Month: February 2019

Rakas GIS-päiväkirjani

Viidennellä kerralla meidät heitettiin armotta leijonan kitaan ja määränä oli käyttää oppimiamme työkaluja itsenäisesti ja tutustua myös bufferointiin. Bufferointi, eli puskurointi on työkalu, jolla voidaan selvittää esimerkiksi kuinka paljon asukkaita asuu tietyllä säteellä jostain kohteesta. Harjoituksissa laskimme muun muassa terveyskeskuksen saavutettavuutta Pornaislaisille, Vantaalla lentokenttien melualueiden vaikutusten laajutta ja bussi ja metropysäkkien läheisyydessä asuvien ihmisten määriä. Puskurointi oli hauskaa ja mielenkiintoista, kunhan sai ensin tekniikan kesytettyä. Tässä muutamia esimerkkejä Vantaalle sijoittuvan piste- ja polygoniaineistojen pohjalta lasketuista  asioista:

Alueen asukkaista:
asukkaita yhteensä	490 173
heistä taajamassa asuu	97,6 %
kouluikäisiä (7-16 v) taajaman ulkopuolella	1404
asukkaista asemien lähellä (500m) asuu	21,8 %

Alueet, joissa ulkomaalaisten osuus on…
yli 10 %	26
yli 20 %	21
yli 30 %	17

Tällä viikolla moni asia jäi vielä tunnilta epäselväksi ja jouduin omalla ajalla tekemään enemmän työtä asioiden oppimisen eteen. Harjoitus ja toisto tekivät tehtävänsä ja ongelma toisensa jälkeen selättyi. Amelia Cardwell totesi ihanan positiivisesti blogissaan, että “ei olisi paremmin oppimisen kannalta voinut käydä.” Lopulta Spatial Query, Count Points in polygon, erilaiset valinta- ja laskutyökalut sekä monet muut, alkoivat jo tuntua tutulta. Turhautuminen iski kun sama toiminto ei enää toiminutkaan kuten ennen. Vanhemmat opiskelijat riensivät lopulta apuun ja kyseessä oli ongelma joka oli ennenkin käynyt jollekkin. Join Attributes by location-toiminnon valintaikkuna vaatikin yhteen kohtaan jotain sisältöä, vaikka ennen se oli mennyt läpi mukisematta. Eräs toinen tärkeä asia, jonka opin oli, että ennen laskutoimituksia tai oikeastaan mitään toimituksia, taulukot on karsittava minimiin. Dataa on todella paljon, joten kaikki turha vaan veks.

Viimeisessä tehtävässä haastoin itseni, ja päätin tarkastella Pääkaupunkiseudun putkiremonttiasuntoja.  1960- ja 1970-luvuilla Helsinkiin rakennettiin paljon kerrostaloja ja ihmiset muuttivat lähiöihin. Tuona aikana Helsinkiin syntyi lähiöitä, kuten Siltamäki Jakomäki ja Mellunmäki. Taloja rakennettiin nopeasti ja vuonna 1965 rakennettiin ennätysmäärä asuinpinta-alaa.  Nuo talot ovat kuin suuret ikäluokat. Ne ovat nyt saavuttaneet putkiremontti-iän ja jos remonttia ei ole vielä tehty, se on auttamatta edessä.

Suodatin aineistosta 65-70 vuosina rakennetut kerrostalot ja aloin hommiin.  Noina viitenä vuotena rakennetuista aineiston taloista 19 % oli kerrostaloja ja joko putkiremontin jo tehneet tai sitä odottavia asuntoja on 39002 kappaletta. Onnea vaan niille, joita putkiremppa vaanii vielä edessä.

Kartassa (kuva 1) on esitetty niin kutsutun putkiremppa-indeksin mukaan sellaisia alueita, jossa 65-70 vuosina rakennettuja kerrostaloja on osuudeltaan eniten. Yli 16 % osuus on kolmessa paikassa: Keski-Vuosaaressa, Jakomäessä ja Kontulassa. Seuraavaksi korkeimman osuuden alueita ovat esimerkiksi Lauttasaari, Lehtisaari ja Myyrmäki.  Kantakaupungissa indeksi on korkeimmillaan 8 %. Kartassa nimet näkyvät ehkä huonosti ja legendassa on klassinen luokitteluvirhe, värit olisivat voineet olla myös selkeämmät. Muuten olen karttaan tyytyväinen.

Kuva 1 Pääkaupunkiseudun 1965-1970 vuosina rakennettujen kerrostalojen osuus alueittain

Tässä vielä lähiökauneutta Myyrmäestä.

