5. luukku – Lux Humanan joulukalenteri

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Antti Nylén: Johdatus filmiaikaan – kirjoituksia valokuvaamisesta

Esseisti, suomentaja ja innokas amatöörivalokuvaaja Antti Nylén pohtii kirjassaan digitaalisen käänteen jälkeisen valokuvauksen identiteettiä. Paradoksaalisesti analoginen valokuvaus ei kuollutkaan käänteen myötä, vaan se syntyi uudelleen. Digitaalisen valokuvauksen ottaessa kannettavakseen kaikki raskaat työtehtävät saa ylösnoussut kemiallinen valokuvaus olla vapaasti oma itsensä.

Morrissey-fani ja vegaani Antti Nylén ei olisi nylen, ellei hän muistuttaisi lukijoita siitä, että filmi on sidekudosmössön (gelatiini) ja viattoman kauniin hopean epäpyhä liitto: ”Film is murder.”

 

 

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Lux Humanan vieraana Claes Andersson

Ma 27. maaliskuuta 2017 klo 17:00–18:30

Biomedicumin seminaarihuone 1-2

Kom och träffa författaren och kollegan Claes Andersson

Tervetuloa tapaamaan kirjailijaa ja kollegaa Claes Anderssonia!

Vi får samtala med Claes om hans nyaste bok Stilla dagar i Mejlans. Boken handlar om episoder i den åldrande psykiatern Ottos liv – en del fakta, det övriga kanske fantasi.

Keskustelemme Claesin kanssa hänen uusimmasta teoksestaan Hiljaiseloa Meilahdessa. Kirja käsittelee, osin omaelämäkerrallisestikin, vanhenevan psykiatri Oton elämää.

Tilaisuus on kaksikielinen.

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.
 

Lux Humanan joulukalenteri

joulukalenteri

Lux Humanan -työryhmän kirjasuosituksia joulun odotukseen…  Joka päivä uusi kirja esillä kirjaston 1. kerroksessa kahviautomaatin luona.

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista

 

Mieli ja romaani – Paul Auster mielen kuvaajana

auster

Lux Humanan syysvieras on KT Aino-Maija Lahtinen. Hän kertoo Paul Austerin romaaneista ihmismielen kuvaamisen ja ymmärtämisen näkökulmasta.

Lahtinen kutsuu meidät tutkimaan myös omaa ristiriitaista ja erilaisia merkityksiä täynnä olevaa mieltämme. Tilaisuudessa on mahdollisuus keskusteluun.

Aino-Maija Lahtisen teos Mieli ja romaani – Paul Auster mielen kuvaajana on ilmestynyt tänä vuonna Helsingin Psykoterapiayhdistys ry:n kirjasarjassa.

Aika: 18.10. klo 17-19
Paikka: Meilahden kampuskirjasto terkko, Auditorio (2. krs.)

Aino-Maija Lahtisen teoksesta Kymenlaakson kirjaston blogissa

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Kasvoton potilas – Kimmo Oksanen Lux Humanan vieraana

kimmoO

Aika: to 12.5. klo 17-18.30
Paikka: Biomedicum, Seminaarihuone 3

 
Kimmo Oksanen kertoo kokemuksistaan potilaana Helsingin alueen perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Oksanen on Helsingin Sanomien pitkäaikainen toimittaja, joka tunnetaan etenkin Bonnierin suuren journalistipalkinnon voittaneesta omakohtaisesta kirjastaan Kasvonsa menettänyt mies. Kirjassa hän kertoo sairastamastaan bakteeri- ja virusinfektiosta, joka oli viedä hänen henkensä, ja joka tuhosi hänen kasvonsa. Oksasta haastattelevat LL Sonja Sulkava ja erikoislääkäri Martina Torppa.

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Eija Kalson puhe Lux Humanan 10-vuotisjuhlassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kivun ja kärsimyksen hoito on lääkäriyden ydinaluetta.

