Ilmastonmuutos luo haasteita myös Itämeren suojelulle, kun rehevöityminen kiihtyy ilmaston lämmetessä entisestään. Yksi uusimmista havaituista ongelmista Itämeressä on merenpohjaan sitoutunut fosfori. Itämeren pelastamiseksi kaivataankin yhä enemmän toimia.

 Niin kuin usein kuuluu sanottavan, Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä. Mökkeilijä huomaa tämän samentuneesta vedestä ja yhä laajemmalle leviävistä kesäisistä sinilevälautoista.Itämeren suojelu kehittyy ja tietoa rehevöitymisestä saadaan yhä enemmän. Baltic sea action group -säätiö, tutummin BSAG, on yksi monista järjestöistä, jotka tekevät työtä Itämeren pelastamiseksi. Säätiön mukaan Itämeri voidaan vielä pelastaa, mutta toimiin on ryhdyttävä heti. Jätevesien tehokas puhdistus ja vesistöjen rantakasvillisuuden turvaaminen ei kuitenkaan enää riitä, vaan tarvitaan yhä laajempia keinoja rehevöitymisen hillitsemiseksi.

BSAG:n sisältöjohtaja, Laura Höijer on tehnyt koko työuransa luonnon suojelemisen hyväksi. Hän on väitellyt tohtoriksi maaperämikrobiologian alalta Helsingin yliopistosta, ja on sen jälkeen työskennellyt monissa kestävään kehitykseen ja ympäristöön liittyvissä tehtävissä. Vuodesta 2010 hän on työskennellyt ympäristöministeriössä tutkimusjohtajana, josta on tällä hetkellä virkavapaalla. Nyt hän suunnittelee ja vastaa hankkeista BSAG:n riveissä.

Muun muassa maaperän ravinteidensitomiskykyä tutkinut Höijer jakaa mielipiteen siitä, että tällä hetkellä suurin Itämeren saastuttaja on maatalous. Etenkin viljelyssä käytetyt lannoitteet ovat ongelma, kun niissä käytettävät fosfori ja typpi yhdisteen valuvat sadevesien mukana mereen.

”Maatalouden lisäksi yhä enenevissä määrin ymmärretään myös metsätalouden, etenkin metsien ojituksen, merkitys saastuttajana”, Höijer kertoo. Metsien ojituksessa metsämaan kyky sitoa ravinteita kärsii, kun ravinteita valuu sadeveden mukana ojien kautta vesistöihin.

”Nykyään puhutaan kuitenkin yhä enemmän myös sisäisen kuormituksen vaikutuksesta”. Sisäisellä kuormituksella tarkoitetaan Itämerenpohjaan ihmistoiminnan seurauksena sitoutuneen fosforin vapautumista. Pohjan hapettomuus edistää fosforin vapautumista veteen, joka edistää edelleen rehevöitymistä. Tämä noidan kehä on yksi syy, miksi Itämeren pelastaminen on vaikeaa. Rehevöitymisongelmaa ei enää ratkaista vain maalla tehtävin parannuksin, vaan ongelma on jo meressä itsessään. ”Tämän lisäksi ilmastonmuutoksella on suuri vaikutus rehevöitymiseen, kun veden lämpötila nousee, ja Itämerestä tulee yhä makeampi lisääntyneen sadannan seurauksena”, Höijer jatkaa.

Toivoa ei kuitenkaan ole menetetty, sillä sisäisen kuormituksen vähentämiseksi yritetään etsiä ratkaisua. John Nurmisen säätiön perustamassa The Seabased -projektissa kokeillaan eri keinoja sisäisen kierron, ja sitä kautta meren rehevöitymisen, hidastamiseksi. Höijer korostaa kuitenkin, että meren pohjaan kajoamisessa on aina riskinsä:

”Sisäistä kuormitusta vähentävät keinot ovat vasta kokeiluvaiheessa, eikä yksittäisten kokeilujen toimivuutta isossa mittakaavassa  vielä tiedetä. Itämeren eliöstö on herkkä muutoksille, ja jos pohjaa ruvetaan esimerkiksi hapettamaan, ei voi tietää miten eri eliölajit reagoivat.”

Voiko monien ongelmien ravistelema Itämeri sitten edes koskaan palautua entiselleen?

”Se on hyvä kysymys, eikä siihen ole vastausta. Sisäisen kuormituksen ja ilmastonmuutoksen vaikutus Itämereen on niin merkittävä, että tulevaisuutta on mahdotonta ennustaa. Esimerkiksi sitä, miten tämä leuto talvi vaikuttaa meren tilaan, ei vielä tiedetä. Itämerensuojelu on pitkäjänteistä työtä, jonka vaikutukset nähdään vasta vuosien päästä.”

Mitä tavallinen ihminen voisi tehdä rakkaan Itämeremme hyväksi? ”Ei heitä kokistölkkiä mereen”, Höijer naurahtaa. Koska ilmastonmuutos vaikuttaa niin vahvasti Itämeren tilaan, sitä hidastavat teot edistävät myös Itämeren terveyttä. ”Tiedämme kaikki mitä voimme tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Samat asumiseen, liikkumiseen ja ruokavalioon liittyvät ympäristövalinnat edistävät myös Itämeren terveyttä.”

Vaikka Itämeren tulevaisuus on epävarma yhdestä asiasta voimme olla silti saamaa mieltä: Itämeri tarvitsee pelastuakseen muutoksia meidän käyttäytymisessämme ja ajattelutavoissamme. Ei ehkä voida tietää milloin Itämerta voidaan sanoa hyvinvoivaksi mereksi, mutta ilman meidän uskoa ja halua muutokseen ei se ole mahdollista.