Kuva 2 Douronen maalaama muraali Vantaan Myyrmäessä

Lähteet: 

Amelia Cardwellin blogikirjoitus -Viikko 4: väestötietoja sekä korkeuskäyriä https://blogs.helsinki.fi/amca/

http://www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Artikkelit/Kaupunkiymparistot/Asuinrakentaminen_Suomessa_1900luvulla(37707)

https://fi.wikibooks.org/wiki/Helsingin_kaupunginosat

http://streetartvantaa.com/taiteilijat-2017/

Neljäs tunti vierähti ohi jo aikoja sitten. Saan postauksen aikaan nyt, ei se mitään. Näiden juttujen väsäily auttoi jo hieman enemmän hahmottamaan eri työkaluja ja toimintoja, kun niitä joutui useasti käyttämään itsenäisesti.

Tunnilla käsiteltiin jälleen tietokantojen liitoksia, nyt ruudukon muodossa, sekä rasteriaineiston liittämistä ja yhdistämistä. Lopuksi vielä asetettiin aivot putkimoodiin ja tuotettiin omaa aineista, toisin sanoen klikkailtiin taloja kartalle.

Ruutumatriisi on tietokanta, johon on mahdollista liittää tietoa esimerkiksi asukkaista. Ruutumatriisin avulla voidaan tarkastella absoluutisia arvoja vertailukelpoisesti jollain tietyllä alueella. Toisin sanoen lukuja ei tarvitse suhteuttaa pinta-alaan, kuten esimerkiksi silloin kun tarkastellaan kuntatasojen eroja. Mutta kuitenkin. Jos tarkastellaan jotain sellaista muuttujaa kuin vaikka ruotsinkieliset alueella, on hyvä ottaa huomioon, että väkeä asuu tiehämmin esimerkiksi keskustan seudulla. Osuuksien vertaileminen voi olla silloin järkevämpää. Näin onkin tehnyt esimerkiksi Vesa Eskelinen blogissaan.

Kuva 1 Rakennetut asuintalot  pääkaupunkiseudulla vuonna 2000 tai sen jälkeen ruututietokannassa. (SeutuCD’13 HSY)

Koulussa pyöriteltiin väestötiheyksiä, mutta kotona otin mikroskoopin alle jotain aivan muuta, rakennukset! Oheisessa kartassa on kuvattu vuonna 2000 tai sen jälkeen rakennettuja taloja ruutumatriisin avulla.  (kuva 1) Eniten taloja on kartan mukaan rakennettu Vantaalle, Koillis-Helsinkiin ja Espooseen esimerkiksi Espoonlahden läheisyyteen. Ylipäätään rakkennuksia on syntynyt paljon kehämäisesti Helsingin kaupungin reunoille. Kantakaupungin alueella voidaan erotta esimerkiksi arabian alueen rakentaminen. Karttaa lukiessa tulee ottaa huomioon, että esimerkiksi Espoossa rakentaminen on enemmän pientalo- ja omakotitalo valtaista, kun taas lähempänä keskusta rakennettu kerrostalo näkyy kartalla vain yhtenä talona.

Helsingin osuus asuinrakentamisessa (asuinkerrosala) koko pääkaupunkiseutuun nähden on Helsingin kaupungin tietokeskuksen mukaan hieman laskenut. Osuus oli 1980- ja 90-luvuilla 46 prosenttia, mutta 2000-luvulla (2000-2006) osuus on laskenut  42 prosenttiin.  Tämä voi selittyä Espoon ja Vantaan houkuttelemilla alueilla, jotka sijoittuvat myös palvelujen läheisyyteen ja ovat hieman matalampaa hintaluokkaa.

Kartta olisi voinut olla vielä kuvaavampi pienemmällä kuin 1 km ruudukolla. Myös paikannimet olisivat auttaneet asiaa, mutta löysin sen toiminnon vasta seuraavaa karttaa tehdessäni. Opin työskentelystä valtavasti, mitä tulee tietokantojen yhdistämisiin ja laskuoperaatioihin. Opin myös karsimaan taulukoita ja alan pikkuhiljaa hahmottaa, mikä tekee tällaisilla aineistoilla työskenyelyn vaikeaksi. Tietoa on valtavasti.

Leikimme tunnilla vielä rasteriainoistojen kanssa ja opettelimme tekemään korkuprofiilin perusteella korkeuskäyriä ja esittämään korkeuserot rinnevarjosuksena. Tästä ei jäänyt käteen mitään kovin esittämiskelpoista valitettavasti.

