Lux Humana – Viikon kirja 11 / 2010 : Anna-Liisa

Minna Canth: Anna-Liisa (1895)

 

Kuvaus:

Anna Liisa on Minna Canthin näytelmä vuodelta 1895. Teoksen ensiesitys oli 2. lokakuuta 1895.

Canthin toinen murhenäytelmä käsittelee lapsenmurhaa, jonka Anna Liisa on tehnyt tunnekuohuissa synnytettyään talon rengin Mikon aviottoman lapsen. Tapaus on salattu, ja Anna Liisa on aikeissa mennä talollisen Johanneksen kanssa naimisiin, kun Mikko palaakin takaisin ja vaatii Anna Liisaa vaimokseen uhaten paljastaa lapsenmurhan. Anna Liisa päätyy lopulta jyrkkään ratkaisuun ja kuuliaisjuhlassaan paljastaa tekonsa julkisesti valmistautuneena kärsimään rangaistuksensa. Anna Liisa on Canthin viimeinen näytelmä.

Syyllisyystematiikan osalta Anna Liisassa tuntuu olevan dostojevskiläistä sovitustematiikkaa. Anna Liisan, lapsenmurhaan syyllistynyt naisen, arvo nousee, kun hän paljastaa kaiken ja hyväksyy murhan sovittamisen vankeudella mieluummin kuin menisi naimisiin miehen kanssa, jota ei rakasta. Teoksen lopussa pappi saarnaa hänelle siitä hyvästä anteeksiantoa. Kuitenkin lukija huomaa, että Mikko, lapsen isä, pääsee kaikesta kuin koira veräjästä. Syyllisyys jää yksin naisen kannettavaksi.”

(Wikipedia)

 

 

 

Saatavuus Helka-tietokannassa:

https://helka.linneanet.fi/cgi-bin/Pwebrecon.cgi?LANGUAGE=Finnish&DB=local&Search_Arg=951-0-19438-7%20&SL=None&Search_Code=020B&CNT=50&HIST=1&init=1

 
Saatavuus elektronisena:

Anna-Liisa

kokoteksti, Project Gutenberg

http://www.gutenberg.org/etext/13173

Anna-Liisa

kokoteksti, Kotuksen tekstikorpuksia

http://kaino.kotus.fi/korpus/klassikot/meta/canth/canth_anna_liisa_rdf.xml

 

WWW-sivuja:

Minna Canth

Kuopion kulttuurihistoriallinen museo

http://minnacanth.kuopio.fi/

Minna Canth (1844-1897) – kirjailija, tasa-arvon puolustaja

Kansallisbibliografia, SKS

http://artikkelihaku.kansallisbiografia.fi/artikkeli/2816/

Minna Canth

Klassikkogalleria : feministisiä ajattelijoita 1600-1950 –luvuilta

Kristiina-instituutti, Helsingin yliopisto

http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/klassikkogalleria/canth/index.htm

Minna Canth Wikipediassa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Minna_Canth

Minna Canth – realisti ja naisasianainen

YLE:n Elävä arkisto

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=23&t=218&a=1513

 

Artikkeleita:

Minna Canth raivasi tien

Pekka Matilainen

Yliopisto : Helsingin yliopiston tiedotuslehti 45 (1997) : 8

http://yliopistolehti.helsinki.fi/1997_8/ylart1.htm

Lapsenmurhaajan sielunkehityksen kuvaus. Kaunokirjallinen sovellutus naispuolisen rikoksentekijän tyypistä
Maarit Hermansson

http://www.vhkk.fi/ukh/9232.htm

 

Muita teoksia Lux Humana -kokelmassa teemana:

Naisen asema

(Osa linkeistä aukeaa vain HY:n verkossa!)

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille  ja terveydenhuollon  ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Terkossa. Siellä voit tavata ylioppilas Raskolnikovin, Sinuhe egyptiläisen ja Nalle Puhin ; voit tutustua Tsehovin, Kafkan tai Kierkegaardin maailmoihin ; voit perehtyä lääketieteen  filosofiaan, sosiologiaan tai historiaan. Lähes 3000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Tervetuloa tutustumaan kokoelmaamme virtuaalisesti http://www.helsinki.fi/kirjasto/terkko/lux/
tai paikan päällä Terkossa (Haartmaninkatu 4).

*****

©Koonnut: Lassi Pohjanpää, Helsingin yliopiston kirjasto, Meilahden kampuskirjasto Terkko

Teemana: Naisen asema

Köyhää kansaa ; Kauppa-Lopo ; Lehtori Hellmanin vaimo ; Salakari ; Agnes / Minna Canth

Huojuva talo : romaani / Maria Jotuni

Pelon maantiede : romaani / Anja Kauranen

Kirjeitä R:lle / Irma Kerppola

Tulkoon myrsky : romaani / Leena Lander

Helene : romaani Helene Schjerfbeckin elämästä / Rakel Liehu

Musta perhonen / Kiba Lumberg

Puhdistus : romaani / Sofi Oksanen

Orjattaresi / Margaret Atwood

Penelopeia : Penelopen ja Odysseuksen myytti / Margaret Atwood

Kuiskausten talo / Majgull Axelsson

Hyviin naimisiin / Doris Lessing

Ellei / Carol Shields

Kivipäiväkirjat / Carol Shields

Valkoiset hampaat / Zadie Smith

Nainen ryhmäkuvassa / Heinrich Böll

Giulietta : kertomus / Federico Fellini

Kampela / Günter Grass

Vieras, ystävä / Christoph Hein

Tuhat loistavaa aurinkoa / Khaled Hosseini

Nimeni on Punainen / Orhan Pamuk

Naimakauppoja : avioliittotarinoita / August Strindberg

Orlando / Virginia Woolf

Oma huone / Virginia Woolf

Murtunut nainen / Simone de Beauvoir

Onko Sade poltettava? ja muita esseitä / Simone de Beauvoir

Toinen sukupuoli. 1, Tosiasiat ja myytit / Simone de Beauvoir

Nainen nollapisteessä / Nawal El Saadawi

Eevan kätketyt kasvot : nainen arabimaailmassa / Nawal El Saadawi

Naisen tieto / toimittanut Sara Heinämaa

Pahan tyttäret : sukupuolitettu pelko, viha ja valta / toimittaneet Sara Heinämaa, Sari Näre

Tiede, tieto ja sukupuoli / toimittaneet Liisa Husu ja Kristina Rolin

Väistelyä ja vastarintaa : tarinoita naisten selviytymisestä / Sinikka Aapola, Ilka Kangas

Hankala sukupuoli : feminismi ja identiteetin kumous / Judith Butler

Käärme ja tiedon puu : naisnäkökulmia tekniikkaan / Satu Hassi

Tieteen sisarpuoli : pohdintoja sukupuolesta ja tieteestä / Evelyn Fox Keller

Madonna ja huora / Hannele Koivunen

Perhosten valtakunta : manifesti viimeisestä tulevaisuudesta / Heidi Liehu

Antiikin nainen / Päivi Setälä

Keskiajan nainen / Päivi Setälä

Renessanssin nainen : naisten elämää 1400- ja 1500-luvun Italiassa / Päivi Setälä

Kesytetty nainen : seksuaalisuus ja luontosuhde länsimaisessa ajattelussa / Maria Suutala

Eevan tyttäret : eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historia / Kaari Utrio

Osaako nainen ajatella? : esseitä ja haastatteluja / Tuva Korsström

Kan kvinnor tänka? : en undersökning av det kvinnliga tänkandets villkor / Tuva Korsström

Mörka kontinenten : kvinnan, medicinen och fin-de-siècle / Karin Johannisson

Män kan inte våldtas / Märta Tikkanen

Memoirs of a woman doctor : a novel / by Nawal el Saadawi

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille  ja terveydenhuollon  ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Terkossa. Siellä voit tavata ylioppilas Raskolnikovin, Sinuhe egyptiläisen ja Nalle Puhin ; voit tutustua Tsehovin, Kafkan tai Kierkegaardin maailmoihin ; voit perehtyä lääketieteen  filosofiaan, sosiologiaan tai historiaan. Lähes 3000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Tervetuloa tutustumaan kokoelmaamme virtuaalisesti http://www.helsinki.fi/kirjasto/terkko/lux/
tai paikan päällä Terkossa (Haartmaninkatu 4).

*****

©Koonnut: Lassi Pohjanpää, Helsingin yliopiston kirjasto, Meilahden kampuskirjasto Terkko

Teemana : Sota / Sota-aika

Kadotettu puutarha / Helvi Hämäläinen

Karkuri / Helvi Hämäläinen

Sarmatian Orfeus / Paavo Rintala

Lykantropia / Gerry Birgit Ilvesheimo

Liitto / Tuomas Kyrö

Lakanasiivet : romaani / Sirpa Kähkönen

Manillaköysi ja kahdeksan novellia sodasta ja sotilaselämästä / Veijo Meri

Kaksi aurinkoa / Kauko Röyhkä

Siinä näkijä missä tekijä / Hannu Salama

Erikin kirja / Lars Sund

Kesän varjot / Bo Carpelan

Puolikas keltaista aurinkoa / Chimamanda Ngozi Adichie

Hiljainen amerikkalainen / Graham Greene

Me sotasankarit : romaani / Joseph Heller

Belgian suru / Hugo Claus

Kapteeni Corellin mandoliini / Louis de Bernières

Kissa ja hiiri : kertomus / Günter Grass

Peltirumpu / Günter Grass

Ravunkäyntiä : kertomus / Günter Grass

Sipulia kuoriessa / Günter Grass

Elämä ja kohtalo / Vasili Grossman

Kohtalottomuus / Imre Kertész

Lopetus / Imre Kertész

Tappio / Imre Kertész

Harhaileva tähti / J. M. G. Le Clézio

Tuhat loistavaa aurinkoa / Khaled Hosseini

Jonnekin päivästä pois / Christy Brown

Kärpästen herra / William Golding

Tällainenko on ihminen / Primo Levi

Hyväntahtoiset / Jonathan Littell

Rukous Katarzyna Horowitzille / Arnošt Lustig

Elämän musiikki / Andreï Makine

Ranskalainen sarja / Irène Némirovsky

Englantilainen potilas / Michael Ondaatje

Tulia tasangolla : romaani / Shōhei Ōoka

Ravensbrück / Steve Sem-Sandberg

Keijujen kuningas / Michel Tournier

Teurastamo 5, eli, Lasten ristiretki : velvollisuustanssi kuoleman kanssa / kirjoittanut Kurt Vonnegut

