Liikevoittoa terveysväitteistä

Saimme aiheeksemme liikevoittoa terveysväitteistä. Totesimme, että aiheen käsitteleminen on mielekästä siten, että hankimme tietoa aiheeseen liittyen joltain elintarvikealan yritykseltä.

Ennen haastattelua teimme omista lähtökohdistamme ennakko-olettamuksia, miten yritys tulisi vastaamaan meille kysymystemme perusteella.

Oletimme, että:

• Funktionaalisten elintarvikkeiden tuottaminen on suurempi riski yhtiölle, koska tuotekehitysprosessi vaatii enemmän tutkimusta, eikä terveysväitteiden hyväksynnästä ole takeita.
• Funktionaalisten elintarvikkeiden osuus on pieni, mutta trendi on jatkuvasti kasvava
• Funktionaalisista elintarvikkeista saatava tuotto on korkeampi kuin perinteisistä elintarvikkeista

Lähestyimme kahta eri suomalaista elintarvikealan yritystä aiheen tiimoilta. Jo tässä vaiheessa saimme ensimmäisen opetuksen, sillä kiireellisen aikataulun puitteissa yrityksen mukaan saaminen oli haastavaa. Toinen valitsemistamme yhtiöistä ei vastannut koskaan.

Haastattelimme keskisuurta meijerialan yritystä, jonka keskeisimpiä tuoteryhmiä ovat juustot, maidot ja muut maitotuotteet. Keskeisenä liikeideana on tarjota kuluttajille suomalaista laatua keskimääräistä korkeampaan hintaan. Yrityksen vaatimuksesta emme mainitse yrityksen nimeä.

Haastattelun pohjalta

Haastattelussa perehdyttiin juustoihin, jotka on valmistettu kasvirasvapohjaisesti ilman maitorasvaa. Kohdeyrityksen osalta funktionaalisten elintarvikkeiden osuus tuoteperheessä on noin 1/3, mikä oli yllättävän suuri verrattuna ennakko-oletuksiimme. Lisäksi huomionarvoista oli, että hetkellisesti vaikuttanut karppausbuumi laski tuotteiden kysyntää, mutta karppauksen laannuttua kyseisten tuotteiden kysyntä on palautunut normaalille tasolle. Pitkällä aikajänteellä tuotteiden kysyntä on hitaasti nouseva.

Haastattelussa kävi ilmi, että yrityksen näkökulmasta terveysväitteitä ei kannata ylikorostaa, sillä se saattaa vaikuttaa negatiivisesti tuotteen myyntiin. Liiallinen terveellisyyden ylikorostaminen johtaa tuotteen ajautumiseen niche-tuotteen asemaan, jolloin vain pieni asiakaskunta on kiinnostunut kyseistä tuotteesta. Niche-tuotteella tarkoitetaan pienelle kohderyhmälle yksilöityä tuotetta. Tämän ilmiön johdosta voidaan kuluttajien väittää olevan tietyllä tavalla konservatiivisia ostotottumuksissaan, eivätkä totutut ostopäätökset muutu nopeasti.

Funtionaalisten elintarvikkeiden tuotto-odotus paljastui oletustemme mukaisesti perinteisiä elintarvikkeita korkeammaksi, mutta hinnoittelulle muodostuu nopeasti katto johtuen korkeasta hinnasta johtuvasta tuotteen hintajoustosta. Eli hinnan noustessa liian korkeaksi, sen kysyntä laskee enemmän suhteessa hinnan nostosta saatavaan voittoon.

Haastattelussa kohdeyritys korosti sitä, että suomalaisen elintarviketuotteiden yleinen hygieniataso on jo lähtökohtaisesti korkea. Sitä voidaan pitää jo itsessään kotimaisten tuotteiden kilpailuetuna. Yritys pyrkii käyttämään mahdollisimman vähän lisäaineita, koska kuluttajat arvostavat tuotteiden luonnollisuutta. Kuluttajien luottamuksen takaamiseksi terveysväitteiden paikkaansa pitävyydessä pyritään korkeimpaan mahdolliseen varmuuteen.

Tulevaisuuden osalta yritys uskoo, että ihmisten tietoisuus ja valveutuneisuus kuluttajina kasvaa koko ajan. Mistään suuresta murroksesta ei ole kysymys, vaan vastuullinen kuluttaminen kasvaa hitaasti, mutta varmasti. Tämä tarjoaa valoisia tulevaisuudennäkymiä niin koko suomalaiselle ruokaketjulle, kuin myös funktionaalisille elintarvikkeille.

Probiootit – johdanto

 Nykyajan ihminen saa ravinnostaan huomattavasti vähemmän hyviä bakteereita kuin satoja vuosia sitten esi-isämme ravinnostaan saivat. Yleisen hygienian paraneminen sekä ruoan säilöntätapojen muuttuminen on vaikuttanut ihmisen luontaiseen mikrobistoon yksinkertaistamalla sitä. Tämän on epäilty vaikuttaneen muun muassa allergioiden, diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien yleistymiseen.

Tutkituimmat probiootiset bakteerit ovat maitohappobakteereita ja bifidobakteereita. Maitohappobakteereja on käytetty muun muassa ripulin hoitoon ja antibioottikuurin jälkeiseen suoliston mikrobikannan tasapainottamiseen.  Mikrobeista etsitäänkin luonnollista vaihtoehtoa lääkehoidolle suolistosairauksien kohdalla. Probioottitutkimukset lähtevät liikkeelle tästä ajatuksesta, että suolikanavan mikrobiston muuttaminen vaikuttaisi myös ihmisen hyvinvointiin. Probiootteja on kokeiltu myös allergioiden hoidossa, sekä on myös todettu, että probioottien avulla voidaan lieventää atooppisten ihosairauksien oireita lapsilla.

Elintarvikkeissa yleisimmät probiootit ovat bifidus- tai laktobasillussukuisia mikrobeja.  Eniten tutkittu probiootti on Lactobacillus rhamnosus GG. Probiootteja löytyy luonnostaan hapanmaitotuotteista ja hapatetuista elintarvikkeista, kuten piimästä ja hapankaalista. EFSAn kanta probiootteihin on ollut jyrkkä ja nykyisellään yhtäkään hakemusta ei ole hyväksytty. Nykyisellään probiootisiksi väitettyjä bakteereita lisätään eräisiin maitoihin, juustoihin ja mehuihin, vaikka probioottien terveyttä edistävä mainonta on kielletty.

Probioottien nauttimisesta ei ole tutkitusti mitään haittaa, tosin ne eivät myöskään ole välttämättömiä. Probioottien käyttöä pidetään turvallisena niin terveillä aikuisilla ja lapsilla kuin niilläkin, joiden puolustuskyky on heikentynyt.

Probiootteina tutkittuja bakteereita

Probiootteja koskevat terveysvaikutukset keskittyvät erityisesti ruoansulatuskanavan toimintoihin. Tämän lisäksi on tutkittu myös probioottisten bakteerien vaikutusta hengitystieinfektioihin, allergiseen nuhaan, hammaskariekseen sekä naisten virtsatietulehdusten hoitoon. (Smith ym. 2010).

Useiden lactobacillus-suvun bakteerien on esitetty olevan probioottisia. Näitä ovat mm.

Lactobacillus rhanmnosus, Lactobacillus reuteri, L. paracesei ja L. acidophilus. Kaikki väitteet liittyvät ruansulatuskanavan toimintaan, esimerkiksi L. rhamnosuksesta sanotaan, että se tasapainottaa vatsan toimintaa ja ylläpitää suoliston mikrobitasapainoa. Bifidobakteereista probioottisiksi on esitetty ainakin seuraavia: Bifidobacterium bifidum, B. longum, B. infantis ja B. breve. (Eviran julkaisuja 8/2007).

Saccharomyces boulardii –niminen hiiva on usein tutkimusten mukaan probiootti, joka sekin liitetään ruoansulatuskanavan häiriöiden hoitoon. Mekanismin uskotaan liittyvän mm. hiivan kykyyn ylläpitää ruoansulatuskanavan mikrobitasapainoa ja estää patogeenien kolonisaatiota. (Kelesidis 2012).

 Vaikutus sairauksiin, hammasterveyteen ja  allergioihin

Probiootit muuttavat suoliston mikrobikantaa ja häiritsevät muiden mikrobien kasvua suolistossa, sillä ne kilpailevat muiden mikrobien kanssa ravinnosta ja elintilasta suolen limakalvolla. Probiootit tuottavat myös ympäristöönsä toisia mikrobilajeja haittaavia happoja. Probiootit hoitavat suoliston limakalvoa pitäen sen ehjänä ja terveenä, jolloin taudinaiheuttajabakteerien on hankala päästä ruuansulatuskanavasta muualle elimistöön.