Silti omakohtaisella kokemuksella on suuri merkitys sille miten lääkäri arvottaa näiden merkitystä työssään, opiskelussaan, resurssien jaossa.

Olen havainnut tämän niin opiskelijoissa kuin kollegoissanikin. Esimerkiksi viime kesänä eräs kandeista halusi tehdä syventävät opinnot palliatiivisesta sedaatiosta. Saimme myös Kipuklinikalle Syöpäjärjestöjen ja kahden proviisorin firman tuella suoran yhteyden eli syöpäkipulinjan potilaille ja heidän omaisilleen. Kummassakin tapauksessa oli omakohtaisella kokemuksella merkitystä.

 

Entä jos omaa kokemusta ei ole?

Silloin voi kirjallisuus auttaa.

Kirjoittaminen on tapa käydä läpi vaikeita kokemuksia. Monet potilaat kirjoittavat sairauksistaan, esimerkiksi rintasyövästä. Joskus asialla ovat ammattikirjailijat.

Ajattelin kertoa teille muutamasta kirjasta, jotka ovat antaneet minulle näkökulmaa kipuun potilaan, omaisen tai kollegan näkökulmasta ja jotka sopisivat lääkäriksi opiskelevien luettaviksi.

 

Äitini kuoli syöpään kesällä 1979. Olin kandina töissä sairaalassa, jossa hän kuoli. Ainoa kipulääke oli lihakseen pistettävä morfiini. Kivun hoito kotona oli mahdotonta, tai ainakin niin uskoin, kun ei ollut kipulääkkeitä. Lokakuussa 1979 luin Simone de Beauvoirin kirjan Une mort très douce, Hyvin lempeä kuolema, jossa hän kuvaa kuinka hän hoiti kuolevan äitinsä kotona, taistellen erilaisia tuulimyllyjä vastaan. Vielä tätä puhetta pitäessäni tunnen pahaa mieltä siitä, että en tehnyt samoin äitini kohdalla. Ehkä nämä tapahtumat kuitenkin vaikuttivat tuleviin valintoihini lääkärinä.

 

Merete Mazzarella har också skrivit en bok om sin mammas död ”Hem från festen”. Men jag tror att boken är mera om Merete Mazzarella än om hennes mor. Författaren är ångestfylld och det känner läsaren mycket starkt. Men jag tycker att det vore ytterst viktigt för medicinarna att läsa om hur de anhöriga lider, hur man kan hjälpa dem med information som de förstår.

 

Men det finns också en annan synpunkt i boken ”Hem från festen” som jag tänkte mycket på efteråt. Ett sätt att bearbeta sitt eget lidande var, antar jag, att författaren skrev mycket elakt om en kvinnlig kirurg som jag råkade känna bra. Hon beskrev henne i allra minsta detalj så att alla som hade träffat kirurgen visste att det var hon. Men även det här är viktigt att lära sig, som medicine kandidat. Patienterna och deras anhöriga kan bete på egendomliga sätt när de lider och är ångestfyllda.

 

Men den allra viktigaste är ju att förstå våra patienter. Claes Andersson kan kanske förklara varför dikterna kan vara mycket starkare än prosan i att beröra våra känslor, ge en stunds verklighet.

Gunnar Ekelöf dog i strupcancer vid 60 års ålder. I sin diktsamling ”Partitur” skriver han om smärta så här:

 

Detta skall du veta:

Värken vill ha sällskap

Smärtan vill inte vara ensam

Därför skall du inte gå till sängs

Därför skall du inte gå till rätta

om du ens kan det

Då blir den en tyrann över din ensamhet

 

Nej, du skall sitta uppe

Du skall vagga av och an

Du skall luta dig kors och tvärs

Du skall sällskapa med dig själv

Du skal skriva brev till någon

om någon finns, annars till ingen

som jag nu

Du skall flytta ting och föremål

från plats till plats

Du skall göra dig ärenden ut i köket

om du har något och kan gå

Du skall tänka tankar om du kan

 

eller tag ett handarbete, sticka en strumpa

med milslång fot. Du skall hålla sällskap

med din värk, du skall förströ den

ända till den gråa morgonen

 

Lopuksi haluaisin vielä kertoa äskettäin lukemastani kirjasta, jonka soisin kuuluvan paitsi neurokirurgien ja neurokirurgiksi aikovien myös lääketieteen opiskelijoiden kirjastoon.

