Tiedon lisääminen on hyvä tapa juhlistaa Pride-viikkoa

Nyt on Pride-viikko. Helsinki Pride on Suomen suurin ihmisoikeus- ja kulttuuritapahtuma, jonka keskiössä ovat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisoikeudet. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat muun muassa transsukupuoliset, ei-binääriset henkilöt, transvestiitit ja intersukupuoliset. Seksuaalivähemmistöihin kuuluvat muun muassa homot, lesbot, bi-, pan- ja aseksuaalit. Pride-viikko huipentaa globaalisti vietetyn Pride-kuukauden, ja Helsinki Pride 2023 -päätapahtumaa juhlitaan lauantaina 1.7. Helsingin yliopisto osallistuu Pride-viikon viettoon monin tavoin.  

Koulutusinstituutioiden on tärkeää syventyä Pride-viikon teemoihin. Koulutuksen ja oppimisen ympäristöt ovat oppijoiden elämässä keskeisiä paikkoja, joissa jokaisen yksilön soisi tulevan nähdyksi omana itsenään, oletuksista ja ulkopuolisista määrittelyistä vapaana. Tämä edellyttää moninaisuuden huomioimista ja kunnioittamista kaikissa opetusarjen viestintätilanteissa. Kouluterveyskyselyn 2021 mukaan neljä prosenttia vastaajista vastasi kuuluvansa sukupuolivähemmmistöön ja 14 prosenttia seksuaalivähemmistöön. Tästä huolimatta moninaisuuden huomioiminen ei kuitenkaan ole opetus- ja oppimistilanteissa itsestäänselvyys.  

Ei ole automaattista, että pedagoginen ammattilainen osaa toimia joka tilanteessa inklusiivisella ja moninaisuutta huomioivalla tavalla. Oikeusministeriön selvitys “Kohti sateenkaariystävällisempää Suomea: Tilannearvio seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa 2021” suositti koulutussektorin toimenpiteiksi muun muassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien opiskelijoiden osallistamisen, opettajien täydennyskoulutuksen sekä keinot puuttua sateenkaareviin opiskelijoihin kohdistuvaan syrjintään, väkivaltaan ja häirintään. Toimenpiteitä tarvitaan kaikilla koulutusasteilla perusopetuksesta korkeakouluihin.  

Kielikeskusopetuksessa sateenkaari on tärkeää pitää mielessä 

Kielikeskusopetus on koko yliopistoyhteisön läpäisevää: lähes jokainen opiskelija opiskelee Kielikeskuksen järjestämällä kurssilla jossakin vaiheessa opintojaan, monet usealla opintojaksolla. Moninaisuuden kohtaaminen on väistämätöntä paitsi suurien opiskelijamäärien vuoksi, myös opintojen luonteen vuoksi. 

Kielikeskuksessa suoritettavien opintojen yhtenä tavoitteena on kehittää tulevan (työ)elämän viestintä- ja kieliosaamista. Oikeusministeriön selvityksen mukaan työelämässä tapahtuva sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistettu syrjintä ja häirintä tunnistetaan huonosti. 30 % sukupuolivähemmistöistä raportoi kokevansa syrjintää työelämässä, seksuaalivähemmistöistä 14 %. Työpaikoilla hetero- ja cis-oletukset ovat edelleen vahva normi. Syrjivä kielenkäyttö ja mikroaggressiot työpaikoilla voivat olla myös hyvin piiloisia ja tahattomia sekä perustua jopa hyväätarkoittavaan lähtökohtaan.  

On siis selvää, että sateenkaarevien yhteisön jäsenten huomioiminen ja moninaisuuden kunnioittaminen ovat erityisesti kieleen ja vuorovaikutukseen kietoutuvia ilmiöitä. Kielikeskuksissa tuleekin yhtäältä varmistaa omien oppimisympäristöjemme ja -tilanteiden inklusiivisuus ja turvallisuus, sekä toisaalta ymmärtää moninaisuuden huomioiminen keskeisenä osana viestintä- ja kieliosaamista. Ei-normittavan kielen käyttäminen ja oppiminen sekä turvallisten viestintätilanteiden luominen tuleekin olla sekä opetuksen tavoite että lähtökohta, niin opettajan kuin opiskelijankin näkökulmasta. 

Kielikeskuksessa on otettu systemaattisia askelia kohti inklusiivisempaa viestintä- ja kieltenopetusta jo usean vuoden ajan. Työ jatkuu. Siihen tarvitaan suunnitelmia, periaatteita, koulutusta ja työvälineitä. Mikään erillinen toimenpide ei kuitenkaan yksinään riitä, vaan todellinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen inkluusio tapahtuu käytännön opetustilanteissa ja opiskelijoiden kokemuksissa. Sateenkaarevien oppijoiden huomioonottavaa opetusta ei tule nähdä vain yksittäisten opettajien erityiskiinnostuksena, vaan kyse on hyvinvoinnin rakentamisesta, ihmisoikeuksien noudattamisesta ja jokaisen oppijan olemassaolon tunnustamisesta. Opetusarjen pienet valinnat esittäymistehtävistä oppimateriaaleihin edellyttävät tietoisia tekoja moninaisuuden eteen.  

 

Kysy, kuuntele, kunnioita 

Inlusiivisen toiminnan tueksi jokainen kaipaa tukea ja työvälineitä. Ja niitä on onneksi saatavilla. Pride-viikko tarjoaakin loistavan tilaisuuden paitsi juhlia kaikkia sateenkaaren värejä, myös kasvattaa omaa tietopohjaa aiheesta. Tietoa voikin jokainen lisätä esimerkiksi sateenkaarevalla tutkimus- ja kaunokirjallisuudella, Pride-liikkeen historialla, toimivilla opetuskäytännöillä, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvien ihmisten tarinoilla, inklusiivisella sanastolla ja vaikkapa oman organisaationsa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolinjauksilla. Ja tätä tietoa on runsaasti saatavilla kaikkina vuoden viikkoina. 

Tietopohjainen, kaikkia kunnioittava kehitystyö jatkuu myös Kielikeskuksessa, ja palaammekin yhdessä näiden teemojen äärelle heti elokuussa. Kielikeskus on antanut yliopisto-opiskelijoille hyvinvointilupauksen, jonka mukaisesti Kielikeskus ottaa huomioon opiskelijoiden hyvinvoinnin kiinteänä osana opetusta ja käy aktiivista dialogia opiskelijoiden kanssa heidän hyvinvointiinsa liittyvistä asioista. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen näkökulma on tässä keskeinen, ja sitä tulee entisestään lisätä.  

Loppujen lopuksi moninaisuuden huomioiminen ei kuitenkaan ole tähtitiedettä, eikä sitä tule kavahtaa, vaikka kokisi epävarmuutta. Monilla kielikeskuslaisilla on elävänä mielessä vajaa kolme vuotta sitten Kielikeskuksen  sisäiseen seminaariin puhumaan pyydetyn Seta ry:n koulutusasiantuntijan vastaus anonyymiin yleisökysymykseen. Kysymys kuului: “Onko cis- ja hetero-olettamus aina väärin?” Koulutusasiantuntijan vastaus ei jättänyt tulkinnan varaa: “On.” 

 

Hyvää Pride-viikkoa! 

 

Janne Niinivaara, opetuksen kehittämisen asiantuntija 

Katja Bergbacka, johtaja 

Sinikka Karjalainen, kehittämispäällikkö 

Nina Sulonen, kansainvälisyys- ja ohjauksen asiantuntija 

Helsingin yliopiston kielikeskus 

 

Luettavaa: 

 

Vuosi hyvinvointilupausta takana

19.4. vietetään Opiskelijoiden mielenterveyspäivää. Opiskelijoiden hyvinvointiverkoston järjestämänä kampanjapäivänä kannustetaan toimimaan opiskelijoiden mielenterveyden edistämiseksi. Tämän vuoden kampanjateema on kohtuus. 

Helsingin yliopiston kielikeskus antoi hyvinvointilupauksen opiskelijoille viime kevään 2022 Opiskelijan mielenterveyspäivänä. Lupauksen tarkoituksena on edistää hyvinvointia osana kielikeskusopetusta ja tukea opiskelijan hyvinvointia päämäärätietoisesti ja monimenetelmällisesti.  