Probioottivalmisteita on yleisesti käytetty tasapainottamaan vatsantoimintaa ja ehkäisemään ripulia ulkomaanmatkoilla. Probioottien onkin tutkitusti todettu sekä ehkäisevän vieraiden mikrobilajien aiheuttamaa turistiripulia että lyhentävän sen kestoa. Vastaava vaikutus probiooteilla on todettu myös antibioottikuurin aiheuttaman ripulin ehkäisyssä ja hoidossa. Molemmissa tapauksissa suoliston luontainen mikrobikanta järkkyy aiheuttaen erilaisia oireita. Probiootit palauttavat mikrobikannan lähemmäs luonnollista tilaa ja hillitsevät haitallisten bakteerien kasvua viemällä niiltä elintilaa ja ravintoa. Probiooteista on todettu olevan hyötyä myös useille ärtyvän suolen oireryhmästä ja muista kroonisista suolistosairauksista kärsiville.

Probioottien käytön on todettu vaikuttavan myönteisesti myös moniin ruuansulatuskanavan ulkopuolisiin sairauksiin ja vaivoihin. Monissa tutkimuksissa on osoitettu säännöllisen probioottien käytön vähentävän lasten hengitystieinfektioita sekä lyhentävän niiden kestoa. Yksittäiset tutkimukset ovat osoittaneet probioottien olevan hyödyksi mm. naisten virtsatietulehdusten, laktoosi-intoleranssin ja yksittäisten syöpien oireiden hoidossa ja ehkäisyssä. 


Myös eräiden probioottien ja hammasterveyden välillä on tutkitusti osoitettu olevan yhteys. Valion Gefilus-tuotteissa käytetty Lactobacillus rhamnosus GG:n (LGG) on todettu käyttävän hitaasti ravinnokseen sokeria ja vähentävän kariesta aiheuttavan Streptococcus mutans bakteerin lisääntymistä. Säännöllisen LGG:n käytön onkin osoitettu vähentävän lasten hampaiden reikiintymisriskiä. Vastaava vaikutus karieksen syntyyn on todettu myös esimerkiksi Lactobacillus reuteri Prodentis-maitohappobakteerilla. 

Probioottien on osoitettu myös ehkäisevän lasten atooppista ihottumaa. Myös vaikutusta lasten allergioiden ehkäisyyn ja hoitoon on tutkittu paljon, mutta hyötyä ei ole kaikissa tutkimuksissa voitu todistaa. Ainakin allergiaa sairastavien lasten suolistosta on tutkimuksissa löydetty vähemmän lakto- ja bifidobakteereja.

Kaikissa tapauksissa probioottien tehoon vaikuttaa kuitenkin yksilöllinen vastustuskyky ja suoliston muu bakteerikanta sekä sairauksissa itse taudinaiheuttaja. Tietty probiootti ei siis vaikuta kaikkiin ihmisiin välttämättä samalla tavalla. Myöskään kaikki probiootit eivät toimi samoin, vaan vaikutus riippuu bakteerikannasta. Probioottien ei voidakaan sanoa vaikuttavan lääkkeiden tai rokotteiden tavoin suoraan johonkin sairauteen, mutta niiden voi sanoa ehkäisevän ja lievittävän oireita monilla tai ainakin osalla ihmisistä. Eniten probiooteista on hyötyä, kun niitä käyttää säännöllisesti, sillä vaikutukset eivät ole pitkäkestoisia.


EFSA:n kanta ja  probioottivalmisteiden tuote-esimerkkejä

Ensimmäiset kaupalliset Lactobacillus rhamnosus GG maitohappobakteeria sisältävät elintarvikkeet lanseerattiin Suomessa vuonna 1990 brändillä Valio Gefilus®. Sittemmin Valio on lisensoinut oikeudet maitohappobakteereihin liittyvään teknologiaan, LGG® tuotteita koskevaan tietotaitoon sekä tavaramerkkiin LGG® usealle yritykselle ympäri maailman. LGG® on Valio Oy:n omistama tavaramerkki.

Valion väite Lactobacillus rhamnosus GG:tä koskien hylättiin vuonna 2011. Bakteeri oli  karakterisoitu riittävän hyvin ja katsottiin, että tavoiteltu fysiologinen vaikutus oli elimistön puolustuskyvyn ylläpitäminen haitallisia ruoansulatuskanavan mikrobeja vastaan, mutta EFSA:n mielestä riittävää tieteellistä näyttöä ei löytynyt. Valion väite koski artiklaa 13(5) eli perustui uuteen tieteelliseen tietoon. (Efsa journal 2011)

Tähän mennessä EFSA ei ole hyväksynyt yhtäkään elintarvikkeita koskevaa probioottiväittämää.

Suomessa on aiemmin markkinoitu probioottisia ainesosia sisältäviä tuotteita (ainakin maitoja, juustoja, mehuja, kauravalmisteita ja ravintolisiä) mm. seuraavilla väitteillä: ylläpitää suoliston mikrobitasapainoa, tasapainottaa vatsan toimintaa, tehostaa elimistön luonnollista vastustuskykyä sekä ylläpitää vatsan ja suoliston hyvinvointia. (Eviran julkaisuja 8/2007). Näitä ei kuitenkaan nykyisellään saa käyttää

Valio Gefilus tehojuoma:

Ainesosat

mangosose, appelsiinitäysmehu (tiivisteestä), omenatäysmehu (tiivisteestä), banaanisose, passiontäysmehu
(tiivisteestä), C-vitamiini, Lactobacillus rhamnosus GG, D-vitamiini. Lisätty C- ja D-vitamiinia.

Ravintosisältö (100 g:ssa)

Vitamiinit (100 g:ssa)

Valio Gefilus® tuotteiden mainostetaan tarjoavan vahvan annoksen vastustuskykyä. Tuotteet sisältävät Lactobacillus rhamnosus GG – maitohappobakteerin lisäksi C- ja D-vitamiinia. Yhden annoksen sanotaan riittävän ylläpitämään kehon puolustusjärjestelmän normaalia toimintaa. Tällaisen markkinoinnin seurauksena kuluttajalle syntyy mahdollisesti mielikuva siitä, että juuri tuotteen maitohappobakteeri antaa vastustuskykyä parantavia ominaisuuksia, vaikka EFSA ei ole hyväksynyt millekään maitohappobakteerikannalle terveysväitettä vastustuskyvyn parantamiseen. EFSA on kuitenkin hyväksynyt terveysväitteen C- ja D-vitamiinin kohdalla immuunijärjestelmän toiminnan parantavista vaikutuksista. Joten vitamiinien lisäämisellä Valio Gefilus® -tuotteisiin, niitä voidaan markkinoida vastustuskykyä lisäävinä elintarvikkeina. Vaikka periaatteessa EFSA:n hyväksyttyjen terveysväitteiden mukaan, Gefilus® -juomien vastustuskykyä parantavat ominaisuuden eivät esimerkiksi eroa tavallisen D- tai C-vitamiinilla höystetyn appelsiinimehun ominaisuuksista.

Rela Tabs

Verman Oy markkinoi Rela Tabs + D3-vitamiini – ravintolisää vastustuskyvyn parantamiseen. Valmiste sisältää Lactobacillus reuteri – maitohappobakteerin lisäksi D3-vitamiinia. Vitamiinin sanotaan olevan tärkeä luuston rakentaja ja vastustuskyvyn lisääjä.  Ravintolisän maitohappobakteerille ei ole annettu EFSAn hyväksyntää vastustuskyvyn parantajana.

Lähteet

Eviran julkaisuja 8/2007. Selvitys Suomen elintarvikemarkkinoilla käytettävistä terveysväitteistä.

Kelesidis. 2012. Efficacy and safety of the probiotic Saccharomyces boulardii for the prevention and therapy of gastrointestinal disorders.

EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (NDA); Scientific Opinion on the substantiation of a health claim related to Lactobacillus rhamnosus GG and maintenance of defence against pathogenic gastrointestinal microorganisms pursuant to Article 13(5) of Regulation (EC) No 1924/2006. EFSA Journal 2011;9(6):2167.

Smith TJ, Margolis LM, Young AJ. 2010. Should Military Dining Facilities Offer and Promote Consumption of Probiotic-Containing Foods? Military Medicine. Oct2010, Vol. 175 Issue 10.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/probiootit_parempia_popoja_suojaksemme

http://www.tohtori.fi/?page=1245718&id=0469389

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt02733

http://kiloklubi.fi/artikkelit/Probiootit-ovat-elimistön-pikkuapulaisia/827/

http://www.allergia.fi/allergia-ja-astma/allergian-itsehoito-ohjeet/probiootit/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Probiootti

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=96

Urheilu ja mineraalit

Mineraalit eli kivennäisaineet ovat peräisin maaperästä. Mineraalit ovat alkuaineita tai epäorgaanisia yhdisteitä. Kivennäisaineita saadaan kasvi- ja eläinkunnantuotteista sekä juomavedestä.

