”Hei kauaks ne auskut viel on meillä?”, kysyy käytävän toisella puolella bussissa istuva yläluokkalainen kaveriltaan. ”Ne vasta alotti!”, vastaa toinen neitokainen nauraen, johon ensimmäinen kommentoi ääni epätoivoa täynnä: ”Ei voi olla totta. Ihan kauheeta! On ne jotkut tosi hyviiki, mutku useimmilla tunneilla ne ei osaa opettaa mitää.” Tosi tarina torstain bussista matkalla harjoittelukoulusta kohti kotia. Pistää miettimään! Continue reading →

Harjoittelu on ohitse ja oppilaiden kiintymys on ylitsevuotavaa, suorastaan riippuvaista. Itse asiassa kiintymys on hellyttävän helposti ansaittavissa. Jälkikäteen mietin, millä kriteereillä oppilaat arvottavat opettajaansa Continue reading →

Olen ennen opettajaopintojani toiminut kolme vuotta epäpätevänä opettajana eri luokka-asteilla ensimmäisestä yhdeksänteen. Olen aina ollut sillä kannalla, että läksyjä pitää antaa ja tehdä. Läksyjen tekeminen on opitun asian kertaamista ja yleensä vain kertaamalla uusi asia opitaan. Continue reading →

Itse kaiverrettua omena- ja perunapainantaa leivinliinalle kangasvärein

Jokaisesta opetusharjoittelun aikana pidetystä oppitunnista pitää kirjoittaa tuntisuunnitelma. Yksinkertaisimmillaan tuntisuunnitelma sisältää opetettavan asian ja työmuodon valinnan, opettajan ja oppimisen tavoitteiden kirjaamisen, ajoituksen suunnittelun, opetuksen keskeisten käsitteiden sisäistämisen sekä arvioinnin ja eriyttämisen tarveharkinnan. Continue reading →

Minna Lintinen

Opettajaharjoittelijan on harjoitteluaikanaan seurattava muiden opettajien tai harjoittelijoiden pitämiä oppitunteja. Niille pääsy harjoittelukoulussa on periaatteessa vaivatonta: etukäteen ei tarvitse ilmoittaa tulostaan ja kaikille tunneille saa mennä.

Käytännössä toteutus on kuitenkin teoriaa monimutkaisempaa. Opettajat nimittäin usein hämmästyvät vierailupyyntöä esittäessäsi ja koettavat torjua tulosi sivistyneesti: ”Ei minulla ole harjoittelijoita tässä jaksossa.” tai ”Ei meillä ole tänään mitään erityistä.” tai ”En ole millään lailla valmistautunut harjoittelijan tuloon.” tai ”Ei minulle ole ilmoitettu tästä etukäteen.” tai ”No, tulkaa nyt sitten.” Continue reading →

Tapahtui saunassa perjantaina: 9-vuotias poika kysyy opettajaharjoittelijaäidiltään: ”Äiti, koska ne, siis millä luokalla koulussa opetetaan englannissa ne kirosanat?” Äiti vastaa nauruaan pidätellen, että ei niitä kyllä koskaan, eikä millään luokalla koulussa opeteta. ”No mistä ne sitten oppii?”, kysyy poika hämmästyneenä. Äiti vastaa: ”Kavereilta ja esimerkiks leffoista.” Johon poika toteaa epätoivoissaan: ”Ihan epäreilua!”. Continue reading →

Olen helsinkiläinen luokanopettajaopiskelija, josta ei koskaan pitänyt tulla opettajaa. Ympäristöalan korkeakoulututkinto, seitsemän vuoden kotiäitiys sekä kolmen vuoden opettajansijaisuudet saivat kuitenkin mielen muuttumaan. Nyt olen kolmannen vuoden opiskelijana suorittamassa opetusharjoitteluani Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulussa toisella luokalla ja kerron blogissani opettajaopiskelijan haastavasta arjen- ja ajatustenhallinnasta luokassa sekä luokan ulkopuolella. Continue reading →