‘’Nyt on aika antaa sekavalle perhelainsäädännölle Marie Kondo-käsittely’’ 

Japanin perhelainsäädännössä ei tunnisteta lainkaan sateenkaariperheitä tai sateenkaaripareja. Seksuaalivähemmistöjen asema on Japanissa vaikea, koska miehen ja naisen liitto on tärkeä ja keskeinen osa traditiota. Useissa japanilaisen populaarikulttuurin suosituissa teoksissa on pitkä perinne samaa sukupuolta esittävien parien kuvaamiselle. Tästä huolimatta japanilaisilla sateenkaari-ihmisillä on arkielämässään vielä paljon haasteita. Seksuaalisuuteen ja sukupuoleen kohdistuvaa syrjintää esiintyy Japanissa kouluissa, vuokra-asunnon saamisessa, työelämässä ja erilaisissa yhteiskunnan palveluissa.  Japanilainen oikeustieteen professori Keisuke Mark Abe kertoi tutkijavierailullaan 28.8.2019 Helsingissä japanilaisesta perhelainsäädännöstä. 

 

Pariskuntana arkielämässävieraana lain edessä 

Erään Japanin kansalaisen taiwanilainen puoliso muutti vuonna 1992 Japaniin. Pariskunta eli yhdessä ja molemmat kävivät töissä. Arkielämä mutkistui vuonna 2016, kun Japanin viranomaiset totesivat taiwanilaisen puolison oleskelevan Japanissa luvatta. Avioliitto olisi ratkaissut ongelman, mutta tälle pariskunnalle se ei ollut mahdollista, koska molemmat olivat miehiä. Asiaa käsiteltiin oikeudessa ja taiwanilainen määrättiin karkotettavaksi maasta. Karkoituspäätös kuitenkin peruttiin maaliskuussa 2019 ja tätä voidaan pitää merkittävänä ennakkotapauksena.

Todistus samaa sukupuolta olevan pariskunnan parisuhteesta on käytössä joissain Japanin suurista kaupungeista, kuten Sapporossa, Shibuiassa ja Fukuokassa. Todistuksen myöntää pyynnöstä kaupunki ja sillä ei ole varsinaista lainvoimaa. Arkielämässään sateenkaariparit kuitenkin hyötyvät todistuksesta, koska sen avulla esimerkiksi useat sairaalat, pankit ja vakuutusyhtiöt kohtelevat heitä perheenä. Valitusmahdollisuutta ei kuitenkaan ole, mikäli joku taho ei ota parisuhdetodistusta huomioon.

 

Lapsella on oikeus kaikkiin vanhempiinsa 

Suomessa lainsäädäntö on kehittynyt myönteisesti sateenkaariperheisiin liittyen erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Edelleen on kuitenkin perhemuotoja, joiden lasten oikeuksia ja asemaa ei ole turvattu yhteiskunnan toimesta lainsäädännöllä. Tämä koskettaa erityisesti niitä lapsia, joilla on useampia kuin kaksi vanhempaa ja/tai sukupuolivähemmistöihin kuuluvia vanhempia. Olemme osa Eurooppaa ja Euroopan Unionin jäseninä myös sateenkaariparien ja sateenkaariperheiden pitäisi pysytä liikkumaan EU:n sisällä vapaasti ja vailla pelkoa syrjinnästä. Muutamissa Euroopan Unionin jäsenmaissa on ollut huolestuttavaa taantumaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien osalta. Sateenkaari-ihmisten oikeuksia käsiteltiin korkean tason konferenssissa, jossa pyrittiin löytämään yhteisiä yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden linjoja EU:n tasolla.  On tärkeää, että Suomi asettuu puheenjohtajakautenaan selkeästi puolustamaan näiden vähemmistöjen ihmisoikeuksia. 

 

‘’Iloa säkenöivää järjestystä perhelainsäädäntöön!’’ 

Japanilainen oikeustieteen professori Keisuke Mark Abe työskentelee tällä hetkellä vierailevana tutkijana Englannissa Oxfordin yliopistossa ja Lontoon Kings Collegessa. Hän kertoi ihailevansa Suomen erityisesti viime vuosina hyvin kehittynyttä lainsäädäntöä LHBTQ-asioihin liittyen ja oli iloinen saadessaan pitää vierailevan tutkijan puheenvuoron Japanin perhelainsäädännön tilasta vieraillessaan Helsingissä. Keisuke Mark Abe oli kiinnittänyt huomiota Suomen, muiden Pohjoismaiden ja muutamien Euroopan maiden osalta erityisesti siihen, että kansalaisjärjestöt ja aktivistit olivat toiminnallaan aktiivisesti vaikuttaneet lainsäädännön kehitykseen.  

 Japanissa toimii seksuaali-ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia ajavia järjestöjä ja yksi näkyvimmistä on EMA-järjestö, joka pyrkii toiminnallaan vaikuttamaan tasa-arvoisen avioliittolain saamiseen Japaniin. Professori Abe arveli kysyttäessä, että tasa-arvoinen avioliittolaki voisi tulla Japanissa voimaan kymmenen vuoden sisällä. Esityksensä nimen mukaisesti hän toivoi perhelainsäädäntöön Marie Kondon kehittämää KonMari-metodia, jossa kaikesta turhasta luovutaan ja jäljelle jääville osille järjestetään oikeat paikat. Poliittisessä ilmapiirissä on havaittavissa muutoksia, jotka voisivat vielä edetessään tuoda suotuisia muutoksia ja ”säkenöivää iloa” seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville. Japani on Keisuke Mark Aben mukaan monilla tavoilla moderni yhteiskunta, mutta perheeseen ja perhe-elämään liittyvät perinteet ovat alkaneet uudistua vasta Y-sukupolven nuorten aikuisten kohdalla.    

