Samat mahdollisuudet – sama lopputulos?

Samat mahdollisuudet – sama lopputulos?

Teksti: Heidi Ahola
Kuva: Sini Järnström

Tasa-arvo on sana, joka vilisee jatkuvasti yhteiskunnallisessa keskustelussa. Harva ympäristöään tarkkaileva ihminen välttyy ottamasta siihen joskus kantaa. Tasa-arvo tarkoittaa pelkistetysti ihmisten yhtäläisiä edellytyksiä saavuttaa asioita elämässä sukupuoleen, ihonväriin, etniseen taustaan ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta. Pohjimmiltaan on kyse yhteiskunnallisen hyvän – resurssien, hyvinvoinnin, vallan sekä varallisuuden – oikeudenmukaisesta ja tasaisesta jakautumisesta ihmisten kesken. Lähemmässä tarkastelussa kuitenkin paljastuu, että tasa-arvon käsite on jopa ongelmallisen monitulkintainen. Tasa-arvoajattelua hallitsee vahvasti hyvin vakiintunut jaottelu mahdollisuuksien tasa-arvon ja lopputulosten tasa-arvon välillä. Nämä kaksi tasa-arvoa palvelevat erilaisia poliittisia intressejä ja niiden vastakkainasettelu aiheuttaa huomattavia jännitteitä julkisessa keskustelussa. Mahdollisuuksien tasa-arvo hallitsee suurimmassa osassa länsimaisia yhteiskuntia vaihtelevin painotuksin. Lopputulosten tasa-arvo on huomattavasti monimutkaisempi asia.

Mitä nämä kaksi tasa-arvoa sitten ovat ja miten ne poikkeavat toisistaan? Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa yksilöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia tavoitella samoja asioita taustoistaan riippumatta. Käytännössä mahdollisuuksien tasa-arvo kattaa vain lakiin kirjatut yksilöiden juridiset oikeudet sekä yksilöiden yhtäläiset poliittiset oikeudet. Esimerkiksi yhtäläinen äänioikeus ja yhtäläinen oikeus kouluttautua ovat mahdollisuuksien tasa-arvoa. Lopputulosten tasa-arvo taas keskittyy lähtökohtaisten oikeuksien lisäksi myös toiminnan lopputulokseen – siihen, että vapaiden yksilöiden toiminta synnyttäisi mahdollisimman paljon onnellisuutta kaikille, joita toiminta koskee.  Käytännössä lopputulosten tasa-arvon toteutuminen edellyttää yhteiskunnallisen eriarvoisuuden tasaamista esimerkiksi tasaisella tulonjaolla ja valtion väliintuloilla.

HISTORIAA
Pohdittaessa tasa-arvon käsitettä on hyvä vilkaista egalitarismin ja filosofisen ajattelun historiaan. Egalitarismi on poliittisen filosofian suuntaus, jonka mukaan tietyssä yhteisössä elävien yksilöiden tulisi olla keskenään tasa-arvoisia tietyin tavoin – se, millä tavoin tasa-arvo toteutuu, on määrittelykysymys. Egalitarismin taustalla on moraalinen ajatus kaikkien inhimillisten olentojen perimmäisestä samanarvoisuudesta. Tämä ajatus puhkesi kukkaan liberaalin ajattelun kehittyessä Euroopassa 1600-luvulla. Olennainen vaikutin oli yhteiskunnallinen murros: feodalismista siirryttiin teollisuusyhteiskuntiin. Keskiössä oli uusi ajatus ihmisestä yksilönä, jolla on pysyviä oikeuksia lain edessä. Toisin kuin feodaalisessa järjestelmässä, jossa ihmisen syntyperä määritteli tämän tulevaisuuden, uudenaikaisessa yhteiskunnassa haluttiin, että jokainen yksilö on syntymässään vapaa ja että jokaisen vapaan yksilön oikeudet lain edessä ovat yhtäläiset. Liberaaliin ajatteluun vaikutti erityisesti filosofi John Locke. Locken ajatus ihmisestä yksilönä, jolla on oikeus omaan ruumiiseen, omaan elämään, vapauteen ja omaisuuteen, oli omana aikanaan täysin radikaali ja ennenkuulumaton. Locke nimitti näitä ihmisen moraalisia perusoikeuksia luonnollisiksi oikeuksiksi. Tämä Locken individualistinen ja liberaali oikeuskäsitys loi pohjan mahdollisuuksien tasa-arvon ideaalille ja on kaikkien nykyäänkin vallitsevien tasa-arvokäsitysten pohjalla.

Mielenkiintoista on, että mahdollisuuksien tasa-arvoon kuuluu yksilöiden yhtäläinen mahdollisuus kouluttautua – edellyttäen, että opiskelija kykenee maksamaan lukukausimaksut ja muut opiskelusta koituvat kustannukset. Ideaalissa tasaisten mahdollisuuksien yhteiskunnassa kaikilla on mahdollisuus hakeutua opintoihin ja parhaat hakijat saavat opiskelupaikan. On kuitenkin hyvin kyseenalaista, menevätkö opiskelupaikat kaikista lahjakkaimmille opiskelijoille, jos koulutus on maksullista. Opiskelijat valikoituvat tällöin todennäköisemmin perityn sosioekonomisen aseman kuin osaamisen perusteella. Useissa maissa yhtäläisten mahdollisuuksien toteutumista on pyritty lisäämään tarjoamalla kansalaisille ilmaista koulutusta eri koulutusasteilla. Maksuton koulutus jakaa mielipiteitä libertarististen ajattelijoiden keskuudessa – ei ole harvinaista, että ihminen kannattaa tasa-arvoa ja samaan aikaan vastustaa koulutuksen maksuttomuutta.