Hyvinvointilupauksen otsikko on ”Viesti ja voi hyvin”. Otsikolla kielikeskuslaiset haluavat viestittää, että kielellä on tärkeä rooli hyvinvointia rakentavassa vuorovaikutuksessa. Jokaisella on oikeus osallistua vuorovaikutukseen ja oppia.  

Tämän lupasimme opiskelijoille vuosi sitten: 

  • Huomioimme: Sitoudumme ottamaan huomioon opiskelijan hyvinvoinnin saumattomana osana viestintä-ja kieliopetusta ja kehittämään opetusta tästä lähtökohdasta käsin.  
  • Kohtaamme: Järjestämme lukuvuosittain opiskelijan hyvinvointiin keskittyviä tapahtumia, joissa on mahdollista tavata opiskelijoita muilta kampuksilta, vertaisoppia ja -tukea, kotikansainvälistyä sekä viestiä monikielisesti sallivassa ja turvallisessa ympäristössä  
  • Kuuntelemme: Tiivistämme vuoropuhelua Kielikeskuksen ja opiskelijoiden välillä ja käymme aktiivisesti dialogia opiskelijoiden kanssa heidän hyvinvointiaan tukevista toimista. 

Hyvinvointilupauksen tekeminen todeksi 

Pitkittynyt pandemia on haastanut opiskelijoiden jaksamista ja hyvinvointia. Entistä inklusiivisemmat, saavutettavammat ja turvallisemmat oppimisympäristöt ovat tärkeitä tavoitteita tukemaan jokaisen opiskelijan hyvinvointia yliopistoyhteisössä. Kielikeskuksessa nämä tavoitteet on pyritty ulottamaan opetussuunnitelmaan ja opetuksen kehittämiseen, viestintään, opiskelijoiden osallistamiseen sekä tapahtumiin. 

Kielikeskuksessa on tärkeää olla tietoinen niistä kielen- ja viestinnän oppimiseen liittyvistä ilmiöistä, jotka saattavat aiheuttaa opiskelijoissa huolta. Esimerkiksi esiintymisjännitys ja vieraan kielen puhumisen pelko ovat yleisiä tuntemuksia yliopistolaisen elämässä. Opettajien tulee olla näistä ilmiöistä tietoisia ja varmistua, että kaikki opiskelijat saavat turvallisia oppimis- ja onnistumisen kokemuksia.   

Huomioimme 

Opiskelijoille annettua hyvinvointilupausta noudatetaan muun muassa Kielikeskuksen uudessa opetussuunnitelmassa 2023-2026, jonka tavoitteena on, että kielikeskusopetus olisi hyvin monenlaisia opiskelijoiden tarpeita ja elämäntilanteita palvelevaa. Jokaiselle opiskelijalle tulisi löytyä itselle soveltuva tapa ja muoto oppia kieliä ja viestintää, oppimistavoitteista tinkimättä. 

Variaatiota opetustarjonnassa ei tuota vain se, tarjotaanko kurssi verkossa vai luokassa, tai mihin aikaan kurssia opetetaan. Systemaattista joustoa ja keskenään erilaisia tapoja tarvitaan myös vuorovaikutus- ja yhteistyömuotoihin. Yhtäältä on tärkeää turvata lähiopiskelua ja opettajan tilanteista läsnäoloa kaipaavien ja sitä vailla olleiden opiskelijoiden tarpeet. Toisaalta on perusteltua luoda entistä enemmän mahdollisuuksia itseohjautuville ja autonomiaa kaipaaville opiskelijoille sekä opiskelijoille, joiden elämäntilanteet ovat aikataulullisesti sirpaleisia tai poikkeuksellisia.  

Kohtaamme 

Osallistava ja tasa-arvoa tukeva viestintä on keskeistä kaikessa tekemisessä yliopistoyhteisössä niin opiskelijan kuin henkilöstönkin näkökulmasta. Erityisesti kieltenopiskelussa opiskelijoita askarruttavat persoonapronominien turvallinen ja inklusiivinen käyttö, eri ihmisryhmien representaatiot opetusmateriaaleissa sekä asioiden kertominen itsestä. Tämä tematiikka haluttiin nostaa selkeästi esille Kielikeskuksen järjestämässä opiskelijoiden hyvinvointitapahtumassa “Kieli kuuluu kaikille – inklusiivinen kielenkäyttö”.  

Kielikeskuksessa tuetaan myös informaalia ja vapaamuotoista oppimista tarjoamalla opiskelijoille mahdollisuus tavata toisiaan kurssien ulkopuolella, erilaisissa tilaisuuksissa. Kielikeskus järjestääkin lukukausittain opiskelijoille ja henkilökunnalle monikielisen työpajan, jossa niin kansainväliset kuin paikallisetkin opiskelijat tapaavat. Työpajan tavoite on tuoda opiskelijoita yhteen, tavata uusia ihmisiä, pitää hauskaa ja harjoittaa kieli- ja keskustelutaitoa.  

Kuuntelemme 

Kansainväliset opiskelijat jäävät usein vaille kontaktia paikallisiin opiskelijoihin ja paikalliset opiskelijat taas haluaisivat tavata kansainvälisiä opiskelijoita, mutta toistensa löytäminen saattaa olla hanakalaa, jopa jännittävääkin. Kielikeskuksessa on paljon opiskelijoille suunnattuja toimintoja, jotka tuovat kansainväliset ja paikalliset opiskelijat yhteen, esimerkiksi kielten kurssiassistenttiohjelma, monikieliset työpajat, ALICE-kurssit ja monia opintojaksoja, jonne kansainväliset opiskelijat voivat ja heidän toivotaan osallistuvan. Myös Kielikeskuksen pedagogisissa periaatteissa ja viestintäsuunnitelmassa nostetaan esille kulttuurisen ymmärryksen ja vuorovaikutuksen tärkeys.  

Opiskelijan hyvinvointilupaus ohjaa osaltaan Kielikeskuksen inkluusio- ja hyvinvointityötä tulevaisuudessakin. Lupauksen jokapäiväisen lunastuksen on tarkoitus jäädä pysyväksi tavaksi toimia. Lupaus on synnyttänyt uuden tavan edistää opiskelijahyvinvointia ja tarttua teemoihin, jotka ovat keskeisiä kieli- ja viestintäopintojen kontekstissa. 

Mukana Opiskelijoiden mielenterveyspäivässä 2023 

Kielikeskus osallistuu myös tänä vuonna Opiskelijoiden mielenterveyspäivään järjestämällä opiskelijoiden hyvinvointitilaisuuden 19.4.2023 klo 16.15–17.45 Zoomissa.  

Tilaisuuden teema on Tukea kieli- ja viestintäjännitykseen. Tilaisuudessa kuullaan asiantuntijaesityksiä sekä keskustelupaneelia, jossa kanssaopiskelijat, opintopsykologi ja kielikeskusopettajat keskustelevat aiheesta. Tilaisuuden tavoitteena on jakaa tietoa keinoista, joilla edistetään jokaisen opiskelijan hyvinvointia Kielikeskuksen kieli- ja viestintäopinnoissa. Tilaisuus on suomenkielinen, ja kameran sekä mikrofonin saa pitää halutessaan kiinni.  

Tapahtumaan ilmoittaudutaan tällä lomakkeella tiistaihin 18.4.2023 mennessä. Samalla voi esittää myös kysymyksiä etukäteen. Ilmoittautuneille lähetetään ennen tapahtumaa Zoom-linkki, illan ohjelma ja käytännön ohjeistusta osallistumisesta.  Jos sinulla on kysyttävää, olethan yhteydessä Nina Suloseen.  

Helsingin Sanomat julkaisi maaliskuussa kielikeskuslaisten kirjoittaman mielipidekirjoituksen “Kielihäpeä huomioidaan yliopistollisessa kieltenopetuksessa”  

Kielikeskuksen blogista voi lukea myös Kielikeskuksen järjestämästä edellisestä hyvinvointitapahtumasta. 

