Kielikeskuksen opeilla työelämätaitojen ytimeen

Tulevaisuuden työntekijän on osattava monia kieliä, ymmärrettävä erilaisia toimintakulttuureita sekä pystyttävä viestimään tarkoituksenmukaisesti vaihtelevissa tilanteissa. Yliopiston tehtävää työelämätaitojen oppimisen paikkana on korostettu viime vuosina mediassa ja yliopistojen strategioissa. HYplus listaa tulevaisuuden työelämätaidoiksi oman toiminnan ohjaamisen ja itsensä johtamisen, viestintä-, vuorovaikutus ja yhteistyötaidot ja asiantuntijataidot. Viestintä- ja kieliopinnot, eli kielikeskusopetus on tämän osaamisen ytimessä. Helsingin yliopiston visioon nostettu jatkuva oppiminen on myös Kielikeskuksessa jokapäiväistä: oppiminen on monitieteistä, työelämään tähtäävää ja eri tahojen kanssa yhteistyötä tekevää.

Opiskelijoille Kielikeskus tulee tutuksi ainakin pakollisilla tutkintoon kuuluvilla kursseilla. Vaikka tavoiteajassa valmistuminen ja oman oppialan kurssit ovatkin tutkinnoissa tärkeitä, niin monet haluavat tämän lisäksi tarttua vapaavalintaisiin kieli- ja viestintäopintoihin. Kaikesta tällaisesta oppimisesta on tulevan työelämän kannalta hyötyä. Monipuolinen kieliosaaminen ja monikielisyys, tekstien ja vuorovaikutuksen tarkastelu eri näkökulmista sekä rohkeus tutustua eri kieliin ja kulttuureihin synnyttävät juuri sellaista osaamista, jota esimerkiksi erilaiset työelämätutkimukset peräänkuuluttavat akateemisilta osaajilta.

Tähän tarpeeseen tarjotaan Helsingin yliopiston kielikeskuksessa nyt 15 opintopisteen Työelämän kielitaito ja vuorovaikutusosaaminen -opintokokonaisuus, jonka avulla kaikki Helsingin yliopiston opiskelijat voivat syventää kieli- ja tekstitaitojaan sekä vuorovaikutusosaamistaan osana opintojaan.

 

Yksilöllinen ja kielirajat ylittävä kokonaisuus

Työelämän kielitaito ja vuorovaikutusosaaminen -opintokokonaisuuteen voi sisällyttää kaikkia sellaisia Helsingin yliopiston kielikeskuksen tarjoamia opintoja, jotka eivät sisälly opiskelijan omiin pakollisiin tutkinto-opintoihin. Halutessaan voi syventyä kirjoittamiseen, vuorovaikutukseen tai johonkin tiettyyn kieleen tai kokeilla ja yhdistellä erilaisia opintojaksoja monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Opiskelija voi muodostaa laajasta tarjonnasta juuri omaa asiantuntijuuttaan tukevan kurssiyhdistelmän. Kokonaisuuden punaisena lankana onkin ajatus opiskelijan autonomiasta ja siitä, että kaikki Kielikeskus-opinnot ovat työelämäopintoja; opintokokonaisuuden väljät raamit mahdollistavat opiskelijalle yksilölliset ja omaa tulevaa ammattitaitoa parhaiten tukevat ratkaisut ja yhdistelmät eri kieli- ja viestintäopinnoista.

Erilaisten, itse valittavien kurssien lisäksi kokonaisuuteen kuuluu reflektoiva ja kokoava osio ”Minä työelämän kielitaito- ja vuorovaikutusosaajana”, jossa opiskelija harjoittelee tunnistamaan osaamistaan ja esittelemään sitä tarkoituksenmukaisesti eri kanavissa ja eri kohderyhmille. Samalla hän pohtii kieli- ja viestintäosaamisensa merkitystä osana asiantuntijuuttaan ja työelämää. Kokoavassa osiossa opiskelijaa tuetaan myös löytämään mahdollisuuksia ja paikkoja jatkaa osaamisensa kehittämistä opintojensa jälkeen. Tällaisia, työn sisällöstä riippumattomia metataitoja ja kykyä jatkuvaan oppimiseen tarvitaan yhä enemmän muuttuvassa työelämässä.

