Category Archives: Perusopintojen kurssit

Miten digiloikka näkyi kursseilla?

|

Syksy on edennyt jo pitkälle, ja nyt on aika pysähtyä miettimään, miltä digiloikka on ensimmäisen jakson perusteella näyttänyt. Ensimmäisessä periodissa opetusta uudistettiin raskaalla kädellä kursseilla Matemaattiset apuneuvot I ja Vuorovaikutukset ja kappaleet, ja vähän kevyemmin Analyyttisessä mekaniikassa. Kahdessa ensimmäisessä vaihtui luennoitsijakin, mutta tässä puhun laskareista. Kaikilla yllämainituilla kursseilla käytettiin Moodlen laajennosta Stack, jossa opiskelija voi tehdä tehtäviä ja saada heti palautteen ratkaisuistaan.

Mapulla vanhat tutut Ex temporet vaihtuivat Stackiin palautettaviksi. Konsepti kuitenkin pysyi samana. Analyyttisella mekaniikalla Stackia käytettiin omaharjoitteluun (matemaattisten työkalujen harjoittelu) sekä tuntikokeisiin.

Luennoin itse, ensimmäistä kertaa, Vuorovaikutukset ja kappaleet. Alunperin siellä ei pitänyt digiloikkia, mutta kesäkuun loppupuolella iski inspiraatio ja vedin laskarijärjestelmän kokonaan uusiksi ottaen mallia tietyistä matematiikan laitoksen kursseista. Kurssille tuli siis palautteelliset laskarit (yhdestä tehtävästä viikossa sai palautteen ja sitä sai korjata) ja rinnalle tuli Stackissa toteutetut lämmittelytehtävät.

Kaikilla kursseilla on alkukangerteluja tehtävien asetusten kanssa. Kävi ilmi, että Moodlessa on varsin monta hanikkaa, joilla voi säädellä sitä, montako kertaa tehtävää saa yrittää, milloin saa nähdä, onko vastaus oikein, milloin saa nähdä mallivastauksen, ja minkälaista palautetta saa. Kyseisiä hanikoita ei saa silkalla intuitiolla oikein, joten ensimmäiset pari viikkoa meni opetellessa. VuKalla tuli vastaan myös ikäviä fysikaalisia reunaehtoja, joita ei ollut huomattu tehtäviä tehdessä: yhdestäkin alkuarvojen arpomisesta seurasi tilanteita, joissa jousen lähtöpituus oli -30 cm. (Oho.) Kaksi viikkoa selviteltiin myös sitä, miksi 1/(k/m)^(1/2) ei olekaan sama kuin (m/k)^(1/2). Lopulta ongelman syy selvisi: ei ollut tullut mieleen, että olisi erikseen pitänyt speksata, että massa ja jousivakio ovat reaalilukuja… 

Joka tapauksessa konsepti oli selvästi toimiva, ja laskareita tehtiin todella paljon. Aktiivisuus oli paljon suurempaa kuin aiempina vuosina, ja toisaalta hyvä laskari on tehty laskari, joten selvästi alkukangerteluista huolimatta tehtävistä oli hyötyä. Ensi kerralle tehtäviä pitää vähän kehittää, mutta hyöty on ilmeinen. Tehtäväpankki kasvaa pikkuhiljaa, ja ensi vuonna on jo helpompaa.

Analyyttisellä mekaniikalla luennoitsija huomasi, että vapaaehtoisia Stackeja tehtiin todella paljon suhteessa siihen, paljonko ylimääräisiä tehtäviä yleensä lasketaan. (Ylimääräisiä harjoittelutehtäviä toivotaan usein omaharjoittelua varten, mutta käytännössä niitä lasketaan hyvin vähän.) Edelleen: hyvä laskari on laskettu laskari, ja Stack onnistui nyt motivoimaan opiskelijat laskemaan enemmän. Iso peukku.

Kaiken kaikkiaan Stackit osoittautuivat todella hyödyllisiksi (niin kuin oletimmekin) ja lastentaudeista huolimatta näyttivät auttavan oppimista. Sen takiahan tätä tehdään.

