Karvi on selvittänyt maahanmuuttajien integroitumista tukevia hyviä käytäntöjä. Arvioinnin kohderyhmänä olivat erityisesti 14–21-vuotiaat ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat. Kansainvälisiä hyviä käytäntöjä kartoitettiin Englannista, Irlannista, Norjasta, Saksasta ja Skotlannista. Arvioinnissa käy ilmi, että maahanmuuttajien integroitumista koulutukseen ja yhteiskuntaan halutaan tukea, mutta konkreettisia keinoja integraation edistämiseksi on ollut käytössä hajanaisesti. Hyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi erilaiset yksilöllistä tukea tarjoavat verkkopalvelut sekä koulukseen ja työelämään integroitumista edistävät harjoitukset.
Arviointiryhmän puheenjohtaja, opetusneuvos Katri Kuukka toteaa, että maahanmuuttajataustaisten oppijoiden opetukseen tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja ja yksilöllistä näkökulmaa. Koulutuksen ja koulun toimintakulttuurin tulisi olla kaikkia oppijoita osallistavaa ja johtamisen ja opettamisen yhteisvastuullista. Lisäksi Kuukka muistuttaa, että yhtä avainta onnistuneeseen koulutukseen integroitumiseen ei ole. Koulutukselliset siirtymät ja siirtyminen työelämään ovat tulevaisuudessakin maahanmuuttajien integroitumiseen onnistumisessa keskeisiä, ja niihin liittyviä käytäntöjä tulee päivittää ja levittää
HEED –hankkeen tutkijat kouluttavat kotitalousopettajia kulttuuri- ja kielitietoisiin työtapoihin yhteistyössä Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+:n kanssa. Kahden ensimmäisen koulutuksen jälkeen pohdimme yhdessä oppimaamme. Tekstissä on myös linkkejä lisätiedon lähteille.
Kuva: Hanna Posti-Ahokas
Oppilaitosten monet kielet ja kielitietoisuus ovat tärkeitä teemoja nykyisissä opetussuunnitelmissa. Monikielisyys ja kulttuurienvälisyys ovat läsnä työn arjessa yhä useammin, kuten tästä kansallisesta tutkimusraportista selviää.
Opetushallitus määrittelee kielitietoisuuden seuraavasti:
Kielitietoisessa koulussa kielen keskeinen merkitys oppimisessa, opetuksessa, arvioinnissa ja kaikessa toiminnassa tunnistetaan. Tämä tarkoittaa kaikkien kielten arvostamista ja luontevaa näkyvyyttä koulussa toimintakulttuurin tasolla. Opetuksessa se tarkoittaa kielitietoisia työtapoja, jotka perustuvat opettajien yhteistyölle. OPH 4:2017 KIELITIETOINEN OPETUS – KIELITIETOINEN KOULU
Täydennyskoulutuksissa pyrittiin kehittämään kotitalouden opettajien kykyä soveltaa kulttuuri- ja kielitietoisia työtapoja sekä edistää kotitalouden ja kielen opettajien yhteistyötä. Koulutuksiin kutsuttiin erityisesti kotitalouden opettajia ja suomen kielen opettajia työpareina. Moni olikin lähtenyt kouluttautumaan yhdessä kollegansa kanssa. Kaksi tähän mennessä toteutettua koulutusta keräsivät yhteensä neljäkymmentä osallistujaa perusopetuksesta, vapaasta sivistystyöstä ja ammatillisista oppilaitoksista ympäri Suomen. Nykyisten opetussuunnitelmien mukaisesti tavoittelimme laaja-alaista osaamista luovan toimintakulttuurin kehittämiseen, jossa kotitalouden opetus nivoutuu suomen kielen opetukseen. Myös kouluttajatiimimme oli moniammatillinen.
Kasvatus- ja kielitieteilijä, dosentti Maria Ahlholm johdatti koulutusryhmät kielen ja monikielisyyden teemoihin. Kielellisesti vastuullinen aineenopetus ja kielellisesti kestävä koulu tavoitteina herättivät pohdintoja kielen läpileikkaavasta merkityksestä. Pääsimme kokeilemaan Marian johdolla kehitettyä Toisto –menetelmää käytännön työpajoissa. Erityisesti turvapaikanhakijoiden suomen kielenopetusta varten räätälöidyn metodin koettiin soveltuvan hyvin myös kotitalouden ja kotitalousalan opetukseen. Tähän kannatta tutustua! Tässä myös ajankohtainen raportti
Kotitaloustieteen dosentti Hille Janhonen Abruquah esitteli kulttuuriresponsiivista pedagogiikkaa lähestymistapana moninaisuuden huomioonottamisessa ja sen hyödyntämisessä. Keskustelimme monikulttuuristen kotitalousluokkien arjesta. Osallistujat työskentelevät moninaisten kielten ja kulttuureiden keskellä. Saimme kurkistaa näihin todellisuuksiin keskustelujen ja kehittämistehtävien kautta. Kati Oikarinen ja Jenni Topp jakoivat omia kokemuksiaan opetuksen havainnoinnista ammatillisen kehittymisen välineenä.