Sonja Anttila, tohtorikoulutettava

SEDUCE-tohtoriohjelma, HEED-hanke

 

Koulutukseen integroituminen arvioinnin kohteena

Karvi on selvittänyt maahanmuuttajien integroitumista tukevia hyviä käytäntöjä. Arvioinnin kohderyhmänä olivat erityisesti 14–21-vuotiaat ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat. Kansainvälisiä hyviä käytäntöjä kartoitettiin Englannista, Irlannista, Norjasta, Saksasta ja Skotlannista. Arvioinnissa käy ilmi, että maahanmuuttajien integroitumista koulutukseen ja yhteiskuntaan halutaan tukea, mutta konkreettisia keinoja integraation edistämiseksi on ollut käytössä hajanaisesti. Hyviä käytäntöjä ovat esimerkiksi erilaiset yksilöllistä tukea tarjoavat verkkopalvelut sekä koulukseen ja työelämään integroitumista edistävät harjoitukset.

 

Arviointiryhmän puheenjohtaja, opetusneuvos Katri Kuukka toteaa, että maahanmuuttajataustaisten oppijoiden opetukseen tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja ja yksilöllistä näkökulmaa. Koulutuksen ja koulun toimintakulttuurin tulisi olla kaikkia oppijoita osallistavaa ja johtamisen ja opettamisen yhteisvastuullista. Lisäksi Kuukka muistuttaa, että yhtä avainta onnistuneeseen koulutukseen integroitumiseen ei ole. Koulutukselliset siirtymät ja siirtyminen työelämään ovat tulevaisuudessakin maahanmuuttajien integroitumiseen onnistumisessa keskeisiä, ja niihin liittyviä käytäntöjä tulee päivittää ja levittää

 

Tiedote:

https://karvi.fi/2019/05/28/karvi-selvitti-maahanmuuttajien-koulutuksen-hyvia-kaytantoja-inkluusio-tukee-koulutukseen-integroitumista/

 

Arviointiraportti

https://karvi.fi/app/uploads/2019/05/KARVI_1419.pdf

Moninaisessa koulussa jokainen on kielen opettaja

HEED –hankkeen tutkijat kouluttavat kotitalousopettajia kulttuuri- ja kielitietoisiin työtapoihin  yhteistyössä Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämispalvelut HY+:n kanssa. Kahden ensimmäisen koulutuksen jälkeen pohdimme yhdessä oppimaamme. Tekstissä on myös linkkejä lisätiedon lähteille.

 

Kuva: Hanna Posti-Ahokas

 

Oppilaitosten monet kielet ja kielitietoisuus ovat tärkeitä teemoja nykyisissä opetussuunnitelmissa. Monikielisyys ja kulttuurienvälisyys ovat läsnä työn arjessa yhä useammin, kuten tästä kansallisesta tutkimusraportista selviää.

Opetushallitus määrittelee kielitietoisuuden seuraavasti:

Kielitietoisessa koulussa kielen keskeinen merkitys oppimisessa, opetuksessa, arvioinnissa ja kaikessa toiminnassa tunnistetaan. Tämä tarkoittaa kaikkien kielten arvostamista ja luontevaa näkyvyyttä koulussa toimintakulttuurin tasolla. Opetuksessa se tarkoittaa kielitietoisia työtapoja, jotka perustuvat opettajien yhteistyölle. OPH 4:2017 KIELITIETOINEN OPETUS – KIELITIETOINEN KOULU

Täydennyskoulutuksissa pyrittiin kehittämään kotitalouden opettajien kykyä soveltaa kulttuuri- ja kielitietoisia työtapoja sekä edistää kotitalouden ja kielen opettajien yhteistyötä. Koulutuksiin kutsuttiin erityisesti kotitalouden opettajia ja suomen kielen opettajia työpareina. Moni olikin lähtenyt kouluttautumaan yhdessä kollegansa kanssa. Kaksi tähän mennessä toteutettua koulutusta keräsivät yhteensä neljäkymmentä osallistujaa perusopetuksesta, vapaasta sivistystyöstä ja ammatillisista oppilaitoksista ympäri Suomen. Nykyisten opetussuunnitelmien mukaisesti tavoittelimme laaja-alaista osaamista luovan toimintakulttuurin kehittämiseen, jossa kotitalouden opetus nivoutuu suomen kielen opetukseen. Myös kouluttajatiimimme oli moniammatillinen.