Ajatus lopputulosten tasa-arvosta kehittyi huomattavasti myöhemmin kuin lockelainen mahdollisuuksien tasa-arvon ihanne. Yhteiskunnallisen toiminnan lopputulokseen alettiin keskittyä 1800-luvulla utilitaristisen ajattelun myötä. Utilitarismi kehittyi ennen kaikkea filosofi John Stuart Millin vaikutuksesta. Pähkinänkuoressa yhteiskunnallinen utilitarismi tarkoittaa sitä, että yksilöiden toimintaa arvotetaan sen perusteella, kuinka paljon onnellisuutta toiminnan seuraukset tuottavat ihmisille – eli mikä on toiminnan lopputulos. Utilitarismissa teon seurauksena syntyvä onnellisuus ei ole vain toimijan omaa onnellisuutta, vaan kaikkien niiden onnellisuutta, joita toiminta koskee. Toisin kuin mahdollisuuksien tasa-arvossa, keskiössä ei ole yksilö, vaan yhteisö. Joskus toiminta, joka ei tuota välitöntä onnellisuutta toimijalle itselleen, tuottaa lopputuloksena onnellisuutta sille yhteisölle, johon toimija kuuluu. Lopputulosten tasa-arvossa siis keskitytään yhteiskunnalliseen lopputilaan, joka seuraa tiettyjen periaatteiden mukaan toimimisesta. Esimerkiksi keräämällä veroja yksilöiltä estetään vahingon aiheuttaminen niille ihmisille, jotka eivät syntyjään ole yhtä hyvässä sosioekonomisessa asemassa, ja välillisesti tämä lisää koko yhteiskunnan hyvinvointia.
Mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvon suhteet valtioon poikkeavat merkittävästi toisistaan. Libertaristisessa ajattelussa valtion tehtävä on ainoastaan olla puuttumatta yksilön luonnollisiin oikeuksiin ja samalla varjella näitä oikeuksia lainsäädännöllä. Valtion puuttuminen yksilön toimintaan nähdään yksilönvapauden vastaisena ja sen katsotaan myös heikentävän mahdollisuuksien tasaista jakautumista.
Milliläisessä utilitaristisessa ajattelussa taas valtio on yksilön oikeuksien varjelemisen lisäksi velvollinen mahdollistamaan yksilöiden hyvän elämän vaikuttamalla näiden valintoihin ja ohjailemalla näiden toimintaa yhteisen hyvän nimissä. Juuri suhde valtioon asettaa libertaristisen ja utilitaristisen ajattelun yhteensovittamattomaan ristiriitaan keskenään. Tämän vuoksi tasa-arvolla saatetaan toisinaan perustella keskenään täysin vastakkaisia poliittisia päämääriä. Utilitaristisessa ajattelussa esimerkiksi veronkanto nähdään positiivisena asiana, sillä se edistää lopputuloksen tasa-arvoa. Libertaristisessa ajattelussa se puolestaan nähdään räikeänä yksilön perusoikeuksien polkemisena ja tasavertaisten mahdollisuuksien heikentäjänä.

sipilanaamari

TOIMII TEORIASSA – ENTÄS KÄYTÄNNÖSSÄ?
Tehdään ajatusleikki: miten täydellinen mahdollisuuksien tasa-arvo ja lopputuloksen tasa-arvo oikein toimisivat puhtaimmillaan, ideaalimuodoissaan? Puhtaasti mahdollisuuksien tasa-arvolle perustuva, ilman valtion väliintuloa toimiva yhteiskunta on raaka järjestelmä, jossa varallisuus periytyy sukupolvelta toiselle ja jossa kaikkein varakkaimmat saavuttavat kaikista korkeimman aseman, sillä heillä on eniten varaa kouluttautua ja hankkia kulttuurista ja sosiaalista pääomaa, jota vaaditaan yhteiskunnallisen hierarkian korkeimmille paikoille etenemiseksi. Pääoman ja aseman periytyminen myös ruokkii hierarkkisuutta. Voi asettaa kyseenalaiseksi, onko tällainen yhteiskunta todella tasa-arvoinen – omaisuuden ja arvoasemien periytyessä sukupolvelta toiselle tilanne muistuttaa enemmänkin feodalismia. Libertaristisen yhteiskunnan perimmäinen ongelma on resurssien epätasainen jakautuminen juridisilta oikeuksiltaan tasavertaisten yksilöiden välillä. Jos yhtäläiset oikeudet taataan lailla, kenellä on oikeus ja valta määrittellä, millaisia meriittejä ihmiseltä vaaditaan arvovallan saavuttamiseksi ja miten ja millaisesta kyvykkyydestä pitäisi palkita? Tuleeko palkinto tuloissa, resursseissa, vallassa vai hyvinvoinnissa? Jos valtio ei puutu yksilön valintoihin, päädytään helposti tilanteeseen, jossa yhteiskunnallisen hyvän jakautumista sääntelee vapaa markkinatalous. Tällainen libertaristinen järjestelmä on ankara niille, jotka eivät pärjää kilpailussa, ja yksilöiden sosiaalinen liikkumavara on kapea.

Teoriassa puhdas mahdollisuuksien tasa-arvo kukoistaa meritokratiassa ja vapaassa markkinataloudessa. Meritokraattisessa yhteiskunnassa arvoasemasta toiseen etenemisen pitäisi perustua ainoastaan yksilön kykyihin ilman ulkoisten ominaisuuksien (esimerkiksi sukupuoli tai ihonväri) vaikutusta. Vapaassa markkinataloudessa taas ne yksilöt, jotka valjastavat osaamisensa ja kykynsä parhaiten palvelemaan tuottavuutta, menestyvät teoriassa parhaiten ja saavat suurimmat palkkiot ponnistuksistaan. Käytännössä asiat eivät kuitenkaan mene näin, sillä yhteiskunnalliset rakenteet vaikuttavat markkinatalouden ja meritokratian toimintaan. Lain edessä tummaihoisilla on yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua puoluepolitiikkaan kuin valkoisilla, ja naisilla on yhtäläiset mahdollisuudet hakeutua pörssiyhtiöiden johtotehtäviin kuin miehillä. Lopputulokseen vaikuttavat kuitenkin sellaiset yhteiskunnalliset rakenteet (esimerkiksi hyvä veli –verkostot) ja asenteet (esimerkiksi rotuun perustuvat ennakkoluulot), joiden seurauksena valkoiset hallitsevat puoluepolitiikkaa ja miehet hallitsevat pörssiyhtiöiden johtoa. Mahdollisuuksien tasa-arvon ongelma onkin sen kyvyttömyys tunnistaa sosiaalisia rakenteita.