Kieli- ja kulttuuritietoisuus on myös yhdenvertaisuuskysymys. Kulttuurienvälisen opettajankoulutuksen dosentti Hanna Posti-Ahokas alusti moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta oppilaitoksissa. Osallistujat etsivät käsiinsä (valitettavan usein hankalasti löydettävät) oppilaitostensa tasa-arvo – ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, joihin tutustuimme myös yhteisesti. Tiedätkö, mikä on oman työpaikkasi tasa-arvosuunnittelun tilanne? Opetushallituksen sivuilta löydät hyödyllisiä ohjeita suunnitteluun. Puhuimme myös kulttuurisista oikeuksista ja kulttuurisesta kestävyydestä. Kävimme keskustelua opettajan tarvitsemista moninaisuustaidoista ja niiden kehittämisestä. Näistä lisää, kunhan HEED –tutkimus vielä vähän etenee.
Kolmen lähijakson lomassa koulutettavat tekivät väli- ja kehittämistehtäviä. Tehtävät auttoivat konkretisoimaan lähipäivien antia ja pohtimaan teemoja oman työpaikan todellisuudessa. Kehittämistehtävistä julkaistaan kevään mittaan tiivistelmiä HY+:n blogissa. Nappaa täältä hyvät ideat omaan työhösi!
Mitä tarttui mukaan?
Alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti koulutuksessa pyrittiin vahvistamaan opettajien kielitietoisia työtapoja monikielisten oppilaiden ryhmissä ja kehittämään työtapoja, jotka tukevat oppijoiden roolia aktiivisina toimijoina kielen oppimis- ja käyttötilanteissa. Osallistujapalautteessa erityisesti Toistomenetelmä sai konkreettisuudestaan kiitosta. Koulutuksen sisältöä pidettiin yleisesti onnistuneena ja hyödyllisenä.
Kiitos monipuolisesta koulutuksesta. 🙂 Ihanaa oli saada uutta tietoa asiantuntevilta luennoitsijoilta.
Kurssin aihe on mielenkiintoinen. Olen tyytyväinen saamiini konkreettisiin keinoihin, joilla auttaa kielenoppimisessa. Osa on jo käytössä, mutta niitä voi vielä jalostaa lisää näiden ideoiden avulla.
Hyvä pysähtyä pohtimaan omaa opetusta, ja kuulla kollegojen mietteitä ja ideoita sekä asiantuntijoiden teoriataustaa asioille.
Koulutus tarjosi osallistujilleen tarpeellisen tilaisuuden keskittyä oman työn kehittämisen äärelle. Kouluttautuminen yhdessä kollegoiden kanssa koettiin antoisaksi. Kuten usein täydennyskoulutuksessa, jotkut jäivät kaipaamaan vieläkin konkreettisempaa apua omaan työhön. Laajojen aiheiden käsittely ja erityisesti keskustelu vaatisivat enemmän aikaa.
Osana Opetushallituksen rahoittamaa kielitietoisuus taitoaineissa –hanketta toteutettava koulutus Kotitaloustunneista tehoa maahanmuuttajien kielenoppimiseen on toteutettu kaksi kertaa syksyllä 2018 ja talvella 2019. Kolmas, tällä tietoa viimeinen koulutus järjestetään syksyllä 2019.
Opetushallituksen rahoittama koulutus on maksuton. Tiedotamme koulutuksesta lähempänä myös HEED –hankkeen kanavilla. Tervetuloa mukaan!
Svenska kommiteen för hushållsvetenskap järjesti tammikuussa 2019 kotitalousopettajien ja opettajankouluttajien tapaamisen, jossa käsiteltiin kotitalousopetuksen arviointia. Skolinspektionen (Kouluasioiden tarkastusvirasto) on ensimmäisen kerran tekemässä laajempaa arviointia kotitalouden opetuksesta ja oppimisesta Ruotsissa.
Arvioinnista on valmistunut tarkastajien kouluvierailuja (23 koulua) koskeva raportti ja varsinainen yhteenvetoraportti on valmistumassa lähiviikkoina.
