17. luukku – Lux Humanan joulukalenteri

 

 

 

 

 

 

Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja. Siltala, 2017.

”Siihen aikaan, kun isä lampun osti”, kirjoitti Juhani Aho. Harry Salmenniemen novellissa lamppu toimii uraanilla. Muitakin vanhoja suomalaisia novelleja sekä tieteellisiä artikkeleita runoilija Salmenniemi on muunnellut omanlaisikseen.  Kokoelman novelleissa on aina jotakin sanojen takaista outoutta. Jopa salaatista kirjoittaessaan Salmenniemi saa tekstiinsä nimeämätöntä kauhua.

 

 

 

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa. Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

13. luukku – Lux Humanan joulukalenteri

 

 

 

 

 

 

Johanna Holmström: Sielujen saari. Otava, 2017

Kenen tehtävä on sopeutua, yksilön vai yhteiskunnan? Johanna Holmströmin Sielujen saari on moniulotteinen ja väkevä kuvaus kohtaloista, jotka punoutuvat yhteen historiallisella Seilin saarella.

Teos piirtää aikansa kuvaa niin lääketieteellisten, sosiologisten kuin poliittistenkin kysymysten kautta. Harmaan sävyt kirjovat kerronnan ja laajentavat perspektiiviä: lapsenmurhaaja vai loppuun asti yrittänyt äiti? Nymfomaani vai naiivi, ihastunut teini? Vallankäyttäjä vai itsekin olosuhteiden uhri? Ja itse saari, vankila vai turvapaikka maailmalta? Vahva, virtaava kieli vie mukanaan kipeän toiveikkuuden, elämälle alistumisen ja myös onnellisten loppujen matkalle.

Boken finns även på svenska med titel Själarnas ö.

 

 

 

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa. Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

21. luukku – Lux Humanan joulukalenteri

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jyrki Kiiskinen: Äänen murros

Viimeisimmässä runokokoelmassaan Äänen murros (2015) Jyrki Kiiskinen on ”hajottanut kielen osiin ja koonnut sen uudelleen”. Kirjan kolme ensimmäistä osaa eli ”ääntä” rakentuvat sanojen toistolle ja uudelleen järjestelylle, mikä lopulta tuottaa kammottavan vaikutelman, ja kaikki merkitykset jauhautuvat tyhjiksi:  ”kaikki toimii – se tässä on kauheaa”.  Neljäs ”ääni” rakentuu yllättäen sonetin mittaan ja suo lukijalle jonkinlaisen rauhan, kenties pelastuksenkin.

 

 

 

 

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

20. luukku – Lux Humanan joulukalenteri

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kimmo Räisänen (2017): Hetkeen ei ollut mitään

Valokuvaaja Kimmo Räisänen on kuvannut lapsuudenperhettään siitä lähtien, kun hän hankki ensimmäisen kameransa. Hän on valokuvannut myös vanhempiensa ja siskonsa kuoleman. Nyt Räisänen on koostanut yli 30 vuoden aikana otetuista valokuvista kirjan.

Juha Hurme (vuoden 2017 Finlandia-palkinnon voittaja) tiivistää kirjaan liittyvässä esseessään olennaisen: Valokuvaaminen on kuolemanpelkomme yksi ilmentymä – oman kuolemamme, omaistemme kuoleman. Voimaton yritys pysäyttää ajan vyöry.

 

 

 

 

 

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

19. luukku – Lux Humanan joulukalenteri

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaj Korkea-aho: Gräset är mörkare på andra sidan / Tummempaa tuolla puolen (suom. Laura Beck)

Korkea-ahos roman berättar om nutida händelser i Österbotten, både mer och mindre dramatiska sådana, men också om gamla legender, parförhållanden, släktskap, akademiska studier och makt.

 

 

 

 

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

18. luukku – Lux Humanan joulukalenteri

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman

Elina Hirvosen esikoisteos Että hän muistaisi saman käsittelee sukupolvista rikkinäisyyttä, anteeksiantamisen vaikeutta – ja sen mahdollisuutta – tarkkanäköisesti ja totisesti, kuitenkin jopa valoisasti. Kuudelle kielelle käännetty yhden päivän romaani on herkkyydessään väkevä, tuoreudessaan valmis ja painokas; teos valittiinkin ilmestyttyään vuoden 2005 Finlandia-palkintoehdokkaaksi.

The New York Times toteaa kirja-arvostelussaan romaanista:
“All that most people can hope to make sense of, wherever and whenever they live, Hirvonen suggests, is their understanding of themselves and of their own capabilities. Such insights are hard to come by when you’re alone.”

 

 

 

 

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Lue Pertti Saloheimon Lux Humanan proosakilpailussa palkittu novelli

PerttiSaloheimo

Pertti Saloheimo

 

Epätoivon loppu

 

Lumi on sulamassa. Kadut ovat kuivat ja kaikki talven hiekoitushiekka ja nastarenkaiden asfaltista rouhima pöly on tuulen nostamana valloillaan ilmassa.

