May 2016 – Page 2 – Kontakti-blogi

Tieni Kannunvalajien puheenjohtaksi

Tieni Kannunvalajien puheenjohtajaksi

Haastattelu Juuli Hilskan kanssa

Teksti ja kuva: Jenni Tuhkanen

juuli_kuva

RAKKAUDESTA JÄRJESTÖTOIMINTAAN

Kannunvalajien hallituksen puheenjohtajana toimii vuonna 2016 Juuli Hilska, joka opiskelee toista vuotta sosiologiaa. Lappeenrannasta kotoisin oleva ystävällinen ja lämminhenkinen Juuli toimi viime vuonna Kannunvalajien suhdevastaavana, kunnes hänet vuodenvaihteessa valittiin tiedekuntajärjestön uudeksi puheenjohtajaksi.

”Sain toteuttaa itseäni viime vuonna ollessani Kannunvalajien suhdevastaavana, sillä järjestin silloin ensimmäistä kertaa Yhteiskuntatieteilijäpäivät, joka oli yksi Kannunvalajien suurimmista projekteista koskaan. Saimme kyseisen projektin suhteen silloisen virkistysvastaavan (nykyisen varapuheenjohtajan) Rosa Smolanderin kanssa varsin vapaat kädet, ja projektin aikana kehittyminen sekä siinä onnistuminenkin veivät minua kohti puheenjohtajuutta”, Juuli taustoittaa päätöstään hakea Kannunvalajien puheenjohtajaksi. Myös laaja aiempi järjestö- ja johtamiskokemus Suomen Lukiolaisten Liiton Kaakkois-Suomen piirissä kannustivat häntä tavoittelemaan puheenjohtajan paikkaa tiedekuntajärjestössä. Järjestöissä toimiminen onkin ollut osa hänen elämäänsä jo useiden vuosien ajan, sillä ensimmäisen kosketuksensa järjestöön kuulumisesta hän sai jo lukiossa ollessaan mukana oppilastoimikunnassa.

”Olen vuosien saatossa huomannut, että mie toteutan itseäni parhaiten järjestötoiminnassa”, hän kertoo. Erityisesti järjestötoiminnan jatkuva kehittäminen on hänestä palkitsevaa, ja sen vuoksi hänestä onkin tärkeää tuoda järjestöihin jotain uutta.

”Pidän järjestötoiminnasta hyvin paljon. Luultavasti olisin erilainen ihminen, jos en olisi viettänyt näitä vuosia järjestötoiminnassa mukana”, Juuli naurahtaa. Hänen mukaansa järjestöissä toimiminen on opettanut erityisesti tiimityöskentelytaitoja, itsensä tuntemista sekä esiintymistaitoja. Lisäksi hän on oppinut toiminaan uudenlaisten tahojen kanssa esimerkiksi yritysyhteistyön tiimoilta.

JOHTAMISESTA

”En ole todellakaan koskaan ajatellut, että olisin millään tavalla syntynyt johtamaan. Päinvastoin, olen ollut varsin ujo enkä totisesti kovinkaan dominoiva persoona. Johtamiseen kuitenkin oppii, ja se onkin itsensä haastamista joka päivä”, Juuli kuvailee tuntemuksiaan liittyen puheenjohtajuuteen. Hän kertoo aikoinaan puntaroineensa, olisiko hänestä johtotehtäviin, mutta kokeiltuaan hän onkin huomannut pitävänsä siitä.

”Mielestäni kukaan ei synny johtamaan ja ylipäätään perinteinen johtamiskuva on jokseenkin väärä.”

Hänen mielestään Kannunvalajien puheenjohtajan rooli ei muistuta niinkään voimakkaaseen auktoriteettiin perustuvaa yrityksen toimitusjohtajaa, vaan hän näkee sen ennen kaikkea ainejärjestöjen yhteistyökumppanina ja ystävänä, joka rakentaa niiden välille vertaistukeen perustuvia siteitä. Hän on 17 hengen Kannunvalajien hallitusta johtaessaan huomannut, että eri hallituksen jäsenet kaipaavat erilaista johtajaa ja sen vuoksi puheenjohtajan täytyykin osata sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Johtaminen pitää ajatella yhteistyönä.

YHDENVERTAISUUS VALTSIKAN OPISKELIJAYHTEISÖN TÄRKEIMPÄNÄ ARVONA JA VAHVUUTENA

Juulin mukaan yhdenvertaisuus on valtsikan opiskelijayhteisön sekä Kannunvalajien kaikista tärkein arvo, joka on todellinen voimavara yhteisölle.

”Valtsikassa jokainen voi olla oma itsensä, eikä opiskelijoiden tarvitse mahtua johonkin ennaltamäärättyyn muottiin. Se on ehdottomasti meidän rikkaus”, Juuli kuvailee valtsikan opiskelijayhteisöä. Hänen mukaansa päästäkseen mukaan porukkaan ei tarvitse olla tietynlainen, vaan yhteisömme koostuu erilaisista persoonista ja ihmisistä, joista jokainen sopii yhtä hyvin valtsikaan.

”Se on se meidän juttu”, Juuli toteaa tyytyväisenä. Yhdenvertaisuuden lisäksi hän pitää erityisesti avoimuutta, lämminhenkisyyttä ja yhdessä tekemistä valtsikan tärkeimpinä arvoina.

Kannunvalajien hallituksessa toimii yhdenvertaisuusvastaava, joka on tänä vuonna sosiologian fuksi Heidi Ahola. Yhdenvertaisuusvastaava laatii muun muassa yhdenvertaisuussuunnitelman Kannunvalajille ja johtaa Kannunparannustoimikuntaa.

TERVEISET UUSILLE FUKSEILLE

Juuli haluaa muistuttaa niin syksyllä aloittavia fukseja kuin myös vanhempienkin vuosikurssien kontaktilaisia siitä, kuinka tärkeää on olla valmis toimimaan myös oman mukavuusalueen ulkopuolella, koska silloin ymmärtää oman potentiaalisuutensa ja saa todennäköisesti mahdollisuuden myös hyödyntää sitä.

”Miun mielestäni olisi todella tärkeää, että myös kaikki todella ujot tyypit haastaisivat itseään ja olisivat pelkäämättä epäonnistumista, niin miekin tein”, hän kannustaa.

”On myös hyvin tärkeää ympäröidä itsensä kannustavalla ystäväpiirillä. Ystävät tsemppaavat suorituksiin, joihin itse ei ehkä ajattelisi olevansa valmis.”

Juuli toivoo syksyn tuovan useita kohtaamisia uusien fuksien kanssa ja haluaakin toivottaa heidät lämpimästi tervetulleeksi valtsikan opiskelijayhteisöön.

”Ihanaa, että olette valinneet sosiologian ja valtsikan! Miun kanssa saa tulla juttelemaan missä ja milloin tahansa ja toivonkin, että tällaisia kohtaamisia tulee paljon. Toivon, että otatte ajastanne yliopistossa kaiken irti. Pitää muistaa opiskella, mutta ei myöskään saa unohtaa kokea opiskelijayhteisössä toimimista ja uusiin ihmisiin tutustumista. Se on ollut miulle parasta, mitä olen saanut valtsikassa kokea.”

Raportti Jyväskylän Sosiologipäivistä

Teksti: Oskari Lappalainen
Kuvat: Sini Järnström ja Oskari Lappalainen

Yksi kolmasosa Kontaktin päätoimituksesta lähti suorittamaan osallistuvaa havainnointia Sosiologipäiville.

Matkani Sosiologipäiville alkoi keskiviikkona noin puolenpäivän aikaan Helsingistä. Olin päättänyt suosia rautateitä bussikyydin sijasta. Junailussa on tunnelmaa, eikä hinta hävinnyt kovin merkittävästi bussivaihtoehdolle alennusten jälkeen. Junamatkalla tajusin pitkästä aikaa, kuinka harvaan asuttu maa Suomi on. Noin muutoin matkan alkupuoli ei virittänyt kovin paljoa sosiologista mielikuvitustani. Tilanne kuitenkin muuttui noin kahden ja puolen tunnin istuskelun jälkeen.

Koska en ollut ikinä asioinut ravintolavaunussa päätin poistua junareissulta yhtä kokemusta rikkaampana. Ravintolavaunussa nauttiessani pullaa ja kaakaota vaunuun saapui Petri Ylikoski, eräs päivien pääpuhujista. Olin ollut joillain Ylikosken vetämillä kursseilla, ja olin ilmeisesti jäänyt hänelle mieleen. Päädyimme juttelemaan loppumatkan mitä erinäisimmistä teemoista kuten omista tieteellisen kiinnostuksemme kohteista sekä Ruotsin yhteiskunnan henkisestä tilasta. Saavuttuani Jyväskylään siirryin varsin ripeästi erään kaverini asunnolle, jossa myös yövyin päivien ajan. Retropelien lumot veivät uuvuttavan junamatkan jälkeen voiton varjo-ohjelmasta ja kulttuuriravintola Ylä-Ruthin tarjonta jäi itselleni mysteeriksi.

