Tutkimusprojektin haastatteluvaihe on käynnistymässä. Olemme sparrailleet paljon ajatusta, mikä ”ajaa” yrityksiä vastuullisuuteen. Tästä syystä huomaan oman some-huomioni poimineen ajankohtaisia uutisointeja ja bloggauksia tästä aiheesta ja sen ympäriltä.
YLE uutisoi e2 Tutkimuksen ja Vaasan yliopiston kyselytutkimusta suomalaisten kuluttajien näkemyksistä ekologisuudestaan ja elämäntapansa kestävyydestä. Tulokset herättävät pohtimaan, miten kestävyydestä viestitään suomalaisessa yhteiskunnassa, kuka viestii ja kenen pitäisi viestiä. On herättävää miettiä, miten suomalaiset kuluttajat kestävän elämätavan omakohtaisesti käsittävät ja määrittävät. Globaalisti katsottuna länsimainen elämäntapammehan ei kuitenkaan ole kestävä.
Samaan aikaan isot tilintarkastajatoimistot rakentavat (jälleen yhtä) standardia tai mittaria (ESG = Environmental, Social & Governance Reporting), jotta sijoittajat voisivat arvioida paremmin ja yhteiskriteerein yritysten vastuullisuutta ja kestävyyttä. FT:n uutinen aiheesta täällä. Mielenkiintoista, mutta herätti Twitterissä lähinnä kommentin ”Ei taas yhtä uutta mittaria!”. Myös ”standard fatigue” mainittu uutisoinnin Twitter-keskustelussa.
Business Finlandissakin on herätty herättelemään vastuullisuutta ja kestävän kehityksen mukaista liiketoimintakehitystä. Tässä blogikirjoituksessa YK:n kestävän kehityksen tavoitteet raamitetaan kiinnostavina uuden liiketoiminnan kohteina. Varmasti on näin, suomalaisella teknologialla on paljon annettavaa puhtaammalle maailmalle ja kiertotaloudelle. Olisi mielestäni paikallaan kuitenkin haastaa yrityksiä myös kehittämään omaa vastuullisuusajatteluaan ja -johtamistaan samalla kun uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin tartutaan. Täyttyvätkö YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ja periaatteet yrityksen omassa toiminnassa ja ajattelussa?
Mitä ajankohtaisia poimintoja sinä nostaisit esiin?
Heti kirjoituksen julkaisun jälkeen selailin Twitteriä ja bongasin, että Maikkarin SuomiAreenakin on aktivoitunut tässä teemassa. Kävinpä ilmoittautumassa tänne webinaariin.