Kivennäisaineet voidaan jakaa kahteen eri luokkaan makro- ja mikrokivennäisaineisiin

Makrokivennäisaineita tarvitaan yli 100mg/vrk. Niitä ovat mm. kalsium, kalium, fosfori, rikki, natrium, kloridi, magnesium.

Hivenaineita eli mikrokivennäisaineita tarvitaan alle 100mg/vrk. Niitä ovat mm. rauta, sinkki, kupari, fluori, mangaani, seleeni , jodi, molybdeeni, koboltti, kromi, pii ja nikkeli.

Meitä kiinnosti erityisesti urheilijoiden kivennäisaineiden saanti ja mihin kivennäisaineiden saantiin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota.

Urheilijoille tärkeimmät kivennäisaineet ovat magnesium, rauta ja kalsium.Urheilijan tulisi saada magnesiumia vähintään 400mg päivässä. Magnesium osallistuu hapen kuljetukseen kehossa ja se toimii osana energia aineenvaihduntaa. Sen on myös todettu lisäävän fyysistä suorituskykyä ja kestävyyttä.  Rankka urheilu vähentää magnesiumin määrää veressä, tämä aiheuttaa fyysistä ja henkistä väsymystä. Urheilijoille on tärkeää syödä magnesiumia lisäravinteena, jotta puutostiloja ei pääsisi syntymään.

Magnesiumsitraatti on urheilijalle hyvä lisäravinne. Muita hyviä magnesiumin lähteitä ovat etenkin erilaiset siemenet (mm. auringonkukansiemenet ja seesaminsiemenet) ja leseet.

Urheilijan raudantarve vaihtelee 10-18 mg:n välillä. Rautaa tarvitaan muodostamaan punasoluja ja hapenkuljetuksen osallistumiseen. Raudan puute voi aiheuttaa anemiaa, väsymystä ja maitohapon määrän kasvamista kehossa. Raudan saannin tarkkailu on erityisen tärkeää kestävyysurheilijoille kroonisen raudanpuutteen takia. Hyviä raudan lähteitä ovat maksa, parsakaali ja herneet.

Kalsiumin tarve urheilijalla on 900mg päivässä. Sitä tarvitaan luuston ylläpitoon ja lihasten supistumiseen. Puutos voi aiheuttaa osteoporoosia, lihasten veltostumista ja väsymystä. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat maitotuotteet, pähkinät, mantelit ja siemenet ja vihreät vihannekset ja pavut.

Lähteet:

http://www.isostar.fi/18-23546-Vitamiinit-ja-mineraalit.php

http://www.noc.fi/huippu-urheilu/tukipalvelut/urheilijan_ravitsemus/ravintofysiologian_pikakurssi/kivennaisaineet/

http://www.terveurheilija.fi/kymppiympyra/urheilijanravitsemus/vitamiinitjakivennaisaineet

http://www.vaikutavalikoimaan.fi/?wpsc-product=hk-herkkumaksamakkara

http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/moneen-makuun-sopiva-terveellinen-valio-plus—nyt-myos-kaakaona/

Mitä antioksidantit ovat?

Antioksidantit mielletään helposti terveellisen ruoan komponenteiksi, jotka olisivat terveyden kannalta välttämättömiä. Puhekielessä antioksidanteilla tarkoitetaan pääasiassa ravinnosta saatavia antioksidantteja kuten C-vitamiinia.

Aineenvaihdunnassa syntyy väistämättä radikaaleja ja muita hapettavia yhdisteitä, jotka voivat olla haitallisia soluille ja niiden komponenteille. Radikaalit voivat hapettaa ja vaurioittaa esimerkiksi lipidejä, proteiineja tai DNA:ta. Radikaaleja voidaan joko hajottaa entsymaattisesti tai antioksidantit voivat pelkistää ne vaarattomiksi. Oksidatiiviseksi stressiksi kutsutaan tilaa, jossa radikaalien pitoisuus on tilapäisesti kohonnut, esimerkiksi tulehduksessa, mutta antioksidanttien käytöstä tulehduksen lievittäjänä ei ole tieteellistä näyttöä.

EFSA on virallisesti hyväksynyt antioksidanteiksi vain E-, B2- ja C-vitamiinit, sekä kivennäisaineista seleenin, sinkin ja mangaanin. Näiden lisäksi esimerkiksi polyfenoleilla voidaan sanota olevan antioksidatiivista vaikutusta. Kuitenkin hyväksyttyjen antioksidanttien lisäksi vain oliiviöljyn polyfenoleista voidaan esittää oksidatiivisen vaurion ehkäisyyn liittyvä terveysväite. Loput hakemuksista on jouduttu hylkäämään puutteellisen näytön vuoksi, joka on tyypillisesti ollut seurausta heikosta karakterisoinnista tai in vitro –markkereilla tehdyistä tutkimuksista, joista ei terveysväitteen hyväksymisprosessin määritelmän vuoksi voida johtaa kausaliteettia ihmisen terveyttä koskien.

Osalla antioksidanteista on myös lisäainekäyttöä. Hyväksytyistä antioksidanteista E-vitamiinia (E306, E307, E308, E309) ja C-vitamiinia (E300) lisätään hapettumisenestoaineina parantamaan tuotteen säilyvyyttä. C-vitamiinia käytetään myös jauhonparanteena. Lisäainekäytöllä ei ole näytetty olevan fysiologisesti merkittäviä vaikutuksia, joskin antioksidantteja voidaan lisätä tuotteeseen tarpeeksi terveysväitteen esittämistä varten teknologisista syistä.

Mistä antioksidantteja saa?

Suurin osa hapettumisvaurioista (joita ravinnosta saadut antioksidantit myös estävät) estetään elimistön omilla entsyymeillä. Kehon entsyymeistä antioksidativiisesti toimivat glutationiperoksidaasi, superoksididismutaasi sekä katalaasi. Antioksidantteja saadaan ravinnosta, erityisesti kasvikunnan tuotteista. C-vitamiinia (askorbiinihappoa) saa esimerkiksi sitrushedelmistä ja E-vitamiinia pähkinöistä ja siemenistä. Eläinkunnan tuotteista kala, simpukat ja punainen liha toimivat hyvinä seleenin lähteinä. Terveellisyystrendin innoittamana elintarvikkeisiin on myös lisätty viime vuosina antioksidantteja.

Terveysväitteet ja markkinointi

Vaikkakin antioksidantteihin liittyviä terveysväitehakemuksia on tehty yli sata, hyväksyttyjä väitteitä on kuitenkin vain muutama. Hämäävä markkinointi sekoittaa kuluttajan ymmärrystä antioksidanteista. Tuotteissa on näkyvillä ravitsemusväitteitä kuten ”Antioksidanttien lähde” ja tuotteiden mahdollisia antioksidatiivisia vaikutuksia korostetaan. Ennen väiteasetusta antioksidantteja sisältäviä elintarvikkeita ja ravintolisiä ehdittiin markkinoida niin kauan, että kuluttajat todennäköisesti mieltävät nämä terveysväitteet edelleen tosiksi. Edelleen esiintyvät epätieteelliset artikkelit asiasta sekoittavat vähemmän asiaan perehtynyttä vielä entisestään. Tämän lisäksi kuluttajan ymmärrystä horjutetaan vielä sillä, että moni lisäravinne kuuluu kasvirohdosvalmisteisiin, eikä niitä silloin koske elintarvikelainsäädäntö. Tämän vuoksi kasvirohdosvalmisteista saa esittää terveysväiteasetuksen vastaisia terveysväitteitä. Kaiken tämän takia on helppo ymmärtää miksi valveutuneenkin kuluttajan on vaikea pysyä kärryillä todellisista antioksidanttien lähteistä.

Oliiviöljy on yksi harvoista elintarvikkeista joka on saanut terveysväitteen läpi antioksidanttien kohdalta. Oliiviöljyssä nimenomaan polyfenolit ovat antioksidantti ja suojaavat LDL partikkeleita hapettumiselta.

Antioksidantit ravintolisissä ja niiden terveellisyys

Vaikka monien antioksidanteiksi luokiteltujen vitamiinien ja hivenaineiden, kuten esimerkiksi E- ja C-vitamiinien sekä seleenin ja sinkin, riittävä saanti ravinnosta on elimistölle ihan oikeasti välttämätöntä, on niiden käytöstä ravintolisinä tarjolla kuluttajille valtavasti ja hyvinkin ristiriitaista tietoa ja tutkimusta.