Yhdenvertaisuus lain edessä ei yksin riitä takaamaan todellista tasa-arvoa, vaan yksilön toimintaa on ohjailtava yhteisesti suotuisana pidettyyn suuntaan, jotta vältetään vahingon aiheuttaminen yhteiskunnalle – tähän tarvitaan lopputulosten tasa-arvoa. Vaan onko täydellisen tasainen tulonjako ja puhdas lopputuloksen tasa-arvo realistista – tai oikeudenmukaista? Mitkä olisivat seuraukset, jos yhteiskunnallinen hyvä jakautuisi täydellisen tasaisesti ihmisten kesken? Täydellinen lopputulosten tasa-arvo voi äkkiseltään tuntua utopistiselta. Voimakas sääntely valtion taholta voi herättää ihmisissä niin suurta vastenmielisyyttä, että se kääntyy itseään vastaan. Tämä tosin riippuu yhteiskunnasta: esimerkiksi Pohjoismaissa valtioon toimijana suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin kuin Yhdysvalloissa. Lopputulosten tasa-arvon saavuttaminen esimerkiksi kiintiöiden, tulonjaon tasoittamisen ja sääntelyn avulla on haastavaa, sillä ne sotivat vahvasti hallitsevaa yksilön vapautta korostavaa eetosta vastaan – sitä eetosta, johon koko tasa-arvon käsite alun perin nojaa. Tapausesimerkkinä voidaan pohtia vaikkapa vuonna 2016 Suomessa käyttöön otettavia korkeakouluhakujen ensikertalaiskiintiöitä. Kiintiöillä pyritään tasoittamaan lopputulosta – pyrkimyksenä on, että yhä useampi suomalainen nuori saisi yhden opiskelupaikan sen sijaan, että pääsykokeissa parhaiten menestyvät opiskelijat haalivat itselleen monta eri opiskelupaikkaa heikommin suoriutuvien jäädessä ilman mahdollisuutta opiskella. Tulevia kiintiöitä on jo parjattu epäoikeudenmukaisuudesta ja siitä, että ne heikentävät aloittavien opiskelijoiden osaamistasoa. On hyvä pohtia, millaiseen yhteiskunnalliseen lopputulokseen kiintiöt lopulta johtavat – lisääntyykö kaikkien hyvinvointi, kun yhä useampi saa teoriassa paremman mahdollisuuden päästä opiskelemaan, vai heikkeneekö opiskelijoiden taitotaso ja herättävätkö kiintiöt ihmisissä katkeruutta? Lopputulos nähdään vasta käytännössä. Ensikertalaiskiintiöihin kiteytyy lopputulosten tasa-arvon ikuinen ongelma: on vaikeaa määritellä suuntaviivoja sille, kuinka paljon lopputulosta halutaan ja voidaan tasata.

Ideologisesta ristiriidasta huolimatta mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvo ovat käytännössä riippuvaiset toisistaan. Ilman mahdollisuuksien tasa-arvoa ei voi olla lopputulosten tasa-arvoa, sillä ilman yksilöiden yhtäläisiä oikeuksia lain edessä hyvinvoinnin jakautuminen tasaisesti on mahdotonta. Jotkin liberaalit ajattelijat kannattavat mahdollisuuksien tasa-arvoa mutta vastustavat lopputulosten tasa-arvoa. Tutkimusten mukaan mahdollisuuksien tasa-arvo kuitenkin toteutuu parhaiten yhteiskunnissa, joissa tuloeroja tasataan merkittävästi esimerkiksi verotuksella. Samaten suurten tuloerojen yhteiskunnissa yksilöiden mahdollisuudet tavoitella parempaa elämää ovat vähemmän tasaiset. Käytännössä mahdollisuuksien ja lopputulosten tasa-arvo esiintyvät kumpikin harvoin (jos koskaan) puhtaimmassa muodossaan; suurimmassa osassa länsimaisia yhteiskuntia todellisuus on tasapainottelua libertaristisen ja utilitaristisen ajattelun välillä. Se, kuinka paljon lopputulosta tasoitetaan, riippuu yhteiskunnasta ja on lopulta poliittisten päättäjien käsissä. Selvää on, että tasa-arvon käsitettä viljellään politiikassa antaumuksella oikeuttamaan mitä erilaisimpia päämääriä.

Yhdenvertaisuussuunnitelma 2016

YHDENVERTAISUUSSUUNNITELMA 2016

Kontaktin tarkoituksena on järjestää monipuolista ja jäsenistönsä laajasti tavoittavaa toimintaa, johon kaikkien on tasapuolisesti helppoa ja turvallista osallistua. Kontaktin tasa-arvovastaavat yhdessä muun hallituksen kanssa pyrkivät aktiivisesti luomaan turvallista ja tasa-arvoista pohjaa Kontaktin toiminnalle. Tämä tapahtuu ennaltaehkäisevän, jatkuvan ja arvioivan toiminnan kautta.

Alkoholittomat tapahtumat

Kontakti järjestää riittävästi alkoholittomia tapahtumia. Näitä ovat esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntatapahtumat, pullaperjantait sekä alkoholittomat illanvietot. Myös alkoholillisten tapahtumien, kuten sitsien, järjestämisessä tarjotaan alkoholittomia vaihtoehtoja. Mikään Kontaktin toiminta ei velvoita juomaan alkoholia.

Hinnoittelu

Kontaktin jäsenyys pysyy maksuttomana. Osallistumismaksut tapahtumiin, kuten vuosijuhliin, pysyvät kohtuullisena. Mahdollisuuksien mukaan Kontakti pyrkii maksamaan osan kulttuuritapahtumien osallistumismaksuista. Myös täysin ilmaisia tapahtumia järjestetään.

