Juha Pakkala
Johdanto
Kirjallisuuskritiikki (engl. literary criticism, saks. Literarkritik) tutkii tekstin yhtenäisyyttä ja epäyhtenäisyyttä. Klassisiin historiallis-kriittisiin metodeihin luettavalla kirjallisuuskritiikillä on perinteisesti ollut keskeinen rooli Vanhan testamentin tutkimuksessa. Erityisesti saksalaisella kielialueella ja laajemminkin manner-Euroopassa kirjallisuuskritiikki on perinteisesti muodostanut – tekstikritiikin ohella – tutkimuksen ohittamattoman lähtökohdan. Kirjallisuuskritiikki lähtee siitä havainnosta, että useimmat Vanhan testamentin tekstit ovat syntyneet monivaiheisen ja usein vuosisataisen toimitusprosessin tuloksena. On katsottu, että tekstejä ei voida käyttää historiallisessa tutkimuksessa ilman, että niissä esiintyviä kirjallisia toimitusvaiheita tai kerrostumia tunnistetaan ja erotetaan toisistaan. Eri vaiheissa syntyneet kirjalliset kerrokset voivat pitää sisällään hyvinkin erilaisia käsityksiä. Monimutkaisen syntyprosessinsa vuoksi Vanha testamentti poikkeaa useimmista muista historiallisista lähteistä.
Kirjallisuuskritiikkiä on arvosteltu tulosten epävarmuuden vuoksi: samaa kirjallisuuskriittistä metodia käyttävät tutkijat ovat tulleet toisistaan huomattavastikin poikkeaviin näkemyksiin tekstien kirjallisesta kehityksestä. Kirjallisuuskritiikkiä on myös kritisoitu myös tekstin jakamisesta tarpeettoman moniin osiin. Osin epävarmojen tulosten vuoksi kirjallisuuskritiikin asema Vanhan testamentin tutkimuksessa on heikentynyt viime vuosikymmeninä. Metodin kultakauden voidaankin katsoa olleen 1900-luvulla. Toisaalta tutkimuksessa otetaan edelleen laajalti huomioon myöhemmät lisäykset ja monimutkainen toimitusprosessi, joka kiistetään ainoastaan hyvin konservatiivisessa tutkimuksessa. Tutkijoilla on käytössään useita käsikirjoituksia ja käännöksiä, joiden avulla voidaan yksiselitteisesti osoittaa, että tekstejä on muokattu useassa eri vaiheessa. Yksittäinen raamatunkohta voi olla hyvin erilainen esimerkiksi Vanhan testamentin heprealaisessa (masoreettisessa) tekstissä, Samarialaisessa Pentateukissa, Qumranin käsikirjoituksissa ja Vanhan testamentin kreikankielisissä käännöksissä (ks. jäljempänä Gedaljan murha). Teksteissä ilmenevät erot osoittavat, että toimittajat ovat lisänneet, muuttaneet ja joissain tapauksissa jopa poistaneet vanhempaa tekstiä. Koska toimitusprosessit ovat saattaneet kestää vuosisatoja, tekstit sisältävä pahimmillaan lukuisten eri toimittajien lisäyksiä. Tutkimuksen käytössä olevat tekstit muistuttavat lumipalloa, johon on kerääntynyt kerroksia useilta eri ajoilta.
Kirjallisuuskritiikkiin kohdistunut kritiikki on osin oikeutettua. Osa kirjallisuuskritiikkiä harjoittaneista tutkijoista on suhtautunut liian optimistisesti metodin mahdollisuuksiin. Joissakin tapauksissa toimitusprosessi on ollut niin monivaiheinen ja monimutkainen, että tekstien toimitusprosesseja ei enää pystytä rekonstruoimaan kirjallisuuskritiikin avulla. Osaa lisäyksiä tai muita muutoksia ei voida tunnistaa ja lisäysten laajuuteen liittyy paljon epävarmuutta. Jos toimittajat ovat kirjoittaneet vanhempaa tekstiä uudelleen tai poistaneet osia vanhemmasta tekstistä, on vaikea päästä käsiksi tekstien varhaisempiin vaiheisiin.