Vielä muutama vuosikymmen sitten antioksidanttien todella uskottiin ehkäisevän muun muassa syöpää ja sydäntauteja sekä hidastavan vanhentumista. Alun perin vaihtoehtoisen lääketieteen parista koululääketieteen piiriin kantautunut ajatus suurten antioksidanttisten vitamiini- ja hivenaineannosten tuottamista terveyshyödyistä on sittemmin kuitenkin kumottu. Yksi tutkituimmista ja eniten kiinnostusta herättäneistä hypoteeseista lienee beetakaroteenin ja E-vitamiinin keuhkosyöpää ja sepelvaltimotautia ehkäisevä vaikutus. Tätä epäiltyä antioksidanttista ihmevaikutusta tutkittiin laajasti ympäri maailmaa, myös Suomessa. 1990-luvun alussa julkaistun suomalaisen SETTI-tutkimuksen mukaan beetakaroteeni ei aiemman hypoteesinsa mukaisesti kuitenkaan vähentänyt keuhkosyöpää vaan sen käyttö ravintolisänä sen sijaan lisäsi pitkään tupakoineiden miesten sairastumisriskiä. Tämä tulos vahvistettiin vielä myöhemmin laajoin tutkimuksin. E-vitamiinilla ei ollut tutkimusten mukaan vaikutusta sairauksien riskiin.

Antioksidanteiksikin luokiteltuja vitamiineja ja hivenaineita on erityisen runsaasti monissa kasviksissa, kuten hedelmissä, marjoissa ja vihanneksissa. Tutkimusten mukaan näitä paljon ravinnossaan käyttävillä ihmisillä todella onkin muuta väestöä pienempi riski sairastua esimerkiksi syöpään ja sydäntauteihin. Tämä voidaan kuitenkin selittää siten, että hedelmät, marjat ja vihannekset sisältävät antioksidanttisten vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi paljon muita näitä sairauksia ehkäiseviä tekijöitä kuten kuitua, tärkkelystä, tyydyttymättömiä rasvahappoja ja fenoliyhdisteitä kuten flavonoideja. Monesti myös runsaasti kasviksia ravinnossaan käyttävät noudattavat muutenkin muuta väestöä terveellisempää ruokavaliota ja ehkä esimerkiksi liikkuvatkin enemmän.

Nykyisen antioksidantteja ja niiden terveyshyötyjä koskevan tutkimustiedon valossa on perusteltua sanoa suuriannoksisten antioksidanttisten vitamiini- ja hivenainelisien käytön olevan turhaa ja jopa terveydelle haitallista. Todennäköisesti yksinkertaisin ja helpoin tapa varmistua siitä, että keho saa varmasti riittävästi myös terveydelle kiistattomasti välttämättömiä ja hyödyllisiä antioksidantteja, on syödä mahdollisimman monipuolisesti todellista superruokaa eli ihan tavallisia kasviksia.

Lähteet:

http://www.knossos.fi/

http://ec.europa.eu/nuhclaims/

Eviran E-koodiavain (http://m.evira.fi/portal/fi/haku/?itemsPerPage=5000)

EFSA, Guidance on the scientific requirements for health claims related to antioxidants, oxidative damage and cardiovascular health, http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/doc/2474.pdf

EK224 Luentokurssin materiaali

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00037 Haettu internetistä 29.9.2013

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00038 Haettu internetistä 29.9.2013

Jussi Huttunen: Antioksidantit ja terveys -tieteen harharetki, Duodecim 2004;120:2623-4

http://www.tohtori.fi/?page=2615864&id=0552943

http://health.cvs.com/GetContent.aspx?token=f75979d3-9c7c-4b16-af56-3e122a3f19e3&chunkiid=29880

Mitä antioksidantit ovat?

http://paleokeittio.wordpress.com/category/reseptit/kasvikset/”>http://paleokeittio.wordpress.com/category/reseptit/kasvikset/

– Jenni Westerlund, Essi Kalliolahti, Iida Sivula, Jenni Säisä

Proteiinit painonhallinnassa

Ravintorasvat

Ravintorasvoiksi luetaan voi, margariinit, kasviöljyt ja näiden seokset kasviöljyvalmisteet sekä sian ihra (laardi), naudantali ja kookosrasva.

Energia ja rasvahappokoostumus

Rasva sisältää huomattavan määrän energiaa (37 kJ (9 kcal)/g). Öljyt ovat 100 % rasvaa ja siksi niiden energiapitoisuus on suurin (3.700 kJ (900 kcal/100 g). Levitettävien ravintorasvojen rasvapitoisuus voi lainsäädännön mukaan vaihdella 10-90 % ja niiden ravintoarvoon vaikuttaa käytetyt raaka-aineet (kasviöljy, kasvi- ja maitorasva sekä muut valmistusaineet). Ravintorasvoista osa on hyviä monityydyttymättömien, välttämättömien n-6-linolihapon ja n-3 alfalinoleenihapon lähteitä. Soija- ja rypsiöljy sekä ruistankiosta valmistettu Camelina-öljy sisältävät suhteellisen paljon kumpaakin välttämätöntä rasvahappoa verrattuna muihin ruokaöljyihin ja muihin tyydyttymättömien rasvojen lähteisiin (esim. pähkinät, mantelit, avokado, oliivit).

Tyydyttymättömät rasvat

Ravitsemussuositusten mukaan suurin osa rasvoista tulisi saada kertatyydyttymättömistä rasvahapoista, joiden hyviä lähteitä ovat oliivi- ja rypsiöljy sekä mantelit ja pähkinät. Rasvojen edullisuuteen vaikuttaa myös n-6- ja n-3 –rasvahappojen välinen suhde. Ravinnon rasvoissa on neljä erilaista tyydyttymättömien rasvahappojen sarjaa ns. rasvahappoperhettä:  omega-7, omega-9, omega-6 ja omega-3. Elimistössä muodostuu n-7- ja n-9 -sarjan rasvahappoja. Ihmiselle välttämättömät ruoasta saatavat rasvahapot ovat n-6-sarjaan kuuluva linolihappo, n-3-sarjaan kuuluva alfalinoleenihappo. Elimistössä ei näitä muodostu. Pidempiketjuiset monityydyttymättömät rasvahapot, kuten arakidonihappo, eikosapentaeenihappo ja dokosaheksaeenihappo, muodostuvat elimistössä näistä rasvahapoista

Kulutus ja ravitsemuksellinen merkitys

Kokonaisrasvan saannista noin 20 % kertyy näkyvistä rasvoista, levitteistä, öljyistä ja salaatinkastikkeista. Loput rasvasta tulee muista elintarvikkeista, lähinnä rasvaisista maito-, liha- ja viljavalmisteista. Levitteistä ja kasviöljyistä saadaan alle 10 % energiasta. Noin 20-30 % tyydyttymättömistä rasvoista tulee kasviöljyistä ja niistä valmistetuista levitteistä. Tyydyttynyttä rasvaa saadaan puolestaan voista, enimmäkseen maitorasvaa sisältävistä rasvaseoksista sekä talousmargariineista (taulukko 13). Ravintorasvat ovat merkittävä rasvaliukoisten vitamiinien lähde. Niistä saadaan noin 20-30 % A-vitamiinista. D-vitamiinista noin neljännes kertyy vitaminoiduista levitteistä. Noin 40 % E-vitamiinista saadaan kasviöljyistä ja niistä valmistetuista levitteistä

Margariinien valmistus oli Suomessa kiellettyä vuoteen 1909 saakka, koska sitä pidettiin uhkana voin tuotannolle. Suomen margariiniteollisuus käynnistyi kunnolla vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen rasvapulan takia. Margariini oli halpa korvike voille. Nykyään eri margariinilaatuja on huikeasti ja niiden sisällöissä on paljon eroja, mikä on kuluttajalle hankalaa. Margariini on yleisnimitys levitettäville ravintorasvoille, jotka valmistetaan kasviöljyistä ja –kasvirasvoista. Kasvirasvalevitteiksi kutsutaan margariineja, joissa on rasvaa jokin muu määrä kuin 80%, 60% tai 40%. Kevytmargariineissa on rasvaa 40% tai vähemmän. Suomessa margariini valmistetaan rypsiöljystä.

Margariinin tulisi olla riittävän rasvapitoista, jotta siitä saataisiin riittävästi pehmeää rasvaa. Kevytmargariineissa on niin paljon vettä, että jotta ne saataisiin levitettävään muotoon, niiden rasvoja joudutaan kovettamaan. Tästä syystä kevytmargariinien rasvakoostumus on huonompi kuin rasvaisempien eli huonoa, kovetettua rasvaa on liikaa suhteessa hyvän eli tyydyttymättömän rasvan määrään. Lisäksi margariineihin lisätään usein kovaa palmuöljyä tai kookosrasvaa. Jotta ihminen saisi riittävästi välttämättömiä rasvahappoja, tulisi leipärasvan olla vähintään 60-prosenttista.