Opintokokonaisuuden tarkoituksena on myös ylittää rajoja, olivatpa ne sitten kielten, oppilaitosten tai jopa tutkintojen välisiä.  Opiskelija voi sisällyttää kokonaisuuteen kieli- ja viestintäopintoja myös muista koti- ja ulkomaisista korkeakouluista. Kokonaisuutta pääsevät suorittamaan esimerkiksi avoimen väylän kautta tulevat korkeakouluopiskelijat jo ennen tutkintokoulutuspaikan saamista. Eri kielet eivät myöskään kilpaile keskenään vaan pelaavat yhteen maaliin samoin kuin työelämässäkin, jossa kieliä puhutaan usein limittäin.

 

Kokemusasiantuntijuudesta tutkimusperustaisuuteen

Kielitaito, kirjoittamisen taito sekä vuorovaikutusosaaminen ovat tarpeellisia kaikilla akateemisilla aloilla.  Monissa rekrytoinneissa peräänkuulutetaankin esimerkiksi hyviä vuorovaikutus- tai tiimiviestintätaitoja tai mainitaan eduksi monipuolinen kielitaito.  Se, mitä työhakija sitten näistä taidoista kirjaa työhakemukseensa, perustuu kuitenkin usein pelkkään arkikokemukseen. Työntekijä ja -hakija voikin erottua edukseen, jos hänellä on tutkimusperustaista kieli- ja viestintäosaamista. Tällöin hän ymmärtää esimerkiksi viestinnän tiedollisia, taidollisia sekä motivaatioon ja eettisyyteen liittyviä näkökulmia. Muodollisessa koulutuksessa hankittu osaaminen on myös todennettavissa esimerkiksi opintosuoritusotteen avulla.

Jatkuvan oppimisen ideana on, että omaa osaamista voi ja kannattaa kehittää myös muodollisen koulutuksen jälkeen työelämän aikana. Yrityksille ja yhteisöille onkin tarjolla erilaista viestinnän ja kielten täsmäkoulutuksia monenlaisista eri lähtökohdista. Koska viestintäkäytänteet, tekstiympäristöt ja kanavat muuttuvat yhä nopeammassa tahdissa, ei tiettyyn kanavaan tai välineeseen sidottu taito kuitenkaan enää riitä; työntekijällä on oltava kontekstista riippumattomia metataitoja, joita hän voi soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen, kanavaan ja välineeseen ja jatkaa oppimista läpi työuransa. Tutkimusperustainen opetus vastaa tähänkin tarpeeseen.

 

Monia tapoja suorittaa kokonaisuus

Uuteen normaaliin saapuessamme Kielikeskus tarjoaa monipuolisia suoritusmuotoja kursseille läsnäopetuksesta etään ja monimuotoon. Näin Kielikeskus haluaa vastata myös tarpeeseen tukea opiskelijoiden osaamisen rakentumista ja uralla kehittymistä, joka on yksi yliopiston strategian tärkeitä nostoja.

Visiossaan Helsingin yliopisto kertoo vuonna 2030 olevansa ”– – jatkuvan oppimisen ympäristö, joka vastaa yhteiskunnan muuttuviin koulutustarpeisiin”. Kielikeskus on jo matkalla, yhdessä opiskelijoiden ja työelämän toimijoiden kanssa laadukkaasti opettaen.

