About Deleted User

Special user account.

Funktionaalisten elintarvikkeiden mainonta vatsan ja ruuansulatuskanavan hyvinvointiin liittyen

Image

Ruoansulatuskanavan ja vatsan toimintaan vaikuttavia elintarvikkeita mainostetaan nykypäivänä melko paljon. Niitä näkee esimerkiksi televisiossa, lehdissä, mainoskylteissä, internetissä…
Tuotteita mainostetaan yhä enemmän lisääntyneen kysynnän ja tarpeen vuoksi. Kuluttajat ovat tulleet tarkemmiksi elintavoistaan. Lisäksi toiminnalliset vatsaongelmat ovat lisääntyneet tai ainakin niihin kiinnitetään enemmän huomiota.
Ruuansulatuskanavan hyvinvointiin vaikuttavia elintarvikkeita ovat muun muassa Valion Olo, Danonen Activia ja Actimel jogurtit. Lisäksi erilaiset A+-tuotteet, Gefilus-tuotteet ja Yosa-kauratuotteet. Nämä sisältävät hyödyllisiä maitohappobakteereita, kuten L. rhamnosus ( Gefilus, Olo), L. casei defensis ( Actimel, Olo), L.reuteri ( AB+) ja Bifidobacterium lactis (Activia).

 
actimel kuva

AINEKSET
Pastöroitu maito, sokeri, vadelma 1,7 %, karpalomehu 0,4 %, glukoosi, muunnettu tapiokatärkkelys, aromit, happamuudensäätöaine (natriumsitraatti), jogurttihapate, L. Casei Danone –hapate, väri (antosyaanit), B6-vitamiini, D-vitamiini.

“Ihanan raikas vadelma-karpalo Actimel antaa lempeän alun päivääsi. Uutuus vadelma-karpalo ilman keinotekoisia makeutusaineita. Jokaiseen Actimel-pulloon mahtuu yli 10 miljardia L.Casei-maitohappobakteeria täynnä elämää.”

Mainonnassa näkyvät terveysväitteet

Danone on hakenut lukuisia terveysväitteitä tuotteilleen. Väitteitä on haettu muun muassa Activia ja Actimel tuotteille. Danone on hakenut Activialle ”parantaa hidasta ruuansulatusta” ja ”edistää ruuansulatuksen hyvinvointia” ja Actimelille ”auttaa vahvistamaan kehon luonnollista vastustuskykyä”. Nämä terveysväitteet EFSA on kuitenkin hylännyt riittämättömän tieteellisen näytön vuoksi. Nykyään mainontaa on hillitty terveysväitteiden osalta eikä tuotteita mainosteta enää niin voimakkaasti väitteisiin perustuen. Tänä päivänä tuotteita pyritään mainostamaan toisesta näkökulmasta, kuten esimerkiksi Actimel tuotteissa on lisätty D-vitamiini tuoteselostukseen, jotta vastustuskykyä voidaan mainostaa.

activia kuva 1

activia kuva 2

Valio on myös hakenut terveysväitteitä tuotteilleen, kuten Olo-jogurtille sekä Gefilus-tuotteille, mutta yhtä huonolla menestyksellä. Valio ei ole myöskään saanut terveysväitehakemuksiaan läpi. Kuten Danonekin, Valio on joutunut uusimaan pakkauksiaan, koska hylätty terveysväite ei saa näkyä pakkauksissa.

valio gefilus kuva 1

valio gefilus kuva 2

Kumoutuneet terveysväitteet kummallakin yrityksellä keskittyivät tuotteiden sisältämiin maitohappobakteereihin. Niistä ei kuitenkaan ole tehty tarpeeksi tieteellisiä tutkimuksia, jotta EFSA voisi hyväksyä haettuja terveysväitteitä elintarvikkeisiin.

Lähteet
– http://www.valio.fi
– http://www.danone.fi
– (kuvat) www.google.fi
– luentomateriaali 30.9.2013

Tekijät: Liisa Peltonen ja Susanna Ahonen

Probiootit – johdanto

 Nykyajan ihminen saa ravinnostaan huomattavasti vähemmän hyviä bakteereita kuin satoja vuosia sitten esi-isämme ravinnostaan saivat. Yleisen hygienian paraneminen sekä ruoan säilöntätapojen muuttuminen on vaikuttanut ihmisen luontaiseen mikrobistoon yksinkertaistamalla sitä. Tämän on epäilty vaikuttaneen muun muassa allergioiden, diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien yleistymiseen.

Tutkituimmat probiootiset bakteerit ovat maitohappobakteereita ja bifidobakteereita. Maitohappobakteereja on käytetty muun muassa ripulin hoitoon ja antibioottikuurin jälkeiseen suoliston mikrobikannan tasapainottamiseen.  Mikrobeista etsitäänkin luonnollista vaihtoehtoa lääkehoidolle suolistosairauksien kohdalla. Probioottitutkimukset lähtevät liikkeelle tästä ajatuksesta, että suolikanavan mikrobiston muuttaminen vaikuttaisi myös ihmisen hyvinvointiin. Probiootteja on kokeiltu myös allergioiden hoidossa, sekä on myös todettu, että probioottien avulla voidaan lieventää atooppisten ihosairauksien oireita lapsilla.

Elintarvikkeissa yleisimmät probiootit ovat bifidus- tai laktobasillussukuisia mikrobeja.  Eniten tutkittu probiootti on Lactobacillus rhamnosus GG. Probiootteja löytyy luonnostaan hapanmaitotuotteista ja hapatetuista elintarvikkeista, kuten piimästä ja hapankaalista. EFSAn kanta probiootteihin on ollut jyrkkä ja nykyisellään yhtäkään hakemusta ei ole hyväksytty. Nykyisellään probiootisiksi väitettyjä bakteereita lisätään eräisiin maitoihin, juustoihin ja mehuihin, vaikka probioottien terveyttä edistävä mainonta on kielletty.

Probioottien nauttimisesta ei ole tutkitusti mitään haittaa, tosin ne eivät myöskään ole välttämättömiä. Probioottien käyttöä pidetään turvallisena niin terveillä aikuisilla ja lapsilla kuin niilläkin, joiden puolustuskyky on heikentynyt.

Probiootteina tutkittuja bakteereita

Probiootteja koskevat terveysvaikutukset keskittyvät erityisesti ruoansulatuskanavan toimintoihin. Tämän lisäksi on tutkittu myös probioottisten bakteerien vaikutusta hengitystieinfektioihin, allergiseen nuhaan, hammaskariekseen sekä naisten virtsatietulehdusten hoitoon. (Smith ym. 2010).

Useiden lactobacillus-suvun bakteerien on esitetty olevan probioottisia. Näitä ovat mm.

Lactobacillus rhanmnosus, Lactobacillus reuteri, L. paracesei ja L. acidophilus. Kaikki väitteet liittyvät ruansulatuskanavan toimintaan, esimerkiksi L. rhamnosuksesta sanotaan, että se tasapainottaa vatsan toimintaa ja ylläpitää suoliston mikrobitasapainoa. Bifidobakteereista probioottisiksi on esitetty ainakin seuraavia: Bifidobacterium bifidum, B. longum, B. infantis ja B. breve. (Eviran julkaisuja 8/2007).

Saccharomyces boulardii –niminen hiiva on usein tutkimusten mukaan probiootti, joka sekin liitetään ruoansulatuskanavan häiriöiden hoitoon. Mekanismin uskotaan liittyvän mm. hiivan kykyyn ylläpitää ruoansulatuskanavan mikrobitasapainoa ja estää patogeenien kolonisaatiota. (Kelesidis 2012).

                                              

 Vaikutus sairauksiin, hammasterveyteen ja  allergioihin

Probiootit muuttavat suoliston mikrobikantaa ja häiritsevät muiden mikrobien kasvua suolistossa, sillä ne kilpailevat muiden mikrobien kanssa ravinnosta ja elintilasta suolen limakalvolla. Probiootit tuottavat myös ympäristöönsä toisia mikrobilajeja haittaavia happoja. Probiootit hoitavat suoliston limakalvoa pitäen sen ehjänä ja terveenä, jolloin taudinaiheuttajabakteerien on hankala päästä ruuansulatuskanavasta muualle elimistöön.

Probioottivalmisteita on yleisesti käytetty tasapainottamaan vatsantoimintaa ja ehkäisemään ripulia ulkomaanmatkoilla. Probioottien onkin tutkitusti todettu sekä ehkäisevän vieraiden mikrobilajien aiheuttamaa turistiripulia että lyhentävän sen kestoa. Vastaava vaikutus probiooteilla on todettu myös antibioottikuurin aiheuttaman ripulin ehkäisyssä ja hoidossa. Molemmissa tapauksissa suoliston luontainen mikrobikanta järkkyy aiheuttaen erilaisia oireita. Probiootit palauttavat mikrobikannan lähemmäs luonnollista tilaa ja hillitsevät haitallisten bakteerien kasvua viemällä niiltä elintilaa ja ravintoa. Probiooteista on todettu olevan hyötyä myös useille ärtyvän suolen oireryhmästä ja muista kroonisista suolistosairauksista kärsiville.

