Juhlistaakseen onnistuneesti päätökseen vietyä kipsinlevitysvaihetta SAVE-hanke järjesti 3.11. viljelijöille ja muille sidosryhmilleen illanvieton Nautelan kartanolla Liedossa. Illan tarkoituksena oli paitsi kiittää viljelijöitä ja muita tahoja heidän korvaamattomasta työstään hankkeen eteen, niin myös tarjota rento ympäristö syksyn aikana karttuneiden kokemusten vaihdolle.
Onnistunutta iltaa vauhdittivat Nautelan kartanon erinomainen illallinen sekä taitava muusikko Samuli Jokinen piano- ja haitariesityksillään. Kuva: Samuli Puroila
Illan aluksi paikalle saapuneet vieraat saivat kuulla alustavia havaintoja Savijoen vedenlaadun kehityksestä. Petri Ekholmin työstämien kuvaajien perusteella Savijoella on tapahtunut muutoksia, jotka voivat olla ensimerkkejä kipsikäsittelyn kirkastavasta vaikutuksesta. Näistä havainnoista kerromme blogissakin pian!
Tilaisuudessa esiteltiin kartta, jossa näkyy kipsillä käsitellyt ja käsittelemättömät peltoalueet.
Pää- ja jälkiruuan välissä ääneen pääsi illan yllätysvieras. Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen oli päättänyt kiittää hankkeen osallistujia aktiivisuudesta kipsipilotin toteutuksessa ja lähetti heille tervehdyksensä videon välityksellä (video nähtävissä alempana).
Myös viljelijöille annettiin mahdollisuus kertoa kokemuksistaan. Hankkeen vaiheista keskusteltiin ensin yhdessä ja illan edetessä pienemmissä porukoissa. Osallistujat saivat myös lähettää kirjalliset terveiset hankkeen toteuttajille, ja nämä viestit ovatkin osoittautuneet erittäin hyödylliseksi palautteeksi.
Keskustelujen lisäksi projektin ohjausryhmässä viljelijöitä edustava Petri Riikonen piti puheen kertoen hankkeen olleen menestys myös viljelijöiden näkökulmasta.
Ilta oli paitsi rentoa ajanvietettä niin myös erittäin hyödyllinen yhteistyön lujittaja viljelijöiden, tutkijoiden ja muiden tahojen välillä. Tätä vankkaa yhteistyötä tarvitaan, kun kipsikäsittelyä jalostetaan eteenpäin!
Eliisa Punttila, Projekti-koordinaattori, Helsingin yliopisto
Kuulin kipsistä ensimmäisen kerran syyskuussa 2014 Lahdessa, kun professori Markku Ollikainen mainitsi Suomenlahden kustannustehokkaita suojelukeinoja käsittelevässä seminaarissa uuden lupaavan aineen nimeltä kipsi. Tuolloin peltojen kipsikäsittelyn vesistövaikutuksia ja kustannuksia tutkinut TraP-hanke oli päättynyt, ja kipsin tehokkuus oli käytännössäkin pystytty osoittamaan.
Vuotta myöhemmin löysin itseni perehtymästä tarkemmin kyseisen hankkeen tuloksiin sekä muihin aiempiin tutkimuksiin. Koska kipsi vaikutti niin lupaavalta keinolta, haluttiin sen käytöstä lisää kokemusta ja vaikutuksista entistäkin tarkempaa tietoa. Kipsipilotti oli myös saanut rahoitusta EU Central Baltic- ohjelmasta ja ympäristöministeriöltä ja valmis alkamaan. Olin päätynyt projektikoordinaattoriksi uuteen SAVE-hankkeeseen.
Ennen kuin kipsin käyttöä vesiensuojelussa lähdetään päätä pahkaa edistämään, pitää hankkia lisää tietoa sen soveltuvuudesta laajempaan käyttöön. Jos kipsiä toivotaan lopulta levitettävän koko Etelä-Suomen savimaille, tulee pilottialueenkin olla riittävän suuri. Tämän vuoksi SAVE-hankkeessa kipsin käyttöä testataan laajassa mittakaavassa.
Tutkimuksen edellyttämien kriteerien perusteella löytyi Savijoen valuma-alueelta Varsinais-Suomesta loistava kandidaatti pilottialueeksi. Alue pitää sisällään 2850 hehtaaria peltoalaa, jota viljelee reilu 100 viljelijää. Seuraavaksi tuli selvittää, olisiko alueen viljelijöillä kiinnostusta osallistua hankkeeseen. Laajamittaista pilottia kun on mahdotonta toteuttaa ilman viljelijöiden apua.
