La Grande Finale 24.02.

Seitsemäs kurssikerta antoi meille vihdoin vapaat kädet karttoihin ja kuvattaviin aineistoihin. Itse kaupunkimaantieteellisesti orientoituneena päätin tarkastella pääkaupunkiseutua erilaisten ilmiöiden kautta. Ensimmäiseksi latasinkin aineiston pääkaupunkiseudun keskimääräisestä tulotasosta pienalueittain.

Suureksi ongelmaksi muodostui kuitenkin Helsingin uusi osa-aluejako – pienalue-shapefiletiedosto ei Helsingin osalta enää vastannut tilastointikäytössä oleva osa-aluejakoa. Yritinkin korjata tämän ongelman lataamalla uuden vektoritiedoston Helsingin osa-alueista, joka onnistuikin. Jostain syystä tämä tiedosto avautui saman koordinaattijärjestelmän valitsemisesta (alun perin tiedostoa avatessa tähän uuteen osa-aluetiedostoon ei liittynytkään minkäänlaista automaattista koordinaattijärjestelmää, vaan QGIS ilmoitti ”unknown CRS”) huolimatta täysin eri paikkaan kuin toinen pienaluetiedosto, eikä näitä tiedostoja ollut mahdollista siirtää toistensa yhteyteen, sillä yhtä tasoa liikutellessa, liikahti samalla myös toinenkin taso. Nämä tasot eivät siis olleet yksitellen siirrettävissä. Tästä kokemuksesta kavahtaneena päätinkin rajata karttatarkasteluni vain Espooseen, sillä aluehallinnollinen jako oli säilynyt samana, ja tulotason visualisointi onnistuikin varsin hyvin.

Kuva 1. Espoon keskitulo pienalueittain.

Päätin kuitenkin tämän suorituksen jälkeen laajentaa tarkastelualuettani kattamaan koko pääkaupunkiseudun, kuten alun perin oli tarkoituksenikin, sillä kaupunkiseudun rajaaminen koskemaan vain yhtä sen kunnallishallinnollisista osista tuntui keinotekoiselta ja epätyydyttävältä. Vantaan suhteen ongelmia ei Espoon tavoin ollut, sillä hallinnollinen jako oli säilynyt myös siellä samana. Lukuisten yritysten jälkeen päätin käyttää tätä Helsingin aiempaa hallinnollista jakoa, mikä vaati työttömyysasteen itselaskemista joidenkin alueiden osalta, yhdistelemällä nykyisiä pienalueita. Merkittävimmät muutokset Helsingin osa-aluejaossa on sekä Sörnäisten että Lauttasaaren jakautuminen neljään eri osa-alueeseen – Lauttasaari jakautuu nykyisin siis Kotkavuoreen, Myllykallioon, Vattuniemeen ja Koivusaareen, kun taas Sörnäinen on jakautunut Kalasataman seudun rakentamisen myötä Vilhonvuoreen (eli siis käytännössä käsittäen sen alueen, minkä me yleensä leimallisimmin koemme Sörnäisiksi), Kalasatamaan, Sompasaareen ja Hanasaareen. Lisäksi esimerkiksi Ruskeasuo on jakautunut Vanhaan Ruskeasuohon ja Pikku Huopalahteen ja Tattarisuolle noussut Alppikylän asuinalue on erotettu omaksi osa-alueekseen – näiden tilastollinen yhdisteleminen oli kuitenkin suhteellisen vaivatonta. Mainittakoon myös, että Hermanni jakautuu nykyisin Hermanninmäkeen, Hermanninrantaan ja Kyläsaareen, mutta käytännössä näistä ainoastaan Hermanninmäessä on merkittävää asutusta, ja Hermanninrannan ja Kyläsaaren tiedot ovatkin siten sensuroituja yksityisyydensuojan johdosta. Kauniaisten tietoja en onnistunut lataamaan, sillä nämä tiedot eivät ole ainakaan julkisesti noudettavissa käyttämistäni tietokannoista, eivätkä ilmeisesti mistään muualtakaan.

Yhdenmukaistettuani CVS-aineiston ja shapefiletiedoston hallinnollisen jaon pääsinkin siis viimein työstämään karttaa. Tässä kohtaa ongelmaksi kuitenkin muodostui se, että QGIS ei näennäisen mutkattomasti onnistuneesta tasojen yhdistämisestä huolimatta suostunut lataamaan tarkasteltavan muuttujan arvoja karttavisualisointia tehdessä, sillä ohjelmisto ilmeisesti mielsi sarakkeen tiedot tekstiksi lukujen sijasta, vaikka sarakkeessa siis oli ainoastaan lukuja. Onnistuin kuitenkin vaihtamaan tämän kentän arvon laskimen avulla, ja viimein karttani oli valmis.

Kuva 2. Pääkaupunkiseudun työttömyysaste pienalueittain.

