista yhteistyötä viljelijöiden kanssa levityksen organisoimiseksi ja saatujen kokemusten jalostamiseksi. Samalla varmistamme uudella valuma-alueella, että huuhtoumaa koskevat tulokset pätevät. Hankesuunnitelmiin saatujen kommenttien myötä selvitettävien teemojen määrä kasvoi kattamaan vaikutukset vesieliöstöön, maaperään ja kasvustoon. Sanalla sanoen, käännämme kaikki kivet kipsikäsittelyn toimivuuden arvioimiseksi.

Olemme arvioineet sekä SYKE:n että Helsingin yliopiston malleilla, että laajamittainen kipsikäsittely savipelloilla Saaristomeren valuma-alueella voisi vähentää vuotuista fosforikuormaa jopa 100 tonnia. Määrän voi odottaa parantavan selvästi erityisesti Saaristomeren rannikkovesien tilaa, sillä yhdyskuntien typpikuormaa on vastikään vähennetty EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivin mukaisesti. Myös Suomenlahden valuma-alueella on merkittävää vähennyspotentiaalia. Saisimme Suomesta todella hienon esimerkin myös muille Itämeren maille, ja kenties kipsikonseptia voitaisiin viedä vaikkapa Puolaan.

Laajamittainen pilotti on aina yhteiskunnallinen koe, jossa testataan kahta seikkaa: toimijoiden valmiutta toteuttaa hanke sekä mahdollisten ennakoimattomien ja yllättävien seikkojen määrää ja vaikutusta. Yllätyksiin on nytkin syytä varautua. Jos kaikki kuitenkin menee hypoteesien mukaisesti, laadimme suunnitelman kipsin levittämisestä Saaristomeren, Suomenlahden ja osin Pohjanlahdenkin valuma-alueilla. Samalla pohdimme, kuinka kipsi voidaan vapaaehtoisena keinona liittää osaksi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmää. Tässä pohdinnassa pilottiin osallistuvien viljelijöiden kokemukset ja ajatukset ovat korvaamattomana apuna. Hankkeen luonnontieteelliset tulokset varmistuvat kolmen vuoden kuluessa, mutta seurantaa tarvitaan pidempään. Alustavia taloudellisia analyyseja voidaan laatia jo aiemmin.

SAVE-hankkeessa on jo tässä vaiheessa riittänyt kaikille tutkijoille jalkatyötä kilometrikaupalla. Kiirettä on pitänyt, mutta on se ollut antoisaa. On ollut mahtavaa nähdä kuinka positiivisesti ja aktiivisesti Savijoen alueen viljelijät, kunnat ja muut toimijat ovat ottaneet hankkeen vastaan. Se syventää minussa uskoa siihen, että me saamme ratkaistuksi Itämeren suojelun haasteet.

SAVE-hanke julkistettu

SAVE-kipsipilotti aloitti alkuvuonna toimintansa paikallistasolla, ja nyt hanke on tuotu laajempaan julkisuuteen. Tänä aamuna Helsingissä järjestettiin lehdistötilaisuus, jossa hanke esiteltiin medialle. Paikan päällä tilaisuudessa olivat hankkeen toteuttajat Helsingin yliopistosta ja Suomen ympäristökeskuksesta professori Markku Ollikaisen johdolla sekä ympäristöministeriön, John Nurmisen säätiön ja Yara Suomi Oy:n edustajat. Lisäksi hankkeesta julkaistiin lehdistötiedote.

Vain muutama tunti hankkeen julkistamisen jälkeen SAVE-hankkeeseen on voinut tutustua jo useamman median kautta. Kokoamme uutisia SAVE-hanke mediassa -sivulle.

Kipsipilotin vauhdikas alkutaival

Eliisa Punttila, Projektikoordinaattori
Eliisa Punttila,
Projekti-koordinaattori, Helsingin yliopisto

Kuulin kipsistä ensimmäisen kerran syyskuussa 2014 Lahdessa, kun professori Markku Ollikainen mainitsi Suomenlahden kustannustehokkaita suojelukeinoja käsittelevässä seminaarissa uuden lupaavan aineen nimeltä kipsi. Tuolloin peltojen kipsikäsittelyn vesistövaikutuksia ja kustannuksia tutkinut TraP-hanke oli päättynyt, ja kipsin tehokkuus oli käytännössäkin pystytty osoittamaan.

Vuotta myöhemmin löysin itseni perehtymästä tarkemmin kyseisen hankkeen tuloksiin sekä muihin aiempiin tutkimuksiin. Koska kipsi vaikutti niin lupaavalta keinolta, haluttiin sen käytöstä lisää kokemusta ja vaikutuksista entistäkin tarkempaa tietoa. Kipsipilotti oli myös saanut rahoitusta EU Central Baltic- ohjelmasta ja ympäristöministeriöltä ja valmis alkamaan. Olin päätynyt projektikoordinaattoriksi uuteen SAVE-hankkeeseen.