 

Kasvatus- ja kielitieteilijä, dosentti Maria Ahlholm johdatti koulutusryhmät kielen ja monikielisyyden teemoihin. Kielellisesti vastuullinen aineenopetus ja kielellisesti kestävä koulu tavoitteina herättivät pohdintoja kielen läpileikkaavasta merkityksestä. Pääsimme kokeilemaan Marian johdolla kehitettyä Toisto –menetelmää käytännön työpajoissa. Erityisesti turvapaikanhakijoiden suomen kielenopetusta varten räätälöidyn metodin koettiin soveltuvan hyvin myös kotitalouden ja kotitalousalan opetukseen. Tähän kannatta tutustua! Tässä myös ajankohtainen raportti

 

Kotitaloustieteen dosentti Hille Janhonen Abruquah esitteli kulttuuriresponsiivista pedagogiikkaa lähestymistapana moninaisuuden huomioonottamisessa ja sen hyödyntämisessä. Keskustelimme monikulttuuristen kotitalousluokkien arjesta. Osallistujat työskentelevät moninaisten kielten ja kulttuureiden keskellä. Saimme kurkistaa näihin todellisuuksiin keskustelujen ja kehittämistehtävien kautta. Kati Oikarinen ja Jenni Topp jakoivat omia kokemuksiaan opetuksen havainnoinnista ammatillisen kehittymisen välineenä.

 

Kieli- ja kulttuuritietoisuus on myös yhdenvertaisuuskysymys. Kulttuurienvälisen opettajankoulutuksen dosentti Hanna Posti-Ahokas alusti moninaisuudesta ja yhdenvertaisuudesta oppilaitoksissa. Osallistujat etsivät käsiinsä (valitettavan usein hankalasti löydettävät) oppilaitostensa tasa-arvo – ja yhdenvertaisuussuunnitelmat, joihin tutustuimme myös yhteisesti. Tiedätkö, mikä on oman työpaikkasi tasa-arvosuunnittelun tilanne? Opetushallituksen sivuilta löydät hyödyllisiä ohjeita suunnitteluun. Puhuimme myös kulttuurisista oikeuksista ja kulttuurisesta kestävyydestä. Kävimme keskustelua opettajan tarvitsemista moninaisuustaidoista ja niiden kehittämisestä. Näistä lisää, kunhan HEED –tutkimus vielä vähän etenee.

 

Kolmen lähijakson lomassa koulutettavat tekivät väli- ja kehittämistehtäviä. Tehtävät auttoivat konkretisoimaan lähipäivien antia ja pohtimaan teemoja oman työpaikan todellisuudessa. Kehittämistehtävistä julkaistaan kevään mittaan tiivistelmiä HY+:n blogissa. Nappaa täältä hyvät ideat omaan työhösi!

 

Mitä tarttui mukaan?

Alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti koulutuksessa pyrittiin vahvistamaan opettajien kielitietoisia työtapoja monikielisten oppilaiden ryhmissä ja kehittämään työtapoja, jotka tukevat oppijoiden roolia aktiivisina toimijoina kielen oppimis- ja käyttötilanteissa. Osallistujapalautteessa erityisesti Toistomenetelmä sai konkreettisuudestaan kiitosta. Koulutuksen sisältöä pidettiin yleisesti onnistuneena ja hyödyllisenä.

 

Kiitos monipuolisesta koulutuksesta. 🙂  Ihanaa oli saada uutta tietoa asiantuntevilta luennoitsijoilta.

Kurssin aihe on mielenkiintoinen. Olen tyytyväinen saamiini konkreettisiin keinoihin, joilla auttaa kielenoppimisessa. Osa on jo käytössä, mutta niitä voi vielä jalostaa lisää näiden ideoiden avulla.

Hyvä pysähtyä pohtimaan omaa opetusta, ja kuulla kollegojen mietteitä ja ideoita sekä asiantuntijoiden teoriataustaa asioille.

 

 

Koulutus tarjosi osallistujilleen tarpeellisen tilaisuuden keskittyä oman työn kehittämisen äärelle.  Kouluttautuminen yhdessä kollegoiden kanssa koettiin antoisaksi. Kuten usein täydennyskoulutuksessa, jotkut jäivät kaipaamaan vieläkin konkreettisempaa apua omaan työhön. Laajojen aiheiden käsittely ja erityisesti keskustelu vaatisivat enemmän aikaa.

 

Osana Opetushallituksen rahoittamaa kielitietoisuus taitoaineissa –hanketta toteutettava koulutus Kotitaloustunneista tehoa maahanmuuttajien kielenoppimiseen on toteutettu kaksi kertaa syksyllä 2018 ja talvella 2019. Kolmas, tällä tietoa viimeinen koulutus järjestetään syksyllä 2019.

Opetushallituksen rahoittama koulutus on maksuton. Tiedotamme koulutuksesta lähempänä myös HEED –hankkeen kanavilla. Tervetuloa mukaan!

 

Hanna Posti-Ahokas

Kotitalousopetuksen arvointi Ruotsissa: miten moninaisuus ja tasa-arvo tuodaan luokkatilanteisiin?

Svenska kommiteen för hushållsvetenskap järjesti tammikuussa 2019 kotitalousopettajien ja opettajankouluttajien tapaamisen, jossa käsiteltiin kotitalousopetuksen arviointia. Skolinspektionen (Kouluasioiden tarkastusvirasto) on ensimmäisen kerran tekemässä laajempaa arviointia kotitalouden opetuksesta ja oppimisesta Ruotsissa.

Arvioinnista on valmistunut tarkastajien kouluvierailuja (23 koulua) koskeva raportti ja varsinainen yhteenvetoraportti on valmistumassa lähiviikkoina.