Tiedotus

Tapahtumista tiedotetaan laajasti niin, että jäsenistö saa kuulla niistä hyvissä ajoin. Tämä tapahtuu esimerkiksi Kontaktin sähköpostilistojen, sosiaalisen median sekä nettisivujen kautta. Tapahtumista tiedotetaan myös englanniksi, ja englanninkielisissä versioissa kerrotaan, keneltä voi kysyä lisätietoa. Kontaktin kansainvälisyysvastaava on erityisesti yhteydessä kansainvälisiin opiskelijoihin, ja pyrkii edistämään näiden osallistumisaktiivisuutta sekä tutustuttamaan suomalaiseen opiskelijakulttuuriin.

Toiminnan läpinäkyvyys

Kontaktin toiminta on läpinäkyvää ja avointa. Kaikilla jäsenillä on oikeus ja mahdollisuus osallistua hallituksen kokouksiin tai lukea jälkikäteen kokouspöytäkirjoja. Tapahtumien järjestämisessä kuullaan jäsenistön mielipiteitä ja toiveita, sekä pyritään tarjoamaan laajasti osallistumismahdollisuuksia myös toiminnan järjestämiseen.

Esteettömyys

Tapahtumista tiedotettaessa mainitaan, onko tapahtumapaikalle esteetön pääsy. Erityisesti Uudella ylioppilastalolla järjestettävien tapahtumien yhteydessä tämä on tärkeää. Ilmoittautumislomakkeissa on erikseen kohta, jossa kysytään, tarvitseeko osallistuja erityisjärjestelyjä. Kontaktille nimetään oma esteettömyysvastaava, joka saa asianmukaista koulutusta.

Vuosikurssien huomioiminen

Kontakti ottaa toiminnassaan huomioon eri vuosikurssien opiskelijat. Vanhemmat ja pidemmälle opinnoissaan edenneet opiskelijat huomioidaan muun muassa erilaisten työelämäaiheisten tapahtumien, kuten ekskursioiden ja työelämämentoroinnin lisäämisenä, sekä alumnitoiminnan kehittämisenä. Ensimmäisen vuoden opiskelijat pyritään ottamaan aktiivisesti mukaan toimintaan toimivan tiedotuksen avulla. Tämä onnistuu esimerkiksi hallitukseen nimetyn fuksivastaavan toimesta.

Erityisruokavaliot

Kontakti pyrkii mahdollisimman monipuolisesti huomioimaan jäsenistön erikoisruokavaliot. Tapahtumissa tarjottavat kasvis-, vegaani-, laktoosittomat- ja gluteenittomat vaihtoehdot ovat laadukkaita. Kontakti hyväksyy myös aatteelliset perusteet erityisruokavaliolle.

Sukupuoli ja seksuaalisuus

Kontaktin toiminnassa ketään ei syrjitä hänen sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Kontakti pyrkii minimoimaan sukupuolittuneet käytännöt perinteisistä tapahtumista, kuten sitseistä. Kenenkään sukupuolta tai seksuaalista suuntautumista ei oleteta, eikä kysytä tarpeettomasti.

Turvallinen tila

Kontakti noudattaa kaikissa tapahtumissaan Kannunvalajien turvallisen tilan periaatetta. Tämän periaatteen mukaan esimerkiksi yksilöistä ei tule olettaa mitään, toisia kohtaan tulee olla kunnioittava, kaikille tulee antaa tilaa, ketään ei saa häiritä ja ongelmatilanteisiin tulee pyytää ja saada apua. Olettamatta tulee jättää henkilön identiteettiin, elämänkokemukseen ja mielipiteisiin liittyvät piirteet. Toisen erilaisuutta ei tule kyseenalaistaa. Kaikkien tulee antaa tulla kuulluksi. Kaikenlainen fyysinen ja henkinen häirintä on ehdottomasti kiellettyä. Ongelmatilanteissa jäsenistö voi ottaa nimettömänä tai nimellisenä yhteyttä Kontaktin tasa-arvovastaaviin häirintälomakkeen kautta.

Yhteistyö

Kontaktin tasa-arvovastaavat pyrkivät edistämään hallituksen sisäistä, eri järjestöjen hallitusten välistä sekä hallituksen ja jäsenistön välistä yhteistyötoimintaa yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Tavoitteena on tuoda tasa-arvonäkökulmaa kaikkeen Kontaktin toimintaan. Myös jäsenistön ajatuksia tasa-arvosta tullaan kuulemaan. Kontakti osallistuu ja edistää aktiivisesti muita tiedekunnan alaisia aiheeseen liittyviä kanavia.

Kontaktille on tärkeää, ettei ketään syrjitä tai häiritä ikänsä, sukupuolensa, taustansa, vakaumuksensa tai suuntautumisensa perusteella. Tasa-arvovastaavat arvioivat kuukausittain tämän tavoitteen toteutumista.

kuvitus5

Tasa-arvovastaavan terveiset

Tasa-arvovastaavan terveiset

Teksti: Anna Lemström

Tasa-arvovastaava. Se ”jämätitteli”, joka nakitetaan vastahakoiselle uudelle hallituslaiselle, koska sitten HYY antaa ainejärjestölle rahaa. Titteli, jota kukaan ei suuremmin halua, muttei suuremmin vastustakaan. Titteli, jonka tehtävänä on kirjoittaa se yksi yhdenvertaisuussuunnitelma, jossa vakuutetaan, ettei me syrjitä, ja se siinä. Loppu vuoden voikin sitten keskittyä oikeisiin hallitushommiin.

Jo hakiessani Kontaktin hallitukseen ilmoitin, että haluan uudeksi tasa-arvovastaavaksi. Olin kyllästynyt siihen, että niin järjestö-, yritys- kuin opiskelumaailmassa tasa-arvokysymyksiä hoidetaan liian usein viimeisenä. Sitten jos tärkeämpien asioiden jälkeen ehtii.

Tasa-arvo sinänsä on mielestäni varsin latistunut sana. Nykypäivänä harva muotoilisikaan olevansa tasa-arvoa vastaan. Siksi tasa-arvoa onkin erinomaista käyttää politiikan välineenä. Siihen vedottaessa jokaisen tulisi olla samaa mieltä. Sen sijaan keinot tasa-arvon toteuttamiseksi voivat olla monen mielestä radikaaleja. Sanat kuten feminismi, pasifismi tai vegetarismi ovat yhteiskunnassamme yhä vahvasti latautuneita. Tunnummekin kaikki kannattavan illuusiota yhdestä kollektiivisesta tasa-arvon ideaalista, vaikka todellisuudessa tasa-arvon dilemma ei ehkä olekaan niin yksinkertainen.