Vinkkejä opiskelijalle:

  • Tutustu aluksi opintokokonaisuuden Moodleen ja ”Minä työelämän kielitaito- ja vuorovaikutusosaajana” -kurssiin, joka sisältää sekä erilaisia johdattavia näkökulmia työelämän kieli- ja viestintäosaamiseen että lopun koostetehtävä
  • Jos olet jo suorittanut kieli- ja viestintäopintoja aiemmin, voit sisällyttää niitäkin kokonaisuuteen vanhenemissäännöt huomioiden.
  • Muista, että kielitaidon kehittyminen vaatii aikaa. Jos siis haluat hankkia syvällistä osaamista jossakin kielessä alusta alkaen, niin kyseisen kielen opinnot kannatta aloittaa hyvissä ajoin ennen tutkinnon valmistumista. Toisaalta myös ”kieli-shoppailu” on sallittua! Voit halutessasi kokeilla eri kieliä matalalla kynnyksellä; monikielisyys ja limittäiskielisyys ovat myös tärkeä voimavara työelämässä.
  • Tervetuloa nauttimaan ja innostumaan kielistä, kulttuureista ja viestinnän eri aspekteista omista kiinnostuksenkohteistasi käsin!
  • Opintokokonaisuuden vastuuhenkilöt (tiedustelut): Eeva Kaarne ja Minna Lyytinen (etunimi.sukunimi@helsinki.fi)

 

Kirjoittajat:

Hanna Kosonen

äidinkielen yliopisto-opettaja Helsingin yliopistossa

Riikka Järvelä

puheviestinnän yliopisto-opettaja (1.8. alkaen Tampereen yliopistossa)

Euroopan kielten päivä 20 vuotta kielten ja kulttuurien juhlaa!

Euroopan kielten päivää on vietetty vuodesta 2001 alkaen joka vuosi 26. päivänä syyskuuta. Aloitteen päivän vietosta teki Euroopan neuvosto haluten nostaa esiin Euroopan rikasta kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja kielenoppimisen tärkeyttä. Euroopassa puhutaan noin 225 alkuperäiskieltä, joista 24 on Euroopan unionin virallisia kieliä ja 60 alueellisia- ja vähemmistökieliä. Tänä vuonna Suomen päätapahtuman järjestäjänä toimii Helsingin yliopiston kielikeskus Euroopan komission ja yhteistyökumppanien tukemana. Juhlavuoden kunniaksi Kielikeskus järjestää kokonaisen kieliviikon  tarjoten monipuolista kieliaiheista ohjelmaa ja materiaaleja.

Euroopan neuvoston alainen nykykielten keskus ECML tuottaa kaikkien käyttöön materiaalia sivustollaan. Euroopan kielten päivän täyttäessä 20 vuotta on mahdollisuus juhlia syntymäpäiväsankaria osallistumalla syntymäpäiväkakun leivontakisaan ja/tai onnitteluvideon tekoon. Tavoitteena on maailman monikielisin syntymäpäivätervehdys. Katso ohjeet sivuiltamme!

Tutustu myös Laran kielimatkaan läpi Euroopan. Laran mukana opit varmasti uutta Euroopan rikkaasta kieliperinnöstä.

Kielimatkan julistekuvaKäsikirja kielihaasteita vastaan -kirjan kansikuva

Voit tarttua myös kielihaasteeseen ja suorittaa salaisen agentin käsikirjasta eritasoisia haasteita. Laske 1-10 niin monella kielellä kuin osaat tai tee kauppalista muulla kuin äidinkielelläsi.

 

Terhi Seinä

opetusneuvos

Opetushallitus

Opetushallitus on Euroopan komission ja Helsingin yliopiston kielikeskuksen järjestämän Euroopan kielten päivän tapahtumaviikon yhteistyökumppani

Kohti kokonaisvaltaista digipedagogiikkaa

Verkko-opetuksen kehittäminen on taitekohdassa. Koronan jälkeinen aika uusine työn ja opiskelun hybriditoteutuksineen on kohta käsillä. Korkeakouluissa tosin kaikki opetus tapahtuu edelleen pääosin etänä, eikä koronaa edeltävään malliin, jossa lähiopetus oli pitkälti opetuksen lähtökohta, tulla todennäköisesti enää täysin palaamaan. Muutos opettajien ja opiskelijoiden arjessa on ollut totaalinen: reilu vuosi sitten valtaosalla ei välttämättä ollut täysin verkkovälitteisesti opetettavista kursseista lainkaan kokemusta. Nyt viimeistään lähes meiltä kaikilta sitä löytyy runsaasti.