Itse päivät alkoivat torstaina armollisen myöhään ja rekisteröinti jatkui kello kahteentoista asti. Olin varsin varhain liikenteessä ja kävelin Jyväskylän yliopiston kampukselle. Jyväskylän keskusta oli varsin kompakti ja moderni. Paikalliset tuttuni olivat antaneet kaupungista ehkä hieman turhankin pikkukaupunkimaisen kuvan. Agora-rakennuksen löytäminen osoittautui haastavaksi, ja kaupungin ilmeisen autokeskeinen liikennesuunnittelu sekoitti pakkaa entisestään. Jouduin ottamaan sosiaalista kontaktia paikallisiin ja he osoittautuivat varsin avuliaiksi ja puheliaiksi. Massiivinen kahden henkilön otos ei kuitenkaan anna minulle oikeutta tehdä suuria päätelmiä jyväskyläläisten kansanluonteesta.

väkijoukko

Agorassa oli jo täysin vilinä päällä sinne saapuessani. Rekisteröitymisen yhteydessä sain oloni hyvin viralliseksi saavan nimikyltin lisäksi paperikassillisen, jossa oli ohjelmiston lisäksi mm. kynä ja suomenkielisen Le Moden Diplomatiquen numero. Löydettyäni helsinkiläiset kanssasosiologit siirryimme lounaalle, jossa totesimme Jyväskylän opiskelijaruokatarjoilun Helsinkiä paremmaksi! Sijoitin itse hieman ylimääräistä rahaa, ja nautin paistopisteen(!?) antimista: herkullisista karitsanmurekepihveistä. Ravintolatason annos vitosella! Aterioinnista ja ravitsemuksellisesta kateudesta selvittyäni siirryin kirjakojujen tarjonnan pariin. Vastapainon tarjonnasta tarttuikin mukaani ostoksena Verkostot yhteiskuntatutkimuksessa-niminen kirja. Sosiologipäivät ovatkin erinomainen (tai kamala) tilaisuus kuluttaa rahaa itsensä sivistämiseen sillä paikalla oli hyvin laaja kattaus sosiologeja varmasti kiinnostavaa kirjallisuutta.

Aloituspuheenvuoron aikana tuli pääasiallisesti ilmi se, että Jyväskylän yliopiston rehtori ei oikein ymmärtänyt sosiologisen mielikuvituksen käsitettä. Hän ei liene ainoa, ja syynä ei välttämättä edes ollut hänen luonnontieteellinen tausta. Tämä viritti osallistujat jonkinlaiseen itsepohdintaan, joka pulpahteli pinnalle muiden esitysten kommenttien aikana.

Ensimmäisenä pääesiintyjänä ollut Brooke Harrington piti eräänlaisen laadullisen tutkimuksen puolustuspuheen ja kertoi määrällisen tutkimuksen mahdollisista sokeista pisteitä. Harrington oli itse tehnyt varsin kiinnostavaa tutkimusta ihmisistä, joita hän nimitti vaurasmanagereiksi, harvalukuiseksi globaaliksi ammattikunniksi jonka vastuulla on verojen kiertäminen. Harrington oli tutkimustaan varten itse kouluttautunut vaurausmanageriksi, ja pääsi tätä kautta heidän piireihinsä. Hänen esittelemänsä tutkimus avasi globaalin tulonjaon ja veroparatiisien teemoja todella kiinnostavasta perspektiivistä.

Toisena pääesiintyjänä ollut Marja Ylönen kertoi riskienhallinnasta, ja siitä, kuinka riskienhallinta kaipaisi depolitisoiviksi koettujen käsitteiden sijasta enemmän sosiologista otetta. Monet riskienhallinnassa käytetyistä tulevat termit kun ovat lähtöisin insinööritieteistä, ja niiden soveltamista ihmisyhteisöjen toimintaan ei ole ehkä mietitty loppuun asti. Tässä vaiheessa rohkaistuin, ja kysyin häneltä tarvitsisimmeko kenties jonkinlaista kriisien tai katastrofien sosiologiaa. Minua oli viime sosiologipäiviltä jäänyt kalvamaan se, etten ollut uskaltanut kysyä kysymyksiä esiintyjiltä. Nyt en antanut tilaisuuden lipua ohitseni. Sosiologiahan on pitkälti kiinnostunut jonkinlaisesta rutiininomaisesta yhteiskunnan toiminnasta tai melko hitaista muutoksista. Ylösen mielestä emme kuitenkaan tarvitsisi varsinaista kriisien sosiologiaa.

Kolmantena esiintyjänä oli Petri Ylikoski, joka esitteli analyyttistä sosiologiaa sekä tietokonesimulaatiota. Ylikoski toivoi, että mekanismien selittämisen kautta voisimme välttää tilanteen, jossa sosiologian tulokset ovat liian vaikeaselkoisia. Lisäksi huomion suuntaaminen mekanismeihin saattaisi yhdistää sosiologiaa ja luoda yhteyksiä muihin tieteenaloihin. Nyt sosiologian kenttä on hyvin hajanainen, ja paluuta vanhan ajan suuriin teorioihin ei ole. Samaan aikaan pitäisi kyetä ottamaan huomioon muiden tieteenalojen tulokset. Tietotekniikkaa voidaan käyttää apuna näiden sosiaalisten mekanismien toiminnan simuloinnissa ja hahmottamisessa.

aloitusluento2

Älyllisesti stimuloivista pääpuheista oli hyvä hajaantua työryhmiin. Työryhmissä niihin esiintyjiksi ilmoittautuneet ja valitut esittelevät tutkimuksiaan, ja yleisö pääsee tutustumaan uusiin tutkimuksiin sekä esittämään kysymyksiä. Itse päätin suosia yhden työryhmän strategiaa, enkä katunut valintaani. Valitsin ryhmäksi Muotoiltu yhteiskunta-työryhmän, joka oli sijoitettu liikuntatieteellisen laitokselle. Matka ylikasvaneen liikuntasalin oloisen kompleksin läpi oli itselleni hyvin uusi kokemus.

Työryhmää piti samanniminen tutkijaverkosto, jonka kiinnostuksen kohteena on ihmisen ja materian välinen yhteiselämä. Työryhmässä oli yhteensä viisi esitystä. Mikko Jauho oli tutkinut henkivakuutusten, vielä tarkemmin vakuutuslomakkeiden, yhteiskuntaa muotoilevaa voimaa. Henkivakuutukset olivat vieneet lääkäreiltä autonomiaa, mutta tuoneet tuottavan, joskin byrokraattisen tulonlähteen. Vanha systeemi joka perustui vakuutuksen hakijoiden maineeseen ja lääkäreiden lausuntoihin ei enään toiminut kun hakemusten määrä alkoi kasvamaan. Katri-Maria Järvinen pohti kyselymittarin roolia toimijaverkostona, sekä määrällisen tutkimuksen taustalla olevia mahdollisia piileviä ongelmia.

Kaisa Kuurne (ent. Ketokivi) oli tutkinut hyvän elämän edellytyksiä kolmella eri asuinalueella Suomessa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Maantieteellisesti erillään olevilta alueilta löytyi yllättäviä yhtenäisyyksiä, ja joitain mekanismeja jotka ajoivat yhteen ”hyvän elämän ideologiaa” kannattavia ihmisiä gentrifikaation läpikäyneille asuinalueille. Riikka Matala pohti puettavan teknologian roolia ihmisten toimijuuden muokkaamisessa. Merja Kinnunen esitteli toimistotilojen muutoksia vuosikymmenten varrella, ja sitä kuinka nämä muutokset olivat muokanneet työntekijöiden käytöstä.

Olimme Kontaktin hallituksen kanssa sopineet, että käymme piipahtamassa tiedekunnan vastaanotolla ennen kuin siirrymme varjo-ohjelman sitseille. Matkalla törmäsin akatemiaprofessori Mianna Meskukseen, jonka kursseja olin suorittanut, ja jolta olin pyytänyt lyhyttä näkemystä sosiologian tulevaisuudesta Kontaktin viime numeroon. Päädyimme keskustelemaan Sosiologipäivistä noin yleisesti. Ilmeisesti sosiologien piirit ovat pieniä ja pitämällä itsestään (fiksua?) ääntä luennoilla jää mieleen. Vastaanotto oli yliopiston avarassa, modernissa ja miellyttävässä Ruusupuisto-rakennuksessa. Eteläisten rannikkoseutujen viikinkeinä kävimme ruokatarjoilun kimppuun hyvin nopeasti – tämän voisi käsitteellistää osallistuvaksi tutkimukseksi kehtaamisesta.

Tarjoilut olivat herkullisia, mutteivät niin herkullisia ettemme olisi siirtyneet sitseille. Valitettavasti jyväskyläläinen sitsikulttuuri rangaistuksineen ei oikein vakuuttanut itseäni ja hintaan kuuluneen pitsan syötyäni painelin takaisin kaverin kämpille. Päätökseen vaikutti myös se että joutuisin perjantaina heräämään aikaisin. Matkalla kohti keskustaa onnistuin eksymään ja päädyin näkemään siivun keskustan ulkopuolista Jyväskylää.

Perjantaina siirryin havainnoinnista osallistumiseen. Olin pitämässä alustusta Digitaalinen yhteiskunta-työryhmässä. Tämä oli itselleni aivan uusi ja varsin voimauttava kokemus. Suosittelen kaikkia sosiologeja rohkeasti ylittämään pelkonsa ja tuomaan itseään esille! Automaatioteknologian vaikutuksia työmarkkinoihin vuosien 1980-2015 välillä käsitellyt esitykseni sai kiinnostuneen vastaanoton. Digitaalinen Yhteiskunta-työryhmä oli todella antoisa myös kuuntelija roolissa, ja oli hienoa, että siellä oli myös uusia tutkimusmenetelmiä hyödyntäviä tutkijoita. Aika ei vain meinannut riittää kaikille esityksille!

ikkunasta

Lounaalla Otin Kontaktia™ työryhmässä mukana olleeseen tamperelaiseen opiskelijaan, ja vaihdoimme näkemyksiämme mm. kaupunkiemme sosiologian skenestä. Sosiologipäivät olivat tässä vaiheessa vienyt veronsa ja istuin Westermarck-seuran vuosikokouksen ja noin puolet Sosiologia ja maahanuutto-paneelikeskustelusta puolitehoilla. En ollut kuitenkaan ehkä aivan yhtä poikki kuin jotkut muista osallistujista sillä osalla oli ollut ilmeisen riehakas ilta sitsien jälkeen.

