Opiskelun kansainvälistyessä on yliopistojemme kursseilla tehtävä valinta opetuskielestä. Erityisesti harkinta koskee luentoja, joita ei voi mielekkäästi pitää kuin yhdellä kielellä kerrallaan. Kurssien opetukseen liittyy kuitenkin yleensä paljon muutakin kuin luennot. Tentit ja oppimistehtävät on mahdollista tarjota opiskelijoille useilla eri kielillä samallakin kurssilla. Omalla laitoksellani tenttien kysymykset saa aina pyytämällä suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Vastaukset voi antaa näillä samoilla kielillä.
Joitakin vuosia sitten Hesarin yleisönosastopalstalla käytiin keskustelua yliopistojen opetuskielestä. Keskustelun aloittanut suhtautui kriittisesti siihen, että kun luentosaliin astuu ensimmäinen opiskelija, joka ei osaa suomea, niin kieli vaihtuu heti englanniksi. Kirjoittaja oli myös sitä mieltä, että samalla hetkellä opetuksen taso laskee roimasti, koska englanti ei ole luennoijan äidinkieli.
Mutta eihän luennoijalla ole muuta vaihtoehtoa kuin käyttää englantia, jos kuulijoissa on joku, joka ei osaa suomea tai ruotsia. Riittää yksikin kotimaisia kieliä ymmärtämätön opiskelija. Hän ei tule luennolle, jollei ymmärrä, mitä siellä puhutaan. Muita kielivaihtoehtoja kuin englanti ei tällöin ole, koska suomalaiset eivät yleisesti osaa muita vieraita kieliä. Kansainvälisten opiskelijoiden osallistumista kursseillemme kannattaa joka tapauksessa edesauttaa kaikin tavoin. Loppujen lopuksi tästä saavat vaihto-opiskelijaa suuremman hyödyn kotimaiset opiskelijamme.
On ymmärrettävää, ettei vuoden Suomessa viettävä vaihto-opiskelija tai vieraileva tutkija yritä oppia suomea tai ruotsia täällä viipymisensä aikana. Ei välttävän suomen kielen oppiminen vuodessa kuitenkaan mahdotonta ole, vaikka niinkin kuulee monen ulkomaalaisen – ja myös suomalaisen – väittävän. 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa Suomessa vuoden viipyneet sittemmin maailmanmaineeseen nousseet matemaatikot, toinen amerikkalainen ja toinen japanilainen, päättivät tänne tullessaan, että pitävät ennen kotimaahansa paluuta Suomessa viimeisen luentonsa suomeksi. Kummatkin onnistuivat aikeessaan.
Aika oli tuolloin kuitenkin toinen. Suomalaisten kielitaito oli heikompi ja suuntautui eri kieliin kuin nykyisin. Jos ulkomaalainen opettaja halusi sanottavansa laajan opiskelijajoukon ymmärtämäksi, piti käyttää suomea tai ruotsia. 2000-luvulla nimenomaan haluamme, että meillä vierailevat professorit luennoivat englanniksi, jotta omien opiskelijoittemme oppiainespesifi kielitaito karttuu. Vaikka arkienglantia osataankin kohtuullisen hyvin, niin omaan tieteenalaan liittyvä sanasto on myös opittava.
Erityissanasto tulisi pääpiirteittäin tietää silti myös suomeksi tai ruotsiksi. Oppimateriaalit ovat yleensä englanninkielisiä, eikä kaikkia sanoja ole välttämättä edes olemassa omilla kielillämme. Oudoksun sitä, että vuosikymmenen ja enemmänkin Suomessa viettänyt ulkomailta tänne muuttanut ja täältä työpaikan saanut tutkija ei vaivaudu opettelemaan kumpaakaan kielistämme. Opetuksessa tarvittavan suomen tai ruotsin kielitaidon vaatiminen ei mielestäni tällöin ole kohtuutonta. Suomen ja ruotsin säilymistä tieteen kielinä voidaan näin ainakin vähän edesauttaa.
Kuinka kauan voimme kansainvälistymisen ja englannin kielen valta-aseman edetessä pyristellä omilla kielillämme suomeksi ja ruotsiksi? Arvelen, että vielä 2020-luvulla merkittävän osan opinnoista voi Suomessa suorittaa suomeksi tai ruotsiksi, mutta ei enää 2030-luvulla. Ensin tulee kapenemaan mahdollisuus opintoihin ruotsiksi Suomessa. Vielä pidemmälle tulevaisuutta voi raottaa Sannin laulun sanoja mukaillen ”En ehkä osaa sulle puhua, jos annetaan ajan kulua. Mulla on ikävä sua, suomi, kakstuhattakaheksankyt-luvulla”.
On sinänsä harmi, että kansainvälistymiskeskustelussa ja siihen liittyvässä kielikeskustelussa nostetaan esiin pääsasiassa vain suomalaisen tutkimuksen näkyminen kansainvälisessä tieteen kentässä. Laaja-alaisen sivistyksen ja kehityksen näkökulmasta on ehdottoman tärkeää julkaista tieteen tuloksia myös suomeksi ja ruotsiksi. Tämä on tärkeää paitsi yleisen sivistyksen myös suomenkielisten käsitteiden kehittämiseksi ja ylläpitämiseksi.
Englannin asema tulee varmasti nousemaan entisestään yliopisto- ja korkeakouluopetuksessa Suomessa. Tämä on tietysti ihan hyvä asia kansainvälistymisen ja mainitsemasi oppiainespesifin kielitaidon karttumisen kannalta. Kuitenkin ainakin vieraiden kielten opetuksen kannalta on ongelmallista, jos suomi ja ruotsi korvataan kokonaan englannilla. Tuskin nimittäin kuitenkaan tulee käymään niin, että suomi ja ruotsi katoavat kokonaan yliopistoa ympäröivästä yhteiskunnasta. Ja yliopisto kuitenkin valmistaa toimijoita yhteiskunnan tarpeisiin. Vieraiden kielten osaajien tulee osata kääntää tekstejä nimenomaan jonkin vieraan kielen ja suomen tai ruotsin välillä. Ja tätä opetellaan yliopiston järjestämillä käännöskursseilla. Samoin opettajakoulutuksessa valmennetaan vieraiden kielten opettajia nimenomaan suomen- tai ruotsinkieliseen koulumaailmaan.