Malttamaton sydän : romaani / Stefan Zweig

Harmaat sielut / Philippe Claudel

Tuska / Marguerite Duras

Halleluja : kymmenen novellia / Jaan Kross

Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa / Jaroslav Hašek

Auringonkukkametsä / Torey Hayden

Tyttö sodassa : kenttälotan kirjeitä 1941-1944 / Kyllikki Villa

Lääkärinä sodassa / Suomen Lääkäriliiton kokoamista muistelmista toim. Kyllikki Kauttu

Špalernajasta talvisotaan : sotilaslääkäri muistelee / Väinö F. Lindén

Tutkijat ja sota : suomalaisten tutkijoiden kontakteja ja kohtaloita toisen maailmansodan aikana / toimittanut Marjatta Hietala

Voi voitettuja : pitkän elämän varrella muistiin merkittyä / Niilo Pesonen

Unileipää, kuolonvettä, spiidiä : huumeet Suomessa 1800-1950 / Mikko Ylikangas

Päiväkirja : 12. kesäkuuta 1942 -1. elokuuta 1944 / Anne Frank ; toimittaneet Otto H. Frank ja Mirjam Pressler

“Haavoittunut sydämeni” : Lilli Jahnin elämä 1900-1944 / Martin Doerry

Ninan matka : tositarina Varsovan getosta / Lena Einhorn

Elämäni mies / Yrsa Stenius

Kirjeitä nollapisteestä : historiallisia esseitä / Peter Englund

Euroopan historia. Pimeyden aika : 1900-1945 / Karsten Alnæs

Käännekohdat Suomen historiassa : pohdiskeluja kehityslinjoista ja niiden muutoksista uudella ajalla / Heikki Ylikangas

Ravensbrück : roman / Steve Sem-Sandberg

Berg : en roman / av Bo Carpelan

Utvald att leva : minnen / Jerzy Einhorn

Ninas resa : en överlevnadsberättelse / Lena Einhorn

I stället för hemland : memoarer / Georg Klein

Stridens skönhet och sorg : Första världskriget i 212 korta kapitel / Peter Englund

English patient / Michael Ondaatje

Lord of the flies / William Golding

Karl Brandt : the Nazi doctor : medicine and power in the Third Reich / Ulf Schmidt

Nuremberg interviews / conducted by Leon Goldensohn ; edited and introduced by Robert Gellately

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille  ja terveydenhuollon  ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Terkossa. Siellä voit tavata ylioppilas Raskolnikovin, Sinuhe egyptiläisen ja Nalle Puhin ; voit tutustua Tsehovin, Kafkan tai Kierkegaardin maailmoihin ; voit perehtyä lääketieteen  filosofiaan, sosiologiaan tai historiaan. Lähes 3000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Tervetuloa tutustumaan kokoelmaamme virtuaalisesti http://www.helsinki.fi/kirjasto/terkko/lux/
tai paikan päällä Terkossa (Haartmaninkatu 4).

*****

©Koonnut: Lassi Pohjanpää, Helsingin yliopiston kirjasto, Meilahden kampuskirjasto Terkko

Teemana : Talvisota / Jatkosota

Tuntematon sotilas / Väinö Linna

Arktinen hysteria. 1, Vuoden 1939 ensilumi / Marko Tapio

Arktinen hysteria. 2, Sano todella rakastatko minua / Marko Tapio

Lakanasiivet : romaani / Sirpa Kähkönen

Kaksi aurinkoa / Kauko Röyhkä

Manillaköysi ja kahdeksan novellia sodasta ja sotilaselämästä / Veijo Meri

Marsipaanisotilas / Ulla-Lena Lundberg

Erikin kirja / Lars Sund

Tyttö sodassa : kenttälotan kirjeitä 1941-1944 / Kyllikki Villa

Synkkä yksinpuhelu : päiväkirjan lehtiä vuosilta 1941-1944 / Olavi Paavolainen

Näin sodan armottomat kasvot : kenttäsairaalalotta muistelee / Anna Luoto

Me autoimme : sairaanhoitajien sotamuistelmia / koonnut Tyyni Tuulio

Lääkärinä sodassa / Suomen Lääkäriliiton kokoamista muistelmista toim. Kyllikki Kauttu

Ihminen sodassa : suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodasta / toimittaneet Tiina Kinnunen ja Ville Kivimäki

Me olimme nuoria sotilaita : tuntemattomat sotakuvat kertovat / [johdanto:] Gustav Hägglund ; [tekstit:] John Lagerbohm, Matti Simula

Tutkijat ja sota : suomalaisten tutkijoiden kontakteja ja kohtaloita toisen maailmansodan aikana / toimittanut Marjatta Hietala

Tasavallan tiellä : Suomi kansalaissodasta 2000-luvulle / Henrik Meinander

Suurta olla pieni kansa : itsenäinen Suomi 1920-1940 / Veijo Meri

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille  ja terveydenhuollon  ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Terkossa. Siellä voit tavata ylioppilas Raskolnikovin, Sinuhe egyptiläisen ja Nalle Puhin ; voit tutustua Tsehovin, Kafkan tai Kierkegaardin maailmoihin ; voit perehtyä lääketieteen  filosofiaan, sosiologiaan tai historiaan. Lähes 3000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Tervetuloa tutustumaan kokoelmaamme virtuaalisesti http://www.helsinki.fi/kirjasto/terkko/lux/
tai paikan päällä Terkossa (Haartmaninkatu 4).

*****

©Koonnut: Lassi Pohjanpää, Helsingin yliopiston kirjasto, Meilahden kampuskirjasto Terkko

Teemana: Sotilaat

Tuntematon sotilas / Väinö Linna

Manillaköysi ja kahdeksan novellia sodasta ja sotilaselämästä / Veijo Meri

Marsipaanisotilas / Ulla-Lena Lundberg

Erikin kirja / Lars Sund

Hyväntahtoiset / Jonathan Littell

Sotilas ilman menneisyyttä / Diego Marani

Ranskalainen sarja / Irène Némirovsky

Englantilainen potilas / Michael Ondaatje

Tulia tasangolla : romaani / Shōhei Ōoka

Kunnon sotamies Švejkin seikkailut maailmansodassa / Jaroslav Hašek

Ihminen sodassa : suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodasta / toimittaneet Tiina Kinnunen ja Ville Kivimäki

Me olimme nuoria sotilaita : tuntemattomat sotakuvat kertovat / [johdanto:] Gustav Hägglund ; [tekstit:] John Lagerbohm, Matti Simula

Tilkan verran tarinoita / toimittanut Minna Kilkki

English patient / Michael Ondaatje

Afterwards / Rachel Seiffert

Regeneration / Pat Barker

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille  ja terveydenhuollon  ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Terkossa. Siellä voit tavata ylioppilas Raskolnikovin, Sinuhe egyptiläisen ja Nalle Puhin ; voit tutustua Tsehovin, Kafkan tai Kierkegaardin maailmoihin ; voit perehtyä lääketieteen  filosofiaan, sosiologiaan tai historiaan. Lähes 3000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Tervetuloa tutustumaan kokoelmaamme virtuaalisesti http://www.helsinki.fi/kirjasto/terkko/lux/
tai paikan päällä Terkossa (Haartmaninkatu 4).

*****

©Koonnut: Lassi Pohjanpää, Helsingin yliopiston kirjasto, Meilahden kampuskirjasto Terkko

Miehen vihan aiheet ja naisen koston kohtalot (19.11.2009)

Terkon Lux Humana –työryhmä järjesti 19.11.2009 Haartman-instituutin luentosalissa luento- ja keskustelutilaisuuden, jossa pohdittiin vihaa, aggressioita, väkivaltaa ja kostoa miehen ja naisen näkökulmasta.

Psykiatri ja psykoanalyytikko Gustav Schulmanin esityksen otsikkona oli ”Miehen vihan aiheet”. Psykologi ja psykoanalyytikko Elina Reenkola puolestaan oli antanut esitykselleen otsakkeeksi ”Naisen koston kohtalot”. Tilaisuus keräsi ennätysyleisön, pelkästään ennakkoon ilmoittautuneita oli noin 120 kuulijaa eli enemmän kuin yhdessäkään Lux Humana –työryhmän järjestämissä aiemmista tilaisuuksista.

GUSTAV SCHULMAN : MIEHEN VIHAN AIHEET

Viha ja aggressio eivät ole ongelmia itsessään

Yleisessä mielessä viha ja aggressio ovat voimavara, ne antavat energiaa ja kykyä voittaa elämän eri vastuksia. Aggressiivisuus sinänsä ei siis ole ongelma. Ongelmaksi se kehittyy silloin kun aggressiivisen tai tuhoavan käyttäytymisen tilannekohtainen säätely epäonnistuu. Nämä aggression säätelytaidot opitaan tai jäävät oppimatta vuorovaikutussuhteissa.

Normaalikehityksessä aggressiivisuus on osallisena (paradoksaalisesti) myös omien yllykkeiden, mielihalujen, vihan ja väkivallan hillitsemisessä. Tätä säätelykykyä ei synny, jos ei kestä kokea ja tuntea omaa vihaansa.

Gustav Schulman rajasi esityksensä aiheen koskemaan itselle tai muille vahingollista vihaa. Tämä viha on useimmin impulsiivista, säätelemätöntä ja kohtuutonta; mies menettää tilanteessa arvostelukykynsä ja käyttäytyy epärationaalisesti.

Väkivallan määritelmä

Nykysuomen sanakirja määrittelee väkivallan ”jollekulle tai joillekin vahinkoa tuottavaksi, jonkun oikeuksia loukkaavaksi tms. toisen vastustuksesta välittämättömäksi pakko- tai voimakeinojen käytöksi.”
Subjektiivisesti väkivalta on aina sisäisen tai ulkoisen ongelman ratkaisuyritys.