 

Henry Marsh on kuuluisa vastikään eläkkeelle jäänyt lontoolainen neurokirurgi, joka on tullut tunnetuksi mm. operaatiomatkoistaan Ukrainaan. Kirjassaan ”Do no harm” hän pohtii lähinnä epäonnistumisiaan, mutta myös joitakin suuria kohokohtia, neurokirurgin urallaan. Hän aloittaa kirjan toteamalla, että vaikeinta on päättää mikä on loppujen lopuksi parasta potilaalle ja hänen omaisilleen: tulisiko minun leikata vai ei? Kirja herätti suurta hämmennystä Yhdysvalloissa, jossa on totuttu kirjoittamaan vain onnistumisista. Kirja perustuu 25 lukuun, joilla kaikilla on neurokirurginen diagnoosi otsikkona. Kirjasta selviää myös, että neurokirurgin omakohtaisilla kokemuksilla niin omista kuin poikansa vakavasta sairaudesta on ollut vaikutusta hänen ajattelumaailmalleen.

 

Näitä kirjoja suosittelen erityisesti niille, jotka ovat aina olleet terveitä ja menestyviä.

 

lUX21

Lux Humana –runokilpailun voittajat on julkistettu!

 

Lux Humana –runokilpailun voittajat on julkistettu!

 

 

Meilahden kampuskirjasto Terkon Lux Humana –työryhmä järjesti runokilpailun lääketieteilijöille 16.9.-15.11.2013.

Kilpailu oli avoin niin lääketieteen opiskelijoille kuin ammattilaisillekin.

 

Lux Humana –runokilpailuun osallistui yhteensä 23 eri nimimerkkiä.

Näistä opiskelijoita oli 11.

Naisia osallistujista oli 13, miehiä 10.

Kaksi henkilöä kirjoitti ruotsiksi, yksi englanniksi.

 

 

Runokilpailun tuomari, kirjailija Claes Andersson valitsi kolme palkittavaa runoa:

 

” Lukeminen oli antoisaa ja kymmenen parhaan runon valitseminen olikin suhteellisen helppoa.

Sen jälkeen oli vaikeampaa, valita niistä kolme.

Mutta valintoja on tehtävä.

Tässä mielestäni parhaat runot: ”

 

EijaKalso

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Apulaisdekaani Eija Kalso julkistaa kilpailun voittajat.

 

 

I palkinto:

 

Nimimerkille ’Kuha-I’ runosta ”Kun yö kääntyy”.

 

Tuomarin perustelut:

”  Lauseet ovat tarkkoja ja jännitteisiä, nivoutuvat toisiinsa niin että syntyy ajan ja paikan yhteys, ja samalla runo assosioi kirjallisuuteen, ehkä Tsehoviin tai Thomas Mannin Taikavuoreen.

Myös tapa lopettaa runo on onnistunut – aamu palauttaa kirkonkylän arjen.

Runossa on luonnollinen rytmi ja hengitys, ja se on tarkka ja myös kaunis. ”

 

Nimimerkki ’Kuha-I’ on:

 

erikoislääkäri Pertti Saloheimo.

 

PerttiSaloheimo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun yö kääntyy

 

linnut vielä vaiti

juna murskaa auton tasoristeyksessä

yöhoitaja nukahtaa käytävän keinonahkapenkille

lääkekuppi kilahtaa

keuhkosairaat yskivät

mutta kukaan ei syökse verta

kirjailijamestarin elämä sammuu saksalaisessa kylpylähotellissa

lääkärit pelaavat skruuvia

 

ja aamun lehti kertoo kirkonkylään avatusta valintamyymälästä

(Copyright:  – Pertti Saloheimo, 2013)

 

 

 

 

II palkinto:

 

Nimimerkille ’Mirjami’ runosta ”Sairaala”.

