Scifi ei ole enää noloa Kiinassakaan, totesi kirjailija Fei Dao muutama vuosi sitten. Vielä tämän vuosituhannen alussa lapsellisena ja vähäarvoisena pidetystä genrestä on nyt tullut maassa vakavasti otettavaa kirjallisuutta ja scifi-kirjojen elokuva- ja tv-oikeuksista kysyttyä tavaraa. Myös englantia puhuvassa maailmassa ”kiinalaisesta scifistä” on tullut ikään kuin tavaramerkki, joka on kiinnittänyt monen lajityypin harrastajan huomion — ja saanut heidät pohtimaan, mistä siinä on oikeastaan kysymys.
Otsikkoni on viittaus kirjailija ja kirjallisuudentutkija Xia Jian esseeseen Mikä tekee kiinalaisesta scifistä kiinalaista?, jossa hän käy läpi tieteisfiktion historiaa Kiinassa ja nostaa esille 2000-luvun kiinalaisten scifi-kirjailijoiden keskinäisiä eroja. Viime vuonna kääntäjä ja tutkija Emily Xueni Jin puolestaan pohti Vector-lehdessä, mitä ”kiinalaisuus” ylipäänsä merkitsee esimerkiksi Chen Qiufanin kaltaisen kosmopoliittisen, useita novelleja ensisijaisesti englanninkielisillä markkinoilla julkaisseen kirjailijan kohdalla. Näiden tärkeiden kysymysten lisäksi olen itse ajautunut miettimään yhtälön toista puolta: miten määritellä, mitkä kiinalaiset kaunokirjalliset teokset itse asiassa ovat scifiä ja kuuluvat siten tämän kansainvälistä huomiota saaneen ilmiön piiriin?
Sekä scifi että fantasia ovat spekulatiivisia genrejä, joiden maailmoja määrittelevät arkitodellisuudesta puuttuvat elementit, kuten vaikkapa aikamatkustus, avaruusolennot tai taikuus. Tieteisfiktiota ”kognitiivisen vieraannuttamisen” (cognitive estrangement) käsitteen kautta lähestyneen Darko Suvinin mukaan scifi kuitenkin eroaa fantasiasta siinä, että sen spekulatiiviset elementit eivät voi näyttäytyä mahdottomina kirjoittajan aikakauden vallitsevien tiedollisten normien puitteissa. Siispä koska tämänhetkisen käsityksen mukaan maapallon ulkopuolisia olentoja saattaa olla olemassa, mutta luudalla lentäville noidille ei ole mitään tieteellistä selitystä, ovat ensimmäisiä käsittelevät (nyky-)teokset scifiä ja jälkimmäisiä sisältävät fantasiaa.
Suvinin määritelmää on kuitenkin kritisoitu eri perustein, joista yksi on se, kuinka hänen vieraannuttamisen ”kognitiivisuutta” koskeva ehtonsa sulkee pois suuren osan tieteisfiktiona pidetystä kirjallisuudesta. Kiinalaisen scifin eturivin kirjailijoista esimerkiksi Xia Jian teokset sisältävät aineksia kiinalaisesta mytologiasta ja kansanperinteestä ilman, että niitä aina pyrittäisiin pikkutarkasti rationalisoimaan tieteelliseen maailmankuvaan sopiviksi. Entä mitä pitäisi ajatella Han Songin Sukellusveneistä, jossa maaseudulta tulleiden siirtotyöläisten lapset ovat nähtävästi oppineet elämään veden alla? Novelli leikittelee ajatuksella uuden ihmislajin synnystä luokkaerojen seurauksena, mutta jättää silti lukijan arvailemaan, onko tällainen nopeutettu evoluutio mahdollista edes tarinan kuvaamassa vaihtoehtoisessa todellisuudessa.
Lajityyppimäärittelyt ovat harvoin yksioikoisia eivätkä aina ongelmattomiakaan — yhden lukijan scifi voi olla toisen mielestä fantasiaa, ja kustantajan kannalta kannattavinta voi olla, jos samaa kirjaa markkinoidaan vain yleisesti ”kaunokirjallisuutena”. Kuten muun muassa kirjailija Johanna Sinisalo on todennut, liian tiukat genrejaottelut ja eri lajityyppeihin liittyvät ennakkoluulot voivatkin jopa estää lukijoita löytämästä heitä mahdollisesti muuten kiinnostavia teoksia. Toisaalta genre on myös tärkeä analyysin väline, joka tarjoaa mahdollisuuksia teosten mielekkäälle vertailulle: mitä nämä tarinat tekevät eri tavoin kuin nuo toiset, miten juuri tämä teos poikkeaa näistä muista samantyyppisistä?
Oma alustava määritelmäni on, että scifi on spekulatiivista fiktiota, jonka inspiraation lähteenä toimivat tieteelliset löydökset ja hypoteesit, tieteentekemisen prosessit sekä niihin pohjautuva teknologian kehitys. Näin esimerkiksi Xia Jian Sadan aaveen öinen paraati on scifiä ei niinkään siksi, että sen tarjoama visio keinoihmisten kansoittamasta hylätystä huvipuistosta olisi välttämättä nykytiedon valossa täysin uskottava, vaan koska sen pohdinnat ihmisyyden luonteesta ja suhteestamme vanhentuneeseen teknologiaan nojaavat ajatukseen maailmasta, jossa kehittyneinkin robotti saattaa jonain päivänä olla menneen talven lumia. Samaa novellia voidaan toki tarkastella myös kiinalaista mytologiaa hyödyntävänä fantasiana, minkä lisäksi erilaiset scifi-teokset voivat olla tieteisfiktion ohella esimerkiksi mysteerejä, satiireja, kasvukertomuksia, eepoksia, kauhukertomuksia, rakkaustarinoita, filosofisia romaaneja ja komedioita.
Omassa tutkimuksessani tarkastelen kiinalaista scifiä sekä kiinalaisena että scifinä. Pyrin selvittämään, miten esimerkiksi Han Songin, Xia Jian ja Chen Qiufanin teokset hyödyntävät scifin vaihtoehtoisia todellisuuksia pohtiessaan nyky-Kiinaa leimaavaa yhteiskunnallista vieraantuneisuutta sekä sen taustalla olevia tekijöitä. Tarkastelemalla kiinalaisesta kulttuuriperinnöstä ja historiasta ammentavia tarinoita pyrin myös omalta osaltani kehittämään scifi-tutkimusta sekä vieraannuttamisen teoriaa, jotta ne ottaisivat paremmin huomioon tieteiskirjallisuuden maailmanlaajuisen kirjon. Hypoteesini on, että ”vieraannuttamalla vieraantuneisuuden” eli kuvaamalla esimerkiksi merkityksettömyyden, ulkopuolisuuden ja autonomian puutteen kokemuksia tosimaailmasta poikkeavien tilanteiden kautta kiinalainen scifi pystyy paljastamaan muuten mahdollisesti piiloon jääviä puolia näitä kokemuksia synnyttävistä yhteiskunnallisista rakenteista.
Vieraantuneisuuden ja vaihtoehtoisten todellisuuksien risteämiskohta tarjoaa mielestäni lupaavan näkökulman kiinalaisen scifin ymmärtämiseen, mutta se ei ole missään nimessä ainoa. Kiinalainen scifi on monipuolinen ilmiö, joka tulee varmasti tarjoamaan paljon lisää pohdittavaa niin tutkijoille kuin muillekin lukijoille. Oma toiveeni on, että yhä uusien kirjailijoiden, teosten ja käännösten kautta tieteisfiktion globaali monimuotoisuus näkyy entistä paremmin myös suomalaisten kirjahyllyissä.
Eero Suoranta on väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa ja kääntäjä.
Kirjallisuutta
– Fei Dao. 2019. ”Science Fiction: Embarrassing No More.” Käännös Ken Liu. Teoksessa Broken Stars: Contemporary Chinese Science Fiction in Translation, kääntänyt ja toimittanut Ken Liu, 473–479. Lontoo: Head of Zeus.
– Han Song. 2019. Submarines. Käännös Ken Liu. Teoksessa Broken Stars: Contemporary Chinese Science Fiction in Translation, kääntänyt ja toimittanut Ken Liu, 115–123. Lontoo: Head of Zeus.
– Jin, Emily Xueni. 2021. ”Chinese SF and its English Translation: A Small Boat in A Frenetic Sea.” Vector No. 293, Spring 2021: 51–55.
– Sinisalo, Johanna. 2022. ”Hyvä kirja voi jäädä lukematta, jos se on scifi-hyllyssä.” Suomen Kirjastoseura, 11.2.2022. https://suomenkirjastoseura.fi/kirjastolehti/kolumni-hyva-kirja-voi-jaada-lukematta-jos-se-on-scifi-hyllyssa/
– Spiegel, Simon. 2008. ”Things Made Strange: On the Concept of ”Estrangement” in Science Fiction Theory.” Science-Fiction Studies, 35th year, 3rd edition (106) (November): 369–385.
– Suvin, Darko. 1979. Metamorphoses of Science Fiction: On the Poetics and History of a Literary Genre. New Haven: Yale University Press.
– Xia Jia. 2014. ”What Makes Chinese Science Fiction Chinese?” Käännös Ken Liu. Tor.com, 22.7.2014. www.tor.com/2014/07/22/what-makes-chinese-science-fiction-chinese/
– Xia Jia. 2018. Sadan aaveen öinen paraati. Käännös Cui Ke, Leng Yuhan ja Eero Suoranta. Nuori Voima, 16.2.2018. https://nuorivoima.fi/lue/novelli/sadan-aaveen-oinen-paraati