Miksi Tasoon?

Jos haluat menestyä Trivial Pursuitissa, ryhdy humanistiksi, jos taas haluat menestyä elämässä ja saada mainetta ja mammonaa, talous- ja sosiaalihistoria on oppiaine sinua varten! Talous- ja sosiaalihistorian opiskelu on kuivasta nimestään huolimatta täynnä jännitystä ja dramatiikkaa. Aiheet saavat historiallisen mielikuvituksen lentämään ja ainejärjestön tapahtumissa voit saavuttaa täysin uuden olemisen Tason.

Jos yllä olevat perustelut eivät saaneet sinua vakuuttuneeksi, että talous-ja sosiaalihistoria on juuri sinua varten, seuraavista osioista voit lukea eräiden tasolaisten mietteitä opiskelusta ja opiskelijaelämästä.

 

Fuksina olemisen sietämätön keveys

“Talous- ja sosiaalihistoria on laaja ja yleissivistävä aine. Tietämys historiasta laajentaa käsityksiä tulevaisuuden mahdollisuuksista ja helpottaa kyseenalaistamaan vaihtoehdottomiksi esitettyjä kehitysmalleja. Talous- ja sosiaalihistorian yleissivistävyyden takia en koe hukkaavani aikaa, vaikken myöhemmin tekisikään töitä sen suoraan tarjoamilla aloilla.

Peruskoulun ja lukion tiukkoihin aikatauluihin verrattuna yliopisto-opiskelun suuri valinnanvapaus ja useilla kursseilla vallitseva läsnäolopakottumuus tuntuvat vapauttavilta. Olen havainnut, että luennoille osallistuminen kannattaa. Ne ovat usein olleet silmiäavaavia, ja niillä käyminen helpottaa selviytymistä kuulusteluista.

Fuksisyksyn alkuvaiheessa olin melko pihalla opiskeluun liittyvistä teknisistä asioista, mutta viimeistään vuodenvaihteen jälkeen kuva opiskelusta on alkanut selkiytyä. Olen tuntenut itseni opiskelun alusta asti tervetulleeksi laitokselle. Vanhemmat opiskelijat suhtautuvat fukseihin ystävällisesti ja vastailevat auliisti tiedon tarpeessa olevan
fuksin kysymyksiin. On ollut ilo opiskella ja viettää aikaa muiden fuksien kanssa.

Taso ry:n kärkäs lehti, Irtolainen, tarjoaa ilmaisukanavan kirjoittamishaluiselle. Päätoimituksen viestit ovat rohkaisevia, mikä on kannustanut kirjoittamaan. Tasolaisten ja poliittisen historian opiskelijoiden yhteisen jalkapallojoukkueen Torspon tapahtumat ovat olleet eräitä fuksivuoden suurimmista elämyksistä.”

– Joel

 

Kun Nikita ja Urho väistyivät mylläri Menocchion tieltä

“Tiesin lukiossa, että haluan lukea historiaa ja että haluan valtsikkaan, joten hain ensin lukemaan poliittista historiaa (tasolaiset tuttuni poistavat nyt puhelinnumeroni kännykästään). Onnekseni minua ei kelpuutettu suurmieshistorijoitsijaksi ja jouduin pitämään välivuoden.

Välivuotenani olin Keravan A***lassa kassana, mutta kävin myös avoimessa yhiksen johdannon. Johdannolla oli muuten varsin jäätävää, mutta pidin osuudesta jossa Marjatta Rahikainen esitteli tason klassikkokirjallisuutta ja opin tietämään, että talous-ja sosiaalihistoria on ihka oikea oppiaine. Tasoon minut myös haluttiin ja pääsin sisään.

Tasossa kiehtoo aiheiden loputon rikkaus ja historiatieteen metodit. Opiskelu on vastannut odotuksiani, ja uskon, että maailmakuvani on laajentunut ja osaan käsitellä suuria määriä tietoa. Pienenä miinuksena on sanottava, että seminaarimuotoista työskentelyä kaipaisin yliopistoon lisää.

