Kansainvälisyyden haasteita kieliaineen opetuksessa

Kieliaineen opetuksessa kansainväliset opiskelijat ovat ilman muuta rikkaus, mutta joillakin kursseilla myös haaste. Esimerkiksi käännöskursseilla, joilla joko lähtö- tai kohdeteksti on suomenkielinen, kansainvälisten opiskelijoiden integroiminen opetukseen voi olla haastavaa. Käytännössä heille joudutaan useimmiten keksimään jokin korvaava suoritustapa. Tämä aiheuttaa tietenkin lisätyötä opettajalle ja johtaa helposti myös siihen, että korvaava suoritustapa on melko kaukana kurssin alkuperäisestä suoritustavasta. Tällöin kansainvälisiltä opiskelijoilta jää tavallaan yksi opinto-ohjelman osa-alue opiskelematta, mikä on oppimisen kannalta harmillista. Ongelmaa on kuitenkin vaikea kiertää, jos kansainvälisillä opiskelijoilla ei ole lainkaan suomen kielen taitoa, mikä on tietenkin tavanomainen tilanne.

Joskus opettaja saattaa luonnollisestikin olla kykenevä arvioimaan käännöksiä, joissa suomen tilalla on käytetty jotakin muuta kieltä. Tämä ei kuitenkaan ole mitenkään itsestään selvää, koska etenkin edistyneillä tasoilla käännöksissä pyritään ottamaan huomioon myös erilaisia tyyliseikkoja ja vivahteita sekä kulttuurisidonnaisia implisiittisiä viittauksia, joiden tuntemus edellyttää hyvin korkeatasoista kielitaitoa ja syvällistä kulttuurintuntemusta. Ei voida edellyttää, että jonkin tietyn kieliaineen opettajalla olisi riittävää asiantuntemusta kovin monesta eri kielestä. Jonkinlainen laaja oppiaineiden välinen yhteistyö saattaisi tietysti olla ratkaisu tähän ongelmaan. Kansainvälisten opiskelijoiden äidinkielien kirjo on kuitenkin niin laaja, että niitä kaikkia olisi vaikea kattaa edes minkään yhteistyöverkoston avulla. Useimmat tietysti osaavat sujuvasti englantia, mutta jos englanti ei ole opiskelijan eikä opettajan äidinkieli, eikä myöskään se kieli, johon opetus kyseisellä kurssilla kohdistuu, ei voida edellyttää, että opiskelijan ja/tai opettajan englannin kielen taito olisi riittävällä tasolla, jotta englannin käyttäminen suomen sijaan olisi mahdollista.

Myös muilla kuin käännöskursseilla kansainvälisten opiskelijoiden integroiminen opetukseen voi olla toisinaan haastavaa. Erityisesti alemmilla tasoilla opetuskieli on usein suomi. Tällöin kansainvälisen opiskelijan voi olla vaikeaa tai mahdotontakin seurata opetusta, jos hänellä ei ole suomen kielen taitoa. Ratkaisuksi jää kansainvälisten opiskelijoiden henkilökohtaisten opintosuunnitelmien muokkaaminen sellaisiksi, että he osallistuvat vain kohdekielellä järjestettyyn opetukseen ja suorittavat suomenkieliset kurssit korvaavasti esimerkiksi kirjatenttien avulla. Ongelma voi taas kerran olla se, että korvaavat suoritustavat eivät välttämättä vastaa kovin läheisesti kurssin sisältöä. Lisäksi kaikenlaiset korvaavat järjestelyt työllistävät tietenkin opettajaa.

Kansainvälisten opiskelijoiden lähtötaso ei välttämättä aina ole samanlainen kuin Suomessa koulunsa käyneiden lähtötaso (jossa toki on myös runsasta yksilöllistä vaihtelua, sehän on selvä). Toisaalta on mahdollista, että joku kansainvälinen opiskelija on opetettavan kielen syntyperäinen puhuja. Tämä tilanne luo tietenkin haasteita opetukseen, joka on suunnattu pääasiassa kohdekieltä vieraana kielenä opiskeleville. Syntyperäinen puhuja hallitsee tietenkin kohdekielen paremmin kuin vieraskielinen puhuja, mutta hänellä ei välttämättä ole samanlaista kielen säännöstön tuntemusta kuin vieraan kielen opiskelijalla. Toisaalta on myös mahdollista, että kansainvälisen opiskelijan kielitaito on selvästi heikompi kuin tyypillisen suomalaisen opiskelijan kielitaito – etenkin, jos opiskelija ei ole tullut opintojen pariin valintakokeen kautta vaan esimerkiksi jonkin kansainvälisen yhteistyösopimuksen kautta. Kansainvälisillä opiskelijoilla saattaa myös olla erilaisia näkemyksiä esimerkiksi tehtävien tekemiseen liittyvistä eettisistä periaatteista sekä tehtävien palauttamiseen liittyvistä yleisistä käytänteistä (määräpäivät, jne.).

Kuitenkin on selvää, että kansainvälinen väri on rikkaus myös kieliaineiden opetuksessa. Kansainväliset opiskelijat ovat tyypillisesti rohkeita puhumaan ja esiintymään, ja he osallistuvat opetukseen aktiivisesti esimerkiksi esittämällä kysymyksiä ja kannanottoja, joita suomalaiset opiskelijat eivät välttämättä rohkenisi esittää. Myös kirjallisissa tuotoksissa heillä voi olla sellaisia lähestymistapoja, jotka ovat opettajan kannalta uusia ja piristäviä ja jotka voivat täten rikastuttaa tulevaa opetusta.