Sain mahdollisuuden kommentoida yhteisessä työpajassa näiden kouluvierailujen tuloksia. Aineisto on jäsennetty kahden pääkysymyksen mukaisesti: miten opetus vastaa opetussuunnitelman sisältöjä ja millaisia didaktisia ratkaisuja tarkastajat pääsivät havainnoimaan oppituntien aikana. Oppituntien sisällöt vastasivat varsin hyvin opetussuunnitelmaa, paitsi teeman ’tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ’osalta. Tämä näkyi erityisesti siinä, että usein tunneilta puuttui yhteinen reflektio tasa-arvoisesta työnjaosta kotitalouden töissä (’arbetsfördelning i hemmet ur jämställdhetsperspektiv’).
Didaktisten ratkaisujen osalta havaittiin, että kotitalouden oppimisympäristö oli pääsääntöisesti turvallinen, kannustava ja oppilaita kunnioittava. Samoin kuin Suomessa oppimisen arvioinnissa näyttäytyi vaihtelua ja aineisto esittääkin jatkokysymyksiä: miten hyvin tyttöjen ja poikien arviointi noudattaa yhdenvertaisia kriteereitä. Oppilaan oppimistehtävien eriyttämiseen ja aktivointiin liittyvät haasteet näyttäytyivät myös varsin samanlaisina kuin Suomessa. On myös tärkeää, että oppilaat saavat itse kantaa vastuuta työnjaosta oppitunneilla.
Kouluvierailuista voidaan yhteenvetona nostaa esiin haasteita, jotka koskettavat myös suomalaista kotitalousopetusta:
– Mitä tasa-arvoinen arki kodeissa tarkoittaa? Miten sitä voidaan erilaisten oppimistehtävien kautta tarkastella kotitalousopetuksessa?
– Mitä moninaisuus (mångfald) arjessa oikein tarkoittaa?
– Miten yhdenvertaisuutta kodeissa voidaan tarkastella monipuolisemmin, esimerkiksi ottamalla huomioon gender-näkökulman, perheiden erilaisuuden ja arjen erilaiset tarpeet?
– Millä tavoin voidaan välttää arvottamasta erilaisia arjen ratkaisuja oikein/väärin-asteikolla?
Toisaalta on tärkeää, että oppiaineessa tarkastellaan sitä ’mikä on ok’ ja mikä ei. Esimerkkinä vaikka some-käyttäytyminen tai toisten oppilaiden/perheenjäsenten huomioiminen yhdenvertaisuusnäkökulmasta.
Haastavien teemojen, kuten moninaisuus, demokratia, suvaitsevaisuus, tasa-arvoisuus ja kestävä kehitys, operationalisointi luokkatilanteisiin, oppimis- ja keskustelutehtäviksi ei ole helppoa Ruotsissakaan. Kotitalous-oppiaine (hem- och konsumentkunskap) antaa näihin teemoihin kuitenkin mahdollisuuden tarkastella niitä arjen lähtökohdista käsin. Arki koostuu moninaista palapelin paloista, joista voi rakentaa loputtomasti erilaisia kuvia. Kuvia, jotka kuvaavat erilaisia koteja ja niiden arkista elämää. Ja myös erilaisia arvopohjaisia ratkaisuja, joihin ei ole olemassa oikeita vastauksia.
Tänään julkaistu valtioneuvoston selvitys kertoo karua kieltään rakenteellisesta epätasa-arvosta ja budjetoinnin sukupuolivaikutuksista. Viime vuosina toteutuneet sosiaalietuuksien indeksileikkaukset ja –jäädytykset ovat kasvattaneet miesten ja naisten taloudellisen toimeentulon eroja entisestään.
Kuvan lähde: Shutterstock
Raportin kirjoittajat Anna Elomäki ja Hanna Ylöstalo korostavat, että talous ja taloutta koskeva päätöksenteko ovat sukupuoli- ja tasa-arvokysymyksiä:
Talousarvioon liittyvät päätökset vaikuttavat naisiin ja miehiin sekä sukupuolten tasa-arvoon eri tavoin, usein myös silloin, kun ne vaikuttavat neutraaleilta tai näyttävät kohtelevan kaikkia yksilöitä samalla tavalla sukupuolesta riippumatta. Talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi on yksi keino tuoda konkreettisesti esiin niitä seurauksia, mitä taloutta koskevilla päätöksillä on eri nais- ja miesryhmille ja sukupuolten tasa-arvolle. On tärkeä myös muistaa, että taloudellinen epätasa-arvo on sukupuolittunutta: naiset ovat keskimäärin miehiä heikommassa taloudellisessa asemassa yhteiskunnassa. Sen vuoksi sukupuolitietoinen budjetointi voi parhaassa tapauksessa parantaa sukupuolten tasa-arvoa yhdellä merkittävällä osa-alueella. Naisten taloudellinen itsenäisyys on välttämätön edellytys myös monien muiden tasa-arvokysymysten ratkaisemiseksi. (s. 153)
Näihin kysymyksiin voidaan pureutua hyvin myös kotitalousopetuksessa. Arkiset päätökset perheen sisäisestä työnjaosta, kotona tehtävästä työstä, lastenhoidon järjestämisestä ja opinnoista sitoutuvat laajempiin taloudellisiin tasa-arvorakenteisiin. Henkilökohtaisesta tulee poliittista. Oma talous sitoutuu julkiseen talouteen.