Iso kiitos kuuluu siis opiskelijoille, jotka väsymättä tekivät tehtäviä ja antoivat palautetta, sekä silloin kun meni putkeen että erityisesti silloin, kun oli korjattavaa.

Joulukuussa on tarkoitus järjestää seminaari kiinnostuneelle opetushenkilökunnalle. Siellä voidaan miettiä, onko muita kursseja, joilla Stackeista olisi hyötyä, ja millä resursseilla saadaan tehtävät tehtyä. Tehtäviä on sinänsä olemassa eri aihealueista, mutta muiden yliopistojen materiaalin läpikäyminen ja adaptoiminen on työlästä sekin. Joka tapauksessa Stackit vakuuttivat niin, että ne on nyt lennosta otettu käyttöön myös VuAille.

Palautetta pajalaskareista

|

Kuten edellisessä blogauksessa kerrottin, Fysiikan laitoksen Sähkömagnetismi -kurssilla otettiin taas askel kohti pajamaisia laskuharjoituksia. Muutokseen liittyen opiskelijoilta kerättiin kurssipalautetta (kuten laitoksen perusopetuksessa yleensäkin tehdään, aina kun kursseilla kokeillaan jotain uutta).  Palautetta pajalaskareista antoi lähes 90 % kurssille aktiivisesti osallistuneista (69 kpl), joten otos on hyvin edustava.

Kysymys kuului:”Kurssilla luovuttiin ryhmäkohtaisista laskaritilaisuuksista. Mitä mieltä olet uudistuksesta?”

Noin 55 % vastanneista piti muutosta onnistuneena, 15 % taas näki edellisen systeemin toimivampana. Noin 30 % näki muutoksessa sekä hyviä että huonoja puolia tai ei muuten kokenut uutta järjestelyä paremmaksi tai huonommaksi kuin entistä.

Positiivisten kommenttien yhteiset piirteet tiivistyvät seuraavissa vastauksissa:

Se oli toimiva uudistus, tilaisuuksia kysyä assareilta apua oli ikään kuin enemmän.

Toimii hyvin, 2 tuntia laskareissa olisi liian vähän, nyt saa assariapua koko keskiviikkoiltapäivän ja perjantain laskupajassa

Uudistus on hyvä, koska voin valita vapaasti, milloin menen laskupajaan.

Sekä-että -vastauksissa nousi esiin samoja hyviä puolia kuin yllä, mutta huonona puolena monet mainitsivat ruuhkan, joka laskupajassa oli toisinaan vallinnut (etenkin alkupuolella kurssia ja ohjausajan alkaessa). Tätä osattiin hieman pelätä, ja pohdimmekin onko jatkossa tarvetta ohjata opiskelijoita käymään pajassa hieman porrastetusti.

Muutokseen kielteisesti suhtautuneiden kommenteissa yhdistävänä tekijänä voi nähdä kaipuun pienempiin ryhmiin:

Kun tehtäviä käytiin laskareissa läpi, oli vaikea seurata, kun paikalla oli niin paljon ihmisiä.

Huono uudistus. Ryhmäkohtaisissa laskareissa saisi paremmin apua, ja pienempi ryhmä on parempi oppimisympäristö.

Uudessa systeemissä laskarisalissa kieltämättä on paljon enemmän väkeä kuin ennen ja on ymmärrettävää, että järjestely ei ole kaikille optimaalinen. Pian alkavalla Säteilykentät ja fotonit -kurssilla laskarit pidetään pitkälti samanlaisina kuin nyt, mutta on mahdollista, että sinne tulisi myös pienempi ryhmä (tätä kirjoitettaessa asia on vielä ratkaisematta).Sitä voisivat hyödyntää kaikki, mutta tietysti erityisesti he, jotka kaipaavat pienempää ja rauhallisempaa laskaritilaisuutta.

Yleiskuva palautteesta siis on positiiviinen ja pajamaiset laskarit tuntuisivat sopivan monille hyvin. Ennustaisinkin järjestelyn vakiintuvan käyttöön tulevina lukuvuosina ainakin fysiikan suurilla peruskursseilla. Saattaisipa systeemi sopia joillain aineopintojen kursseillakin käytettäväksi.

