We have now thoroughly examined thin sections of certain wallrocks of the Duluth complex, including black schists, banded iron formations, and granitoids. Thin sections are extremely useful in identifying minerals and understanding their relationships, although with fine-grained and black black schists these kind of examinations can sometimes be challenging (as you can see from the pictures). With the help of transmitted and reflective light microscopy, we were able to characterize our samples relatively well, however, and now we can proceed to the next step: melting them! We are especially looking forward to melt black schist, which is one of the main sources for sulfur in the Ni-Cu(-PGE) mineralized parts of the Duluth complex. Stay tuned…
—
Olemme nyt tutkineet tarkkaan ohuthieitä Duluthin kompleksin sivukivistä, joihin kuuluu mustaliuskeita, raitaisia rautamuodostumia ja granitoideja. Ohuthieet ovat erittäin hyödyllisiä mineraalien tunnistamiseen ja niiden välisten suhteiden ymmärtämiseen, joskin hienorakeisten ja mustien mustaliuskeiden kanssa tällainen tutkimus voi olla myös haastavaa (kuten kuvista näkyy). Ala- ja ylävalomikroskopian avulla saimme kuitenkin suhteellisen selkeän kuvan näytteistämme ja nyt voimme jatkaa seuraavaan vaiheeseen: näytteiden sulattamiseen! Odotamme erityisesti mustaliuskeen sulattamista, sillä se on yksi rikin päälähteistä Duluthin kompleksin Ni-Cu(-PGE) mineralisoituneissa osissa. Pysykää kuulolla…

Ever imagined what a black schist looks like under a microscope? Well, as the name already suggests, it looks quite black. Still, some silicates can be identified in plane polarized light (above; bright grains are quartz, feldspars, and micas). In reflected light (below), the sulphides (tiny individual yellowish grains) and graphite (greenish clusters) that are opaque in the transmitted light pop out nicely. The photos are from the same view. Scale bar is 200 micrometers, i.e., 0.2 mm.
—
Oletko koskaan miettinyt miltä mustaliuske näyttää mikroskoopilla katsottuna? Kuten nimikin jo antaa ymmärtää, se näyttää lähinnä mustalta. Silti tasopolaroidussa valossa voi tunnistaa joitain silikaatteja (yllä; kirkkaat rakeet kvartsia, maasälpiä ja kiilteitä). Sulfidit (pienet yksittäiset kellertävät rakeet) ja grafiitti (vihertävät klusterit), jotka ovat tasopolaroidussa valossa opaakkeja, tulevat hyvin esiin ylävalossa (alla). Kuvat on otettu täysin samasta kohdasta. Mittakaavapalkki on 200 mikrometriä eli 0.2 mm.