Sukupuolitietoinen budjetointi on kansainvälisesti yhä suositumpi sukupuolten tasa-arvon edistämisen strategia, jonka tavoitteena on muuttaa julkisten menojen ja tulojen kohdentumista tasa-arvoa edistävällä tavalla. Talousarvion ja siihen liittyvien toimenpiteiden sukupuolivaikutusten arviointi on keskeinen sukupuolitietoisen budjetoinnin menetelmä. Talousarvion laadintaan tarvitaan sukupuolinäkökulmaa, sillä talousarvio ja muut julkiseen talouteen liittyvät päätökset vaikuttavat eri mies- ja naisryhmiin eri tavoin ja voivat joko edistää tai heikentää tasa-arvoa. (s. 1)
Sukupuolitietoinen budjetointi vaikuttaa etäiseltä suhteessa omaan ja varsinkin oppilaiden arkeen. Voisiko omaa taloutta pohtia kuitenkin pohtia myös sukupuolivaikutusten näkökulmasta? Kuinka päätös vaikkapa valmisruoan ostamisesta vaikuttaa perheenjäsenten ajankäyttöön? Mihin vapautunut aika käytetään? Kenen työpanosta tarvitaan/lisätään ruoan maksamiseen? Kenen hyvinvointi päätöksissä laitetaan ensisijaiseksi? Ehkä nämä kysymykset eivät lopulta olekaan niin kaukana julkisten menojen kanssa painiskelevien päättäjien kysymyksistä.
Alkavan lukuvuoden kynnyksellä moni etsinee tuoreita virikkeitä omaan työhön ja ajatteluun. Tai ainakin toivoisi, että uutta virtaa ja innostusta löytyisi jostakin. HEED –kollegoiden kanssa olemme pohtineet, kuinka sukupuoli on vuosien myötä kasvanut yhdeksi oman ammatillisuutemme ja kiinnostuksemme ydinteemaksi. Tässä muutama ajatus pohdittavaksi; iloksi ja ehkä inspiraatioksikin.
Tämä blogiteksti sai inspiraationsa sukupuolentutkimuksen tohtoriopiskelijan Astrid Joutsenon mainiosta kiteytyksestä:
Kuva: www.vastapaino.fi
”Suosittelen sukupuolentutkimusta sellaiselle, joka on kiinnostunut kriittisestä tiedon tuottamisesta ja on innokas yhdistämään monia näkökulmia ja tutkimaan niiden suhteita, tekemään synteesejä ja katsomaan kriittisesti omia ja toisten ajatuksia ja tekoja. Sellaiselle, joka tuntee, ettei ole löytänyt omaa paikkaansa tai joka on jumahtanut paikalleen. Sellaiselle, joka sietää epämukavuutta ja on rohkea ja joka on tästä ajasta kiinnostunut. Kaikille, jotka ovat hakeutuneet opiskelemaan yliopistoon oikeastaan.”
Mielestäni sukupuoli on kiehtova juuri moninaisuudessaan ja monitasoisuudessaan – sen kautta voidaan nähdä pieniä arkisia käytänteitä (Miksi päiväkodissa tyttöjä ja poikia kannustetaan erilaisiin leikkeihin? Miksei jumiutuneista kotityöroolituksista päästä jo eroon?), koulumaailman epäyhdenvertaisuutta (Miksi poikien opintomenestys on keskimäärin heikompaa? Mikseivät kaikki uskalla mennä liikuntatunnin jälkeen suihkuun?) tai laajempia yhteiskunnallisia rakenteita – palkkaeroja, työuria, perhepolitiikkaa.
Kotitalousopettajaopiskelijoiden kanssa teemme harjoituksia, joissa laitamme päähän kuvitteelliset sukupuolentutkijan silmälasit ja tarkastelemme arkisia ilmiöitä ja mediaa niiden läpi. Stereotypiat, valta, epätasa-arvo ja välillä vaikeasti hahmotettava intersektionaalisuuskin näyttäytyvät jatkuvasti ympärillämme. Alkuahdistuksen hälvettyä tämä tietoisuus antaa meille välineitä edistää yhdenvertaisuutta omassa arjessamme, työssämme ja yhteisöissämme. Voimme löytää oikeita sanoja, toimintatapoja ja arvokkaita keskusteluja, jotka auttavat rohkeasti eteenpäin.
