Kokemuksia kotiäitien kotoutumiskurssilta

”Siispä opin, että ihmiselle tulee antaa tila ja mahdollisuus oppia hänelle luontevalla tavalla. Tämä tapa ei aina ole se, mikä itsellä on mielessä!” toteaa Annukka Reponen pro gradu -tutkielmansa pohdinnassa.

 

 

Annukka kertoo tutkielmastaan näin:

“Sain pro gradu tutkielmani myötä tilaisuuden olla osallisena, kurssilaisena sekä ohjaajana, ulkomaalaistoimiston ja Marttojen yhteistyönä järjestämillä ruoanvalmistuskurssilla kotoutuville kotiäideille. Alkuperäinen ajatus oli ainoastaan haastatella, havainnoida ja tehdä päiväkirjamuistiinpanoja kurssikerroilta, mutta käytännössä suunnitelma muuttui melkoisesti. Pääsin mukaan ohjaamaan kurssilaisia ja poistumaan ulkopuolisen tarkkailijan roolista. Mitä erityistä oli juuri kotoutuvien kotiäitien kanssa työskentelyssä? Miten se eroaa minkä hyvänsä maahanmuuttaja-taustaisen ryhmän opettamisesta?

Kaikki me kotitalousopettajat tiedämme tutun kaavan keittiötuntien alussa; ensin teoriaa, ruokaohjeiden läpikäymistä, töiden jakamisesta käsien pesuun ja töiden tekoon. Näin alkoivat kotoutuvien kotiäitienkin kurssikerrat, kylläkin varsin erilaisessa ympäristössä ja tunnelmassa kuin perinteisessä kotitalousluokassa. Vaikka itselläni on yli 15 vuoden opetuskokemus erilaisten oppilasryhmien ohjaamisesta, koin kotoutumiskurssin toteuttamisen vähän jännittävänäkin haasteena. Useista erilaisista kulttuuritaustoista tulleiden naisten lisäksi kurssille osallistui lapsia ja lasten hoitajia, omakielisiä vertaisohjaajia sekä varsinainen vastuuohjaaja. Osallistujien lisäksi moninaisuutta tunteihin toivat kurssilaisten yksilölliset ominaispiirteet, kuten omakielinen kommunikointi, toisilleen asioiden tulkkaus sekä aktiivinen puhelinten käyttö kuvaamiseen sekä sanakirjan hyödyntämiseen.

Tunnelma tuntien alussa oli ulkopuolisen silmin ja korvin kaikkea muuta kuin rauhallista asiaan orientoitumista. Itse muistelen noita ensimmäisiä kurssikertoja ”kotitalousopettajan painajaisina”. Kello käy, töiden jakamisesta ei tule mitään, kukaan ei kuuntele opettajaa, ihmisiä tulee ja menee miten sattuu … Mutta kaiken tämän takaa löytyi kuin löytyikin selkeä logiikka!

Kurssilaisten tuli saada toimia, kuten he itse parhaaksi näkivät, eikä niin miten itse kaiken olevinaan hallitsevana opettajana toiminnan kuvittelin sujuvan. Kännyköistä ei etsitty omia juttuja, vaan sanoja ja merkityksiä sille, mitä opettaja yritti heille viestittää. Tavallista oli myös itselle tutun tuotteen löytäminen internetistä ja sen vertailu uuteen vastaavaan tuotteeseen. Motivaatiosta kertoi se, että ruoanvalmistuksessa käytettäviä tuotteita kuvattiin, jotta tuote mahdollisimman helposti löytyisi kauppareissulla.

”Mikä kerma tama on Lidlissä?” (ote haastatteluaineistosta)

Noiden kysymysten jälkeen ymmärsin, ettei ole riittävää kertoa mitä raaka-aineita käytetään ja miten, vaan mitä tämä raaka-aine merkitsee kurssilaisille. Lidlin kerma näyttää erilaiselta kuin Prisman kymmenien kermavaihtoehtojen joukko, puhumattakaan siitä, miltä kermapurkki näyttää Irakissa. Tämän ketjun ymmärtäminen teki läpinäkyväksi kurssilaisten toimintatavat; heillä oli halu tietää, miten täällä meillä on mahdollista tehdä mahdollisimman samanlaista, tuttua ja turvallista ruokaa kuin omassa kotimaassa.

