Syksyllä 2019 osana muuttoprojektia alettiin rakentaa Vantaan Hakkilassa sijaitsevaan varastorakennukseen puhdistustilaa, jossa perusteellisemman puhdistamisen tarpeessa olevat muutettavat museoesineet oli tarkoitus puhdistaa. Teollisuushalliin rakennettu puhdistustila käsitti neljä erillistä esineiden käsittelytilaa, joiden avulla pyrittiin varmistamaan, etteivät esineissä olevat epäpuhtaudet kulkeudu hallitilassa puhdistuksen jälkeen esineiden luettelointi- ja pakkaustilaan. Esineet oli tarkoitus siirtää luettelointi- ja pakkaustilasta suoraan museoiden kokoelmatiloihin.
Omat tilat esineiden käsittelyyn
Hakkilan puhdistustilan ensimmäinen alue oli varattu puhdistamattomien esineiden säilyttämiseen ja toinen tila esineiden mekaaniseen ja liuottimilla tehtävään puhdistamiseen. Puhdistustilaan rakennettiin oma alipaineistettu ilmanvaihtonsa epäpuhtauksien leviämisen estämiseksi. Kolmas tiloista oli varattu puhdistettujen esineiden mahdolliseen vetyperoksidisavutukseen. Myös kolmanteen tilaan rakennettiin oma ilmanvaihtojärjestelmänsä. Puhdistushallin neljäs tila oli varattu puhdistettujen ja desinfioitujen esineiden luettelointiin ja pakkaamiseen. Myös tällä tilalla oli oma ilmanvaihtojärjestelmänsä.
Joitakin viikkoja sen jälkeen, kun Viikin tallirakennuksen tyhjentäminen museoesineistä oli laajamittaisemmin käynnistynyt, alkoi syyskuussa 2019 tallin säilytettävien esineiden puhdistaminen Hakkilassa. Olin mukana suunnittelemassa aluksi esineiden puhdistamistilaa sekä suunnittelin ja toteutin käytännössä tallin säilytettävien esineiden puhdistamisen. Ensimmäiset museon tiimiläisten huolellisesti pakkaamat esinelavat saapuivat Hakkilan puhdistustilaan lokakuun puolenvälin tienoilla. Koska esineet oli pakattu kuljetuslavoille, niitä oli helppoa siirrellä pumppukärryillä tilasta toiseen puhdistushallin sisällä.
Likaa ja jyrsijöitä
Kuten Susanna Paasonen joulukuun 2019 blogikirjoituksessaan kertoi, olivat maapohjaisen ja lämmittämättömän tallin esineet altistuneet monenlaisille haitallisille tekijöille vuosien varrella. Tämä asetti omat haasteensa esineiden puhdistamiselle. Puhdistukseen tulleista esineistä saatettiin havaita paksun tomukerroksen ja irtoroskien lisäksi mm. maalipintojen lohkeilua ja hilseilyä, metalliosien korroosiota, lintujen jätöksiä ja höyheniä, muumioituneita jyrsijöitä sekä merkkejä puutuholaisten toiminnasta. Sen sijaan selviä silmin havaittavia merkkejä homeen aktiivisesta kasvusta ei tallin esineissä näkynyt.
Tallista puhdistukseen tuotiin yhteensä noin 110 esinettä. Esineiden mekaaninen puhdistaminen eli pintapuhdistaminen tehtiin imuroimalla. Imuroinnissa apuna käytettiin pehmeitä pensseleitä ja harjoja. Esineiden muoto ja rakenne teki toisinaan imurilla ja pensselillä tehtävän puhdistamisen vaikeaksi. Tällöin pölyn ja lian poistamisessa käytettiin apuna paineilmalaitteistoa, jonka avulla pölyä ja likaa pyrittiin puhaltamaan esineiden vaikeasti puhdistettavilta alueilta pois.
Puhdistettavien esineiden suuri koko kysyi toisinaan voimia. Jos esineen rakenne ja kunto sen salli, saatettiin esinettä puhdistuksen aikana käännellä eri asentoihin, jotta kaikki lika ja pöly olisi saatu puhdistettua esineestä. Maapohjaisen tallirakennuksen esineet todellakin olivat kauttaaltaan pölyn ja lian peitossa, ja siksi esineiden puhdistaminen kaikilta pinnoiltaan oli usein tarpeellista. Puhdistettavana oli kuitenkin myös sellaisia suurikokoisia esineitä, joiden käänteleminen tai kallistaminen ei ollut mahdollista puhdistamisen aikana. Etenkin näiden esineiden puhdistamisessa paineilmalaitteisto oli tarpeellinen.
Liuotin ja vetyperoksidi avuksi puhdistukseen
Koska tallista puhdistukseen tuodut esineet olivat lähtökohtaisesti hyvin likaisia ja suuressa osassa niistä oli lintujen jätöksiä, esineiden pinnat pyrittiin perusteellisemmin puhdistamaan 70 % etanolilla kostea- tai nihkeäpyyhkimällä. Pyyhinnässä käytettiin kertakäyttöisiä kuitukangasliinoja. Esineiden pintakäsittely ja materiaali ratkaisivat, kuinka paljon kosteutta pystyttiin käyttämään esineiden liuotinpuhdistamisessa.
Koska tallin esineissä havaitut merkit jyrsijöistä ja linnuista saattoivat aikaansaada tartuntatautiriskin, jota ei välttämättä täysin pystytty poistamaan esineiden mekaanisella ja liuottimella (70 % etanoli) tehtävällä puhdistamisella, tallin puhdistetut esineet päätettiin vetyperoksidisavuttaa. Vetyperoksidisavutus tehtiin hallitilassa kolme, johon puhdistetut esineet siirrettiin.
Hallitilaan kolme oli pystytetty yhteen riviin useita kaksitasoisia hyllyjä, jotka oli rakennettu rakennustelineistä ja mellakka-aitojen verkkorakenteesta. Hyllyt oli varattu pienempien esineiden vetyperoksidisavuttamista varten, jotta vetyperoksidi olisi saatu vaikuttamaan esineen kaikkiin pintoihin. Suuremmat puhdistetut esineet sijoitettiin hyllyrivistöjen sivuilla oleville käytäville kuljetuslavoilla. Ennen vetyperoksidisavutusta esineiden likaiset kuljetuslavat vaihdettiin puhtaisiin ja likaiset kuljetuslavat siirrettiin hallitilaan yksi odottamaan siirtoa uudelleen käytettäväksi tallin esineiden pakkaamisessa. Esineiden vetyperoksidisavutuksen teki helsinkiläinen Danotec Oy. Vetyperoksidisavutuksen jälkeen tallin esineet siirrettiin neljänteen hallitilaan inventoitaviksi ja pakattavaksi. Puhdistuksen jälkeen tallin esineet saivat uuden elämän osana Suomen Maatalousmuseo Saran kokoelmaa.
Heidi Wirilander, Konservointipalvelu Heidi Wirilander