Savijoen valuma-alue Varsinais-Suomessa täytti tutkimuksen edellyttämät kriteerit. Kuva: Eliisa Punttila
Päätimme aloittaa lähestymällä ensin kuntasektoria ja paikallisia maataloustuottajajärjestöjä. Hankkeeseen suhtauduttiin myönteisesti, joten uskalsimme seuraavaksi lähestyä alueen viljelijöitä. Kerroimme aikeistamme helmikuussa kirjeitse ja tämän jälkeen puhelimitse. Puhelinkeskustelujen lomassa saimme arvokasta tietoa viljelijöiden ensivaikutelmasta ja heitä askarruttavista kysymyksistä.
Kirjeet viljelijöille valmiina postiin. Kuva: Eliisa Punttila
Maaliskuussa pidimme Liedon kunnantalolla viljelijätilaisuuden, jossa kerroimme hankkeesta tarkemmin. Kohtasimme upean 70 hengen yleisön ja annoimme vastauksia heitä askarruttaneisiin käytännön kysymyksiin. Lisää tietoa haluttiin muun muassa kipsin vaikutuksista, käytännön järjestelyistä ja viljelijöiltä edellytettävästä työstä. Puhelinhaastattelut jatkuivat vielä tilaisuuden jälkeen, jolloin useimmat päättivät osallistumisestaan.
Liedon kunnantalolle saapui 70 henkeä kuulemaan lisää kipsihankkeesta. Kuva: Samuli Puroila
Soittokierroksen tuloksena 60 % viljelijöistä ilmoitti olevansa kiinnostunut lähtemään mukaan kipsikokeiluun. Ulkopuolelle jättäytyneistä suurin osa ei voinut osallistua käytännön syistä, koska viljelystä oli luovuttu, tila oli luomuviljelysttä tai peltolohkot monivuotisella nurmella. Vain reilu kymmenen viljelijää päätti jättää kokeilun väliin, koska ei kokenut osallistumista kiinnostavaksi tai kannattavaksi. Kuutta viljelijää emme tavoittaneet puhelimitse. Kokonaisuudessaan hanke otettiin siis hyvin myönteisesti vastaan myös viljelijöiden suunnalta.
Muutama viikko Liedossa pidetyn tilaisuuden jälkeen tilaneuvottelijamme Terhi Ajosenpää ProAgriasta aloitti vierailut hankkeesta kiinnostuneiden viljelijöiden luona. Näiden tilakäyntien yhteydessä sovittiin peltolohkoista, joille kipsiä levitetään. Terhin seikkailut alueella tuottivat loistavan tuloksen: yli 50 viljelijää alueelta lähti mukaan kipsikokeiluun ja saimme kasaan 1550 hehtaaria. Nämä luvut mahdollistavat kattavan tutkimuksen tekemisen.
Olemme jo tässä vaiheessa todella kiitollisia kaikille alueen viljelijöille, Liedon kunnalle, Paimion kaupungille ja MTK:n paikallisjärjestöille sekä tietenkin Terhille siitä, että olette auttaneet meitä pääsemään pilotin toteutuksessa näin lupaavaan alkuun!
Terhi Ajosenpää, Maisema-suunnittelija ja tilaneuvottelija, ProAgria
Minulla oli ilo olla mukana SAVE-hankkeessa alkukeväällä toimiessani hankkeen tilaneuvottelijana. Tehtävänäni oli tehdä sopimus kipsinlevityksestä kaikkien hankkeeseen mukaan lähteneiden tilojen kanssa. Opin ja koin työssä paljon uutta, eikä kommelluksiltakaan vältytty.
60 tilakäynnin sovittaminen 6 viikon ajanjaksolle ei ollut ihan helppo tehtävä. Moni kauhisteli urakkaani, mutta hyvällä suunnittelulla ja tarkalla kirjanpidolla nimet, numerot ja tilakohtaiset tiedot pysyivät järjestyksessä. Minua ei onneksi luultu puhelinmyyjäksi, vaan puheluihini vastattiin nopeasti ja useimmiten tapaamisaika saatiin sovittua yhdellä puhelulla. Kevään hidas eteneminen helpotti aikataulutusta, koska tiloilla ei vielä huhtikuussa ollut kovaa kiirettä peltotöihin.
