Yliopistomme on panostanut suuresti kansainvälisyyden lisäämiseen. Tutkimuksen lisäksi tämä heijastuu myös opetukseen. Strategian loogisena seurauksena monimuotoisuus lisääntyy myös opiskelijoiden keskuudessa. Yliopisto-opettajat saavat tutustua erilaisiin opiskelukulttuureihin, mutta joutuvat samalla vastaamaan kulttuurieroista aiheutuviin haasteisiin. Kuinka toisenlaisesta opiskelukulttuurista tulevia opiskelijoita tulisi huomioida koulutusta suunniteltaessa ja opetustilanteissa?
Olen lukenut kannanottoja Helsingin yliopiston koulutusjärjestelmän vanhanaikaisuudesta ja kansainvälisyyden puutteesta. Opetus on suunnattu suomalaisille opiskelijoille. Lääketieteellisen tiedekunnan opettajana olen tästä kärjistyksestä vähän toista mieltä. Perusopetuksemme kulkee digitaalisen koulutuksen eturintamassa. Opiskelijalähtöinen pedagoginen suuntautuminen ja menestyksellä sisäänajettu iPad-projekti ovat modernin yliopistokoulutuksen referenssitasoa. Lääkärin ammatissa suomenkielinen koulutus on kuitenkin ensiarvoisen tärkeää asiakaskunta huomioiden ja perusopiskelijoista lähes kaikki tulevat suomalaisen lukiojärjestelmän läpi. Olemme siis kaukana vanhanaikaisuudesta ja suomenkielinen opetus on perusteltua.
Miten sitten on kansainvälisyyden laita? Kulttuuritaustoista mahdollisesti syntyvät tilanteet lääketieteellisessä tiedekunnassa liittyvät kansainväliseen Transmed-maisteriohjelmaan. Haastavia opetustilanteita voidaan kuitenkin välttää kouluttamalla Tranmed-ohjelmaan pääsevät opiskelijat etukäteen suomalaiseen korkeakoulujärjestelmään. Eroja todellakin löytyy. Suomessa käytetty jämpti viittauskäytäntö tulee monille opiskelijoille yllätyksenä. Plagioinnin suhteen täällä on hyvin erilainen suhtautuminen kuin monessa muussa kulttuurissa alkaen plagioimisen määritelmästä. Suomalainen opiskelutehtävien ohjeistus on moniin kansainvälisiin verrokkeihin nähden enemmän vapauksia antava ja voi sellaisena tuntua epämääräiseltä.
Haluamme edistää kaikkien opiskelijoiden itsenäistä työskentelyä ja pitää kiinni tieteellisen tekstintuoton ja tieteentekemisen säännöistä. Ei medän koulutushjärjestelmällä ole hävettävää. En pidä tarkoituksenmukaisena mukauttaa koulutusohjelmaa ulkomaalaisten tarpeisiin sopivaksi vaan ohjeistaa ulkomaalaiset opiskelijat ymmärtämään suomalaisen koulutusmaailman pedagogista ajattelua ja ennen kaikkea täällä vallitsevia käytäntöjä. Tällä hetkellä kulttuurieroista johtuvien ongelmien torjuminen lepää yksittäisten opettajien asiantuntemuksen varassa. Suomeen tulevien opiskelijoiden Studyinfo.fi –sivustolla on runsaasti ohjeita yliopistoihin hakemisesta, mutta hyvin vähän tietoa suomalaisista opiskelukäytännöistä. Yliopiston omilta sivuiltakaan ei opiskelukäytännöistä löydy asiaa helposti. Rajallisten opettajaresurssien mielekkään kohdentamisen kannalta näitä asioita tulisi kouluttaa perusteellisesti ja keskitetysti opiskelun alkaessa. Näin opettajille jää enemmän aikaa keskittyä varsinaisen substanssin opettamiseen.
Meillä on erinomainen järjestelmä, joka edistää opiskelijoiden itsenäistä työskentelyä, vastuunottoa ja tuottaa taidoiltaan päteviä tutkijoita. Siitä kannattaa pitää kiinni jatkossakin maailman melskeistä huolimatta.