Kokemus ja osaaminen – muna ja kana?

Kiinnostavaa on tässä vaiheessa kysyä, minkälaista digipedagogista osaamista pandemia-ajan etäopetuksessa tarvittiin ja millaista osaamista saatiin. Osaaminen ja kokemus eivät nimittäin aina toteudu rinnakkain. Vaikka ennen pandemiaa valtaosalla opettajia ei olisikaan ollut verkko-opetuskokemusta sinänsä, heillä saattoi silti olla paljonkin verkko-opetusosaamista. Helsingin yliopiston kielikeskuksen siirtymä maaliskuussa 2020 täyteen verkko-opetukseen toimii tässä yhtenä esimerkkinä: monella opettajalla oli tietoa, taitoa ja työvälineitä muuttaa opetuksensa verkkovälitteiseksi, vaikka varsinaista täyttä verkkokurssia ei omassa opetushistoriassa olisikaan ollut. Tämä on osoitus siitä, että yhdistämällä erilaisia, jo etukäteen punnittuja pedagogisia ja vuorovaikutuksellisia valintoja voi päästä tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen. Moni opiskelija hyötyi siitä, että kurssin opettaja oli ainakin ajatuksissaan pohtinut erilaisten verkkototeutuksien mahdollisuutta tai hyödyntänyt edes jonkinasteista monimuoto-opetusta myös ennen pandemiaa.

Toisaalta ei pidä suoraan olettaa, että vuoden sisällä hankittu etäopetuskokemus olisi vastannut kaikkiin verkko-opetusta koskeviin tarpeisiin. Tekemällä oppii, mutta se ei yksin riitä. Tarvitsemme vertaisvuorovaikutusta, reflektiota, tutkimustietoa, palautetta sekä kyvykkyyttä ja mahdollisuuksia kehittyä, jotta osaaminen karttuisi edelleen. Pakon edessä moni opettaja ylitti itsensä ja tarttui nopeasti uusiin opetusratkaisuihin. Kuitenkin räjähdysmäisesti lisääntynyt verkko-opetus on myös lisännyt pedagogista keskustelua verkkovälitteisestä oppimisesta, ja keskusteluun mahtuu paljon näkökulmia. Kielikeskuksessa poikkeusaikana kerätystä, vielä julkaisemattomasta aineistosta ilmenee, että verkko- ja etäopettajatkin jakautuvat erilaisiin heimoihin. Ymmärrys verkkopedagogiikasta on laajaa, monipuolista, ristiriitaistakin. Ja juuri siinä piilee mahdollisuus uudenlaiseen yhteiseen jakamiseen. On yhdessä tunnustettava, että kukaan meistä ei vielä osaa kaikkea.

Uusi hanke tuo digipedagogiikan lähelle

Miten tästä tilanteesta katsotaan eteenpäin ja kehitetään yhteisöllisesti digipedagogiikkaa opetusorganisaatiossa? Kysymyksiä on paljon. Mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme verkko-opetuksesta? Mikä on digipedagogiikan ja pedagogiikan ero? Miten verkossa tapahtuva oppiminen kytkeytyy ymmärrykseemme opetuksesta: tuoko verkkovälitteisyys opetukseen ja oppimiseen jotain lisää tai viekö se jotain pois?