 

Nina Sulonen

Asiantuntija, kansainvälisyys ja ohjaus

 

Janne Niinivaara

Asiantuntija, opetuksen kehittäminen

Kieli ja vuorovaikutus globaalin demokratian edistäjinä

Viime vuosina kohtaamamme useat maailmanlaajuiset kriisit, kuten koronaviruspandemia, energiakriisi, inflaatio sekä sota omalla mantereellamme yhdessä demokratian heikentymisen kanssa ovat korostaneet globaalin yhteistyön tarvetta. Tutkimusten mukaan suomalaisenkin demokratian kasvavia uhkia ovat disinformaatio ja informaatiovaikuttaminen. Vaikka media- ja lukutaidon osaaminen on kansainvälisestikin mitattuna hyvää Suomessa, epävakaina aikoina kriittisen media- ja informaatiolukutaidon ja digitaalisen osallisuuden edellyttämien valmiuksien vahvistamisen tarve korostuu. Globaalin demokratian edistämiseksi sekä vaikuttavan yhteistyön saavuttamiseksi tarvitsemme laadukkaita kieli- ja vuorovaikutustaitoja ongelmanratkaisutaitojen, kriittisen tiedon hankinnan, tuottamisen ja analysoinnin sekä oman ajattelun hallinnan ohella.

Globaalissa yhteistyössä korostuu taito toimia kulttuurisesti moninaisissa ympäristöissä. Kieli on osa sosiaalista käyttäytymistä, jonka avulla tulemme osaksi eri yhteisöjä. Kieli ja kulttuuri vaikuttavat myös identiteettiimme ja tiedon välittämisen lisäksi kielen avulla välitämme tunteita. Kielen merkitys sosiaalisten ja sosioemotionaalisten taitojen edistäjänä on tärkeä.

Kielten ja kulttuurien tuntemus sekä vuorovaikutusosaaminen edesauttavat luottamuksen rakentamista ja myönteisen ilmapiirin luomista. Keskustelujen, neuvottelujen ja muiden väkivallattomien ja rauhanomaisten keinojen avulla voimme vaikuttaa tehokkaasti muiden toimintaan ja päätöksentekoon. Kieli- ja vuorovaikutustaidot ovat onnistuneen yhteistyön luomisessa avainasemassa.

Riittävän yhteiset kieli-, viestintä- ja vuorovaikutustaidot

Käytetty kieli ja kulttuurinen vuorovaikutus vaikuttavat yhdenvertaisuuden ja osallisuuden toteutumiseen demokraattisessa, kulttuurisesti moninaisessa yhteistyössä. Kulttuurienvälinen vuorovaikutus ja kieltenopiskelu ja -osaaminen vahvistavat moninaista ja yhteisöllistä ajattelua ja herättävät mielenkiinnon toisenlaisten kulttuurien tuntemiseen ja omaksumiseen. Kuten emeritusprofessori Sauli Takala on todennut, eri kulttuurien ja kielten välisessä vuorovaikutuksessa korostuukin merkitysten välittämisen taito, mediaatio. Tämä korostuu erityisesti tilanteissa, jotka ovat itselle vieraita, hankalia tai epäselviä. Kieli- ja vuorovaikutustaitojen avulla ja ymmärryksellä erilaisista kulttuureista voimme saada myös kokemuksen laajasta yhteenkuuluvuudesta sekä demokratian edistämisestä, kuten toteavat myös Inha, Honkala, Kuukka & Mattila ja Elo, Kaihari, Mattila & Nissilä.

Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tarvitaan monipuolista inhimillistä pääomaa: erilaisia tietoja, taitoja ja osaamista. Voidaksemme pohtia yhdessä asioita ja luoda uusia merkityksiä tarvitsemme riittävän yhteisiä kieli-, viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Riittävän yhteisillä kieli- ja viestintätaidoilla sekä vuorovaikutusosaamisella voimme luoda myönteistä ilmapiiriä erityisesti ristiriitojen ratkaisemisessa ja arkaluontoisissa tilanteissa. Onnistuneen kielipolitiikan ja -pedagogiikan avulla voimme vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja siten meidän kaikkien hyvinvointiamme.

Avoimen ja moniarvoisen kulttuurin luominen

Maailmanlaajuisen demokratian heikentymisen pysäyttämiseksi yhteiskuntasopimuksia tulisi uudistaa ja laajentaa esimerkiksi peruskoulutusta jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien suuntaan, kuten todetaan mm. kansainvälisen IDEA-järjestön Demokratian tila 2022 -katsauksessa.

Kielikeskuksen kieli- ja viestintäopintojen opetus- ja kehittämistyö sekä jatkuva oppiminen tukevat monipuolisten osallistumismahdollisuuksien ja -taitojen, rakentavan keskustelukulttuurin sekä vuorovaikutuksellisen yhteiskunnan edistämistä. Tämä inhimillinen pääoma vahvistaa avoimen ja moniarvoisen kulttuurin luomista, jolla on suuri merkitys globaalin demokratian ylläpitämisessä ja edistämisessä.

 

Kasvokuvassa Katja Bergbacka

Katja Bergbacka, johtaja

Helsingin yliopiston kielikeskus

Julkaistu

Inklusiivinen opiskeluympäristö on kielitietoinen

Inklusiivinen opiskeluympäristö tukee opiskelijoiden hyvinvointia ja edistää oppimista. Kielellä on tärkeä rooli siinä, että kaikki yhteisön jäsenet tulevat kuulluiksi ja heitä kunnioitetaan. Kielenkäyttöön liittyvät kysymykset ovat erityisen keskeisiä korkeakoulukontekstissa. Siksi niihin on tärkeää kiinnittää huomiota myös kieli- ja viestintäopintoihin liittyen.

Helsingin yliopiston kielikeskus järjesti 16.11.2022 opiskelijoille ja henkilökunnalle etätilaisuuden ”Kieli kuuluu kaikille – inklusiivinen kielenkäyttö”. Teeman äärelle kokoontui yli 40 aiheesta kiinnostunutta kuulijaa. Kielikeskuksen johtaja Katja Bergbacka muistutti avaussanoissaan, että inklusiivisella kielellä luodaan kuulumisen tunnetta ja kielellä on suuri merkitys siinä, miten tulla osaksi yhteisöä. Tilaisuudessa puhuivat Helsingin yliopiston vammaistutkimuksen apulaisprofessori Hisayo Katsui sekä englannin kielen ja viestinnän opettaja, monikielisen pedagogiikan asiantuntija Deborah Darling.

Tutkijat kannustavat avoimeen ja monimuotoiseen vuorovaikutukseen

Hisayo Katsui toi esitelmässään esille kielen tärkeyden vammaistutkimuksen näkökulmasta. Kielessä on valtaa, joka luo ajattelutapoja ja ylläpitää rakenteita. Vammaistutkimuksen lähestymistapa on yhteiskunnallinen ja sen keskeinen tutkimuskohde on vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus yhteiskunnassa. Vammaisuus ja kieli liittyvät läheisesti toisiinsa, sillä syrjintää on muun muassa epäsopivat sanat. Katsui kannustikin avoimeen ja rehelliseen vuorovaikutukseen, jossa emme oleta asioita vaan uskallamme rohkeasti kysyä neuvoa kielenkäytön tai sopivien sanojen löytämiseen.

Deborah Darling käsitteli monikielisyyttä korkeakoulukontekstissa ja sen yhteyttä hyvinvointiin. Darling väitteli syksyllä tohtoriksi Helsingin yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta aiheella “Un/seen Languages in a Multilingual University: A Case for a Plurilingual Approach in Finnish Higher Education” (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/347967).

 

Monikielisyys ja sen salliminen ovat tärkeä osa inklusiivista kielenkäyttöä. Darling on itse siirtynyt opetuksessaan englannin kielen pakollisesta käyttämisestä siihen, että opiskelijat saavat käyttää myös muita kieliä joustavasti, oman tarpeensa mukaan. Darling totesi, että yliopistossa käytetyt kielet ovat keskenään hierarkkisessa suhteessa. Pääasiassa virallisessa käytössä ovat suomen lisäksi ruotsi, englanti ja muutamia muita Euroopan isoja kieliä. Epävirallisia, monikielisiä käytäntöjä löytyy kuitenkin eri kursseilta. Monikielisyyden vaaliminen kursseilla saattaa näkyä esimerkiksi tehtävänä muokata omankielisiä Wikipedia-sivuja tai opiskelijoiden kannustamisena päiväkirjan pitämiseen, keskusteluun vertaisten kanssa, aineiston keräämiseen tai tiedonhakuun omalla kielellä.

