Rutgersin arkiston aarteita

|

Miia Halme oli erittäin tyytyväinen, kun löysi arkistosta 50-luvun sijasta 40-luvun.

International Leaguen päämajan etsimisessä vetämäni vesiperän jälkeen oli aika suunnata kenttäretkelle Manhattanin ulkopuolelle. Päämääräni oli New Brunswickissä, New Jerjeyssä sijaitsevan Rutgersin yliopiston arkistot.

Matkasin tunnin matkan Manhattanilta New Brunswickiin vaihteeksi junalla, sillä bussilla matkustaminen on alkanut kypsyttää: se on aikamoisen töyssyistä, ja ruuhkaan joutuminen saa aikataulut hyppimään miten sattuu. Junamatka sujui tasaisesti aikataulussaan, ja reilun puolentoista tunnin kuluttua kotiovelta istuin arkistossa. Continue reading →

Kielâpiervâl, hallelujah! (‘Kielipesä, hallelujah!’)

|

Annika Pasanen fanitti kunniatohtori Matti Morottajaa ja lauloi heviä inarinsaameksi.

Viime maanantaina Inarissa järjestettiin lauluilta, jossa inarinsaamenkielinen kokoonpano Koškepuško (Kuivahauki) lauloi omia käännöscovereitaan ja laulatti yleisöä. Koškepuško koostuu viidestä naisesta, jotka ovat tämän lukuvuoden ajan opiskelleet inarinsaamen kieltä Giellagas-instituutin järjestämässä täydennyskoulutuksessa Inarissa – ks. postaukseni “Kadotettu sukupolvi II”.

Yhtye syntyi vähän vahingossa, kun lokakuisella kalastusreissulla ruvettiin improvisoimaan inarinsaameksi Toivelaulukirjojen lauluja, ja sen jälkeen jotkut opiskelijoista alkoivat kääntää lauluja ihan vakavissaan. Minä en ole ollut mukana yhtyeessä, mutta olen Šlaarvâ ruusu –biisin ylpeä kääntäjä. Irwinin Rentun ruusu on se.

Continue reading →

Satakieli laulaa jälleen Mankbyssä

|
Georg Haggrén löysi Mankbyn muinaispellosta tiiviin nokkoskasuvston.
 

 

Satakieli laulaa alkukesän vehreällä Finnsinmäellä toivottaen tutkimusryhmämme jälleen tervetulleeksi Mankbyhyn. On kesäkuun ensimmäinen päivä ja neljäs kaivauskesä alkamassa Espoon Mankbyn keskiaikaisella kylätontilla. Tutkimusryhmämme ei ole paljon muuttunut viimevuotisesta, tutut kasvot ovat paikalla. Jopa mittausdokumentoinnistamme vastaava Maija onnistui saapumaan ilman tuhkapilvien aiheuttamaa viivettä suoraan Pompejista, jossa hän oli ollut toukokuun.

Continue reading →

Petroskoin jäljet

|

Annika Pasanen tunsi post-Petroskoi-apeutta ja sai taistelutahtoa Eino Leinon säkeistä.

Viime viikko Petroskoissa oli tiivis, rankka, antoisa ja ristiriitainen. Menomatka: 12 tuntia suomalaista ja karjalaista maantietä, tila-auton takapenkillä rytkymistä, auto-onnettomuuspelon hälventämiseksi rutiininomainen pikkupullo balsamia, puoliltaöin perillä kaupungin ulkopuolella sijaitsevassa Belye kluči (Valkeat lähteet)-parantolassa.