Blogikirjoitus Vesa Eskelinen viitattu 11.2. https://blogs.helsinki.fi/veesvees/

Lähteet: Rakentaminen Helsingissä 1970-2007 ; Helsingin kaupungin tietokeskus https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/07_08_30_tilast20_vihavainen.pdf

Seutu CD 13 tilastot; Helsingin seudun ympäristöpalvelut

Hei taas!

Kurssikerta 3. Tunnin teknisenä teemana oli yhdistellä eri tietokantoja, muokata aineistoa sopivaan muotoon ja poistaa päällekkäisyykisä. Harjoituksessa käytettiin Afrikan karttaa, sekä paikkatietoa konflikteista, timanttikaivoksista ja öljykentistä.

Afrikka on luonnonvaroiltaan uskomattoman rikas maanosa. Kuitenkin niin moni haluaisi haltuunsa Afrikan tähden, ynnä muut timantit. Timanttikaivokset eivät siis tarkoita maalle välttämättä rikkauksia vaan myös ongelmia.

Clionadh Raleigh ja Håvard Hegre esittävät konferessijulkaisussaan (Ralegh & Hegre 2005) , miten Afrikan konfliktit ovat hyvin paikallisia, ja niitä tulisi tarkastella ennemminkin tarkan paikkatiedon kautta, kuin perinteisillä valtiotason tiedostoilla. Konflikteihin vaikuttavat usein paikalliset tekijät, kuten luonnonvarat ja etninen sirpaleisuus.  Tuottamalla tarkempaa, avointa paikkatietoa konflikteista voitaisiin vähentää epäjohdonmukaisia päätelmiä konfliktien synnystä ja saada uusia parempia näkökulmia niiden ehkäisyyn

Tunnilla tehdyssä kartassa (Kuva 1) on hyödynnetty tarkkoja koordinaatteja konflikteista, timanttikaivoksista ja öljykentistä. Uutta tietoa voidaan  suodattaa tietokannasta ja tarkastella esimerkiksi missä konfliktialueet  leikkaavat timanttikaivosalueita.

Käytössä oli hurja määrä dataa, joilla olisi voinut tehdä paljonkin erilaisia teemakarttoja liittyen Afrikan maiden kehittyneisyyseroihin, luonnonvaraesiintymiin ja konflikteihin. Kehitystä oltaisiin voitu kuvata esimerkiksi Internetin käyttöasteesta, jonka monet ovatkin kuvanneet kartoissaan. Kuitenkin kun etsitään tällaisista yksittäisistä asioista korrelaatiosuhteita, täytyy olla aina kriittinen. Tässä tapauksessa kuitenkin esimerkiski konfliktien pitkäkestoisuus saattaisi johtua matalasta elintasosta ja luonnonvarojen aiheuttamasta kiistasta.

Kuva 1 Öljykentät ja timanttikaivokset kuvattuna Afrikan kartalla yhdessä konfliktien kanssa.

Sitten kotimaahan.

Tunnilla opittuja tietoja hyödyntäen väkersin teemakartan Suomen tulva-alueista. Kartasta tuli hieno ja koin onnistumisen tunteita matkalla kohti täydellisyyttä kunnes QGIS muistutti taas nukkumaanmenoajasta.

Tässä lopputulos:

Kuva 2 Suomen suurimmat valuma-alueet ja niiden tulvaindeksit, sekä järvisyys.

Kartassa on pyritty tuomaan esiin valuma-alueiden tulvaherkkyyttä ja järvisyyttä ympäri Suomea. Järvisyys näyttää olevan yhteydessä pienempään tulvariskiin. Kuten Jaisa Nykänen osasi asian hyvin selittää, järvet toimivat hyvin varastoina ylivirtaamalle toisin kuin Itä-Suomen alavilla mailla sijaitsevat joet. Pinnanmuodot vaikuttavat myös varmasti virtaamaan ja tulvariskiin.

Kartassa järvisyys on kuvattu palkkeina, josta saa jotain käsitystä. Tarkat prosentit oli kuitenkin vaikeita esittää. Laura Ahola esittää mielestäni järvisyyden täsmällisesti kartassaan  erikokoisina palloina, jotka paremmin tunnetaan väestöpistekartoista.

Kiitos rakkaat lukijat, ensi viikkoon!

Lähteet:

Clionadh Raleigh &Håvard Hegre – Introducing ACLED: An Armed Conflict Location and Event Dataset (Konferenssijulkaisu 7.3.2005)

Jaisa Nykäsen blogiteksti “Kolmas kerta ei sano mitään”  https://blogs.helsinki.fi/jaisa/ (viitattu 30.1..2019)

Laura Aholan blogiteksti “Hermot koetuksella”  https://blogs.helsinki.fi/lauahola/ (viitattu 1.2.2019)