Pääministeri Sipilä argumenttianalyysissä

Pääministeri Juha Sipilälän viimeinen kuukausi ei juuri kateutta herätä edes paatuneimmassa huomiohaukassa. Mediahuolien ja kansainvälisen sananvapauskohun lisäksi nyt on noussut pintaan epäily lainvalmistelun perustuslaillisuudesta — joka alkoi oikeuskansleri Jaakko Jonkan haastattelusta (HS 18.12.) ja on jatkunut erilaisin kommentein.

Myös pääministeri, kuinkas muutenkaan,  vastaa kohuun blogissaan.

Ja tätä blogimerkintää ja sen argumentointia perkaan analyysissäni. Sipilän kirjoitus kuuluu puolustuspuheiden genreen, eli tarkastelee sitä, että kenen syy kun ei minun syy. Sipilä myöntää ongelman, mutta samalla hän pyrkii a) osoittamaan syyllisyyden kohteen olevan toisaalla (ts. että ongelma on alkanut jo aiempien hallitusten aikana), b) osoittamaan, että hallitus jo ratkaisee kyseistä ongelmaa ja c) että jos jokin aiheuttaa lisää ongelmia, se on kiire, joka tosin myös on edellisten hallitusten syytä.

Seuraavaksi katsotaan, miten hyvin pääministeri onnistuu retorisissa tavoitteissaan.


Blogin otsikko on toteava ja sävyltään vakava, anteeksipyyntelemätön: “LAINVALMISTELUN RESURSSIT OVAT TIUKOILLA”. Se antaa niukkasanaisen vaikutelman, johon olemme kaikki Juha Sipilän kohdalla tottuneet. Jöpäkkä, töpäkkä, mutrukulmakarvainen ja -huulinen sekä alakuloisen asiallinen.

Samaan aikaan otsikko ei ota vastuuta, vaan antaa passiivimuodon kantaa murheet. Kuten tunnettua, passiivilla on leveät hartiat joilla näitä murheita kannatella.

Sama toteava sävy jatkuu ensimmäisen kappaleen ajan:

Helsingin Sanomien jutussa oikeuskanslerin esittämät arviot lainvalmistelun puutteista ovat vakavia. Valtioneuvoston lainvalmistelun lähtökohta on luonnollisesti aina perustuslainmukaisuus. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa tai silloin, kun tulkintakäytäntöä ei ole, on perusteltua saattaa asioita perustuslakivaliokunnan punnittavaksi.

Pääministeri Sipilä siis kertoo, mitä on tapahtunut. Ja hän latelee määritelmiä siitä, mitä kuuluu tehdä.

Seuraava kappale aloittaa puolustuksen. Siinä siirretään fokus tämän hallituksen ongelmista yleiselle tasolle sanomalla: “Lainvalmisteluun liittyvä ongelma on pidempiaikainen, se on tiedossa, hallitus on niihin puuttunut ja reagoinut.” Lausetta seuraa kuvaus hallituksen toimista riippumattoman arviointineuvoston perustamisesta, ja sen toiminnasta. Sipilä esittää siis hallituksensa ratkaisuna ongelmaan, ei sen aiheuttajana. Vaikka aiemminkin on ollut ongelmia, on silti syytä muistaa, että kaksi väärää ei tee yhtä oikeaa: Omalle kohdalle tulevaa syytöstä ei voi ravistella pois pelkästään toteamalla toisten tehneen samaa.

Ja Sipilä tietää tämän. Siksi seuraava kohta perustelee sitä, miksi ongelmat ovat jatkuneet ratkaisuyrityksestä huolimatta. On nimittäin ollut kiire:

Ministeriöiden ensimmäistä 18 kuukautta on leimannut kova kiire. Hallitusohjelma on kunnianhimoinen. Suomi on ollut kauan uudistamatta ja hallitus yrittää kuroa kiinni tätä ”uudistamattomuusvelkaa” mahdollisimman paljon hallituskauden aikana. Uudistuksissa työpaine on aluksi valmistelevissa ministeriöissä, sitten se siirtyy eduskuntaan ja sieltä toteutukseen. Se on selvä, että tämä hallitus on ottanut maksimimäärän uudistuksia työn alle.

Kappale on kuitenkin hieman hullunkurinen termillään “uudistumisvelka”. Erilaiset “-velka” johdannaiset ovat jo varsin kulunut klishee. Lisäksi kappale siis samalla sysää vastuuta lainvalmisteluun liittyvistä ongelmista edellisille hallituksille. Sipilän hallitus on täällä vain tekemässä muiden tekemättä jättämiä töitä.

Myös lause “se on selvä, että tämä hallitus on ottanut maksimimäärän uudistuksia työn alle” herättää minussa ihmetystä. Jos on niin kova kiire, että uudistuksia ei pystytä tekemään lainsäädännön sääntöjen puitteissa, niin eikö silloin määritelmällisesti ole haukattu liian iso pala?  Hallitus on itse määritellyt ohjelmansa, ja rivien välistä tästä kappaleesta saa kuvan, että tämä ohjelman määrittely on epäonnistunut — onko se peräti ollut suuruuden hullu?

 

Seuraava kappale kertoo lisää siitä, mitä hallitus on tehnyt ongelman ratkaisemiseksi —  ja miten näiden ratkaisujen on tarkoitus jatkua. Se on hyvä, selkeä, vähän mielikuvitukseton asiatekstin pätkä. Aivan paikallaan argumentin “kyllä me tiedetään, ja yritetään parhaamme” kannalta:

Minulla on myös sovittu tapaaminen kaikkien kansliapäälliköiden kanssa. Mielestäni kysymys on myös resurssien kohdentamisesta ja tehokkaasta käyttämisestä. Tämän kauden aikana on tullut selville, että nimenomaan lainvalmistelun resurssit ovat monissa ministeriöissä tiukoilla. Lainvalmistelun resurssit ja havaitut ongelmat on myös sovittu tammikuun toisen strategiaistunnon aiheeksi. […]

Seuraavassa kappaleessa huomio kiinnittyy tulevaan, ja päättyy vakuutteluun siitä, että asia on otettu vakavasti.

Tapaan oikeuskansleria viikottain eri istuntojen yhteydessä. Kun oikeuskansleri palaa sairauslomalta töihin, keskustelen hänen kanssaan näistä havainnoista ja niiden tuomisesta esiin myös valtioneuvoston yleisistunnossa. Valtioneuvosto suhtautuu luonnollisesti äärimmäisen vakavasti lainsäädännön perustuslaillisuuteen. Huolellinen ja luotettava lainvalmistelu on oikeusvaltiomme keskeinen elementti.


Sipilän argumentti on suoraviivainen ja retoriikka kuivaa. Hän sanoo hallituksen perineen nämä ongelmat (kuin kaikki muutkin ongelmat) aiemmilta valtioneuvostoilta. Hän syyttää näitä siitä, että eivät ole tehneet työtänsä. Käytännössä Sipilä ei myönnä hallituksen itsensä synnyttävän tai pahentavan näitä ongelmia omilla valinnoillaan. Valinnat ovat olleet pakon sanelemia, ja he ovat vain tekemässä velvollisuuttaan. Jos kiire aiheuttaa tällaista kitkaa, niin ei voi auttaa. Parhaansa tekevät.

Kuitenkin muistuttaisin Sipilää siitä, kuinka kreikkalaisessa tragediassa kun sankari saa suuren voiton vastustajistaan hän joutuu hybriksen, harhaisen ylimielisyyden valtaan. Tämän jälkeen hän joutuu kohtaamaan oman vajavaisuutensa ennen kuin hän voi oppia todelliset läksynsä. Onko Sipilän hallitus lähestymässä tätä itseoivalluksen hetkeä? Vaalien jälkeen varmasti näytti siltä, että mihin vain voidaan tarttua. Nyt maailma näyttää erilaiselta.

Ajatellaan vaikka jos autoilija ajaa mersullaan kolarin ajettuaan ylinopeutta taajama-alueella päiväkodin läheisyydessä. Sitten tämä selittää poliisille, että kun oli niin kova kiire, kun edellinen porukka oli jättänyt työt puolitiehen. Mahtaakohan poliisi leppyä ja olla antamatta sakkoja?

Tästä syystä olisi toivottavaa, jos hallitus hieman uudelleen harkitsisi tavoitteitaan ja jättäisi joitain ongelmia myös tulevien valtioneuvostojen pähkäiltäviksi.

One thought on “Pääministeri Sipilä argumenttianalyysissä”

  1. Valikoin tämän kirjoituksen analyysin kohteeksi, koska se on 1) lyhyt (myös minä olen kiireinen) ja 2) se edustaa retorista genrea (puolustuspuhe), jota en tässä blogissa aiemmin ehtinyt käsittelemään. (Lisäksi, myönnettäköö, Sipilän lakoninen, koruton tyyli vetoaa minuun esteettisesti, minkä vuoksi analyysin kirjoittaminen on miellyttävämpi kokemus.)

    —SH

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *