Tulevaisuusorientaatio ja toivon johtaminen

Mitä eroa on kestävyydellä ja vastuullisuudella? Onko väliä mitä termiä käytät vaikkapa oman organisaatiosi strategiassa?

Pohdimme em. termien näkökulmaeroja, määritelmäperustoja ja sävyjä erään koulutusryhmän kanssa tällä viikolla. Mielestäni sanoilla on paljonkin väliä – ne ovat se rakennusmateriaali, joilla abstraktit asiat konkretisoidaan.

”Corporate social responsibility (CSR) tarkoittaa yhteiskuntaja ympäristövastuullisen toiminnan vapaaehtoista liittämistä yrityksen päivittäiseen liiketoimintaan ja sen kanssakäymiseen sidosryhmien kanssa” Lehtonen, 2002

Vastuullisuus-termin taustalla ovat CSR-määritelmät. Em. Lehtosen määritelmää mukaellen vastuullisuus on siis enemmänkuin lakisääteiset velvoitteet. Mutta mikä on enemmän? Milloin lakkaan olemasta vastuullinen ja vain ”täytän normit”? Ja miksi pitää tehdä enemmän kuin normit?

Näitä vaikeita kysymyksiä nousee esiin tästä määritelmästä. Lisäksi vastuullisuuteen liittyy helposti ajatus tilivelvollisuudesta – velvollisuudesta kertoa, että on tehnyt normia enemmän, ylittänyt lakisääteiset ja ”ollut enemmän”. Kun samaan aikaan mm. ympäristölainsäädöntä kirittää (ja kiristää) yrityksiä niin Innostaako tämä vaade ”olla vielä enemmän” oikeasti vastuulliseen liiketoimintaan?

Sustainable development is development that meets the needs of the present without compromising the ability of future generations to meet their own needs”
World Commission on Environment, 1987

Kestävyys-termi taustalla esitetään usein tätä kestävän kehityksen määrittelyä ks. yllä. Määrittelyn myötä kestävyys kehystetään tulevaisuusorientumiseksi ja toisten (tulevat sukupolvet) huomioinniksi. Tarkempi katsaus tähän pohjana olevaan YK:n komission raportiin osoittaa, että siinä mainittu needs tulisi tarkastella sosiaalisen ja kulttuurisen kehyksen kautta ja kestävän toiminnan tulisi tukea arvoja, jotka ovat ekologisisesti mahdollisia ja kaikkien järkevästi tavoiteltavissa. Tämän voi tulkita myös niin, että määritelmään implisiittisesti mahtuu ajatus, että kestävä kehitys ja taloudellinen hyvinvointi voivat toteutua yhdessä.

Sanoilla kehystetään toimintaa. Vastuullisuus herättelee sinussa vastuunottoa tekemistäsi, kestävyys taas tarkastelee toimiesi tulevaisuuskestävyyttä ja niiden oikeutusta muiden tulevaisuuden silmin. Kumpi herättää mielestäsi enemmän ihmisistä lähtevän muutoksen mahdollistajaa eli toivoa?

Koulutusporukka herätti minut tällä viikolla kaivamasta kirjahyllystäni esiin Pauli Juutin kirjan  Toivon johtaminen vuodelta 2004. Tämä teos ei ole vanhentunut päivääkään. Juutin sanoma siitä, että voimme motivoida ja motivoitua itsekin vain positiivisen tulevaisuusorientaation kautta on entistä kirkkaampi tässä ajassa ja se raamittuu hyvin vahvasti kestävään johtamiseen.  Voisin poimia siitä lukuisia kohtia kestävyyden toteuttamiseksi organisaation arjessa ja johtamisessa, mutta päädyin lopulta tähän:

lainaus

Tulevaisuus tehdään vain toivon avulla koska muuten tulevaisuutta ei ole.