1 . Tutkimussopimus kielitieteellisen aineiston keruusta

Vuonna 1967 syntyi uusi valtion tutkimusrahoituksen muoto, tutkimussopimukset. Tutkimussopimuksista päättivät ja niitä solmivat tutkijoiden kanssa eri tieteenalojen toimikunnat, esimerkiksi Valtion humanistinen toimikunta.

Valtion humanistisen toimikunnan puheenjohtajana oli suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja Helsingin yliopiston tuolloinen kansleri Paavo Ravila. Sihteerinä oli suomen kielen maisteri Esko Koivusalo.

Esko Koivusalo
Paavo Ravila

 

 

 

 

 

 

 

 

Nykyään humanistisen toimikunnan tapaisia tehtäviä hoitaa Suomen Akatemian kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen toimikunta.

Ensimmäinen Valtion humanistisen toimikunnan solmima tutkimussopimus oli: ”Suomen kansankielen muoto- ja lauseopillisen aineiston keruu ja arkistointi”.

Alkuperäinen tutkimussopimus

 

Hankkeessa olivat mukana Helsingin yliopisto, Turun yliopisto sekä Jyväskylän yliopisto. Vastuullisena johtajana oli professori Pertti Virtaranta Helsingin yliopistosta. Lisäksi sopimuksen allekirjoittivat professorit Heikki Leskinen, Osmo Ikola ja Terho Itkonen.

 

Pertti Virtaranta. Kuva: Pentti Sammallahti.

 

Heikki Leskinen. Kuva: Pertti Virtaranta.
Osmo Ikola

 

 

 

 

 

 

Terho Itkonen. Kuva: Pentti Sammallahti.

 

Sopimus takasi melko runsaan rahoituksen neljän vuoden ajaksi.
Lauseopillisesti analysoitavaa ainesta kerättiin Turun yliopiston suomen kielen professorin Osmo Ikolan johdolla ja muoto-opillisesti analysoitavaa ainesta Helsingin yliopiston suomen kielen professorin Terho Itkosen johdolla. Professori Heikki Leskinen oli apuna muoto-opin keruun organisoinnissa Jyväskylän yliopistosta käsin.

Tavoitteena oli “luoda helppokäyttöinen ja riittävän runsassisältöinen arkisto, joka sopivasti systemoituna sisältäisi keskeistä muoto-opillista materiaalia mahdollisimman monesta suomen paikallismurteesta, käytännössä ainakin 150–200 pitäjästä”. (Itkonen 1992: 10.) Tarkoituksena oli, että olisi valmiiksi morfologisin periaattein järjestettyä kieliainesta vastaamaan sellaisiin kysymyksiin kuin vaikkapa

• Kuinka k:n astevaihtelu toteutuu keskipohjalaismurteissa?
• Missä murteissa esiintyy eksessiivimuoto kotonta?
• Kuinka supistumaverbit tyyppiä hakata : hakkaa taipuvat  etelähämäläisissä murteissa?
• Millainen imperfektimuoto on käytössä soutaa-verbin tyyppisistä  verbeistä missäkin (souti vai sousi)?
• –kin-liitepartikkeli ilmenee savolaismurteissa usein melkoisen vähäisin ääntein. Esim. minnäe ’minäkin’. Missä muodoissa –kin-liitepartikkeli voi esiintyä?

Näin tutkija ei joutuisi kuuntelemaan satoja tunteja murrenauhoitteita tai lukemaan sivukaupalla murrelitteraatteja kiinnostuksen kohteitaan metsästäen vaan kaikki olisi jo valmiiksi lajiteltuna Muoto-opin arkistossa.

 

→     2. Keruu käynnistyy kesällä 1967