Month: January 2019

Kun viime päivien aikana luonnonolot ovat tuoneet tuvan täydeltä lunta, on se onnistunut hidastamaan minua kirjoittamasta uutta lukua eeppiseen saagaani GIS-opinnoista (viivästymiseen on voinut myös vaikuttaa maailmaan putkahtamiseni vuosipäivä, jota juhlistaessa tosin keksin luvun otsikon, huraa!!). Mutta silti minun tulee ottaa mallia koko kansan tuntemasta mummosta, kun lumi hänet saartoi, ja jatkaa eteenpäin opinnoissani. Toisella kurssikerralla kun päästiin jo syventymään QGIS:n ominaisuuksien kinoksiin, kun tarkastelun alla olivat projektiot sekä niiden vaikutukset karttakuviin.

Alla olevat kuvat kuvastavan kaunista Suomi-neitoamme hänen tunnetuimmassaan ja mahdollisestikin tarkimmassa olomuodossaan. Kuvissa Suomi on kuvattu ETRS-TM35FIN projektiossa. Nykyisin tämä projektio on eniten käytössä Suomessa, kun tehdään karttoja Suomen alueelta. Kuvissa Suomi on jaettu kunnittain ja kuvat sisältävät tietoa siitä, miten eri karttaprojektiot vaikuttavat Suomen kuntien kokoon kartalla. Vertailukohteena tehtävää suorittaessa on käytetty LAEA-projektion tietoja, missä pinta-alat ovat oikean kokoiset.

Kuvassa 1 suurennuslasin alle on päätynyt pahamaineinen, löytöretkien aikaisten merimiesten rakastama Mercatorin projektio. Selitettä ensimmäistä kertaa katsoessa, tulee melkein mieli hieraista silmiään. Voiko se olla totta? Täytyyhän luvuissa olla pilkkuvirhe! Ehei ystäväiseni, Mercatorin projektiossa Suomen eteläisimmätkin kunnat ovat saaneet yli 200 prosenttisen kasvupyrähdyksen ja Norjan rajatuntumassa luvut ovat paikoittain jo 700% yläpuolella. Mercatorin projektiossa maapallon napoja lähestyttäessä alueiden koot suurenevat, mikä johtaa kuvan 1 kaltaisiin tuloksiin.

 

Toisena osallistujana tutkimukseemme oli osallistunut Robinsonin projektio. Kuvassa 2 selite tuskin aiheuttaa sydänkohtauksen vaaraa kenellekkään, kun eroavaisuudet LAEA-projektion kuvaamaan Suomeen ovat suhteellisen pienet. Tämä johtuu siitä, kuten Kirsi blogissaan ilmaisee, että Robinssonin projektio on kompromissiprojektio, missä vääristymät halutaan pitää mahdollisimman pieninä. Siitä huolimatta, jälleen pohjoisissa osissa Suomea eroavaisuudet LAEA-projektioon ovat suuret.

Tekemieni karttojen sisältö ajaa mielestäni asiansa, mutta jälkikäteen mietittynä karttojen värimaailmaa olisi voinut muuttaa vähemmän pahaan enteileväksi. Toisaalta punertava väri voi sopia hyvin varoittamaan projektioiden mahdollisesta vääristämisestä, ja kuten Elina hyvin kirjottaa, oikean projektion valinta on karttaa ladittaessa tärkeää. Karttojen sisältöjen eroavaisuuksien huomaaminen on myöskin hieman haastavaa, koska jälleen kerran, sopivan luokkamäärän löytäminen oli vaikeaa. Tuloksena monet kunnat ovat samassa luokassa molemmissa kuvissa.

Vaikka kurssikerta sujuikin ensimmäistä kertaa helpommin ja sujuvammin, kun QGIS:n tietyt ominaisuudet olivat jo jokseenkin tiedossa, ei tälläkään kertaa säilytty ilman verenpaineen nousua. Tehtävää tehtäessä ja toista projektiota etsiessä ei attribuuttitaulukon kanssa taistelmisesta olla tulla mitään. Lukuisien yritysten jälkeen pinta-alalaskut tuottivat mahdottomia lukemia, eikä ohjeista tuntunut olevan apua. QGIS huusi minulle, kuin Gandalf konsanaan Morian kaivoksissa Khazad-dûmin sillalla Balrogille, tästä et tule pääsemään ohi.  Lopulta kuitenkin ratkaisu löytyi, ja tehtävä saatiin suoritettua loppuun laskujen tuottaessa järkevät tulokset ja karttojen valmistuttaessa.

Ja jälleen kerran yksi taisto QGIS:n kanssa saatiin päätökseen. Ensi kerralla vastustajallani on varmasti uudet temput hihassaan, mutta minä olen kokemuksia rikkaampi ja olen valmis uuteen haasteeseen.

 

Lähteet:

Ylinen, Kirsi. You can do it (25.1.19) https://blogs.helsinki.fi/yxkirsi/2019/01/25/you-can-do-it/ (luettu 29.1.19)

Huhtinen, Elina. Viikko 2 – projektion vaikutus karttaan (23.1.19) https://blogs.helsinki.fi/huhelina/2019/01/23/viikko-2-projektion-vaikutus-karttaan/ (luettu 29.1.19)

Noniin ja taas mennään QGIS:n takii.

Tällä kertaa kirjoitellaan kurssikertojen välissä, kun QGIS:n kiehtova maailma kiinnosti vapaa-ajallakin. Päätin haastaa muistini sekä taitoni ja testata, kuinka hyvin saisin kartan tehtyä omin avuin. Harmikseni jouduin toteamaan, etten vielä ollutkaan edes ohjelman perusteita ottanut kunnolla haltuun, vaan jouduin tukeutumaan Sohville leiriytyneisiin kanssaopiskelijoihin.