 

Tuomarin perustelut:

”  Asiallinen, hieman lakoninen, kielellisesti konkreettinen, suora ja mutkaton.

Lopun fantasia vapaudesta ja ilosta on hieno,

(vähän kuin potilaiden riemullinen laivaretki elokuvassa Yksi lensi yli käenpesän). ”

 

Nimimerkki ’Mirjami’ on:

 

lääkäri Anneli Vainio.

 

 

Sairaala

 

Tämä on siisti talo,

ruma mutta tarkoituksenmukainen.

Kaikki tapahtuu oikeilla paikoillaan,

syntymät niille osoitetuissa tiloissa.

Ainoastaan kuolemat

tapahtuvat siellä täällä, odottamatta

aiheuttaen hämmennystä.

 

Kunnes jäljet siistitään,

eritteet pyyhitään,

raadot

korjataan pois

ja ikävä välikohtaus unohtuu nopeasti.

 

Vain huonekasvit jaksavat vartioida

yötäpäivää.

Ne kirjoittavat lehtiin kaiken minkä näkevät.

 

Fiikukset ja limoviikunat värähtävät ,

eivät kerro.

Niitä koskee ehdoton vaitiolovelvollisuus.

Siksi ne jätetään paikoilleen, kuten

ikkunaverhotkin.

 

Seuraava potilas asettuu niiden alle

Luottavaisena ja turvallisin mielin:

Kyllä kaikki kääntyy hyväksi jälleen.

 

Jos voisin,

ottaisin koko sairaalan,

kaikki sairaat.

Pukisin ne omiin vaatteisiinsa,

heikoimmat vietäisiin paareilla.

Astuisimme valkeaan laivaan,

joka lähtisi Meilahden rannasta

aurinkoiselle merelle.

 

Kajuutassa seisoisi iso voileipäpöytä.

Söisimme, kun on nälkä,

orkesteri soittaisi valsseja,

naurettaisiin.

Paluu olisi illalla

ruokailun jälkeen.

(Copyright:  – Anneli Vainio, 2013)

 

 

 

III palkinto:

 

Nimimerkille ’Ex tempore’ runosta ”Roolista toiseen”.

 

Tuomarin perustelut:

” Kilpailun aina rap-runo!

Selkeä tarina missä hammaslääkärin rooli vaihtuukin potilaan rooliin.

On huumoria, vauhtia, svengiä,

(sopisi esitettäväksi missä tahansa juhlissa). ”

 

Nimimerkki ’Ex tempore’ on:

 

hammaslääkäri Paula Päivinen-Ala-Harja.

 

PäivinenAlaHarja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Roolista toiseen … ja takaisin

 

 

Kerran kirkkaasti loisti työplafondi,

kun hammaslääkärin kädessä välkkyi sondi

ja hän huolella tutki suun ja hampaat

puhtaat ja kauniit kuin valkoiset lampaat.

 

Istuin tuolissa lapsena, haaveilin silloin,

voisinko joskus… missä ja milloin??

tehdä tuota kiehtovaa työtä,

olisiko unelmissa onni myötä?

 

Pänttäsin, tenttasin bilsaa ja kemmaa

fyssaa ja psykkaa, eikö jo stemmaa?

Kai pääsykokeet vei voimat ja mehut,

vaan kyllä kannatti, tulikin kehut.

 

Sisälle pääsin hampaalle juuri

sehän olikin unelma suuri.

opiskeluaika oli hauska aivan,

kandivuodet palkitsi vaivan.

 

Penkereellä dissektiot ja muut

Ruskeasuolla jo potilaiden suut

Luentoja Meikussa ja ympäri stadia

illalla kulutettiin Domman C-salia.