 

Monikielisellä, sallivalla ja huomioivalla kielenkäytöllä on suora linkki hyvinvointiin. Darling toteaa tutkimustensa pohjalta, että ”perintökielten” ylläpitämisen, itsetunnon ja opiskelumenestyksen välillä on yhteys. Tiettyjen kielten ja murteiden sulkeminen ulkopuolelle voidaan nähdä ennakkoluuloisena. Darling kannustaakin opettajia tekemään rohkeasti tilaa monikielisyydelle. Hän kehottaa kiinnittämään huomiota kansainvälisten opiskelijoiden kieliin ja nostamaan monikielisyyden voimavarana esiin. Opettajien tulee tehdä yhteistyötä tässäkin ja jakaa toimivia monikielisiä pedagogisia käytänteitä keskenään.

 

Inkluusio asuu käytänteissä

Illan päätti keskustelupaneeli, jossa Kielikeskuksen englannin yliopisto-opettaja Edie Furniss, puheviestinnän yliopisto-opettaja Minna Lyytinen, saksan yliopisto-opettaja Tia Patenge sekä opiskelija Eveline Vandewalle keskustelivat siitä, miten opettaja voi luoda turvallisemman oppimisympäristön opiskelijoille.

Panelistien mukaan opettaja on vastuussa turvallisemman kieliympäristön ja opiskeluilmapiirin rakentamisesta kursseillaan, ja hän voi rakentaa sitä yhdessä opiskelijoiden kanssa. Ennen kurssin alkua opettaja voi huomioida opiskelijoiden turvallisuuden ja sitä kautta hyvinvoinnin esimerkiksi lähettämällä opiskelijoille etukäteen:

  • viestin, jossa mainitaan tilojen ja materiaalien esteettömyydestä ja saavutettavuudesta, kohtuullisista mukautuksista ja inklusiivisesta kielenkäytöstä
  • kyselyn, jossa käydään läpi inklusiiviseen kielenkäyttöön liittyviä asioita ja jossa kehotetaan olemaan opettajaan yhteydessä matalalla kynnyksellä.

 

Kurssin käynnistyttyä opettaja voi avata keskustelua sukupuolitietoiseen kielenkäyttöön, pronominikäytäntöihin ja monikielisyyteen liittyen. Opettaja voi:

 

  • käydä opiskelijoiden kanssa läpi turvallisemman tilan periaatteet sekä opastaa yliopiston häirintään puuttumisen malliin
  • tehdä kurssin alusta saakka selväksi, että opiskelijat voivat itse määrittää millä nimellä tai pronominilla he toivovat tulevansa kutsutuiksi
  • olla esimerkkinä opiskelijoille: oman pronominin näkyvyys Zoomissa, oman epävarmuuden näyttäminen ja rohkeus kysyä opiskelijalta, ääntääkö hänen nimensä oikein.

Myös kurssitehtäviin kannattaa kiinnittää huomiota:

  • Opiskelijoille tulisi antaa vaihtoehtoja tehtävien valinnassa ja normatiivisia stereotypioita ja sukupuolisuutta korostavia tehtäviä tulee välttää.
  • Kannattaa suosia ”matalan panoksen” tehtäviä, joissa opiskelijan ei tarvitse paljastaa itsestään mitään, mitä ei kurssilla halua paljastaa.
  • Virheisiin ei kannata keskittyä. Kielellisen mallin tarjoamisen tulee tapahtua positiivisen pedagogiikan ja kannustamisen kautta. Rakentava ja oikea-aikainen kehuminen motivoi kielenkäyttäjää.
  • On tärkeää kuulla opiskelijaa, keskustella avoimesti ja rehellisesti, ja uskaltaa kysyä aina tarvittaessa.

Hyvinvointitilaisuus on osa Kielikeskus antaman hyvinvointilupauksen todeksi tekemistä. Kielikeskus antoi opiskelijoille Opiskelijoiden mielenterveyspäivänä 13.4.2022 hyvinvointilupauksen, jonka kolme päälinjausta ovat huomioiminen, kuunteleminen ja kohtaaminen. Marraskuussa järjestetty tilaisuus oli ensimmäinen kolmen hyvinvointitapahtuman sarjassa ja seuraava tilaisuus järjestetään keväällä 2023.

 

Minna Intke-Hernández, FT, espanjan yliopisto-opettaja

Minna Lyytinen, puheviestinnän yliopisto-opettaja

Nina Sulonen, asiantuntija (ohjaus ja kansainvälisyys)

Helsingin yliopiston kielikeskus

Kielen ja viestinnän oppimisessa ei ole paluuta vanhaan – ja se on hyvä

Tänään, 26.pvä syyskuuta, on Euroopan kielten päivä. Päivä muistuttaa kieltenoppimisen monipuolistamisen tärkeydestä kulttuurienvälisen ymmärryksen lisäämiseksi. Lisäksi päivä pyrkii edistämään ja vaalimaan Euroopan kielellistä moninaisuutta sekä rohkaisemaan elinikäiseen kieltenoppimiseen koulussa ja sen ulkopuolella, oli kyse sitten opiskelusta, ammatillisista tarpeista, liikkuvuuteen liittyvistä tarkoituksista tai huvista. Euroopan kielten päivä tuntuu sangen sopivalta päivältä myös summata reilu viikko sitten päättynyttä Euroopan kielikeskusten CercleS-konferenssia, joka järjestettiin tänä vuonna otsikolla ”The Future of Language Education in an Increasingly Digital World: Embracing Change”. Konferenssi päästiin järjestämään nyt ensisijaisesti läsnätapahtumana ensimmäisen kerran koronapandemian aikana. Jälleennäkeminen järjestettiin arvoisessaan paikassa, lumoavassa Porton kaupungissa Pohjois-Portugalissa.

Oman Kielikeskuksemme edustus ei tänä vuonna ollut valitettavasti järin suuri. Saimme kunnian edustaa Kielikeskusta kahdestaan. Esityksemme käsittelivät kuitenkin opetuksen kehittämisen näkökulmasta hyvin kokonaisvaltaisia teemoja: digipedagogista kehittämistyötä ja vuonna 2021 kerätyn opiskelijakyselyn (N=680) satoa. Esitelmissämme näkyi täten koko kielikeskusyhteisön työpanos ja yhteinen kehittämistyö.

Pyrimme siis katsomaan konferenssin esityksiä erityisesti koko Kielikeskusta palvelevalla tavalla. Osallistuimme valtaosin eri sessioihin ja keräsimme muistiinpanoja. Raportoimme toisillemme oivalluksia ja havaintoja rinnakkaissessioiden välissä, jotta syntyneet ajatukset tulisi keskusteltua tuoreeltaan. Meistä toinen on digi- ja viestintäpedagogi ja toinen sosiolingvisti ja monikielisyystutkija, molemmat olemme opettajia ja opetuksen kehittäjiä. Näiden linssien läpi tarkastelemme tätäkin konferenssikokemusta.

 

Suljettu maailma olikin yhteinen

On luonnollista, että konferenssin osallistujia puhututtivat erityisesti koronapandemia, sen aikana opittu sekä pandemia-ajan käytäntöjen vaikutukset kielten ja viestinnän oppimiseen. Huomasimme, että monet haasteet, toimenpiteet ja havainnot olivat olleet sangen samankaltaisia kuin omassa kielikeskuksessamme. Palasimme ajatuksissamme moniin maaliskuisiin hetkiin vuonna 2020, jolloin digipedagogisen asiantuntijan ja pedagogisen yliopistonlehtorin kädet ja pää olivat täynnä, opettajista puhumattakaan. Silloin hyvin monessa paikassa niin yliopistossa, Suomessa kuin maailmassakin jouduttiin ratkomaan opetusjärjestelyjä verrattain pienissä porukoissa ja paikallisissa yhteisöissä. Ratkaisut piti tehdä paitsi juridisista ja pedagogisista myös inhimillisistä ja terveysturvallisista lähtökohdista. Kaikki nämä näkökulmat eivät aina olleet samanlinjaisia tai helposti yhteensovitettavia.

Toki eroja oli myös opettajien välillä. Selvitimme Kielikeskuksen opettajien kokemuksia ja tunnelmia ensimmäisenä koronakeväänä.  Toisille nopea siirtymä täyteen verkko-ja etäopetukseen oli sujuva, toisille työläs, joillekin jopa vastenmielinen. Jotkut opettajat puolestaan kokivat, että heillä on lopultakin lupa ja velvollisuus levittää verkkopedagogiset siipensä ja toteuttaa opetustaan tavalla, joka ei aiemmin ollut yleistätai jota aiemmin oli ollut hankala perustella.