Päätin tehdä toisen kartan Suomen kuntien maastamuuttajien lukumääristä. Viime vuosina maahanmuuttajista on puhuttu niin paljon, että päätin sukeltaa sen vastakohtaan paneutuvien tilastojen syövereihin. Valintani osoittautui todelliseksi kultakaivokseksi, joka saattoi tosin olla täynnä katinkultaa, näkökulmasta riippuen. Maastamuuttajien lukumäärät osoittautuivat vaihtelevan sen verran paljon, ettei järkevää luokkajakoa tuntunut löytyvän. Jos luokkia oli liian vähän, oli luokkien sisäiset muutokset turhan laajat sekä värimaailma muuttui turhan vaaleaksi kokonaisuudessaan. Liian monta luokkaa, ja luokkien kokonaismäärä oli jo niin päätä huimaava ja selite epäselvä, että se vaati jo hetken kokoselällä istumista. Pitkän kamppailun ja pähkäilyn jälkeen kultainen keskitie kuitenkin löytyi ja tunnetun suomalaisen rap-duon sanoin “homma etenee”.

Tallenna-painike, tuo kaikkien tuntema korppu (kuten Jeesus, iänikuinen ja vanha sekä pelastuksen ikonina tunnettu) oli päässyt unotumaan minulta muutaman kerran minulta, ja näin ollen QGIS:n kaaduttua romahtaen, kuin Goljat Daavidin kivestä, jouduin aloittamaan työni usemman kerran alusta.
Tämä toisaalta oli osittain hyödyllinen asia, sillä kuten vanha latinan kielinen sanonta käy “repetitio est mater studiorum“. Kertauksesta on varmasti apua, sillä toistojen ja työn teon myötä, kuten Jaisa Nykänen blogissaan totesi, hämmennys ohjelman kanssa työstämisessä väistyy oppimisen tieltä.

Ja näin päättyy jälleen yksi seikkailu paikkatiedon maailmassa. Seuraavaa kurssikertaa odotellaan jo ja mitä kaikkea se tulee pitämään sisällään…

 

Lähteet:

Nykänen, Jaisa. Ensikosketus QGIS:iin (19.1.19) https://blogs.helsinki.fi/jaisa/ (luettu 22.1.19)

Tässä sitä sitten ollaan. En ikinä olisi uskonut, että tämäkin päivä koittaa. Alan kirjoittamaan blogia. Huhhuh. Kieltämättä vähän jännittää millainen sekametelisoppa tästä tulee, mutta oppimisen, tiedonjanon sammuttamisen sekä uusien kokemusten hankkimisen perässä eiköhän tästäkin suosta mennä yli niin että heilahtaa.

Vaikka blogin kirjoittaminen jännittääkin, odotan tämän kurssin sisältöä innolla. Geoinformatiikka kiinnostaa minua erittäin paljon ja sainkin heti ensimmäisellä kurssikerralla nauttia uusien asioiden oppimisesta. QGIS oli täysin uusi työkalu minulle, joten kaikki oli aivan uutta ja ihmeellistä. Kuten Johanna Mölsä blogissaan sanoi, oli ohjelma aluksi hieman epäselvä, mutta ajan kanssa kätevyys ja hyödyllisyys kävivät ilmi pian (Mölsä 2019). Kartan luominen sekä sen tietojen muokkaaminen aina kuvan väreistä attribuuttitietojen muokkaamiseen onnistui yllättävän helposti (tosin aluksi ohjeistusta piti seurata erittäin tarkasti).

Kurssikerran aikana valmistettu kartta Itämeren valtioiden typpipäästöistä toimi oivallisesti ensiaskelten ottamisessa QGIS:n maailmaan. Perustyökalut tulivat kurssikerran aikana nopeasti tutuiksi ja seuraavana päivänä kartan muokkaaminenkin onnistui, vaikkakin vieressä olleet henkilöt saattoivatkin kuulla muutaman turhautumista tai hämmästelyä muistuttavan äännähdyksen ohjeita muistellessani ja oikeita työkaluja etsiessäni.

Kartassa kuvataan kaikkien Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöt prosenttuaalisina osuuksina kaikista päästöistä. Kartta kuvaa eri värein valtioiden päästöjen määrää, punainen väri kuvastaa suuria päästömääriä, kun taas sininen ja vihreä pieniä päästömääriä. Kellertävän värin omaavat maat sijoittuvat päästöissään puolivälin keskipaikkeille.

Kartta kuvastaa selkeästi eri valtioiden väliset päästöerot, mutta päästöarvojen mukaan jaettujen luokkien väliset erot ovat melko vaihtelevat ja osittain hajonta on mielestäni turhan suuri. Esimerkiksi Puola sijoittuu 13.3 – 33.7 % luokkaan, jonka hajonta on paljon suurempi verrattuna luokkaan, johon Tanska ja Liettua sijoittuvat. Myös syvyyskäyrät ovat paikoittain hieman epäselviä, mutta ovat silti kokonaisuudessaan ymmärrettävissä.

Kaiken kaikkiaan kartta on selkeä ja siitä saa hyvin selville, mihin suuntiin syyttävässä sävyssä nyrkkiä tulisi voimakkaimmin heristää Itämeren typpipäästöistä.

 

Ja noin. Chapter one. Avauspuhe. Esirippu on nyt noussut.

 

Lähteet:

Mölsä, Johanna. Kurssikerta 1. (16.1.2019)
https://blogs.helsinki.fi/johannmo/ (luettu 17.1.2019)