Minulle tasa-arvo merkitsee yhtäläisiä oikeuksia, mahdollisuuksia ja resursseja toteuttaa näitä mahdollisuuksia. Yleistä, itsestään selvää ja latteaa. Tiedän; mutta silti tärkeää.

Vuosi on pyörähtänyt käyntiin kiireisenä. Suuret opintouudistukset, kevään vuosijuhlat, lukemattomat ekskursiot ja uudistuvat verkkosivut ovat vaatineet hallituslaisilta lukemattomia tunteja. Aiheet ovat todella tärkeitä ja on upeaa, että niiden parissa toimii osaavia opiskelijoita. Olen silti myös ylpeä siitä, miten paljon Kontakti on tänä vuonna jo saanut aikaan myös tasa-arvon saralla. Olemme tämä vuonna Emmi Rantasen kanssa uudistaneet Kontaktin tasa-arvosuunnitelman kattavammaksi kuin koskaan. Olemme etsineet ja löytäneet useita kehittämiskohtia tasa-arvoisemman Kontaktin puolesta. Sitsien skoolauskäytännöt on irrotettu sukupuolirooleista, laululäpysköjen sanoituksien seksuaalikuvastoa on monipuolistettu, alkoholittomien vaihtoehtojen määrää on lisätty kaikissa tapahtumissa ja on myös järjestetty täysin alkoholittomia tapahtumia. Olemme käyneet ekskursiolla mm. ajatuksia herättäneessä teatteriesityksessä, parantaneet esteettömyystiedotusta ja pitäneet huolta myös ulkomaalaisia opiskelijoita palvelevista englannin kielisistä tiedotteista. Kun tasa-arvon nostaa esiin muiden vastuualueiden piilosta, paljonkin voi siis tapahtua.

Järjestötoiminta on mielestäni ihan mahtavaa. Olen saanut tutustua ihaniin uusiin ihmisiin niin Kontaktin sisällä kuin muistakin ainejärjestöistä. Olen saanut nauraa, itkeä, saunoa ja juhlia. Olen saanut konkreettisesti vaikuttaa asioihin, joihin uskon. Kontaktista on muovautunut minulle toinen perhe, joiden kanssa saan jakaa ilot ja surut. Suosittelenkin lämpimästi varsinkin syksyn fukseja lähtemään rohkeasti mukaan Kontaktin toimintaan. Otamme teidät avosylin vastaan!

Olen ylpeä saadessani sanoa olevani kontaktilainen. Olen ylpeä saadessani sanoa olevani tasa-arvovastaava.

kuvitus2

Hallitus esittäytyy

Hallitus Esittäytyy

1. Miksi lähdit mukaan hallitustoimintaan?
2. Mikä on ollut parasta hallitustyössä?
3. Miksi hallitukseen kannattaa lähteä mukaan?
4. Kuvaile itseäsi yhdellä adjektiivilla, yhdellä värillä ja yhdellä hedelmän nimellä.

Tuomas Hallamaa
Puheenjohtaja

Tuomas Hallamaa (1)

1. Olin mukana jo viimevuoden hallituksessa. Lähdin alun perin mukaan koska ainejärjestöhommat vaikutti kiinnostavilta ja hallitukseen haki samaan aikaan paljon hyviä tyyppejä. Jatkoin hallituksessa, koska en saanut yhdessä vuodessa tarpeekseni, vaan halusin yhä vielä luututa Alinan lattioita kello 5 aamulla.

2. Parasta on asioiden tekeminen yhdessä parhaitten tyyppien kanssa!

3. Hallitukseen kannattaa lähteä mukaan, koska se on hyvä keino tutustua uusiin ihmisiin. Lisäksi hallituksessa saa hyödyllistä kokemusta järjestötoiminnasta ja voi vaikuttaa Kontaktin järjestämiin tapahtumiin.

4. Neuroottinen vihreä banaani.

Siiri Nieminen

Siiri Nieminen (1)

Varapuheenjohtaja ja suhdevastaava

1. Kun yliopistoon pääsin, en Helsingistä paljoa ketään tuntenut. Hallituksessa tutuistui uusiin ihmisiin mitä parhaiten! Ja kuka nyt ei haluaisi siivota Kuppalan lattioita muiden lähdettyä jatkoille!
2. Huipputyyppien kanssa tapahtumien ja muiden juttujen järjestäminen!
3. Hallitustoiminta opettaa paljon ja omasta mielestä parhaimpia juttuja yliopistossa opiskelussa!
4. Lempeä pinkki banaani

Kirsikka Grön

Kirsikka Grön (1)

Taloudenhoitaja ja tilavastaava

1) Halusin ottaa fuksivuodestani kaiken irti ja siksi lähdin mukaan myös hallitustoimintaan.
2) Parasta on yhdessä suunnittelu ja tekeminen. Koska olen vähän vinksahtanut, niin taloudenhoitajuuteen kuuluva kirjanpidon vääntö ja exceltaulukoidenkin pyörittely on myös jollain tapaa tosi tyydyttävää.
3) Hallitus on kiva tapa päästä mukaan opiskelijameininkeihin ja tutustua kivoihin tyyppeihin. Taloudenhoitajuudessa on myös se hyvä puoli, että siinä oppii hyödyllisiä taitoja, kuten kirjanpitoa.
4) Kirpeä vihreä kirsikka

Oskari Lappalainen

Oskari Lappalainen (1)
IT-, viestintä- ja alumnivastaava
1) Alunperin piti lähteä vain päätoimittajaksi kirjoittamaan juttuja ja tekemään verkkolehteä. Tulevat opintouudistukset saivat minut kuitenkin kokemaan, että nyt jos koskaan pitäisi lähteä mukaan hallitustyöhön. Halusin tehdä IT- ja viestintäjuttuja eikä näihin löytynyt muita yhtä innokkaita.
2) On ollut todella antoisaa nähdä kun erilaiset tapahtumat ja projektit ovat nousseet tyhjästä pystyyn yhteistyön kautta. Järjestötoimintaan tutustuminen ylipäätään on ollut minusta antoisaa.
3) Hallituksessa on (kokemukseni perusteella) tosi motivoitunutta ja siistiä porukkaa jonka kanssa pääsee toteuttamaan upeita juttuja!
4) Ahkera Violetti Omena.