Suomessa margariineissa käytettiin transrasvoja vielä 1990-luvun puoliväliin saakka. Teollisten transrasvojen uskotaan olevan terveysriski ja aiheuttavan muun muassa sydäntauteja. Suomessa teollisuus on vähentänyt transrasvojen määrää elintarvikkeissa välttääkseen pakolliset merkinnät. Nykyään käytetäänkin muita valmistusmenetelmiä, joiden ansiosta transrasvojen määrää on  onneksi saatu vähennettyä.

Margariinia suositellaan käytettäväksi leivän päälle voin sijasta, koska voissa on paljon tyydyttymätöntä rasvaa. Margariinien rasvahappokoostumus ei kuitenkaan ole ihanteellinen, koska sen sisältämässä rypsiöljyssä on suhteessa omega 3-rasvahappoihin liikaa omega 6-rasvahappoja. Rasvahappojen saannin tulee olla tasapainossa, koska elimistössä ne ovat toistensa kilpailijoita.

Omega-6-rasvahapot ja ovat välttämättömiä rasvahappoja, joita tarvitaan aivojen ja lihasten kehitykseen, välittäjähormonien tuotantoon ja hermoimpulssien välitykseen. Omega-6-rasvahappojen saanti on länsimaisessa ruokavaliossa enemmän kuin turvattu, koska nykykäsityksen mukaan saamme niitä helposti ja jopa aivan liikaa ja sillä on seurauksia.

Käyttääkseen linolihappoa, joka on esim. rypsiöljystä saatava omega-6-rasvahappo, elimistössä tarvitaan entsyymiä delta-6-desaturaasi. Samaa delta-6-desaturaasia elimistö käyttää hyödyntääkseen omega-3-rasvahappoja. Omega-6-rasvahapot siis kilpailevat omega-3-rasvahappojen kanssa samasta entsyymistä. Linolihappo muuntuu elimistössä toiseksi omega-6-rasvahapoksi arakidonihapoksi, jota tarvitaan kohtuullisesti terveyden ylläpitämiseen. Se aiheuttaa kuitenkin kroonisia tulehdussairauksia jos sitä ei kontrolloi riittävä annos ikosapentaeenihappoa ja dokosaheksaeenihappoa, joita elimistö rakentaa omega-3-rasvahaposta, alfalinoleenihaposta. Arakidonihapon liiallinen pitoisuus elimistössä on tutkimusten mukaan yhteydessä sydänsairauksien, diabetes II:n ja ylipainon kasvavassa esiintyneisyydessä.

Rypsiöljyä on viljelty Suomessa laajamittaisesti vasta 1980-luvulta lähtien. Rypsiöljyssä on sadassa grammassa noin 20 g omega-6-rasvahappoja ja noin 10 g omega-3-rasvahappoja. Eli aivan mainio omega-6-:omega-3-rasvahappojen suhde 2:1.

Rypsiöljyn terveellisyys ei liene jäänyt kenellekään suomalaiselle epäselväksi, sen verran sitä on jo tuottajien suunnalta mainostettu. Kun rypsiöljystä löydetään jokin uusi myönteisesti vaikuttava aine, otsikoidaankin heti rypsiöljyn paljastuneen jopa luultua terveellisemmäksi. Kaupaksi käy. Esim. http://yle.fi/uutiset/rypsioljy_paljastui_luultua_terveellisemmaksi/5664572. Artikkelin mukaan kokeessa on ollut peräti 42 hengen ryhmä ihmisiä, joilla useilla on ollut kohonneita fibrinogeeni- ja kolesteroliarvoja, ja lusikallinen rypsiöljyä päivässä on alentanut niitä. Eli jopa luultua terveellisempää! Mahtavaa. Artikkelissa mainitaan että ”Välimeren maissa fibrinogeeniarvot ovat pysyneet kurissa lähinnä vihannesten ansiosta, sillä oliiviöljyllä ei ole samaa vaikutusta kuin rypsiöljyllä.” Mahtaisiko kuitenkin olla ihan hyvä meidänkin syödä vihanneksia? Vai syödäänkö makkaraa ja hoidetaan loput parilla lusikallisella rypsiöljyä. Ai helkkari, makkaroissa on aika korkea omega-6:omega-3-rasvahappojen -suhde.

Hesarissa 26.9.2013 otsikolla ”Hittituote kookosöljy on kasvirasvoista epäterveellisin”, kerrotaan kuvatekstissä öljyjen kuninkaan syntyvän rypsistä. Mainitaan, että siinä on optimaalinen tyydyttymättömien rasvahappojen suhde. Eli suhde, johon pitäisi pyrkiä. Tekstissä kerrotaan myös että ”esimerkiksi rypsi- ja rapsiöljy eivät loista omega-3-rasvahappojen absoluuttisessa vertailussa, mutta molemmissa sitä on paljon suhteessa omega-6:een. Pellavansiemen- ja camelinaöljy taas ovat siitä harvinaisia, että niissä omega-3:a on selvästi enemmän kuin omega 6:ta.” Itse asiassa pellavansiemenöljyssä omega-6:omega-3-suhde on peräti 1:5 ja camelinassakin alle 1:2! Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen apulaisprofessori Ursula Schwab, tai sitten toimittaja, ei jostain syystä kuitenkaan ota kantaa näiden öljyjen käyttöön, vaikka onhan selvää, että käyttämällä niitä voi rypsiöljyn jättää vaikka kokonaan pois ja korvata sen esim. oliiviöljyllä. Artikkelissa todetaan, että syömällä rasvaista kalaa tarpeeksi, voi vetäytyä kaupan hyllylle punnitsemaan öljyvalintojaan sen perustella, mikä maistuu parhaimmalta. Silti ”öljyjen kuningas syntyy rypsistä.” Teollisuus tykkää.

Oliiviöljyssä on omega-6 ja omega-3 rasvahappoja yhteensä 10 %. Suhde 20:1. (Fineli) Sehän kuulostaa kamalan huonolta! Niinpä, mutta kun syöt 20 g oliiviöljyä, saat teoriassa 2 g omega-6-rasvahappoja ja kun syöt 20 g rypsiöljyä, saat teoriassa 4 g omega-6-rasvahappoja. Mikäli omega-6-rasvahappojen saantia pitäisi laskea, olisi johdonmukaista valita rasva/öljy, jossa omega-6-rasvahappoja on kvantitatiivisesti vähemmän, eli vaikkapa oliiviöljy. Katsotaan kahta erilaista hyvin redusoitua ruokavaliota:

Ruokavalio I: Oliiviöljyä 20 g ja 170 g lohta, Saat 2 g omega-6-rasvahappoja ja 2,2 – 3,8 g omega-3-rasvahappoja, eli suhde on 0,53:1 – 0,91:1. Omega-3-rasvahappojen määrä riittää lähes kahdelle päivälle.

Ruokavalio II: Rypsiöljyä 20 g ja 170 g lohta. Saat kahdessa päivässä 4 g omega-6-rasvahappoja ja 3,2 – 4,8 g omega-3-rasvahappoja, eli suhde on 0,83:1 – 1,25:1.

Omega-3-rasvahappoja saat tällöin jopa 45 % enemmän, mutta omega-6-rasvahappoja peräti 100 % enemmän. Kvantitatiivisesti ajatellen rypsiöljyn käyttö ei siis ole perusteltavissa jos haluaa vähentää omega-6-rasvahappojen saantia.

Jos yllämainitussa dieetissä öljyt vaihtaisi pellavansiemenöljyyn, alettaisiin lähestyä jo omega-6-rasvahappojen todellista vähentämistä.

Miksi sitten vähentää, kun yllä olevat ruokavaliot ovat molemmat rasvahappokoostumukseltaan ilmeisen hyviä? Vähänkin enemmän prosessoidut tuotteet kuten valmistortelliinit, pinaattiletut, leivät, kastikkeet sisältävät öljyjä, joissa on suuria määriä omega-6-rasvahappoja. Niitä on myös laitosruoissa ja muissa joukkoruokailuaterioissa. Mikäli pystyt kontrolloimaan kaikkea mitä syöt, silloin rypsiöljy on erinomainen öljy. Makuun ei nyt oteta kantaa.