Itse tulokset eivät yllättäneet minua, sillä olin tutustunut tarkasteltaviin tilastoihin ja useasti aikaisemmin, tällä kertaa vain visualisoin ne. Espoon tulotasotarkastelussa vauraus on keskittynyt pientaloalueille etenkin rannikon läheisyyteen, kun taas köyhyys on keskittynyt pääasiassa radanvarteen. Pääkaupunkiseudun työttömyysastetta havainnollistavassa kartassa sen sijaan korkeimman työttömyyden alueet sijaitsevat enimmäkseen raskasraideyhteyksien varrella, kun taas vähiten työttömyyttä esiintyy Helsingin kantakaupungissa, usealla Etelä-Espoon alueella, sekä harvemmin asutuilla alueilla.

Geoinformatiikka tuli kurssin aikana entistä tutummaksi, ja allekirjoitan Janina Vikmanin ja Vilma Koljosen huomion siitä, että opittujen taitojen käyttäminen itsenäisessä ongelmanratkaisussa on varsin palkitsevaa. Tästä on hyvä jatkaa ensi lukuvuoden ”geoinformatiikan menetelmät 2” -kurssille. Blogin päätän vielä viimeiseen, sponttaaniin karttaluomukseen, koskien ulkomaan kansalaisten osuutta Liechtensteinissa kunnittain.

Kuva 3. Ulkomaalaisten osuus Liechtensteinissa kunnittain.

Lähteet:

Aluesarjat. “Espoon 15 vuotta täyttänyt väestö valtionveronalaisten tulojen (euroa) mukaan 31.12.2001-”. Luettu 4.3.2020.

http://www.aluesarjat.fi/

Aluesarjat. “Espoon työttömät ja työttömyysaste sukupuolen mukaan 31.12.2002-”. Luettu 4.3.2020.

http://www.aluesarjat.fi/

Aluesarjat. “Helsingin työttömät ja työttömyysaste sukupuolen mukaan 31.12.2000-”. Luettu 4.3.2020.

http://www.aluesarjat.fi/

Aluesarjat. “Vantaan työttömät ja työttömyysaste sukupuolen mukaan 31.12.2002-”. Luettu 4.3.2020.

http://www.aluesarjat.fi/

Liechtensteinin kansallinen tilastopalvelu. “Wohnbevölkerung nach Heimat, Geschlecht und Wohngemeinde seit 1960”. (2018). Luettu 4.3.2020.

http://etab.llv.li/PXWeb/pxweb/de/eTab/eTab__02%20Bev%c3%b6lkerung%20und%20Wohnen/?rxid=27409ddb-5026-4204-b95d-0da22b522a3a

Vikman, J. 26.2.2020 “Ihan omia karttoja”. Luettu 4.3.2020.

https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/

Koljonen, V. 26.2.2020 “The End!”. Luettu 4.3.2020.

https://blogs.helsinki.fi/vilmakol/

Oman datan keräämistä 17.02.

Kuudes kurssikerta alkoi poikkeuksellisesti ulkoilmassa toteutetun reippailun merkeissä. Suuntasimme alustuksen jälkeen ulos keräämään omaa aineistoa lähiympäristöstä – tarkoituksena oli analysoida erilaisia mikrosijainteja esimerkiksi turvallisuuden ja viihtyvyyden näkökulmasta. Aineistonkeruu toteutettiin käyttämällä puhelimeen ladattua Epicollect5-sovellusta, ja luokkaan palattuamme aineistot koottiin yhdeksi, jonka jälkeen analysoimme tuloksia yhteisesti lyhyesti.

Tämän jälkeen siirryimme varsinaisten kurssitehtävien pariin. Tehtävänä oli visualisoida seismistä ja vulkaanista toimintaa eri puolilla maailmaa, ja itse päädyin kuvaamaan kumpaakin globaalilla tarkastelutasolla – ovathan ilmiöt itsessään vaikutuksiltaan toisinaan globaalejakin. Tulivuoriin littyvä data oli jokseenkin kyseenalaista, kuten Janina Vikman blogissaan huomauttikin – esimerkiksi Pohjois-Ruotsissa näyttäisi olevan tulivuori, vaikka todellisuudessa kyseessä onkin eräs Islannissa sijaitseva tulivuori. Joillakin aineistorajauksilla data sen sijaan oli puutteellista, kuten Anna Peltola blogissaan esittää.

Eräänlaisena shout-outtina mainittakoon, että Matti Katajiston kurssikerran visualisointi koskien maailman ydinaseräjähdyksiä oli varsin mielenkiintoinen, kuten myös Samu Vileniuksen interpolointi visualisointikeinona.

Kuva 1. Yli 8 magnitudin maanjäristykset.
Kuva 2. Tulivuorten sijainti maailmassa.