Kaksi vuotta myöhemmin huomasimme kuuntelevamme hämmästyttävän samansuuntaisia tuloksia konferenssin ensimmäisessä kutsuesitelmässä. John Hopkins, Universitat Oberta de Catalunyan (UOC) nykykielten keskuksen johtaja, puhui esitelmässään hätäetäopetuksesta (emergency remote learning, ERT) ja siitä, miten ERT:stä ollaan nyt siirtymässä uudenlaiseen opetukseen.  Hän oli selvittänyt opettajien kokemuksia siirtymisessä ERT:hen keväällä 2020. Opettajat voitiin selvityksen mukaan jakaa kolmeen kategoriaan.

Ensimmäisen kategorian muodostavat opettajat, jotka suhtautuivat muutokseen proaktiivisesti: he eivät pelkästään sopeuttaneet toimintaansa, vaan kehittivät sitä uudenlaisessa toimintamallissa ja jopa pitivät siitä. Toinen ryhmä suhtautui tilanteeseen reaktiivisesti. He sopeuttivat toimintaansa, kokivat onnistuneensa joissakin tilanteissa paremmin kuin toisissa, ja lopulta uudenlainen opetusarki alkoi sujua. Kolmannen ryhmän koostuu opettajista, jotka suhtautuivat muutokseen vastahankaisesti. Tässä ryhmässä uudet opetustavat herättivät vastustusta tai niitä ei koettu itselle sopivina.

Vaihtelevat suhtautumistavat muutokseen olivat sangen yhteneviä oman selvitystyömme kanssa.  Olisimme voineet nostaa kätemme ja kertoa, että olemme saaneet Helsingistä kategorisointitavasta riippuen täsmälleen samansuuntaisia tuloksia. Onkin keskeistä muistaa, että korona-ajan poikkeusopetukseen liittyy monta tarinaa, eikä yhtä oikeaa kertomusta tulekaan tavoitella.

Samassa esitelmässä nostettiin esille, ettei opetuksenkehittämisessä tule maailman jälleen auetessa tavoitella vuoden 2019 opetuksen tilaa. Sen sijaan joustavan ja monipaikkaisen pedagogiikan hyödyt tulee saada hyvään käyttöön. Emme elä enää ERT:ssä, vaan 2020-luvun digipedagogisessa todellisuudessa. Pystyimme kuitenkin toteamaan, että Kielikeskuksessa kaikki etäopetus ei ollut ERT:tä edes vuoden 2020 maaliskuussa. Meillä oli myös aiempaa kokemusta ja jopa pienimuotoista tutkimusta verkko-opetuksesta ja esimerkiksi ohjauksesta ja opettajan roolista verkossa. Silti koimme, että paitsi ongelmat myös koronan myötä virinneet kehittämisajatukset ovat olleet samansuuntaisia eri Euroopan kielikeskuksissa. Helsingin yliopiston kielikeskuksen näkökulmasta oli kiinnostavaa kuunnella konferenssissa esimerkiksi alakohtaisuutta, asynkronista kieltenopetusta, kansainvälistä viestintäosaamista sekä verkkopedagogiikkaa käsitteleviä esityksiä ja käydä niistä keskustelua.

 

Monipuolisesti ja -muotoisesti eteenpäin

Konferenssi kirkasti jälleen kerran miten paljon vartijoina, ja paljon mahdollistajina, viestintä- ja kielipedagogit ovatkaan. Tässä ajassa onkin tärkeä ottaa huomioon lukuisat (kielen)oppimismahdollisuudet ja edistää niitä yhdessä ja yhteisesti. Olemme kiinnittäneet muun muassa opetussuunnitelmatyössä paljon huomiota siihen, että opetus- ja kurssimuotojen tasapainoinen variaatio sekä monenlaisiin elämäntilanteisiin sopivat opiskelumuodot ovat kehittämisen kohde ja tavoite. Kuten edellä mainitsimme, omat esityksemme käsittelivät digipedagogista kehittämistä ja viimevuotisen opiskelijakyselyn osatuloksia. Opiskelijakyselyn tuloksista raportoimme tarkemmin lähitulevaisuudessa myös kirjallisesti.

Omat esityksemme voisi kuitenkin vetää yhteen muun muassa siten, että maailma on monimuotoinen ja monipuolinen: variaatio ja opiskelijan erilaiset elämäntilanteet ja -kokemukset näkyvät niin toiveissa liittyen opiskelumuotoihin kuin motivaatioissa opiskella tiettyä kieltä. Tämä variaation ja monipuolisuuden huomioiminen on keskeistä, ja se heijastuu opetusmenetelmiin, opetustarjontaan ja yhdenvertaisuuteen. Koko konferenssinkin pohjalta voimme todeta, että tulevaisuuden kieltenopetus on paitsi tutkimuspohjaista ja opiskelijakeskeistä myös joustavaa, inklusiivista ja saavutettavaa, eikä näistä tule tinkiä.

ERT on myös hyvä käsite muistuttamaan, etteivät pahimman pandemia-ajan verkko-opetusratkaisut parhaalla mahdollisella tavalla toimiessaankaan vastaa ideaalia (digi)pedagogista kehittämistyötä. Pandemian jälkeinen opetus taas ei voi olla raju askel taaksepäin. Opetuksen ja oppimisen maailma on mahdollisuuksia täynnä – käytetään ne!

 

Janne Niinivaara

Asiantuntija, opetuksen kehittäminen

Helsingin yliopiston kielikeskus

 

Heini Lehtonen

Suomen kielen yliopistonlehtori

Pedagoginen yliopistolehtori elokuusta 2018 heinäkuuhun 2022 (HYPE/Kielikeskus)

Helsingin yliopisto

Konferenssissa kuultiin seuraavat esitelmät Helsingin yliopiston kielikeskuksesta:

  • Strategy or pedagogy – shared digipedagogical leadership (Niinivaara)
  • University students’ perception on language and communication studies: flexible digital solutions and multilingual
    expertise (Lehtonen & Niinivaara)

Kielikeskuksen opeilla työelämätaitojen ytimeen

Tulevaisuuden työntekijän on osattava monia kieliä, ymmärrettävä erilaisia toimintakulttuureita sekä pystyttävä viestimään tarkoituksenmukaisesti vaihtelevissa tilanteissa. Yliopiston tehtävää työelämätaitojen oppimisen paikkana on korostettu viime vuosina mediassa ja yliopistojen strategioissa. HYplus listaa tulevaisuuden työelämätaidoiksi oman toiminnan ohjaamisen ja itsensä johtamisen, viestintä-, vuorovaikutus ja yhteistyötaidot ja asiantuntijataidot. Viestintä- ja kieliopinnot, eli kielikeskusopetus on tämän osaamisen ytimessä. Helsingin yliopiston visioon nostettu jatkuva oppiminen on myös Kielikeskuksessa jokapäiväistä: oppiminen on monitieteistä, työelämään tähtäävää ja eri tahojen kanssa yhteistyötä tekevää.

Opiskelijoille Kielikeskus tulee tutuksi ainakin pakollisilla tutkintoon kuuluvilla kursseilla. Vaikka tavoiteajassa valmistuminen ja oman oppialan kurssit ovatkin tutkinnoissa tärkeitä, niin monet haluavat tämän lisäksi tarttua vapaavalintaisiin kieli- ja viestintäopintoihin. Kaikesta tällaisesta oppimisesta on tulevan työelämän kannalta hyötyä. Monipuolinen kieliosaaminen ja monikielisyys, tekstien ja vuorovaikutuksen tarkastelu eri näkökulmista sekä rohkeus tutustua eri kieliin ja kulttuureihin synnyttävät juuri sellaista osaamista, jota esimerkiksi erilaiset työelämätutkimukset peräänkuuluttavat akateemisilta osaajilta.

Tähän tarpeeseen tarjotaan Helsingin yliopiston kielikeskuksessa nyt 15 opintopisteen Työelämän kielitaito ja vuorovaikutusosaaminen -opintokokonaisuus, jonka avulla kaikki Helsingin yliopiston opiskelijat voivat syventää kieli- ja tekstitaitojaan sekä vuorovaikutusosaamistaan osana opintojaan.