Tekijä, kohde ja tilanne

Väkivaltaa ei voi määritellä yksinomaan yksilön kannalta; väkivalta on aina vuorovaikutussuhde; väkivallalla on aina kohde ja konteksti.
Vihan säätely edellyttää tilannetajua, suhteellisuudentajua, arvostelukykyä sekä taitoa lukea ja hallita omia tunteitaan.
Itsetuhoisuus on sisäistä väkivaltaista vuorovaikutusta.
Narsismi on yhteinen nimittäjä tuhoavuudelle ja väkivallalle.

Väkivaltaisen vihan tunnuslukuja

Miehet tekevät laskutavasta riippuen 70-90% kaikesta väkivallasta.
Tyypillinen väkivaltainen mies on syrjäytynyt ja alkoholin tai amfetamiinin vaikutuksen alainen.
Useimmiten väkivaltaisella miehellä on ollut traumaattinen lapsuus, häntä on kohdeltu kaltoin ja hänen syrjäytymiskehityksensä on nähtävissä jo lapsuudessa, (mm. ylivilkkaus ja tarkkaavaisuusongelmat).

Väkivallan uhreista neljä viidestä on naisia. Suomessa esiintyy perheväkivaltaa noin 20 % perheistä.
Parisuhdeväkivallasta 90 % kohdistuu naisiin, noin kaksikymmentä naista kuolee vuosittain parisuhdeväkivallan uhrina.
Väkivalta on myös siinä suhteessa periytyvää, että väkivallan uhriksi joutuu useimmin ne, jotka itse ovat lapsena kokeneet väkivaltaa (suhteessa niihin jotka eivät lapsena ole kokeneet väkivaltaa).

Miehen väkivalta ja viha

Kuten muillakin nisäkkäillä miehen vihassa ja väkivallassa oleellista on mm. herruuden, vallan ja ylivallan tavoittelu. Nainen pyritään omistamaan kuin käyttöesine.
Samalla mies pyrkii välttämään häpeän, riippuvuuden, kiitollisuuden ja avuttomuuden tunteiden kohtaamista. Tyypillisesti mies vihaa sitä, mikä rajoittaa häntä ja estää toteuttamasta narsistisia mielihalujaan.
Valtaosalla väkivaltaa käyttävistä miehistä on vähintäänkin voimakkaita
persoonallisuushäiriöiden piirteitä. Miesten väkivallalla on myös hormonaalinen perusta: Testosteronin poistuminen (esim.
kastraation yhteydessä)vähentää väkivaltaisia yhteenottoja.

Traumaattiset kokemukset

Traumaattinen kokemus eli sietämätön stressin kokemus on aina väkivaltainen tapahtuma. Tahdosta riippumaton, egoa suojeleva dissosiaatio-mekanismi aktivoituu.
Trauman kokeva tai kokenut pääsee eroon omasta sietämättömästä kokemuksestaan samastumalla siihen, jonka hän kokee traumansa aiheuttajaksi. Samalla hän dissosioi kauhunsa ulkopuolisiin, (ns. Tukholmasyndrooma.)

Vihan aiheet lapsuuden olosuhteissa

Poika- ja tyttövauvoilla ei ole eroa, kumpikin on yhtä haavoittuva ylivoimaiselle stressille. Ensimmäinen suuri stressi vauvalle on havaita oma erillisyytensä ja samalla tajuta että hän voi joutua eroon äidistä.
Seuraava ahdistava kokemus on havaita, että ei olekaan ainoa ”äidin kulta”, vaan äidillä on myös muita (isä, muut lapset), mikä johtaa samalla ensimmäisiin mustasukkaisuuden kokemuksiin.

Ero-, erillisyys- ja ulkopuolisuustraumat aikuisuudessa

Aikuisuudessa lapsuuden erilaiset erotraumat ilmentyvät vaikeutena sietää yksinäisyyttä tai ulkopuolisuutta, mustasukkaisuutta ja kateutta, tai yleisemmin elämään kuuluvia pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.
Tyypillisimpiä miehen vihan aiheista ovatkin sellaiset tilanteet, kun mies ei saa mitä haluaa: Kaveri vie viinapullon, partneri ei annakaan seksiä.
Moni mies on niin omaa tarvitsevuuttaan täynnä, ettei hänellä ole tilaa ajatella muiden tarpeita.

Aggression ja vihan säätely

Ihminen on myötäsyntyisesti itsekeskeinen ja pyrkii tyydyttämään ensisijaisesti omat tarpeensa muista piittaamatta. Oman etunsa turvaavaa, piittaamatonta, väkivaltaista käyttäytymistä ei siis tarvitse erikseen oppia. Sen sijaan muiden huomioon ottaminen sekä myötäelämisen ja itsehillinnän taidot on opittava ja omaksuttava ympäristöltä.

Onnistunut säätely edellyttää todellisuudentajua

Kyetäkseen säätelemään aggressioitaan ihmisellä tulee olla terve todellisuudentaju sisältäen sen eri puolet: fyysisen todellisuuden lisäksi on ymmärrettävä tunnetodellisuus (omat ja toisten tunteet, halut, tarpeet) ja sosiaalinen todellisuus eli vuorovaikutussuhteet (joka makrotasolla on sama kuin poliittisen todellisuuden ymmärtäminen).

ELINA REENKOLA : NAISEN KOSTO

Rakkaus ja aggressiot ilmenevät aina yhteen kietoutuneina, mutta kuitenkin rakkautta ja tuhoavuutta on vaikea yhdistää. Naista idealisoidaan kulttuurissamme, etenkin äitinä, elämänantajana ja ensimmäisenä rakkauden kohteena. Siksi naisen on erityisen vaikeata hyväksyä omia aggressioitaan ja ympäristön hyväksyä aggressiivista naista. Elina Reenkola korosti, että tukahdutetut aggressiot ovat kuitenkin varsinaisia ”voimasieppareita”, ne tuottavat kärsimystä ja oireita.
Elina Reenkola ilmoitti heti alkuun, että hän tarkastelee esityksessään naista kokonaisena ja ihannoimatta; subjektina, ei passiivisena objektina. ”Jos haluatte pitää ihannoidun kuvan naisesta, ei kannata kuunnella tätä luentoa!”

Mistä kosto kumpuaa?

Sanakirjan mukaan kosto tarkoittaa sitä, että ”aiheuttaa vahinkoa jollekin itse kärsimänsä tai jonkin toisen osaksi tulleen vääryyden johdosta saadakseen tyydytystä loukatulle oikeudentunnolleen”. Kostossa ihminen pyrkii palauttamaan loukatulle ja häväistylle itsetunnolleen narsistisen tasapainon. Kosto voi tarkoittaa tekoa tai fantasiaa, tietoista tai piilotajuista. Koston polttoaineena ovat syvät häpeän ja nöyryytyksen kokemukset, ”häpeä-raivo” lietsoo kostoon.

Naisen ja miehen ero

Nainen ja mies luovat ja tuhoavat osaksi samoin, osaksi eri tavoin. ”Ruumiin maantieto” heijastuu psyykeen. Elina Reenkola käytti termiä ”naisen hedelmällinen sisätila”, jolla hän kuvasi sitä, että nainen voi kantaa ja synnyttää vauvan. Kuitenkaan ruumiin anatomia ei suoraan määrää naisen psyykeä.

Epäsuora aggressio ja kosto

Kosto voi olla suoraa tai epäsuoraa; kosto voi olla tuhoavaa tai rakentavaa. Aggressiot tarkoittavat pyrkimystä toisen tai itsen vahingoittamiseen, mikä voi ilmetä fyysisenä tai psyykkisenä väkivaltana. Naisen on vaikea ilmaista vihaansa suoraan sen kohteelle. Syyt naisen epäsuoraan aggressioon ovat usein piilotajuisia: äidin roolia on vaikea yhdistää aggressioon, suhde omaan äitiin, syyllisyys ja häpeä. Epäsuora aggressio ilmenee mm. masennuksena, itsesyytöksinä ja itsetuhoisuutena. Ruumiin näyttämöllä epäsuora aggressio esiintyy mm. syömishäiriöinä tai itsensä viiltelynä. Psyykkisinä oireina esim. pakkoajatukset ja –toiminnat eivät ole enää yhteydessä niiden lähteeseen. Äitiydessä aggressiot rakasta vauvaa kohtaan kääntyvät sisäänpäin ja ilmenevät äidin masennuksena.

Epäsuora aggressio voi ilmetä myös kiertoteitse, usein sosiaalisen manipulaation kautta: juorujen levittäminen, pilkkaaminen, nolaaminen, ulkopuolelle jättäminen. Koston voi tarjoilla myös houkuttelevassa paketissa, myrkyllisenä lahjana kuten tarun Medeia.

Nainen voi turvautua myös taianomaiseen eli maagiseen ajatteluun toivoen voivansa langettaa kirouksen, käyttää taikoja tai loitsuja koston toteuttamiseksi. Usein nainen käyttää omaa kärsimystään koston ilmaisuna, yrittäen ilmaista miten huonosti häntä on kohdeltu. Kauhein kosto on itsemurha.

Rakentava kosto

Kosto (kuten aggressiot yleensä) voi olla rakentavaa tai tuhoavaa. Rakentavassa kostossa nainen pyrkii näyttämään, että hän voi nöyryytyksestä huolimatta menestyä elämässä.

Nainen voi käsitellä kostonhimoaan myös luovuuden keinoin. Esimerkiksi Elina Reenkola otti italialaisen taiteilijan Artemisia Gentileschin (1593-1652), joka nuorena naisena joutui raiskatuksi ja julkisesti häpäistyksi. Myöhemmin hän työsti kokemuksiaan kuuluisissa
maalauksissaan, joissa hän kuvasi mm. Raamatun kostavaa Juditia sekä katuvaista ja melankolista Maria Magdalenaa.

Kosto äidille

Äidiltä odotetaan enemmän kuin keneltäkään muulta. Siksi myös pettymykset ja niistä kumpuava viha sekä kostonhimo äitiä kohtaan on vahva. Nainen voi kostaa äidilleen pyrkien mitätöimään äitiyden, halveksien äidin (tai naisen) roolia. Elina Reenkola käytti termiä ”sisätila-aggressiot” kuvaamaan sitä kostoa, joka kohdistuu toisen naisen tai omaa sisätilaa ja sen symbolisia ilmenemismuotoja kohtaan. Omalla ruumiillaan kostaminen voi ilmetä myös tyttöjen irrallisina seksisuhteina ja suojaamattomina yhdyntöinä, viiltelynä, anoreksiana tai bulimiana (naiseuden tuhoaminen).

