“Vierasta kieltä” oppimassa – ajatuksia S2 opinnoista

Kuva: Tenttiin lukua.

Kotitalousopettajaksi opiskelevan Jenni Toppin kokemuksia S2 -opintojen aloittamisesta. Kts. myös linkit lisätiedon lähteille. 

Tämänhän piti olla oman äidinkieleni opiskelua? Mutta mistä täällä oikein puhutaan? Olivat luultavasti ensimmäiset ajatukseni istuessani täysin pää pyörällä suomi toisena kielenä -opintojen johdantokurssilla. Verbi- ja lausetyypit, taivutusvartalot ja suomen kielen erityispiirteet tuntuivat kaikki    täysin vierailta asioilta. Muutamaa vierasta kieltä opiskelleena, voin rehellisesti todeta, että oman kielen oppiminen uudenlaisesta näkökulmasta ei ole niitä helpoimpia haasteita. Me suomalaiset kuulemme usein, että äidinkielemme on monimutkainen ja vaikeasti opittava sen runsaiden sijamuotojen, taivutusten, vokaalisoinnun ja artikkelien puuttumisen vuoksi. Tämä saattaa itseasiassa kuitenkin johtua siitä, että sijainnistamme huolimatta kuulumme eri kielikuntaan, kuin ympärillämme olevat indoeurooppalaiset kielet. Suuri osa kielemme opiskelijoista tulee juuri indoeurooppalaisten kielten alueilta. Eri kielikuntaan kuuluminen vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisena koemme uuden kielen opiskelun. Maailman kielten joukossa suomi ei itseasiassa olekaan niin poikkeuksellinen, kun usein ajattelemme. (Kts. video: suomi maailman kielten joukossa)

Haastavuudesta ja runsaasta kieliopin opiskelusta huolimatta S2 opinnot ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia. Kurssit koostuvat osittain luennoista mutta jokaisella toteutuksella on myös toiminnallista ja käytännönläheistä ryhmämuotoista opiskelua. Ensimmäisten kurssien aikana olemme päässeet tutustumaan S2 opettajien työhön, havainnoimalla suomen kieltä opiskelevia peruskoulun valmistavia luokkia. Suomessa valmistavaan koulutukseen on olemassa opetussuunnitelma mutta varsinaista opetusmateriaalia ei ole, vaan opettajat työstävät sitä itse ja jakavat erilaisissa S2 opettajien yhteisöissä. Lisäksi kursseilla on tutustuttu Elli – Early learning keskukseen, joka tarjoaa loistavaa materiaalia niin S2, kuin muunkin opetuksen tueksi. Ennen joulua opinnoissa on tarkoitus perehtyä lukemiseen monikulttuurisissa luokissa. Tuolloin pääsemme opastamaan päiväkoti- ja koululaisryhmiä Annantalolle, Unikudelmia näyttelyyn.

Opiskelu on tuntunut myös työllistymisen kannalta merkittävältä, sillä pääkaupunkiseudulla S2 opettajille näyttäisi olevan hyvin töitä tarjolla. Oman ammatillisen opettajan mutta myös kotitalousopettajan näkökulmasta S2 opinnot ovat varmasti hyödyksi arjen työssä. Opiskelijaryhmät ovat entistä monikulttuurisempia ja yhteisen kielen puuttuminen hyvin yleinen ilmiö ammatillisessa koulutuksessa. Opinnot ovat ennen kaikkea auttaneet ymmärtämään, kuinka tärkeää meille ihmisille on tulla ymmärretyiksi ja kuulua ryhmään. Kieli ja itsensä ilmaisu ovat tässä avain asemassa. Uuden kielen oppijan kannalta onkin olennaista, että kieltä pääsee käyttämään ja opittavilla asioilla on yhteys sekä merkitys omaan elämään.

Lisää aiheesta:

https://www.s2opettajat.fi/linkit/verkkomateriaalit/

https://blogs.helsinki.fi/mansikkala/

 

One thought on ““Vierasta kieltä” oppimassa – ajatuksia S2 opinnoista”

  1. “Opiskelu on hankalaa, jos opettajalla ja oppilaalla ei ole yhteistä kieltä. Mutta vielä hankalampaa se on, jos heiltä ei löydy yhteistä kulttuuria.”

    Blogitekstisi herätti hedelmällisen keskustelun koulumaailman monikulttuuristumisesta ja yhteisen kielen puuttumisen vaikutuksesta oppimiseen. Meillä molemmilla on kokemusta S2-kielen opettamisesta, Eveliina opetti isolle ryhmälle (1-6 luokka) ja Laura yhdelle 10-vuotiaalle unkarinkieliselle oppilaalle. Molemmat kokivat, että alakoulun materiaalit olivat tosi hyvät, mutta isossa ryhmässä haasteena oli oppilaiden erilaiset lähtötasot, kun taas yhden oppilaan kanssa haasteeksi muodostui koulunkäyntitaidot ja kulttuurien erilaisuus (http://www.lily.fi/blogit/haavekuvia/juttuja-joihin-mina-en-osannut-varautua-suomi-toisena-kielena-opetuksessas).
    Sijaistaessamme olemme laittaneet merkille, kuinka vaikeaa on selittää vieraasta kulttuurista tulevalle tiettyjä suomen kulttuuriin liittyviä käsitteitä. Vaikka oppilas olisi asunut Suomessa koko lyhyen ikänsä, kuitenkin perheen kulttuurin vaikutus on erittäin suuri. Esimerkkinä oli oppimismonisteessa vastaan tullut käsite ”suo”, joka on jokaiselle suomalaiselle tuttu, mutta erittäin hankala selittää toisesta kulttuurista tulevalle.

    Samoin olemme huomanneet kotitaloutta sijaistaessamme, että myös kotitaloudessa tulee usein eteen vastaavia käsitteitä. Esimerkiksi ruokakulttuuriimme liittyy paljon sellaisia käsitteitä, jotka ovat meille itsestään selviä, mutta eivät toisesta kulttuurista tuleville. Tästä voi siis johtaa ajatuksen, että opiskelu on hankalaa, jos opettajalla ja oppilaalla ei ole yhteistä kieltä. Mutta vielä hankalampaa se on, jos heiltä ei löydy yhteistä kulttuuria. Käsitteille ei siis löydy merkitystä eikä vastinetta oppilaan omasta kulttuurista. Kielen syvällinen oppiminen vaatii myös sen kulttuurin ymmärtämistä, jossa kieli esiintyy.
    Päällimmäisenä ajatuksena meille jäi ajatus, että opettajalta vaaditaan avoimuutta muita kulttuureja kohtaan. Koemme, että myös opettajan on tärkeää osata asettua vieraasta kulttuurista tulevan, suomea toisena kielenä opiskelevan oppilaan saappaisiin. Näin kielivaikeudet ja kulttuurien erilaisuus eivät jää oppilaan oppimisen esteeksi. Erilainen kulttuuri ja kieli voidaan rinnastaa myös muihin oppimisen haasteisiin (http://www.erilaistenoppijoidenliitto.fi/?page_id=132). Tämä vaatii opettajalta oppilaan yksilöllistä kohtaamista ja opetuksen suunnittelua yksilölähtöisesti. Myös uusi opetussuunnitelma ohjaa tähän suuntaan (http://www.oph.fi/ops2016/perusteet).

Leave a Reply

Your email address will not be published.