Rypsiöljyssä suurin osa rasvahapoista on monotyydyttymätöntä omega-9-rasvahappoa, oleiinihappoa. Sen on tutkimuksissa todettu laskevan LDL-pitoisuuksia ja nostavan HDL-pitoisuuksia. Oliiviöljyssä on oleiinihappoa vielä paljon enemmän. Ai niin, ne matalat sydän- ja verisuonisairaustilastot oliiviöljymaissa. Kiinnostaako oliiviöljy Amerikkaa tai vaikkapa Kiinaa, heillä kun on maissiöljyä ja soijaöljyä? Suomessakaan ei tuoteta oliiviöljyä, mutta rypsiöljyn suhteen olemme omavaraisia. Ja miten sattuikaan vielä, että rypsiöljy on niin terveellistä, kun siinä on se tavoiteltu omega-6:omega-3 suhdekin? Ihmeainetta, syökää sitä ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Tehneet: Jussi Jaatinen, Sara Tuominen ja Eerik Tirkkonen

 Painonhallinta- lihashuolto- ja palautumistuotteille on suuret markkinat, sillä arviolta yksi kolmasosa aikuisista naisista ja yksi neljäsosa miehistä laihduttaa vuosittain. Ajankohtainen ilmiö on myös ekstraproteiinien hiipiminen elintarvikkeisiin ja kuluttajien kaappeihin. ’’Sisältää runsaasti proteiinia’’ onkin varmaan tämän hetken yksi tehokkaimmista mainoslauseista. Rahamääräisesti laihuuden markkinoilla liikkuu noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Tällaiset rahavirrat saavat epäilemättä markkinoijat liikkeelle ja varmasti jokainen voi sanoa nähneensä lähiaikoina painonpudotukseen tai kuntoiluun liittyvää mainontaa niin mediassa kuin katukuvassakin. Mainonnalla on tarkoitus saada kohderyhmät huomaamaan mainostettava tuote, kiinnostumaan siitä sekä lopulta ostamaan se. Painonhallintatuotteita ei kuitenkaan voi mainostaa miten tahansa, kiellettyä on mm. viitata painonpudotuksen nopeuteen tai määrään (10 kiloa kahdessa viikossa!), Evira katsoo myös kielletyksi vyötärönympäryksen tai vaatekoon pienenemiseen viittaamisen. Painonhallinta- lihashuolto- ja palautumismainonta sisältää myös eettisen näkökulman. Vaikka terveys ja terveellisyys ovatkin varmasti hyviä arvoja, voiko laihuutta ja hyväkuntoisuutta ihannoiva mainonta antaa vääriä ja epärealistisia kauneusihanteita tai vaatimuksia painosta tai kehonkuvasta? Mainostaessa painonhallinta- ja lihashuoltotuotteita myydään tuotteen lisäksi mielikuvia ja identiteettiä. Pitäisikö kaikkien olla joko hoikkia tai bodattuja?

     Tässä tyypillinen painonpudotuslisäravinteen mainos. Lukijan mielenkiinto herätetään otsikolla, jossa suurimpana eteen hyppää painonpudotuksen suuri määrä (55lbs= n.25kg). Lukijaan vedotaan kertomalla painonpudotuksessa onnistuneen henkilön tarina ja näin annetaan onnistumiselle kasvot. Mainoksessa on myös tyypilliset ennen ja jälkeen –kuvat sekä asiantuntijan näkökulma lääkärin antaman kommentin muodossa.

Usein painonhallinta –mainonnan kohderyhmänä ovat juuri naiset, tässä kuitenkin hieman poikkeuksellinen mainospätkä, jossa kohderyhmänä ovat tällä kertaa miehet. Kyseessä on OATrim, suomalainen kaurapohjainen painonhallintajuoma, joka sisältää glukomannaania, aasialaisen Konjac -kasvin juuresta uutettua liukoista ravintokuitua. OATrim on valittu Vuoden Tähtituotteeksi 2013 ja Glukomannaani saanut EFSA:n hyväksynnät terveysväitteisiin painonhallinnasta ja kolesterolitasojen pitämisestä normaalina.

Banaanit ovat apinoille

Gainomax-tuotteiden luvataan auttavan urheilusuorituksista palautumisessa. Tuotteet sisältävät urheilijoiden tarvitsemia hiilihydraatteja ja proteiineja, joiden luvataan nopeuttavan urheilusuorituksen jälkeistä palautumisprosessia. Mainonnassa kyseinen tuotemerkki on ollut viime aikoina esillä tiheään vaihtuvin mainospätkin. Viimeisimmässä TV-mainoksessa joukko cheerleadereita harjoittelee heidän valmentajansa vakuutellessa lajin olevan kunnon rankkaa urheilua. Mainoksen lopussa yksi tytöistä tulee valmentajan luo banaani väärin päin kädessään ja valmentaja kääntää banaanin oikein päin, ikään kuin banaania syövät cheerleaderit olisivat hyvinkin aivottomia. Mainos antaa ymmärtää, ettei banaanin ravintosisältö olisi tarpeeksi riittävä. Vasta mainoksen viimeisellä sekunnilla Gainomax-juoma välähtää näytölle ratkaisuksi ongelmaan.
http://gainomax.com/fi/tuotteet/gainomax-recovery/

Gainomaxin mainoksissa toistuva slogan ”bananas are for monkeys” kiteyttää koko tuoteperheen mainonnan ytimen. Mainokset toistavat jopa kärkkäästi vastakkainasettelua, jossa banaanit korvataan Gainomax-tuotteilla ja banaanit jätetään suosiolla apinoiden ruoaksi. Kyseinen vastakkainasettelu vaikuttaa hieman kiistanalaiselle, sillä pitkälle prosessoidut tuotteet pyrkivät syrjäyttämään puhtaan prosessoimattoman hedelmän, jota on pidetty urheilijoiden hyvänä välipalana. Banaanin ja Gainomax Recovery –juoman ravintoainesisältöä tutkittaessa eroa löytyy eniten proteiinipitoisuudesta, mutta hiilihydraattipitoisuuserot eivät ole suuret. Lisäksi on huomioitava, että banaani sisältää B-vitamiinien lisäksi myös C-vitamiinia ja on lisäksi lisäaineeton, toisin kuin Gainomax-juoma. 

Gainomaxin verkkosivujen mukaan ”Tuotteemme perustuvat vankkaan ja luotettavaan tieteeseen ja ne auttavat kehoasi saamaan harjoittelun edellyttämän ravinnelisän, mutta aina kehon omilla ehdoilla”. Kuitenkaan tieteellisestä näytöstä ei ole tämän enempää tietoa. Tuotteiden hyötyjen kerrotaan perustuvan tuotteen rikkaaseen hiilihydraatti- ja proteiinisisältöön. Kyseenalaista onkin, tulisiko puhdas ravinto korvata keinotekoisilla litkuilla, vai olisiko kehon kannalta kuitenkin parempi hankkia hiilihydraatit ja proteiinit normaalista ruoasta. Gainomax pyrkii luokittelemaan banaanin apinoiden ruoaksi, jotta me ihmiset voisimme imeä kehoomme pienestä juomatetrasta kaiken sen, mitä urheilun jälkeen tarvitsemme.

Vähäkaloriset Nutrilett-tuotteet painonpudotukseen

Nutrilett valmistaa painonpudotukseen ja painonhallintaan tarkoitettuja ateriankorviketuotteita. Tuotteita ovat muun muassa pirtelöt, patukat, valmisruoat ja keitot. Tuotteiden mainostetaan sisältävän kaikkia ravintoaineita oikeassa suhteessa. Ravintoainekoostumuksessa on otettu huomioon erityisesti proteiinin, vitamiinien, kivennäisaineiden ja rasvahappojen saanti. Laihduttamisen Nutrilett-tuotteilla mainostetaan olevan turvallista ja tehokasta. Nutrilett-tuotteiden teho perustuu VLCD-menetelmään (Very Low Calorie Diet). Nutrilett mainostaa olevansa Suomen käytetyin ruokavalionkorvike. Tuotteiden mainitaan maistuvan hyvältä ja ne on helppo ottaa mukaan esimerkiksi työpaikalle tai harrastuksiin.

www.nutrilett.fi

Nutrilett-tuotteta mainostetaan erityisesti naisille. Mainoksissa näyttäytyy iloisia ja aktiivisia naishenkilöitä. Myös tuotteiden pakkaukset ovat raikkaan värisiä ja naisellisia. Monien tuotteiden makuina käytetään mansikkaa, suklaata, hedelmiä ja vaniljaa. Näiden makujen on tarkoitus vedota naisiin. Viime aikoina televisiossa on myös pyörinyt mainos, jossa ”aito nutrilett-tähti”, painoa 23 kiloa pudottanut Anniina poseeraa mallikuvauksissa. Mainoksessa luodaan mielikuva siitä, että laihduttamalla on mahdollista saada hoikemman vartalon lisäksi parempi itsetunto.

www.nutrilett.fi

”Proteiini tekee hyvää lihaksillesi, vyötäröllesi ja makuaisteillesi”

Valion tuoteperheeseen kuuluu useita urheilulliseen elämäntyyliin sopivia tuotteita. Näiden tuotteiden mainonnassa Valio mielellään käyttää slouganeita kuten ”Valio Plus maito pitää huolen palautumisesta” , ”erinomainen palautumisjuoma”, ”tehostaa lihaskasvua”, ”proteiinilla kylläisyyttä lisääviä vaikutuksia” sekä artikkeli, missä kerrotaan heraproteiinin tutkituista vaikutuksista lihasmassan kasvuun voimaharjoittelun jälkeen nautittuna. Väitteet, kuten nämä ovat erittäin ristiriidassa EFSA.n terveysväiterekisterin kanssa ,minkä mukaan yksikään heraa koskevista väitteistä ei ole saanut hyväksyttyä terveysväitettä lihasten palautumiseen, lihasmassan kasvuun vaikuttavana tekijänä eikä kylläisyydentunteen säilyttäjänä.