Voiko lapselleen kostaa?

Uutta äitiä voivat rakkaan vauvan herättämät aggressiot pelästyttää. Vauvan hoitamiseen liittyvä vastuu ja sitovuus saattaa tuntua ylivoimaiselta rasitukselta, joka herättää kostonhimoa vauvaa kohtaan. Viha ja kostonhalu eivät kuitenkaan kuulu äitiyden ihanteisiin. Seurauksena on usein synnytyksenjälkeinen masennus, äidin tunteet kääntyvät sisäänpäin.

Myöhemmässä vaiheessa äidin kosto lapselleen saattaa kummuta esim. siitä, että lapsi ei täytäkään äidin narsistisia toiveita menestyksestä ja hienosta urasta. Myös avioerotilanteissa lapset saattavat joutua äidin koston kohteeksi, jos nämä eivät esim. hyväksykään äidin uutta kumppania tai jos lapset ystävystyvät äidin entisen miehen uuden kumppanin kanssa.

Kosto miehelle

Nainen ja mies esiintyvät ajattelussamme usein hyvä-paha –akselilla, nainen hyvänä elämänsuojelijana ja mies pahana hyökkääjänä. Tästä yksipuolisesta näkemyksestä saattaa kummuta naisen viha vallankäyttäjiä (miehiä) kohtaan, jos hän on naisena kokenut sortoa, väkivaltaa ja ruumiinsa häpäisyä. Pahimpia naisen häpäisyn muotoja ovat raiskaus ja insesti.

Nainen voi kostaa yleisesti miehille, jos hän on kokenut lapsuudessaan
epäoikeudenmukaista kohtelua isältään. Kosto voi ilmetä esim. verbaalisena kastraationa mitätöiden miehen suoritukset ja saavutukset. Kosto voi suuntautua omiin poikiin tai poikiin yleisesti. Kosto voi ilmetä julkisuudessa kuvaten mies irstailevaksi siaksi.
Seksi voi olla vallan ja koston väline vailla rakkaudellisuutta: valloitukset ja jättämiset, viettelyt, seksistä kieltäytyminen.

Vanhemmuuden alueella nainen voi ottaa uhrautuvan marttyyriäidin roolin epäsuorana kostona. Nainen voi kostaa miehelle myös hallitsemalla tietoa lapsen alkuperästä, pyrkien mitätöimään isyyden. Avioerotilanteissa nainen voi käyttää lapsiaan koston välineenä esim. pyrkien epäämään isältä tapaamisoikeuden.

Lapsettomuus saattaa herättää naisessa syvää kostonhalua miestään kohtaan, jota hän voi syyttää kohtalostaan.

Kosto, suru, anteeksianto

Tilastojen mukaan naisten väkivalta on lisääntynyt viime vuosina. Naisten tekemä väkivalta on myös raaistunut ja väkivaltaiset teot ovat samantyyppisiä kuin miehillä: puukot, pullot ja kivet ovat osa väkivallan ”tasa-arvoa”. Motiivina on usein kosto. Usein naiset tekevät väkivaltarikoksia yhdessä.

Tyttöjen väkivaltaisen käyttäytymisen lisääntyminen näkyy katukuvassakin: tyttöporukat tappelevat keskenään ja käyttävät samanlaista väkivaltaa kuin pojatkin.

Elina Reenkola päätti esityksensä pohdintaan, miten omia koston tunteitaan voisi käsitellä. Täytyy tiedostaa koston pyrkimyksensä, tunnistettava häpeän ja raivon tunteensa. Vasta tämä voi tehdä mahdolliseksi kokemansa loukkauksen suremisen. ”Luopuminen kostosta vaatii koettujen nöyryytyksien suremista.”

Kirjoittaja
Lauri Pohjanpää
Meilahden kampuskirjasto Terkko

(Artikkeli on julkaistu myös Verkkari-lehden numerossa 1/2010)

Seksuaaliset tabut yhteiskunnassamme (18.3.2009)

Terveystieteiden keskuskirjaston Lux Humana -työryhmä järjesti 18.3.2009 Haartman-instituutissa luentotilaisuuden otsikolla “Seksuaaliset tabut yhteiskunnassamme”.

Aiheesta oli puhumassa erikoislääkäri Pirkko Brusila, joka toimii myös pari- ja seksuaaliterapeuttina. Lisäksi hän on toimittanut viime vuonna ilmestyneen kirjan Seksuaalisuus eri kulttuureissa,(Duodecim, 2008). Tilaisuus oli suunnattu lähinnä lääketieteen opiskelijoille ja ammattilaisille, mutta se oli avoin myös kaikille muille aiheesta kiinnostuneille. Paikalla oli noin 50 henkeä.

Tabu

Erikoislääkäri Brusila aloitti esityksensä määrittelemällä tabun käsitteen. Nykysuomen sanakirjan mukaan tabu on “jonkin olion pyhyys tai epäpyhyys, joka estää sen koskettamisen tai mainitsemisenkin”. Asia voidaan siis katsoa joko niin puhtaaksi (jumalaiseksi) tai päinvastoin niin saastaiseksi, ettei siihen ole syytä kajota. Seksuaalisuuden ollessa kyseessä molemmista tabun muodoista löytyy lukuisia esimerkkejä. Tabut voivat ilmetä niin yhteisöllisellä tasolla (eri kulttuurit, uskonnot) kuin yksilötasollakin (parisuhde).

Seksin historiaa

Ennen kuin ryhtyi esittelemään eri (uskonto)kulttuurien kannanottoja seksuaalisuuteen erikoislääkäri Brusila loi lyhyen katsauksen seksin historiaan yleisesti ja erikseen Suomen seksin historiaan.

Seksuaalisuuden historia on hyvin pitkälti naisen aseman historiaa. Nainen on kautta aikain koettu ongelmalliseksi seksuaalisessa mielessä: Naista on pitänyt “suojella” moninaisin rajoituksin. Nainen on koettu seksuaaliseksi uhaksi.

Jo syntiinlankeemuskertomuksesta alkaen seksuaaliseen haluun on liittynyt myös häpeä, lankeemuksesta seuraa rangaistus. Ihmisen seksuaaliviettiä on pitänyt kahlita yhteisöllisin pakottein.

Augustinuksen aikana yhdynnän katsottiin olevan puhtaasti rationaalinen teko, jonka ainoa merkitys oli lisääntyminen. Myöhemmin keskiajalla vakiintui käsitys aviollisesta seksistä ja uskollisuudesta. Viktoriaaniselle ajalle oli tyypillistä toisaalta tiukka tapakulttuuri erityisesti suhteessa naisiin, toisaalta miesten salaiset paheet (mm. bordellit). 1800-luvun etikettisäännökset ulottuivat luonnollisesti myös seksuaalisuuden alueelle. Vallalla oli mm. käsitys, että vain osaava mies voi opastaa naista seksuaalisuuden alueella.

1900-luvun alkupuolen merkittävin uudistus oli Sigmund Freudin psykoanalyysi, joka toi tiedostamattoman vaikutuksen ihmisen käyttäytymiseen, ehkä etenkin seksuaalisen käyttäytymisen alueelle. Psykoanalyysin teoria jatkoi kuitenkin samaa mieskeskeisyyttä, jossa naisen asema määrittyy alisteisesti suhteessa mieheen, (penis-kateus). Naisella oli rooli ainoastaan äitinä.

1950-luvulla ilmestynyt Kinseyn raportti toi vihdoin julki seksuaalisuuteen liittyvän mielihyvän – sekä miesten että naisten. 1960-luvun seksuaalisen vallankumouksen sanotaan vapauttaneen naisen. Etenkin e-pillerin keksimisellä oli tässä huomattava rooli.

Hämmästyttävää mutta totta: klitoris löytyi vasta 1970-luvulla. Tämä kuvaa varsin osuvasti naisen asemaa seksin historiassa etenkin kun ottaa huomioon ihmisen (=miehen?) anatomian muun tietämyksen kehittymisen vuosikymmeniä/-satoja aiemmin.

Viime vuosikymmeninä seksuaalisen vapautumisen voidaan nähdä kehittyneen edelleen niin, että erikoislääkäri Brusilan sanoin voidaan kysyä, olemmeko 2000-luvulle tultuamme saavuttaneet jo seksuaalisen rajattomuuden ajan.

Suomalaisen seksin historiaa

Suomalaisen seksin historia seuraa yleistä eurooppalaista kehitystä eri aikoina enemmän tai vähemmän viiveellä. Erikoislääkäri Brusila toi esille muutamia mielenkiintoisia esimerkkejä lähinnä suomalaisen seksuaalilainsäädännön kehityksen kautta.

Vuoden 1734 lainsäädännössä haureudesta seurasi kuolemanrangaistus. Naiset olivat täydellisesti holhouksen alla. Aina 1900-luvulle asti pidättyvyyttä pidettiin aviollisena hyveenä, sillä seksin katsottiin rasittavan hermoja ja alentavan henkisiä kykyjä. Lasten itsetyydytykseen saatettiin puuttua kirurgisin toimenpitein.

Naimattomien ihmisten sukupuolisuhteen rangaistavuus poistui lainsäädännöstä 1926. Aviollinen uskottomuus lakkasi olemasta rikos 1948.

1960-luvun seksuaalinen vapautuminen näkyi Suomessa vasta viiveellä. Vuoden 1969 lakimuutos mahdollisti sen, että mies ja nainen saivat yöpyä samassa hotellihuoneessa, vaikka eivät olisikaan naimisissa keskenään.

Homoseksuaalisuus lakkasi olemasta rikos 1971, mutta psykiatrisesta tautiluokituksesta se poistettiin Suomessa vasta 1981.

Vuoden 1988 avioerolaki toi muutoksen, jonka mukaan avioeron voi saada harkinta-ajan jälkeen ilman, että on todisteltava puolison uskottomuutta tms.

Raiskauksesta tuli rikos avioliitossakin vuonna 1994.

Homosuhteiden rekisteröinnin mahdollistava laki astui voimaan 2002, mutta vielä maaliskuussa 2008 Suomen evankelisluterilainen kirkko ei nähnyt tarpeelliseksi luoda kirkollista kaavaa homoparien siunaamiseksi.