Päätin kuitenkin nuokkumisen sijasta painua kaverini luokse. Lähtö takaisin Helsinkiin odotti jo saman päivän iltana, ja halusin alkaa valmistautua lähtöön ajoissa. Jaksoin kuitenkin colajuomien voimin tavata vielä kahta paikallista kaveriani kevyen kaljoittelun merkeissä ennen astumista S94-pendoliinoon ja paluumatkaan Helsinkiin.

Sosiologipäivistä jäi mielikuva erinomaisena tilaisuutena päästä käsiksi siihen, mikä on sosiologiassa juuri nyt tärkeää ja pinnalla. Lisäksi päivillä on mahdollista tutustua uusiin kiinnostaviin tyyppeihin, mikäli uskallus riittää. Päivät voivatkin olla asiasta kiinnostuneille erinomainen tilaisuus verkostoitua. Lisäksi kyseisen verkostoitumisen voi hoitaa juhlavien bileiden tai opiskelijaohjelman yhteydessä. Olisi kuitenkin tärkeää pitää huolta omasta jaksamisestaan, sillä kaksipäiväinen suhteellisen tiivis tapahtuma saattaa käydä yllättävän raskaaksi ilman kreisibailaustakaan. Päiviltä löytyy aivan varmasti jokaiselle sosiologiasta kiinnostuneelle jotain, ja niille osallistuminen kannattaakin aivan ehdottomasti.

Gradupalsta 2/2016 – Liina Junna

Graduplasta 2/2016 – Liina Junna

Teksti: Liina Junna

Ilmoittauduin graduseminaariin hädässä keväällä 2015. Olin juuri aloittanut harjoittelun THL:ssä ja sopinut, että käyttäisin talon aineistoja; mikään muu ei ollutkaan selvää. Ilmoittautumisen yhteydessä pyydettiin tutkimussuunnitelman luonnosta. En halunnut jatkaa kandiaiheeni parissa, mutta uuttakaan aihetta ei vielä ollut. Pakersin puolivillaisen kyhäelmän. Ahdistuin.

Minulla oli tilastotiede sivuaiheena, joten kvantigradu tuntui luontevalta valinnalta. Elin kuitenkin harhaisessa uskossa, että tutkimussuunnitelma on suurin piirtein avioliittoon verrattavissa oleva sitoumus. Lisäksi kuvittelin, että gradun aiheen keksiminen on kuin löytäisi Jeesuksen. Että jossakin vaiheessa opiskeluja taivaasta tippuu aihe joka on minulle Se Oikea. Ei tippunut. Terveyssosiologia kiinnosti kyllä, mutta mistään suuresta sielunpalosta ei voi puhua rehellisesti. Ahdistuin lisää.

Nyt kun istun tässä jälkiviisastelemassa, niin viime kesän tärkein opetus oli, että vaikka on hyvä olla valmistautunut ja sitoutunut aiheeseensa ennen semman alkua, niin gradun saa kyllä määräajassa aikaiseksi muutoinkin.

Nyt pitkälle edennyt graduni käsittelee itse arvioidun terveyden pohjaa. Menetelmänä on multinominaalinen logistinen regressio, jonka avulla vertailen Terveys2000 aineiston lääkärintarkastusten dataa potilaiden omaan arvioon terveydestään. Testaan lisäksi, modifioiko koulutus indikaattoreiden välistä suhdetta. En ole siis keksinyt pyörää, vaan jatkan olemassa olevaa tutkimusperinnettä. Menetelmän ja aihepiirin takia istun väestötieteen semmassa. Käytän työssäni Stataa.

Aineiston käyttölupaan liittyvä prosessi oli jähmeä. Terveys2000:ta koskevat tutkimussuunnitelmat menevät arviointilautakunnan kautta, mikä tarkoittaa käytännössä luonnosten pallottelemista edestakaisin. Sitten seuraa aineiston tilaamisen vaihe, jonka yhteydessä esimerkiksi osa hakemuksistani hukkui bittiavaruuteen. Muun säätämisen ohessa graduaiheeni vaihtui kesken seminaarin aineistoon liittyvien ongelmien takia. Pääsin kokonaiseen dataan käsiksi vasta loppusyksystä 2015, joten nykyistä graduani olen kirjoittanut vajaat 6kk.

Itse kirjoitustyö on ollut graduprojektin nautinnollisin osa. Enää ei ahdista. Teen kahta työtä joten olen paikoin joutunut taukoilemaan, mutta samalla olen oppinut aikatauluttamista. Ainakin itseltäni menee hetki aikaa orientoitumiseen kun avaan gradun, joten yritän varata säännöllisesti useamman tunnin gradusessioita. Joskus aikaa ei kuitenkaan vain ole, joten käyn taustoittavia artikkeleita läpi ihan aakkosjärjestyksessä yksi illassa töiden jälkeen tai aamuisin bussissa. Vähän on aina parempi kuin ei mitään ja sivu kerrallaan graduni etenee kohti maaliviivaa.

Olen suhtautunut graduun kuin työhön: se on vaan tehtävä. Kun motivaatio ja luovuus ovat hukassa, pakertelen teknisten seikkojen kanssa, esimerkiksi kirjoitan ajoja tai selvitän käyttämieni biomarkkereiden ja terveysindikaattorien lääketieteellistä taustaa. Semma on ollut valtava apu. En ole niinkään käyttänyt sitä tieteellisen esittämisen harjoittelemiseen, vaan tuulettanut pokkana patoumiani ja hakenut apua editoinnin ja umpikujien kanssa. Kiitos opponenteille ja semman pitäjille tästä mahdollisuudesta!

Mitä muuta opin? Viitteidenhallintaohjelma on ystäväsi. Ole systemaattinen, eli päätä joka päivälle mitä aiot tehdä ja pysy suunnitelmassasi. Älä märehdi pitkään yksin jos on vaikeaa, vaan kysy semmassa tai graduohjaajaltasi, luetuta gradu opiskelijakaverilla. Ja lopuksi: jos ei aineistoon liittyvää byrokratiaa lasketa mukaan, gradun tekeminen on itse asiassa kivaa.

Mistä opiskelija saa apua?

Teksti ja kuvat: Jenni Tuhkanen

Helsingin yliopistolla on tarjolla erilaisia palveluita, joiden tarkoituksena on tukea opiskelijoiden kokonaisvaltaista hyvinvointia. Esittelemme kaksi keskeistä apua tarjoavaa toimijaa, joiden puoleen yliopistomme opiskelijat voivat kääntyä tarpeen vaatiessa. Älä jää yksin omaa hyvinvointiasi varjostavan asian kanssa, vaan hakeudu avun piiriin Opiskelijoiden tukikeskus Nyytin ja Helsingin yliopiston opintopsykologien palveluiden kautta.

Nyyti ry. Opiskelijan tukikeskus

Nyyti edistää ja tukee korkeakouluopiskelijoiden henkistä hyvinvointia ja elämänhallintakykyä. Yhdistys tarjoaa palveluita, jotka auttavat opiskelijoita oman henkisen hyvinvoinnin sekä elämänhallintataitojen parantamisen sekä ylläpitämisen kanssa. Nyytin toiminta pyrkii edistämään opiskelijoiden mielenterveyttä ja vähentämään yksinäisyyttä.

Nyytin palveluihin kuuluu vuorovaikutteinen verkkotoiminta, johon sisältyy vertaistukeen perustuvat keskustelufoorumi, chat ja suljetut nettiryhmät. Vertaistuen lisäksi kyseisissä verkkopalveluissa on mukana aina ammattitaitoinen ohjaaja, Nyytin työntekijöiden lisäksi myös ohjaajia esimerkiksi Väestöliitolta. Keskustelufoorumilla voi keskustella avoimesti kaikista omaa henkistä hyvinvointia askarruttavista asioista, ja suljetuissa nettiryhmissä idea on sama, paitsi että niihin haetaan (helposti sähköisesti) ja ne järjestetään yksityisinä siten, että keskustelut näkyvät vain pienryhmän jäsenille sekä ryhmän ohjaajalle. Esimerkiksi vuoden 2016 keväällä pidetään ainakin kaksi suljettua nettiryhmää, joista ensimmäinen käsittelee perheellisyyden ja opiskelun yhdistämisen haasteita, ja jälkimmäinen puolestaan jännittämiseen liittyviä haasteita niin opiskelun kuin myös muidenkin elämän osa-alueiden kannalta.

Teemallisia ryhmächatteja järjestetään torstai-iltaisin, ja niissä on paikalla keskustelemassa aina ammattitaitoisia ohjaajia, joilta voi kysyä apua teeman puitteissa. Tänä keväänä chattien teemoja ovat muun muassa opiskelu ja ADHD, sukupuolen moninaisuus, raha-asioiden ongelmat, seksuaaliterveys ja syömiseen liittyvät ongelmat.

Nyyti järjestää myös elämäntaitokursseja sekä kasvokkain että verkossa. Elämäntaitokurssilla tarjotaan apua ja neuvoja arjessa jaksamiseen, stressin- ja tunteidenhallintaan, itseluottamuksen parantamiseen, omannäköisen elämän rakentamiseen sekä moneen muuhun. YTHS on mukana järjestämässä Nyytin elämäntaitokursseja, ja kasvokkain pidettäviä kursseja järjestetään keväällä 2016 ainakin Turun, Tampereen, Vaasan, Oulun ja Rovaniemen YTHS:n toimipisteissä.

-> https://www.nyyti.fi/

Helsingin yliopiston opintopsykologit

Helsingin yliopiston opintopsykologit tarjoavat ryhmä- ja yksilöohjausta perustutkinto-opiskelijoille. Yksilöohjauksessa opiskelija voi kehittää opiskelutaitojaan, miettiä omia tavoitteitaan tai käsitellä muita oppimiseen, jaksamiseen tai opiskeluympäristöön liittyviä asioita, esimerkiksi motivaatio-ongelmia, tenttiahdistusta, ajankäyttöä sekä gradun tai kandin teossa ilmeneviä vaikeuksia.