Toisaalta metodilta saatetaan odottaa enemmän kuin mihin se pystyy. Historiantutkimukseen liittyy aina epävarmuuksia ja tämä pätee erityisesti muinaisen maailman kirjallisiin lähteisiin. Vaikka Vanhan testamentin tekstien monimutkaisia syntyprosesseja ei voida täysin rekonstruoida, ne ovat merkittäviä historiallisia lähteitä, jotka antavat ainutlaatuista tietoa juutalaisuuden synnystä ja muinaisesta Israelista. Ilman Vanhaa testamenttia tutkimuksella olisi vain hajanaisia tietoja esimerkiksi varhaisjuutalaisuuden kehityksestä ja käsityksistä. Metodin rajallisuus tulisikin tunnistaa. Useat tutkijat ovat yrittäneet selvittää esimerkiksi Israelin uskonnon ja historian varhaisvaiheita kirjallisuuskritiikin avulla, mutta näistä vaiheista on Vanhassa testamentissa usein jäljellä vain irrallisia katkelmia. Monet Israelin kuningasajan uskonnollisista käsityksistä oli ristiriidassa myöhemmin syntyneen juutalaisuuden käsitysten kanssa, jonka vuoksi ne eivät soveltuneet osaksi Vanhan testamentin tekstejä. Suurin osa Vanhan testamentin teksteistä onkin syntynyt vasta Jerusalemin vuonna 587 eKr. tapahtuneen tuhon jälkeen.
Kirjallisuuskritiikki on läheisessä yhteydessä perinteiseen redaktiokritiikkiin. Kirjallisuuskritiikin avulla pyritään tunnistamaan tekstin epätasaisuudet ja siten erottamaan eri toimittajien tekstit toisistaan. Redaktiokritiikki puolestaan pyrkii ymmärtämään kunkin toimitustason historiallista taustaa sekä kirjoittajien ideologisia ja muita näkemyksiä.
Tässä artikkelissa esitellään Vanhan testamentin kirjallisuuskritiikkiä esimerkkien avulla. Ne tuovat esiin Vanhan testamentin teksteihin liittyviä tyypillisiä ongelmia, joita kirjallisuuskritiikin avulla pyritään selvittämään. Tekstin yhtenäisyyden ja epäyhtenäisyyden arvioinnissa käytettäviä kriteerejä on esitelty tarkemmin kirjallisuuskritiikin johdantoartikkelissa.
Esimerkki irrallisesta lisäyksestä eli glossasta: Kultaiset sonnit Betelissä ja Danissa
Israelin kuninkaat tuomitaan systemaattisesti siitä, että he eivät luopuneet Jerobeamin synnistä eli kultaisten sonnien palvonnasta (vrt. 1. Kun. 12:25–30). Jakeen 2. Kun. 10:29 mukaan myös Jehu jatkoi Jerobeamin syntiä. Kirkkoraamatun käännöksessä saumakohtia on siloteltu ymmärrettävyyden vuoksi, mutta kirjallisuuskriittinen ongelma käy ilmi hepreankielisestä tekstistä ja alla olevasta tarkasta käännöksestä. Viittaus Betelin ja Danin kultaisiin sonneihin tulee liian lauseen kannalta myöhään ja vaikuttaa irralliselta (lihavoitu, ks. alla).