Anna Raeste

Anna Raeste (1)

Kulttuuri- ja työelämävastaava

1. Olin heti fuksivuoden alusta lähtien kiinnostunut hallitushommista ja Kontaktissa näytti olevan niin kivaa että oli ihan pakko päästä hommaan mukaan!
2. Parasta on huipputyypit ja niiden kanssa jaetut ihanat epätoivon hetket sekä mahdollisuus järjestää (melkein) mitä vaan.
3. Hallitushommissa tapaa mahtavia ihmisiä johon ei välttämättä muuten tutustuisi ja lisäksi pysyy paremmin kartalla siitä, mitä kaikkea sosiologiassa ja koko Valtsikassa oikein tapahtuu.
4. Skeptinen punertava kiivi

Mika Sallantaus

mika sallantaus

Opintovastaava ja urheiluvastaava

1. Ainejärjestötoiminta kiinnosti jo ennen yliopistoa, joten oli ikään kuin kutsumus. Lisäksi edellinen hallitus myi asian tosi hyvin

2. Asioiden järjestäminen ja onnistuminen, itsensä kiireisenä pitäminen

3. Se on oiva keino päästä mukaan yliopistoelämään. Oppii hirveästi ja on hauskaa hauskaa.

4. Kriittinen vihreä omena

Inka Laisi

Inka Laisi (1)

Opintovastaava

1. Kuulin paljon hyvää ainejärjestötoiminnasta ja luettuani silloisen hallituksen esittelytekstit olin varma, että tuota haluan tehdä. Nyt jo toista vuotta Kontaktin leivissä ja kivaa on!
2. Parasta on yhdessä tekeminen energisen ja innokkaan porukan kanssa. Välillä hommat on tietysti vaikeita ja ärsyttää, mutta onnistuneiden bileiden tai muiden prokkisten jälkeen fiilis on mahtava. Opintohommia tehdessä on myös tutustunut aika hyvin oppiaineen henkilökuntaan, mikä on mukavaa.
3. Hyvää kokemusta, pidentää pinnaa, tutustuu ihmisiin ja saa paljon irti yliopistosta ja opiskeluajasta.
4. Ailahteleva turkoosi mango. Jep jep!

Saara Mielonen

Saara Mielonen (1)

Sihteeri ja fuksivastaava

1. Varjokuvat luolani seinällä vinkkasivat, että joskus sosiologin on aika olla myös sosiaalinen. Sitten kömmin ulos Kaisan kellarista ja yllätyin iloisesti!
2. Ihmiset = bestest.
3. Pääset tekemään kivoja juttuja kivojen tyyppien kanssa.
4. Säpäkkä musta kumkvatti

Noora Fischer

Noora Fischer (1)
Työelämä-, virkistys- ja vuosijuhlavastaava

1. Joulukuussa paahtoleipääni ilmestyi Marxin pärstä, joka puhutteli minua: “Noora, tämä on viides vuotesi yliopistolla, on tullut aika”.
2. Tuntea itsensä fuksiksi.
3. Kolme pointtia: 1. Ihmiset 2. Kivaa 3. lisääntynyt Tallinnanmatkailu
4. Eriskummallinen fluoresoiva pinkki viinirypäle

Emmi Rantanen

Emmi Rantanen (1)

Kulttuuri-, tasa-arvo- ja kv-vastaava

1. Edellisvuoden hallituslaisilla oli niin hyvät mainospuheet että arvelin hallitushommien olevan erittäin hauskaa, ja näyttäähän tuo ihan hyvältä CV:ssäkin! Mutta viime kädessä suurin syy lähteä mukaan oli Kontaktin epävarma tulevaisuus. Se oli siis joko nyt tai mahdollisesti ei enää koskaan.
2. Parasta on ollut päästä tekemään mahtavien tyyppien kanssa ja pitämään hauskaa.
3. Hallitustoiminta antaa uusia, mielenkiintoisia kokemuksia ja ehkäpä joitain valmiuksia työelämään. Mutta ennen kaikkea tapaat mielettömiä ihmisiä ja tulet pitämään h*lvetin hauskaa!
4. Utelias punavihreä papaija

Anna Lemström

Anna Lemström (1)

Tasa-arvo ja ympäristövastaava

1. Vannoin, etten ota enää yhtään ylimääräistä hommaa tälle vuodelle. Sitten tuli Kontakti. Ja hei, tasa-arvovastaava kuulostaa vaan niin sairaan hienolta.
2. Hallituslaisena saa mopata aamuyöllä, kokoustaa perjantai-iltaisin ja kantaa astioita Uuden portaikossa. Ja se kaikki on ihan parasta näiden ihmisten kanssa.
3. Hallitustyö antaa uuden näkökulman yliopisto-opiskeluun ja antaa mahdollisuuden tutustua yli vuosikurssi- ja oppiainerajojen.
4. Sosiaalinen oranssi luumu

hallitus

Pääkirjoitus 2/2016

Tasa-arvo. Yhdenvertaisuus.

päätoimitus

Suuria sanoja, joiden sisällöstäkään, saati keinoista niiden saavuttamiseksi, ei ole täyttä yksimielisyyttä.   Viime aikoina Suomessa on otettu askeleita kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. Esimerkiksi ensimmäinen kansalaisaloitteella eduskunnan käsittelyyn edennyt lakialoite, aloite tasa-arvoisesta avioliittolaista, on hyväksytty ja se astuu voimaan ensi keväänä.