Opintopsykologit esittävät, että mikäli vastaat kyllä johonkin alla olevista kysymyksistä, kannattaa sinun varata aika opintopsykologin vastaanotolle.

Stressi vaivaa, uupuminen uhkaa?

Jännittäminen haittaa opiskelua?

Paluu yliopistolle askarruttaa?

Syrjintää tai kiusaamista?

Mikään ei riitä?

Oppimisvaikeus esteenä?

Opiskelutaidot hukassa?

Ajankäytön ongelmia?

Motivaatio kateissa?

Gradu/kandi tökkii?

Opintopsykologien sähköinen yhteydenottolomake löytyy Flammasta. E-lomakkeella voi varata yksilöohjausajan sekä ilmoittautua pienryhmäohjaukseen. Odotusaika yksilöohjaukseen on keskimäärin 6-8 viikkoa. Kesäisin ohjausta ei järjestetä, ja yhteydenottolomake tulee jälleen käyttöön viimeistään syyskuun alussa. Opintopsykologi ottaa henkilökohtaisesti yhteyttä yksilöohjauksen varanneeseen ja pienryhmäohjaukseen kutsu tulee puolestaan viikkoa ennen ensimmäistä tapaamista.

joki

Opintotukileikkaukset uhkaavat meritokratiaa

Teksti: Oskari Lappalainen
Kuva: Sini Järnströn

Tämän hetken istuva hallitus on ehtinyt suurella innolla touhuta monenlaisia sittemmin kaatuneita projekteja talouskasvun auttamiseksi. Ainoaksi kestäväksi kärkihankkeeksi näyttävät jääneen leikkaukset koulutukseen ja opintotukiin. Tämä siitä huolimatta että kyseiselle projektille on varsin vaikea löytää kannattajia. Opintoleikkausten mahdollisia negatiivisia vaikutuksia onkin jo käsitelty monesta tulokulmasta. On kritisoitu niiden niin sivistystä kuin taloutta rapauttavia vaikutuksia. Tässä artikkelissa käsittelenkin aihetta vähemmän käsitellystä näkökulmasta eli koulutusleikkausten, tarkemmin opintotukileikkausten, vaikutuksesta meritokratian toteutumiseen.

Meritokraattisessa yhteiskuntaihanteessa ihmisten taidot, ei syntyperä tai muut henkilökohtaiset ominaisuudet, määrittävät yhteiskunnallisen aseman. Kuten hyvin monet muutkin asiat meritokratia on ideaali, josta ollaan varsin kaukana. Voidaan kuitenkin sanoa, että maa jossa vähävaraiset mutta kyvykkäät pääsevät opiskelemaan ja kehittämään taitojaan on lähempänä meritokratiaa kuin maa jossa näin ei ole.
Nyt vähävaraisten mahdollisuuksia osallistua opiskeluun ollaan heikentämässä. Opiskelijoiden opintoraha laskee 250,88 euroon 337 eurosta per kuukausi. Opintolainan valtiotakauksen märää kuitenkin nousee 650 euroon, eli opiskelusta halutaan tehdä velkavetoisempaa. Samaan aikaa tukikuukausin määrä vähenee 64 kuukaudesta 54 kuukauteen. Leikkauset tulevatkin todennäköisesti savustamaan vähävaraiset opiskelijat ulos järjestelmästä, tai ajavat opiskelijoita työskentelemään palkkatöissä opiskelun sijasta entistä enemmän.

Opintotuilla ja panostuksella koulutukseen on ollut meritokratiaa lisäävä vaikutus, sillä koulutuksen periytyvyys laski huomattavan paljon 1900-luvun varrella. Tässä valossa opintotukileikkausten perusteleminen koulutuksen periytyvyydellä on hyvin kummallista. Opintotukijärjestelmän osittainenkin purkaminen tuleekin väistämättä kasvattamaan koulutuksen periytyvyyttä entisestään.

Koulutuksen periytyvyyteen on liittynyt argumentti siitä, että opintotuet ovatkin vain investointi jo valmiiksi varakkaille. Opintotuet ovat kyllä investointi, ja osa opiskelijoista toki tulee varakkaista taustoista. Ennen kaikkea opintotuet ovat kuitenkin investointi meritokratian toteutumiseen. Vaikka jotkut toisin ajattelevat vanhempien varallisuus tuskin määrittää jälkikasvun taitoja.

Puutteellisellakin meritokratialla on valtava merkitys yhteyskunnan henkiselle tilalla ja yleiselle ilmapiirille. Opintoleikkauksilla annetaan viestiä siitä, että mikäli tule köyhästä taustasta niin sinun ei edes kannata yrittää kehittää itseäsi.

koulutustasaarvonedelltytys

Ei liene yllätys jos tämä viesti herättää tulevaisuudessa aina vain suurempaa turhautumista kansalaisten keskuudessa. Suomessa tyytymättömyyttä ehdittiin jo purkaa viime vaalien alla, mutta kansa ei tainnut aivan saada mitä se tilasi. Turhautumista onkin alettu ilmaista politiikan ulkopuolella. Tähän mennessä tyytymättömyys on purkautunut ennen kaikkea jo valmiiksi heikossa semassa olevia kohtaan. Ei kuitenkaan ole mahdotonta seuraavaksi vihan joutuisivat kohtaamaan hyvin toimeentulevat.
Eriarvoistumiskehitys ja meritokratian murentuminen saattaakin lopulta haitata jopa niitä henkilöitä jotka ovat siitä näennäisesti hyötyneet. Esimerkiksi Yhdysvalloissa politiikan mannerlaatat ovat järisseet vaalien alla järkyttävän nopeasti, ja vakiintuneita poliittisia asemia haastavat Donald Trump ja Bernie Sanders ovat saaneet paljon huomiota ja ääniä esivaaleissa. Trump vastustaa globaalia vapaakauppaa joka on hyödyttänyt talouden eliittiä, Sanders taas kutsuu itseään avoimesti sosialistiksi. Republikaanieliitti onkin erityisen tuskissaan Trumpin näkemysten kanssa.

Suurin uhka on kuitenkin lopulta pidemmällä tähtäimellä uhkaava, jos ei ihan kirjaimellinen niin henkinen ja sosiaalinen, sisäsiittoisuus. Miten yhteiskunta pystyisi sopeutumaan uusiin haasteisiin tai kehittämään uusia innovaatioita jos sen kaikki jäsenet ovat samasta puusta veistettyjä ja ennalta valmiisiin asemiin pakotettuja? Meritokratia on ollut länsimaiden menestyksen moottori, ja nyt se halutaan rikkoa.

Mikäli Suomen koulutusmenoissa haluttaisiin säästää niin se tulisi toteuttaa tavoilla jotka edesauttavat meritokratian toteutumista. Jos opiskelijoiden määrää pitää vähentää niin tiukennetaan pääsykoevaatimuksia. Jos tutkimuksen laatua halutaan parantaa, niin puretaan tohtoritehtailuun yllyttävät rahoitukselliset mekanismit ja ohjataan resursseja pienemmälle joukolle henkilöitä.

Ylipäätään valtion budjetin (54mrd€/v) keventämisen kannalta korkeakoulutus (3,2mrd €/v) on myös hyvin kyseenalainen kohde. Ainakin maassa, jossa kuntien tukeminen (9mrd €/v) on suurin yksittäinen menoerä samalla kun sote-alueiden määrä kasvaa kesken asian käsittelyn puolella. Myös se, että maataloustuet (1,86mrd €/v) ovat noin kaksinkertaiset opintotukiin (0,93mrd €/v) kertonee suomalaisten omalaatuisista prioriteeteistä. Toivokaamme siis että kuntasektori- ja biotalous työllistäisi tulevaisuudessa myös sosiologeja.

Avioliitto kuuluu kaikille

AVIOLIITTO KUULUU KAIKILLE

Teksti: Inka Järvikangas

Marraskuun 28. päivä 2014 jäi suomalaisen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuushistorian kirjoihin ja kansiin. Eduskunnan täysistunto äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta 105-92 ja arviolta noin 50.000 ihmistä juhli Helsingin Kansalaistorilla. Sosiaalinen media virtasi sateenkaaren väreissä ja käyttäjät muokkasivat profiilikuvaansa Tahdon2013-siluetin. Tätä kirjoitettaessa on varmaa, että samaa sukupuolta olevat ihmiset voivat solmia avioliiton 1.3.2017 lukien samoilla edellytyksillä kuin eri sukupuoltakin olevat parit.

Sukupuolineutraalilla avioliittolailla on kaksi tärkeää tehtävää: poistaa oikeustoimikelpoisiin ihmisiin kohdistuvaa suojelua heiltä itseltään, ja laimentaa seksuaalisen suuntautumisen merkitystä yhteiskunnallisessa elämässä. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, mutta ne ovat jääneet yllättävän pienelle huomiolle siinä yleisessä julkisessa keskustelussa, jota tämän aiheen ympärillä on käyty vuosikausia.