Probioottien käytön on todettu vaikuttavan myönteisesti myös moniin ruuansulatuskanavan ulkopuolisiin sairauksiin ja vaivoihin. Monissa tutkimuksissa on osoitettu säännöllisen probioottien käytön vähentävän lasten hengitystieinfektioita sekä lyhentävän niiden kestoa. Yksittäiset tutkimukset ovat osoittaneet probioottien olevan hyödyksi mm. naisten virtsatietulehdusten, laktoosi-intoleranssin ja yksittäisten syöpien oireiden hoidossa ja ehkäisyssä.

Myös eräiden probioottien ja hammasterveyden välillä on tutkitusti osoitettu olevan yhteys. Valion Gefilus-tuotteissa käytetty Lactobacillus rhamnosus GG:n (LGG) on todettu käyttävän hitaasti ravinnokseen sokeria ja vähentävän kariesta aiheuttavan Streptococcus mutans bakteerin lisääntymistä. Säännöllisen LGG:n käytön onkin osoitettu vähentävän lasten hampaiden reikiintymisriskiä. Vastaava vaikutus karieksen syntyyn on todettu myös esimerkiksi Lactobacillus reuteri Prodentis-maitohappobakteerilla. 

Probioottien on osoitettu myös ehkäisevän lasten atooppista ihottumaa. Myös vaikutusta lasten allergioiden ehkäisyyn ja hoitoon on tutkittu paljon, mutta hyötyä ei ole kaikissa tutkimuksissa voitu todistaa. Ainakin allergiaa sairastavien lasten suolistosta on tutkimuksissa löydetty vähemmän lakto- ja bifidobakteereja.

Kaikissa tapauksissa probioottien tehoon vaikuttaa kuitenkin yksilöllinen vastustuskyky ja suoliston muu bakteerikanta sekä sairauksissa itse taudinaiheuttaja. Tietty probiootti ei siis vaikuta kaikkiin ihmisiin välttämättä samalla tavalla. Myöskään kaikki probiootit eivät toimi samoin, vaan vaikutus riippuu bakteerikannasta. Probioottien ei voidakaan sanoa vaikuttavan lääkkeiden tai rokotteiden tavoin suoraan johonkin sairauteen, mutta niiden voi sanoa ehkäisevän ja lievittävän oireita monilla tai ainakin osalla ihmisistä. Eniten probiooteista on hyötyä, kun niitä käyttää säännöllisesti, sillä vaikutukset eivät ole pitkäkestoisia.

EFSA:n kanta ja  probioottivalmisteiden tuote-esimerkkejä

Ensimmäiset kaupalliset Lactobacillus rhamnosus GG maitohappobakteeria sisältävät elintarvikkeet lanseerattiin Suomessa vuonna 1990 brändillä Valio Gefilus®. Sittemmin Valio on lisensoinut oikeudet maitohappobakteereihin liittyvään teknologiaan, LGG® tuotteita koskevaan tietotaitoon sekä tavaramerkkiin LGG® usealle yritykselle ympäri maailman. LGG® on Valio Oy:n omistama tavaramerkki.

Valion väite Lactobacillus rhamnosus GG:tä koskien hylättiin vuonna 2011. Bakteeri oli  karakterisoitu riittävän hyvin ja katsottiin, että tavoiteltu fysiologinen vaikutus oli elimistön puolustuskyvyn ylläpitäminen haitallisia ruoansulatuskanavan mikrobeja vastaan, mutta EFSA:n mielestä riittävää tieteellistä näyttöä ei löytynyt. Valion väite koski artiklaa 13(5) eli perustui uuteen tieteelliseen tietoon. (Efsa journal 2011)

Tähän mennessä EFSA ei ole hyväksynyt yhtäkään elintarvikkeita koskevaa probioottiväittämää.

Suomessa on aiemmin markkinoitu probioottisia ainesosia sisältäviä tuotteita (ainakin maitoja, juustoja, mehuja, kauravalmisteita ja ravintolisiä) mm. seuraavilla väitteillä: ylläpitää suoliston mikrobitasapainoa, tasapainottaa vatsan toimintaa, tehostaa elimistön luonnollista vastustuskykyä sekä ylläpitää vatsan ja suoliston hyvinvointia. (Eviran julkaisuja 8/2007). Näitä ei kuitenkaan nykyisellään saa käyttää

Valio Gefilus tehojuoma:

Gefilus

Ainesosat

mangosose, appelsiinitäysmehu (tiivisteestä), omenatäysmehu (tiivisteestä), banaanisose, passiontäysmehu
(tiivisteestä), C-vitamiini, Lactobacillus rhamnosus GG, D-vitamiini. Lisätty C- ja D-vitamiinia.

 

Ravintosisältö (100 g:ssa)

Energia kj

231

kj

Energia kcal

54

kcal

Rasva

0,2

g

josta tyydyttynyttä

0

g

Hiilihydraatit

13

g

joista sokereita

12

g

joista laktoosia

0

g

Ravintokuitu

alle 1

g

Proteiini

0,4

g

Suola

1,5

g

Vitamiinit (100 g:ssa)

C-vitamiinia

40

mg

D-vitamiinia

1,5

µg

Valio Gefilus® tuotteiden mainostetaan tarjoavan vahvan annoksen vastustuskykyä. Tuotteet sisältävät Lactobacillus rhamnosus GG – maitohappobakteerin lisäksi C- ja D-vitamiinia. Yhden annoksen sanotaan riittävän ylläpitämään kehon puolustusjärjestelmän normaalia toimintaa. Tällaisen markkinoinnin seurauksena kuluttajalle syntyy mahdollisesti mielikuva siitä, että juuri tuotteen maitohappobakteeri antaa vastustuskykyä parantavia ominaisuuksia, vaikka EFSA ei ole hyväksynyt millekään maitohappobakteerikannalle terveysväitettä vastustuskyvyn parantamiseen. EFSA on kuitenkin hyväksynyt terveysväitteen C- ja D-vitamiinin kohdalla immuunijärjestelmän toiminnan parantavista vaikutuksista. Joten vitamiinien lisäämisellä Valio Gefilus® -tuotteisiin, niitä voidaan markkinoida vastustuskykyä lisäävinä elintarvikkeina. Vaikka periaatteessa EFSA:n hyväksyttyjen terveysväitteiden mukaan, Gefilus® -juomien vastustuskykyä parantavat ominaisuuden eivät esimerkiksi eroa tavallisen D- tai C-vitamiinilla höystetyn appelsiinimehun ominaisuuksista.

Rela Tabs

rela tabs

Verman Oy markkinoi Rela Tabs + D3-vitamiini – ravintolisää vastustuskyvyn parantamiseen. Valmiste sisältää Lactobacillus reuteri – maitohappobakteerin lisäksi D3-vitamiinia. Vitamiinin sanotaan olevan tärkeä luuston rakentaja ja vastustuskyvyn lisääjä.  Ravintolisän maitohappobakteerille ei ole annettu EFSAn hyväksyntää vastustuskyvyn parantajana.

 

Lähteet

Eviran julkaisuja 8/2007. Selvitys Suomen elintarvikemarkkinoilla käytettävistä terveysväitteistä.

Kelesidis. 2012. Efficacy and safety of the probiotic Saccharomyces boulardii for the prevention and therapy of gastrointestinal disorders.

 

EFSA Panel on Dietetic Products, Nutrition and Allergies (NDA); Scientific Opinion on the substantiation of a health claim related to Lactobacillus rhamnosus GG and maintenance of defence against pathogenic gastrointestinal microorganisms pursuant to Article 13(5) of Regulation (EC) No 1924/2006. EFSA Journal 2011;9(6):2167.

 

Smith TJ, Margolis LM, Young AJ. 2010. Should Military Dining Facilities Offer and Promote Consumption of Probiotic-Containing Foods? Military Medicine. Oct2010, Vol. 175 Issue 10.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mika_vikana/probiootit_parempia_popoja_suojaksemme

http://www.tohtori.fi/?page=1245718&id=0469389

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt02733

http://kiloklubi.fi/artikkelit/Probiootit-ovat-elimistön-pikkuapulaisia/827/

http://www.allergia.fi/allergia-ja-astma/allergian-itsehoito-ohjeet/probiootit/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Probiootti

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=96

 

 

Urheilu ja mineraalit

 

 

 

Mineraalit eli kivennäisaineet ovat peräisin maaperästä. Mineraalit ovat alkuaineita tai epäorgaanisia yhdisteitä. Kivennäisaineita saadaan kasvi- ja eläinkunnantuotteista sekä juomavedestä.

Kivennäisaineet voidaan jakaa kahteen eri luokkaan makro- ja mikrokivennäisaineisiin

Makrokivennäisaineita tarvitaan yli 100mg/vrk. Niitä ovat mm. kalsium, kalium, fosfori, rikki, natrium, kloridi, magnesium.

Hivenaineita eli mikrokivennäisaineita tarvitaan alle 100mg/vrk. Niitä ovat mm. rauta, sinkki, kupari, fluori, mangaani, seleeni , jodi, molybdeeni, koboltti, kromi, pii ja nikkeli.

Meitä kiinnosti erityisesti urheilijoiden kivennäisaineiden saanti ja mihin kivennäisaineiden saantiin täytyy kiinnittää erityisesti huomiota.

Urheilijoille tärkeimmät kivennäisaineet ovat magnesium, rauta ja kalsium.Urheilijan tulisi saada magnesiumia vähintään 400mg päivässä. Magnesium osallistuu hapen kuljetukseen kehossa ja se toimii osana energia aineenvaihduntaa. Sen on myös todettu lisäävän fyysistä suorituskykyä ja kestävyyttä.  Rankka urheilu vähentää magnesiumin määrää veressä, tämä aiheuttaa fyysistä ja henkistä väsymystä. Urheilijoille on tärkeää syödä magnesiumia lisäravinteena, jotta puutostiloja ei pääsisi syntymään.