 

Yksilöllinen ja kielirajat ylittävä kokonaisuus

Työelämän kielitaito ja vuorovaikutusosaaminen -opintokokonaisuuteen voi sisällyttää kaikkia sellaisia Helsingin yliopiston kielikeskuksen tarjoamia opintoja, jotka eivät sisälly opiskelijan omiin pakollisiin tutkinto-opintoihin. Halutessaan voi syventyä kirjoittamiseen, vuorovaikutukseen tai johonkin tiettyyn kieleen tai kokeilla ja yhdistellä erilaisia opintojaksoja monipuoliseksi kokonaisuudeksi. Opiskelija voi muodostaa laajasta tarjonnasta juuri omaa asiantuntijuuttaan tukevan kurssiyhdistelmän. Kokonaisuuden punaisena lankana onkin ajatus opiskelijan autonomiasta ja siitä, että kaikki Kielikeskus-opinnot ovat työelämäopintoja; opintokokonaisuuden väljät raamit mahdollistavat opiskelijalle yksilölliset ja omaa tulevaa ammattitaitoa parhaiten tukevat ratkaisut ja yhdistelmät eri kieli- ja viestintäopinnoista.

Erilaisten, itse valittavien kurssien lisäksi kokonaisuuteen kuuluu reflektoiva ja kokoava osio ”Minä työelämän kielitaito- ja vuorovaikutusosaajana”, jossa opiskelija harjoittelee tunnistamaan osaamistaan ja esittelemään sitä tarkoituksenmukaisesti eri kanavissa ja eri kohderyhmille. Samalla hän pohtii kieli- ja viestintäosaamisensa merkitystä osana asiantuntijuuttaan ja työelämää. Kokoavassa osiossa opiskelijaa tuetaan myös löytämään mahdollisuuksia ja paikkoja jatkaa osaamisensa kehittämistä opintojensa jälkeen. Tällaisia, työn sisällöstä riippumattomia metataitoja ja kykyä jatkuvaan oppimiseen tarvitaan yhä enemmän muuttuvassa työelämässä.

Opintokokonaisuuden tarkoituksena on myös ylittää rajoja, olivatpa ne sitten kielten, oppilaitosten tai jopa tutkintojen välisiä.  Opiskelija voi sisällyttää kokonaisuuteen kieli- ja viestintäopintoja myös muista koti- ja ulkomaisista korkeakouluista. Kokonaisuutta pääsevät suorittamaan esimerkiksi avoimen väylän kautta tulevat korkeakouluopiskelijat jo ennen tutkintokoulutuspaikan saamista. Eri kielet eivät myöskään kilpaile keskenään vaan pelaavat yhteen maaliin samoin kuin työelämässäkin, jossa kieliä puhutaan usein limittäin.

 

Kokemusasiantuntijuudesta tutkimusperustaisuuteen

Kielitaito, kirjoittamisen taito sekä vuorovaikutusosaaminen ovat tarpeellisia kaikilla akateemisilla aloilla.  Monissa rekrytoinneissa peräänkuulutetaankin esimerkiksi hyviä vuorovaikutus- tai tiimiviestintätaitoja tai mainitaan eduksi monipuolinen kielitaito.  Se, mitä työhakija sitten näistä taidoista kirjaa työhakemukseensa, perustuu kuitenkin usein pelkkään arkikokemukseen. Työntekijä ja -hakija voikin erottua edukseen, jos hänellä on tutkimusperustaista kieli- ja viestintäosaamista. Tällöin hän ymmärtää esimerkiksi viestinnän tiedollisia, taidollisia sekä motivaatioon ja eettisyyteen liittyviä näkökulmia. Muodollisessa koulutuksessa hankittu osaaminen on myös todennettavissa esimerkiksi opintosuoritusotteen avulla.

Jatkuvan oppimisen ideana on, että omaa osaamista voi ja kannattaa kehittää myös muodollisen koulutuksen jälkeen työelämän aikana. Yrityksille ja yhteisöille onkin tarjolla erilaista viestinnän ja kielten täsmäkoulutuksia monenlaisista eri lähtökohdista. Koska viestintäkäytänteet, tekstiympäristöt ja kanavat muuttuvat yhä nopeammassa tahdissa, ei tiettyyn kanavaan tai välineeseen sidottu taito kuitenkaan enää riitä; työntekijällä on oltava kontekstista riippumattomia metataitoja, joita hän voi soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen, kanavaan ja välineeseen ja jatkaa oppimista läpi työuransa. Tutkimusperustainen opetus vastaa tähänkin tarpeeseen.

 

Monia tapoja suorittaa kokonaisuus

Uuteen normaaliin saapuessamme Kielikeskus tarjoaa monipuolisia suoritusmuotoja kursseille läsnäopetuksesta etään ja monimuotoon. Näin Kielikeskus haluaa vastata myös tarpeeseen tukea opiskelijoiden osaamisen rakentumista ja uralla kehittymistä, joka on yksi yliopiston strategian tärkeitä nostoja.

Visiossaan Helsingin yliopisto kertoo vuonna 2030 olevansa ”– – jatkuvan oppimisen ympäristö, joka vastaa yhteiskunnan muuttuviin koulutustarpeisiin”. Kielikeskus on jo matkalla, yhdessä opiskelijoiden ja työelämän toimijoiden kanssa laadukkaasti opettaen.

Vinkkejä opiskelijalle:

  • Tutustu aluksi opintokokonaisuuden Moodleen ja ”Minä työelämän kielitaito- ja vuorovaikutusosaajana” -kurssiin, joka sisältää sekä erilaisia johdattavia näkökulmia työelämän kieli- ja viestintäosaamiseen että lopun koostetehtävä
  • Jos olet jo suorittanut kieli- ja viestintäopintoja aiemmin, voit sisällyttää niitäkin kokonaisuuteen vanhenemissäännöt huomioiden.
  • Muista, että kielitaidon kehittyminen vaatii aikaa. Jos siis haluat hankkia syvällistä osaamista jossakin kielessä alusta alkaen, niin kyseisen kielen opinnot kannatta aloittaa hyvissä ajoin ennen tutkinnon valmistumista. Toisaalta myös ”kieli-shoppailu” on sallittua! Voit halutessasi kokeilla eri kieliä matalalla kynnyksellä; monikielisyys ja limittäiskielisyys ovat myös tärkeä voimavara työelämässä.
  • Tervetuloa nauttimaan ja innostumaan kielistä, kulttuureista ja viestinnän eri aspekteista omista kiinnostuksenkohteistasi käsin!
  • Opintokokonaisuuden vastuuhenkilö (tiedustelut): Hanna Kosonen (etunimi.sukunimi@helsinki.fi)

 

Kirjoittajat:

Hanna Kosonen

äidinkielen yliopisto-opettaja Helsingin yliopistossa

Riikka Järvelä

puheviestinnän yliopisto-opettaja (1.8. alkaen Tampereen yliopistossa)

Euroopan kielten päivä 20 vuotta kielten ja kulttuurien juhlaa!

Euroopan kielten päivää on vietetty vuodesta 2001 alkaen joka vuosi 26. päivänä syyskuuta. Aloitteen päivän vietosta teki Euroopan neuvosto haluten nostaa esiin Euroopan rikasta kulttuurista ja kielellistä moninaisuutta ja kielenoppimisen tärkeyttä. Euroopassa puhutaan noin 225 alkuperäiskieltä, joista 24 on Euroopan unionin virallisia kieliä ja 60 alueellisia- ja vähemmistökieliä. Tänä vuonna Suomen päätapahtuman järjestäjänä toimii Helsingin yliopiston kielikeskus Euroopan komission ja yhteistyökumppanien tukemana. Juhlavuoden kunniaksi Kielikeskus järjestää kokonaisen kieliviikon  tarjoten monipuolista kieliaiheista ohjelmaa ja materiaaleja.

Euroopan neuvoston alainen nykykielten keskus ECML tuottaa kaikkien käyttöön materiaalia sivustollaan. Euroopan kielten päivän täyttäessä 20 vuotta on mahdollisuus juhlia syntymäpäiväsankaria osallistumalla syntymäpäiväkakun leivontakisaan ja/tai onnitteluvideon tekoon. Tavoitteena on maailman monikielisin syntymäpäivätervehdys. Katso ohjeet sivuiltamme!

