Joukko Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran piirissä toimineita fennistejä, kirjallisuustietelijöitä, folkloristeja ja etnografeja laati puheenjohtajansa Kustaa Vilkunan johdolla oma-aloitteisesti vuonna 1965 melkein satasivuisen kunnianhimoisen ohjelman otsikolla ”Kansallisten tieteiden kehittämisohjelma 1966–1980”.
Ohjelmassa käydään läpi kielen, kirjallisuuden sekä aineellisen ja henkisen kansankulttuurin tutkimuksen senhetkinen aineisto- ja arkistotilanne ja kaavaillaan laajamittaisia toimia lisäaineiston hankkimiseksi ja jo hankitun aineksen paremmaksi järjestämiseksi. Murteiden morfologian tutkimusedellytyksistä lausutaan sivuilla 12 ja 13 seuraavaa:
Sanakirjasäätiön päätehtävästä, kansankielen sanakirjasta, johtuu, että laajat lohkot kansankieltä ovat alun perin jääneet sen ohjelmasta syrjään. Sellainen lohko on ennen kaikkea murteiden muoto-oppi. Kun mikään muukaan elin ei ole huolehtinut muoto-opillisten ainesten keräyttämisestä, on suomen murteiden morfologian tutkimus järjestettyjen kokoelmien puutteessa jäänyt vuosikymmeniksi kesantoon. Muoto-opin tutkijan on meillä etsiskeltävä aineksiaan toisaalta äännehistorioista ja kielennäytekokoelmista, toisaalta Sanakirjasäätiön sanastokokoelmista joko sopivaksi arvioimiensa hakusanojen kohdalta etsien tai vain kokoelmia summittaisesti lehteillen. Työ on aikaa viepää ja tulokset useimmiten hatarat. — Toisin on esim. Ruotsissa ja Virossa. Molemmissa on muoto-opillisia aineksia alun alkaen kerätty rinnan sanaston kanssa, ja tutkijalla on näissä maissa nyt käytettävissään runsaat järjestetyt kokoelmat, jotka ovat jo suuresti hedelmöittäneet tutkimusta.
Tutkija olisi aivan toisessa asemassa, jos hänellä olisi vaikkapa vain 150 pitäjänmurteesta käytettävissään materiaali, joka käsittäisi muutaman kymmenen tyyppinominin ja muutaman kymmenen tyyppiverbin täydelliset taivutusmuotosarjat, lisähavaintoja asianomaisen murteen kannalta tähdellisistä nominin- ja verbintaivutuksen seikoista ja tarkat selvitykset eräistä tärkeistä muoto-opillisista tapausryhmistä (komparatiivi ja superlatiivi tai sen vastikkeet, lukusanat, omistusliitteet, pronominit, liitepartikkelit, mahd. refleksiivitaivutus). Tällaisen aineksen luotettava talteensaanti edellyttää tehokkaasti yhdistettyä kysely- ja kuuntelumenetelmää. Jos sanastus stipendiaattivoimin saadaan toteutetuksi, tuntuisi taloudellisimmalta yhdistää muoto-opillistenkin ainesten keruu samaan ohjelmaan, jolloin sanastuksen vaatima murteenpuhujain vapaan puheen kuuntelu koituisi suoraan myös morfologian selvittelyn hyväksi.
Edellä kaavailtu keruuohjelma nähtävästi edellyttäisi usean tutkimuskeskuksen yhteistyötä. On ajateltavissa, että pääosan keruusta ja sen suunnittelusta hoitaisi joko Sanakirjasäätiöön liitetty erillinen toimintayksikkö tai Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen yhteyteen perustettu tutkimusinstituutti; mikäli valtion ja korkeakoulujen välisten tutkimussopimusten järjestelmä saadaan aikaan, asia ratkeaisi jälkimmäisen vaihtoehdon hyväksi. Kummassakin tapauksessa voisivat Turun yliopiston ja Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun suomen kielen laitokset yhteistoiminnassa helsinkiläisen keruuyksikön kanssa ottaa huolehtiakseen joidenkin määräalueiden (Turku lähinnä Lounais-Suomen murteiden, Jyväskylä savolaismurteiden tai niiden jonkin osan) selvittämisestä. Tällöin olisi muualta kertyvästä aineistosta saatava Helsinkiin xeroxkopiosarjat, kun taas Helsingissä keräytetystä aineksesta tehtäisiin Turun yliopistoon, Jyväskylän korkeakouluun ja Yhteiskunnalliseen korkeakouluun mikrofilmikopiot, kuten Sanakirjasäätiön tähänastisista kokoelmista (vrt. s. 15).
Täysin onnistuakseen keruu vaatisi pätevän johdon ja sen avuksi melkoisesti suunnittelu- ja järjestelykykyistä nuorempaa tutkijavoimaa. Yksin muoto-opillisen keruun suunnittelu ja ohjaus, jollaisesta ennakkokokemukset valitettavasti puuttuvat, tulee viemään runsaasti aikaa. Helsingissä keruu vaatisi tohtorin arvoisen johtajan (pl. B 1) sekä kaksi yliassistenttia (fil.lis., pl. A 28), yhden vanhemman ja yhden nuoremman assistentin (pl. A 26 ja 24), Turussa ja Jyväskylässä kummassakin kai ainakin vanhemman assistentin. Jotta myös litteroitujen nauhoitteiden sanastus saataisiin alulle kohta litterointitöiden (s. 20) päästyä käyntiin, olisi henkilökuntaa viimeistään v. 1969 lisättävä Helsingissä yhdellä vanh. ja yhdellä nuor. assistentilla, Turussa yhdellä vanh. assistentilla. Eri tahoilla tarvittaisiin lisäksi toimistohenkilökuntaa. Henkilökunnan palkkakulut ja välttämättömät toimistokulut olisivat yhteensä noin 200 000 mk/v. Lähes puolet henkilöstöstä pitäisi voida palkata vuoden 1966 alusta lähtien ja loput — tekstien sanastuksen vaatimaa lisähenkilöstöä lukuun ottamatta — vuoden 1967 alusta. Tässä luvussa mainittujen keruiden kokonaiskustannukset olisivat siten v. 1966 ainakin noin 130 000 mk, vuodesta 1967 alkaen noin 270 000 mk ja vuodesta 1969 alkaen noin 320 000 mk vuodessa.
Tämä ohjelman kohta johtikin konkreettisiin toimiin, kuten kohta käy ilmi.