Aika ei voisi olla otollisempi pohtia näitä kysymyksiä. Digipedagoginen osaaminen on viimeistään nyt kiinteä osa jokaisen opettajan ammattitaitoa ja siihen kohdistuvia odotuksia. Lisäksi se kytkeytyy kiinteästi myös työelämän digitalisaatioon yleensäkin. Työn monipaikkaisuus ja erilaiset digitaaliset ratkaisut ovat osa jokaisen työpäivän arkea riippumatta siitä, tekeekö opetustyötä vai ei.

Helsingin yliopiston kielikeskus käynnisti loppuvuodesta 2020 sisäisen kehittämishankkeen. Hankkeessa luodaan digipedagoginen suunnitelma (DiGiPESU) Kielikeskuksen verkko- ja monimuoto-opetuksen kehittämiseksi ja tukemiseksi. DiGiPESUn perusideana ei ole tuottaa viestintä- ja kieltenopetukseen materiaalipankkia tai kurssipatteristoa. Nämäkin ovat tärkeitä tavoitteita, mutta eivät tämän hankkeen tavoitteita. DiGiPESUn tarkoitus on lisätä huomattavasti Kielikeskuksen monimuoto- ja verkkokurssitarjontaa. Tähän tavoitteeseen pääsemiseen hanke tuottaa konkreettisia askeleita opettajan digipedagogisen suunnittelun tueksi. Lähtökohtana on tehdä verkko-opetuksen pedagogisista valinnoista ja mahdollisuuksista saumaton osa opettajien päivittäistä työtä. Digipedagoginen työskentely ei pedagogisessa mielessä syrjäytä olemassa olevaa, vaan asettuu luonnolliseksi laajennukseksi aiemman rinnalle.

Hanke on oikeastaan järjestäytynyttä sisäistä pedagogista kehittämistä. Ydintiimissä on mukana edustaja lähes kaikista opetuskielistä ja oppiaineista sekä pedagoginen yliopistonlehtori. Muodostaessaan kokonaisvaltaista käsitystä digipedagogiikasta digipesulaiset ovat jakaneet digipedagogiikka pienempiin palasiin. Ydintiimi on jakautunut edelleen pienempiin teemaryhmiin. Ryhmät ovat työskennelleet koko kevään ja hahmottaneet seuraavia kokonaisuuksia:

  • käsiteviidakon selkiyttäminen: miten verkko-, monimuoto-, kontakti-, etä- ja lähiopetus tulee määritellä ja miten määrittelyt ovat läpinäkyviä opiskelijalle
  • Kielikeskuksessa jo oleva osaaminen vahvaan käyttöön: millaista ymmärrystä meillä jo on, ja miten sitä on hyödynnetty opetusratkaisuissa
  • pedagoginen näkemys ja toteutus: miten suunnitella opetusvuorovaikutus verkossa, mitä on tutkimuspohjainen verkko-opetus
  • digitaaliset välineet ja mahdollisuudet: millaisia valintoja opettajat tekevät pedagogisten digivälineiden valinnassa ja käytössä, ja miten pedagogisia valintoja tulee tarkoituksenmukaisesti tukea
  • verkko-opetuksen työkuorma: miten työkuorman laskemista ja suunnittelua tulisi selkiyttää sekä opettajan että opiskelijan näkökulmasta?

Syksyllä edessä on palasten yhteentuonti ja konkreettisten apuvälineiden luonti. Apuvälineet ovat monenmuotoisia: ne ovat ohjeita, yhteisiä tilaisuuksia, muokattavia pedagogisen suunnittelun malleja, olemassa olevan ja hanketta varten kerätyn tutkimus- ja selvitystyön jakamista ja edelleen hyödyntämistä. Yksi asia kuitenkin on varma. Digihankkeemme tarkastelee ilmiötä sen juurista asti: opiskelijan oppimisesta. Digipedagogiikka on pedagogiikkaa.

Hanketta voi seurata voi seurata DiGiPESUN blogista. Vielä ennen juhannusta blogissa julkaistaan useampi teksti.