Sain mahdollisuuden kommentoida yhteisessä työpajassa näiden kouluvierailujen tuloksia. Aineisto on jäsennetty kahden pääkysymyksen mukaisesti: miten opetus vastaa opetussuunnitelman sisältöjä ja millaisia didaktisia ratkaisuja tarkastajat pääsivät havainnoimaan oppituntien aikana. Oppituntien sisällöt vastasivat varsin hyvin opetussuunnitelmaa, paitsi teeman ’tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ’osalta. Tämä näkyi erityisesti siinä, että usein tunneilta puuttui yhteinen reflektio tasa-arvoisesta työnjaosta kotitalouden töissä (’arbetsfördelning i hemmet ur jämställdhetsperspektiv’).

Didaktisten ratkaisujen osalta havaittiin, että kotitalouden oppimisympäristö oli pääsääntöisesti turvallinen, kannustava ja oppilaita kunnioittava. Samoin kuin Suomessa oppimisen arvioinnissa näyttäytyi vaihtelua ja aineisto esittääkin jatkokysymyksiä: miten hyvin tyttöjen ja poikien arviointi noudattaa yhdenvertaisia kriteereitä. Oppilaan oppimistehtävien eriyttämiseen ja aktivointiin liittyvät haasteet näyttäytyivät myös varsin samanlaisina kuin Suomessa. On myös tärkeää, että oppilaat saavat itse kantaa vastuuta työnjaosta oppitunneilla.

Kouluvierailuista voidaan yhteenvetona nostaa esiin haasteita, jotka koskettavat myös suomalaista kotitalousopetusta:

– Mitä tasa-arvoinen arki kodeissa tarkoittaa? Miten sitä voidaan erilaisten oppimistehtävien kautta tarkastella kotitalousopetuksessa?

– Mitä moninaisuus (mångfald) arjessa oikein tarkoittaa?

– Miten yhdenvertaisuutta kodeissa voidaan tarkastella monipuolisemmin, esimerkiksi ottamalla huomioon gender-näkökulman, perheiden erilaisuuden ja arjen erilaiset tarpeet?

– Millä tavoin voidaan välttää arvottamasta erilaisia arjen ratkaisuja oikein/väärin-asteikolla?

Toisaalta on tärkeää, että oppiaineessa tarkastellaan sitä ’mikä on ok’ ja mikä ei. Esimerkkinä vaikka some-käyttäytyminen tai toisten oppilaiden/perheenjäsenten huomioiminen yhdenvertaisuusnäkökulmasta.

Haastavien teemojen, kuten moninaisuus, demokratia, suvaitsevaisuus, tasa-arvoisuus ja kestävä kehitys, operationalisointi luokkatilanteisiin, oppimis- ja keskustelutehtäviksi ei ole helppoa Ruotsissakaan. Kotitalous-oppiaine (hem- och konsumentkunskap) antaa näihin teemoihin kuitenkin mahdollisuuden tarkastella niitä arjen lähtökohdista käsin. Arki koostuu moninaista palapelin paloista, joista voi rakentaa loputtomasti erilaisia kuvia. Kuvia, jotka kuvaavat erilaisia koteja ja niiden arkista elämää. Ja myös erilaisia arvopohjaisia ratkaisuja, joihin ei ole olemassa oikeita vastauksia.

Teksti: Päivi Palojoki

 

Sukupuolentutkimuksen opiskelusta uusia näkökulmia omaan työhön?

Alkavan lukuvuoden kynnyksellä moni etsinee tuoreita virikkeitä omaan työhön ja ajatteluun.  Tai ainakin toivoisi, että uutta virtaa ja innostusta löytyisi jostakin. HEED –kollegoiden kanssa olemme pohtineet, kuinka  sukupuoli on vuosien myötä kasvanut yhdeksi oman ammatillisuutemme ja kiinnostuksemme ydinteemaksi. Tässä muutama ajatus pohdittavaksi; iloksi ja ehkä inspiraatioksikin.

Tämä  blogiteksti sai inspiraationsa sukupuolentutkimuksen tohtoriopiskelijan Astrid Joutsenon mainiosta kiteytyksestä:

Kuva: www.vastapaino.fi

”Suosittelen sukupuolentutkimusta sellaiselle, joka on kiinnostunut kriittisestä tiedon tuottamisesta ja on innokas yhdistämään monia näkökulmia ja tutkimaan niiden suhteita, tekemään synteesejä ja katsomaan kriittisesti omia ja toisten ajatuksia ja tekoja. Sellaiselle, joka tuntee, ettei ole löytänyt omaa paikkaansa tai joka on jumahtanut paikalleen. Sellaiselle, joka sietää epämukavuutta ja on rohkea ja joka on tästä ajasta kiinnostunut. Kaikille, jotka ovat hakeutuneet opiskelemaan yliopistoon oikeastaan.”

 

Mielestäni sukupuoli on kiehtova juuri moninaisuudessaan ja monitasoisuudessaan – sen kautta voidaan nähdä pieniä arkisia käytänteitä (Miksi päiväkodissa tyttöjä ja poikia kannustetaan erilaisiin leikkeihin? Miksei jumiutuneista kotityöroolituksista päästä jo eroon?), koulumaailman epäyhdenvertaisuutta (Miksi poikien opintomenestys on keskimäärin heikompaa? Mikseivät kaikki uskalla mennä liikuntatunnin jälkeen suihkuun?) tai laajempia yhteiskunnallisia rakenteita – palkkaeroja, työuria, perhepolitiikkaa.