Paluumatka: 1 tunnin ja 20 minuutin lento pikkuisella JAK-40:lla, Komsomolskaja Pravdan tarjoamat peräti mielenkiintoiset tiedot Venäjän armeijan palkkatasosta sekä laulaja Valerij Meladžen ympärillä kuohuvasta kolmiodraamasta. Helsingissä vajoaminen jonkinasteiseen post-Petroskoi–apeuteen: ystävät siellä, me täällä, menneen elämän muistot, valitsematta jääneet polut. Kotona Inarissa petiin tainnuttava flunssa, neljän päivän horros ja sitten ylös. Petroskoista on tällä erää toivuttu. Continue reading →

Kadonneen järjestön metsästys

|

Miia Halme löysi New Yorkista etsimänsä järjestön pääpaikan, mutta kukaan ei vastannut.  

Etsin erityisesti 1940-luvun alusta tietoja kansalaisjärjestöstä nimeltään International League for the Rights of Man ja sen osallisuudesta ihmisoikeuksien julistuksen syntyyn.

Käytännössä tietojen löytyminen on osoittautunut erittäin haastavaksi. NYPL:n arkistot alkavat vuodesta 1948, ja heidän arkistoissaan on itse asiassa erittäin vähän materiaalia koko vuosikymmeneltä; suurin osa materiaalista koskee 1950-lukua. Continue reading →

Vuoden uurastus on ohi … ja uusi alkaa!

|

Georg Haggrén viettää tätäkin kesää Espoon Mankbyn kaivauksilla

Mankbyn vuoden 2009 kaivausten raportti on valmistunut. Lukemattomat kentällä täytetyt dokumentointilomakkeet on kirjoitettu puhtaaksi, valokuvat järjestetty ja luetteloitu. Karttojen puhtaaksi piirtäminen, jossa Maijalla riitti puuhaa liiaksikin, on päättynyt. Kaikkien osien valmistuttua raportti on saatu koota yksiin kansiin. Alustavat tulkinnat on tehty, mutta tulosten analysointi jatkuu toki pitkään.

Eri vuosien raportit täydentävät toisiaan ja samalla keskiajan mankbyläisten elämä alkaa pala palalta hahmottua. Kolmen vuoden kenttätöiden jälkeen tiedämme valtavan paljon aiempaa enemmän keskiajan uusmaalaisten talonpoikien elämästä. Monet asiat paljastuivat jo kaivausten aikana kentällä, mutta jälkitöiden edistyessä on koko talvikauden ajan tihkunut uusia tiedonmurusia. Continue reading →

YK:n arkistoissa

|

Mia Halme on arkistomatkalla New Yorkissa. YK:n arkisto koetteli hänen kärsivällisyyttään.

Tänään alkoi uusi viikko, ja vuorossa olivat YK:n arkistot. Kokemus oli odotetusti kiinnostava, tosin ehkä toisista syistä kuin ennalta voisi ajatella. Continue reading →

Jotnottausta Princetonissa

|

Miia Halme kokeilee eri tekniikoita kopioida arkistojen aarteita.

Parin viikon tutkimisen jälkeen kokonaiskuva New York Public Libraryn (NYPL) arkistoista on hahmottunut aika hyvin. Kiinnostavaa materiaalia on löytynyt, mutta se on kaikki myöhemmältä ajankohdalta kuin varsinaisesti tutkimani. Siksi oli mukava päästä Princetonin yliopiston arkistoihin tarkastelemaan Roger Baldwinin sekä American Civil Liberties Unionin (ACLU) papereita. Niissä on nimittäin myös dokumentteja suoraan tarkastelemastani ajasta. Continue reading →

Arkistolaatikoita ja villahuiveja

|


Miia Halme-Tuomisaari on Erik Castrén –instituutissa ihmisoikeuksia tutkiva kirjoittaja ja tällä hetkellä arkistomatkalla New Yorkissa.

Tutkimus New York Public Libraryssä on jatkunut mukavasti: arkistolaatikoita on läpikäyty ja keltaisia kopiointilipuskoja täytelty. Materiaalia on löytynyt runsaasti, vaikka se onkin edelleen myöhemmältä ajankohdalta kuin mitä varsinaisesti olen etsimässä. Mutta kontekstia, kontekstia. Continue reading →