Magnesiumsitraatti on urheilijalle hyvä lisäravinne. Muita hyviä magnesiumin lähteitä ovat etenkin erilaiset siemenet (mm. auringonkukansiemenet ja seesaminsiemenet) ja leseet.

lol 029

Urheilijan raudantarve vaihtelee 10-18 mg:n välillä. Rautaa tarvitaan muodostamaan punasoluja ja hapenkuljetuksen osallistumiseen. Raudan puute voi aiheuttaa anemiaa, väsymystä ja maitohapon määrän kasvamista kehossa. Raudan saannin tarkkailu on erityisen tärkeää kestävyysurheilijoille kroonisen raudanpuutteen takia. Hyviä raudan lähteitä ovat maksa, parsakaali ja herneet.

 

Kalsiumin tarve urheilijalla on 900mg päivässä. Sitä tarvitaan luuston ylläpitoon ja lihasten supistumiseen. Puutos voi aiheuttaa osteoporoosia, lihasten veltostumista ja väsymystä. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat maitotuotteet, pähkinät, mantelit ja siemenet ja vihreät vihannekset ja pavut.

610x360[1]

 

 

 

Lähteet:

http://www.isostar.fi/18-23546-Vitamiinit-ja-mineraalit.php

http://www.noc.fi/huippu-urheilu/tukipalvelut/urheilijan_ravitsemus/ravintofysiologian_pikakurssi/kivennaisaineet/

http://www.terveurheilija.fi/kymppiympyra/urheilijanravitsemus/vitamiinitjakivennaisaineet

http://www.vaikutavalikoimaan.fi/?wpsc-product=hk-herkkumaksamakkara

http://www.valio.fi/tuotteet/artikkeli/moneen-makuun-sopiva-terveellinen-valio-plus—nyt-myos-kaakaona/

 

Antioksidantit

Mitä antioksidantit ovat?

Antioksidantit mielletään helposti terveellisen ruoan komponenteiksi, jotka olisivat terveyden kannalta välttämättömiä. Puhekielessä antioksidanteilla tarkoitetaan pääasiassa ravinnosta saatavia antioksidantteja kuten C-vitamiinia.

Aineenvaihdunnassa syntyy väistämättä radikaaleja ja muita hapettavia yhdisteitä, jotka voivat olla haitallisia soluille ja niiden komponenteille. Radikaalit voivat hapettaa ja vaurioittaa esimerkiksi lipidejä, proteiineja tai DNA:ta. Radikaaleja voidaan joko hajottaa entsymaattisesti tai antioksidantit voivat pelkistää ne vaarattomiksi. Oksidatiiviseksi stressiksi kutsutaan tilaa, jossa radikaalien pitoisuus on tilapäisesti kohonnut, esimerkiksi tulehduksessa, mutta antioksidanttien käytöstä tulehduksen lievittäjänä ei ole tieteellistä näyttöä.

EFSA on virallisesti hyväksynyt antioksidanteiksi vain E-, B2- ja C-vitamiinit, sekä kivennäisaineista seleenin, sinkin ja mangaanin. Näiden lisäksi esimerkiksi polyfenoleilla voidaan sanota olevan antioksidatiivista vaikutusta. Kuitenkin hyväksyttyjen antioksidanttien lisäksi vain oliiviöljyn polyfenoleista voidaan esittää oksidatiivisen vaurion ehkäisyyn liittyvä terveysväite. Loput hakemuksista on jouduttu hylkäämään puutteellisen näytön vuoksi, joka on tyypillisesti ollut seurausta heikosta karakterisoinnista tai in vitro –markkereilla tehdyistä tutkimuksista, joista ei terveysväitteen hyväksymisprosessin määritelmän vuoksi voida johtaa kausaliteettia ihmisen terveyttä koskien.

Osalla antioksidanteista on myös lisäainekäyttöä. Hyväksytyistä antioksidanteista E-vitamiinia (E306, E307, E308, E309) ja C-vitamiinia (E300) lisätään hapettumisenestoaineina parantamaan tuotteen säilyvyyttä. C-vitamiinia käytetään myös jauhonparanteena. Lisäainekäytöllä ei ole näytetty olevan fysiologisesti merkittäviä vaikutuksia, joskin antioksidantteja voidaan lisätä tuotteeseen tarpeeksi terveysväitteen esittämistä varten teknologisista syistä.

Mistä antioksidantteja saa?

Suurin osa hapettumisvaurioista (joita ravinnosta saadut antioksidantit myös estävät) estetään elimistön omilla entsyymeillä. Kehon entsyymeistä antioksidativiisesti toimivat glutationiperoksidaasi, superoksididismutaasi sekä katalaasi. Antioksidantteja saadaan ravinnosta, erityisesti kasvikunnan tuotteista. C-vitamiinia (askorbiinihappoa) saa esimerkiksi sitrushedelmistä ja E-vitamiinia pähkinöistä ja siemenistä. Eläinkunnan tuotteista kala, simpukat ja punainen liha toimivat hyvinä seleenin lähteinä. Terveellisyystrendin innoittamana elintarvikkeisiin on myös lisätty viime vuosina antioksidantteja.

Untitled

Terveysväitteet ja markkinointi

Vaikkakin antioksidantteihin liittyviä terveysväitehakemuksia on tehty yli sata, hyväksyttyjä väitteitä on kuitenkin vain muutama. Hämäävä markkinointi sekoittaa kuluttajan ymmärrystä antioksidanteista. Tuotteissa on näkyvillä ravitsemusväitteitä kuten ”Antioksidanttien lähde” ja tuotteiden mahdollisia antioksidatiivisia vaikutuksia korostetaan. Ennen väiteasetusta antioksidantteja sisältäviä elintarvikkeita ja ravintolisiä ehdittiin markkinoida niin kauan, että kuluttajat todennäköisesti mieltävät nämä terveysväitteet edelleen tosiksi. Edelleen esiintyvät epätieteelliset artikkelit asiasta sekoittavat vähemmän asiaan perehtynyttä vielä entisestään. Tämän lisäksi kuluttajan ymmärrystä horjutetaan vielä sillä, että moni lisäravinne kuuluu kasvirohdosvalmisteisiin, eikä niitä silloin koske elintarvikelainsäädäntö. Tämän vuoksi kasvirohdosvalmisteista saa esittää terveysväiteasetuksen vastaisia terveysväitteitä. Kaiken tämän takia on helppo ymmärtää miksi valveutuneenkin kuluttajan on vaikea pysyä kärryillä todellisista antioksidanttien lähteistä.

oliivi

Oliiviöljy on yksi harvoista elintarvikkeista joka on saanut terveysväitteen läpi antioksidanttien kohdalta. Oliiviöljyssä nimenomaan polyfenolit ovat antioksidantti ja suojaavat LDL partikkeleita hapettumiselta.

Antioksidantit ravintolisissä ja niiden terveellisyys

Vaikka monien antioksidanteiksi luokiteltujen vitamiinien ja hivenaineiden, kuten esimerkiksi E- ja C-vitamiinien sekä seleenin ja sinkin, riittävä saanti ravinnosta on elimistölle ihan oikeasti välttämätöntä, on niiden käytöstä ravintolisinä tarjolla kuluttajille valtavasti ja hyvinkin ristiriitaista tietoa ja tutkimusta.

Vielä muutama vuosikymmen sitten antioksidanttien todella uskottiin ehkäisevän muun muassa syöpää ja sydäntauteja sekä hidastavan vanhentumista. Alun perin vaihtoehtoisen lääketieteen parista koululääketieteen piiriin kantautunut ajatus suurten antioksidanttisten vitamiini- ja hivenaineannosten tuottamista terveyshyödyistä on sittemmin kuitenkin kumottu. Yksi tutkituimmista ja eniten kiinnostusta herättäneistä hypoteeseista lienee beetakaroteenin ja E-vitamiinin keuhkosyöpää ja sepelvaltimotautia ehkäisevä vaikutus. Tätä epäiltyä antioksidanttista ihmevaikutusta tutkittiin laajasti ympäri maailmaa, myös Suomessa. 1990-luvun alussa julkaistun suomalaisen SETTI-tutkimuksen mukaan beetakaroteeni ei aiemman hypoteesinsa mukaisesti kuitenkaan vähentänyt keuhkosyöpää vaan sen käyttö ravintolisänä sen sijaan lisäsi pitkään tupakoineiden miesten sairastumisriskiä. Tämä tulos vahvistettiin vielä myöhemmin laajoin tutkimuksin. E-vitamiinilla ei ollut tutkimusten mukaan vaikutusta sairauksien riskiin.

Antioksidanteiksikin luokiteltuja vitamiineja ja hivenaineita on erityisen runsaasti monissa kasviksissa, kuten hedelmissä, marjoissa ja vihanneksissa. Tutkimusten mukaan näitä paljon ravinnossaan käyttävillä ihmisillä todella onkin muuta väestöä pienempi riski sairastua esimerkiksi syöpään ja sydäntauteihin. Tämä voidaan kuitenkin selittää siten, että hedelmät, marjat ja vihannekset sisältävät antioksidanttisten vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi paljon muita näitä sairauksia ehkäiseviä tekijöitä kuten kuitua, tärkkelystä, tyydyttymättömiä rasvahappoja ja fenoliyhdisteitä kuten flavonoideja. Monesti myös runsaasti kasviksia ravinnossaan käyttävät noudattavat muutenkin muuta väestöä terveellisempää ruokavaliota ja ehkä esimerkiksi liikkuvatkin enemmän.