Kotitalousopettajaopiskelijoiden kanssa teemme harjoituksia, joissa laitamme päähän kuvitteelliset sukupuolentutkijan silmälasit ja tarkastelemme arkisia ilmiöitä ja mediaa niiden läpi. Stereotypiat, valta, epätasa-arvo ja välillä vaikeasti hahmotettava intersektionaalisuuskin näyttäytyvät jatkuvasti ympärillämme. Alkuahdistuksen hälvettyä tämä tietoisuus antaa meille välineitä edistää yhdenvertaisuutta omassa arjessamme, työssämme ja yhteisöissämme. Voimme löytää oikeita sanoja, toimintatapoja ja arvokkaita keskusteluja, jotka auttavat rohkeasti eteenpäin.

Jokapäiväisissä keskusteluissa sukupuoli ja tasa-arvo redusoituvat usein vastakkainasetteluihin: tytöt ja pojat, miehet ja naiset, feministit ja sovinistit. Moni ei jaksa tähän ainaiseen jankkaamiseen edes lähteä. Vaikeneminen ei kuitenkaan muuta mitään. Hiljaisuus on hyväksymistä. On tärkeä etsiä ja löytää itseä kiinnostavia näkökulmia ja omaan suuhun sopivia sanoja. Avata suunsa ja alkaa muuttaa maailmaa.

 

Kuinka pääsen alkuun?

Itseopiskelun voi aloittaa esimerkiksi näillä kirjoilla, joita saa kirjastoista tai joiden hankinnan voi vähentää verotuksessa ammattikirjallisuutena:

Husso & Heiskala 2016: Sukupuolikysymys

Saresma, Rossi & Juvonen 2010: Käsikirja sukupuoleen

Ojala et al. 2018: Feministisen pedagogiikan ABC (ilmestyy syyskuussa 2018)

 

Kiinnostaako yliopisto-opinnot?

Tässä aiemmin sivuamani artikkeli Helsingin yliopiston maisteriohjelmasta.

Helsingin Yliopiston avoin yliopisto tarjoaa myös verkko –opintoja, joita voi suorittaa kurssi kerrallaan.

Yliopistojen HILMA –verkosto kerää yhteen opetusta ja muuta ajankohtaista.

 

Kuinka voin pitää sukupuolen teemoja mukana (some)arjessa? 

Tietenkin seuraamalla HEED:iä Facebookissa! Myös HILMA:a voi seurata Facebookissa. Aktivistihenkisille suosittelen tutustumista esim. Naisasialiitto Unionin sivuun ja toimintaan.

 

Hanna Posti-Ahokas

HEED -hankkeen tutkija

Pride!

Pride on rakkauden, ilon ja moninaisuuden juhla. Toisaalta Pride on samaan aikaan ihmisoikeustapahtuma, jonka yhteydessä nostetaan esille seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöjen elämään ja oikeuksiin liittyviä epäkohtia. On tärkeää juhlia jo saavutettua tasa-arvoa, mutta yhtä tärkeää on muistaa, että työn on jatkuttava edelleen.

Kuva: Helsingin kaupunki, Pride -kulkue 2017

Lauantaina on jälleen tilaisuus osoittaa julkisesti tukensa seksuaali- ja sukupuoli-vähemmistöihin kuuluville, kun vuodesta 2006 järjestetyn Helsinki Priden kulkue marssii läpi kesäisen kaupungin.

Pride on kansainvälinen liike, joka puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhtäläisiä oikeuksia yhteiskunnan jäseninä. Monimuotoisuus sekä ihmisten ylpeys omasta seksuaalisuudestaan ja sukupuoli-identiteetistään ovat keskeisiä pride-liikkeessä. Viime vuonna Helsinki Priden kulkueeseen ja sen jälkeiseen kaikille avoimeen puistojuhlaan osallistui noin 35 000 ihmistä.

Opettajien ammattijärjestö OAJ on ottanut kantaa tasa-arvon puolesta  ja osallistuu tänäkin vuonna kulkueeseen. Martat on myös tuonut yksiselitteisesti ilmi, että järjestön arvopohjan mukaisesti kaikki ovat tervetulleita toimintaan omina itsenään. Marttojen kehittämispäällikkö Terhi Lindqvist toteaa, että perhemuodot ovat tosiasiassa olleet moninaisia koko järjestön olemassaolon ajan, mutta vasta nykyään erilaiset perheet tunnistetaan ja tunnustetaan.  Martat osallistuu kulkueeseen osana Naisjärjestöjen keskusliittoa ja he ovat kutsuneet mukaan marssimaan kaikki Martat ystävineen ja perheenjäsenineen.

Lukuisat yritykset ovat tänä vuonna osoittaneet tukeaan Helsinki Pridelle sponsoroimalle tapahtumaa ja tuomalla tukensa julki esimerkiksi sosiaalisen median välityksellä. On upeaa, että yritykset ja yhteisöt osallistuvat prideviikkoon, mutta vielä merkityksellisempiä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kannalta on näiden ihmisryhmien huomioiminen vuoden muina viikkoina. Mikäli vaatemerkin nimi  on valmiiksi tiettyä normia vahvistava ja ihmisiä pois sulkeva, ei näennäisesti kaikki mukaan ottava mallisto prideviikon kunniaksi ole todellista huomioonottamista.