| 29 Mutta Jerobeamin, Nebatin pojan, synneistä, | רַק חֲטָאֵי יָרָבְעָם בֶּן-נְבָט |
| joilla hän oli saattanut Israelin tekemään syntiä | אֲשֶׁר הֶחֱטִיא אֶת־יִשְׂרָאֵל |
| Jehu ei luopunut, | לא־סָר יֵהוּא מֵאַחֲרֵיהֶם |
| Betelissä ja Danissa olevista kultaisista sonneista. | עֶגְלֵי הַזָּהָב אֲשֶׁר בֵּית-אֵל וַאֲשֶׁר בְּדָן |
| 30 Ja Jahve sanoi Jehulle … | וַיֹּאמֶר יְהוָה אֶל־יֵהוּא |
Kyseessä on myöhäinen lisäys, jossa on tarkennettu, mistä Jerobeamin synneissä oli kyse. Koska lisäystä ei ole yritetty erityisemmin sovittaa yhteen edeltävän lauseen kanssa, se voi olla rivien väliin tai marginaaliin tehty kommentti, jota ei ollut edes tarkoitettu itse tekstiin. Käsikirjoituksen seuraava kopioija saattoi kuitenkin sisällyttää kommentin tekstiin, koska ei tiennyt, onko kyseessä tekstistä unohtunut lause vai reunahuomautus. Vastaavia tekstiä selventäviä kommentteja eli glossia on löydetty eri puolilta Vanhaa testamenttia. Joissakin Qumranin säilyneissä käsikirjoituksissa kommentteja voidaan nähdä rivien välissä tai marginaaleissa.
Kaksi sonnia
Myös toinen esimerkki käsittelee Jerobeamin sonneja. Jakeissa 2. Kun. 17:15–17 luetellaan eri syntejä, joilla israelilaiset olivat aiheuttaneet maansa valloituksen. Jakeen 16 mukaan yksi synneistä oli kaksi sonnipatsasta.
| 15 … He kulkivat turhuuksien perässä ja tulivat itse turhaakin turhemmiksi, he seurasivat ympärillään asuvia pakanakansoja, vaikka Herra oli kieltänyt heitä elämästä niiden tavoin.
16 He hylkäsivät kaikki Herran, Jumalansa, määräykset ja tekivät itselleen valetun kuvan, kaksi sonnia. He tekivät asera-tarhan, he kumarsivat kaikkia taivaan tähtijoukkoja ja palvoivat Baalia. 17 He panivat poikansa ja tyttärensä kulkemaan tulen läpi, he tekivät taikoja ja ennustivat noitakeinoin … |
16 וַיַּעַזְבוּ אֶת־כָּל־מִצְוֹת יְהוָה אֱלֹהֵיהֶם שְׁנֵי עֲגָלִים וַיַּעַבְדוּ אֶת־הַבָּֽעַל׃ |
Vaikka käännöksissä ongelma ei yleensä näy, heprealainen teksti on ristiriitainen. Ilmaus ”valettu kuva” (מַסֵּכָה) on yksikössä, kun taas sonnit ovat monikossa (שְׁנֵי עֲגָלִים). Heprean kannalta odottaisikin, että tekstissä lukisi ”valetut kuvat, kaksi sonnia” (מַסֵּכוֹת שְׁנֵי עֲגָלִים) eikä ”valettu kuva, kaksi sonnia”. Monikon ja yksikön välisen ristiriidan vuoksi useat tutkijat ovat päätelleet, että viittaus sonneihin on myöhäinen lisäys. Alun perin valetulla kuvalla on mahdollisesti haluttu viitata Aaronin valettuun sonniin, johon viitataan juuri sanalla מַסֵּכָה. Ilmeisesti sanaa ”sonni” ei kuitenkaan alun perin ollut kohdassa 2. Kun. 17:16. Myöhempi toimittaja on lisännyt viittauksen Jerobeamin kahteen sonniin, joiden palvonnan katsottiin olevan yksi keskeisimmistä synneistä, joka johti pohjoisvaltakunta Israelin tuhoon.
Onko Tuomarien kirjan alku lisätty myöhemmin?
Vanhassa testamentissa on useita lisäyksiä, joissa osa alkuperäistä tekstiä on toistettu. Toisto on tehty sen vuoksi, että lisäys ei häiritsisi tapahtumien luontevaa etenemistä ja että siirtyminen alkuperäisestä tekstistä lisäykseen ja sieltä takaisin alkuperäiseen tekstiin olisi mahdollisimman luonteva. Jos lisäys on laaja, käytetään usein niin sanottua kehäkompositiota. Lisäys päättyy silloin samaan tekstiin, mistä on alkanut, eli osa alkuperäisestä tekstistä (alla merkitty Y-kirjaimin) on täytynyt toistaa. Toistuvat tekstit muodostavat siten kehän lisäyksen ympärillä.