Tilastokeskuksen tilastoja tarkastelemalla käy ilmi, että vuonna 2015 ensimmäisen kerran avioliiton solmineiden naisten keski-ikä oli 31,2 ja miesten 33,4 vuotta. Ennen avioliiton solmimista kolmekymppiset ovat siis jo ehtineet kouluttautua ammattiin, työntää ainakin toisen jalan sisään työelämään, ostaa omistusasunnon ja osa on jo lisääntynytkin – isoja päätöksiä kaikki loppuelämän kannalta. Uskon, että oikeustoimikelpoinen ihminen on kykenevä suoriutumaan itsenäisesti myös elämänsä tärkeimmästä rekrytoinnista, aviopuolisonvalinnasta ilman ulkopuolisten puuttumista asiaan. Suomen perustuslain 6 §:n mukaan ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilön liittyvän syyn perusteella.”. Kauaksi on jäänyt aika, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos ja sairaus, joten mikäli kaksi aikuista ihmistä haluaa solmia keskenään avioliiton, valtion tulee se heille suoda riippumatta puolisoiden sukupuolesta. Eivät aikuiset ihmiset tarvitse suojelua heiltä itseltään ja seksuaalisuudeltaan, ainoastaan lapset ja nuoret tarvitsevat seksuaalista koskemattomuutta aikuisten taholta, joka on edelleen säädetty laissa rangaistavaksi ja hyvä niin. Valtion tehtävä ei ole puuttua siihen, ketkä menevät naimisiin keskenään, vaan taata kaikille kansalaisille yhdenvertaiset mahdollisuudet avioliiton solmimiseen. Tämä toteutuu tasa-arvoisella avioliittolailla.

Laki rekisteröidystä parisuhteesta luotiin vuonna 2002 avioliittolain rinnalle, jotta homo- ja lesboparit pääsisivät nauttimaan lain suomista eduista, kuten perimisoikeudesta ja oikeudesta perheen sisäiseen adoptioon. Hyvällä tarkoituksella aiheutettiin kuitenkin kansalaisten jako ykkös- ja kakkosluokkaan, pelkällä rastilla viranomaiskaavakkeessa yksilö ilmiantoi yksityiseen elämäänsä kuuluvan seksuaalisen suuntautumisen valtiolle tai kunnalle. Useissa käytännön tilanteissa tällä tiedolla ei kuitenkaan ollut (tai ainakaan olisi pitänyt olla) mitään merkitystä – esimerkiksi erilaisia etuuksia haettaessa ja myönnettäessä on maksajan näkökulmasta samantekevää hakijan puolison sukupuoli eikä maksaja siksi tällaisella tiedolla mitään tee. Toki välillisesti ihmisten seksuaalinen suuntautuminen tulee jatkossakin viranomaisten tietoon, mikäli puolison koko nimi paljastetaan. Tässä nimenomaan on tasa-arvoisen avioliittolain hienous, Antti voi olla naimisissa Annan tai Artun kanssa, mutta yhteiskunnan virallistamaa suhdetta ei alleviivata eri tavalla sen mukaan kumpaa sukupuolta puoliso sattuu olemaan. Uskon vakaasti tämän tyyppisen neutralisoinnin myös vähentävän homoseksuaalisuuteen kohdistuvia ennakkoluuloja ja syrjintää. Avioliitto kuuluu kaikille.

Tasa-arvoinen avioliittolaki ei ole kuitenkaan ihmelääke, joka voimaantullessaan poistaisi kaikki tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvät ongelmat. Merkittävin katvealueelle jäävä alue on transsukupuolisten oikeudet ja translaki. Ihmisoikeusjärjestöistä esimerkiksi Amnesty katsoo, että ”Suomi loukkaa juridisen sukupuolensa korjaavien ihmisten ihmisoikeuksia räikeästi pakottamalla heidät sterilisaatioon ja eroamaan aviopuolisostaan.” Valitettavasti Amnesty on oikeassa – Suomen nykyinen translaki sitoo sukupuolen oikeudellisen vahvistamisen ja sukupuolen korjaamisen lääketieteellisen prosessin toisiinsa, juridisen sukupuolen ”vaihtaminen” viranomaisten rekistereihin ei siis käy ilmoitusluonteisesti. Törkeimmät transsukupuolisiin kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset ovat luonnollisesti vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä ja suostumus avioliiton muuntamisesta rekisteröidyksi parisuhteeksi tai toisinpäin. Hyvässä vanhemmuudessa on kyse ennen kaikkea läheisen vuorovaikutussuhteen rakentamisesta lapseen, ei vanhemman sukupuolesta tai sukupuolisuuden kokemuksesta. Avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen transihmisen kanssa solminut on usein puolison korjausprosessin valmistuessa yhtä homo- tai heteroseksuaalinen kuin prosessin alkaessakin – ihmiset sitoutuvat toisiinsa, eivät sukupuoliin.

Samat mahdollisuudet – sama lopputulos?

Teksti: Heidi Ahola
Kuva: Sini Järnström

Tasa-arvo on sana, joka vilisee jatkuvasti yhteiskunnallisessa keskustelussa. Harva ympäristöään tarkkaileva ihminen välttyy ottamasta siihen joskus kantaa. Tasa-arvo tarkoittaa pelkistetysti ihmisten yhtäläisiä edellytyksiä saavuttaa asioita elämässä sukupuoleen, ihonväriin, etniseen taustaan ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Pohjimmiltaan on kyse yhteiskunnallisen hyvän – resurssien, hyvinvoinnin, vallan sekä varallisuuden – oikeudenmukaisesta ja tasaisesta jakautumisesta ihmisten kesken. Lähemmässä tarkastelussa kuitenkin paljastuu, että tasa-arvon käsite on jopa ongelmallisen monitulkintainen. Tasa-arvoajattelua hallitsee vahvasti hyvin vakiintunut jaottelu mahdollisuuksien tasa-arvon ja lopputulosten tasa-arvon välillä. Nämä kaksi tasa-arvoa palvelevat erilaisia poliittisia intressejä ja niiden vastakkainasettelu aiheuttaa huomattavia jännitteitä julkisessa keskustelussa. Mahdollisuuksien tasa-arvo hallitsee suurimmassa osassa länsimaisia yhteiskuntia vaihtelevin painotuksin. Lopputulosten tasa-arvo on huomattavasti monimutkaisempi asia.

Mitä nämä kaksi tasa-arvoa sitten ovat ja miten ne poikkeavat toisistaan? Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa yksilöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia tavoitella samoja asioita taustoistaan riippumatta. Käytännössä mahdollisuuksien tasa-arvo kattaa vain lakiin kirjatut yksilöiden juridiset oikeudet sekä yksilöiden yhtäläiset poliittiset oikeudet. Esimerkiksi yhtäläinen äänioikeus ja yhtäläinen oikeus kouluttautua ovat mahdollisuuksien tasa-arvoa. Lopputulosten tasa-arvo taas keskittyy lähtökohtaisten oikeuksien lisäksi myös toiminnan lopputulokseen – siihen, että vapaiden yksilöiden toiminta synnyttäisi mahdollisimman paljon onnellisuutta kaikille, joita toiminta koskee. Käytännössä lopputulosten tasa-arvon toteutuminen edellyttää yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tasaamista esimerkiksi tasaisella tulonjaolla ja valtion väliintuloilla.

HISTORIAA
Pohdittaessa tasa-arvon käsitettä on hyvä vilkaista egalitarismin ja filosofisen ajattelun historiaan. Egalitarismi on poliittisen filosofian suuntaus, jonka mukaan tietyssä yhteisössä elävien yksilöiden tulisi olla keskenään tasa-arvoisia tietyin tavoin – se, millä tavoin tasa-arvo toteutuu, on määrittelykysymys. Egalitarismin taustalla on moraalinen ajatus kaikkien inhimillisten olentojen perimmäisestä samanarvoisuudesta. Tämä ajatus puhkesi kukkaan liberaalin ajattelun kehittyessä Euroopassa 1600-luvulla. Olennainen vaikutin oli yhteiskunnallinen murros: feodalismista siirryttiin teollisuusyhteiskuntiin. Keskiössä oli uusi ajatus ihmisestä yksilönä, jolla on pysyviä oikeuksia lain edessä. Toisin kuin feodaalisessa järjestelmässä, jossa ihmisen syntyperä määritteli tämän tulevaisuuden, uudenaikaisessa yhteiskunnassa haluttiin, että jokainen yksilö on syntymässään vapaa ja että jokaisen vapaan yksilön oikeudet lain edessä ovat yhtäläiset. Liberaaliin ajatteluun vaikutti erityisesti filosofi John Locke. Locken ajatus ihmisestä yksilönä, jolla on oikeus omaan ruumiiseen, omaan elämään, vapauteen ja omaisuuteen, oli omana aikanaan täysin radikaali ja ennenkuulumaton. Locke nimitti näitä ihmisen moraalisia perusoikeuksia luonnollisiksi oikeuksiksi. Tämä Locken individualistinen ja liberaali oikeuskäsitys loi pohjan mahdollisuuksien tasa-arvon ideaalille ja on kaikkien nykyäänkin vallitsevien tasa-arvokäsitysten pohjalla.

Mielenkiintoista on, että mahdollisuuksien tasa-arvoon kuuluu yksilöiden yhtäläinen mahdollisuus kouluttautua – edellyttäen, että opiskelija kykenee maksamaan lukukausimaksut ja muut opiskelusta koituvat kustannukset. Ideaalissa tasaisten mahdollisuuksien yhteiskunnassa kaikilla on mahdollisuus hakeutua opintoihin ja parhaat hakijat saavat opiskelupaikan. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, menevätkö opiskelupaikat kaikista lahjakkaimmille opiskelijoille, jos koulutus on maksullista. Opiskelijat valikoituvat tällöin todennäköisemmin perityn sosioekonomisen aseman kuin osaamisen perusteella. Useissa maissa yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumista on pyritty lisäämään tarjoamalla kansalaisille ilmaista koulutusta eri koulutusasteilla. Maksuton koulutus jakaa mielipiteitä libertarististen ajattelijoiden keskuudessa – ei ole harvinaista, että ihminen kannattaa tasa-arvoa ja samaan aikaan vastustaa koulutuksen maksuttomuutta.