 

Kuinka voin itse edistää tasa-arvoa ja monimuotoisuutta?

Setassa koulutussuunnittelijana toimiva Marita Karvinen on koonnut keinoja   joiden avulla opettaja voi edistää arjen koulutyössä tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Vastaavia keinoja kotitalousoppiaineen osalle on tässä blogissa maaliskuussa 2017 julkaistuissa viidessä teesissä, joissa keskitytään erityisesti oppimateriaalin kriittiseen tarkasteluun. Yritysmaailmassa on todettu, että moninaisuuden järjestelmällinen huomioiminen parantaa työntekijöiden hyvinvointia ja tämän seurauksena yrityksen tulosta. Tästä voisi ottaa mallia myös suomalaiseen koulutusjärjestelmään kouluttamalla peruskouluihin ja toisen asteen oppilaitoksiin monimuotoisuusagentteja, jotka edistäisivät työyhteisöissään tasa-arvon toteutumista. Kotitalousopettajat olisivat luontaisia monimuotoisuusagentteja, koska oppiaineen sisällöt liittyvät kiinteästi kotiin, perheeseen ja hyvinvointiin.

Kuva: https://pixabay.com

HEED-hanke toivottaa kaikille upeaa Helsinki Pride-viikonloppua!

 

Sonja Anttila

HEED –hankkeen tutkija

Milloin sukupuolella on väliä?

Haastamme (itseämme) miettimään,  onko sukupuolen määrittely tai sukupuolen perusteella tehtävä jako kussakin tilanteessa tarpeellista tai hyödyllistä vai onko se vain tapa.

Kyselylomakketta laatiessamme pohdimme,                                                         kuinka vastaajia pyydetään määrittelemään sukupuolensa. Päädyimme käyttämään Trasek ry:n suosittelemaa mallia: nainen/ mies/ muu/en halua kertoa.

Mies/nais binäärijaottelun purkaminen ja sukupuolen määrittelyn laajentaminen on tärkeää ja mahdollista monissa yhteyksissä. Lomakkeiden kehittäminen on hyvä esimerkki työstä, joka edistää yhdenvertaisuutta ja antaa tilaa sukupuolen moninaisuudelle. Hyvää vauhtia lisääntyvät sukupuolineutraalit wc:t ovat toinen konkreettinen esimerkki turhien rajojen purkamisesta.

Trasek ry  (potilasjärjestö, joka ajaa trans- ja/tai muunsukupuolisten sekä intersukupuolisten perus- ja ihmisoikeuksia) on koonnut tiiviin ohjeistuksen ammattilaisille.

Poimintoja:

  • Käytä toisesta aina sitä nimeä, jolla hän toivoo tulevansa kutsutuksi
  • Viittaa toiseen niillä termeillä joita toinen toivoo
  • Jos olet epävarma, kysy äläkä oleta
  • Kun teet asiakkaasta kirjauksia niin huomioithan että vähemmistöstatuksen paljastavat kirjaukset saattavat altistaa asiakkaan syrjinnälle myöhemmin.

2015 julkaisema Tietopaketti sukupuolen  moninaisuuden huomioimisesta oppilaitoksille, työpaikoille ja viranomaisille tarjoaa tietoa ja välineitä käytännön työhön ja suunnitteluun.

 

Kahdeksannen luokan oppilaat keskustelivat tasa-arvoisesta avioliittolaista

Kotitalousopettajaopiskelijat Aino Tuominen ja Linda Weckström toteuttivat opetusharjoittelussaan keskustelutuokion tasa-arvoisesta avioliittolaista, hääjuhlista ja kotitöiden jakautumisesta samaa sukupuolta olevien parien perheissä. Idea on vapaasti käytettävissä!

 

Työmme tavoitteena oli selvittää nuorten asennoitumista ja käsityksiä seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Aihe on mielestämme tärkeä ja ajankohtainen tasa-arvoisen avioliittolain voimaan astumisen vuoksi. Suomi juhlii tänä vuonna myös 100-vuotista taivaltaan ja mielestämme suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat arvoja, joita kaikkien suomalaisten tulisi vaalia. Keskustelun tavoitteena oli herätellä oppilaita pohtimaan sitä, mitä tasa-arvo tarkoittaa, sillä se ei ole pelkästään naisten ja miesten välinen asia vaan koskee myös samaa sukupuolta olevia ihmisiä. Keskustelutuokion voikin nähdä koulun tasa-arvokasvatusta tukevana toimintana. Tavoitteena oli myös harjoitella oman mielipiteen esittämistä sekä muiden kuuntelemista.