Jokapäiväisissä keskusteluissa sukupuoli ja tasa-arvo redusoituvat usein vastakkainasetteluihin: tytöt ja pojat, miehet ja naiset, feministit ja sovinistit. Moni ei jaksa tähän ainaiseen jankkaamiseen edes lähteä. Vaikeneminen ei kuitenkaan muuta mitään. Hiljaisuus on hyväksymistä. On tärkeä etsiä ja löytää itseä kiinnostavia näkökulmia ja omaan suuhun sopivia sanoja. Avata suunsa ja alkaa muuttaa maailmaa.
Kuinka pääsen alkuun?
Itseopiskelun voi aloittaa esimerkiksi näillä kirjoilla, joita saa kirjastoista tai joiden hankinnan voi vähentää verotuksessa ammattikirjallisuutena:
Helsingin Yliopiston avoin yliopisto tarjoaa myös verkko –opintoja, joita voi suorittaa kurssi kerrallaan.
Yliopistojen HILMA –verkosto kerää yhteen opetusta ja muuta ajankohtaista.
Kuinka voin pitää sukupuolen teemoja mukana (some)arjessa?
Tietenkin seuraamalla HEED:iä Facebookissa! Myös HILMA:a voi seurata Facebookissa. Aktivistihenkisille suosittelen tutustumista esim. Naisasialiitto Unionin sivuun ja toimintaan.
Pride on rakkauden, ilon ja moninaisuuden juhla. Toisaalta Pride on samaan aikaan ihmisoikeustapahtuma, jonka yhteydessä nostetaan esille seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöjen elämään ja oikeuksiin liittyviä epäkohtia. On tärkeää juhlia jo saavutettua tasa-arvoa, mutta yhtä tärkeää on muistaa, että työn on jatkuttava edelleen.
Kuva: Helsingin kaupunki, Pride -kulkue 2017
Lauantaina on jälleen tilaisuus osoittaa julkisesti tukensa seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöihin kuuluville, kun vuodesta 2006 järjestetyn Helsinki Priden kulkue marssii läpi kesäisen kaupungin.
Pride on kansainvälinen liike, joka puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhtäläisiä oikeuksia yhteiskunnan jäseninä. Monimuotoisuus sekä ihmisten ylpeys omasta seksuaalisuudestaan ja sukupuoli-identiteetistään ovat keskeisiä pride-liikkeessä. Viime vuonna Helsinki Priden kulkueeseen ja sen jälkeiseen kaikille avoimeen puistojuhlaan osallistui noin 35 000 ihmistä.
Opettajien ammattijärjestö OAJ on ottanut kantaa tasa-arvon puolestaja osallistuu tänäkin vuonna kulkueeseen. Martat on myös tuonut yksiselitteisesti ilmi, että järjestön arvopohjan mukaisesti kaikki ovat tervetulleita toimintaan omina itsenään. Marttojen kehittämispäällikkö Terhi Lindqvist toteaa, että perhemuodot ovat tosiasiassa olleet moninaisia koko järjestön olemassaolon ajan, mutta vasta nykyään erilaiset perheet tunnistetaan ja tunnustetaan. Martat osallistuu kulkueeseen osana Naisjärjestöjen keskusliittoa ja he ovat kutsuneet mukaan marssimaan kaikki Martat ystävineen ja perheenjäsenineen.
Lukuisat yritykset ovat tänä vuonna osoittaneet tukeaan Helsinki Pridelle sponsoroimalle tapahtumaa ja tuomalla tukensa julki esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä. On upeaa, että yritykset ja yhteisöt osallistuvat prideviikkoon, mutta vielä merkityksellisempiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta on näiden ihmisryhmien huomioiminen vuoden muina viikkoina. Mikäli vaatemerkin nimi on valmiiksi tiettyä normia vahvistava ja ihmisiä pois sulkeva, ei näennäisesti kaikki mukaan ottava mallisto prideviikon kunniaksi ole todellista huomioonottamista.
Kuinka voin itse edistää tasa-arvoa ja monimuotoisuutta?
Setassa koulutussuunnittelijana toimiva Marita Karvinen on koonnut keinoja joiden avulla opettaja voi edistää arjen koulutyössä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Vastaavia keinoja kotitalousoppiaineen osalle on tässä blogissa maaliskuussa 2017 julkaistuissa viidessä teesissä, joissa keskitytään erityisesti oppimateriaalin kriittiseen tarkasteluun. Yritysmaailmassa on todettu, että moninaisuuden järjestelmällinen huomioiminen parantaa työntekijöiden hyvinvointia ja tämän seurauksena yrityksen tulosta. Tästä voisi ottaa mallia myös suomalaiseen koulutusjärjestelmään kouluttamalla peruskouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin monimuotoisuusagentteja, jotka edistäisivät työyhteisöissään tasa-arvon toteutumista. Kotitalousopettajat olisivat luontaisia monimuotoisuusagentteja, koska oppiaineen sisällöt liittyvät kiinteästi kotiin, perheeseen ja hyvinvointiin.