Parasta ovat kuitenkin olleet mahtavat ihmiset, jotka tekevät asioita huolellisesti ja kunnolla, mutta kuitenkin huumorinsa säilyttäen. Kaikkia tasolaisia tuntuu yhdistävän humaani elämänasenne. Suhteeni ainejärjestöön on rakkaudentäyteinen ja intohimoinen. Kaksi vuotta tasossa ovat olleet elämäni parasta aikaa.”

– Jenni


Emeritus-Erosen epilogi (tiivistetty)

“Ihan aluksi, mikäli muistan oikein, minua vetivät puoleeni sellaiset tarinat ja selitykset, joissa käsiteltiin ihmiskunnan isoja rakenteita talouden, tekniikan ja tieteen näkökulmasta. Nämä tekijät ja kiinnostus uusimpia aikoja kohtaan kai saivat minut hakemaan opiskelupaikkaa talous- ja sosiaalihistorian oppiaineesta. Opiskeluiden alettua en enää osannut kaivata suuria selityksiä.

Mikään ei ole kiehtovampaa kuin tavallinen. On toki huomattava, että talous- ja sosiaalihistorian aihepiirit ovat usein tavallisenkin tuolla puolen – marginaaleissa ja vähemmistöissä. Talous- ja sosiaalihistoria kuuluu oppiaineena mielestäni vahvaan yhteiskuntatieteelliseen perinteeseen, jonka osana voimme ylpeästi olla osa valtiotieteellistä tiedekuntaa. Tämä on ehkä talous- ja sosiaalihistorian suurin vahvuus.

Se, että olen opiskellut nimenomaan talous- ja sosiaalihistoriaa, on tarjonnut minulle kimmokkeen ja haasteen tutustua laajasti myös muihin yhteiskuntatieteisiin ja niiden menetelmälliseen puoleen. Meillä on oman menneisyyttä peilaavan näkökulmamme kautta mahdollisuus luoda uusia avauksia yhteiskunnalliseen keskusteluun ja puhkaista erilaisia katsantokantoja vanhoihin ongelmiin. Yhteiskuntahistorian laitos on vahvasti nykyajassa, ja kaikkien onneksi yhteistyö poliittisen historian oppiaineen kanssa on täydellisen saumatonta ja luonnollista.

Talous- ja sosiaalihistorian parhaita puolia on se vapaus, jonka puitteissa opiskelija voi innostua ja kiinnostua erilaisista asioista. Vapauden vastaparina on vastuu omasta tekemisestä ja sen järjellisyydestä – opiskeluaikana on kuitenkin lupa epäonnistua, luovuttaa ja innostua uudelleen. Vastuu omasta ajattelusta ja tekemisestä on paras mahdollinen opettaja. Olen varma siitä, että asialleen omistautunut ja opiskelunsa kunnialla suorittanut talous- ja sosiaalihistorioitsija on työelämässä muiden valtsikkalaisten kanssa samalla viivalla ja joissain asioissa varmasti myös piirun verran edellä. Loppukaneettina voisin todeta, etten odottanut opiskeluilta oikeastaan mitään erityistä. Näkemykseni, toiveeni ja korostamani painopisteet ovat saaneet kehittyä ja muuttua vuosien kuluessa.

Taso ry., kuten myös Polho ry., on minulle hyvin tärkeä järjestö. Muualta Helsinkiin muuttaneena se tarjosi luonnollisen viitekehyksen, johon sosialisoitua. Toimin fuksina ainejärjestön taloudenhoitajana ja myöhemmin myös puheenjohtajana. Tuskin olisin koskaan oppinut tavoille ilman valtsikan aktiivista ainejärjestötoimintaa. Viihteellisen ulottuvuuden, joka on tietysti keskeisin, lisäksi koen, että ainejärjestötoiminta on auttanut minua kehittämään myös sellaisia ihmisten kanssa toimimiseen ja asioiden hoitamiseen liittyviä taitoja, jotka olisivat muuten opiskeluaikana saattaneet jäädä vähemmälle huomiolle.”

– Antti

Leave a Reply