Lähteet:

Vikman, J. 19.2.2020 “Ulkoilua, kolme karttaa ja ruotsalainen tulivuori”. Luettu 4.3.2020

https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/

Peltola, A. 31.3.2020 “Mielenmaisemia ja laattatektoniikkaa”. Luettu 3.4.2020

https://blogs.helsinki.fi/aapeltol/

Katajisto, M. 19.2.2020 “Tactical nuke inbound”. Luettu 4.3.2020

https://blogs.helsinki.fi/mattikat/

Vilenius, S. 21.2.2020 “Kurssikerta 6- ulkoilua ja hasardeja”. Luettu 4.3.2020

https://blogs.helsinki.fi/vilesamu/

Bufferointia 10.02.

Viidennellä kurssikerralla jatkoimme taas jokseenkin mielenkiintoisten teemojen parissa, ja tarkastelun kohteena oli alun Pornaisia koskevan alustuksen jälkeen pääkaupunkiseutu lentokenttineen, eli sekä viimeaikaisessa julkisessa dialogissa kohuttu Malmin lentoasema, että valtakunnan päälentokenttä, Helsinki-Vantaa. Kurssilla käytettävien työkalujen keskiössä oli vyöhyke-työkalu, joka englanninkielisessä QGIS-versiossa tunnetaan bufferina. Tästä eteenpäin viittaankin blogissani kyseiseen työkaluun ja sen käyttöön bufferina ja bufferointina.

Bufferoinnin käyttö ja soveltaminen eri tehtäviin oli Artun ensimmäisen ohjeistuksen jälkeen varsin yksinkertaista, sillä sen käyttö toimi kohteesta riippumatta samoin periaattein ja parametrein. Bufferoinnin lisäksi käytimme aiemmilla kurssikerroilla opittuja toimintojakin, kuten oman aineiston tuottamista scratch layer –toiminnon avulla. Oman viivamuotoisen aineiston tuottaminen tuli tarpeeseen etenkin kiitoratoja tarkasteltaessa, sillä luonnollisesti QGIS-ohjelmisto ei itse ymmärrä peruskarttalehden tulkinnan päälle.

Bufferoinnilla pyrittiin selvittämään muita aineistoja (kuten väestötietoja, lentokentän melualueita ja raskasraideliikenteen asemien sijainteja) hyödyntäen muun muassa Helsinki-Vantaan 55 desibelin melualueella tai vielä korkeammalla, 65 desibelin melualueella asuvien määrä tai kuinka monta ihmistä asuu tiettyjen raskasraideasemien läheisyydessä.

Kurssilla suoritetut harjoitteet olivat mielenkiintoisia, ja bufferoinnilla voidaan selvästikin esittää paljon informatiivista asiaa – näiden käytöstä on eittämättä siis apua myös oikeissa, kaupunkisuunnitteluun liittyvissä tehtävissä, kuten Janina Vikman blogissaan mainitseekin. Pihla Haapalo sen sijaan nosti esille mahdollisuuden käyttää näitä työkaluja esimerkiksi tehdasalueiden ympäristössä sijaitsevien saasteiden leviämisalueiden mallintamisessa ja kauppakeskuksen asiakaskunnan selvittämisessä.

Taulukko 1. Itsenäistehtävissä selvitettyjä lukuarvoja.

Lähteet:

Vikman, J. 12.2.2020 “(QGis) + (oma kone) = ERROR”. Luettu 20.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/

Haapalo, P. 12.2.2020 “Kädet ilmaan”. Luettu 20.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/haapalop/

Vektoreista rasteriin, negistelystä poseihin 03.02.

Neljäs kurssikerta oli itselleni tähänastisista selvästi mieluisin, sillä kurssikerran suorituksissa oli eniten yhtymäkohtia maantieteellisten ydinkiinnostuksenkohtieni kanssa. Kurssikerralla tutustuimme pistemuotoisiin aineistoihin ja opimme tuottamaan omaa rasteripohjaista aineistoa.

Ensimmäisessä tehtävässä tarkastelimme pääkaupunkiseutua 250 neliömetrin ruutuaineiston kautta – tosin Kauniaisten osalta data oli ainakin joidenkin aineistojen kohdalla puutteellista, mikä aiheutti kurssikerralla kanssaopiskelijoissani hämmennystä. Omassa suorituksessani päätin tarkastella vieraskielisten (eli siis äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea puhuvien) maantieteellistä jakautumista, ja onnistuin suoriutumaan tehtävästä jo ennen kuin Arttu esitteli prosessin yhteisesti – tästä on hyvä ammentaa positiivisuutta! Vieraskielisten jakautuminen kartalla ei ollut itselleni missään määrin yllätyksellistä, sillä se heijastelee hallinnollisessa muodossa tarkasteltavia tilastoja. Korkealla vieraskielisten suhteellisella osuudella profiloituvatkin erityisesti raskasraideyhteyksien yhteydessä sijaitsevat alueet, kuten Itä-Helsinki, Vantaankosken rataosuus (radan jatkuminen Kehäratana esimerkiksi Kivistöön ei vielä aineistossa erotu vieraskielisten kasvaneena suhteellisena määränä), päärata, sekä Espoon keskus.