Matkalaukku ei ole mikään muovikuorinen kova samsonite saati nykyaikainen kevyt polykarbonaattilaukku. Se on tehty sinisestä muovikankaasta, kulmat ruskealla keinonahkalla vahvistettu.

Ei mieskään nuori ole. Kokoparta on enimmäkseen harmaa, muutama musta juova on jäljellä. Hän on kuitenkin säästynyt kaljuuntumiselta. Hiukset ovat melkein valkoiset, ja pitkät. Mies on sitonut niskaansa poninhännän kuin merirosvolla.

Pöly kirvelee miehen silmissä, joita hän ei voi hieroa, koska toinenkin käsi on varattu. Vasemmassa kädessään mies kantaa pienempää mutta kokoaan raskaampaa taakkaa. Kovamuovinen kotelo on vihreä, tai värisilmästään tarkka voisi sanoa sitä turkoosiksi. Kantokahva on musta.

– Mitä setä kantaa? huikkaa ilkkuva tytönääni. Mies katsoo ylös. Vastaan tulevan tytön tukka on värjätty mustaksi. Trikoopuseron kaula-aukko on kylmään kevätaamuun ja tytön ikään aivan liian avoin. Lyhyt jakku on niin pieni, että se tuskin mahtuisikaan kiinni. Tiukat housut loppuvat puolisääreen. Tytön kaverilla on samanlainen varustus paitsi hiuksissa violettia.

Teinitytöt astelevat kikattaen ohi, ennen kuin mies ehtii vastata. Menneisyyttä, hän olisi sanonut. Ikävää menneisyyttä, yksinäisiä vuosia, kaikkea tuskaa sen jälkeen – ja jo ennen sitä – kun vaimo lähti. Yksinäisiä einesmaksalaatikoita, joita hän ei ollut jaksanut edes lämmittää. Sairaalassa olon kalseutta sen jälkeen, kun hän oli yrittänyt juoda itsensä hengiltä. Ykkösolutta, johon hän oli vaihtanut, koska lääkärit olivat käskeneet lopettaa juopottelun, muuten hän kuolisi.

Ei hän sairaalasta päästyään ollut enää kuolla halunnut vaikka ei oikein elääkään. Mutta sitten hän oli Pelastusarmeijan kirpputorilta vaatteita etsiessään löytänyt uteliaisuutta herättävän vihreän muovikotelon, jonka sisällä oli istunut kuin perhonen kotelostaan kuoriutumista ja lentoon lähtöä odottaen hyväkuntoinen kirjoituskone. Mies oli jättänyt jo valitsemansa talvikengät ostamatta ja käyttänyt niitä varten varaamansa rahat kirjoituskoneeseen.

Aluksi mies oli kirjoittanut elämästään, joka oli luvannut enemmän kuin antoi, ja vaimostaan, jota hän oli kohdellut samoin. Hän oli kirjoittanut viinasta ja kaikista paikoista, joissa oli sitä liikaa juonut. Hän oli kirjoittanut työstään, jonka oli siksi menettänyt. Hän oli kirjoittanut sairaalasta, masennuslääkkeistä ja rankemmista lääkkeistä, jotka poistivat tuskan mutta eivät

antaneet mitään tilalle sen jättämään tyhjyyteen. Maksalaatikosta. Viimeisen myyntipäivän ohittaneesta maidosta. Pilsneristä. Keski-ikäisistä älykkään boheemina itseään pitävistä miehistä (kuin hän itse kaksikymmentä vuotta aikaisemmin), jotka vaihtoivat kauempana olevaan pöytään silloin harvoin, kun hänellä oli varaa ja rohkeutta mennä kirjakaupan kahvilaan.

Kaikkea tätä mies nyt kantaa sydämessään, mielessään, matkalaukussaan. Enää hän ei jatkaisi. Vuosien ajan hän oli täyttänyt kirjoittamisella elämänsä päivät ja päiviensä tunnit, mutta hänen mielensä tyhjyyttä se ei ollut täyttänyt.

Mies oli odottanut ja toivonut, että jonakin päivänä hän pääsisi perille ja lauseen perään pisteen lyötyään tuntisi, että on valmis – mutta ainoa, mitä hän oli saanut täytettyä oli matkalaukku, johon hän oli tiheään lyödyt konekirjoitusliuskansa kerännyt. Nyt riittää, se kaikki.

Katu päättyy rantaan. Mies pysähtyy, tasaa hengitystään ja jatkaa joen ylittävälle kävelysillalle. Virta on sillä kohtaa voimakas ja sillan kannatinpylväiden ympärillä pyörteinen. Marraskuussa tästä naarattiin yliopistossa vasta aloittanutta tyttöä, eikä se ollut ensimmäinen sellainen syksy.