Tutustu myös Laran kielimatkaan läpi Euroopan. Laran mukana opit varmasti uutta Euroopan rikkaasta kieliperinnöstä.

Kielimatkan julistekuvaKäsikirja kielihaasteita vastaan -kirjan kansikuva

Voit tarttua myös kielihaasteeseen ja suorittaa salaisen agentin käsikirjasta eritasoisia haasteita. Laske 1-10 niin monella kielellä kuin osaat tai tee kauppalista muulla kuin äidinkielelläsi.

 

Terhi Seinä

opetusneuvos

Opetushallitus

Opetushallitus on Euroopan komission ja Helsingin yliopiston kielikeskuksen järjestämän Euroopan kielten päivän tapahtumaviikon yhteistyökumppani

Kohti kokonaisvaltaista digipedagogiikkaa

Verkko-opetuksen kehittäminen on taitekohdassa. Koronan jälkeinen aika uusine työn ja opiskelun hybriditoteutuksineen on kohta käsillä. Korkeakouluissa tosin kaikki opetus tapahtuu edelleen pääosin etänä, eikä koronaa edeltävään malliin, jossa lähiopetus oli pitkälti opetuksen lähtökohta, tulla todennäköisesti enää täysin palaamaan. Muutos opettajien ja opiskelijoiden arjessa on ollut totaalinen: reilu vuosi sitten valtaosalla ei välttämättä ollut täysin verkkovälitteisesti opetettavista kursseista lainkaan kokemusta. Nyt viimeistään lähes meiltä kaikilta sitä löytyy runsaasti.

Kokemus ja osaaminen – muna ja kana?

Kiinnostavaa on tässä vaiheessa kysyä, minkälaista digipedagogista osaamista pandemia-ajan etäopetuksessa tarvittiin ja millaista osaamista saatiin. Osaaminen ja kokemus eivät nimittäin aina toteudu rinnakkain. Vaikka ennen pandemiaa valtaosalla opettajia ei olisikaan ollut verkko-opetuskokemusta sinänsä, heillä saattoi silti olla paljonkin verkko-opetusosaamista. Helsingin yliopiston kielikeskuksen siirtymä maaliskuussa 2020 täyteen verkko-opetukseen toimii tässä yhtenä esimerkkinä: monella opettajalla oli tietoa, taitoa ja työvälineitä muuttaa opetuksensa verkkovälitteiseksi, vaikka varsinaista täyttä verkkokurssia ei omassa opetushistoriassa olisikaan ollut. Tämä on osoitus siitä, että yhdistämällä erilaisia, jo etukäteen punnittuja pedagogisia ja vuorovaikutuksellisia valintoja voi päästä tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen. Moni opiskelija hyötyi siitä, että kurssin opettaja oli ainakin ajatuksissaan pohtinut erilaisten verkkototeutuksien mahdollisuutta tai hyödyntänyt edes jonkinasteista monimuoto-opetusta myös ennen pandemiaa.

Toisaalta ei pidä suoraan olettaa, että vuoden sisällä hankittu etäopetuskokemus olisi vastannut kaikkiin verkko-opetusta koskeviin tarpeisiin. Tekemällä oppii, mutta se ei yksin riitä. Tarvitsemme vertaisvuorovaikutusta, reflektiota, tutkimustietoa, palautetta sekä kyvykkyyttä ja mahdollisuuksia kehittyä, jotta osaaminen karttuisi edelleen. Pakon edessä moni opettaja ylitti itsensä ja tarttui nopeasti uusiin opetusratkaisuihin. Kuitenkin räjähdysmäisesti lisääntynyt verkko-opetus on myös lisännyt pedagogista keskustelua verkkovälitteisestä oppimisesta, ja keskusteluun mahtuu paljon näkökulmia. Kielikeskuksessa poikkeusaikana kerätystä, vielä julkaisemattomasta aineistosta ilmenee, että verkko- ja etäopettajatkin jakautuvat erilaisiin heimoihin. Ymmärrys verkkopedagogiikasta on laajaa, monipuolista, ristiriitaistakin. Ja juuri siinä piilee mahdollisuus uudenlaiseen yhteiseen jakamiseen. On yhdessä tunnustettava, että kukaan meistä ei vielä osaa kaikkea.

Uusi hanke tuo digipedagogiikan lähelle

Miten tästä tilanteesta katsotaan eteenpäin ja kehitetään yhteisöllisesti digipedagogiikkaa opetusorganisaatiossa? Kysymyksiä on paljon. Mistä oikeastaan puhumme, kun puhumme verkko-opetuksesta? Mikä on digipedagogiikan ja pedagogiikan ero? Miten verkossa tapahtuva oppiminen kytkeytyy ymmärrykseemme opetuksesta: tuoko verkkovälitteisyys opetukseen ja oppimiseen jotain lisää tai viekö se jotain pois?

Aika ei voisi olla otollisempi pohtia näitä kysymyksiä. Digipedagoginen osaaminen on viimeistään nyt kiinteä osa jokaisen opettajan ammattitaitoa ja siihen kohdistuvia odotuksia. Lisäksi se kytkeytyy kiinteästi myös työelämän digitalisaatioon yleensäkin. Työn monipaikkaisuus ja erilaiset digitaaliset ratkaisut ovat osa jokaisen työpäivän arkea riippumatta siitä, tekeekö opetustyötä vai ei.

Helsingin yliopiston kielikeskus käynnisti loppuvuodesta 2020 sisäisen kehittämishankkeen. Hankkeessa luodaan digipedagoginen suunnitelma (DiGiPESU) Kielikeskuksen verkko- ja monimuoto-opetuksen kehittämiseksi ja tukemiseksi. DiGiPESUn perusideana ei ole tuottaa viestintä- ja kieltenopetukseen materiaalipankkia tai kurssipatteristoa. Nämäkin ovat tärkeitä tavoitteita, mutta eivät tämän hankkeen tavoitteita. DiGiPESUn tarkoitus on lisätä huomattavasti Kielikeskuksen monimuoto- ja verkkokurssitarjontaa. Tähän tavoitteeseen pääsemiseen hanke tuottaa konkreettisia askeleita opettajan digipedagogisen suunnittelun tueksi. Lähtökohtana on tehdä verkko-opetuksen pedagogisista valinnoista ja mahdollisuuksista saumaton osa opettajien päivittäistä työtä. Digipedagoginen työskentely ei pedagogisessa mielessä syrjäytä olemassa olevaa, vaan asettuu luonnolliseksi laajennukseksi aiemman rinnalle.

Hanke on oikeastaan järjestäytynyttä sisäistä pedagogista kehittämistä. Ydintiimissä on mukana edustaja lähes kaikista opetuskielistä ja oppiaineista sekä pedagoginen yliopistonlehtori. Muodostaessaan kokonaisvaltaista käsitystä digipedagogiikasta digipesulaiset ovat jakaneet digipedagogiikka pienempiin palasiin. Ydintiimi on jakautunut edelleen pienempiin teemaryhmiin. Ryhmät ovat työskennelleet koko kevään ja hahmottaneet seuraavia kokonaisuuksia:

  • käsiteviidakon selkiyttäminen: miten verkko-, monimuoto-, kontakti-, etä- ja lähiopetus tulee määritellä ja miten määrittelyt ovat läpinäkyviä opiskelijalle
  • Kielikeskuksessa jo oleva osaaminen vahvaan käyttöön: millaista ymmärrystä meillä jo on, ja miten sitä on hyödynnetty opetusratkaisuissa
  • pedagoginen näkemys ja toteutus: miten suunnitella opetusvuorovaikutus verkossa, mitä on tutkimuspohjainen verkko-opetus
  • digitaaliset välineet ja mahdollisuudet: millaisia valintoja opettajat tekevät pedagogisten digivälineiden valinnassa ja käytössä, ja miten pedagogisia valintoja tulee tarkoituksenmukaisesti tukea
  • verkko-opetuksen työkuorma: miten työkuorman laskemista ja suunnittelua tulisi selkiyttää sekä opettajan että opiskelijan näkökulmasta?