Aluksi se hieman pelotti, koska ajattelin laskaritilaisuuksien olevan aina aivan täysiä ja näin ollen assareiden avun olevan hakusessa. Uudistus näytti kuitenkin toimivan ja sain paljon uusia laskarikavereita

Sähkömagnetismin laskareista entistä pajamaisemmat

|

Uuden vuoden kunniaksi kehitys kehittyy, ja kevään 2015 sähkömagnetismin laskareista tulee entistä pajamaisemmat. Muutos ei ole suurensuuri – jo aiemmin on toki ollut sallittua käydä useammissa laskareissa. Opiskelijoilla on kuitenkin aiemmin ollut “oma” laskariryhmä. Jatkossa omaa on vain laboratorioryhmä, ja assistentit päivystävät luokassa D208 keskiviikkoisin klo 12-16 ja perjantaisin klo 10-12.

Syitä muutokselle on kaksi. Ensinäkin keskiviikon iltaryhmä (klo 16-18) ja torstain aamuryhmä (klo 8-10) ovat olleet epäsuosittuja, ja on järkevämpää siirtää assareiden työpanosta sellaisiin aikoihin, jossa oikeasti on kysyntää. Iltaryhmän ajatus on ollut tarjota ryhmä myös opiskelijoille, jotka eivät pysty osallistumaan päiväryhmiin, mutta kun syksyn ryhmän osanottajilta kysyttiin, kuinka monelle eivät muut ajat käyneet, tällaisia osanottajia ei löytynyt.

Toisekseen palautteessa on käynyt ilmi, että pelkästään keskiviikkoon ja torstain varhaisiin tunteihin keskittynyt opetus koettiin liian aikaiseksi – opiskelijat halusivat apua myös sellaiseen ajankohtaan, jolloin ovat jo kerenneet tutustua tehtäviin enemmän. Nyt pajaa on siis sekä heti luentojen päälle, että parin päivän tuumaustauon jälkeen.

Labraryhmät jatkavat vanhaan malliin, ja assarit tarkastavat edelleen myös labraryhmänsä laskuharjoitukset.

Huom! Kurssille ilmoittautuminen tapahtuu normaalisti WebOodissa. Uudistus ei kerennyt ryhmäjakoon asti. Labraryhmä pitää edelleen paikkansa, mutta osa laskariajoista ei. Tästä ei ilmoittautujan tarvitse sen enempää välittää – laskarisalissa saa tosiaan istua niin monena tuntina kuin haluaa.

Assarikoulutus kantaa hedelmää

|

Lukuvuodelle 2014 on tehty muutamia uudistuksia, jotka ovat vaikuttaneet siihen, kuinka assareita valikoidaan kursseille. Assareitahan on kahdensorttisia – niitä, joilla on opetusvelvollisuus, eli jotka on palkattu tutkimustyöhön mutta pääsevät tai joutuvat myös opettamaan, ja niitä, jotka palkataan tuntiopettajiksi. Tänä vuonna opetusvelvollisuuksia tarkasteltiin keskitetysti, jonka jälkeen palkattiin tuntiopettajia sen verran kuin lisäkäsipareja tarvittiin. Sekä syksy että kevät pyrittiin hoitamaan kerralla kuntoon, vaikka pientä hienosäätöä toki tulikin.

Aikaisemmin tunnolliset luennoijat ovat toki rekrynneet itselleen opetusvelvolliset hyvissä ajoin mahdollisuuksien mukaan, mutta assareita on etsitty myös juuri ennen kurssin alkua – tai pahimmillaan sen jo alettua. Tästä pyrittiin siis pääsemään eroon. Lisäksi assareita päätettiin kouluttaa, koska on aika paljon vaadittu, että vaikka vain toisen vuoden opiskelija osaisi toimia luokkatilanteessa erinomaisesti ilman, että hänelle annetaan vinkkejä siitä, mitä “erinomaisesti” tarkoittaa. Aloitimme pienesti: syksyn perus- ja aineopintojen keskeisten kurssien assistenteille tarjottiin lyhyt kolmen tunnin tietopaketti siitä, mitä heiltä odotetaan.