Janne Niinivaara pipo päässä ja kuulokkeet kädessä

Janne Niinivaara

Asiantuntija, opetuksen kehittäminen

DiGIPESU-hankkeen vetäjä

Helsingin yliopiston kielikeskus

Mitä on kielten jatkuva oppiminen?

Kuva: Nina Dannert

Kieliaineiden opetussuunnitelmissa on pitkään ollut yhtenä tavoitteena rohkaista oppijoita kehittämään ja käyttämään kielellisiä taitoja läpi elämän. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) todetaan: ”Kielitaidon kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu elinikäisenä prosessina.” Tavoite toistuu eri muodoissaan edelleen eri kouluasteilla varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen.

Elinikäisen oppimisen rinnalla alettiin vähän aikaa sitten ymmärtää myös elämänlaajuisen oppimisen rooli. Tunnustettiin, että muodollisen opiskelun rinnalla tapahtuu koko ajan myös informaalia ja non-formaalia oppimista. Tällöin huomattiin, että jatkuva oppiminen kuvaakin koko oppimisen kokonaisuutta käsitteenä elinikäistä oppimista paremmin. Jatkuvaa oppimista koskevissa pohdinnoissa kielitaidon kehittämisen näkökulmaa on toistaiseksi tarkasteltu kuitenkin hyvin vähän. Itse näen kielitaidolla olevan hyvinkin merkittävän roolin jatkuvan oppimisen kannalta. Jokaisen tulee mielestäni voida kehittää ja laajentaa kielitaitoaan läpi koko elämän. Yhteiskunnassa on tärkeää tehdä näkyväksi eri kielten osaamista voimavarana ja lisätä kielitaidon arvostusta osana ammattitaitoa.

Kohti arjen monikielisyyttä

Jatkuvan oppimisen näkökulmasta kielenoppimista on syytä tarkastella myös hieman uudesta näkökulmasta. Eri kielet ovat nykyään läsnä kaikkien arjessa koko ajan. Kiinnostus kieliin on myös hyvin luontaista globalisaation ja lisääntyneiden kansainvälisten kontaktien myötä. Kieltä ei aina opita erillisesti, vaan esimerkiksi tiedonhakua tehdään koko ajan myös muilla kielillä kuin äidinkielellä. Median kautta saamme syötettä eri kielillä päivittäin. Epämuodollinen kielen omaksuminen on tullut varsinaisen tietoisen kielen opiskelun rinnalle yhä vahvemmin. Tällöin muodollisen opetuksen tehtävänä onkin enemmän auttaa oppijaa jäsentämään oppituntien ulkopuolella havaittua ja opittua. Parhaimmillaan muodollisessa opetuksessa pystytään hyödyntämään vapaa-ajalla kohdattu erikielinen teksti- ja mediamaailma ja rakentamaan kielitaitoa sen pohjalle.

Globalisaation myötä kielitaidon tarve eri aloilla on kasvanut. Hyvin monet työyhteisöt ovat nykyään monikielisiä. On entistä tärkeämpää, että kieliaineilla on riittävästi tilaa eri kouluasteiden ja alojen opetusohjelmissa. Lisäksi olisi tärkeää olla ajasta ja paikasta riippumattomia mahdollisuuksia oppia uusia kieliä sekä täydentää kieliosaamistaan itselle luontaisella tavalla.

 

Kielenoppimisen tarpeet vaihtelevat

Mielenkiintoista on ollut seurata yhteiskunnassa käytyä keskustelua kielistä ja kielitaidosta. Käytännössä kaikki ovat nykyään monikielisiä eli heillä on äidinkielen lisäksi useiden muiden kielten eritasoista osaamista. Kuitenkin Suomessa saatetaan kutsua joitakin yksilöitä ummikoiksi tai kielitaidottomiksi vain siksi, että he eivät puhu Suomen kansalliskieliä – vaikka he saattavat puhua useita muita jopa paljon puhuttuja maailmankieliä. Miten kykenisimme näkemään kaikki kielet voimavarana ja monikielisyyden yksilön ja yhteiskunnan resurssina sekä tukemaan erilaista monikielisyyttä?