Äitiyslakialoite on kerännyt tarvittavat 50 000 kannattajaa, ja se etenee eduskunnan käsittelyyn.   Samanaikaisesti olemme kuitenkin saaneet todistaa tasa-arvolle haitallista, eriarvoisuutta lisäävää hallituspolitiikkaa. Lisäksi konservatiiviset voimat kuten Aito avioliitto- ja #tyttö_poika -kampanjat sekä Rajat kiinni -liike pyrkivät toimimaan vastavoimana tasa-arvokehitykselle.

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat sosiologisesti mielenkiintoisia ja monipuolisia teemoja, joita tutkimuksessa voi lähestyä lukemattomista lähtökohdista, ja joiden esilläpitäminen ja tutkiminen on yhteiskunnan terveyden ylläpitämiseksi olennaista.   Fuksit. Te olette raivanneet tienne yliopistoon, se on hieno saavutus. Tehkää kovasti töitä, nauttikaa, ja muuttakaa maailmaa paremmaksi. Toivotamme teidät tervetulleiksi opiskelijayhteisömme tasa-arvoisiksi jäseniksi

Puheenjohtajan PS 1/2016: “Suuret utopiat ja nykytulevaisuus”

Tuomas Hallamaa_rajattu

Astuimme uuteen ja uljaaseen maailmaan 1990-luvun alussa kun kylmä sota loppui. Uusi aikakausi myytiin meille vapauden ja demokratian aikana ja historian loppuna. Todellisuudessa siirryimme kuitenkin uuteen epäjärjestyksen aikaan, jota leimaavat etninen ja uskonnollinen radikalisoituminen loputtomat paikalliset konfliktit ja loputon heikommassa asemassa olevien riisto. Aiempi kaksinapainen maailmanjärjestys tuntui ennakoitavammalta ja selkeämmältä kuin nykyinen moninapainen yhden supervallan ja monien paikallisten suurvaltojen järjestelmä. Kuitenkin kylmän sodan loppuminen avasi tulevaisuuden aivan uudella tavalla. 1950-luvulla alkanut maailmanlaajuisen ydinsodan uhka väistyi ainakin tunteiden tasolla, jolloin tulevaisuudesta tuli edes mahdollinen. Samalla suuret idealistis-utopistiset tulevaisuuskuvat saivat kuoliniskun. Neuvostoliiton romahdus murskasi unelmat valtiososialismin tulevaisuudesta, kun taas Putinin ensimmäinen presidenttikausi ja Kiinan nousu talouden suurvallaksi murskasivat unelmat länsimaisen liberaalin demokratian leviämisestä.

Utooppisten tulevaisuuskuvien romahtaminen on selvästi vaikuttanut siihen, miten käsitteellistämme tulevaisuuden. 1900-luvun alussa tulevaisuuden nähtiin olevan yksiselitteisesti silloista nykyhetkeä parempi. Ihmiskunnan tuli vapautua puutteesta ja työstä tieteen ja teknologian kehityksen myötä. Optimistinen käsitys tulevaisuudesta mahdollisti myös laajamittaisten projektien käynnistämisen. Pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat hyvä esimerkki tällaisista projekteista. Hyvinvointivaltioprojektin päämääränä on aktualisoida visio paremmasta tulevaisuudesta. Kehitysuskon ja suurten utopioiden hiipumisen myötä myös käsitys tulevaisuudesta muuttui. Tulevaisuuspuheeseen yhdistyy nykyisin niukkuutta korostava talouspuhe. Nykykeskustelussa valoisa ja tavoittelunarvoinen tulevaisuus on sellainen, jossa talous kasvaa. Tähän ihanaan utopiaan pääsee vain noudattamalla vaihtoehdottomuuden kuripolitiikkaa ja toivomalla kansainvälisten sijoittajien palkitsevan oikeaoppisuudesta talouskasvua tuottavilla investoinneilla.

Samanaikaisesti tulevaisuuskäsityksen supistumisen kanssa teknologinen kehitys on kuitenkin avannut käsittämättömiä mahdollisuuksia. Lähes kaikki maailman tieto on potentiaalisesti kenen hyvänsä saatavilla, ihmistenvälisen kommunikaation ja yhteisymmärryksen luomisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin koskaan ja kolmiulotteinen tulostus saattaa mullistaa koko nykyisen tuotantojärjestelmän. Talouskasvun odottelun ja jatkuvan kriisipuheen sijasta olisi parempi keskittyä oikeasti merkitykselliseen tulevaisuuden rakentamiseen. Maailma on tällä hetkellä surkeassa tilassa, mutta on otettava huomioon, että se on ollut vähintään yhtä surkeassa tilassa koko ihmiskunnan historian ajan. Teknologian kehitys ei ole lunastanut lupauksiaan, mutta se on silti mullistanut jokapäiväisen elämämme. Ikuinen talouskasvu on utopioista kaikkein epärealistisin, se sijasta tarvitsisimme uusia näkökulmia tulevaisuuteen, jossa ihmisarvo, ihmisten välinen kunnioitus, solidaarisuus ja tasa-arvo voivat kukoistaa. Se, ettei johonkin päämäärään ole mahdollista päästä, ei tarkoita sitä, etteikö siihen tulisi pyrkiä.

Tuomas Hallamaa

Millainen on sosiologian tulevaisuus?

Mianna Meskus, akatemiatutkija, dosentti

Mianna Meskus 2011

Sosiologian pääsykoekirjani vuodelta 1994 alkaa tällä lauseella: ”Sosiologiatutkii yhteiskuntaa ja ihmisiä yhteisöjen jäseninä” (Allardt 1988). Sosiologian tulevaisuus on kirkas ja kunniakas, sillä tämä tutkimuskohteemme ja sen myötä mahdollisuutemme vaikuttaa maailmaan ei ole kadonnut minnekään. Tulevaisuudessa(kaan) yhteiskunta ei ole staattinen kohde, vaan alati liikkeessä. Siinä riittää selvitettävää ja tilaa on erilaisille – vastakkaisillekin – näkökulmille ja selitysmalleille. Tulevaisuuden(kin) maailma on yhteisöiden kansoittama. Niiden tehtäviä, koostumusta, asemaa ja vaikutusvaltaa tutkitaan kiihkeästi. Samoin selvitetään kriittisesti, mitä yhteisöiden jäsenyys edellyttää ja tuottaa. Kun tulevaisuuden moniarvoinen (kyllä!) yhteiskunta kamppailee totuuksista, sosiologia seuraa, jäsentää, arvioi ja osallistuu. Tulevaisuutta odotellessa voi kehittää ja harjoituttaa sosiologista mielikuvitustaan juuri nyt.