Nykyisen antioksidantteja ja niiden terveyshyötyjä koskevan tutkimustiedon valossa on perusteltua sanoa suuriannoksisten antioksidanttisten vitamiini- ja hivenainelisien käytön olevan turhaa ja jopa terveydelle haitallista. Todennäköisesti yksinkertaisin ja helpoin tapa varmistua siitä, että keho saa varmasti riittävästi myös terveydelle kiistattomasti välttämättömiä ja hyödyllisiä antioksidantteja, on syödä mahdollisimman monipuolisesti todellista superruokaa eli ihan tavallisia kasviksia.

Lähteet:

http://www.knossos.fi/

http://ec.europa.eu/nuhclaims/

Eviran E-koodiavain (http://m.evira.fi/portal/fi/haku/?itemsPerPage=5000)

EFSA, Guidance on the scientific requirements for health claims related to antioxidants, oxidative damage and cardiovascular health, http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/doc/2474.pdf

EK224 Luentokurssin materiaali

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00037 Haettu internetistä 29.9.2013

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00038 Haettu internetistä 29.9.2013

Jussi Huttunen: Antioksidantit ja terveys -tieteen harharetki, Duodecim 2004;120:2623-4

http://www.tohtori.fi/?page=2615864&id=0552943

http://health.cvs.com/GetContent.aspx?token=f75979d3-9c7c-4b16-af56-3e122a3f19e3&chunkiid=29880

http://www.antioksidantit.com/

http://paleokeittio.wordpress.com/category/reseptit/kasvikset/”>http://paleokeittio.wordpress.com/category/reseptit/kasvikset/

– Jenni Westerlund, Essi Kalliolahti, Iida Sivula, Jenni Säisä

Hyvät ja pahat rasvat

Ravintorasvat

Ravintorasvoiksi luetaan voi, margariinit, kasviöljyt ja näiden seokset kasviöljyvalmisteet sekä sian ihra (laardi), naudantali ja kookosrasva.

Energia ja rasvahappokoostumus

Rasva sisältää huomattavan määrän energiaa (37 kJ (9 kcal)/g). Öljyt ovat 100 % rasvaa ja siksi niiden energiapitoisuus on suurin (3.700 kJ (900 kcal/100 g). Levitettävien ravintorasvojen rasvapitoisuus voi lainsäädännön mukaan vaihdella 10-90 % ja niiden ravintoarvoon vaikuttaa käytetyt raaka-aineet (kasviöljy, kasvi- ja maitorasva sekä muut valmistusaineet). Ravintorasvoista osa on hyviä monityydyttymättömien, välttämättömien n-6-linolihapon ja n-3 alfalinoleenihapon lähteitä. Soija- ja rypsiöljy sekä ruistankiosta valmistettu Camelina-öljy sisältävät suhteellisen paljon kumpaakin välttämätöntä rasvahappoa verrattuna muihin ruokaöljyihin ja muihin tyydyttymättömien rasvojen lähteisiin (esim. pähkinät, mantelit, avokado, oliivit).

Tyydyttymättömät rasvat

Ravitsemussuositusten mukaan suurin osa rasvoista tulisi saada kertatyydyttymättömistä rasvahapoista, joiden hyviä lähteitä ovat oliivi- ja rypsiöljy sekä mantelit ja pähkinät. Rasvojen edullisuuteen vaikuttaa myös n-6- ja n-3 –rasvahappojen välinen suhde. Ravinnon rasvoissa on neljä erilaista tyydyttymättömien rasvahappojen sarjaa ns. rasvahappoperhettä:  omega-7, omega-9, omega-6 ja omega-3. Elimistössä muodostuu n-7- ja n-9 -sarjan rasvahappoja. Ihmiselle välttämättömät ruoasta saatavat rasvahapot ovat n-6-sarjaan kuuluva linolihappo, n-3-sarjaan kuuluva alfalinoleenihappo. Elimistössä ei näitä muodostu. Pidempiketjuiset monityydyttymättömät rasvahapot, kuten arakidonihappo, eikosapentaeenihappo ja dokosaheksaeenihappo, muodostuvat elimistössä näistä rasvahapoista

 

Kulutus ja ravitsemuksellinen merkitys

 

Kokonaisrasvan saannista noin 20 % kertyy näkyvistä rasvoista, levitteistä, öljyistä ja salaatinkastikkeista. Loput rasvasta tulee muista elintarvikkeista, lähinnä rasvaisista maito-, liha- ja viljavalmisteista. Levitteistä ja kasviöljyistä saadaan alle 10 % energiasta. Noin 20-30 % tyydyttymättömistä rasvoista tulee kasviöljyistä ja niistä valmistetuista levitteistä. Tyydyttynyttä rasvaa saadaan puolestaan voista, enimmäkseen maitorasvaa sisältävistä rasvaseoksista sekä talousmargariineista (taulukko 13). Ravintorasvat ovat merkittävä rasvaliukoisten vitamiinien lähde. Niistä saadaan noin 20-30 % A-vitamiinista. D-vitamiinista noin neljännes kertyy vitaminoiduista levitteistä. Noin 40 % E-vitamiinista saadaan kasviöljyistä ja niistä valmistetuista levitteistä

Margariinien valmistus oli Suomessa kiellettyä vuoteen 1909 saakka, koska sitä pidettiin uhkana voin tuotannolle. Suomen margariiniteollisuus käynnistyi kunnolla vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen rasvapulan takia. Margariini oli halpa korvike voille. Nykyään eri margariinilaatuja on huikeasti ja niiden sisällöissä on paljon eroja, mikä on kuluttajalle hankalaa. Margariini on yleisnimitys levitettäville ravintorasvoille, jotka valmistetaan kasviöljyistä ja –kasvirasvoista. Kasvirasvalevitteiksi kutsutaan margariineja, joissa on rasvaa jokin muu määrä kuin 80%, 60% tai 40%. Kevytmargariineissa on rasvaa 40% tai vähemmän. Suomessa margariini valmistetaan rypsiöljystä.

Margariinin tulisi olla riittävän rasvapitoista, jotta siitä saataisiin riittävästi pehmeää rasvaa. Kevytmargariineissa on niin paljon vettä, että jotta ne saataisiin levitettävään muotoon, niiden rasvoja joudutaan kovettamaan. Tästä syystä kevytmargariinien rasvakoostumus on huonompi kuin rasvaisempien eli huonoa, kovetettua rasvaa on liikaa suhteessa hyvän eli tyydyttymättömän rasvan määrään. Lisäksi margariineihin lisätään usein kovaa palmuöljyä tai kookosrasvaa. Jotta ihminen saisi riittävästi välttämättömiä rasvahappoja, tulisi leipärasvan olla vähintään 60-prosenttista.

Suomessa margariineissa käytettiin transrasvoja vielä 1990-luvun puoliväliin saakka. Teollisten transrasvojen uskotaan olevan terveysriski ja aiheuttavan muun muassa sydäntauteja. Suomessa teollisuus on vähentänyt transrasvojen määrää elintarvikkeissa välttääkseen pakolliset merkinnät. Nykyään käytetäänkin muita valmistusmenetelmiä, joiden ansiosta transrasvojen määrää on  onneksi saatu vähennettyä.

Margariinia suositellaan käytettäväksi leivän päälle voin sijasta, koska voissa on paljon tyydyttymätöntä rasvaa. Margariinien rasvahappokoostumus ei kuitenkaan ole ihanteellinen, koska sen sisältämässä rypsiöljyssä on suhteessa omega 3-rasvahappoihin liikaa omega 6-rasvahappoja. Rasvahappojen saannin tulee olla tasapainossa, koska elimistössä ne ovat toistensa kilpailijoita.

Omega-6-rasvahapot ja ovat välttämättömiä rasvahappoja, joita tarvitaan aivojen ja lihasten kehitykseen, välittäjähormonien tuotantoon ja hermoimpulssien välitykseen. Omega-6-rasvahappojen saanti on länsimaisessa ruokavaliossa enemmän kuin turvattu, koska nykykäsityksen mukaan saamme niitä helposti ja jopa aivan liikaa ja sillä on seurauksia.

Käyttääkseen linolihappoa, joka on esim. rypsiöljystä saatava omega-6-rasvahappo, elimistössä tarvitaan entsyymiä delta-6-desaturaasi. Samaa delta-6-desaturaasia elimistö käyttää hyödyntääkseen omega-3-rasvahappoja. Omega-6-rasvahapot siis kilpailevat omega-3-rasvahappojen kanssa samasta entsyymistä. Linolihappo muuntuu elimistössä toiseksi omega-6-rasvahapoksi arakidonihapoksi, jota tarvitaan kohtuullisesti terveyden ylläpitämiseen. Se aiheuttaa kuitenkin kroonisia tulehdussairauksia jos sitä ei kontrolloi riittävä annos ikosapentaeenihappoa ja dokosaheksaeenihappoa, joita elimistö rakentaa omega-3-rasvahaposta, alfalinoleenihaposta. Arakidonihapon liiallinen pitoisuus elimistössä on tutkimusten mukaan yhteydessä sydänsairauksien, diabetes II:n ja ylipainon kasvavassa esiintyneisyydessä.