Kuva: https://pixabay.com
HEED-hanke toivottaa kaikille upeaa Helsinki Pride-viikonloppua!
Tasa-arvoprojektissamme halusimme tuoda näkyviin oppilaiden ajatuksia tasa-arvosta. Projekti toteutettiin samanmuotoisena kahdessa yläkoulussa, lisäksi saimme otoksen leirikouluviikkoa Lontoossa viettäneeltä kansainvälisen koulun 6. luokan oppilailta.
Keskustelimme oppilaiden kanssa lyhyesti aiheeseen johdatellen; herättelimme heitä pohtimaan omaa kantaansa aiheeseen – miten tasa-arvo näyttäytyy heille itselleen, mitä tasa-arvo heille tarkoittaa, miten he tasa-arvon kiteyttäisivät.
Pyysimme oppilaita miettimään, miten he tiivistäisivät tasa-arvon yhteen lauseeseen, sanaan tai kuvaan. Oppilaat saivat kirjoittaa/piirtää ajatuksensa paperille, ja kuvasimme tuotokset still-kuvina. Kuvat yhdistettiin videoksi, jonka tarkoituksena on kuvastaa peruskouluikäisen ajatuksia tasa-arvosta.
Terveisin,Merja Heldén, Riikka Hurtig, Johanna Vähäkangas ja Ina Soderström
Tämän postauksen myötä HEED toivottaa hyvää tasa-arvon päivää!
Naisten työelämäverkostot ovat kasvattaneet suosiotaan. Ilona Erämo ja Hanne Ahonen sukelsivat naisverkostojen kautta sukupuolten välisen tasa-arvon kysymyksiin työelämässä. Naisverkostoista haetaan ja saadaan samanhenkistä seuraa ja tietoa työelämästä ja uusista mahdollisuuksista. Kirjoittajat perustelevat myös, kuinka kotitalousopetuksessa voidaan luoda perustaa tasa-arvoiselle työelämälle!
Kuva: Flickr, Creative Commons
Työelämässä sukupuolten välillä on eroja esimerkiksi työsuhteiden laadussa, työtehtävissä, palkassa, arvostuksessa, työllisyysasteessa ja lasten vaikutuksessa työsuhteeseen. Naisverkostojen tarvetta perustellaan muun muassa sillä, että miehet ovat verkostoituneet “läpi historian” ja heillä on muutenkin korkeampi asema työelämässä. Uraorientoituneiden naisten verkostoille on tilausta; kaivataan samanhenkistä seuraa ja ylipäätään mahdollisuuksia muutoksille esimerkiksi uuden työn muodossa (esim. Ylen artikkeli Ompeluseurasta 28.7.2017).
Haastattelimme naisverkostojen jäseniä heidän motiiveistaan toimia ryhmissä:
– Olen tavannut mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä ja vaihtanut heidän kanssa ajatuksia. Tilaisuudet ovat olleet opettavia ja ajatuksia herättäviä.
– Molemmissa on kyse pitkälti luottamuksellisista suhteista, hyvien tyyppien tapaamisesta ja mahdollisesti niin sanotusti jeesaamisesta, jos mahdollisuus tulee. Vertaistukea ja yhteistä tekemistä, haastateltavamme vertaili naisten ja miesten työelämäverkostoja.
Naiset tarvitsevat työelämässä menestyäkseen suunnitelmallisuutta ja tavoitteellisuutta. Haastatteluiden perusteella keskustelua naisverkostoissa herättävät muun muassa perhevapaat ja niiden uudistaminen. Lisäksi keskustelua herättivät arkiset työongelmat, jotka eivät liity tasa-arvoon:
– Edelleen työelämässä pärjäävät hyvät jätkät. Sama koskee myös naisia. Itse sanoisin, että jatkuvaa muutokseen sopeutumista, muutoksen edistämistä vaaditaan työelämässä yhä enemmän. Jatkuva uuden oppiminen, avoin ja innostunut asenne vievät pitkälle. Kuitenkin tiettyä kovuutta vaaditaan ja se on tämän hetken työelämässä hyväksyttävä, mikäli haluaa menestyä.