Kuva 1. Vieraskielisten osuus pääkaupunkiseudulla.

Mielenkiintoista oli huomata, että segmenttijako ja käytettävä väriskaala voivat aineistoa esittäessä todella olla merkityksellisiä – aluksi karttaani dominoi valkoinen väri, mutta lisätessäni luokkajakojen lukumäärää kuuteen, tuli kartastanikin huomattavasti punasävyisempi. Halusin kuitenkin säilyttää luokkajakojen määrän kuudessa, sillä koin sen tekevän kartastani merkittävästi informatiivisemman.

Tarkastellessani opiskelijatovereideni blogeja huomasin, että Janina Vikmanin pääkaupunkiseudun asuinrakennuskantaa tarkastelevassa kartassa Östersundom korostui datan mukaan alueena, jossa ei olisi lainkaan ennen vuotta 1966 valmistuneita asuinrakennuksia. Data on kuitenkin tältä osin virheellistä, sillä tarkastaessani Helsingin kaupungin tilastokannan aineistoja koskien Östersundomin peruspiirin asuinrakennuskantaa, huomasin paikallisen asuinrakennuskannan olevan valmistusvuosiltaan moninaista – esimerkiksi kolmisen prosenttia asuinrakennuskannasta oli valmistunut jo vuonna 1920 tai vielä aikaisemmin. Uskoisinkin vuoden 2009 Lounais-Sipoon ja Vantaan Länsisalmen kaakkoiskulman alueliitoksen (sisältäen siis nykyisen Östersundomin peruspiirin) sekoittavan tätä dataa. Opimmekin siis, että aineistodatan kriittinen tarkastelu on tärkeä osa akateemista taitospektriä!

Suoriuduttuamme ensimmäisestä tehtävästä oli aika edetä täysin uudenlaisen tehtävän pariin. Pääkaupunkiseudulta siirryimme Rautatientorilta linnuntietä noin 40 kilometriä koilliseen kunnon skutsiin, Pornaisiin. Ongelmat alkoivat osaltani kuitenkin jo heti aineistoja avatessani, sillä QGIS-ohjelmisto ei, kuten sen siis pitäisi, tiedustellut minulta mitä koordinaattijärjestelmää tahtoisin kunkin aineiston kohdalla käyttää – topografiset rasteriaineistot asettautuivat kaikki limittäin, mutta Pornaisten peruskartta-aineiston se sijoitti niin kauas muista aineistoista, että en kyennyt siirtämään sitä muiden aineistojen yhteyteen, ja siirtymät tasojen välillä jouduin suorittamaan käyttämällä ”zoomaa tasoon” -funktiota. En kuitenkaan ollut yksin ongelmani kanssa, ja noin puolet kurssikerralla olleista näytti jakaneen tämän ongelman, kuten myös, blogiteksteistä päätellen, ainakin Elias Hirvikoski ja Emma Ward. Vierustoveriani Mikko Kangasmaata sen sijaan näytti suojelevan jonkinlainen hyvän GIS-menestyksen aura, sillä hän ei kohdannut mitään vastaavankaltaisia ongelmia.

Toisessa harjoituksessa loimme omaa rasteriaineistoa korostamalla Pornaisten keskusta-alueen ja sen lähiympäristön alueella olevat päätiet ja merkitsemällä tämän saman, rajatun alueen asuinrakennukset pistein. Nämä olivatkin varsin helpohkoja suoritteita, vaikka kaikkien asuinrakennusten merkitsemisessä vierähtikin tovi. Arttu kuitenkin lupaili seuraavan kurssikerran harjoitteista huomattavasti vaikeampia, joten en voi varsinaisesti sanoa innolla odottavani maanantaista neljätuntista GIS-luokassa. Lataan toivoni kuitenkin siihen, että ohjelmisto ja aineistot toimisivat silloin kerrankin moitteitta.

Kuva 2. Kuvakaappaus toisesta kurssikertasuoritteesta, Pornainen.

Lähteet:

Vikman, J. 5.2.2020 “Pieniä voittoja”. Luettu 8.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/

Hirvikoski, E. 4.2.2020 “Neljäs”. Luettu 8.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/eliashir/

Ward, E. 4.2.2020 “Yllättäviä juonenkäänteitä neljännellä kerralla”. Luettu 8.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/emmaward/

Kangasmaa, M. 6.2.2020 “Sisäinen GIS-nörttini on virallisesti herännyt (Kurssikerta 4)”. Luettu 8.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/

Tulvia, öljyä ja verta 27.01.