Keskellä siltaa mies avaa matkalaukun vetoketjun: ensin nämä. Matkalaukussa on paksuja pakettinarulla sidottuja paperinippuja. Karhea naru raapii miehen sormia, kun hän nostaa nippuja narusta yksi kerrallaan ja paiskoo jokeen. Raskaat niput lässähtävät joen pintaan, kelluvat kunnes vettyvät ja jäävät virran vietäväksi puoliksi upoksissa. Yksi, kaksi, kolme… kunnes kädessä on viimeinen nippu. Sen mies heittää korkealla kaarella kaiteen yli mahdollisimman kauas – mutta kesken ilmalennon nippu hajoaa. Paperit leijuvat virtaavan joen pintaan kuin valtavat takatalven lumihiutaleet, paitsi yksi.

Tuuli kieputtaa yhtä paperia, heittää sen korkealle, kantaa vastarantaa kohti. Miehen silmänurkkaan osuu jostakin kirkas välähdys. Vastarannan pyörätiellä poika hidastaa uuden, kirkkaansinisen pyöränsä vauhtia ja nappaa kohti leijuvan paperin lennosta. Sitten pysähtyy ja lukee.

Mies nostaa vielä kirjoituskoneen kaiteelle mutta muuttaa sitten mielensä. Kirjoituskonettaan kantaen hän lähtee takaisin. Hän palaa kotiinsa mutta ei enää tyhjään elämään. Hänellä on lukija.

 

lUX21

KIRJOITUSKILPAILU LÄÄKETIETEILIJÖILLE MEILAHDEN KAMPUKSELLA – SKRIVTÄVLING FÖR MEDICINARE PÅ CAMPUS MEJLANS

Kilpailuaika: 8.4.–16.9.2015

KIRJOITUSKILPAILU LÄÄKETIETEILIJÖILLE MEILAHDEN KAMPUKSELLA – SKRIVTÄVLING FÖR MEDICINARE PÅ CAMPUS MEJLANS

Haec habui, quae dixi

Tule käyttämään sanaa ja osallistu
LUX HUMANA -lyhytproosakilpailuun. Kilpailun teema on KOHTAAMINEN. Tyyli ja näkökulma ovat vapaat. Aiheen toivotaan liittyvän – väljästi tulkittuna – lääketieteeseen, lääkäriyteen, ihmisyyteen tai niiden opiskeluun.

Kilpailun suomenkielisten tekstien osalta tuomarina toimii kirjailija, psykiatri Joel Haahtela. Kolme kirjoittajaa palkitaan, ja kaikki saavat halutessaan tekstinsä julki LUX HUMANAN sivuilla.

Kilpailuaika: 8.4.–16.9.2015
Kilpailuun osallistutaan yhdellä tai useammalla tekstillä (riviväli 1,5, fonttikoko 11–12); jokaiselta kilpailijalta yhteensä enintään 20 liuskaa.

Tekstit palautetaan Terkon lainaustiskillä olevaan LYHYTPROOSA/LUX -laatikkoon kirjekuoressa, jonka päälle on kirjoitettu kirjoittajan nimimerkki. Kuoreen laitetaan lisäksi erillisessä suljetussa kuoressa nimimerkin takana olevan kirjoittajan nimi, ammatti ja yhteystiedot. Kilpailun tulokset julkistetaan ja palkinnot jaetaan lokakuussa 2015.

≈≈≈≈≈≈≈

Ordbrukare! Delta i LUX HUMANA-kortprosatävlingen, där stil och perspektiv är valfria. Temat är MÖTE. Önskvärt är att texten på något vis har att göra med medicin, att vara läkare eller medicine studerande, att vara människa.

Författaren, poeten och kollegan Claes Andersson har lovat agera domare för de svenskspråkiga texternas del. Tre skribenter kommer att premieras och alla texter publiceras – om skribenterna så vill – på LUX HUMANAS webbsida.

Tävlingstiden är 8.4.– 16.9.2015. Varje deltagare får lämna in sammanlagt högst 20 ark (radavstånd 1,5, fontstorlek 11–12), som kan bestå av ett eller flera skilda kortprosabidrag.

Lämna in ditt bidrag på Terkko, i den KORTPROSA/LUX-märkta lådan på utlåningsdisken. Skriv din signatur på kuvertet och skriv ditt namn och dina kontaktuppgifter på en lapp i ett slutet kuvert inne i det större kuvertet. Tävlingsresultaten kungörs och priserna delas ut i oktober 2015.

Helsingissä/Helsingfors 8.4.2015 LUX HUMANA -työryhmä/arbetsgruppen

Mahd. tiedustelut: martina.torppa [at] helsinki.fi
Eventuella förfrågningar: lena.sjoberg [at] helsinki.fi

“The good physician treats the disease; the great physician treats the patient who has the disease.”
Sir William Osler

 

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Kaksi lyhytelokuvaa: Lux Humana -kesäkirjan tie

 

 

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.