(Uskonto)kulttuurisia kannanottoja
Historiaosuuden jälkeen erikoislääkäri Brusila pääsi esittelemään eri (uskonto)kulttuurien näkemyksiä seksuaalisuuden eri alueista. Hän esitteli eri kulttuurien näkemyksiä mm. seuraavissa “ongelmakohdissa”: avioliiton asema, suhtautuminen ehkäisyyn, seksuaalinen väkivalta ja seksuaalinen suuntautuminen. Uskonnoista oman esittelynsä saivat kotimainen luterilaisuus, herätysliikkeet, Jehovan todistajat, ortodoksit, katolilaiset, islam, juutalaisuus ja hindulaisuus. Myös suomalaisten romanien suhtautumista seksuaalisuuteen esiteltiin.

Avioliitto, esiaviolliset suhteet, haureus

Avioliiton asema seksuaalisuuden säätelijänä eri uskonnoissa vaihtelee. Mm. herätysliikkeet ja Jehovan todistajat sallivat seksin vain avioliitossa. Ortodokseilla on yhden vaimon ihanne, josta seuraa torjuva suhtautuminen avioeroihin, mikä ei käytännössä ole kuitenkaan niin tiukan kielteinen kuin katolilaisuudessa, joka korostaa ehdotonta uskollisuutta. Hindulaisessa kulttuurissa avioliitot ovat edelleen pääosin järjestettyjä, ei siis rakkausavioliittoja. Myös islam sallii seksin ainoastaan avioliitossa. Etenkin naisten siveysvaatimukset ovat ehdottomat: naisen on oltava neitsyt avioituessaan. Lisäksi avioliittoihin toisuskoisten kanssa suhtaudutaan torjuvasti, äärimmillään aina kunniamurhiin asti. Toisaalta islamilainen nainen voi saada avioeron, jos mies on impotentti.

Ehkäisy, abortti

Miltei kaikki herätysliikkeet vastustavat ehkäisyä ja aborttia. Jehovan todistajat eivät salli aborttia edes raiskauksen uhreille. Myös katolilaisuuden ehkäisy- ja aborttikielteisyys on yleisesti tunnettu. Huomiota herätti hiljan paavin kondomin käytön vastaiset kannanotot hänen vieraillessaan Afrikassa, HIV-tartuntojen surullisimmilla seuduilla. Islam yleisesti ottaen sallii ehkäisyn käytön, mutta alueellisia ja opillisia variaatioita esiintyy: esimerkiksi Pakistanissa ehkäisy on täysin kielletty, koska sen katsotaan innostavan naisia kiellettyihin suhteisiin.

Seksuaalinen väkivalta, raiskaus

Suomen luterilaisessa kirkossa on yhteisöjä, jotka pitävät raiskauksen uhria itse syypäänä. Levisipä julkisuuteen hiljan kirkon rippikoululeirin opintomateriaalia, jossa opetettiin, että väkivallan (sis. raiskauksen) uhrin tulisi antaa tekijälle anteeksi. Hindulaisessa kulttuurissakin raiskauksen uhria pidetään syyllisenä, hänen (naisen) katsotaan vietelleen tekijän (miehen) raiskaukseen. Islamin mukaan raiskaus on rikos, etenkin neitsyen raiskaus. Tosin raiskaukselle täytyy olla neljä todistajaa, mikä käytännössä turvaa raiskaajan aseman. Myöskään raiskausta avioliitossa ei islamissa ole kriminalisoitu.

Seksuaalinen suuntautuminen

Kotimainen luterilaisuus pitää homoseksuaalisuutta vammana tai syntinä, josta voi parantua; jonkinasteista asenteiden vapautumista on tosin tapahtunut. Herätysliikkeillä on huomattavasti kielteisempi kanta, Jehovan todistajille homoseksuaalisuudesta puhuminenkin on kiellettyä. Monissa uskonnoissa on otettu sellainen kanta, joka tuomitsee homoseksuaaliset teot mutta ei kyseisiä ihmisiä, näin mm. ortodoksisuudessa ja juutalaisuudessa. Hindulaisessa kulttuurissa on sallittua ns. sosiaalinen homoseksuaalisuus, joskaan siitä ei varsinaisesti ääneen puhuta. Samoin islamissa homoseksuaalisuus on kriminalisoitu, mutta eräissä maissa ns. sosiaalinen homoseksuaalisuus on varsin näkyvää.

Säännöt, rangaistukset

Eri uskonnoilla on siis omia seksuaalisuutta koskevia sääntöjään. Se kuitenkin vaihtelee, miten tarkasti sääntöjä noudatetaan tai valvotaan. Useat vahvan uskonnollisen taustan omaavat yhteiskunnat voivat käytännössä olla varsin maallistuneita. Usein suuremmat erot saattavat vallita uskonnon eri lahkojen välillä kuin eri uskontojen välillä. Varsinkin pienemmät lahkot voivat olla rangaistuskäytännöissään varsin julmia. Suomessakin toimivissa herätysliikkeissä on käytäntönä sulkea sääntöjen rikkojat yhteisön (myös oman suvun) ulkopuolelle, mikä aiheuttaa inhimillisiä tragedioita etenkin pienillä paikkakunnilla.

Yleisesti voidaan eri (uskonto)kulttuureja luonnehtia myös seksuaalimyönteisiksi tai -kielteisiksi. Nautintoja korostavaa ortodoksisuutta ja juutalaisuutta voidaan pitää seksuaalimyönteisinä kulttuureina, seksuaalikielteisyys korostuu yleensä pienemmissä lahkoissa. Islam on periaatteessa seksuaalimyönteinen, kehotetaanhan Koraanissakin ihmisiä nauttimaan. Islamilaisessa kulttuurissa seksuaalisuuden alue on kuitenkin huomattavasti laajempi kuin meillä länsimaissa. Siihen kuuluu kättely, katseet, tuoksut, pukeutuminen, naisen ja miehen välinen välimatka jne. Seksuaalisuuden sääntely ulottuu näillekin alueille.

Suomen romanien suhtautumista seksuaalisuuteen määrittävät romanien tarkat häveliäisyyssäännöt. Seksuaalisuudesta ei puhuta. Tästä johtuen romanikulttuurin parissa on runsaasti tietämättömyyttä seksuaalisuudesta.

Yhteisölliset tabut

Seksuaalisuus on ihmisen intiimeintä aluetta. On ymmärrettävää, että seksuaalisuuteen liittyy edelleen vaiettuja asioita. Näin tulee ollakin, kaikkea ei tarvitse tuoda julkisuuteen, vaikka julkisuus onkin “läpiseksualisoitunut”. Yksilö- ja parisuhteen tasolla asioista tulisi kuitenkin kyetä puhumaan. Tabuja ylläpitävät seksuaalisuuteen liittyvät häpeän ja syyllisyyden tunteet. Seksuaalisia tabuja esiintyy edelleen 1960-luvulta alkaneesta seksuaalisesta vapautumisesta huolimatta niin yhteisöllisellä kuin yksilölliselläkin tasolla.

Yhteisöllisesti vaietuista tabuista erikoislääkäri Brusila otti esille esimerkiksi työpaikoilla tapahtuvan seksuaalisen häirinnän, jonka asiallinen käsittely tuntuu olevan edelleen vaikeata. Merkittävimmissä yhteisöissä (esim. eduskunta) tapahtunut seksuaalinen häirintä saattaa tulla julkisuuteen, jolloin asiaan puututaan. Varsinainen ongelma tulisi kuitenkin ratkaista työpaikan sisällä, ei julkisuudessa. Ongelman käsittelyä vaikeuttaa edelleen uhrien tuntema häpeä, jota tekijä usein vielä ruokkii syyllistäen uhrinsa.

Muista yhteisöllisistä seksuaalisuuteen liittyvistä tabuista erikoislääkäri Brusila mainitsi mm. seksuaalisen kaltoinkohtelun ja parisuhdeväkivallan, joka tuli yleisen syyttäjän alaiseksi asiaksi vasta 1994.

Tabut yksilötasolla

Yksilötasolla ja parisuhteessa ilmenevistä tabuista erikoislääkäri Brusila kertoi valaisevia esimerkkejä seksuaali- ja parisuhdeterapeutin vastaanotoltaan. Etenkin nuoria eniten askarruttavia kysymyksiä on epävarmuus omasta seksuaalisuudesta suuntautumisestaan. Aiheeseen liittyy edelleen vahvoja pelkoja ja ennakkoluuloja. Seksuaalinen väkivalta on myös parisuhteessa vaiettu asia. Pariskunnat eivät myöskään juuri keskustele seksuaalisista toimintahäiriöistä keskenään. Itsetyydytystä saatetaan pitää “luusereiden hommana”. Seksiriippuvuudesta ei myöskään helposti puhuta, pidetäänhän seksuaalista halukkuutta ihailtuna ominaisuutena. Vammaisten, laitoshoidokkien ja ikääntyneiden seksuaalisuus on myös varsin vaiettua ja siten tuntematonta aluetta. Ikäihmisten seksuaalisuuteen liittyy myyttisiä uskomuksia: he ovat epäseksuaalisia, he eivät voi enää nauttia seksistä, seksi voi olla jopa vahingollista ikäihmisille.

Seksuaalisuus lääkärin työssä

Erikoislääkäri Brusilan luento oli suunnattu lähinnä lääketieteen opiskelijoille ja ammattilaisille. Luennon jälkeisessä keskustelussa nousikin esille runsaasti juuri lääkärintyöhön liittyviä kysymyksiä.

Entinen terveyskeskuslääkäri kertoi kokemuksistaan työstään alueella, jossa asui varsin paljon eri kulttuureista tulleita maahanmuuttajia. Häntä jännitti, miten hän mahtaa selvitä näistä kohtaamisista. Jälkeenpäin hän saattoi kuitenkin todeta, että etenkin naiset ovat varsin kekseliäitä ja käytännöllisiä, riippumatta kulttuurisesta taustastaan. Suurempia ongelmia hoitosuhteissa ei ilmennyt.

Korostettiin että on tärkeää kuunnella ja kunnioittaa potilasta ja hänen kulttuuriaan. Jos ei tunne kulttuuria, voi aina kysyä miten potilas asiaa toivoisi käsiteltävän. Potilaan huomioiminen yksilönä on olennaista, potilasta kätellään ja katsotaan silmiin.

