Dekaanin katsaus

Tiedekunnan toinen pandemiavuosi

Useimmilla meistä vuodesta 2021 on päällimmäisenä mielessä COVID-19-pandemia ja pandemian rajoitustoimet. Vuodenvaihteen 2020-21 lomakauden jälkeen ei nähty silloin pelättyä isoa pandemia-aaltoa, mutta jo ennen hiihtolomia taudin ilmaantuvuus alkoi nousta, varmaan silloin oli alfa-variantti vallitseva. Maaliskuun alussa maan hallitus otti valmiuslait käyttöön ja aluehallintovirasto antoi uusia rajoittavia määräyksiä. Lehtiotsikoissa luki ”Laulu ja tanssi loppuu Suomesta”.

Kevättalvella maahan saatiin lisääntyvässä määrin rokotteita, ja vappuun mennessä rokotusohjelmat olivat jo laajasti käynnissä. Hengitystieinfektioiden kausivaihtelun, rokotusten ja rajoitustoimien johdosta pandemiakäyrät laskivat. Toukokuussa alkoi olla jo toiveikkuutta: syksyllä palataan yliopistolla lähiopetukseen, ja rajoitukset puretaan tyystin. Kesällä pääministeriä myöten uskottiin, että yhteiskunta voidaan avata ja paluu normaaliin on edessä.

Yliopistolla syyslukukausi aloitettiin vielä pandemiaa seuraillen, mutta valmisteltiin jo ”paluu kampuksille” -tilaisuuksia. Marraskuun alussa koko yliosto juhlisti tulevaa paluuta normaaliin lehtikuohujuoman voimin hengessä ”pian ohi on”. Tiedekunnassa oli suunniteltu henkilökuntajuhlaa marraskuun loppuun korvaaman 2020 väliin jääneet tiedekunnan 25- ja eläinlääkärikoulutuksen 75-vuotisjuhlat. No, eihän niitä sitten vielä 2021 pidetty: deltavariantti nosti pandemia-aaltoa, ja vain päivää ennen juhlia piti ”Back Together” -juhlat siirtää turvallisempaan aikaan.

Tiedekunnan oman henkilökuntajuhalan ”Back Together” pöydät oli jo katettu ja ruuat tilattu, kun juhlat jouduttiin pandemiantilanteen pahenemisen vuoksi siirtämään. Ruokahävikin välttämiseksi henkilökunta haki eväsboksit ja aterioi terveysturavallisesti (Kuvat: Satu M. Leppänen)

Joulukuussa tuli seuraava kreikkalainen kirjain kaikkien tietoon, ja omikron sivuutti deltavariantin. Vuodenvaihteessa ja sen jälkeen nähtiin epidemian hurjimmat tautitapauskäyrät Suomessa ja maailmalla. Tätä kirjoittaessa en vielä tiedä, mutta uskon, että COVIDinkin kanssa juuri ennen auringon nousua on kylmintä. Kuulun niihin, jotka uskovat, että omikronin myötä pandemia tukehtuu omaan suuruuteensa ja paluu normaaliin alkaa keväällä 2022.

Tiedekunnan lähtökohtana ja tärkeimpänä prioriteettina COVID-pandemian aikana oli ja on toimia turvallisesti ja tulevaisuutta rakentaen: taata, että opiskelijamme, henkilökunta ja eläinsairaalan asiakkaat pysyvät mahdollisimman terveinä, mahdollistaa opiskelijoillemme opintojen kohtuullisen esteetön eteneminen, sekä huolehtia tiedekunnan vastuulla olevien eläinlääkintähuollon velvoitteiden täyttämisestä ja tutkimustyön etenemisestä. Tässä on onnistuttu, kiitos hyvin vastuullisesti sääntöjä noudattavien opiskelijoiden ja henkilökunnan. Ehkä hyvää onneakin on ollut mukana matkassa. Henkilökunnan tai opiskelijoiden keskuudessa ei ole ollut tiedekunnan toiminnasta johtuneita laajoja taudin purkauksia 2020-21.

Henkinen hyvinvointi, terveys ja yhteisöllisyys ovat olleet pandemia-aikana kovalla koetuksella. Valtakunnalliset raportit opiskelijoiden ongelmista etäopiskelussa ovat huolestuttavia. Moni henkilökunnasta on kokenut ahdistusta ja pelkoa omasta ja läheistensä terveydestä, ja jotkut ovat olleet vakavasti sairaina. Huolia on kuunneltu, ja niitä on pyritty huojentamaan.

Vaikka etäyhteyksin voidaan opettaa ja oppia ja etätyössä voidaan tehdä myös osa tutkimustyöstä, niin paljon tiedekunnan työstä vaatii läsnäoloa. Myös moni toiminta vaikeutui kovasti, ja esimerkiksi kansainvälinen toiminta oli monin osin pysähdyksissä. Syksyllä ehdittiin hiukan toimintoja käynnistää, kunnes taas siirryttiin etämoodiin. Kaikesta huolimatta koulutus-, tutkimus- ja potilastyössä on onnistuttu myös pandemia aikana oikein mallikkaasti.