Rypsiöljyä on viljelty Suomessa laajamittaisesti vasta 1980-luvulta lähtien. Rypsiöljyssä on sadassa grammassa noin 20 g omega-6-rasvahappoja ja noin 10 g omega-3-rasvahappoja. Eli aivan mainio omega-6-:omega-3-rasvahappojen suhde 2:1.

Rypsiöljyn terveellisyys ei liene jäänyt kenellekään suomalaiselle epäselväksi, sen verran sitä on jo tuottajien suunnalta mainostettu. Kun rypsiöljystä löydetään jokin uusi myönteisesti vaikuttava aine, otsikoidaankin heti rypsiöljyn paljastuneen jopa luultua terveellisemmäksi. Kaupaksi käy. Esim. http://yle.fi/uutiset/rypsioljy_paljastui_luultua_terveellisemmaksi/5664572. Artikkelin mukaan kokeessa on ollut peräti 42 hengen ryhmä ihmisiä, joilla useilla on ollut kohonneita fibrinogeeni- ja kolesteroliarvoja, ja lusikallinen rypsiöljyä päivässä on alentanut niitä. Eli jopa luultua terveellisempää! Mahtavaa. Artikkelissa mainitaan että ”Välimeren maissa fibrinogeeniarvot ovat pysyneet kurissa lähinnä vihannesten ansiosta, sillä oliiviöljyllä ei ole samaa vaikutusta kuin rypsiöljyllä.” Mahtaisiko kuitenkin olla ihan hyvä meidänkin syödä vihanneksia? Vai syödäänkö makkaraa ja hoidetaan loput parilla lusikallisella rypsiöljyä. Ai helkkari, makkaroissa on aika korkea omega-6:omega-3-rasvahappojen -suhde.

Hesarissa 26.9.2013 otsikolla ”Hittituote kookosöljy on kasvirasvoista epäterveellisin”, kerrotaan kuvatekstissä öljyjen kuninkaan syntyvän rypsistä. Mainitaan, että siinä on optimaalinen tyydyttymättömien rasvahappojen suhde. Eli suhde, johon pitäisi pyrkiä. Tekstissä kerrotaan myös että ”esimerkiksi rypsi- ja rapsiöljy eivät loista omega-3-rasvahappojen absoluuttisessa vertailussa, mutta molemmissa sitä on paljon suhteessa omega-6:een. Pellavansiemen- ja camelinaöljy taas ovat siitä harvinaisia, että niissä omega-3:a on selvästi enemmän kuin omega 6:ta.” Itse asiassa pellavansiemenöljyssä omega-6:omega-3-suhde on peräti 1:5 ja camelinassakin alle 1:2! Itä-Suomen yliopiston ravitsemustieteen apulaisprofessori Ursula Schwab, tai sitten toimittaja, ei jostain syystä kuitenkaan ota kantaa näiden öljyjen käyttöön, vaikka onhan selvää, että käyttämällä niitä voi rypsiöljyn jättää vaikka kokonaan pois ja korvata sen esim. oliiviöljyllä. Artikkelissa todetaan, että syömällä rasvaista kalaa tarpeeksi, voi vetäytyä kaupan hyllylle punnitsemaan öljyvalintojaan sen perustella, mikä maistuu parhaimmalta. Silti ”öljyjen kuningas syntyy rypsistä.” Teollisuus tykkää.

Oliiviöljyssä on omega-6 ja omega-3 rasvahappoja yhteensä 10 %. Suhde 20:1. (Fineli) Sehän kuulostaa kamalan huonolta! Niinpä, mutta kun syöt 20 g oliiviöljyä, saat teoriassa 2 g omega-6-rasvahappoja ja kun syöt 20 g rypsiöljyä, saat teoriassa 4 g omega-6-rasvahappoja. Mikäli omega-6-rasvahappojen saantia pitäisi laskea, olisi johdonmukaista valita rasva/öljy, jossa omega-6-rasvahappoja on kvantitatiivisesti vähemmän, eli vaikkapa oliiviöljy. Katsotaan kahta erilaista hyvin redusoitua ruokavaliota:

Ruokavalio I: Oliiviöljyä 20 g ja 170 g lohta, Saat 2 g omega-6-rasvahappoja ja 2,2 – 3,8 g omega-3-rasvahappoja, eli suhde on 0,53:1 – 0,91:1. Omega-3-rasvahappojen määrä riittää lähes kahdelle päivälle.

Ruokavalio II: Rypsiöljyä 20 g ja 170 g lohta. Saat kahdessa päivässä 4 g omega-6-rasvahappoja ja 3,2 – 4,8 g omega-3-rasvahappoja, eli suhde on 0,83:1 – 1,25:1.

Omega-3-rasvahappoja saat tällöin jopa 45 % enemmän, mutta omega-6-rasvahappoja peräti 100 % enemmän. Kvantitatiivisesti ajatellen rypsiöljyn käyttö ei siis ole perusteltavissa jos haluaa vähentää omega-6-rasvahappojen saantia.

Jos yllämainitussa dieetissä öljyt vaihtaisi pellavansiemenöljyyn, alettaisiin lähestyä jo omega-6-rasvahappojen todellista vähentämistä.

Miksi sitten vähentää, kun yllä olevat ruokavaliot ovat molemmat rasvahappokoostumukseltaan ilmeisen hyviä? Vähänkin enemmän prosessoidut tuotteet kuten valmistortelliinit, pinaattiletut, leivät, kastikkeet sisältävät öljyjä, joissa on suuria määriä omega-6-rasvahappoja. Niitä on myös laitosruoissa ja muissa joukkoruokailuaterioissa. Mikäli pystyt kontrolloimaan kaikkea mitä syöt, silloin rypsiöljy on erinomainen öljy. Makuun ei nyt oteta kantaa.

Rypsiöljyssä suurin osa rasvahapoista on monotyydyttymätöntä omega-9-rasvahappoa, oleiinihappoa. Sen on tutkimuksissa todettu laskevan LDL-pitoisuuksia ja nostavan HDL-pitoisuuksia. Oliiviöljyssä on oleiinihappoa vielä paljon enemmän. Ai niin, ne matalat sydän- ja verisuonisairaustilastot oliiviöljymaissa. Kiinnostaako oliiviöljy Amerikkaa tai vaikkapa Kiinaa, heillä kun on maissiöljyä ja soijaöljyä? Suomessakaan ei tuoteta oliiviöljyä, mutta rypsiöljyn suhteen olemme omavaraisia. Ja miten sattuikaan vielä, että rypsiöljy on niin terveellistä, kun siinä on se tavoiteltu omega-6:omega-3 suhdekin? Ihmeainetta, syökää sitä ja valtakunnassa kaikki hyvin.

 

Tehneet: Jussi Jaatinen, Sara Tuominen ja Eerik Tirkkonen

Proteiinit urheilijan ravitsemuksessa

Riittävää ja monipuolista ravintoa voidaan pitää niin aktiiviurheilijan kuin peruskuntoilijan menestyksen kannalta yhtä tärkeänä kuin tehokasta harjoittelua ja riittävää lepoa. Proteiinin tarve vaihtelee eri kohderyhmien välillä 1 ja 3 gramman välillä painokiloa kohden. Aktiiviliikkujan, ikäihmisten, raskaana olevien sekä imettävien tulisi korostaa proteiinia ruokavaliossaan. Jotkut bodarit (kehonrakentajat) saattavat syödä jopa yli 5 grammaa painokiloa kohden. Tällä ei kuitenkaan ole todettu olevan positiivista vaikutusta proteiinisynteesin kannalta. Proteiinia tarvitaan lihasmassan rakentamisessa, se nopeuttaa lihasten palautumista urheilusuorituksen jälkeen ja toimii energiana. Lisäksi riittävä proteiinin saanti ylläpitää hyvää vastustuskykyä sekä ehkäisee rasitusvammoja. Proteiini on urheilijan kaveri.

Meillä oli kokeilussa kaksi eri proteiinilisä/proteiini+hiilihydraatti palautusjuomaa: Valio PROfeel sekä Gainomax Recovery. Tuotteet nautittiin harjoitusten jälkeen ja tuloksena on 4 erilaista käyttäjäkokemusta. Arvostelun kohteena olivat: 1. Palautuminen asteikolla 1-5, 3h harjoittelun jälkeen? 2. kuinka nopeasti nälkä yllätti urheilusuorituksen jälkeen? 3. Seuraavan aamu fiilikset (urheilusuorituksen jälkeen) 4. Makunautinto asteikolla 1-5? 5. Vastaako tuote sitä mielikuvaa mikä mainoksessa tms. käy ilmi? 6. Tuotteen suosittelu?

Elina:

Testasin Valion PROfeel-tuoteperheen suklaanmakuista proteiinijuomaa 75 minuutin intensiivisen rinta+selkä -salitreenin päätteeksi normaalien treenijuomieni lisänä. Nautin juoman välittömästi suorituksen jälkeen. Kolme tuntia harjoituksen jälkeen tunsin palautuneeni kohtalaisesti, eli palautumiselle antaisin arvosanan 3. En havainnut tavanomaisesta palautumisjuomastani korkeammalla hiilihydraattipitoisuudellaan poikkeavan Profeel-juoman edistävän tai heikentävän  palatutumista.