Ongelmallisia tilanteita syntyy myös esimerkiksi silloin, kun potilaan henki tai terveys vaatisi aborttia, mutta uskonto kieltää sen. Tuleeko lääkärin suorittaa poikien ympärileikkaus uskonnollisista syistä? Tulisiko lääkärin kannustaa yksilöä oman seksuaalisuutensa hyväksymiseen, jos se johtaa henkilön tuomituksi uskonnollisen yhteisönsä ulkopuolelle?

Tilaisuus tarjosi paljon hyödyllisiä näkökulmia sekä seksuaalisuuteen että eri kulttuureihin myös meille “tavallisille kansalaisille”, jotka elämme monikulttuurisessa maassa ja maailmassa.

Kirjoittaja:
Lassi Pohjanpää
Terveystieteiden keskuskirjasto, Terkko

(Artikkeli on julkaistu myös Verkkari-lehden numerossa 08/2009)

Kuka on terve? (6.10.2008)

Terveystieteiden keskuskirjaston Lux Humana –työryhmä järjesti 6.10.2008 Meilahden Biomedicumissa luento- ja keskustelutilaisuuden otsikolla ”Kuka on terve?”Paikalla oli noin 80 lääketieteen ammattilaista ja opiskelijaa sekä muita asiasta kiinnostuneita.

Teemaa lähestyttiin kahdesta näkökulmasta, sosiologisesta ja filosofisesta. Sosiologiselta kannalta teemaa käsitteli dosentti, VTT Ossi Rahkonen Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitokselta. Filosofisen näkökulman aiheeseen toi professori, FT Veikko Launis Turun yliopistosta. Pyydetyn lääkärin kommentin puheenvuoroihin esitti arkkiatri Risto Pelkonen. Tilaisuuden loppuun oli varattu aikaa myös yleisön kommenteille ja keskusteluun.

Mistä puhumme kun puhumme terveydestä?

Dosentti Ossi Rahkonen oli valinnut esityksensä alaotsikoksi ”Mistä puhumme kun puhumme terveydestä?” Heti esityksensä aluksi hän totesi, että hän tulee esittämään enemmän kysymyksiä kuin antamaan valmiita vastauksia.

Terveyden määrittely on hankalaa. Terveyskäsite on kulttuurisidonnainen, se vaihtelee kulttuurista toiseen, eri sosiaali- ja ikäryhmissä. Todennäköisesti olemme ennemminkin yksimielisiä siitä, kuka on sairas kuin siitä, kuka on terve.
Terveys on yksi hyvinvoinnin osatekijöistä, mutta se eroaa muista hyvinvoinnin osioista siten että se sekä keino että päämäärä.

Dosentti Rahkonen esitteli muutamia tuttuja terveyden määritelmiä. Kansan parissa lienee tuttu toteamus, että terve on se, jota ei ole tutkittu tarpeeksi.
Terveys voidaan määritellä joko negatiivisesti tai positiivisesti. Negatiivisen määritelmän mukaan terveys on sairauksien poissaoloa, positiivinen määritelmä pitää terveyttä hyvänä tilana, hyvinvointina.

Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut oman, positiivisen määritelmänsä: ”Terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila eikä vain sairauksien puuttumista.” Tämä määritelmä on laaja-alaisuudessaan varsin ongelmallinen, miltei utopistinen.
Lisäksi terveys voidaan määritellä toimintakyvyn käsitteeseen pohjautuen (funktionaalinen määritelmä) tai normaaliudeksi, jolloin sairaus on epänormaalia.

Kenellä valta?

Koska terveys voidaan määritellä hyvin erilaisista näkökulmista, on huomattavan tärkeää kenellä määrittelyvalta on, totesi dosentti Rahkonen.

Määrittelyvaltaa omalta osaltaan käyttää (potentiaalinen) potilas, tehdessään päätöksen meneekö lääkäriin. Lääkäri/kliinikko tekee päivittäisessä työssään määrittelyä, diagnooseja. Uudempana tekijänä terveyden määrittelyyn on tullut myös ns. terveysteollisuus, joka tarjoaa kaupallista teknologiaa terveyden ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi. Myös muita lähinnä julkisen vallan edustajia osallistuu terveyden määrittelyyn: ministeriöt, Kansaneläkelaitos, Stakes jne.

Monella tekijällä on siis määrittelyvaltaa, mutta tärkeä kysymys on, kenellä on sitä eniten, ja etenkin kenellä valta pitäisi olla.

Koettu vai havaittu?

Terveyden käsitettä voidaan lähestyä myös kahtiajaon koettu terveys vs. havaittu terveys kautta.Tässäkin yhteydessä törmätään kuitenkin terminologisiin ongelmiin: Miten terveys koetaan? Tarkoitetaanko kuitenkin sairauden kokemista?Terveystutkimuksissa tutkija kuitenkin kysyy usein: ”Millainen on terveytesi? Hyvä, keskinkertainen, huono?” Joka tapauksessa dosentti Rahkonen puolusti vahvasti koetun terveyden oikeutusta. Se ennustaa hyvin tulevaa terveyspalvelujen käyttöä, ennenaikaista eläkettä ja kuolleisuutta. Lisäksi se korreloi selkeästi lääkärin arvion kanssa. Erona koetun ja havaitun terveyden kesken on ihmisten taipumus yleensä arvioida oma terveytensä paremmaksi kuin se onkaan.

Koettua terveyttä voimme kutsua subjektiiviseksi, havaittua objektiiviseksi. Tähänkin liittyy arvoasetelma: objektiivisuutta pidetään pätevämpänä, neutraalina. Toisaalta käytännön hoitosuhteessa on läsnä kaksi subjektia, potilas ja lääkäri. Molempia voidaan pitää asiantuntijoina: Myös potilas on oman tilansa asiantuntija. Vaikka potilaan kipua ei voisi mitata, ei se poista potilaan kivun kokemusta.

Kaksi totuutta?

Koska hoitosuhteessa on kaksi asiantuntijaa, dosentti Rahkonen päätyi pohtimaan, terveyden kahden totuuden mahdollisuutta. Potilas tuo suhteeseen yksilöllisen kokemuksensa, lääkäri yleisen, ammatillisen tietämyksensä. Molempia voidaan pitää välttämättöminä toimivan hoitosuhteen toteutumiseksi. Myös koettu on todellista. Ehkäpä maallikon yksilöllinen ja ammattilaisen yleinen terveystieto voisi johtaa ideaalitilanteessa yksilölliseen hoito-ohjelmaan ja siten parempiin hoitotuloksiin.

Lopuksi dosentti Rahkonen palasi esityksensä otsikkoon ”Kuka on terve?” vastaten: ”En tiedä”. Terveys vallitsee kun ihminen ei voi huonosti, kun hänellä ei ole paha olla. Terveyden edistämisellä on huomattava huonoa vointia ehkäisevä vaikutus.

Terveydestä puhuessamme ei tulisi välttää negatiivista terveyspuhetta, jonka mukaan terveys on kuitenkin paljolti sairauksien ja kärsimysten puuttumista.
Terveyden määrittelee kukin toimija ajallaan, potilas miettiessään mennäkö lääkäriin, lääkäri vastaanotolla. Koetun ja havaitun terveyden problematiikkaan dosentti Rahkonen otti selkeän yksilön kokemusta arvostavan kannan: koettu on todellista.

Voiko filosofi(a) parantaa sairauksia?

Professori Veikko Launis tilaisuuden toisena alustajana toi terveyden problematiikkaan filosofisen näkökulman. Hän aloitti esityksensä lainauksella: ”Filosofia ei voi parantaa sairauksia, mutta se voi syventää ja laajentaa terveyden käsitteitä koskevaa ymmärrystämme”, (Lawrie Reznek).

Ei ole olemassa yhtä sairaus-keskustelua, vaan useita keskusteluja, jotka eroavat toisistaan niin sisällöltään kuin tavoitteiltaankin.

Medikalisaatio

Tästä terveyttä/sairautta koskevasta filosofisesta keskustelusta professori Launis otti ensimmäiseksi esille medikalisaation käsitteen ja problematiikan. Medikalisaatiollahan tarkoitetaan yhä enenevää inhimillisten ja sosiaalisten ongelmien lääketieteellistämistä. Medikalisaation taustalta löytyy lääketieteen perustehtävän väärinymmärrys: Lääketieteen ns. ”mahtitieteenä” odotetaan ratkaisevan myös niitä ihmiselämän ongelmia, jotka eivät varsinaisesti ole lääketieteellisiä, esim. elämäntavoista johtuvat ongelmat. Tässä yhteydessä professori Launis otti esille myös aiemmin mainitun WHO:n terveysmääritelmän, joka on liian laaja-alainen reaalimaailmaan, jolloin sen mukaisesti useimmat meistä voidaan määritellä jollakin tavoin sairaiksi.

Lisäksi medikalisaatio-ilmiöön on nähtävissä sosiaalinen ja moraalinen tilaus: esimerkiksi pahuus, väkivalta, erilaisuus tai poikkeavuus huolestuttavat meitä vähemmän, kun kutsumme niitä sairauksiksi.

Ikääntyminen

Toisena teemana professori Launis nosti esille kysymyksen, onko ikääntyminen sairaus. Suurten ikäluokkien vanheneminen ja odotetun eliniän kohoaminen tuovat uusia haasteita terveydenhuollolle. Ihminen ei enää kuole niin usein fataaleihin sairauksiin, mutta eliniän noustessa biologinen rappeutuminen on kuitenkin väistämätöntä. Mutta onko ikääntyminen kuitenkaan sairaus sinänsä?
Vanheneminen on niin biologis-lääketieteellistä, kronologista kuin psykososiaalistakin, korosti professori Launis.

Geneettinen sairaus

Kolmantena esimerkkinä terveyden filosofisesta tarkastelusta FT Launis otti esille geneettisen sairauden/terveyden. Geneettinen terveys on filosofisesti epämielekäs: Geenikartoituksen yhä kehittyessä meistä kukaan ei liene geneettisesti sairauksien suhteen ”puhdas” tai ”riskitön”. Koska geneettinen terveys on filosofisesti epämielekäs käsite, onko geneettisen sairaudenkaan käsite mielekäs? Geneettisistä sairauksista puhuminen on FT Launiksen mukaan ongelmatonta vain joidenkin harvinaisten, yhden geenin aiheuttamien sairauksien kohdalla (esim. Huntingtonin tauti).