Jotain hyvääkin pandemia on tuonut tulleessaan. ”Yhteinen terveys” -tutkimus on ainakin zoonoositutkimuksen osalta auennut suurelle yleisölle. Yliopiston tiedonjakamisen J.V. Snellman -palkinnolla 2021 palkitut tiedekuntamme virustutkijat professori Olli Vapalahti ja apulaisprofessori Tarja Sironen ovat kaikille median seuraajille tuttuja COVID-asiantuntijoita.

Vaikka pandemia haittasi, tiedekunnan tutkimustoiminta eteni vuoden aikana hyvin. Myös tutkimusrahoitus on selvällä kasvu-uralla. Tiedekunnan johdolla on kehitetty yliopiston Helsinki One Health -tutkimusverkostoa, jonka rahoituksesta iso osa tulee Suomen Akatemian Profiloitumisrahoituksesta (Profi IV: 2018-2022). Tärkeänä hankkeena vuoden aikana oli valmistella seuraavalle Profi-kierrokselle osallistumista uusilla tuoreilla ideoilla ja yhteistyömuodoilla.

Tiedekunnan koulutuksen yksi vuonna 2020 alkanut kehittämishanke on eläinlääkäreiden erikoistumiskoulutuksen kehittäminen. Valmistelu etenee, ja tarkoitus on, että syksyllä 2023 päästään aloittamaan uudistetuilla ohjelmilla.

Maailmanlaajuisesti kantautuu viestejä eläinlääkäripulasta, ja tämä on totta myös Suomessa ja Pohjoismaissa. Muut Pohjoismaat ovat joko nostaneet sisäänottopaikkoja tai nostamassa niitä. Vuoden aikana keskustelu opiskelijoiden sisäänottomääristä aloitettiin myös tiedekunnassa. Suomessa on tarkoitus nostaa valtakunnallisesti korkeakoulujen aloituspaikkoja niin, että vähintään puolet ikäluokasta olisi korkeakoulukoulutettuja 2030. OKM on tarjonnut pientä korvausta yliopistoille lisäaloituspaikoista, mutta näissä ei ole huomioitu eri koulutusalojen erilaisia kustannuksia. Eläinlääketieteen aloituspaikkoja ei voida OKM:n tarjoamilla korvauksilla enempää lisätä ilman, että koulutuksen laatu kärsii. Kun opetusministeri Antti Kurvinen vieraili syksyllä Viikin kampuksella ja eläinsairaalassa, hänelle viestittiin sekä aloituspaikkanoston tarpeesta että erikoistumiskoulutuksen kehittämisestä. Joulukuun eläinlääkäripäivillä ilahdutti kuulla, kun ministeri otti molemmat aiheet rakentavasti esiin valtiovallan tervehdyspuheessa ammattikunnalle.

Opetusministeri Antti Kurvinen tutustui eläinsairaalaan vieraillessaan Viikin kampuksella, eläinsairaalan johtaja Timo Wahlros esittelemässä. (Kuva Marjaana Lindy ?).

Vuoden aikana oli valtakunnassa valmistelussa kaksi isoa lakiuudistusta: Edelliseltä maan hallitukselta siirtynyt eläinten hyvinvointilaki sekä eläinlääkintähuoltolaki, molemmat keskeisesti eläinten hyvinvointiin ja eläinlääkärinammatinharjoittamiseen vaikuttavia lakeja, joiden valmisteluun myös tiedekunnan asiantuntijat antoivat panoksensa.

Vuoden aikana pandemia haittasi fyysistä yhteydenpitoa alumneihin, mutta osa siitä voitiin hoitaa digitaalisin välinein. Iso kiitos tiedekunnan neuvottelukunnalle, joka on ollut mukana kehittämässä toimintaamme myös etäyhteyksin. Hybridimallilla järjestetyillä eläinlääkäripäivillä päästiin joidenkin alumnien kanssa myös henkilökohtaisiin kohtaamisiin. Eläinlääketieteen ystävien tuki konkretisoitui vuoden aikana monin tavoin, esimerkiksi yliopiston eläinlääketieteen rahasto sai valtion vastinrahakelpoisen lahjoituksen Asser ja Ester Lahtosen Säätiöltä, eläinsairaala sai testamenttilahjoituksen toimintansa tukemiseksi, ja Heidi Anderssonin aiemman lahjoituksen turvin sairaalan uudet röntgenlaitteet saatiin päivittäiseen käyttöön. Nämä ja muut lahjoitukset sekä yritysten kanssa tehtävä yhteistyö ovat elintärkeitä tiedekunnan toiminnalle. Niistä iso kiitos tukijoille.

Vuosi oli viimeinen nelivuotisesta hallintokaudesta ja myös viimeinen minun neljän hallintokauden ja viidentoista vuoden mittaiseksi venyneestä dekaaniurastani. Vuonna 2022, entisen kokeneen tutkimusvaradekaanin ja nyt dekaanin tehtäviini siirtyneen Olli Peltoniemen johdolla uudet varadekaanit ja uusi johtoryhmä ovat tarttuneet toimeen ja johtavat tiedekunnan toimintaa.

Kiitän vanhan dekanaatin ja itseni puolesta tiedekunnan ystäviä, opiskelijoita, henkilökuntaa sekä hallintomme ammattilaisia hyvästä yhteistyöstä, sitoutumisesta ja onnistumisesta askareissaan, mikä on taannut tiedekunnan tähänastisen – ja takaa myös tulevan – menestyksen.

 

Antti Sukura,
dekaani (2007-2021)