Ilkka Arminen, sosiologian professori, oppiaineen vastaava

IlkkaArminenHY

Viime aikoina ihmisten luottamus mediaan on laskenut jyrkästi. Tämä kertoo siitä, että ihmisillä ei ole kykyä tulkita medioiden kautta syntyvää kuvaa maailmasta siten, että he kokisivat maailmantapahtumien vastaavan heille mediasta syntyneitä odotuksia. Tässä on tilaus sosiologialle.

Ei silti ole selvää, että sosiologia tietomuotona tulee säilymään. Ajattelujärjestelmien piirteet ja nimet ovat vaihtelevia. Sosiaalisia maailmoja koskevalle tiedolle on kuitenkin kysyntää niin kauan kun ihmiset tai ihmisapinoiden heimoon kuuluvat ylläpitävät sosiaalisesti organisoituneita suhteita. Voi olla, että sosiologia – sosiaalista organisoitumista koskevana tietomuotona – säilyy pidempään kuin ihmiskunta.

Sosiaalista organisoitumista koskeviin kysymyksiin voidaan vastata määrällisesti, kertomalla menneeseen perustuvia ennakointeja tapahtumien tulevasta esiintyvyydestä. Niitä voidaan tarkastella myös laadullisesti ja arvioida sitä, miksi ”se sanoi siitä silloin niin”. Sosiaalista organisoitumista koskeva tietomuoto tarjoaa periaatteessa mahdollisuuden toimia toisin eli oppia siitä mitä on tehty aiemmin. Menneisyydestä oppiminen edellyttää kykyä tulkita tapahtumien virtaa. Erityinen haaste on se, että tieteelliset tulkintahorisontit eivät ole läpinäkyviä ja siksi ihmiset eivät kykene arviomaan eivätkä luottamaan tieteeseen. Tämän takia voi näyttää siltä, ettei etenkään ihmistieteisiin enää uskota. Tämä legitimaatiokriisi on kuitenkin osa sitä tilausta, joka perustelee sosiologian olemassaoloa.

Haastattelu: Oskari Lappalainen
Kuvat: Mianna Meskus ja Ilkka Arminen

Livemusiikin tulevaisuus

Olen viime aikoina pohtinut paljon live-musiikin tulevaisuutta. Minulla on itse taustaa amatöörimuusikkona, ja bändiaikoina tuli keikkailtuakin muutamaan otteeseen. Minulla on siis ollut mahdollisuus vertauskuvallisesti kurkistaa verhojen taakse keikkailun suhteen. Olen aina arvostanut vahvoja live-bändejä, jotka sekoittavat kiinnostavaa visuaalista antia musiikkinsa joukkoon, ja esittävät taidettaan innolla. Nyt 2010-luvulla teknologia ja sitä koskeva tietämys sekä sen sisältävät taiteelliset visiot ovat avaamassa uudenlaisia mahdollisuuksia live-esityksiin.

Viimeaikaiset pohdinta laukaisi se, että katsoin Youtubesta Nine Inch Nailsin keikan Los Angelesin Staples Centeristä vuodelta 2013. Kolme vuotta on pitkä aika 2010-luvulla, mutta kyseessä on aina ehkä vähän aikaansa edellä olevan bändin viimeisimmältä kiertueelta. Yhte oli ottanut modernin valoteknologia käyttöön uskomattman taiteellisesti ja teknisesti visionääriusillä tavoilla.

Yhtye käytti katosta roikkuvia pitkiä ja tiheästi asteltuja LED-valonauhoja luodakseen kolmiulotteisia valopisteiden kenttiä ja muita erittäin vaikuttavia visuaalisia tehosteita. Olin itse päässyt nauttimaan vuonna 2014 kiertueen maahantuodun kevytversion, mutta kyseinen hyvälaatuinen taltiointi räjäytti mieleni uudestaan. Yhtyeen ulosanti on seestynyt ja muuttunut taiteellisemmaksi, ja harva rock-bändi on onnistunut ikääntymään yhtä hyvin.

Samoihin aikoihin olin Kontaktin kaudenavajaisissa päätynyt keskustelemaan parin henkilön kanssa hologrammien käytöstä lavataiteen osana. Hologrammiteknologiaa on käytetty Yhdysvalloissa herättämään henkiin kuollut 1990-luvun räppäri Tupac keikkalavoille. Tätä pidettiin osittain siistinä, osittain karmivana, ja hologrammien käyttö tähän tarkoitukseen jakaa mielipiteitä. Hologrammeilla on kuitenkin mahdollista luoda myös jotain täysin uutta. Japanissa ja Yhdysvalloissa onkin projisoitu täysin virutaalisia hahmoja lavoille.

Hologrammiteknologian kehitys saattaisi esimerkiksi mahdollistaa sen, että bändi voisi esiintyä yhdessä paikassa, mutta jäsenet voitaisiin toistaa hologrammeina useilla lavoilla kerrallaan. Hologrammeja voi käyttää myös puhtaan taiteellisilla tavoilla, kuten jotkut bändit käyttävät nykyajan visuaalisia teknologioita.

Viekö vai tuoko teknologia lisää magiaa liveihin? Itse olen aina nauttinut keikoista, joissa visuaaliseen ja tekniseen puoleen on panostettu kunnolla. Mutta toisaalta olen myös viihtynyt tunkkaisilla 30 hengen punk-keikoilla. Tärkeintä onkin loppujen lopuksi ehkä vain fiilis, yhdessä tekeminen ja yhteisestä asiasta yhdessä sekoaminen. Se jo ikäpolveni pääsykoekirjana toimineessa ”vihreässä kirjassa” mainittu joukkovoimaantuminen.

Teksti: Oskari Lappalainen