| Alkuperäinen teksti | Teksti, johon on tehty lisäys | |
| XXXXXX YYYYYY ZZZZZZ |
XXXXXX YYYYYY LISÄTTY TEKSTI YYYYYY ZZZZZZ |
Tuomarien kirjan alku 1:1–2:6 on lisätty kehäkompositiota apuna käyttäen. Lisäyksen seurauksena Joosuan kuolema ja hautaus on kerrottu kahteen kertaan lähes sanasta sanaan, ensin Joosuan kirjan lopun jakeissa 24:29–30 ja sitten lisäyksen lopuksi kohdassa Tuom. 2:8–9. Myös Joos. 24:31 toistuu jakeessa Tuom. 2:7, mutta kerrontajärjestystä on vähän muutettu. Tuomarien kirjassa muiden jumalien palveleminen kerrotaan jo ennen Joosuan kuolemaa. Lisäys löytyy näiden toistuvien jaksojen välistä.
| Joos. 24:29–31 | Tuom. 2:7–9 |
| 29 Jonkin aikaa näiden tapahtumien jälkeen Joosua, Nunin poika, Herran palvelija, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä. 30 Hänet haudattiin omalle perintömaalleen Timnat-Serahiin, joka on Efraimin vuoristossa Gaasinvuoresta pohjoiseen. 31 Israelin kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt. |
7 Kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt.
8 Herran palvelija Joosua, Nunin poika, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, |
Vastaavia kehäkompositioita on löydetty eri puolilta Vanhaa testamenttia. Kehäkompositiota pidetään tärkeänä kriteerinä epäillä lisäystä. Kehäkompositio ei kuitenkaan voi toimia ainoana kriteerinä, vaan tekstistä tulee löytää myös muita viitteitä lisäyksestä. Usein myöhäinen lisäys poikkeaa kielellisesti ja sisällöllisesti sitä ympäröivästä tekstistä. Lisäykset saattavat olla jopa ristiriidassa alkuperäisen tekstin kanssa.
Onko dekalogin kielto tehdä jumalankuvia myöhäinen lisäys?
Useat tutkijat ovat päätelleet, että dekalogin kielto tehdä jumalankuva (2. Moos. 20:4 ja 5. Moos. 5:8) ei kuulu alkuperäiseen dekalogiin.
| 5. Moos. 5: | |
| 7 Sinulla ei saa olla muita jumalia. | לֹא יִהְיֶה־לְךָ אֱלֹהִים אֲחֵרִים עַל־פָּנָיַ |
| 8 Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. | לֹא־תַעֲשֶׂה־לְךָ פֶסֶל כָּל־תְּמוּנָה אֲשֶׁר בַּשָּׁמַיִם מִמַּעַל וַאֲשֶׁר בָּאָרֶץ מִתָּחַת וַאֲשֶׁר בַּמַּיִם מִתַּחַת לָאָרֶץ |
| 9 Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala. | לֹא־תִשְׁתַּחֲוֶה לָהֶם וְלֹא תָעָבְדֵם כִּי אָנֹכִי יְהוָה אֱלֹהֶיךָ אֵל קַנָּא |
Tähän lopputulokseen on tultu sillä perusteella, että jakeen 9 monikko selvästi viittaa muihin jumaliin, jotka mainitaan jakeessa 7. Jakeessa 8 viitataan patsaaseen yksikössä. Jakeen patsas (פֶסֶל כָּל־תְּמוּנָה) toimii siten huonosti jakeen 9 monikon לָהֶם (niitä) korrelaattina. Jakeessa 8 ainoat monikot ovat (kirjaimellisesti) ’taivaat’ ja ’vedet’ mutta näitä jakeen 9 käsky tuskin koskee. Myös jakeen 9 sana קַנָּא, joka tarkoittaa kiivautta, mustasukkaisuutta ja kateellisuutta, liittyy paremmin jakeeseen 7. Jahve on kiivas tai ”mustasukkainen” muiden jumalien suhteen, jos israelilaiset palvovat niitä.