Toteutimme projektimme ryhmäkeskusteluna koko luokan (13 oppilasta) kesken. Tunnin teemana olivat häät ja olimme valmistelleet ryhmäkeskustelun alkuun teemaan soveltuen itsellemme näyttävän sisääntulon häämarssin soidessa taustalla. Esitimme naisparia, joka saapui alttarille ja olimme pukeutuneet mustaan alaosaan ja valkoiseen yläosaan. Oppilaat istuivat kaikki yhden pitkän pöydän ympärillä. Sisääntulon jälkeen kysyimme oppilailta seuraavat kysymykset:

1. Tiesittekö, että Suomessa astui voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki tänä vuonna?
2. Tiedättekö ketään pariskuntia, jotka ovat samaa sukupuolta?
3. Miten uskotte esimerkiksi naisparin pukeutuvan häihin? Onko molemmilla hääpuku?
4. Miten uskotte työnjaon hoituvan kotitalouksissa, joissa molemmat parisuhteen jäsenet ovat esim. miehiä? (kuka hoitaa “naisten” ja “miesten työt”)

Oppilaat olivat tietoisia siitä, että Suomessa oli astunut voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki, mutta eivät kokeneet sen olevan heitä erityisen lähellä oleva asia, sillä kukaan ei (ei ainakaan myöntänyt) tuntenut samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa. Oppilaat tuntuivatkin suhtautuvan tasa-arvoiseen avioliittolakiin melko neutraalisti, kukaan ei ainakaan kertonut olevansa vastaan. Pohtiessaan hääpukeutumista oppilaat olivat sitä mieltä, että hääpari saisi itse valita, mitä laittaa omissa häissään päälle. Tämä herätti kuitenkin muutamia kommentteja siitä, että jos kaksi miestä menee naimisiin ja heillä on molemmilla mustat puvut, ei häissä tällöin ole luonnollisesti hääpukua kantavaa henkilöä, mikä tuntuisi heistä oudolta. Yksi oppilaista totesi kuitenkin, että voivathan miehetkin pukeutua valkoisiin ja tämä tuntui muista hyvältä vaihtoehdolta. Työnjakoon samaa sukupuolta olevan pariskunnan kotitaloudessa oppilaat suhtautuivat mielestämme hyvin liberaalisti ja olivat sitä mieltä, ettei nykyään ole erikseen naisten ja miesten töitä ja pariskunta sopii itse keskenään, miten he haluavat kotityöt jakaa.

Teksti: Aino Tuominen ja Linda Weckström

Mitä tapahtuu kun opetusryhmään tulee kuuro opiskelija ja viittomakielen tulkkeja?

Kotitalousopettajaopiskelijat Jenni Topp, Kirsi-Marja Ajosenpää ja Kirsikka Vihtari perehtyivät ammatilliseen opetukseen kuuron opiskelijan näkökulmasta. Kattavat vinkit opetuksessa huomioitavista asioista syntyivät yhteistyössä kokiksi valmistuvan opiskelijan, ammatillisten opettajien ja viittomakielen tulkkien kanssa. Useimmat asiat ovat tärkeitä huomioida myös peruskoulun kotitalousopetuksessa. Nämä vinkit kannattaa laittaa talteen! 

Vinkkilista opettajille (printtaa Vinkkilista tästä)

 

Kuuron opiskelijan kohtaaminen ja huomioiminen opetuksessa

Ryhmäytyminen

Kuuron oppilaan ryhmäytymistä tukevat= tulkit ja opettajan ohjauskäytänteet

  • Kuuro oppilas ei voi keskustella ja työskennellä samanaikaisesti.
  • Tietoisuus lisää avointa kommunikointia. Viittomakielestä ja kuurojenkulttuurista on hyvä kertoa kaikille ryhmän jäsenille ja keskustella asiasta heti alussa. Kaikkien ryhmän jäsenten tietoisuus kuuroudesta ja kuurojen kanssa kommunikoinnista auttaa kuuroa opiskelijaa ryhmäytymään.
  • Ryhmäytymistehtävät, joissa ei tarvita puhetta soveltuvat kaikille. Esimerkiksi: pantomiimit, leikit, eleiden ja ilmeiden käyttö sekä kirjoittaminen. Ei tarvita tulkkeja ja ne mahdollistavat kuuron toiminnan tasavertaisesti muiden kanssa.
  • Työparien vaihtaminen, jotta kaikki tutustuvat kaikkiin ja ryhmäläiset tottuvat työskentelemään kuuron kanssa.
  • On tärkeää, että kuuro opiskelija pääsee helposti mukaan ryhmän sisäisiin keskusteluihin. Koska viestintä ryhmissä tapahtuu suomeksi kirjoittamalla, on opettajan löydettävä keinoja varmistaa, että myös kuuro opiskelija on ymmärtänyt keskustelujen sisällön.

Opetukseen liittyvät järjestelyt

Kuuron äidinkieli ei ole suomi ja viittomakieli on kirjavaa= Viittomia kehitetään jatkuvasti ja ne poikkeavat usein toisistaan. Nämä tulee ottaa huomioon opetuksessa.

  • Tulkki ei ole kääntäjä kieltenopetuksessa.
  • Materiaalit kannattaa antaa kuurolle opiskelijalle ja tulkeille jo edellisenä päivänä, jotta niihin voi tutustua rauhassa.
  • Itsenäistä opiskelua vaikeuttaa usein huono luku- ja kirjoitustaito. Avuksi ovat opiskeltavan aiheen tai alan sanastot ja yleisesti käytettävien termien kuvaukset, kuvasanakirjojen hyödyntäminen, tulkit voivat tulkata opiskelijalle suomenkielisiä ohjeita ja tekstejä, jos tämä auttaa ja nopeuttaa opetustilanteita.
  • Ajan antaminen on tärkeää, koska kuuron opiskelijan lukeminen voi olla hidasta ja hän saattaa joutua tarkistamaan suomen kielen sanoja lukiessaan ohjeita tai tekstejä oppikirjoista.