Sairaudelle altistavien geenien korostaminen voi ruokkia medikalisaatiota, aiheuttaa tarpeetonta huolta, kuormittaa terveydenhuoltoa ja jopa lisätä geneettistä syrjintää yhteiskunnassa (esim. vakuutustoiminta tai selektiivinen abortti). Geneettisten sairauksien korostaminen voi ruokkia ns. genetisaatiota (vrt. medikalissatio) ja johtaa myös ei-toivottuun terveyskäyttäytymiseen: ”Voin elää epäterveesti, koska minulla on hyvät geenit.” ”Minun ei kannata muuttaa elämäntapojani, koska sairauteni on perinnöllistä.”

Kaksi sairauden tulkintaa

Professori Launis päätti esityksensä esittämällä kaksi tulkintaa sairaudesta: naturalistinen tulkinta ja normatiivinen tulkinta. Naturalistisen tulkinnan mukaan sairauden käsite on arvovapaa. Sairaudet voidaan tunnistaa puhtaasti biologisin ja fysiologisin kriteerein. Sairauksien katsotaan olevan toimintahäiriöitä. Tämä tulkinta selittää hyvin tavanomaiset sairaudet sekä sairauden ja oireilun eron, mutta ongelmalliseksi sen tekee kysymys, onko toimintahäiriö sairauden välttämätön ja riittävä ehto.

Normatiivisen tulkinnan mukaan sairauden käsite on arvosidonnainen, arvomme tuottavat sairauden, sairaus on ”epänormaali tila, joka edellyttää lääketieteellistä väliintuloa ja joka haittaa lajin tavanomaista edustajaa tavanomaisissa olosuhteissa.”

Koska intressit ja haitan kokemus vaihtelee kulttuureittain, myös sairaudet voivat vaihdella kulttuureittain. Mutta onko tämä hyväksyttävä johtopäätös?, kysyi professori Launis. Eikö esim. syöpäpotilas olekaan objektiivisesti sairas?
Sairauden määritelmään liittyy siis omat ongelmansa. Määritelmän tulisi kattaa tietyt ilmiöt ja sulkea pois toiset, joita arkitietomme perusteella emme kutsuisi sairauksiksi.

Lääkärin kommentteja, arkkiatri Risto Pelkonen

Näitä sosiologis-filosofisia alustuksia lääkärin näkökulmasta kommentoimaan tilaisuuden järjestänyt Lux Humana –työryhmä oli saanut houkutelluksi itse lääkärikunnan ”korkeimman”, arkkiatri Risto Pelkosen. Arkkiatri Pelkonen aloitti kommenttipuheenvuoronsa toteamalla: ”Hämmentävää. Lääkärin työn kannalta.”

Arkkiatri aloitti esityksensä ajankohtaisesti vastikään Helsingissä konsertoineen baritoni Thomas Quasthoffin kuvalla. Vaikka Quasthoff onkin syntynyt talidomidi-lapseksi, ei kukaan uskaltane kyseenalaistaa hänen terveyttään tai saavutuksia laulumusiikin saralla.

Seuraavaksi arkkiatri Pelkonen toi oman, uuden lainauksen terveyden/sairauden määrittelyyn: ”Ei ole olemassa sairautta, jota joko on tai ei ole, poikkeuksena ehkä äkkikuolema ja vesikauhu” (Geoffrey Rose). Kyse on siis jatkumosta, harvoin liikumme sen ääripäissä.

Hiukan uudella tavalla arkkiatri Pelkonen toi esille myös kaksi sairauskäsitystä, biolääketieteellisen ja antropologisen.Ensimmäisen mukaan sairauksien syynä on tauti, joka on määritelty tautiluokituksessa. Jälkimmäisen mukaan ihminen voi olla sairas, vaikka hänellä ei olisikaan tautia – ja kenties myös päinvastoin. Käytännön hoitotapahtumassa kuitenkin kohtaa aina kaksi todellisuutta: potilaan subjektiivinen elämismaailma ja lääkärin objektiivinen tieteenkäsitys.

Päivi Åstedt-Kurki on väitöskirjassaan todennut sairauden, johon potilas on sopeutunut, olevan osa elämää, eikä tämä sinänsä saanut heitä pitämään itseään sairaana, jos vointi oli hyvä. Onkin siis eri asia tuntea itsensä sairaaksi kuin että on sairas.

Lisäksi arkkiatri Pelkonen totesi että terveys merkitsee eri ihmisille eri asioita, samoin kuin sairauskin. Tärkeää olisikin nähdä sairaudessa paitsi menetetty osa terveydestä myös se mikä terveydestä vielä on jäljellä.

Kommenttiesityksensä arkkiatri Pelkonen päätti lainaamalla kahta filosofia. Lennart Nordenfeltin mukaan terveys käsittää ne edellytykset, jotka ovat välttämättömiä pitkän aikavälin onnellisuudelle, siis primäärien tarpeiden saavuttamista. Nietzsche puolestaan korostaa omissa terveyttä koskevissa kirjoituksissaan luopumista normaaliterveyden käsitteestä. Tärkeintä on yksilön omat päämäärät, voimat ja unelmat.

Tilaisuus päättyi varsin vilkkaaseen keskusteluun, joka toi uusiakin näkökulmia terveyden ja sairauden tematiikkaan. Poistuimme tilaisuudesta jossemme terveempinä niin emme ainakaan tuskaisempina: ei tieto välttämättä tuskaa lisää!

Lux Humanan kotisivut: http://www.terkko.helsinki.fi/lux/

Teksti:
Lassi Pohjanpää
Kirjastosihteeri
Terveystieteiden keskuskirjasto, Terkko

(Artikkeli on julkaistu myös Verkkari-lehden numerossa 07/08)

Taudit taiteissa & taide taudeissa (12.5.2008)

Terveystieteiden keskuskirjaston Lux Humana –työryhmä järjesti 12.5.2008 Meilahden Biomedicumissa luentotilaisuuden otsikolla ”Taudit taiteessa ja taide taudeissa”. Paikalla oli noin 80 asiasta kiinnostunutta kuulijaa: lähinnä lääketieteen opiskelijoita ja ammattilaisia. Tilaisuus koostui kahdesta luennosta.

Miten historialliset kuvat on tulkittava

Ensimmäisen luennon piti lääketieteen ja kirurgian tohtori Heikki S. Vuorinen Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitokselta. Hän toimii myös lääketieteen historian dosenttina Helsingin ja Tampereen yliopistoissa. Luentonsa aiheena hänellä oli, miten historialliset kuvat sairauksista tulisi tulkita.

Lääketieteen ammattilaisia houkuttaa käyttää erilaisia kuvallisia esityksiä (kuvataideteoksia) tunnistettaessa tautien esiintyvyyttä niissä kulttuureissa, joista kirjalliset lähteet joko täysin puuttuvat tai ovat vajavaisia. Dosentti Vuorinen otti esityksessään esimerkkejä eri aikakausilta ja kulttuureista: muinainen Egypti, antiikin Kreikka ja Rooma, keskiaika ja uuden ajan alku Euroopassa sekä esi-kolumbiaaniset intiaanikulttuurit.

Taideteosten tulkinnassa on kuitenkin otettava huomioon kulttuurinen rajoittuneisuus, muistutti dosentti Vuorinen. On tunnistettava ne tekijät, jotka ovat vaikuttaneet teoksen syntyyn omana aikanaan, sekä tekijät jotka vaikuttavat meihin tarkastellessamme teoksia omana aikanamme. On otettava huomioon aikakauden tyyli, kulttuuri, ideologia ja politiikka.

Dosentti Vuorisen esitys rakentui lukuisista kuvallisista esimerkeistä eri aikakausilta ja kulttuureista. Muinaisen Egyptin ajalta näimme kuvan faarao Akhenatenista, jonka mahdollisesta sairaudesta myös Mika Waltarilla on oma tulkintansa teoksessaan Sinuhe egyptiläinen. Kuvassa kiinnittyy huomio faaraon feminiinisiin piirteisiin, joita voisi pitää merkkinä tietystä oireyhtymästä. Toisaalta piirteet voidaan tulkita myös aikansa ideologia taustanaan: Faarao halusi olla alamaisilleen sekä isä että äiti.

Muina kuvanäytteinä dosentti Vuorinen esitti mm. mahdollisesti rustonkasvuhäiriöstä kärsivän lyhytkasvuisen miehen, mahdollisesti polion seurauksena kampurajalkaisen portinvartijan sekä selkärankatuberkuloosia esittävän keramiikkafiguurin. Viime mainitusta voidaan todeta, että arkeologiset löydöt vahvistavat, että muinaisessa Egyptissä esiintyi runsaasti tuberkuloosia.

Antiikin Kreikan ja Rooman aikaan tultaessa kirjalliset jäänteet lisääntyvät, jolloin kuvallisten lähteiden käytön tarve tautien historiaa tutkittaessa vähenee. Toki tautien kuvauksia tuoltakin ajalta on, kuvia mm. suonikohjuista ja kyttyräselistä.

Keskiajan Euroopan taudeista merkittävin oli musta surma ja sitä seuraavat ruttoepidemiat, jotka herättivät ihmisissä kauhua. Uskonnon rooli korostui; ruttoa vastaan haettiin apua myös suojelupyhimyksiltä. Mm. Pyhää Sebastianusta ja Pyhää Rocchusta kuvattiin paljon tuon ajan taiteessa. Pyhä Sebastianus esiintyy ruttonuolten lävistämänä, Pyhällä Rocchuksella puolestaan on ruttopaise.

Toinen keskiajan Euroopan pelätty tauti oli lepra. Esimerkkinä lepraa sairastavasta henkilöstä dosentti Vuorinen esitti kuvan, josta voidaan päätellä henkilön sairastavan lepraa sillä perusteella, että kuvassa esiintyy muita leprasairauden tunnusmerkkejä: leprasairaiden säännelty pukeutuminen ja kello jota lepraa sairastavien tuli kilkuttaa muita varoittaakseen. Renessanssin jälkeen lepraa sairastavien ihomuutoksia alettiin esittää naturalistisemmin: täplät kasvoissa, ääreisjänteiden puuttuminen.