Kolmas kurssikerta aloitettiin lataamalla Afrikan valtiot sisältävä tietokanta valtionrajoineen ja –nimineen. Ennen yksilökohtaisemman ja spesifimmän tiedon liittämistä jouduimme muokkaamaan lähdeaineistosta yksinkertaisemman. Käytännössä tämä yksinkertaisemmaksi muokkaaminen tapahtui ensinnäkin liittämällä valtionsisäisiä alueita yhteen, jolloin lähtötilanteen, jossa jokaista valtiota kohden oli useita eri tietueita, sijasta tietueiden määrä vastasi tarkasteltavien valtioiden lukumäärää. Lisäksi liitettävät aineistot tuli nimistöltään yhdenmukaistaa olemassa olevan tietokannan kanssa, ja useassa tapauksessa valtion nimi oli ilmaistu eri tavalla eri aineistoissa (esimerkiksi Kap Verde oli yhdessä aineistossa Cabo Verde ja toisessa Cape Verde, ja samalla periaatteella Sao Tome and Principe/Sao Tome e Principe, Swaziland/Eswatini jne.)

Ensimmäinen suorite toteutettiin jälleen opettajalähtöisen opetuksen kautta, ja opetuksessa oli jokseenkin helppo pysyä mukana, kunhan seurasi taululla tapahtuvaa. Kuten Elias Hirvikoski ja Janina Vikman blogeissaan pohdiskelivat, jäi kuitenkin osa toteutetuista funktioista ainakin itselleni epäselviksi. Itsenäisesti työskennellessä tehtävistä suoriutuminen aiheuttaakin enemmän ongelmia. Ensimmäisessä suoritteessa lisäsimme Afrikan kartalle öljy- ja timanttiesiintymät sekä konfliktialueet, ja tutkimme niiden suhteita – vaikuttaisikin siltä, että konfliktien ja luonnonvaraesiintymien välillä on jonkinlainen korrelaatio, mikä on nähtävissä kenties parhaiten Länsi-Afrikan alueella. Toisaalta esimerkiksi Pohjois-Afrikassa konfliktit ovat sijoittuneet eri alueille kuin öljyesiintymät, Afrikan suurten järvien alueella Ugandassa, Burundissa ja Ruandassa konflikteja käydään, vaikka varsinaisia arvokkaita luonnonvaraesiintymiä ei olekaan, ja eteläisessä Afrikassa Etelä-Afrikan, Swazimaan, Sambian, Botswanan ja Namibian alueella varsinaisia konflikteja ei ole ollenkaan, merkittävistä luonnonvaroista huolimatta.

Kuva 1. Kuvakaappaus Afrikka-proggiksesta. Keltainen symboloi öljyesiintymiä, vihreä konflikteja ja harmaanruskea timanttiesiintymiä.

Toinen tehtävä suoritettiin jälleen itsenäisemmin, ja Afrikan kontekstista siirryimme jälleen tarkastelemaan Suomea järvisyyden ja tulvaindeksin kautta. Korkeampi järvisyysprosentti on yhteydessä matalampaan tulvaindeksiin, sillä järvet toimivat eräänlaisina tulvia lieventävinä, vettä varastoivina altaina. Kuten Carita Aapro-Koski blogissaan toteaakin, vähäjärvisenä tunnetulla Pohjanmaalla tulviminen on tyypillisesti merkittävintä, sillä kevään sulamisvedet ylittävät jokien kapasiteetin – toki tähän kontribuoi myös alueen topografia. Oli mielenkiintoista huomata myös Mikko Kangasmaan toteavan tämän olevan mielenkiintoista.

Tehtävän suorittamisen aikana, kuten tavallista, ilmeni erinäisiä ongelmia, mutta opiskelutovereita konsultoimalla nämäkin olivat suurimmaksi osaksi selitettävissä. Teknisistä ongelmista johtuen en kuitenkaan voinut sisällyttää blogiini kuvaa toisesta tehtävästä, sillä myöhemmin avattuani tiedoston QGIS-ohjelmalla, valitti ohjelmisto ”huonoista tasoista” (bad layers), eikä suostunut enää avaamaan valmista tiedostoa.

Lähteet:

Hirvikoski, E. 28.1.2020 “Kolmas”. Luettu 8.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/eliashir/

Vikman, J. 29.1.2020 “Kuoppia matkalla GIS – velhoksi”. Luettu 8.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/

Aapro-Koski, C. 1.2.2020 “Kurssikerta 3: Timantteja ja tulvia”. Luettu 8.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/aacarita/

Kangasmaa, M. 1.2.2020 “Käytännön GIS- hommia”. Luettu 8.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/

Toinen kurssikerta 20.1.

Toisella kurssikerralla tutustuimme karttaprojektiovalinnan merkityksellisyyteen aineiston esitystapana vertailemalla eri karttaprojektioita pinta-alavääristymien kautta. Suomessa yleisimmin käytössä oleva projektio on Euroopan terrestriseen vertausjärjestelmä 1989:n perustuva ETRS-TM35FIN, sillä se on luotu erityisesti Suomen pinta-alan esittämiseen.