Nälkä pysyi tavallista paremmin pois. Syön aina 1 – 2h sisällä harjoituksen päättymisestä, mutta usein nälkä ehtii iskeä jo tämän lyhyen vaiheen aikana. Tällä kertaa kiire lautasen ääreen ei ollut yhtä kova, mutta söin silti 1,5h treenin jälkeen.

Seuraavana aamuna olo oli hyvänlaatuista lihasarkuutta lukuunottamatta palautunut.

Profeel-proteiinijuomassa oli miellyttävä maku, jolle annan arvosanan 4. Juoma ei ollut liian makea, muttei myöskään karvas tai hapan, kuten jotkin proteiinituotteet. Kaakaomainen suklaan maku.

Tuote vastasi odotuksiani melko hyvin. Tuotteen proteiinipitoisuus on kohdillaan, mutta sokeria on mielestäni liikaa, vaikka pakkaus mainostaakin lisättyä sokeria olevan vain niukasti. Todellisuudessa proteiini- ja sokeripitoisuudet ovat yhtä suuret.

Lisätyn sokerin vuoksi en suosittelisi tuotetta välipana, mutta treenin jälkeen nautittuna juoma toimii erinomaisesti. Voisin jatkossakin käyttää tuotetta rankimpien treenieni yhteydessä lisäenergian saamikseksi. Juomasta saa myös helposti kelpo annoksen proteiinia. Plussaa tuotteen laktoosittomuudesta.

Mikko:

Minä aloitin treenini aamulla salin merkeissä. Salilla tein pelkästään käsien ja yläkropan treeniä. Illalla menin vielä jalkapalloharjoituksiin jotka kestivät puolentoista tunnin ajan ja siinä hoitui samalla jalkojen treeni. Minun tarkoitukseni oli kokeilla uutta Valion PROfeel proteiinijuomaa ja katsoa miten se vaikuttaa palautumiseeni. Se sisältää 20 g proteiinia ja juoman pitäisi tukea lihasten kuntoa ja kasvua.

Join proteiinijuoman noin 45 minuuttia jalkapalloharjoitusten jälkeen ja annan palautumisesta arvosanan 2 asteikolla 1-5. Mitään eroa en ainakaan itse huomannut kyseisenä iltana palautumisessa. Jalkapalloharjoitukset olivat 19 aikaan illalla enkä ollut syönyt kun lounaan viimeksi niin nälkä oli melko suuri. Siihen nälkään PROfeel ei auttanut melkein mitään, ehkä vei vain pakottavan näläntunteen pois. Seuraavana aamuna sen sijaan huomasin eron. Olen pitänyt melko monta kertaa samantyylisen harjoituspäivän niin suurin piirtein tiedän miltä lihaksissa pitäisi tuntua. Proteiinijuoman jälkeen lihakset ovat palautuneet nopeammin kuin yleensä.

Makunautintona Valio PROfeel ei ollut hyvä. Join kaakoa makuisen juoman ja se ei minusta ollut makunautinto. Itse ainakin tiedän, että löytyy muitakin proteiinijuomia, jotka maistuu paremmalta kuin Valio PROfeel. Suosittelisin tuotetta vain niille jotka haluavat halvan ja helpon proteiinijuoman mausta riippumatta. Mainonta tuoma mielikuva sopi minusta melko hyvin juoman vaikutuksiin. Ainoa ero minusta oli se, että mainoksissa ihmiset näyttävät pitävän juoman mausta.

Tero:

Urheilusuoritukseni koostui kahden tunnin koripalloharjoituksesta ja 45 minuutin punttitreenistä. Punttitreeni rasitti pääasiassa jalkojen lihaksia. Minun testituotteeni oli Gainomaxin suklaan makuinen Recovery -palautusjuoma. Juoma lupaa palauttaa nopeasti kehon palautumiseen tarvittavat hiilihydraatit ja proteiinit sekä maksimoida liikunnan vaikutukset.

Nautin juoman 30 minuuttia harjoituksen päättymisen jälkeen. Palautumiseni asteikolla 1-5 kolme tuntia harjoituksen jälkeen oli 3. Juoman nauttimisen jälkeen nälkä hiipi puseroon kahden tunnin jälkeen. Harjoitusta seuraavana aamuna kehoni fiilikset olivat aika normaalit. Pientä kolotusta oli havaittavissa, mutta lihaksisto tuntui suhteellisen palautuneelta. Juoma sai minulta makunautintona arvosanan 5 asteikolla 1-5. Juoma oli täyteläinen ja mukavasti suklaan makuinen erityisesti kylmänä nautittuna. Voin suositella tuotetta muillekin. Yksittäispakkaus on kätevä kantaa mukana ja nauttiminen on helppoa. Hinta on vähän kalliimpi kuin vastaavien palautusjuomajauheiden, mutta helppoudesta pisteet kotiin. Kyseistä palautusjuomaa on mainostettu aika paljonkin esimerkiksi televisiossa. Mainosten pääsanomana on yleensä ollut banaanien korvaaminen kyseisellä juomalla harjoituksen jälkeen palautuksen nopeuttamiseksi. Kyllähän kyseisessä juomassa on suotuisammat ravintoaineet palautumiselle kuin banaanissa, mutta tarkkailujaksona käyttämämme yksi päivä ei anna kovin tarkkaa kuvaa tuotteen toimivuudesta.

Oma treeniviikkoni sisältää noin 10-13 tuntia koripalloharjoittelua sekä 2-3 tuntia punttitreeniä, jolloin palautusjuomat tulevat tarpeeseen treenien jälkeen. Voisin hyvin ottaa Gainomax recovery –juoman päivittäiseen käyttöön ilman muutaman euron kappalehintaa. Pidemmän päälle jauheet tulevat todella paljon halvemmaksi.

Aleksi:

Kokeilussa oli Gainomax –palautusjuoma, joka oli suklaan makuinen. Tarkoituksena oli tarkastella millaiset vaikutukset palautusjuomalla on liikuntasuorituksen jälkeen. Liikuntasuoritukseni muodostui 20 kilometrin rullaluistelusta, jossa kroppa joutuu kokonaisvaltaisesti tekemään töitä. Nautin palautusjuoman saman tien urheilusuorituksen jälkeen.

Palautusjuoman vaikutus näkyi siinä, että nälkä ei yllättänyt heti. Eli juoma oli hyvin täyteläinen ja täyttävä. Seuraavana aamuna en huomannut palautusjuoman suoranaista vaikutusta kropan palautumisessa, joka lihasta kolotti, erityisesti reisilihaksia. Tämä voi myös johtua siitä, että en ole hetkeen rullaluistellut ja uudet lihakset pääsivät tekemään töitä ja seuraavana aamuna muistuttivat olemassaolostaan. Lisäksi tarkastelu jakso huomioon (1 päivä) ottaen tuotteen vaikutuksiin on vaikea ottaa kantaa. Gainomax –palautusjuoma oli erittäin hyvän makuinen verrattuna jauheproteiini juomiin. Makunautinnon arvosanaksi antaisin 5.

Gainomax –palautusjuoman mainoksiin olen törmännyt television kautta sekä katukuvassa. Mielikuva juomasta täytti odotukseni. Pakkaus oli sopivan kokonainen ja se oli helposti saatavilla.  Lisäksi tuotteen vaikutus heijastui siinä, että nälkä ei yllättynyt heti ja juoma poisti nälän. Ainoa negatiivinen vaikutus tuotteen osalta jäi siitä, että juoma oli melko kallis esimerkiksi päivittäiseen käyttöön. Voisin ehdottomasti suositella palautusjuomaa myös muille ja mainostaa tuotetta hyvän makuisen ja täyteläisenä. Joutuisin kuitenkin mainitsemaan suosittelu hetkellä tuotteen hinnan, joka mielestäni oli hyvin korkeasti hinnoiteltu.

Lähteet:

http://www.terveurheilija.fi/kymppiympyra/urheilijanravitsemus/energiaravintoaineet/proteiini

http://ammattilaiset.valio.fi/portal/page/portal/ammattilaiset/ravitsemus_ja_terveys/ravitsemus/proteiinit_ravitsemuksessa18042012085547/proteiinin_saantisuositus20042012175934

http://gainomax.com/fi/tuotteet/gainomax-recovery/

http://www.valio.fi/profeel/?gclid=CML3u7f15LkCFVF7cAod4xAArA

Ruisleipäkö terveellistä?

Tutkijat ovat sitä mieltä, että ruisleipä on monin tavoin terveellistä. Ruisleivän on todettu alentavan kolesterolia, ja se sisältää runsaasti kuitua, joka vaikuttaa suolen toimintaan. Se vaikuttaa myönteisesti sokeriaineenvaihduntaan, painonhallintaan, ja sillä on antioksidatiivisia vaikutuksia.  Ruisleipä sisältää tärkeitä ravintoaineita kuten foolihappoa, josta on yleisesti puutetta.

ruisleipa

Viipaleessa ruisleipää on 2-3 grammaa kuitua, jälkiuunileipäviipaleessa voi olla jopa 4 grammaa kuitua. Kuidun saantisuositus on vähintään 25-35 grammaa vuorokaudessa, joten ruisleivän käyttö edesauttaa saamaan riittävästi kuitua ravinnosta. Ravintokuitu ei imeydy ohutsuolessa, joten se siirtyy paksusuoleen sitoen mukanaan vettä.  Siten ulostemassa lisääntyy ja pehmenee, mikä ehkäisee ummetusta. Suoliston bakteerit hajottavat kuitua, minkä seurauksena muodostuu kaasua.  Suurin osa rukiin kuidusta on liukenematonta selluloosa tyyppistä kuitua. Rukiissa on myös vesiliukoista, geeliytyvää kuitua, jolla on positiivisia vaikutuksia sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan.

