Hiukkasfysiikka on monikulttuurista

Meille hiukkasfyysikoille monikulttuurisuus on niin itsestään selvää, ettei siihen tule kiinnitettyä mitään erityistä huomiota. Tyypillisesti suuri osa lähimmistä kollegoista on peräisin jostain Suomen rajojen ulkopuolelta, ja omakin tutkimus vie jatkuvasti ulkomaille joko lyhyiksi tai pitkiksi ajoiksi. Koti-instituuttini eli fysiikan tutkimuslaitoksen hallintopäällikkö laski juuri, että neljännes meistä on muun maan kansalaisia; sihteerit ja labrainssit mukaan lukien.

Oma työni, eli kokeellisen hiukkasfysiikan tutkimus vaatii valtavia infrastruktuureja, joiden rakentaminen ja ylläpito ovat teknisesti ja taloudellisesti mahdottomia yksittäisille maille. Esimerkiksi Euroopan hiukkastutkimuslaboratoriossa CERNissä Sveitsissä on maailman suurin kone eli LHC (Large Hadron Collider)-hiukkaskiihdytin ja sen koeasemat, joilla työskentelee tuhansittain fyysikoita kymmenistä eri maista etsimässä selitystä aineen perimmäiseen rakenteeseen.  Siellä olemme mukana myös me kolmisen kymmentä fysiikan tutkimuslaitoksen kokeellista fyysikkoa kokeita suunnittelemassa ja rakentamassa sekä mittausdataa keräämässä ja analysoimassa.  Meillä on ollut tärkeä rooli mm. Higgsin hiukkasen löytämisessä vuonna 2012.

Kansainvälisyys sinänsä on tietenkin meille hiukkasfyysikoille näköaloja ja maailmankatsomusta avartavaa. Mutta lisäksi tällaisessa yhteistyössä syntyy verkostoja, joiden kautta vaihdamme tehokkaasti tutkimustuloksia, ideoita, ratkaisuehdotuksia – ja ihmisiä. Meidän suomalaiset fyysikkomme ovat työllistyneet hyvin maailmalle mielenkiintoisiin tutkimusprojekteihin, ja toisaalta maailmalta on tullut paljon kansainvälisiä fyysikoita meidän ryhmäämme uusine ajatuksineen ja avauksineen.

Toisinaan kulttuuri- ja kielierot toki asettavat haasteita yhdessä työskentelylle. Väärinymmärryksiä ja tapojen yhteentörmäyksiä sattuu. Mutta yhteinen innostus fysiikkaan ja tieteentekoon yleensä kantaa yli vaikeiden aikojen. Loppujen lopuksi olemme kuitenkin kaikkialla melko samanlaisia: haluamme mahdollisuuden tehdä työmme hyvin, haluamme olla työstämme ylpeitä ja haluamme muiltakin arvostusta omaa työtämme kohtaan.

4 thoughts on “Hiukkasfysiikka on monikulttuurista”

  1. Luonnontieteet mukaan lukien hiukkasfysiikka ja oma alani matematiikka mielletään universaaleina tieteenaloina yleisesti kulttuurisista siteistä vapaammiksi kuin monet muut alat. Tämä varmaankin helpottaa ja edistää monikulttuurisuutta aloillamme. Hiukkasfysiikan ja matematiikan lainalaisuudet ovat samoja riippumatta puhujan sukupuolesta, uskonnosta, muusta kulttuurisesta taustasta jne. Silti emme missään nimessä saa väheksyä luonnontieteilijöidenkään kulttuurisia eroja. Esimerkiksi tieteellisen artikkelin kirjoittajien tausta saattaa vaikuttaa mm. siihen, miten he suhtautuvat refereiltä saamaansa kriittiseen palautteeseen. Olen itse havainnut tämän moneen kertaan matematiikan artikkelisarjan toimitussihteerinä toimiessani.

  2. Niinpä. Tieteenalojemme universaalisuus todellakin helpottaa monikulttuurisuutta. Valtioiden rajat hämärtyvät. Esimerkiksi nyt yt-neuvotellussa yliopistossamme olemme jo menettäneet tai menettämässä yksiköstämme monta erittäin lahjakasta [pätkätyöskentelevää] tutkijaa ulkomaille, mistä he ovat löytäneet mielenkiintoisia projekteja. Onneksi virta kulkee myös toiseen suuntaan eli meillepäin.

  3. Hiukkasfysiikassa kansainvälisyys näkyy jo julkaisujen kirjoittajalistassa, jotka toisinaan saavuttavat satojen kirjoittajien määrän. Harvassa laboratoriossa on niin monta työskentelijää ja on melko intuitiivista olettaa sellaisten tutkimusten toteutuksen tapahtuneen useassa eri paikassa. Toivottavasti teillä riittää palkkarahaa jatkossakin pitämään virtaa yllä.

  4. Aivan. Hiukkasfysiikan julkaisujen kirjoittajalistaus on aivan oma erikoinen systeeminsä. Esimerkiksi itse olen mukana CERNin CMS kollaboraatiossa, jossa on kolmisen tuhatta jäsentä kymmenistä eri maista ja parista sadasta eri instituutista, ja kaikki ovat syntyvien tiedeartikkelien kirjoittajalistalla. Periaatteessa jokainen kollaboraation jäsen tekee jotain kollaboraation hyväksi, ja iso määrä fyysikoita ja insinöörejä tarvitaankin tällaisen kerrostalon kokoisen ja monenlaisista herkistä instrumenteista kootun hiukkaskoeaseman rakentamiseen, pyörittämiseen, päivittämiseen ja sieltä tulevan datan analysoimiseen. Silti työstä saatava meriitti tieteellisten julkaisujen määrässä on aivan tajuton. Esim. minulla on Tuhatissa 543 julkaisua (tänään), joista noin 450 on CMS-fysiikkaa. Rahoitus toki vähenee meillä niinkuin muuallakin, mutta on tämä julkaisutuotanto yliopistolle sellainen kultamunia muniva hanhi, että tuskin palkkaraha ihan heti tyystin loppuu.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *