Keruun edetessä Muoto-opin arkisto alkoi pikkuhiljaa rakentua Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen tiloihin. Aluksi kokoelmat, samoin kuin assistentitkin, majailivat Terho Itkosen huoneessa (Castrenianumin huone 4027), sitten amanuenssin huoneessa (4022). Sieltä arkisto muutti 1973 vanhan kirjasuomen sanakirjan toimitukselta vapautuneeseen huoneeseen (4028). Nykyiseen tilaansa arkisto muutti 1980-luvun lopulla sen vapautuessa Kotuksen käytöstä.
Käytännön toteutusta johti Helsingissä Terho Itkonen, mutta hänen lisäkseen assistentit Heikki Paunonen ja Tapani Lehtinen paiskoivat ahkerasti töitä arkiston parissa ja huolehtivat arkiston kokoamisen sujuvuudesta. He laativat keruuoppaita, tarkastivat kokoelmia, hoitivat maksuliikennettä, opastivat kerääjiä kirjeitse ja kävivät muuta paperisotaa. Lisäksi niin professori kuin assistentitkin tekivät myös itse kenttätutkimusta.
Paunosen ja Lehtisen jälkeen arkiston assistentteina ovat toimineet Kaisu Juusela, Raija Lehtinen, Pirjo Mikkonen ja Lea Laitinen. Keruuassistentin tehtäviä pisimpään ovat hoitaneet Anja Vähäaho, Lea Laitinen ja Kerttu Mulari. Vuonna 1986 toinen assistentuuri muutettiin amanuenssin vakanssiksi, jota ovat hoitaneet Kaisu Juusela ja Mari Siiroinen.
Vaikka Muoto-opin arkisto pitää majaansa Helsingin yliopistossa, on sen kertymisen taustalla hedelmällinen yhteistyö muiden yliopistojen kanssa. Paljon ansiokkaita kerääjiä on ollut Jyväskylästä, Joensuusta, Oulusta, Tampereelta ja Turusta.
(Juusela 1987: 295; Juusela 1997: 7, 19.)
Nykyisin arkistohuone palvelee laitoksen yleistilana, jossa pidetään paitsi kokouksia myös monenkirjavia juhlatilaisuuksia. Muoto-opin arkistosta onkin muodostunut Castrenianumin sydän. Viime vuosina harmaat lippulippaat ovat saaneet tehdä tilaa opinnäytteille; seiniä kiertävät laitoksen gradut aina 1880-luvulta 2010-luvulle.
→ 6. Yliopiston ja Kotuksen sopimuskaudet 1977–1992