Aloitimme kurssikerran lämmittelyluontoisesti tekemällä tiettyjä pinta-alarajauksia vapaavalintatyökalulla lähinnä Pohjois-Lapissa, sillä vääristymät ovat siellä kaikkein ilmeisimpiä. Kokeilimme vaihtoehtoisia valintametodejakin, esimerkiksi valinta perustuen tiettyyn attribuuttiarvoon. Tästä esimerkkinä oli kuntien valinta perustuen niiden pinta-alaan, asettamalla valittaville kunnille minimi- ja/tai maksimiarvo pinta-alan suhteen.

Ensimmäisessä tehtävänannossa tarkastelimme surullisenkuuluisan Mercatorin projektion aiheuttamaa pinta-alavääristymää Suomen kontekstissa. Kuten arvata saattaa, vääristymät ovat merkittäviä, ja Mercatorin lakien mukaisesti vääristymä on voimakkaimmillaan mitä lähempänä tarkasteltava alue sijaitsee napa-alueita, eli tässä kontekstissa käytännössä vääristymä oli korkeimmillaan mitä pohjoisempana Suomessa ollaan, kuten jo edellä totesin.

Kuva 1. Mercatorin projektio suhteessa ETRS-TM35FIN-projektioon.

Toinen tehtävä oli luonteeltaan samanlainen – tarkoituksena oli valita vapaavalintainen projektio ja havainnollistaa sen aiheuttamaa pinta-alavääristymää. Valitsin tällä kertaa vertailuparikseni tutun ja turvallisen Mercatorin projektion ja Lambertin projektion. Tulos oli yllättävän samansuuntainen kuin edellisen vertailuparin kohdalla – ehkä minun olisi pitänyt intoutua valitsemaan jokin radikaalimpia tuloksia antava projektio, kuten opiskelijatoverini Matti Katajisto valitsi Eckert 6:n ja Vilma Koljonen, Riina Hiltula ja Pihla Haapalo Winkel-Tripelin. Robinsonin projektiokin näytti olevan suosiossa, kuten muun muassa Flaminia Purasen, Elias Hirvikosken, Venla Moision, Alex Nylanderin, Sonja Nylundin, Matias Hytin, Saana Järvisen ja Tiia Laisin blogeista käy ilmi. Huomasin kuitenkin, että kanssani samoja projektiovertailupareja käyttäneen Liinu Nummelan kaksi eri karttaa olivat myös varsin yhtäläiset keskenään. Retroperspektiivistä tarkasteltuna olisi minun ehkä kannattanut valikoida sama lukumäärä segmenttejä kumpaankin karttaan alleviivatakseni niiden samankaltaisuutta, mutta otettakoon tästä opiksi.

Kuva 2. Mercatorin projektio suhteessa Lambertin projektioon.

Vaikka lopulta koinkin onnistuneeni tehtävissä asetettujen, tehtäväkohtaisten vaatimusodotteiden mukaisesti, oli tämä prosessi jokseenkin tuskainen ja hankala saattaa loppuun. Mikäli minun tulisi hypoteesin kautta ennakoida suoriutumistani tästä kurssista, arvelisin ongelmia ilmenevän merkittävissä ja enenevissä määrin tulevien kurssisuoritteiden yhteydessä, mutta ehkä ne ovat selätettävissä pitäessäni ”pääni kylmänä”, kuten Emma Ward blogissaan analysoi omaa mentaalilähestymistään kurssiin. Jaan kuitenkin Maria Palmin ja Matias Sarajiston sentimentin siitä, että QGIS-ohjelmisto on tullut jokseenkin tutummaksi käytettyämme sitä enemmän – ehkä loppukurssista voimme kaikki hyvällä omallatunnolla identifioitua, Janina Vikmanin sanoin, GIS-velhoiksi.

Loppukaneettina ja eräänlaisena maantieteellisenä kuriositeettina mainittakoon, että kurssikerralla teimme vierustoverini Ossi Hentusen kanssa erikoisen löydön tutkailtuamme jaettua kunta-aineistoa – paikansimme nimittäin todellisen hallinnollisen erikoisuuden Turun ja Loimaan seutukuntien alueelle, sillä Kuhankuonoksi kutsutussa sijainnissa kohtaa peräti seitsemän eri kuntaa. Tästä spektaakkelista Ossi mainitseekin omassa blogissaan (kannattaa kattoo nopee).

 

Lähteet:

Katajisto, M. 24.1.2020 “Mies vastaan kone”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/mattikat/

Koljonen, V. 25.1.2020 “Projektioita ja prosenttilaskuja”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/vilmakol

Hiltula, R. 25.1.2020 “Toinen kurssikerta – projektion valinnan merkitys”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/hiltular/

Haapalo, P. 25.1.2020 “Qgis-laskuja”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/haapalop/

Puranen, F. 22.1.2020 “Datan käsittelyä ja projektioita”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/flaminia/

Hirvikoski, E. 27.1.2020 “Toinen”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/eliashir/

Moisio, V. 22.1.2020 “Viikko 2 – Totuttelua tietokantojen käyttöön sekä eri projektioiden vaikutusten vertailua”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/moivenla/