Ajatus lopputulosten tasa-arvosta kehittyi huomattavasti myöhemmin kuin lockelainen mahdollisuuksien tasa-arvon ihanne. Yhteiskunnallisen toiminnan lopputulokseen alettiin keskittyä 1800-luvulla utilitaristisen ajattelun myötä. Utilitarismi kehittyi ennen kaikkea filosofi John Stuart Millin vaikutuksesta. Pähkinänkuoressa yhteiskunnallinen utilitarismi tarkoittaa sitä, että yksilöiden toimintaa arvotetaan sen perusteella, kuinka paljon onnellisuutta toiminnan seuraukset tuottavat ihmisille – eli mikä on toiminnan lopputulos. Utilitarismissa teon seurauksena syntyvä onnellisuus ei ole vain toimijan omaa onnellisuutta, vaan kaikkien niiden onnellisuutta, joita toiminta koskee. Toisin kuin mahdollisuuksien tasa-arvossa, keskiössä ei ole yksilö, vaan yhteisö. Joskus toiminta, joka ei tuota välitöntä onnellisuutta toimijalle itselleen, tuottaa lopputuloksena onnellisuutta sille yhteisölle, johon toimija kuuluu. Lopputulosten tasa-arvossa siis keskitytään yhteiskunnalliseen lopputilaan, joka seuraa tiettyjen periaatteiden mukaan toimimisesta. Esimerkiksi keräämällä veroja yksilöiltä estetään vahingon aiheuttaminen niille ihmisille, jotka eivät syntyjään ole yhtä hyvässä sosioekonomisessa asemassa, ja välillisesti tämä lisää koko yhteiskunnan hyvinvointia.
Mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvon suhteet valtioon poikkeavat merkittävästi toisistaan. Libertaristisessa ajattelussa valtion tehtävä on ainoastaan olla puuttumatta yksilön luonnollisiin oikeuksiin ja samalla varjella näitä oikeuksia lainsäädännöllä. Valtion puuttuminen yksilön toimintaan nähdään yksilönvapauden vastaisena ja sen katsotaan myös heikentävän mahdollisuuksien tasaista jakautumista.
Milliläisessä utilitaristisessa ajattelussa taas valtio on yksilön oikeuksien varjelemisen lisäksi velvollinen mahdollistamaan yksilöiden hyvän elämän vaikuttamalla näiden valintoihin ja ohjailemalla näiden toimintaa yhteisen hyvän nimissä. Juuri suhde valtioon asettaa libertaristisen ja utilitaristisen ajattelun yhteensovittamattomaan ristiriitaan keskenään. Tämän vuoksi tasa-arvolla saatetaan toisinaan perustella keskenään täysin vastakkaisia poliittisia päämääriä. Utilitaristisessa ajattelussa esimerkiksi veronkanto nähdään positiivisena asiana, sillä se edistää lopputuloksen tasa-arvoa. Libertaristisessa ajattelussa se puolestaan nähdään räikeänä yksilön perusoikeuksien polkemisena ja tasavertaisten mahdollisuuksien heikentäjänä.

sipilanaamari

TOIMII TEORIASSA – ENTÄS KÄYTÄNNÖSSÄ?
Tehdään ajatusleikki: miten täydellinen mahdollisuuksien tasa-arvo ja lopputuloksen tasa-arvo oikein toimisivat puhtaimmillaan, ideaalimuodoissaan? Puhtaasti mahdollisuuksien tasa-arvolle perustuva, ilman valtion väliintuloa toimiva yhteiskunta on raaka järjestelmä, jossa varallisuus periytyy sukupolvelta toiselle ja jossa kaikkein varakkaimmat saavuttavat kaikista korkeimman aseman, sillä heillä on eniten varaa kouluttautua ja hankkia kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, jota vaaditaan yhteiskunnallisen hierarkian korkeimmille paikoille etenemiseksi. Pääoman ja aseman periytyminen myös ruokkii hierarkkisuutta. Voi asettaa kyseenalaiseksi, onko tällainen yhteiskunta todella tasa-arvoinen – omaisuuden ja arvoasemien periytyessä sukupolvelta toiselle tilanne muistuttaa enemmänkin feodalismia. Libertaristisen yhteiskunnan perimmäinen ongelma on resurssien epätasainen jakautuminen juridisilta oikeuksiltaan tasavertaisten yksilöiden välillä. Jos yhtäläiset oikeudet taataan lailla, kenellä on oikeus ja valta määrittellä, millaisia meriittejä ihmiseltä vaaditaan arvovallan saavuttamiseksi ja miten ja millaisesta kyvykkyydestä pitäisi palkita? Tuleeko palkinto tuloissa, resursseissa, vallassa vai hyvinvoinnissa? Jos valtio ei puutu yksilön valintoihin, päädytään helposti tilanteeseen, jossa yhteiskunnallisen hyvän jakautumista sääntelee vapaa markkinatalous. Tällainen libertaristinen järjestelmä on ankara niille, jotka eivät pärjää kilpailussa, ja yksilöiden sosiaalinen liikkumavara on kapea.

Teoriassa puhdas mahdollisuuksien tasa-arvo kukoistaa meritokratiassa ja vapaassa markkinataloudessa. Meritokraattisessa yhteiskunnassa arvoasemasta toiseen etenemisen pitäisi perustua ainoastaan yksilön kykyihin ilman ulkoisten ominaisuuksien (esimerkiksi sukupuoli tai ihonväri) vaikutusta. Vapaassa markkinataloudessa taas ne yksilöt, jotka valjastavat osaamisensa ja kykynsä parhaiten palvelemaan tuottavuutta, menestyvät teoriassa parhaiten ja saavat suurimmat palkkiot ponnistuksistaan. Käytännössä asiat eivät kuitenkaan mene näin, sillä yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat markkinatalouden ja meritokratian toimintaan. Lain edessä tummaihoisilla on yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua puoluepolitiikkaan kuin valkoisilla, ja naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua pörssiyhtiöiden johtotehtäviin kuin miehillä. Lopputulokseen vaikuttavat kuitenkin sellaiset yhteiskunnalliset rakenteet (esimerkiksi hyvä veli –verkostot) ja asenteet (esimerkiksi rotuun perustuvat ennakkoluulot), joiden seurauksena valkoiset hallitsevat puoluepolitiikkaa ja miehet hallitsevat pörssiyhtiöiden johtoa. Mahdollisuuksien tasa-arvon ongelma onkin sen kyvyttömyys tunnistaa sosiaalisia rakenteita.

Yhdenvertaisuus lain edessä ei yksin riitä takaamaan todellista tasa-arvoa, vaan yksilön toimintaa on ohjailtava yhteisesti suotuisana pidettyyn suuntaan, jotta vältetään vahingon aiheuttaminen yhteiskunnalle – tähän tarvitaan lopputulosten tasa-arvoa. Vaan onko täydellisen tasainen tulonjako ja puhdas lopputuloksen tasa-arvo realistista – tai oikeudenmukaista? Mitkä olisivat seuraukset, jos yhteiskunnallinen hyvä jakautuisi täydellisen tasaisesti ihmisten kesken? Täydellinen lopputulosten tasa-arvo voi äkkiseltään tuntua utopistiselta. Voimakas sääntely valtion taholta voi herättää ihmisissä niin suurta vastenmielisyyttä, että se kääntyy itseään vastaan. Tämä tosin riippuu yhteiskunnasta: esimerkiksi Pohjoismaissa valtioon toimijana suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin kuin Yhdysvalloissa. Lopputulosten tasa-arvon saavuttaminen esimerkiksi kiintiöiden, tulonjaon tasoittamisen ja sääntelyn avulla on haastavaa, sillä ne sotivat vahvasti hallitsevaa yksilön vapautta korostavaa eetosta vastaan – sitä eetosta, johon koko tasa-arvon käsite alun perin nojaa. Tapausesimerkkinä voidaan pohtia vaikkapa vuonna 2016 Suomessa käyttöön otettavia korkeakouluhakujen ensikertalaiskiintiöitä. Kiintiöillä pyritään tasoittamaan lopputulosta – pyrkimyksenä on, että yhä useampi suomalainen nuori saisi yhden opiskelupaikan sen sijaan, että pääsykokeissa parhaiten menestyvät opiskelijat haalivat itselleen monta eri opiskelupaikkaa heikommin suoriutuvien jäädessä ilman mahdollisuutta opiskella. Tulevia kiintiöitä on jo parjattu epäoikeudenmukaisuudesta ja siitä, että ne heikentävät aloittavien opiskelijoiden osaamistasoa. On hyvä pohtia, millaiseen yhteiskunnalliseen lopputulokseen kiintiöt lopulta johtavat – lisääntyykö kaikkien hyvinvointi, kun yhä useampi saa teoriassa paremman mahdollisuuden päästä opiskelemaan, vai heikkeneekö opiskelijoiden taitotaso ja herättävätkö kiintiöt ihmisissä katkeruutta? Lopputulos nähdään vasta käytännössä. Ensikertalaiskiintiöihin kiteytyy lopputulosten tasa-arvon ikuinen ongelma: on vaikeaa määritellä suuntaviivoja sille, kuinka paljon lopputulosta halutaan ja voidaan tasata.

Ideologisesta ristiriidasta huolimatta mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvo ovat käytännössä riippuvaiset toisistaan. Ilman mahdollisuuksien tasa-arvoa ei voi olla lopputulosten tasa-arvoa, sillä ilman yksilöiden yhtäläisiä oikeuksia lain edessä hyvinvoinnin jakautuminen tasaisesti on mahdotonta. Jotkin liberaalit ajattelijat kannattavat mahdollisuuksien tasa-arvoa mutta vastustavat lopputulosten tasa-arvoa. Tutkimusten mukaan mahdollisuuksien tasa-arvo kuitenkin toteutuu parhaiten yhteiskunnissa, joissa tuloeroja tasataan merkittävästi esimerkiksi verotuksella. Samaten suurten tuloerojen yhteiskunnissa yksilöiden mahdollisuudet tavoitella parempaa elämää ovat vähemmän tasaiset. Käytännössä mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvo esiintyvät kumpikin harvoin (jos koskaan) puhtaimmassa muodossaan; suurimmassa osassa länsimaisia yhteiskuntia todellisuus on tasapainottelua libertaristisen ja utilitaristisen ajattelun välillä. Se, kuinka paljon lopputulosta tasoitetaan, riippuu yhteiskunnasta ja on lopulta poliittisten päättäjien käsissä. Selvää on, että tasa-arvon käsitettä viljellään politiikassa antaumuksella oikeuttamaan mitä erilaisimpia päämääriä.