Syksyllä edessä on palasten yhteentuonti ja konkreettisten apuvälineiden luonti. Apuvälineet ovat monenmuotoisia: ne ovat ohjeita, yhteisiä tilaisuuksia, muokattavia pedagogisen suunnittelun malleja, olemassa olevan ja hanketta varten kerätyn tutkimus- ja selvitystyön jakamista ja edelleen hyödyntämistä. Yksi asia kuitenkin on varma. Digihankkeemme tarkastelee ilmiötä sen juurista asti: opiskelijan oppimisesta. Digipedagogiikka on pedagogiikkaa.

Hanketta voi seurata voi seurata DiGiPESUN blogista. Vielä ennen juhannusta blogissa julkaistaan useampi teksti.

Janne Niinivaara pipo päässä ja kuulokkeet kädessä

Janne Niinivaara

Asiantuntija, opetuksen kehittäminen

DiGIPESU-hankkeen vetäjä

Helsingin yliopiston kielikeskus

Mitä on kielten jatkuva oppiminen?

Kuva: Nina Dannert

Kieliaineiden opetussuunnitelmissa on pitkään ollut yhtenä tavoitteena rohkaista oppijoita kehittämään ja käyttämään kielellisiä taitoja läpi elämän. Esimerkiksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2014) todetaan: ”Kielitaidon kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu elinikäisenä prosessina.” Tavoite toistuu eri muodoissaan edelleen eri kouluasteilla varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen.

Elinikäisen oppimisen rinnalla alettiin vähän aikaa sitten ymmärtää myös elämänlaajuisen oppimisen rooli. Tunnustettiin, että muodollisen opiskelun rinnalla tapahtuu koko ajan myös informaalia ja non-formaalia oppimista. Tällöin huomattiin, että jatkuva oppiminen kuvaakin koko oppimisen kokonaisuutta käsitteenä elinikäistä oppimista paremmin. Jatkuvaa oppimista koskevissa pohdinnoissa kielitaidon kehittämisen näkökulmaa on toistaiseksi tarkasteltu kuitenkin hyvin vähän. Itse näen kielitaidolla olevan hyvinkin merkittävän roolin jatkuvan oppimisen kannalta. Jokaisen tulee mielestäni voida kehittää ja laajentaa kielitaitoaan läpi koko elämän. Yhteiskunnassa on tärkeää tehdä näkyväksi eri kielten osaamista voimavarana ja lisätä kielitaidon arvostusta osana ammattitaitoa.

Kohti arjen monikielisyyttä

Jatkuvan oppimisen näkökulmasta kielenoppimista on syytä tarkastella myös hieman uudesta näkökulmasta. Eri kielet ovat nykyään läsnä kaikkien arjessa koko ajan. Kiinnostus kieliin on myös hyvin luontaista globalisaation ja lisääntyneiden kansainvälisten kontaktien myötä. Kieltä ei aina opita erillisesti, vaan esimerkiksi tiedonhakua tehdään koko ajan myös muilla kielillä kuin äidinkielellä. Median kautta saamme syötettä eri kielillä päivittäin. Epämuodollinen kielen omaksuminen on tullut varsinaisen tietoisen kielen opiskelun rinnalle yhä vahvemmin. Tällöin muodollisen opetuksen tehtävänä onkin enemmän auttaa oppijaa jäsentämään oppituntien ulkopuolella havaittua ja opittua. Parhaimmillaan muodollisessa opetuksessa pystytään hyödyntämään vapaa-ajalla kohdattu erikielinen teksti- ja mediamaailma ja rakentamaan kielitaitoa sen pohjalle.

Globalisaation myötä kielitaidon tarve eri aloilla on kasvanut. Hyvin monet työyhteisöt ovat nykyään monikielisiä. On entistä tärkeämpää, että kieliaineilla on riittävästi tilaa eri kouluasteiden ja alojen opetusohjelmissa. Lisäksi olisi tärkeää olla ajasta ja paikasta riippumattomia mahdollisuuksia oppia uusia kieliä sekä täydentää kieliosaamistaan itselle luontaisella tavalla.

 

Kielenoppimisen tarpeet vaihtelevat

Mielenkiintoista on ollut seurata yhteiskunnassa käytyä keskustelua kielistä ja kielitaidosta. Käytännössä kaikki ovat nykyään monikielisiä eli heillä on äidinkielen lisäksi useiden muiden kielten eritasoista osaamista. Kuitenkin Suomessa saatetaan kutsua joitakin yksilöitä ummikoiksi tai kielitaidottomiksi vain siksi, että he eivät puhu Suomen kansalliskieliä – vaikka he saattavat puhua useita muita jopa paljon puhuttuja maailmankieliä. Miten kykenisimme näkemään kaikki kielet voimavarana ja monikielisyyden yksilön ja yhteiskunnan resurssina sekä tukemaan erilaista monikielisyyttä?

Vaikka kielitaito tietyllä tavalla on kapeutunut ja monet ovat huolissaan englannin ylivallasta, on Suomessa kuitenkin tänä päivän tarjolla kielenopetusta useammassa kielessä kuin koskaan. Samoin sekä kouluissa ja oppilaitoksissa että yhteiskunnassa muutenkin eri kielet ovat esillä aiempaa enemmän. Puhutaanhan Suomessa tänä päivänä äidinkielenä jo yli 150 eri kieltä.

Koska kielten opiskelu perusopetuksessa ja lukiossa on vähentynyt ja yksipuolistunut, yliopistoissa annettavalla kielenopetuksella on entistä laajempi yhteiskunnallinen tehtävä. Kielitaitotarpeiden monipuolistumisen myötä on tullut aiempaa suurempi tarve myös aloittain eriytyneelle kielenopetukselle. Kansainvälisten kontaktien lisäännyttyä on olennaista pystyä käymään keskustelua omaan alaan liittyvistä kysymyksistä useilla eri kielillä. Eri ammateissa kontaktit myös suuntautuvat vähän eri puolille maailmaa, joten on tärkeää, että meillä on kielitarjontaa monenlaisissa kielissä.

 

Sisäisellä motivaatiolla iso merkitys

Eri tahon toimijoiden on hyvä kysyä itseltään, miten pystymme antamaan eväitä ja intoa elämänmittaiseen kielitaidon kehittämiseen jokaiselle. Se tarkoittaa ennen kaikkea sisäisen motivaation synnyttämistä silloinkin, kun opiskelijoiden aiemmat kielenoppimiskokemukset eivät ole syystä tai toisesta olleet kovin rohkaisevia. Tästä syystä fokusta on hyvä siirtää tietyn kielen opetuksen rinnalla tukemaan myös yksilöiden monikielisen identiteetin vahvistumista. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijoita rohkaistaan eri kielten rinnakkaiseen käyttöön, madalletaan kynnystä vähäisenkin kielitaidon käyttöön rohkeasti ja opastetaan hyödyntämään erilaisia tapoja oppia kieliä.

Meidän kieliasiantuntijoiden on tärkeää pitää esillä kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta ja kielitietoisuutta. Kielellä on suuri rooli myös kaikessa oppimisessa. Kouluista, oppilaitoksista ja yliopistoista olisi mahdollista tehdä entistä kielitietoisempia. Voisimme korostaa kielen merkitystä oppimisessa ja samalla kannustaa hyödyntämään opetuksessa oppijoiden koko kielivarantoa ja myös heidän vapaa-ajallaan käyttämiä kieliä.

Sisäinen motivaatio syntyy ennen kaikkea siitä, että kielenopetuksessa hyödynnetään oppijoille merkityksisiä tilanteita ja niissä toimimista. Kieli on syytä nähdä yhä enemmän merkityslähtöisenä viestinnän välineenä. Vuorovaikutustilanteet ovat tällöin oppimisen lähtökohta, eivät päätepiste. Kun ymmärrämme, että kielitaidon tavoitteena ei ole kuvitteellinen äidinkielisen puhujan täydellinen taito vaan että kielitaidon nähdään olevan tilanteista ja varioivaa, kynnys kielitaidon rohkeaa käyttöön madaltuu ja kielijännitys helpottaa.

Erilaiset kielitaidot auttavat meitä selviytymään ja saavuttamaan jäsenyyksiä meille merkityksellisissä tilanteissa ja yhteisöissä. Kielten kautta voimme myös nähdä niiden takaa avautuvia kulttuureita uusin silmin.

Leena Nissilä

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Helsingin yliopiston kielikeskuksen johtaja.