Minkälaisille kohderyhmille Valio tuotteitaan sitten mainostaa ja miten:
Valion tv-mainonta on tehty erittäin tarttuvaksi, lähes koko katsojakunta huomioon ottaen. Valio plus tuotteet vetoavat lasten ja nuorten tunteisiin kansakuntamme suurimpien idoliemme johdolla, sekä hieman vanhemman väen kauniilla kesäniittymaisemilla ProFeel-tuotemainoksessa.

Tekijät: Salla, Leena, Katri ja Katariina

Lähteet:

http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/entista-parempi-maito—valio-maito-plus/
http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/moneen-makuun-sopiva-terveellinen-valio-plus—nyt-myos-kaakaona/
http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/lisaa-lihaksia-tai-hyvinvointia—tutustu-heraproteiiniin/
http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/proteiinista-lisatehoa-arjen-painonhallintaan-ja-treenisalille/
http://ec.europa.eu/nuhclaims/?event=search&CFID=10168572&CFTOKEN=484e753c854280c2-ED1A0D93-A532-82A3-75EB96EF4AE46C72&jsessionid=9312bac819b03615dc697964384691b33692TR

http://www.nutrilett.fi/our%20diet%20programs/quick-weight-loss/

Nutrilett-menetelmä

http://www.chiquita.fi/fi/fi/products/bananas/banana.html
http://gainomax.com/fi/tuotteet/gainomax-recovery/
Hänninen Stiina, ’’Lihavuus ja laihduttaminen laihdutusmainonnassa ja vaikeasti lihavien ihmisten kokemana’’ 2010, Tampereen Yliopisto
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnät+/ravitsemus+ja+terveysväitteet

Riittävää ja monipuolista ravintoa voidaan pitää niin aktiiviurheilijan kuin peruskuntoilijan menestyksen kannalta yhtä tärkeänä kuin tehokasta harjoittelua ja riittävää lepoa. Proteiinin tarve vaihtelee eri kohderyhmien välillä 1 ja 3 gramman välillä painokiloa kohden. Aktiiviliikkujan, ikäihmisten, raskaana olevien sekä imettävien tulisi korostaa proteiinia ruokavaliossaan. Jotkut bodarit (kehonrakentajat) saattavat syödä jopa yli 5 grammaa painokiloa kohden. Tällä ei kuitenkaan ole todettu olevan positiivista vaikutusta proteiinisynteesin kannalta. Proteiinia tarvitaan lihasmassan rakentamisessa, se nopeuttaa lihasten palautumista urheilusuorituksen jälkeen ja toimii energiana. Lisäksi riittävä proteiinin saanti ylläpitää hyvää vastustuskykyä sekä ehkäisee rasitusvammoja. Proteiini on urheilijan kaveri.

Meillä oli kokeilussa kaksi eri proteiinilisä/proteiini+hiilihydraatti palautusjuomaa: Valio PROfeel sekä Gainomax Recovery. Tuotteet nautittiin harjoitusten jälkeen ja tuloksena on 4 erilaista käyttäjäkokemusta. Arvostelun kohteena olivat: 1. Palautuminen asteikolla 1-5, 3h harjoittelun jälkeen? 2. kuinka nopeasti nälkä yllätti urheilusuorituksen jälkeen? 3. Seuraavan aamu fiilikset (urheilusuorituksen jälkeen) 4. Makunautinto asteikolla 1-5? 5. Vastaako tuote sitä mielikuvaa mikä mainoksessa tms. käy ilmi? 6. Tuotteen suosittelu?

Elina:

Testasin Valion PROfeel-tuoteperheen suklaanmakuista proteiinijuomaa 75 minuutin intensiivisen rinta+selkä -salitreenin päätteeksi normaalien treenijuomieni lisänä. Nautin juoman välittömästi suorituksen jälkeen. Kolme tuntia harjoituksen jälkeen tunsin palautuneeni kohtalaisesti, eli palautumiselle antaisin arvosanan 3. En havainnut tavanomaisesta palautumisjuomastani korkeammalla hiilihydraattipitoisuudellaan poikkeavan Profeel-juoman edistävän tai heikentävän  palatutumista.

Nälkä pysyi tavallista paremmin pois. Syön aina 1 – 2h sisällä harjoituksen päättymisestä, mutta usein nälkä ehtii iskeä jo tämän lyhyen vaiheen aikana. Tällä kertaa kiire lautasen ääreen ei ollut yhtä kova, mutta söin silti 1,5h treenin jälkeen.

Seuraavana aamuna olo oli hyvänlaatuista lihasarkuutta lukuunottamatta palautunut.

Profeel-proteiinijuomassa oli miellyttävä maku, jolle annan arvosanan 4. Juoma ei ollut liian makea, muttei myöskään karvas tai hapan, kuten jotkin proteiinituotteet. Kaakaomainen suklaan maku.

Tuote vastasi odotuksiani melko hyvin. Tuotteen proteiinipitoisuus on kohdillaan, mutta sokeria on mielestäni liikaa, vaikka pakkaus mainostaakin lisättyä sokeria olevan vain niukasti. Todellisuudessa proteiini- ja sokeripitoisuudet ovat yhtä suuret.

Lisätyn sokerin vuoksi en suosittelisi tuotetta välipana, mutta treenin jälkeen nautittuna juoma toimii erinomaisesti. Voisin jatkossakin käyttää tuotetta rankimpien treenieni yhteydessä lisäenergian saamikseksi. Juomasta saa myös helposti kelpo annoksen proteiinia. Plussaa tuotteen laktoosittomuudesta.

Mikko:

Minä aloitin treenini aamulla salin merkeissä. Salilla tein pelkästään käsien ja yläkropan treeniä. Illalla menin vielä jalkapalloharjoituksiin jotka kestivät puolentoista tunnin ajan ja siinä hoitui samalla jalkojen treeni. Minun tarkoitukseni oli kokeilla uutta Valion PROfeel proteiinijuomaa ja katsoa miten se vaikuttaa palautumiseeni. Se sisältää 20 g proteiinia ja juoman pitäisi tukea lihasten kuntoa ja kasvua.

Join proteiinijuoman noin 45 minuuttia jalkapalloharjoitusten jälkeen ja annan palautumisesta arvosanan 2 asteikolla 1-5. Mitään eroa en ainakaan itse huomannut kyseisenä iltana palautumisessa. Jalkapalloharjoitukset olivat 19 aikaan illalla enkä ollut syönyt kun lounaan viimeksi niin nälkä oli melko suuri. Siihen nälkään PROfeel ei auttanut melkein mitään, ehkä vei vain pakottavan näläntunteen pois. Seuraavana aamuna sen sijaan huomasin eron. Olen pitänyt melko monta kertaa samantyylisen harjoituspäivän niin suurin piirtein tiedän miltä lihaksissa pitäisi tuntua. Proteiinijuoman jälkeen lihakset ovat palautuneet nopeammin kuin yleensä.

Makunautintona Valio PROfeel ei ollut hyvä. Join kaakoa makuisen juoman ja se ei minusta ollut makunautinto. Itse ainakin tiedän, että löytyy muitakin proteiinijuomia, jotka maistuu paremmalta kuin Valio PROfeel. Suosittelisin tuotetta vain niille jotka haluavat halvan ja helpon proteiinijuoman mausta riippumatta. Mainonta tuoma mielikuva sopi minusta melko hyvin juoman vaikutuksiin. Ainoa ero minusta oli se, että mainoksissa ihmiset näyttävät pitävän juoman mausta.

Tero:

Urheilusuoritukseni koostui kahden tunnin koripalloharjoituksesta ja 45 minuutin punttitreenistä. Punttitreeni rasitti pääasiassa jalkojen lihaksia. Minun testituotteeni oli Gainomaxin suklaan makuinen Recovery -palautusjuoma. Juoma lupaa palauttaa nopeasti kehon palautumiseen tarvittavat hiilihydraatit ja proteiinit sekä maksimoida liikunnan vaikutukset.