Tutkimuksien mukaan ruisleipä auttaa alentamaan myös LDL-kolestrolipitoisuutta ja ehkäisemään kakkostyypin diabetestä. Liukoinen kuitu sitoo ruoan mukana tulevaa kolesterolia, joka kuljettaa sen ulosteen mukana elimistöstä. Maria Lankisen väitöskirjassa selvitettiin ruisleivän vaikutusta elimistön rasvoissa. Tutkimuksessa todettiin ruisleivän syömisen parantavan veren rasva-arvoja. Ruisleivän syöminen vaikuttaa myös verensokerin vaihteluun edullisesti aterian jälkeen.

Vaikka ruisleivän glykeeminen indeksi (GI) on korkea, se ei nosta verensokeria samalla tavalla kuin vaalea leipä, koska se aiheuttaa alhaisemman insuliinivasteen. Glykeemiseen indeksiin vaikuttaa ruuan sisältämän hiilihydraatin ja kuidun lisäksi useat eri tekijät, minkä vuoksi muilla leivillä voi olla pienempi glykeeminen indeksi.

Ruisleivän syöminen voi ehkäistä monia syöpäsairauksia, kuten paksusuolisyöpää, rintasyöpää ja eturauhassyöpää. Se sisältää lignaania, joka on fenoliyhdiste kuten flavonoiditkin. Lignaanin tärkein lähde Suomessa on ruisleipä. Paksusuolen bakteerit muokkaavat lignaanista enterolaktoneita, joiden matala pitoisuus verenkierrossa on todettu olevan yhteydessä keskimääräistä suurempaan sepelvaltimotaudin ja rintasyövän riskiin.

ruisleipä2

Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä ruisleivän terveellisyydestä. Erityisesti lääkäri Antti Heikkilä on esiintynyt julkisuudessa viljojen vastustajana. Heikkilän mukaan viljojen tärkkelys voi aiheuttaa suolisto-ongelmia, viljojen proteiini, gluteeni on yhteydessä eri autoimmuunisairauksiin, lektiini vaurioittaa suolistoa ja fytaatit estävät monien tärkeiden mineraalien imeytymistä. Leivän puolustajat kumoavat Heikkilän väitteet, sillä lektiini ja fytaatit tuhoutuvat jo taikinajuuren tai hiivan käymisprosessissa (eli kun rukiista tehdään leipää). Keliaakikoiden tulee välttää rukiin ja muiden viljavalmisteiden syömistä gluteenin takia, sillä se vahingoittaa suolistoa. Osa ihmisistä, kuten ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsivät, saavat runsaasta ruisleivän syömisestä vatsaoireita. Ruisleivän terveellisyyden vastustajat mainitsevat myös korkean suolapitoisuuden.

Ruisleivän lisääminen ruokavalioon on sen terveysvaikutusten vuoksi perusteltua, mutta kaikille ruisleipä ei sovi. Ruisleipää valittaessa kannattaa myös kiinnittää huomiota sen suolapitoisuuteen.

 

Lähteet:

http://www.sydanliitto.fi/kuitu

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00014

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00042&p_haku=lignaani

http://www.pronutritionist.net/nopeata-hiilaria-ruisleivasta/

http://yle.fi/uutiset/ruisleipa_on_suomalaista_superruokaa/5414726

Kuvien lähteet:

http://www.basso.fi/keskustelu/hiekkalaatikko/milla-varustuksella-selviytyisit-zombeista/

http://www.mtv3.fi/koti/ajankohtaista.shtml?1048404

Mitä on terveellisyys?

Ajatus terveydestä ja hyvistä elämäntavoista on vahvasti läsnä meidän jokapäiväisessä elämässämme. Nykyään ihmiset pyrkivät tietoisesti vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Terveyden tavoittelusta onkin tullut monille tietynlainen elämäntapa. Kehitykseen on vaikuttanut muun muassa kasvanut tietous ravitsemuksesta ja tänä päivänä joka puolelta kumpuavat elämäntapaohjeet. Kiistaton tosiasia on, että ravinnon laadulla on suuri merkitys terveyden ja hyvinvoinnin hallinnassa; mutta kun ”ravinto-oppia” on tänä päivänä joka lähtöön ja jopa risteävää tietoa on tarjolla, mistä tiedämme, mikä on terveellistä ja mikä ei.

Artikkelissaan Terveysvaikutteiset elintarvikkeet – nykytilanne ja tulevaisuuden visiot (Kehittyvä elintarvike 16 (6): 10-11,2005) Hannu Korhonen ja Eeva-Liisa Ryhänen pohtivat kuluttajien muuttuneita vaatimuksia elintarvikkeita kohtaan terveysvaikutteisten elintarvikkeiden tulon myötä. Juuri lisääntynyt tietous ruoan terveysvaikutuksista on yksi tekijä, joka on aikaansaanut terveysvaikutteisten elintarvikkeiden nopean kehityksen ja muodostumisen pysyväksi trendiksi. Korhonen ja Ryhänen mainitsevat, että terveyttä edistävän ravitsemuksen perustana tällä hetkellä suomalaisissa ravitsemussuosituksissa korostuu monipuolinen ruokavalio, mutta suositukset on annettu lähinnä väestötasolle. Artikkelissa todetaan, että väestötasoa koskevien suositusten sijaan tulevaisuudessa kuluttajat kiinnittävät yhä enemmän huomiota tekijöihin, jotka edistävät henkilökohtaista hyvinvointia – kuluttajat haluavat siten myös yksilöllisiä ruokavalioita. Näin varmasti onkin, ja tällainen muutos lisää kiinnostusta terveysvaikutteisia elintarvikkeita kohtaan. Onhan niiden myötä kuluttajalla mahdollisuus valita tuote, jolla hän voi spesifisti vaikuttaa positiivisesti omaan terveyteen ja jonka teho on vieläpä tieteellisesti osoitettu. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden vaikutukset kohdistuvat tällä hetkellä lähinnä ravintoperäisten sekä kroonisten sairauksien riskien vähentämiseen. Korhonen ja Ryhänen toteavat kuitenkin kuluttajalla olevan tulevaisuudessa mahdollisuus optimoida oma ruokavalio henkilökohtaisen geenikarttansa perusteella. Samalla elintarvikkeissa hyödynnettäviä, spesifejä, terveyttä edistäviä ainesosia löydetään yhä lisää. Miltä tämä kuulostaa? Hieman hämmentävää, eikö?

Geenikarttaan perustuva ruokavalio ei ole varmasti ainoa asia, mikä ravintoasioissa hämmentää. Kolumnissa Ravintoviidakko (Hyväterveys, 11/2013) Raakel Lignell toteaa, että joka puolelta pursuava ravinto-oppi alkaa jo ahdistaa, kun väittämiä on kaikkiin mahdollisiin suuntiin erilaisin perustein. Hän mainitsee esimerkkinä suositusten ristiriitaisuuden kalan syönnistä. Kalaa suositellaan syötävän 2-3 kertaa viikossa, mutta miten on mahdollista, että samalla toisaalla kehotetaan välttämään liiallista kalan syöntiä raskasmetallien vuoksi. Kuten Lignell toteaa tieto lisää tuskaa. Äärimmäiseen terveyden tavoitteluun pyrkivät haluavat minimoida kaikki terveyttä uhkaavat tekijät. Senhän kertoo geenikarttoihin perustuva ruokavaliokin, mutta jokaisella meistä on omat tavoitteemme oman terveytemme ja elämämme suhteen. Ravitsemuksessa jokaisen olisi varmasti hyvä löytää itselle sopiva kultainen keskitie, jota pitkin kulkea määränpäähänsä. Täydellisen terveyden tavoittelija ajaa itsensä vain terveyden ja sairauden rajamaille miettiessään kaikkein terveellisimpiä vaihtoehtoja. Miten täydellisyyttä voi edes saavuttaa, kun on vain ihminen? Eihän kukaan voi välttyä sairastumisilta.

 On kuitenkin selvää, ettemme ilman terveystietouttammekaan pärjää, sillä elämä alkaisi käydä raskaaksi, jos sairaudet alkaisivat vainota meitä joka nurkan takana. Lautasmallin ja ravitsemusasioiden miettimiseen tai lenkkipoluille uhraamamme aika ei siis missään tapauksessa mene hukkaan: uhraammehan itsellemme.