 

Valmistuin sitten ja aloitin työni,

rauhassa aina nukuin yöni.

Hommasta nautin ja tykkäsin kovin

oli päätös oikea, työhöni sovin.

 

Hampaita paikkasin, hampaita poistin

paljonkin samoja temppuja toistin.

Kohtasin ihmisen ilon ja pelon,

vaivasta pyrin ottamaan selon.

 

Särky on ikävä seuralainen

kipu kai oikea painajainen.

Apu vaivaan aina löytyä täytyy

muutenhan potilas riutuu ja räytyy.

 

Puudutuspiikki on ystävä hyvä,

särkylääke kuin kultajyvä.

Päivystyshoito on parasta aivan

silloin, kun se poistaa vaivan.

 

Oikomishoito kiinnosti kovin,

siihenkin aikaa kulutin tovin.

Jos purentavirhe pahasti haittaa,

kannattaa silloin kojeet laittaa.

 

Ja kun hoito on vuosien jälkeen valmis,

on purenta toimiva ja kaunis!

Vielä suuhun kerran kurkkaan

sitten kojeet lentää nurkkaan.

 

Näin jatkui liki kolmekymmentä vuotta

terveyskeskuksessa, eikä suotta.

Kätteni työstä edelleen nautin.

Sitten iskikin kavala tauti.

 

Seulonnassa talvella haaviin jäinkin,

tällä kertaa piti siis käydä näinkin,

että hammaslääkäri muuttui potilaaksi,

vaikken tuntenut itseäni edes sairaaksi.

 

Taas aloin kulkea Meikussa kuin ennen

en enää luennoilta tullen, mennen,

vaan potilaan roolissa käytäviä kuljin

ja työpaikan oven perässäni suljin.

 

Kuinka pitkäksi aikaa? Ei voi tietää!

Täytyy vain epävarmuutta sietää.

Ja kärsiä kipuja ja heikkoa oloa,

voi voi hammaslääkäripoloa…

 

Kipu ja pelko on suuri mahti,

sairaudella on sairauden tahti.

Äkkiä hiljeni hektiset päivät,

työstä vain muistot jäljelle jäivät.

 

Nyt on koettu leikkaus ja sytostaatit,

tuli tutuksi sädehoitoaparaatit,

ne välillä toimii, toisinaan ei…

ja labraankin usein mun kulkuni vei.

 

Nyt aamuisin omaan tahtiini herään,

hoidoista toivun, voimia kerään.

Olen kulkenut kappaleen outoa matkaa,

vaan ehkäpä pian saan työtäni jatkaa.

 

Kävin läpi roolin aivan toisen

potilaan osan aikamoisen.

Siinäkin opin asiaa monta,

näkökulmaa uutta, tuntematonta.

 

Voin työssäni ammentaa oppia tästä

niinkuin muustakin elämästä.

Sain hyvää hoitoa, siitä haluan kiittää!

Toivottavasti hoitotiimillä voimia riittää!

(Copyright:  – Paula Päivinen-Ala-Harja, 2013)

 

 

 

 

 

Kilpailun palkinnot tarjosi verkkokirjakauppa Booky.fi:

  1. palkinto: 100 €:n lahjakortti
  2. palkinto: 50 €:n lahjakortti
  3. palkinto: 50 €:n lahjakortti

 

 

Muita kilpailuun osallistuneita runoja, joiden kirjoittaja on anatanut luvan runojen julkaisemiseen:

 

Elämän voima

Ei jumalten,
henkien tekosia,
vaan luonnollisia syitä,
itse aiheutettuja,
yhteiskunnan muovaamia,
geneettisiä,
ovat ihmisten vaivat.
Yhtä moninaiset
ovat päivät,
joita kohtaamme,
pitkin kuljemme,
kohti valaistumista.
Viisautta,
pyyteettömyyttä,
yleistä hyvää –
niihin kiteytyy,
elämän parantava voima.