Yhdenvertaisuussuunnitelma 2016

YHDENVERTAISUUSSUUNNITELMA 2016

Kontaktin tarkoituksena on järjestää monipuolista ja jäsenistönsä laajasti tavoittavaa toimintaa, johon kaikkien on tasapuolisesti helppoa ja turvallista osallistua. Kontaktin tasa-arvovastaavat yhdessä muun hallituksen kanssa pyrkivät aktiivisesti luomaan turvallista ja tasa-arvoista pohjaa Kontaktin toiminnalle. Tämä tapahtuu ennaltaehkäisevän, jatkuvan ja arvioivan toiminnan kautta.

Alkoholittomat tapahtumat

Kontakti järjestää riittävästi alkoholittomia tapahtumia. Näitä ovat esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntatapahtumat, pullaperjantait sekä alkoholittomat illanvietot. Myös alkoholillisten tapahtumien, kuten sitsien, järjestämisessä tarjotaan alkoholittomia vaihtoehtoja. Mikään Kontaktin toiminta ei velvoita juomaan alkoholia.

Hinnoittelu

Kontaktin jäsenyys pysyy maksuttomana. Osallistumismaksut tapahtumiin, kuten vuosijuhliin, pysyvät kohtuullisena. Mahdollisuuksien mukaan Kontakti pyrkii maksamaan osan kulttuuritapahtumien osallistumismaksuista. Myös täysin ilmaisia tapahtumia järjestetään.

Tiedotus

Tapahtumista tiedotetaan laajasti niin, että jäsenistö saa kuulla niistä hyvissä ajoin. Tämä tapahtuu esimerkiksi Kontaktin sähköpostilistojen, sosiaalisen median sekä nettisivujen kautta. Tapahtumista tiedotetaan myös englanniksi, ja englanninkielisissä versioissa kerrotaan, keneltä voi kysyä lisätietoa. Kontaktin kansainvälisyysvastaava on erityisesti yhteydessä kansainvälisiin opiskelijoihin, ja pyrkii edistämään näiden osallistumisaktiivisuutta sekä tutustuttamaan suomalaiseen opiskelijakulttuuriin.

Toiminnan läpinäkyvyys

Kontaktin toiminta on läpinäkyvää ja avointa. Kaikilla jäsenillä on oikeus ja mahdollisuus osallistua hallituksen kokouksiin tai lukea jälkikäteen kokouspöytäkirjoja. Tapahtumien järjestämisessä kuullaan jäsenistön mielipiteitä ja toiveita, sekä pyritään tarjoamaan laajasti osallistumismahdollisuuksia myös toiminnan järjestämiseen.

Esteettömyys

Tapahtumista tiedotettaessa mainitaan, onko tapahtumapaikalle esteetön pääsy. Erityisesti Uudella ylioppilastalolla järjestettävien tapahtumien yhteydessä tämä on tärkeää. Ilmoittautumislomakkeissa on erikseen kohta, jossa kysytään, tarvitseeko osallistuja erityisjärjestelyjä. Kontaktille nimetään oma esteettömyysvastaava, joka saa asianmukaista koulutusta.

Vuosikurssien huomioiminen

Kontakti ottaa toiminnassaan huomioon eri vuosikurssien opiskelijat. Vanhemmat ja pidemmälle opinnoissaan edenneet opiskelijat huomioidaan muun muassa erilaisten työelämäaiheisten tapahtumien, kuten ekskursioiden ja työelämämentoroinnin lisäämisenä, sekä alumnitoiminnan kehittämisenä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat pyritään ottamaan aktiivisesti mukaan toimintaan toimivan tiedotuksen avulla. Tämä onnistuu esimerkiksi hallitukseen nimetyn fuksivastaavan toimesta.

Erityisruokavaliot

Kontakti pyrkii mahdollisimman monipuolisesti huomioimaan jäsenistön erikoisruokavaliot. Tapahtumissa tarjottavat kasvis-, vegaani-, laktoosittomat- ja gluteenittomat vaihtoehdot ovat laadukkaita. Kontakti hyväksyy myös aatteelliset perusteet erityisruokavaliolle.

Sukupuoli ja seksuaalisuus

Kontaktin toiminnassa ketään ei syrjitä hänen sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Kontakti pyrkii minimoimaan sukupuolittuneet käytännöt perinteisistä tapahtumista, kuten sitseistä. Kenenkään sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei oleteta, eikä kysytä tarpeettomasti.

Turvallinen tila

Kontakti noudattaa kaikissa tapahtumissaan Kannunvalajien turvallisen tilan periaatetta. Tämän periaatteen mukaan esimerkiksi yksilöistä ei tule olettaa mitään, toisia kohtaan tulee olla kunnioittava, kaikille tulee antaa tilaa, ketään ei saa häiritä ja ongelmatilanteisiin tulee pyytää ja saada apua. Olettamatta tulee jättää henkilön identiteettiin, elämänkokemukseen ja mielipiteisiin liittyvät piirteet. Toisen erilaisuutta ei tule kyseenalaistaa. Kaikkien tulee antaa tulla kuulluksi. Kaikenlainen fyysinen ja henkinen häirintä on ehdottomasti kiellettyä. Ongelmatilanteissa jäsenistö voi ottaa nimettömänä tai nimellisenä yhteyttä Kontaktin tasa-arvovastaaviin häirintälomakkeen kautta.

Yhteistyö

Kontaktin tasa-arvovastaavat pyrkivät edistämään hallituksen sisäistä, eri järjestöjen hallitusten välistä sekä hallituksen ja jäsenistön välistä yhteistyötoimintaa yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tavoitteena on tuoda tasa-arvonäkökulmaa kaikkeen Kontaktin toimintaan. Myös jäsenistön ajatuksia tasa-arvosta tullaan kuulemaan. Kontakti osallistuu ja edistää aktiivisesti muita tiedekunnan alaisia aiheeseen liittyviä kanavia.

Kontaktille on tärkeää, ettei ketään syrjitä tai häiritä ikänsä, sukupuolensa, taustansa, vakaumuksensa tai suuntautumisensa perusteella. Tasa-arvovastaavat arvioivat kuukausittain tämän tavoitteen toteutumista.

kuvitus5

Tasa-arvovastaavan terveiset

Teksti: Anna Lemström

Tasa-arvovastaava. Se ”jämätitteli”, joka nakitetaan vastahakoiselle uudelle hallituslaiselle, koska sitten HYY antaa ainejärjestölle rahaa. Titteli, jota kukaan ei suuremmin halua, muttei suuremmin vastustakaan. Titteli, jonka tehtävänä on kirjoittaa se yksi yhdenvertaisuussuunnitelma, jossa vakuutetaan, ettei me syrjitä, ja se siinä. Loppu vuoden voikin sitten keskittyä oikeisiin hallitushommiin.

Jo hakiessani Kontaktin hallitukseen ilmoitin, että haluan uudeksi tasa-arvovastaavaksi. Olin kyllästynyt siihen, että niin järjestö-, yritys- kuin opiskelumaailmassa tasa-arvokysymyksiä hoidetaan liian usein viimeisenä. Sitten jos tärkeämpien asioiden jälkeen ehtii.

Tasa-arvo sinänsä on mielestäni varsin latistunut sana. Nykypäivänä harva muotoilisikaan olevansa tasa-arvoa vastaan. Siksi tasa-arvoa onkin erinomaista käyttää politiikan välineenä. Siihen vedottaessa jokaisen tulisi olla samaa mieltä. Sen sijaan keinot tasa-arvon toteuttamiseksi voivat olla monen mielestä radikaaleja. Sanat kuten feminismi, pasifismi tai vegetarismi ovat yhteiskunnassamme yhä vahvasti latautuneita. Tunnummekin kaikki kannattavan illuusiota yhdestä kollektiivisesta tasa-arvon ideaalista, vaikka todellisuudessa tasa-arvon dilemma ei ehkä olekaan niin yksinkertainen.

Minulle tasa-arvo merkitsee yhtäläisiä oikeuksia, mahdollisuuksia ja resursseja toteuttaa näitä mahdollisuuksia. Yleistä, itsestään selvää ja latteaa. Tiedän; mutta silti tärkeää.

Vuosi on pyörähtänyt käyntiin kiireisenä. Suuret opintouudistukset, kevään vuosijuhlat, lukemattomat ekskursiot ja uudistuvat verkkosivut ovat vaatineet hallituslaisilta lukemattomia tunteja. Aiheet ovat todella tärkeitä ja on upeaa, että niiden parissa toimii osaavia opiskelijoita. Olen silti myös ylpeä siitä, miten paljon Kontakti on tänä vuonna jo saanut aikaan myös tasa-arvon saralla. Olemme tämä vuonna Emmi Rantasen kanssa uudistaneet Kontaktin tasa-arvosuunnitelman kattavammaksi kuin koskaan. Olemme etsineet ja löytäneet useita kehittämiskohtia tasa-arvoisemman Kontaktin puolesta. Sitsien skoolauskäytännöt on irrotettu sukupuolirooleista, laululäpysköjen sanoituksien seksuaalikuvastoa on monipuolistettu, alkoholittomien vaihtoehtojen määrää on lisätty kaikissa tapahtumissa ja on myös järjestetty täysin alkoholittomia tapahtumia. Olemme käyneet ekskursiolla mm. ajatuksia herättäneessä teatteriesityksessä, parantaneet esteettömyystiedotusta ja pitäneet huolta myös ulkomaalaisia opiskelijoita palvelevista englannin kielisistä tiedotteista. Kun tasa-arvon nostaa esiin muiden vastuualueiden piilosta, paljonkin voi siis tapahtua.