Vaikka kielitaito tietyllä tavalla on kapeutunut ja monet ovat huolissaan englannin ylivallasta, on Suomessa kuitenkin tänä päivän tarjolla kielenopetusta useammassa kielessä kuin koskaan. Samoin sekä kouluissa ja oppilaitoksissa että yhteiskunnassa muutenkin eri kielet ovat esillä aiempaa enemmän. Puhutaanhan Suomessa tänä päivänä äidinkielenä jo yli 150 eri kieltä.

Koska kielten opiskelu perusopetuksessa ja lukiossa on vähentynyt ja yksipuolistunut, yliopistoissa annettavalla kielenopetuksella on entistä laajempi yhteiskunnallinen tehtävä. Kielitaitotarpeiden monipuolistumisen myötä on tullut aiempaa suurempi tarve myös aloittain eriytyneelle kielenopetukselle. Kansainvälisten kontaktien lisäännyttyä on olennaista pystyä käymään keskustelua omaan alaan liittyvistä kysymyksistä useilla eri kielillä. Eri ammateissa kontaktit myös suuntautuvat vähän eri puolille maailmaa, joten on tärkeää, että meillä on kielitarjontaa monenlaisissa kielissä.

 

Sisäisellä motivaatiolla iso merkitys

Eri tahon toimijoiden on hyvä kysyä itseltään, miten pystymme antamaan eväitä ja intoa elämänmittaiseen kielitaidon kehittämiseen jokaiselle. Se tarkoittaa ennen kaikkea sisäisen motivaation synnyttämistä silloinkin, kun opiskelijoiden aiemmat kielenoppimiskokemukset eivät ole syystä tai toisesta olleet kovin rohkaisevia. Tästä syystä fokusta on hyvä siirtää tietyn kielen opetuksen rinnalla tukemaan myös yksilöiden monikielisen identiteetin vahvistumista. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoita rohkaistaan eri kielten rinnakkaiseen käyttöön, madalletaan kynnystä vähäisenkin kielitaidon käyttöön rohkeasti ja opastetaan hyödyntämään erilaisia tapoja oppia kieliä.

Meidän kieliasiantuntijoiden on tärkeää pitää esillä kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta ja kielitietoisuutta. Kielellä on suuri rooli myös kaikessa oppimisessa. Kouluista, oppilaitoksista ja yliopistoista olisi mahdollista tehdä entistä kielitietoisempia. Voisimme korostaa kielen merkitystä oppimisessa ja samalla kannustaa hyödyntämään opetuksessa oppijoiden koko kielivarantoa ja myös heidän vapaa-ajallaan käyttämiä kieliä.

Sisäinen motivaatio syntyy ennen kaikkea siitä, että kielenopetuksessa hyödynnetään oppijoille merkityksisiä tilanteita ja niissä toimimista. Kieli on syytä nähdä yhä enemmän merkityslähtöisenä viestinnän välineenä. Vuorovaikutustilanteet ovat tällöin oppimisen lähtökohta, eivät päätepiste. Kun ymmärrämme, että kielitaidon tavoitteena ei ole kuvitteellinen äidinkielisen puhujan täydellinen taito vaan että kielitaidon nähdään olevan tilanteista ja varioivaa, kynnys kielitaidon rohkeaa käyttöön madaltuu ja kielijännitys helpottaa.

Erilaiset kielitaidot auttavat meitä selviytymään ja saavuttamaan jäsenyyksiä meille merkityksellisissä tilanteissa ja yhteisöissä. Kielten kautta voimme myös nähdä niiden takaa avautuvia kulttuureita uusin silmin.

Leena Nissilä

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston kielikeskuksen johtaja.