Akateemisten naisten verkostoja
Naisverkostot edustavat usein vain pientä osaa palkansaajanaisista: korkeasti koulutettuja naisia, hyväpalkkaisissa töissä työskenteleviä naisia ja yrittäjänaisia. Pohdimme, muuttaako toiminta kuitenkaan epätasa-arvoistavia rakenteita, jos verkostoissa on kyse vain pienen ryhmän keskusteluista. Tasa-arvotyössä täytyy huomioida saman sukupuolen sisällä olevat erilaiset ryhmät. Osa vaivannäöstä voi sataa yleiseen laariin, jos esimerkiksi perhevapaiden uudistamista saadaan eteenpäin.
Verkostoissa tarjotaan tapahtumia, joissa verkostoidutaan ryhmän ulkopuolelle ja opetellaan työelämätaitoja. Pohdimme, kuka määrittelee, millaisia työelämätaitoja naiset työssä tarvitsevat. Olisi hyvä tutkimuksen paikka selvittää, valmennetaanko naisia pärjäämään “maskuliinisilla vai feminiinisilla ominaisuuksilla”. Ja edelleen, pyritäänkö tämän myötä muuttamaan työpaikkojen maskuliinisia rakenteita molemmille sukupuolille sopivammiksi vai vain menestymään nykyisissä rakenteissa.
Jakautuminen suljettuihin mies- ja naisverkostoihin perustuu vahvaan vastakkainasetteluun. Yhteistyö ja toisilta oppiminen eivät ole toiminnan päätavoite, ja moneen ryhmään on miehiltä pääsy suorastaan kielletty. Pohdimme myös sitä, onko kaikkien miesverkostojen negatiivinen leimaaminen aiheellista. Voisiko alojen sukupuolittuneisuuden muuttamisessa olla apua miesverkostoista, jotka on tarkoitettu naisvaltaisilla aloilla työskenteleville miehille? Miltä kuulostaisi koti-isien suljettu verkosto?
Tasa-arvotyö kotitalousopetuksessa
Kotitalousopetuksessa voidaan opettaa tasa-arvotaitoja, jotka ulottuvat myös kotitöiden ulkopuolelle. Kotitalouden oppimistilanne on hedelmällinen paikka opettaa vuorovaikutustaitoja, yhteistyötä ja neuvottelutaitoja sukupuolirajojen yli. Nämä taidot ovat hyödyllisiä niin perhe- kuin työsuhteissakin. Esitämmekin tässä kritiikkiä sitä vastakkainasettelua kohtaan, jota sukupuolen mukaan jakautuneet verkostot helposti edustavat.
Koti ja ansiotyö liittyvät toisiinsa muun muassa taloudellisin, ajallisin ja hyvinvointiin liittyvin sidoksin. Palkallisen työn ja palkattoman kotityön jakaminen perheissä on yksi tasa-arvokeskustelun perimmäisiä kysymyksiä. Voisi olettaa, että jos molemmat sukupuolet ottavat vastuuta kotitalouden töistä, heijastuu tämä tasa-arvoisuus myös työelämään. Siksi kotitaloustieteen tärkeä tehtävä on opettaa yhteistä arjenhallintaa jokaiselle yksilölle. Yhden sivujuonteen keskusteluun tuo se, opetetaanko kotitaloustieteessä miehiä toimimaan naisten maailmassa, naisten määrittelemien normien ja odotusten mukaisesti? Miten kotitalousopetus muuttuisi, jos sitä kohdennettaisiin enemmän poikien ja miesten tarpeisiin? Ja ylipäätään – mitä ne tarpeet tarkalleen ovat?
HEED -tiimi toimitti vasta ilmestyneen International Journal of Home Economics:n kotitalouspedagogiikan teemanumeron, jossa julkaistiin seitsemäntoista kotitalouspedagogiikkaa eri näkökulmista lähestyvää tutkimusartikkelia. Kirjoittajakutsun saaman suosio kertoo, että kotitalousalan opetustehtävissä toimivat näkevät tutkimuksen välineenä oman työnsä kehittämiseen.
Yleistä kotitalouspedagogiikkaa käsittelevissä artikkeleissa pohditaan kotitalouden moniulotteisuutta, mahdollisuuksia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen ja oppiaineen uusiutumista. Perusopetusta käsittelevissä tutkimuksissa näkökulmina oli kestävyys, eettisyys, tasa-arvo, syväoppiminen ja opetusta kehittävän tutkimuksen käytännöt. Kuusi korkeakoutusta käsittelevää artikkelia pyrkivät kehittämään relevanttia pedagogiikkaa, joka tukisi entistä paremmin kotitalousalan tulevien ammattilaisten osaamista ja työn jatkuvaa kehittämistä.
Artikkelien kirjoittajat toimivat hyvin erilaisissa konteksteissa eri puolilla maailmaa. Moninaisista sisältöalueista ja koulutusohjelmista huolimatta artikkeleissa on nähtävissä jaettuja lähestymistapoja ja kehittämiskohteita. Miten opetuksessa voidaan tukea merkityksellistä, yleisiä valmiuksia antavaa oppimista? Kuinka vastata jatkuvaan muutokseen? Miten opetussuunnitelmat pysyvät mukana muutoksessa?