Gedaljan murha – kolme eri versiota
Seuraavassa esitellään kolme tekstiä, joista kukin kuvaa Gedaljan murhaa. Kyse on saman kertomuksen kolmesta eri-ikäisestä versiosta, jotka ovat kaikki säilyneet Vanhassa testamentissa: Toisen Kuningasten kirjan hepreankielisessä tekstissä sekä Jeremian kirjan hepreankielisessä ja kreikankielisessä tekstissä. Vertailun helpottamiseksi kreikankielisestä tekstistä on esitetty niin sanottu retroversio eli kreikankielisen tekstin perusteella rekonstruoitu heprealainen teksti. Kohdan 2. Kun. 25:25 heprealainen teksti edustaa varhaisinta vaihetta, Jeremian kirjan kreikankielinen versio (Jer. 41[48]:1–3) seuraavaa ja Jeremian kirjan hepreankielinen teksti viimeisintä toimitusvaihetta. (Jeremian kirjan masoreettisen tekstin ja Septuagintan järjestykset ja lukunumerointi poikkeavat toisistaan. Esimerkkiteksti on MT:n versiossa luvussa 41, LXX:ssa luvussa 48.).
Taulukkoon on merkitty kaikkien kolmen kohdan yhteinen teksti tavallisella fontilla, molempien Jeremian versioiden yhteiset lisäykset alleviivauksella ja Jeremian masoreettisen tekstin lisäykset lihavoinnilla. Lisäykset on merkitty samoin tunnuksin myös suomennokseen.
Käännös: Seitsemännessä kuussa Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, joka oli kuninkaallista sukua ja yksi kuninkaan virkamiehistä, tuli kymmenen miehen kanssa Gedaljan, Ahikamin pojan, luo Mispaan. Kun he istuivat siellä yhteisellä aterialla, Ismael, Netanjan poika, ja ne kymmenen miestään, jotka olivat hänen kanssaan nousivat ja löivät kuoliaaksi Gedaljan, Safanin pojan Ahikamin pojan miekalla ja siten tappoivat hänet, jonka Babylonian kuningas oli asettanut maan käskynhaltijaksi ja myös kaikki Juudan miehet ja babylonialaiset, jotka olivat kokoontuneet hänen luokseen, Gedaljan luo Mispaan, (ja ne babylonialaiset, jotka olivat paikalla). Sotilaat Ismael surmasi.
| Jer. 41:1-3 – heprealainen teksti | Jer. 41:1-3 (48:1-3) – kreikkalaisen tekstin retroversio | 2. Kun. 25:25 – heprealainen teksti |
| III vaihe | II vaihe | I eli varhaisin vaihe |
| ויהי בחדשׁ השׁביעי בא ישׁמעאל בן־נתניה בן־אלישׁמע מזרע המלוכה | ויהי בחדשׁ השׁביעי בא ישׁמעאל בן־נתניה בן־אלישׁמעמזרע המלך | יהי בחדשׁ השׁביעי בא ישׁמעאל בן־נתניה בן־אלישׁמע מזרע המלוכה |
| ורבי המלך | ||
| ועשׂרה אנשׁים אתו | ועשׂרה אנשׁים את | ועשׂרה אנשׁים אתו |
| אל־גדליהו | אל־גדליהו | |
| בן־אחיקם | ||
| המצפתה | המצפתה | |