 

Tilat ja esteettömyys, turvallisuus= Turvallisuusasioiden läpikäynti koko ryhmän kanssa tärkeää

  • Kuuro ei kuule merkkiääniä, kuten esimerkiksi palohälytystä, uuneja, tiskikonetta, viallisia laitteita, varoitushuutoja tai keskusradion kautta tulevia ilmoituksia.
  • Kuuro ei kuule, jos kuljet hänen takanaan kuumien tai terävien esineiden kanssa. Tästä olisi hyvä huomauttaa esimerkiksi koskettamalla.
  • Kuurojen kulttuuriin kuuluu myös vahvasti tapa ilmoittaa, mikäli poistuu tilasta. Jos lähdet esimerkiksi vessaan tai hakemaan jotakin toisesta tilasta, ilmoita tästä aina.
  • Kuuron opiskelijan oppimisen tueksi on olemassa erilaisia apuvälineitä. Esim. vilkkuvat valot, täristimet ja puhelimen värinä hälytys.  

Opettajan toiminta= Opettajan liikkeiden ja puheen tulee olla rauhallisia.

  • Kuuro ei pysty seuraamaan puhetta ja tekemistä samaan aikaan eli puhu ensin ja näytä sitten.
  • Samalla opettajan tulisi huomioida, että tulkilla on riittävästi aikaa tulkata eli viiveet ja tauot ovat tarpeellisia.
  • Kuuro opiskelija ei voi seurata tulkkausta samanaikaisesti, kun työskentelee, jolloin työskentely vie enemmän aikaa.
  • Visuaalisuus ja konkreettiset esimerkit tehostavat kuuron oppimista
  • Tulkit apuna opetuksen suunnittelussa
  • Istumajärjestys niin, että kuuro näkee kaikki muut, jolloin hän voi tulkita myös eleet, ilmeet ja liikkeet.
  • Muiden aistien hyödyntäminen eli katsekontakti ja kosketus toimivat kommunikaation välineinä
  • Kuuro oppilas haluaa tulla kohdelluksi samalla tavalla kuin muutkin eli samanlainen kohtelu, arviointi ja vaatimukset
  • Taukojen merkitys. Pitkät luennot tai teoriatunnit ovat sekä tulkeille että kuurolle opiskelijalle raskaita.
  • Kanna mukana kynää ja muistivihkoa, johon voi kirjoittaa nopeita kommentteja tai ohjeita, mikäli tulkit eivät satu olemaan paikalla. Erilaiset kuvalliset käyttöohjeet ja manuaalit ovat myös hyviä tukimateriaaleja.

Yhteistyö= Hyvä yhteistyö tulkkien, opettajan ja kuuron opiskelijan välillä parantaa oppimista ja tulkkauksen laatua. Tärkein ja merkittävin on yhteinen ymmärrys asioista.

  • Kuuro opiskelija ja tulkit voivat opettaa muille viittomakielen perusteita ja arjessa yleisesti käytettäviä viittomia. Nämä helpottavat arjen kommunikointia ja tuovat kuurojen ja kuulevien kulttuuria lähemmäs toisiaan.

Tiedottaminen

Tiedottaminen ja pelisäännöt tehdään heti alussa= Opettajan on selvitettävä miten toimii kuuron opiskelijan ja tulkkien välinen yhteistyö. Sekä mikä on tulkkien rooli opetustilanteessa. Tämän jälkeen hän tiedottaa asiasta muille ja kertoo pelisäännöt

  • Opettajille voi järjestää infon koskien opetuksellisia asioita ja opettajien tehtävä on tiedottaa muuta henkilökuntaa
  • Opettajan on hyvä selventää kaikille opiskelijoille tulkkien rooli: Tulkit ovat oppilaitoksessa ainoastaan tulkkaamassa, eivätkä avustajina tai apuopettajina.
  • Tulkeilla on työnsä puolesta myös vaitiolovelvollisuus. Tämä tarkoittaa, että he eivät voi kertoa esimerkiksi opettajalle, kuinka työssäoppimispaikalla sujuu. 

Ajoissa tiedottamisen tärkeys= Lukujärjestykseen ja aikatauluihin sekä koulun ulkopuolelle sijoittuvaan opetukseen liittyvät seikat.

  • Tulkit toivoivat, että heitä kohdeltaisiin osana työyhteisöä ja esimerkiksi avaimet, kulku- ja parkkiluvat, työvaatteet sekä pukuhuoneet ja taukotilat tulisi olla selvillä heti, kun työt oppilaitoksessa alkavat.
  • Opintojen huolellinen suunnittelu ja niistä tiedottaminen etukäteen auttavat tulkkeja suunnittelemaan omat työpäivänsä kuuroa opiskelijaa parhaiten palvelevaksi.
  • Jos opetuksessa tai työssäoppimispaikalla ei jostain syystä tarvittaisi tulkkia joka päivä, tulisi tämä ilmoittaa hyvissä ajoin.

Työssäoppimiseen liittyvä tiedottaminen= tärkeää myös tässä vaiheessa muistaa tiedonkulku

  • Opettaja voisi olla kuuron opiskelijan mukana työssäoppimisen aloituksessa ja esimerkiksi kahtena ensimmäisenä työpäivänä.
  • Työpaikalle olisi tärkeää kertoa koulussa havaitut hyvät käytänteet ja tulkkien toimintatavat.