Nylander, A. 27.1.2020 “Kurssikerta 2: Tietokantoja ja projektioita”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/alny/

Nylund, S. 23.1.2020 “Level 2: projektio projekti”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/sonysony/

Hytti, M. 27.1.2020 “Osa 2 Lähempänä GIS velhoksi tulemista”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/mchytti/

Järvinen, S. 29.1.2020 “Geoinformatiikan menetelmät, 2. kurssikerta”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/jarvsaan/

Laisi, T. 22.1.2020 “Kurssikerta 2. Tietokannat ja karttaprojektiot”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/tlaisi/

Nummela, L. 28.1.2020 “Projektioiden vääristymät”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/liinu/

Ward, E. 28.1.2020 “Projektiot ja ennennäkemättömät vastoinkäymiset”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/emmaward/

Palm, M. 1.2.2020 “Qgis-ohjelman syvällisempi harjoittelu”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/palmaria/

Sarajisto, M. 27.1.2020 “Kurssikerta 2”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/matisara/

Vikman, J. 17.1.2020 “Ensimmäinen tunti ja QGis – ohjelman perusteet”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/

Hentunen, O. 24.1.2020 “Kurssikerta 2 – sukellus yhä syvemmälle QGISin syövereihin”. Luettu 1.2.2020

https://blogs.helsinki.fi/hedossi/

Ensimmäinen kurssikerta 13.01.

Blogissani käsittelen maantieteen kandiohjelman kurssia “Geoinformatiikan menetelmät 1” (kurssitunnus MAA-202) kertoen kurssista ja sen aikana suorittamistani töistä.

Ensimmäisellä kurssikerralla tutustuimme opettajavetoisesti QGIS-paikkatieto-ohjelmaan sen sisältämien työkalujen ja toimintojen kautta. Kuten suurimmalle osalle muistakin kurssille osallistujista, ei minulla ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta kyseisestä ohjelmasta – uuden ohjelmiston käyttöteknisten nyanssien ja detaljien omaksumisessa onkin siis omat haasteensa. Aikaisempi kokemuksemme paikkatieto-ohjelmista rajoittuu lähinnä CorelDRAW-ohjelman käyttöön, joka ei varsinaisesti edes ole paikkatieto-ohjelmisto, vaan eräänlainen vektorigrafiikkaohjelma. Toistaiseksi matalasta osaamistasostamme johtuen suorittamamme tehtävät olivatkin vielä vaatimustasoltaan jokseenkin alkeellisia – kenties opintojeni edetessä ja GIS-taitojeni kohentuessa pääsen kuitenkin työskentelemään yhtä mielenkiintoisten aiheiden äärelle kuin Janina Vikman ja Paula Allinen yleiskaavoituskurssilla, kuten he blogeissansa esittävät.

Ensimmäinen tehtävämme koski Itämeren valtiokohtaisia typpipäästöjä, jonka toteutimme valmiiksi koostetuista aineistoista. Tehtävä oli helppo toteuttaa, sillä opettaja ohjeisti meitä tehtävän suorittamisessa esimerkin kautta – käytännössä me siis seurasimme opettajan tekemiä toimenpiteitä näytöltä, tehden itse perässä. Karttavisualisointini segmenttijaot määräytyvät siten, että tummempi punaisen sävy indikoi valtion korkeampaa osuutta Itämeren typpipäästöistä. Vaikka Itämeren typpipäästöt ja Puolan merkittävä osuus niistä onkin jokseenkin tuttu aihepiiri minulle jo entuudestaan, oli tieto Puolan osuudesta typpipäästöistä (yli kolmannes kokonaispäästöistä) siltikin jokseenkin hätkähdyttävä. Kuten Carita Aapro-Koski totesikin, syyt liittynevät alueella harjoitettuun tehomaatalouteen. Puolalla on kuitenkin verrattain vähän rantaviivaa Itämeren kanssa etenkin Ruotsiin ja Suomeen verrattuna, mutta myös vähemmän kuin jopa Latvialla, joten Puolan ympäristö- ja päästöpolitiikka ansaitsevat osakseen kritiikkiä. Tiia Laisi, Jonna Kääriäinen ja Miina Suutari nostivat esiin mielestäni merkittävän huomion siitä, että kartat kyllä kuvaavat ilmiöitä tarkasti, mutta ne eivät yksin tarjoa minkäänlaista selitystä näille ilmiöille.

Kuva 1. Ensimmäinen kurssisuoritteeni.

Aluksi olin merkinnyt tarkastelun ulkopuoliset valtiot karttaan vihreällä värillä, mutta havahduttuani sympatioihini punavihersokeita kohtaan päätin palata takaisin GIS-luokkaan luomaan uuden “printin”, eli käytännössä kuvan – ja onhan harmaa toki muutenkin luontevampi värivalinta tähän tarkoitukseen.