Kuva 1. Kotiäidit valmistamassa jälkiruokaa. Tuotteiden valokuvaaminen auttaa löytämään ja tunnistamaan tuotteita kurssin jälkeen.

Hienointa työni prosessissa oli oivaltaa mahdollisuus ylittää rajoja, jotka itse oli rakentanut. Rajoja, jotka rajoittivatkin vain lopulta omaa toimintaa. Tästä itselleni paras opetus oli ajatus hygieniasta, johon sain täysin uuden merkityksen. Ammatillisesti orientoituneena opettajana näin punaista, kun paljain käsin sekoitettiin salaattia tai käsissä oli koruja. Kuinka vaikeaa olikaan asettautua toisen ihmisen tilanteeseen ja nähdä tavoitteet hänen lähtökohdistaan!

Suomessa muutamia viikkoja tai kuukausia asuneen ihmisen tavoitteena ei voi olla hygieniaosaamisvaatimuksen mukainen toiminta, vaan se että hän ylipäätään tulee kotoaan mukaan toimintaan!

Päästä irti rajoista ja asettaudu toisen asemaan, ennen kuin edellytät häneltä mitään! Rajoista oli kyse myös omissa ajatuksissani, ihmisten jakamisessa meihin ja muihin. Kuitenkin lopulta me ja ne muut teemme ihan samoja asioita; nukumme, syömme, hoidamme lapsia, käymme kaupassa ja seurustelemme ystävien kanssa. Mikä sitten on tuon jaon takana? Siellä olemme usein vain me itse! Kun muut ja me laitetaan yhteen, tulee vain me!

”Oli vain puheliaita naisia ja lapsia yhdessä tekemässä ruokaa, eikä kotoutuneita maahanmuuttajanaisia ja lapsia”
(Päiväkirjaote 1.6.2016)

Moninaisuuden ymmärrys käytännön monikulttuurisessa opetustyössä merkitsee itselleni taitoa olla jatkuvassa muokkaustilassa omien opetussuunnitelmien suhteen. Asettautuminen osallistujien tilanteeseen ja tunnelmiin käy parhaiten kuulostelemalla ja aistimalla. Mikä saa nämä ihmiset parhaiten ymmärtämään, kiinnostumaan ja motivoitumaan? Millä eri keinoilla voin saavuttaa parhaiten hyvän oppimistuloksen? Monikulttuurisen ja erityisesti heterogeenisen ryhmän kohdalla opettajalla tulee olla takataskussaan useita väyliä edetä tavoitteeseen. Nuo väylät voivat olla mitä erilaisimpia. Esimerkiksi omasta kotimaasta tuodun ruokaohjeen muokkaaminen uudessa ympäristössä ja uusilla elintarvikkeilla tai mahdollisuus näyttää muille omia taitoja ovat keinoja vahvistaa yksilön oppimisen motivaatiota kohti uusien asioiden oivallusta. Avoin ja ennakkoluuloton asenne sekä tilanneherkkä läsnäolo ovat mielestäni tärkeimpiä tämän päivän opettajan työvälineitä.”

Reponen, S., 2017. Rajatonta ruoanvalmistusta-Kokemuksia kotoutuvien kotiäitien ruokakursseilta. Pro gradu tutkielma. Kotitalousopettajan koulutus. Opettajankoulutuslaitos. Helsingin Yliopisto.

Avuksi kotitalousopetukseen moninaistuvassa maailmassa

Miten moninaistuva maailma haastaa Sinua omassa opetuksessasi?

Kerro kokemuksistasi!

Tähän blogiin keräämme tutkimustietoa, opetusvinkkejä ja muuta hyödyllistä sisältöä tukemaan moninaisuuden huomioimista kotitalousopetuksessa. Blogi toimii Home Economics for Diversities (HEED) -tutkimushankkeen alustana. Vasemman reunan valikosta löydät lisää tietoa hankkeesta, tutkijoista ja tutkimustuloksista.

 

 

kuva: SARAH KLOCKARS-CLAUSER / open photo net