| ויאכלו שׁם לחם יחדו | ויאכלו שׁם לחם יחדו | |
| במצפה | ||
| ויקם ישׁמעאל | ויקם ישׁמעאל | |
| בן־נתניה | ||
| בן־נתניהועשׂרה אנשׁים אשׁר־היו אתו | בן־נתניהועשׂרה אנשׁים אשׁר־היו אתוועשׂרה אנשׁים אשׁר־היו אתו | |
| ויכו את־גדליהו | ויכו את־גדליהו | ויכו את־גדליהו |
| בן־אחיקם בן־שׁפן בחרב | ||
| וימֶת | וימֹת | |
| אתו | ||
| אשׁר־הפקיד מלך־בבל בארץ | אשׁר־הפקיד מלך־בבל בארץ | |
| ואת | ואת | ואת־ |
| כל־ | כל־ | |
| היהודים | היהודים | היהודים ואת־הכשׂדים |
| אשׁר־היו אתו | אשׁר־היו אתו | אשׁר־היו אתו |
| את־גדליהו | ||
| במצפה | במצפה | במצפה |
| ואת־הכשׂדים אשׁר נמצאו־שׁם את אנשׁי המלחמה הכה ישׁמעאל |
ואת־הכשׂדים אשׁר נמצאו־שׁם |
Tekstejä vertailemalla voidaan havaita tyypillisiä lisäyksiä ja muutoksia. Useat lisäyksistä sisältävät uusia yksityiskohtia tapahtumista ja ihmisistä. Vaikka voisi ajatella, että kehitys kulkisi päinvastaiseen suuntaan, Vanhan testamentin myöhäiset toimittajat ovat usein juuri lisänneet yksityiskohtia. Osa yksityiskohdista on otettu Vanhan testamentin muista osista. Tämä koskee useita genealogisia tietoja (esimerkkitekstissä mm. tieto Gedaljan isästä ja isoisästä on voitu ottaa kohdista Jer. 39:14 tai 40:5). Myös tapahtumia on lisätty (esimerkkitekstissä ajatus yhteisestä ateriasta tai sotilaiden tappamisesta).
Harjoituksia ja pohdintaa
- Käy läpi jokainen lisäys yllä olevassa tekstissä, joka käsittelee Gedaljan murhaa. Mieti kussakin tapauksessa miksi lisäys on tehty. Pohdi myös, kuinka hyvin kunkin lisäyksen olisi voinut huomata, mikäli varhaisempi teksti ei olisi säilynyt. Onko nuoremmissa toimitusvaiheissa havaittavissa muitakin eroja varhaisimpaan tekstiin nähden kuin vain lisäyksiä?
- Vertaile alla olevia kohdan Jer. 28:1–4 heprean- ja kreikankielisiä tekstejä. Millaisia eroja tekstien välillä on? Onko niiden välillä muitakin eroja kuin lisäyksiä? Pohdi kunkin lisäyksen syytä.
1 וַיְהִי בַּשָּׁנָה הַהִיא בְּרֵאשִׁית מַמְלֶכֶת צִדְקִיָּה מֶלֶכְ־יְהוּדָה בִּשְׁנַת בַּשָּׁנָה הָרְבִעִית בַּחֹדֶשׁ הַחֲמִישִׁי אָמַר אֵלַי חֲנַנְיָה בֶן־עַזּוּר הַנָּבִיא אֲשֶׁר מִגִּבְעֹון בְּבֵית יְהוָה לְעֵינֵי הַכֹּהֲנִים וְכָל־הָעָם לֵאמֹר
2 כֹּה־אָמַר יְהוָה צְבָאֹות אֱלֹהֵי יִשְׂרָאֵל לֵאמֹר שָׁבַרְתִּי אֶת־עֹל מֶלֶך בָּבֶל
3 בְּעֹוד שְׁנָתַיִם יָמִים אֲנִי מֵשִׁיב אֶל־הַמָּקֹום הַזֶּה אֶת־כָּל־כְּלֵי בֵּית יְהוָה אֲשֶׁר לָקַח נְבוּכַדנֶאצַּר מֶלֶכְ־בָּבֶל מִן־הַמָּקֹום הַזֶּה וַיְבִיאֵם בָּבֶל