Kolmas keskiajan ja uuden ajan alun huomattava tauti on kuppa. Tästä dosentti Vuorinen esitti mm. puupiirroksen, jossa kuvataan, miten kuppaa tuohon aikaan hoidettiin. Mielenkiintoista nykykatsojalle on se, että tuon ajan akateemisen lääkärin tunnisti siitä, että hänet kuvattiin aina virtsapullo kädessä.

Esi-kolumbiaanisista intiaanikulttuureista dosentti Vuorinen käsitteli kahta: Moche-kulttuurin ja ns. kuiluhauta-kulttuurin realistisilta vaikuttavia keramiikkalöytöjä. Näissä keramiikkaesineissä on piirteitä, joita voitaisiin tulkita kuppa-sairauden kuvauksiksi, mutta yhtä hyvin ne voidaan liittää hedelmällisyysmagiaan. Keramiikkahahmot on yleensä löydetty hautalöytöjen yhteydessä, eikä veistoksissa esiintyviä esim. luustoepämuodostumia löydy haudan vainajalta. Kovin rohkeiden (vaikkakin houkuttelevien) tulkintojen kanssa kannatta olla siis varovainen.

Loppupäätelmänään dosentti Vuorinen esitti: ”Taiteilija ei muinaisessa Egyptissä, Amerikan korkeakulttuureissa tai keskiajan Euroopassa pyrkinyt ensisijaisesti kuvaamaan sairautta totuudenmukaisesti. Hänellä oli töissään tärkeämpiä sosiaalisia tai ideologisia ja poliittisia tavoitteita”.

Luennon jälkeen virisi aiheesta vielä vilkas keskustelu, jossa mm. eräs kasvuhäiriöihin erikoistunut erikoislääkäri pystyi osoittamaan vääräksi tulkinnan muinaisen Egyptin kuvaesimerkissä esiintyvästä taudista. Opimme siis kaikki esityksestä paljon, niin me maallikot kuin lääketieteen ammattilaisetkin.

Taideterapian mahdollisuudet

Tilaisuuden toinen luennoitsija oli lääketieteen tohtori, psykiatri ja kuvataideterapeutti Katinka Tuisku, jonka esityksen aiheena oli taideterapian mahdollisuudet.

Taiteella ja ihmisen hyvinvoinnilla on voitu osoittaa olevan kiistaton yhteys. Taidetoiminnalla on suotuisia psyykkisiä ja fysiologisia vaikutuksia terveydentilaan ja hyvinvointiin. Jo psykoanalyysin toinen uranuurtaja C. G. Jung luokitteli luovuuden yhdeksi ihmisen perusvieteistä, Katinka Tuisku muistutti.

Ihminen rakentaa henkistä maailmaa symbolein, taiteen voidaan sanoa olevan kollektiivisen tiedostamattoman symbolinen ilmaus, tie tiedostamattomaan. Kuten taiteilija Rafael Wardi, joka on myös taideterapian uranuurtajia Suomessa, on todennut: ”Maalaus alkaa siitä, mihin puhe päättyy.”

Suomen taideterapiayhdistyksen määritelmän mukaan taideterapia on ”psykoterapeuttinen hoitomuoto, jossa vuorovaikutus tapahtuu sekä kuvallisen että sanallisen ilmaisun kautta.” Maailmalla taideterapia vakiintui hoitomuotona 1940-luvulla aluksi Yhdysvalloissa, Suomessa säännöllinen taideterapiatoiminta alkoi mielisairaaloissa 1960-luvulla.

Taideterapiassa kuten psykoterapiassa yleensäkin on eri opillisia suuntauksia: psykodynaamiset, kognitiiviset ja behavioraaliset, hahmoterapia jne. Taideterapiaa voi harjoittaa niin yksilö-, perhe- kuin ryhmäterapianakin. Se sopii kaikenikäisille, myös lapsille, nuorille ja vanhuksille. Sitä voidaan käyttää erilaisten psyykkisten häiriöiden ja kriisien hoitoon, kuntoutukseen ja ennaltaehkäisyyn: mm. depression, päihdeongelmien, skitsofrenian ja syömishäiriöiden hoitoon sekä vanhusten laitoshoidossa.

Katinka Tuisku korosti, että taideterapia ei edellytä potilaalta taiteellista lahjakkuutta. Eri välinein (maalivärit, liidut, hiili, savi) toteutettujen töiden pohjalta keskustellaan terapiatunnilla. Kyseessä on kolmiosuhde potilaan, kuvan ja terapeutin välillä.

Kuvailmaisu tulisi nähdä voimavaralähteenä, jolloin oman luovuuden käyttöönotto voi siirtyä myös muille elämänalueille. Itseilmaisun taidot kohenevat, konkreettisen teoksen luominen tuo tyydytystä ja pystyvyyden tunnetta.

Katinka Tuisku rytmitti luentoaan taideterapiassa syntyneiden runsaiden kuvaesimerkkien avulla. Potilaan toipuminen ja muutos konkretisoituu kuvasarjoissa. Näimme esimerkkejä, miten potilaat olivat kuvanneet mm. kipua, rikkonaisuutta, riittämättömyyden tunnetta, masennusta. Syömishäiriöstä kärsivä potilas oli kuvannut itsensä ja piirteensä täysin vääristyneinä. Väkivallan uhriksi joutunut henkilö yritti purkaa traumaansa siitä, että hänen kimppuunsa hyökänneellä henkilöllä oli kauniit siniset silmät.

Kuvalla on merkitystä myös mielen näyttämönä, Katinka Tuisku totesi. ”Kuva luo välimatkaa epätoivotun yllykkeen ja itse konkreettisen teon välille. Kuvassa kaikki on mahdollista. Kuvassa voi tarkastella omia pelkojaan ja fantasioitaan kuin näyttämöllä. Kuvaan voi maalata korjaavan kokemuksen. Oman tarinansa voi kuvittaa uudella tavalla.”

Taideterapian tulevaisuuden haasteista Katinka Tuisku mainitsi mm. taideterapian vakiinnuttamisen näyttöön perustuvien hoitomuotojen joukkoon sekä taideterapeuttien ammattikunnan jäsentymisen ja integraation. Suomessa taideterapeutteja on noin 200, mutta kenttä on vielä kovin hajanainen.

Katinka Tuisku päätti esityksensä tiivistetysti: ”Taide taiteena ja taide terapiassa auttaa käsittelemään ja kohtaamaan ihmiselämään liittyviä kokemuksia.”

Myös tämän luennon jälkeen virisi vilkas keskustelu. Taideterapia ei ehkä vielä Suomessa ole niin laajassa käytössä kuin olisi mahdollista, mutta selvästi asia kiinnostaa niin lääketieteen ammattilaisia kuin tavallista yleisöäkin.

Teksti:
Lauri Pohjanpää
Kirjastosihteeri
Terveystieteiden keskuskirjasto

(Artikkeli on julkaistu myös Verkkari-lehden numerossa 05/08)

Kirjalahjoitus Terkon Lux Humana -kirjakokoelmaan (26.3.2008)

Matti Luoman perikunta lahjoitti Terveystieteiden keskuskirjaston humanistiseen erilliskokoelmaan, Lux Humana -kokoelmaan valikoiman lähinnä filosofian klassikkoteoksia.

Matti Luoma oli tamperelainen filosofi,joka toimi leipätyökseen psykologina ja psykoterapeuttina Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä. Hän oli aktiivinen ja värikäs yhteiskunnallinen vaikuttaja ja osallistui laaja-alaisesti moniin keskusteluihin jo 1950-luvulta alkaen.

Filosofian dosenttina Luoma piti vuosikymmenet luentoja Tampereen yliopistossa. Luennot käsittelivät filosofiaa hyvin laajalta alueelta, ja nimitys kulttuurifilosofia kuvaa ehkä parhaiten hänen kiinnostuksensa kohteita. Toinen Luoman pitkäaikainen kiinnostuksen kohde oli uskonnonfilosofia. Parin viime vuosikymmenen aikana hän harrasti erityisesti Intian filosofiaa.

Psykoterapeutin työ heijastui monin tavoin myös Luoman kirjalliseen tuotantoon. Hän tutki 1960-luvulla psykoterapian tuloksellisuutta ja ryhmätyön ideologiaa sekä kirjoitti esimerkiksi kirjan Freud ja Jung (Tampereen yliopisto 1980).

Kiinnostus uskontoihin alkoi kristinuskon ja kirkon kritiikkinä, tutkijana Luoma julkaisi vuonna 1967 teoksen Kristinuskon moraalikritiikki Edvard Westermarckin elämässä ja ajattelussa. Myöhemmin hän näki uskonnolle ominaisia piirteitä myös länsimaisen tieteen perustana olevassa rationalismissa. Kirjassaan Länsimaiden kaksi uskontoa, kristinusko ja rationalismi (WSOY 1991) Luoma esitti, että eurooppalainen sielu on pari tuhatta vuotta kamppaillut näiden kahden perinteen kanssa.

Viimeiseksi jääneessä teoksessaan Etsijän tie (TAJU 2000) Matti Luoma kuvasi hyvin henkilökohtaisesti ja avoimesti oman ajattelunsa kehitystä nuoruuden luterilaisesta kristitystä ensin kirkon äänekkääksi kriitikoksi ja myöhemmin Intian henkisen kulttuurin tutkijaksi ja tuntijaksi.

Matti Luomalle ominaista oli, että hän jo eläessään lahjoitti kirjojaan ystävilleen. Suuren osan luennoistaan hän piti ilman palkkiota – rakkaudesta filosofiaan.

Kun Matti Luoman lahjoittamat kirjat oli saatu luetteloitua kirjaston tietokantaan, pidimme 26.3.2008 Terkossa pienimuotoisen kiitostilaisuuden, johon osallistui myös Matti Luoman tytär apulaisylilääkäri Katariina Luoma.
Tilaisuutta varten kokosimme lahjoitetuista kirjoista pienimuotoisen kirjanäyttelyn.

Teksti:
Lassi Pohjanpää
kirjastosihteeri
Terkko
ja
Pekka Louhiala
dosentti
yliopistonlehtori
Kansanterveystieteen laitos
Helsingin Yliopisto

(Julkaistu myös Verkkari-lehden numerossa 03/08)