Oman työn analyyttinen tarkastelu, opiskelijoiden näkökulman kuunteleminen ja tutkimuksen mahdollistama reflektio ovat tarjonneet kirjoittajille mahdollisuuden katsoa omaa työtään uusista näkökulmista. Meille lukijoille tekstit voivat avata ikkunoita toisiin todellisuuksiin ja inspiroida pohtimaan, miten omaa työtä voisi tutkia ja kehittää. Antoisia lukuhetkiä! Artikkeleista voi keskustella vaikkapa tämän blogin kommenttikentässä.
Ps. Artikkelit voi ladata myös yksittäisinä PDF -tiedostoina täältä
Tämänhän piti olla oman äidinkieleni opiskelua? Mutta mistä täällä oikein puhutaan? Olivat luultavasti ensimmäiset ajatukseni istuessani täysin pää pyörällä suomi toisena kielenä -opintojen johdantokurssilla. Verbi- ja lausetyypit, taivutusvartalot ja suomen kielen erityispiirteet tuntuivat kaikki täysin vierailta asioilta. Muutamaa vierasta kieltä opiskelleena, voin rehellisesti todeta, että oman kielen oppiminen uudenlaisesta näkökulmasta ei ole niitä helpoimpia haasteita. Me suomalaiset kuulemme usein, että äidinkielemme on monimutkainen ja vaikeasti opittava sen runsaiden sijamuotojen, taivutusten, vokaalisoinnun ja artikkelien puuttumisen vuoksi. Tämä saattaa itseasiassa kuitenkin johtua siitä, että sijainnistamme huolimatta kuulumme eri kielikuntaan, kuin ympärillämme olevat indoeurooppalaiset kielet. Suuri osa kielemme opiskelijoista tulee juuri indoeurooppalaisten kielten alueilta. Eri kielikuntaan kuuluminen vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisena koemme uuden kielen opiskelun. Maailman kielten joukossa suomi ei itseasiassa olekaan niin poikkeuksellinen, kun usein ajattelemme. (Kts. video: suomi maailman kielten joukossa)
Haastavuudesta ja runsaasta kieliopin opiskelusta huolimatta S2 opinnot ovat olleet äärimmäisen mielenkiintoisia. Kurssit koostuvat osittain luennoista mutta jokaisella toteutuksella on myös toiminnallista ja käytännönläheistä ryhmämuotoista opiskelua. Ensimmäisten kurssien aikana olemme päässeet tutustumaan S2 opettajien työhön, havainnoimalla suomen kieltä opiskelevia peruskoulun valmistavia luokkia. Suomessa valmistavaan koulutukseen on olemassa opetussuunnitelma mutta varsinaista opetusmateriaalia ei ole, vaan opettajat työstävät sitä itse ja jakavat erilaisissa S2 opettajien yhteisöissä. Lisäksi kursseilla on tutustuttu Elli – Early learning keskukseen, joka tarjoaa loistavaa materiaalia niin S2, kuin muunkin opetuksen tueksi. Ennen joulua opinnoissa on tarkoitus perehtyä lukemiseen monikulttuurisissa luokissa. Tuolloin pääsemme opastamaan päiväkoti- ja koululaisryhmiä Annantalolle, Unikudelmia näyttelyyn.
Opiskelu on tuntunut myös työllistymisen kannalta merkittävältä, sillä pääkaupunkiseudulla S2 opettajille näyttäisi olevan hyvin töitä tarjolla. Oman ammatillisen opettajan mutta myös kotitalousopettajan näkökulmasta S2 opinnot ovat varmasti hyödyksi arjen työssä. Opiskelijaryhmät ovat entistä monikulttuurisempia ja yhteisen kielen puuttuminen hyvin yleinen ilmiö ammatillisessa koulutuksessa. Opinnot ovat ennen kaikkea auttaneet ymmärtämään, kuinka tärkeää meille ihmisille on tulla ymmärretyiksi ja kuulua ryhmään. Kieli ja itsensä ilmaisu ovat tässä avain asemassa. Uuden kielen oppijan kannalta onkin olennaista, että kieltä pääsee käyttämään ja opittavilla asioilla on yhteys sekä merkitys omaan elämään.
seitsemäntoista kotitalouspedagogiikkaa eri näkökulmista lähestyvää tutkimusartikkelia. Kirjoittajakutsun saaman suosio kertoo, että kotitalousalan opetustehtävissä toimivat näkevät tutkimuksen välineenä oman työnsä kehittämiseen.