4 וְאֶת־יְכָנְיָה בֶן־יְהֹויָקִים מֶלֶכְ־יְהוּדָה וְאֶת־כָּל־גָּלוּת יְהוּדָה הַבָּאִים בָּבֶלָה אֲנִי מֵשִׁיב אֶל־הַמָּקֹום הַזֶּה נְאֻם־יְהוָה כִּי אֶשְׁבֹּר אֶת־עֹל מֶלֶך בָּבֶל
| 1 וַיְהִי בַּשָּׁנָה הַהִיא בְּרֵאשִׁית מַמְלֶכֶת צִדְקִיָּה מֶלֶכְ־יְהוּדָה בִּשְׁנַת בַּשָּׁנָה הָרְבִעִית בַּחֹדֶשׁ הַחֲמִישִׁי אָמַר אֵלַי חֲנַנְיָה בֶן־עַזּוּר הַנָּבִיא אֲשֶׁר מִגִּבְעֹון בְּבֵית יְהוָה לְעֵינֵי הַכֹּהֲנִים וְכָל־הָעָם לֵאמֹר
2 כֹּה־אָמַר יְהוָה צְבָאֹות אֱלֹהֵי יִשְׂרָאֵל לֵאמֹר שָׁבַרְתִּי אֶת־עֹל מֶלֶך בָּבֶל 3 בְּעֹוד שְׁנָתַיִם יָמִים אֲנִי מֵשִׁיב אֶל־הַמָּקֹום הַזֶּה אֶת־כָּל־כְּלֵי בֵּית יְהוָה אֲשֶׁר לָקַח נְבוּכַדנֶאצַּר מֶלֶכְ־בָּבֶל מִן־הַמָּקֹום הַזֶּה וַיְבִיאֵם בָּבֶל 4 וְאֶת־יְכָנְיָה בֶן־יְהֹויָקִים מֶלֶכְ־יְהוּדָה וְאֶת־כָּל־גָּלוּת יְהוּדָה הַבָּאִים בָּבֶלָה אֲנִי מֵשִׁיב אֶל־הַמָּקֹום הַזֶּה נְאֻם־יְהוָה כִּי אֶשְׁבֹּר אֶת־עֹל מֶלֶך בָּבֶל |
| Jer. 35:1 Καὶ ἐγένετο ἐν τῷ τετάρτῳ ἔτει Σεδεκια βασιλέως Ιουδα ἐν μηνὶ τῷ πέμπτῳ εἶπέν μοι Ανανιας υἱὸς Αζωρ ὁ ψευδοπροφήτης ὁ ἀπὸ Γαβαων ἐν οἴκῳ κυρίου κατ᾿ ὀφθαλμοὺς τῶν ἱερέων καὶ παντὸς τοῦ λαοῦ λέγων 2 Οὕτως εἶπεν κύριος Συνέτριψα τὸν ζυγὸν τοῦ βασιλέως Βαβυλῶνος· 3 ἔτι δύο ἔτη ἡμερῶν ἐγὼ ἀποστρέψω εἰς τὸν τόπον τοῦτον τὰ σκεύη οἴκου κυρίου 4 καὶ Ιεχονιαν καὶ τὴν ἀποικίαν Ιουδα, ὅτι συντρίψω τὸν ζυγὸν βασιλέως Βαβυλῶνος. |
Kirjallisuutta
Adam, Gottfried, Otto Kaiser, Werner Georg Kümmel & Otto Merk (2000). Einführung in die exegetischen Methoden. Gütersloh: Gütersloher Verlagshaus.
Becker, Uwe (2008). Exegese des Alten Testaments. UTB 2664. 2. Aufl. Tübingen: Mohr Siebeck.
Dreytza, Manfred, Walter Hilbrands & Hartmut Schmid (2007). Das Studium des Alten Testaments. Eine Einführung in die Methoden der Exegese. Bibelwissenschaftliche Monographien 10. 2. Aufl. Wuppertal: Brockhaus.
McKane, William (1986). A Critical and Exegetical Commentary of Jeremiah. Vol. 1-2. Edinburgh: T & T Clark.
Pakkala, Juha (2008). ”Gedaliah’s Murder in 2Kgs 25:25 and Jer 41:1-3”. Anssi Voitila & Jutta Jokiranta (toim.), Scripture in Transition. FS Raija Sollamo. Leiden: Brill, 401–411.
Riekkinen, Ville & Timo Veijola (1983). Johdatus eksegetiikkaan: Metodioppi. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 37. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura.
Veijola, Timo (1988). Dekalogi: Raamatullisen etiikan perusteita. Suomen Eksegeettisen Seuran julkaisuja 49. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura.