Helsingin yliopiston Viikin kampuksen uudet opiskelijat kertovat elämästään ja edesottamuksistaan.
On maaliskuu ja aika periodiväliviikon, joka yliopistossa toimittaa myös talviloman virkaa. Monille meistä varsoista se on merkinnyt tosiaan lomaa ja tilaisuutta vähän hengähtää välillä. Tällä viikolla siis toivottavasti otettiin vähän rennommin, vaikka kouluhommia ei ihan kokonaan sovi unohtaa.
Helmikuu vetelee viimeisiään ja päivät alkavat hiljalleen kirkastua. Tulevan kesän maatilaharjoittelut ja loma hiipivät hiljalleen varsojen mieleen ja pääsykokeetkin lähestyvät päivä päivältä. Alkuvuosi on lähtenyt käyntiin yhtä nopealla ryminällä kuin syksykin ja oikeat opiskelutekniikat ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Välillä löytyy onneksi aikaa hengähtää Viikin lumisella metsäpolulla.
Ajattelin tässä postauksessa kertoa vähän meidän opinnoista ja miten minun syksyni ja alkuvuoteni ovat sujuneet eläinlääkiksen fuksina. Jatka lukemista ”Tasapainoilua eläinlääkiksen opintojen kanssa”
Terveisiä talvisesta Viikistä! Paluu joululomalta kouluarkeen kävi oman kokemukseni mukaan aika rytinällä, vaikka loma oli suorastaan ruhtinaallisen pitkä (noin kolme viikkoa) ja aloin jo vähän ajatella, että voisihan se koulukin taas alkaa. Toisaalta oli kivaa, kun neurobiologian kurssi loppui juuri ennen lomaa ja uusi alkoi vasta loman jälkeen, joten kerrankin sain viettää loman ilman, että tarvitsi miettiä aikatauluja. Kuitenkin, kun verenkierron ja hengityksen kurssi alkoi, aikatauluja saikin heti alkaa ihmettelemään: kurssi kestäisi vain vähän yli kaksi viikkoa ja tentti olisi kolmannella viikolla kevätlukukautta. Totesin vain, että kovin kauaa tässä ei sopisi jäädä kummastelemaan vaan olisi ryhdyttävä toimeen. Aika moni tänä keväänä hakeva varmaan pohtii aikataulujaan ja lukusuunnitelmaansa, ja vaikka ei vielä pohtisikaan, se ei haittaa, sillä hyvin ehtii vielä. Luku-urakan lomassa saattaa myös mietityttää (minua ainakin mietitytti), että mitäs sitten, jos pääsenkin sisään?
Haluaisinkin vähän jakaa omia ajatuksiani ajanhallinnasta opiskeluarjessa, sillä olen itse aika hyvä stressaamaan siitä, miten kaiken ehtii tehdä määrätyssä ajassa väsyttämättä itseään liikaa. Työssä jaksaminen on kuitenkin tärkeää jo opiskeluaikana.
En todellakaan haaveillut vielä lukiossa ratkaisevani sitten ”isona” ilmastonmuutokseen ja kestävyyteen liittyivä ongelmia tai estäväni metsien ja monimuotoisuuden vähenemistä tai vaikka keksiväni luovia ratkaisuja maailman resussi- ja energiapulaan puupohjaisen biokiertotalouden kautta.
Niin, silloin joskus lukiossa haaveilin, että ylipäätään saan jatko-opiskelupaikan, ja vielä mieluusti joltain minua kiinnostavalta ja monipuoliselta alalta, jolta valmistuneilla on ihan hyvä työllisyys ja mukava palkka. Ja toki myös siitä, että pääsisin kokemaan fuksivuonna oikeaa opiskelijaelämää, josta kerron seuraavassa postauksessa lisää. Jatka lukemista ”Ei enää koulua vaan metsätieteiden opintoja”
Nyt kun uusi vuosi on lähtenyt taas vauhdilla käyntiin, moni on varmaan pikkuhiljaa aloittelemassa pääsykoealueen tankkausta, ellei ole jo aloittanut aiemmin. Urakka voi tuntua turhauttavalta, mutta pitämällä mielessä mitä kohti on menossa myös motivaatio pysyy yllä. Sen vuoksi ajattelinkin vähän valottaa mitä on edessä, jos pääsykoe menee nappiin. Toivottavasti se tuo pientä lisäinspiraatiota luku-urakkaan. Jatka lukemista ”Sukellus eläinlääkäriopiskelijan arkeen”
Uusi vuosi on alkanut, päivät pitenevät ja yhteishaku lähestyy!
Onko pääsykokeeseen valmistautuminen vielä aloittamatta? Tuntuuko jo, että on liian myöhäistä? Ei hätää, ei ole. Itse aloitin tarkalleen noin vuosi sitten eläinlääkiksen pääsykokeisiin valmistautumisen ja täällä sitä ollaan. Nyt on siis oikein mainio hetki vähän herätellä motivaatiota kevään kokeisiin ja tehdä yhteishakusuunnitelma valmiiksi. Tässä vaiheessa kerronkin teille omat kokemukseni yhteishauista ja minkälaisia vinkkejä antaisin yliopistoon ja eläinlääkikseen pyrkiville.
Jatka lukemista ”Aikainen lintu madon nappaa – Asiaa yhteishausta”
Helsingin yliopisto