Ennen kuin kipsin käyttöä vesiensuojelussa lähdetään päätä pahkaa edistämään, pitää hankkia lisää tietoa sen soveltuvuudesta laajempaan käyttöön. Jos kipsiä toivotaan lopulta levitettävän koko Etelä-Suomen savimaille, tulee pilottialueenkin olla riittävän suuri. Tämän vuoksi SAVE-hankkeessa kipsin käyttöä testataan laajassa mittakaavassa.

Tutkimuksen edellyttämien kriteerien perusteella löytyi Savijoen valuma-alueelta Varsinais-Suomesta loistava kandidaatti pilottialueeksi. Alue pitää sisällään 2850 hehtaaria peltoalaa, jota viljelee reilu 100 viljelijää. Seuraavaksi tuli selvittää, olisiko alueen viljelijöillä kiinnostusta osallistua hankkeeseen. Laajamittaista pilottia kun on mahdotonta toteuttaa ilman viljelijöiden apua.

Savijoen valuma-alue Varsinais-Suomessa täytti tutkimuksen edellyttämät kriteerit. Kuva: Eliisa Punttila
Savijoen valuma-alue Varsinais-Suomessa täytti tutkimuksen edellyttämät kriteerit. Kuva: Eliisa Punttila

Päätimme aloittaa lähestymällä ensin kuntasektoria ja paikallisia maataloustuottajajärjestöjä. Hankkeeseen suhtauduttiin myönteisesti, joten uskalsimme seuraavaksi lähestyä alueen viljelijöitä. Kerroimme aikeistamme helmikuussa kirjeitse ja tämän jälkeen puhelimitse. Puhelinkeskustelujen lomassa saimme arvokasta tietoa viljelijöiden ensivaikutelmasta ja heitä askarruttavista kysymyksistä.

Kirjeet viljelijöille valmiina postiin. Kuva: Eliisa Punttila
Kirjeet viljelijöille valmiina postiin. Kuva: Eliisa Punttila

Maaliskuussa pidimme Liedon kunnantalolla viljelijätilaisuuden, jossa kerroimme hankkeesta tarkemmin. Kohtasimme upean 70 hengen yleisön ja annoimme vastauksia heitä askarruttaneisiin käytännön kysymyksiin. Lisää tietoa haluttiin muun muassa kipsin vaikutuksista, käytännön järjestelyistä ja viljelijöiltä edellytettävästä työstä. Puhelinhaastattelut jatkuivat vielä tilaisuuden jälkeen, jolloin useimmat päättivät osallistumisestaan.

Liedon kunnantalolle saapui 70 henkeä kuulemaan lisää kipsihankkeesta. Kuva: Samuli Puroila
Liedon kunnantalolle saapui 70 henkeä kuulemaan lisää kipsihankkeesta. Kuva: Samuli Puroila

Soittokierroksen tuloksena 60 % viljelijöistä ilmoitti olevansa kiinnostunut lähtemään mukaan kipsikokeiluun. Ulkopuolelle jättäytyneistä suurin osa ei voinut osallistua käytännön syistä, koska viljelystä oli luovuttu, tila oli luomuviljelysttä tai peltolohkot monivuotisella nurmella. Vain reilu kymmenen viljelijää päätti jättää kokeilun väliin, koska ei kokenut osallistumista kiinnostavaksi tai kannattavaksi. Kuutta viljelijää emme tavoittaneet puhelimitse. Kokonaisuudessaan hanke otettiin siis hyvin myönteisesti vastaan myös viljelijöiden suunnalta.

Muutama viikko Liedossa pidetyn tilaisuuden jälkeen tilaneuvottelijamme Terhi Ajosenpää ProAgriasta aloitti vierailut hankkeesta kiinnostuneiden viljelijöiden luona. Näiden tilakäyntien yhteydessä sovittiin peltolohkoista, joille kipsiä levitetään. Terhin seikkailut alueella tuottivat loistavan tuloksen: yli 50 viljelijää alueelta lähti mukaan kipsikokeiluun ja saimme kasaan 1550 hehtaaria. Nämä luvut mahdollistavat kattavan tutkimuksen tekemisen.

Olemme jo tässä vaiheessa todella kiitollisia kaikille alueen viljelijöille, Liedon kunnalle, Paimion kaupungille ja MTK:n paikallisjärjestöille sekä tietenkin Terhille siitä, että olette auttaneet meitä pääsemään pilotin toteutuksessa näin lupaavaan alkuun!