Koulutuksen painopiste oli työkaluissa. Miten autat parhaiten opiskelijaa? Kuuntele huolella kysymys ja mieluusti toista se, jotta varmistat vastaavasi oikeaan asiaan. Jos pystyt, auta opiskelijaa eteenpäin kysymällä kysymyksiä, jotka auttavat häntä oivaltamaan asian itse. Anna apua sen verran kuin tarvitaan, mutta jätä onnistumisen ilo opiskelijalle. Älä ota käyttöön sellaisia matemaattisia työkaluja, joita opiskelija ei ymmärrä. Älä sano “tämähän on helppoa” saati “triviaalia” – kun ongelma on ratkennut, voit ehkä todeta, että eihän se niin vaikeaa ollut, mutta asiat ovat helppoja vasta jos ne osaa.

Koulutuksessa puhuttiin myös valmistautumisesta. Lähes kaikilla kursseilla oli käytössä laskaripalaveri, josta assistentit saivat etukäteen apua ja tukea tehtäviin. Yhteys luennoitsijoihin on siis ollut auki, ja assistentit ovat voineet miettiä laskaritehtäviä ja niiden kytkeytymistä luentoihin yhdessä luennoitsijan kanssa. Lisäksi puhuimme siitä, miten tehdä itsestä helpostilähestyttävä – alkaen siitä, että jos pöydässä on tilaa, opiskelijan viereen voi istua. Helpottaa jutustelua eikä käy selänkään päälle.

Oliko tästä sitten hyötyä?

Assistenttien suoriutumista voidaan arvioida esimerkiksi kurssipalautteen avulla. Kurssipalautteessa opiskelijat vastaavat muun muassa väittämään “Assistentin tapa selittää auttoi minua oppimaan” asteikolla 1-5, jossa 1 = täysin eri mieltä ja 5 = täysin samaa mieltä. Vastaukset lajitellaan assistenteittain. Tämä tarjoaa mahdollisuuden arvioida (toki karkeasti) kuinka hyödylliseksi assistentin toiminta koetaan.

Viime vuonna assistenttien saamat arviot ovat yleisesti pyörineet välillä 2,5-4,0. Muutama supertapaus on saanut nelosen ylittäviä keskiarvoja, ja ikävä kyllä myös muutamia toisen ääripään tapauksia on löytynyt. Haluamme tietenkin tarjota opiskelijoille riittävän hyvää opetusta. Ennen koulutuksia asetimme tavoitetasoksi, että saisimme karsittua kolmosen alittavat suoritukset pois.

Tämä onnistui. Assarit ovat saaneet tänä vuonna poikkeuksellisen hyvää palautetta, ja mikä tärkeämpää, heikommat suoritukset ovat näiltä kursseilta lähes karsiutuneet. Yksikään koulutuksessa ollut assistentti ei jäänyt alle 3,4:n, ja huippuja on tullut entistä enemmän. Rehellisyyden nimissä on toki myönnettävä, että assarien lukumäärä on niin pieni ja datassa niin paljon muitakin muuttujia, että minkäänlainen tilastollinen tarkastelu ei onnistu. Myöskin koulutuksen väliin jättäneet ovat suoriutuneet hyvin (lähes poikkeuksetta ylittäneet tavoitetason), eli varmasti myös kursseilla oleva henki, hyvät assaritoverit ja vaativat luennoitsijat ovat itsessään vaikuttaneet.

Isoille perus- ja aineopintojen kursseille on toki myös valikoitu opetusvelvollisista innokasta väkeä, ja tuntiopettajille oli tänä vuonna haastattelu. Tilanne ei siis ole vertailukelpoinen tilanteeseen, jossa luennoitsija juoksee viisi minuuttia ennen luennon alkua pitkin käytävää vapaaehtoistamassa ihmisiä, jotka eivät ehtineet piiloutua. Toisaalta nimenomaan näille kursseille on aiemminkin palkattu paljon tuntiopettajia ja otettu innokkaita opetusvelvollisia, joten samaakin porukkaa on paljon mukana.