Järjestötoiminta on mielestäni ihan mahtavaa. Olen saanut tutustua ihaniin uusiin ihmisiin niin Kontaktin sisällä kuin muistakin ainejärjestöistä. Olen saanut nauraa, itkeä, saunoa ja juhlia. Olen saanut konkreettisesti vaikuttaa asioihin, joihin uskon. Kontaktista on muovautunut minulle toinen perhe, joiden kanssa saan jakaa ilot ja surut. Suosittelenkin lämpimästi varsinkin syksyn fukseja lähtemään rohkeasti mukaan Kontaktin toimintaan. Otamme teidät avosylin vastaan!

Olen ylpeä saadessani sanoa olevani kontaktilainen. Olen ylpeä saadessani sanoa olevani tasa-arvovastaava.

kuvitus2

Hallitus esittäytyy

Hallitus Esittäytyy

1. Miksi lähdit mukaan hallitustoimintaan?
2. Mikä on ollut parasta hallitustyössä?
3. Miksi hallitukseen kannattaa lähteä mukaan?
4. Kuvaile itseäsi yhdellä adjektiivilla, yhdellä värillä ja yhdellä hedelmän nimellä.

Tuomas Hallamaa
Puheenjohtaja

Tuomas Hallamaa (1)

1. Olin mukana jo viimevuoden hallituksessa. Lähdin alun perin mukaan koska ainejärjestöhommat vaikutti kiinnostavilta ja hallitukseen haki samaan aikaan paljon hyviä tyyppejä. Jatkoin hallituksessa, koska en saanut yhdessä vuodessa tarpeekseni, vaan halusin yhä vielä luututa Alinan lattioita kello 5 aamulla.

2. Parasta on asioiden tekeminen yhdessä parhaitten tyyppien kanssa!

3. Hallitukseen kannattaa lähteä mukaan, koska se on hyvä keino tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi hallituksessa saa hyödyllistä kokemusta järjestötoiminnasta ja voi vaikuttaa Kontaktin järjestämiin tapahtumiin.

4. Neuroottinen vihreä banaani.

Siiri Nieminen

Siiri Nieminen (1)

Varapuheenjohtaja ja suhdevastaava

1. Kun yliopistoon pääsin, en Helsingistä paljoa ketään tuntenut. Hallituksessa tutuistui uusiin ihmisiin mitä parhaiten! Ja kuka nyt ei haluaisi siivota Kuppalan lattioita muiden lähdettyä jatkoille!
2. Huipputyyppien kanssa tapahtumien ja muiden juttujen järjestäminen!
3. Hallitustoiminta opettaa paljon ja omasta mielestä parhaimpia juttuja yliopistossa opiskelussa!
4. Lempeä pinkki banaani

Kirsikka Grön

Kirsikka Grön (1)

Taloudenhoitaja ja tilavastaava

1) Halusin ottaa fuksivuodestani kaiken irti ja siksi lähdin mukaan myös hallitustoimintaan.
2) Parasta on yhdessä suunnittelu ja tekeminen. Koska olen vähän vinksahtanut, niin taloudenhoitajuuteen kuuluva kirjanpidon vääntö ja exceltaulukoidenkin pyörittely on myös jollain tapaa tosi tyydyttävää.
3) Hallitus on kiva tapa päästä mukaan opiskelijameininkeihin ja tutustua kivoihin tyyppeihin. Taloudenhoitajuudessa on myös se hyvä puoli, että siinä oppii hyödyllisiä taitoja, kuten kirjanpitoa.
4) Kirpeä vihreä kirsikka

Oskari Lappalainen

Oskari Lappalainen (1)
IT-, viestintä- ja alumnivastaava
1) Alunperin piti lähteä vain päätoimittajaksi kirjoittamaan juttuja ja tekemään verkkolehteä. Tulevat opintouudistukset saivat minut kuitenkin kokemaan, että nyt jos koskaan pitäisi lähteä mukaan hallitustyöhön. Halusin tehdä IT- ja viestintäjuttuja eikä näihin löytynyt muita yhtä innokkaita.
2) On ollut todella antoisaa nähdä kun erilaiset tapahtumat ja projektit ovat nousseet tyhjästä pystyyn yhteistyön kautta. Järjestötoimintaan tutustuminen ylipäätään on ollut minusta antoisaa.
3) Hallituksessa on (kokemukseni perusteella) tosi motivoitunutta ja siistiä porukkaa jonka kanssa pääsee toteuttamaan upeita juttuja!
4) Ahkera Violetti Omena.

Anna Raeste

Anna Raeste (1)

Kulttuuri- ja työelämävastaava

1. Olin heti fuksivuoden alusta lähtien kiinnostunut hallitushommista ja Kontaktissa näytti olevan niin kivaa että oli ihan pakko päästä hommaan mukaan!
2. Parasta on huipputyypit ja niiden kanssa jaetut ihanat epätoivon hetket sekä mahdollisuus järjestää (melkein) mitä vaan.
3. Hallitushommissa tapaa mahtavia ihmisiä johon ei välttämättä muuten tutustuisi ja lisäksi pysyy paremmin kartalla siitä, mitä kaikkea sosiologiassa ja koko Valtsikassa oikein tapahtuu.
4. Skeptinen punertava kiivi

Mika Sallantaus

mika sallantaus

Opintovastaava ja urheiluvastaava

1. Ainejärjestötoiminta kiinnosti jo ennen yliopistoa, joten oli ikään kuin kutsumus. Lisäksi edellinen hallitus myi asian tosi hyvin

2. Asioiden järjestäminen ja onnistuminen, itsensä kiireisenä pitäminen

3. Se on oiva keino päästä mukaan yliopistoelämään. Oppii hirveästi ja on hauskaa hauskaa.

4. Kriittinen vihreä omena

Inka Laisi

Inka Laisi (1)

Opintovastaava

1. Kuulin paljon hyvää ainejärjestötoiminnasta ja luettuani silloisen hallituksen esittelytekstit olin varma, että tuota haluan tehdä. Nyt jo toista vuotta Kontaktin leivissä ja kivaa on!
2. Parasta on yhdessä tekeminen energisen ja innokkaan porukan kanssa. Välillä hommat on tietysti vaikeita ja ärsyttää, mutta onnistuneiden bileiden tai muiden prokkisten jälkeen fiilis on mahtava. Opintohommia tehdessä on myös tutustunut aika hyvin oppiaineen henkilökuntaan, mikä on mukavaa.
3. Hyvää kokemusta, pidentää pinnaa, tutustuu ihmisiin ja saa paljon irti yliopistosta ja opiskeluajasta.
4. Ailahteleva turkoosi mango. Jep jep!

Saara Mielonen

Saara Mielonen (1)

Sihteeri ja fuksivastaava

1. Varjokuvat luolani seinällä vinkkasivat, että joskus sosiologin on aika olla myös sosiaalinen. Sitten kömmin ulos Kaisan kellarista ja yllätyin iloisesti!
2. Ihmiset = bestest.
3. Pääset tekemään kivoja juttuja kivojen tyyppien kanssa.
4. Säpäkkä musta kumkvatti

Noora Fischer

Noora Fischer (1)
Työelämä-, virkistys- ja vuosijuhlavastaava

1. Joulukuussa paahtoleipääni ilmestyi Marxin pärstä, joka puhutteli minua: “Noora, tämä on viides vuotesi yliopistolla, on tullut aika”.
2. Tuntea itsensä fuksiksi.
3. Kolme pointtia: 1. Ihmiset 2. Kivaa 3. lisääntynyt Tallinnanmatkailu
4. Eriskummallinen fluoresoiva pinkki viinirypäle

Emmi Rantanen

Emmi Rantanen (1)

Kulttuuri-, tasa-arvo- ja kv-vastaava

1. Edellisvuoden hallituslaisilla oli niin hyvät mainospuheet että arvelin hallitushommien olevan erittäin hauskaa, ja näyttäähän tuo ihan hyvältä CV:ssäkin! Mutta viime kädessä suurin syy lähteä mukaan oli Kontaktin epävarma tulevaisuus. Se oli siis joko nyt tai mahdollisesti ei enää koskaan.
2. Parasta on ollut päästä tekemään mahtavien tyyppien kanssa ja pitämään hauskaa.
3. Hallitustoiminta antaa uusia, mielenkiintoisia kokemuksia ja ehkäpä joitain valmiuksia työelämään. Mutta ennen kaikkea tapaat mielettömiä ihmisiä ja tulet pitämään h*lvetin hauskaa!
4. Utelias punavihreä papaija

Anna Lemström

Anna Lemström (1)

Tasa-arvo ja ympäristövastaava

1. Vannoin, etten ota enää yhtään ylimääräistä hommaa tälle vuodelle. Sitten tuli Kontakti. Ja hei, tasa-arvovastaava kuulostaa vaan niin sairaan hienolta.
2. Hallituslaisena saa mopata aamuyöllä, kokoustaa perjantai-iltaisin ja kantaa astioita Uuden portaikossa. Ja se kaikki on ihan parasta näiden ihmisten kanssa.
3. Hallitustyö antaa uuden näkökulman yliopisto-opiskeluun ja antaa mahdollisuuden tutustua yli vuosikurssi- ja oppiainerajojen.
4. Sosiaalinen oranssi luumu

hallitus