Nautin juoman 30 minuuttia harjoituksen päättymisen jälkeen. Palautumiseni asteikolla 1-5 kolme tuntia harjoituksen jälkeen oli 3. Juoman nauttimisen jälkeen nälkä hiipi puseroon kahden tunnin jälkeen. Harjoitusta seuraavana aamuna kehoni fiilikset olivat aika normaalit. Pientä kolotusta oli havaittavissa, mutta lihaksisto tuntui suhteellisen palautuneelta. Juoma sai minulta makunautintona arvosanan 5 asteikolla 1-5. Juoma oli täyteläinen ja mukavasti suklaan makuinen erityisesti kylmänä nautittuna. Voin suositella tuotetta muillekin. Yksittäispakkaus on kätevä kantaa mukana ja nauttiminen on helppoa. Hinta on vähän kalliimpi kuin vastaavien palautusjuomajauheiden, mutta helppoudesta pisteet kotiin. Kyseistä palautusjuomaa on mainostettu aika paljonkin esimerkiksi televisiossa. Mainosten pääsanomana on yleensä ollut banaanien korvaaminen kyseisellä juomalla harjoituksen jälkeen palautuksen nopeuttamiseksi. Kyllähän kyseisessä juomassa on suotuisammat ravintoaineet palautumiselle kuin banaanissa, mutta tarkkailujaksona käyttämämme yksi päivä ei anna kovin tarkkaa kuvaa tuotteen toimivuudesta.

Oma treeniviikkoni sisältää noin 10-13 tuntia koripalloharjoittelua sekä 2-3 tuntia punttitreeniä, jolloin palautusjuomat tulevat tarpeeseen treenien jälkeen. Voisin hyvin ottaa Gainomax recovery –juoman päivittäiseen käyttöön ilman muutaman euron kappalehintaa. Pidemmän päälle jauheet tulevat todella paljon halvemmaksi.

Aleksi:

Kokeilussa oli Gainomax –palautusjuoma, joka oli suklaan makuinen. Tarkoituksena oli tarkastella millaiset vaikutukset palautusjuomalla on liikuntasuorituksen jälkeen. Liikuntasuoritukseni muodostui 20 kilometrin rullaluistelusta, jossa kroppa joutuu kokonaisvaltaisesti tekemään töitä. Nautin palautusjuoman saman tien urheilusuorituksen jälkeen.

Palautusjuoman vaikutus näkyi siinä, että nälkä ei yllättänyt heti. Eli juoma oli hyvin täyteläinen ja täyttävä. Seuraavana aamuna en huomannut palautusjuoman suoranaista vaikutusta kropan palautumisessa, joka lihasta kolotti, erityisesti reisilihaksia. Tämä voi myös johtua siitä, että en ole hetkeen rullaluistellut ja uudet lihakset pääsivät tekemään töitä ja seuraavana aamuna muistuttivat olemassaolostaan. Lisäksi tarkastelu jakso huomioon (1 päivä) ottaen tuotteen vaikutuksiin on vaikea ottaa kantaa. Gainomax –palautusjuoma oli erittäin hyvän makuinen verrattuna jauheproteiini juomiin. Makunautinnon arvosanaksi antaisin 5.

Gainomax –palautusjuoman mainoksiin olen törmännyt television kautta sekä katukuvassa. Mielikuva juomasta täytti odotukseni. Pakkaus oli sopivan kokonainen ja se oli helposti saatavilla.  Lisäksi tuotteen vaikutus heijastui siinä, että nälkä ei yllättynyt heti ja juoma poisti nälän. Ainoa negatiivinen vaikutus tuotteen osalta jäi siitä, että juoma oli melko kallis esimerkiksi päivittäiseen käyttöön. Voisin ehdottomasti suositella palautusjuomaa myös muille ja mainostaa tuotetta hyvän makuisen ja täyteläisenä. Joutuisin kuitenkin mainitsemaan suosittelu hetkellä tuotteen hinnan, joka mielestäni oli hyvin korkeasti hinnoiteltu.

Lähteet:

http://www.terveurheilija.fi/kymppiympyra/urheilijanravitsemus/energiaravintoaineet/proteiini

http://ammattilaiset.valio.fi/portal/page/portal/ammattilaiset/ravitsemus_ja_terveys/ravitsemus/proteiinit_ravitsemuksessa18042012085547/proteiinin_saantisuositus20042012175934

http://gainomax.com/fi/tuotteet/gainomax-recovery/

http://www.valio.fi/profeel/?gclid=CML3u7f15LkCFVF7cAod4xAArA

Tutkijat ovat sitä mieltä, että ruisleipä on monin tavoin terveellistä. Ruisleivän on todettu alentavan kolesterolia, ja se sisältää runsaasti kuitua, joka vaikuttaa suolen toimintaan. Se vaikuttaa myönteisesti sokeriaineenvaihduntaan, painonhallintaan, ja sillä on antioksidatiivisia vaikutuksia.  Ruisleipä sisältää tärkeitä ravintoaineita kuten foolihappoa, josta on yleisesti puutetta.

Viipaleessa ruisleipää on 2-3 grammaa kuitua, jälkiuunileipäviipaleessa voi olla jopa 4 grammaa kuitua. Kuidun saantisuositus on vähintään 25-35 grammaa vuorokaudessa, joten ruisleivän käyttö edesauttaa saamaan riittävästi kuitua ravinnosta. Ravintokuitu ei imeydy ohutsuolessa, joten se siirtyy paksusuoleen sitoen mukanaan vettä.  Siten ulostemassa lisääntyy ja pehmenee, mikä ehkäisee ummetusta. Suoliston bakteerit hajottavat kuitua, minkä seurauksena muodostuu kaasua.  Suurin osa rukiin kuidusta on liukenematonta selluloosa tyyppistä kuitua. Rukiissa on myös vesiliukoista, geeliytyvää kuitua, jolla on positiivisia vaikutuksia sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan.

Tutkimuksien mukaan ruisleipä auttaa alentamaan myös LDL-kolestrolipitoisuutta ja ehkäisemään kakkostyypin diabetestä. Liukoinen kuitu sitoo ruoan mukana tulevaa kolesterolia, joka kuljettaa sen ulosteen mukana elimistöstä. Maria Lankisen väitöskirjassa selvitettiin ruisleivän vaikutusta elimistön rasvoissa. Tutkimuksessa todettiin ruisleivän syömisen parantavan veren rasva-arvoja. Ruisleivän syöminen vaikuttaa myös verensokerin vaihteluun edullisesti aterian jälkeen.

Vaikka ruisleivän glykeeminen indeksi (GI) on korkea, se ei nosta verensokeria samalla tavalla kuin vaalea leipä, koska se aiheuttaa alhaisemman insuliinivasteen. Glykeemiseen indeksiin vaikuttaa ruuan sisältämän hiilihydraatin ja kuidun lisäksi useat eri tekijät, minkä vuoksi muilla leivillä voi olla pienempi glykeeminen indeksi.

Ruisleivän syöminen voi ehkäistä monia syöpäsairauksia, kuten paksusuolisyöpää, rintasyöpää ja eturauhassyöpää. Se sisältää lignaania, joka on fenoliyhdiste kuten flavonoiditkin. Lignaanin tärkein lähde Suomessa on ruisleipä. Paksusuolen bakteerit muokkaavat lignaanista enterolaktoneita, joiden matala pitoisuus verenkierrossa on todettu olevan yhteydessä keskimääräistä suurempaan sepelvaltimotaudin ja rintasyövän riskiin.

Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä ruisleivän terveellisyydestä. Erityisesti lääkäri Antti Heikkilä on esiintynyt julkisuudessa viljojen vastustajana. Heikkilän mukaan viljojen tärkkelys voi aiheuttaa suolisto-ongelmia, viljojen proteiini, gluteeni on yhteydessä eri autoimmuunisairauksiin, lektiini vaurioittaa suolistoa ja fytaatit estävät monien tärkeiden mineraalien imeytymistä. Leivän puolustajat kumoavat Heikkilän väitteet, sillä lektiini ja fytaatit tuhoutuvat jo taikinajuuren tai hiivan käymisprosessissa (eli kun rukiista tehdään leipää). Keliaakikoiden tulee välttää rukiin ja muiden viljavalmisteiden syömistä gluteenin takia, sillä se vahingoittaa suolistoa. Osa ihmisistä, kuten ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsivät, saavat runsaasta ruisleivän syömisestä vatsaoireita. Ruisleivän terveellisyyden vastustajat mainitsevat myös korkean suolapitoisuuden.

Ruisleivän lisääminen ruokavalioon on sen terveysvaikutusten vuoksi perusteltua, mutta kaikille ruisleipä ei sovi. Ruisleipää valittaessa kannattaa myös kiinnittää huomiota sen suolapitoisuuteen.

Lähteet:

http://www.sydanliitto.fi/kuitu

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00014

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00042&p_haku=lignaani

http://www.pronutritionist.net/nopeata-hiilaria-ruisleivasta/

http://yle.fi/uutiset/ruisleipa_on_suomalaista_superruokaa/5414726

Kuvien lähteet:

http://www.basso.fi/keskustelu/hiekkalaatikko/milla-varustuksella-selviytyisit-zombeista/

http://www.mtv3.fi/koti/ajankohtaista.shtml?1048404