Seuraava haasteeni oli löytää tiloille. Lieto ja hankkeen valuma-alueelle yltävät osat Paimiosta olivat minulle ennestään melko tuntematonta seutua. Pääteitä pitkin olin kyllä ajellut ihastellen jokinotkojen elävöittämää maisemaa, mutta sivuteille en ollut juuri poikennut. Navigaattori oli korvaamaton apu perille löytämisessä ja tiukassa aikataulussa pysymisessä.
Joskus navigaattori saattoi ohjata aivan pöpelikköön. Kuva: Petri Ekholm
Muutamia kertoja kävi tietysti myös niin, että navigaattorin ohjaamana olin enemmän hukassa kuin ilman sitä. Yksi tie näytti olevan navigaattorin kartalla täysin poikki ja jotkin osoitteet aivan eri paikassa kuin missä ne oikeasti olivat. Viljelijöiden puhelinopastuksella sitten viimeistään pääsin perille. Vanha Fordini selvitti kelirikkopaikat tottuneesti, mutta peltoteille en sillä kuitenkaan lähtenyt ajelemaan, vaan itsepäisesti etsin korvaavan reitin navigaattorin vastalauseista huolimatta. Auton mittariin kertyi hankkeen aikana 1900 kilometriä, mikä vastaa noin kahta edestakaista kipsirekan reissua Liedon ja Siilinjärven kipsivaraston välillä. Jos olisin kipsirekan kuljettaja, niin ajo olisi vasta alkumetreillä, sillä reissuja pitäisi ajaa vielä 158 lisää.
Tilalle tullessani purin autosta pienen toimiston verran tavaraa. Matkassa olivat tietokone, tulostin, esitteitä, ohjeita, karttoja, jatkojohto, nitoja ynnä muuta. Kantaminen toi sopivasti fyysistä aktiviteettia autossa ja pöydän ääressä istumisen lomaan. Sähkö oli ainut vaatimukseni isäntäväelle, sillä sopimus piti saada tulostettua allekirjoituksia varten. Kerran sopimusta valmisteltiin ulkona kodassa, mutta sinnekin sähkö saatiin pitkällä jatkojohdolla.
Moni viljelijä oli hyvin perillä hankkeen tavoitteista tiedotteiden ja maaliskuussa pidetyn yleisötilaisuuden pohjalta. Viljelijöiden yhteistyö ja tiedonvaihto tuntui myös toimivan, sillä uudet tiedot kulkivat usein jo edeltä tilalta toiselle. Työläin osuus tilakäynnistä oli laskea lohkojen viljavuusnäytteistä kationien tasapaino. Tuomas Mattilan ansiokkaasti kehittämällä laskurilla tarkistettiin, että lohkon kalsiumin, magnesiumin ja kaliumin tasapaino pysyy kipsin levityksen jälkeenkin sopivana eikä vaaraa ravinteiden oton häiriintymiselle ole. Alkukangertelun jälkeen laskuri saatiin toimimaan moitteetta, ja uskon, että moni viljelijä katsoo viljavuustietojaan nyt uusin silmin.
Viljelijöiden toiveissa on edelliskesää kuivemmat kelit, jotta kipsinlevityskin onnistuu paremmin syksyllä. Kuva: Anu Suono
Keskusteluissa pohdittiin kipsin levitykseen liittyviä käytännön haasteita. Yksi puhutuimmista aiheista oli tulevan satokauden sää, koska tuoreessa muistissa oli viime vuoden poikkeuksellisen huono tilanne. Näin alkukesällä uskaltaa ainakin sen verran jo sanoa, että vuodet eivät näytä olevan veljeksiä eikä märkyysongelma vaivaa samalla tavalla tässä vaiheessa kesää kuin viime vuonna. Toivotaan, että sateita saadaan sopivasti ja kipsiä päästään levittämään heti puintien jälkeen.
Muutaman kerran kuulin itseäni kutsuttavan kipsinaiseksi. Tästä en ole ollenkaan harmissani, vaan otan uuden tittelin ylpeydellä vastaan. Kipsistä tehtyä hymytyttöpatsasta en alakouluaikoina saanut, joten tämä titteli korvatkoon tuon lapsuudessa saamatta jääneen huomionosoituksen.
Kiitos kaikille hankkeen tiloille hyvästä yhteistyöstä ja antoisista keskusteluista niin maatalouden kuin muun elämänmenon saralla. Onnea kipsinlevityksiin – hymyillään, kun tavataan!