Toinen kurssikerralla suorittamamme tehtävä oli vapaavalintaisen aineiston visualisointi Suomen kartalla, perustuen vuoden 2014 kunnallishallinnolliseen aluejakoon. Itse päätin kuvata korkeakoulutettujen osuutta kunnittain, eli tilastoterminologiaa käyttäen “korkea-asteen suorittaneiden” osuutta. Tilastot olivat peräisin Tilastokeskuksen tietokannasta. Tämä tehtävä ei ollut juurikaan sen vaikeampi kuin edellinenkään, eikä siitä aiheutunut merkittäviä ongelmia.

Kartta ei ole yllätyksellinen, sillä korkea-asteen suorittaneiden osuus on korkeimmillaan suurimmissa kaupungeissa ja niiden läheisyydessä, kun taas matalimmillaan osuus on harvaan asutuilla, kaukana suurista väestökeskittymistä sijaitsevissa kunnissa. Erityisesti Helsingin seutu erottuu kartassa edukseen, kun taas Ahvenanmaa, Kainuu, Etelä-Lappi, Koillismaa, Joensuun ja Kontiolahden väliin ja pohjoispuolelle jäävä alue sekä Seinäjoen, Jyväskylän, Kuopion ja Oulun rajaama alue pärjäävät vertailussa varsin heikosti. Syyt ovat ilmeisiä – ensinnäkin korkeakoulutusmahdollisuudet ovat näillä alueilla heikot tai olemattomat, joten koulutuksen perässä pitää muuttaa toisaalle. Opiskelupaikkakunnalta ei useassa tapauksessa koskaan palata takaisin kotipaikkakunnalle, ja korkeakoulutusta vaativien ja vastaavien työpaikkojen sijaitessa lähinnä näissä suurissa kaupungeissa, ei realistista mahdollisuutta palata edes ole.

Kuva 2. Toinen kurssisuoritteeni.

Kokonaisuudessaan olin tyytyväinen omiin kurssikerralla tehtyihin tehtäviin, ja suoritin ne mielestäni asianmukaisesti. Vaikka kurssikerralla suoritetut tehtävät eivät olleetkaan erityisen haastavia, olivat ne opettavaisia, luoden oivan pohjan QGIS-ohjelmiston käyttämiselle. Uusi ohjelmisto aiheutti kuitenkin toisinaan päänvaivaa, kuten Matias Sarajisto, Aapo Keinänen ja Joonatan Reunanen blogeissaan kirjoittivatkin, mutta selkeyden ongelmakohtiin löysi joko uudelleen yrittämisen tai opiskelijatoverin konsultoinnin kautta.

Edellä mainittujen blogien lisäksi tarkastelin myös muiden opiskelutoverieni blogipostauksia suurella mielenkiinnolla ja pieteetillä. Erityisen vaikuttunut olin Minerva Laitisen blogin hillityn tyylikkäästä ulkoasusta, kuten myös Matti Katajiston ja Miklas Kuoppalan blogien hieman räväkkäämmästä ulkoasusta. Anna Nuutisen, Michaela Söderholmin, Michelle Gustafssonin ja Mathilda Carpelanin blogeista ammensin paljon kielitaitojeni harjaannuttamisen näkökulmasta.

 

Lähteet:

Vikman, J. 17.1.2020 “Ensimmäinen tunti ja QGis – ohjelman perusteet”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/

Allinen, P. 23.1.2020 “First things first, QGis”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/pallinen/

Aapro-Koski, C. 18.1.2020 “Geoinformatiikan menetelmät 1”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/aacarita/

Laisi, T. 15.1.2020 “Kurssikerta 1. QGIS- ohjelmistoon tutustumista”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/tlaisi/

Kääriäinen, J. 16.1.2020 “QGIS paikkatietojärjestelmä tutuksi”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/kaarijon/

Suutari, M. 19.1.2020 “Kurssikerta 1 – tutustumista QGIS-ohjelmistoon”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/smiina/

Laitinen, M. 21.1.2020 “Sukeltaminen QGis:in maailmaan!”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/minerval/

Sarajisto, M. 21.1.2020 “Kurssikerta 1”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/matisara/

Keinänen, A. 14.1.2020 “geoinformatiikan ihmelapsi”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/kebaapo/

Reunanen, J. 23.1.2020 “Tämä QGIS -versio ei ole vielä kertaakaan kaatunut!”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/reunajoo/

Katajisto, M. 20.1.2020 “QGIS perusteet”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/mattikat/

Kuoppala, M. 21.1.2020 “Kurssikerta 1 – Se on helppo!”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/kmiklas/

Nuutinen, A. 22.1.2020 “Första lektionen av GEM”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/annanuut/

Söderholm, M. 22.1.2020 ”Geoinformatikens grunder”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/micsoder/

Gustafsson, M. 23.1.2020 ”Kursgång 1: Introduktion till QGIS”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/michellg/

Carpelan, M. 21.1.2020 ”Kursgång 1: Introduktion till QGIS”. Luettu 23.1.2020

https://blogs.helsinki.fi/carpmath/