Terveysvaikutuksen todentaminen

Image

Blogimme aiheena on terveysvaikutuksen todentaminen. Euroopan parlamentti ja neuvosto on antanut asetuksen 1924/2006, jolla säädetään elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä (väiteasetus). Terveysväitteellä annetaan kuluttajalle kuva, että elintarvikkeella on yhteys terveyteen sitä parantavasti. Käytämme blogissamme esimerkki tuotteena Benecol®-levitettä. Sillä on hyväksytty terveysväittämä: Kasvistenolit alentavat tehokkaasti kolesterolia. Kohonnut kolesteroli on sydäntaudin riskitekijä. (Benecol)

Benecol(R), (c) Raisio Oyj

 Terveysvaikutuksen todentaminen koostuu kolmesta osasta; karakterisoinnista, hyödyn osittamisesta ihmisen terveydelle sekä edellisten syy ja seuraus –suhteesta. Hakemus toimitetaan jonkun kansallisen viranomaisen kautta Euroopan elintarviketurvallisuusvirastolle (EFSA), Suomessa Evira. EFSA arvio todentamisen tieteellisen näytön ja antaa siitä mielipiteensä. Lopullisen päätöksen ja luvan terveysväittämän käytölle tekee asetuksella komissio. (Evira)

 

Karakterisointi

Terveysväittämää ei pystytä hakemaan tuotteelle, jota ei ole kyllin tarkasti karakterisoitu. Karakterisoinnilla tarkoitetaan, että tuotteen ainesosat on tunnettava, siten että aktiivinen aineosa voidaan osoittaa. Ainesosan määrä on oltava mitattavissa ja mittaus on pystyttävä toistamaan. Kasveista olennaisia tietoja ovat mikä kasvi tai kasvin osa, kasvin käsittelytapa, jolla kasvista on tuotettu valmisteen ainesosa.

Benecol®-tuoteessa vaikuttavan ainesosana ovat kasvistanolit. Kasvistanolit tuotetaan saturoimalla soijaöljyn ja mäntyöljyn steroleita stanoleiksi. Kasvistanoli esteröidään rasvahapolla, jolloin muodostuu kasvistanoliestereitä. Kasvistanoliesteri on kahden kasvistanolin seos, joka sisältää noin 82 % sitostanolia ja 18% kampestanolia. Stanoleiden pitoisuus on määritetty kymmenen kertaa toistetulla tutkimuksella. Lopullisessa levitteessä kasvistanoleita on yli 55 % tuotteen painosta. Myytävän tuotteen muutkin ainesosat on kirjattu hakemukseen, jotta voidaan varmistaa tuotteen kokonaisravitsemuksellinen hyöty eli ravintoprofiili, esimerkiksi rasvojen tai suolan kokonaismäärän osalta. (EFSA 2008)

Kampestanoli

Sitostanol

Hyöty ihmisen terveydelle

Terveyshyödyn voi osoittaa viittaamalla yleiseen tietoon tai tutkimuksiin. On olemassa useita aineryhmiä, kuten antioksidantit tai vitamiinit, joilla tutkimuksia ei tarvita osoittamaan vaikuttamaan hyötyä elimistössä.

Haettaessa terveysväittämälle hyväksyntää väiteasetuksen (EY 1924/2006) artiklan 14a:n mukaan aktiivisen ainesosan tulee vähentää jonkun tekijän riskiä, ja tällä riskillä saa olla vaikutus sairauteen. Ainesosalla itsessään ei saa olla suoraa vaikutusta sairauden ennaltaehkäisyyn tai hoitoon.

Benecol®:in hyöty terveydelle on sen madaltava tai laskeva vaikutus veren kolesteroliarvoihin. Korkea veren LDL-kolesterolin pitoisuus suurentaa riskiä saada sepelvaltimotauti. Sepelvaltimotauti on suurin kuolemaan aiheuttava tauti niin Euroopan Unionissa kuin koko Euroopassa. Veren kolesterolipitoisuuteen voidaan vaikuttaa monella keinolla, joista ravinto on yksi osa. Sairauden riskitekijän vähentämistä koskevien väitteiden yhteydessä onkin osoitettava että väitteessä tarkoitettuun sairauteen liittyy useita riskitekijöitä, eikä yhden tekijän muuttumisesta ole välttämättä hyötyä. Hakemuksessa on käytetty lähteinä WHO:n raporttia kroonisten sairauksien estosta ja useamman tutkimusryhmän julkaisuja kolesterolin vaikutuksista elimistössä. (EFSA 2008)

Syy ja seuraus suhde

Yleinen syy terveysväitteiden hylkäämiseksi on se, ettei syy-seuraussuhdetta ole osoitettu tai näyttö sen osoittamiseksi on ollut riittämätön. Väite on tällöin ollut liian yleinen tai yksilöimätön, eikä vaikuttavaa ainetta ole kyetty karakterisoimaan riittävästi. Tällöin myöskään vaikuttavan ainesosan ja sen seurauksen välistä yhteyttä ei ole kyetty tieteellisesti osoittamaan. Elintarvikkeita ei saa markkinoida pelkästään käyttäjän kokemuksen avulla jos syy-seuraussuhdetta ei kyetä osoittamaan.

Benecolin sisältämät kasvisstanoliesterit (syy) madaltavat tai laskevat veren kolesteroliarvoja (seuraus). Benecolin terveysväittämä kuuluu siis artiklaan 14:ta, joka sisältää sairauden riskin vähentämistä koskevat väitteet.

Tieteellisesti toteennäytetty terveysväite

Tieteellisesti toteennäytetyn terveysväitteen tulee olla myös keskivertokuluttajan ymmärrettävissä. Terveysväitteen käyttö edellyttää tiettyjen vaatimusten täyttymistä, eikä edes hyväksyttyjä terveysväitteitä saa käyttää, elleivät kaikki väiteasetusten vaatimukset täyty. Kaiken elintarvikkeesta annetun informaation tulee olla totuudenmukaista sekä harhaanjohtamatonta.

Uuteen tieteelliseen näyttöön perustuvia terveysväitteitä tai tietosuojapyynnön sisältäviä terveysväitteitä voi saattaa luetteloon erillisellä hakemuksella (EFSA). Terveysväitteen sanamuodoille on säädetty tiettyjä edellytyksiä, jotka otetaan huomioon väitteen arvioinnissa. Tieteellisen näytön pohjalta EFSA toimittaa lausuntonsa jäsenvaltiolle sekä hakijalle ja julkaisee sen. Väitteiden käytön edellyttämät merkinnät tulee tehdä pakkauksiin ja yrityksen on itse huolehdittava, että pakkaus sisältää kaikki terveysväitteen käytön edellyttämät merkinnät.

Elintarvikkeille rakennetaan ravintoprofiili niiden koostumuksen mukaan ja terveysväitteen käyttö edellyttää ravintosisältöprofiilien täyttymistä. Ravintosisältöprofiilien käytöllä pyritään estämään epäedullisten tuotteiden esittäminen terveellisinä tuotteina.

Yrityksen käyttämät väitteet ovat osa sen omavalvontaa. Pakkausmerkinnöiden tulee olla kunnossa ja vaikuttavaa ainetta tulee olla riittävästi tuotteessa ja sillä on oltava todistetusti hyödyllinen vaikutus.  Väiteasetukset koskevat tuotteiden markkinoinnin ja mainonnan kaikkia osa-alueita pakkausmerkinnöistä tuote-esittelyihin. Väitteen käytössä on huomioitava, että annetut tiedot ja mielikuva ovat asetusten mukaisia. Tämä koskee myös tilanteita, joissa kuluttaja yhdistää väitteen ja tuotteen, vaikka niillä ei suoraan sanottaisi olevan yhteyttä. On asetusten vastaista pyrkiä rakentamaan harhaanjohtavaa mielikuvaa tai kannustaa kuluttajaa liialliseen kulutukseen. Joidenkin väitteiden käytön edellytyksenä voi olla vaatimus lisämerkinnöistä. Esimerkiksi Benecolin kerrotaan yhdessä terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion kanssa auttavan alentamaan kolesterolia merkittävästi. Lisäksi pakkausmerkinnät on Suomessa tehtävä sekä suomeksi että ruotsiksi mikäli elintarvikkeesta esitetään terveysväite.

Hakemus tulee olla hyväksytty ennen kuin väitettä voidaan käyttää pakkauksessa tai mainonnassa. Terveysväitteet liittyvät vaikuttavaan aineeseen, joten muutkin toimijat voivat käyttää terveysväittämää, jos heidän tuotteensa täyttävät terveysväittämän antamat kriteerit. Terveysväite voidaan kuitenkin suojata muilta toimijoilta viideksi vuodeksi, jos tutkimukset liittyvät uusiin tutkimuksiin tai teollisoikeuksiin, tekemällä hakemus väiteasetuksen artikla 13 kohdan 5 mukaan.

 

Lähteet:

Benecol® terveydenhuolloin ammattilaisille –.http://www.benecol.net/hcpFin2011.asp?viewID=3261

EFSA. EU Register of nutrition and health claims made on foods. http://ec.europa.eu/nuhclaims/

EFSA. Nutrition and health claims. http://www.efsa.europa.eu/en/topics/topic/nutrition.htm

EFSA. NUTRITION CLAIMS AND CONDITIONS APPLYING TO THEM AS LISTED IN THE ANNEX OF REGULATION (EC) N°1924/2006. http://ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/claims/community_register/nutrition_claims_en.htm

EFSA 2008. Plant stanol esters and blood cholesterol. The EFSA J, 2008: 825, 1-13.

Evira. Terveysväitehakemukset. http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat+/ravitsemus-+ja+terveysvaitteet/terveysvaitteet/terveysvaitehakemukset/

Evira. Terveysväitteet. http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat+/ravitsemus-+ja+terveysvaitteet/terveysvaitteet/.

Nutra ingredients. http://www.nutraingredients.com/Regulation/EFSA-ok-s-cholesterol-lowering-claim