(Copyright: – Anne Mari Sund, 2013.)

 

* * *

 

TÄSSÄ

 

Tulet, pyydät, vaadit.

Odotat paljon, avaat itsesi. Potilaani.

 

Murehdin riittääkö taitoni, riittääkö tietoni?

 

Tänäänpä olenkin tärkeä lääkäri. Hoidan, määrään, tiedän.

Tänään suojelen sisintäni, tänään kuoreni kestää.

Minä en murru.

 

Mitä?

Olenko ihminen ollenkaan?

Ainakin peili arvojen ympäröivien.

 

Hoidan sinua, hoidan.

Vai hoidatko sinä sittenkin minua?

 

Niin usein riittääkin se ihmisyys.

Tartuta minuun elämä, virta vieköön.

(Copyright: – Sabiina Ylönen, 2013.)

 

 

* * *

 

Aina minulla jonkun vainajan teos kädessäni

siskoni sormenpäissä kuolleiden sonaatit

tärkeimmät viestit kynän varassa

 

kellastuneilla lehdillä vastaansanomatonta voimaa

kuolema kantajanamme kuin vaikeneva äiti

syvyyttään tumma vesi

 

ilma likellä ihoa

kuiskii vuosisatojen takaisen tuulen hermoratojeni päihin

 

kunnes käteni tarttuvat kirjaan

korvani vanhoihin säveliin

ja silmäni raottuvat kuin nuppu

valoa kohti

(Copyright: -Minna Raivio, 2013.)

 

* * *

 

Olen nähnyt

 kuinka tuuli vei

           pikkupoikien hiukset

olen nähnyt

ja pelkään

 

älä juokse liian lujaa

liian paljon

silloin et huomaa puroja

etkä kuule hiljaista tuulta

 

et kuule musiikkiani

viuluja viuluja

                                       miten tahtoisin soittaa niitä sinulle

 

etkö huomaa

miten lapsi kantaa

nyrkissään sileää kiveä

 

älä juokse liian lujaa

itse Jumala sentään

luottaa meihin

(Copyright: -Minna Raivio, 2013.)

 

* * *

 

Tule lähemmäs

vieläkö näet minut

näiden vuosien jälkeen

 

tule lähemmäs, katso

vieläkö löydät

suopursutytön

suurissa saappaissa

 

tule lähemmäs

nämä väsyneet vuodet välissämme

 

vieläkö jaksat

vieläkö kuulet

kuovin huudon suolla

(Copyright: -Minna Raivio, 2013.)

 

* * *

 

Agneta

vanha Agneta

vaalea lakana kasvoillaan

piirtää kauniit kasvot ikkunaan

 

Agneta, vielä

Agneta

                                                       hengittää

(Copyright, -Minna Raivio, 2013.)

 

 

* * *

 

 

Lux Humana –työryhmä onnittelee voittajia

ja kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita!

 

 

Runokilpailu lääketieteilijöille Meilahden kampuksella – Poesitävling vid Campus Mejlans

Homo sum, humani nil a me alienum puto

totesi roomalainen näytelmäkirjailija Terentius aikoinaan. Tämä ajatus sopii myös meille lääkäreille. Runo on taidetta ja taikaa. Runo on suora tie ihmisen ytimeen. Runossa on ihminen, ilo ja toivo.

Tule siis ulos pöytälaatikosta ja osallistu Lux Humana-runokilpailuun. Tyyli ja näkökulma ovat vapaat, aiheen toivotaan liittyvän lääketieteeseen tai lääkäriyteen ja ihmisyyteen – tai niiden opiskeluun. Kilpailun tuomarina toimii kirjailija, runoilija, psykiatri Claes Andersson. Kolme kirjoittajaa palkitaan ja kaikki saavat halutessaan tekstinsä julki Lux Humanan www-sivuilla.

Kilpailuaika on 16.9.-15.11. 2013. Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä. Runot palautetaan Terkon lainaustiskillä olevaan RUNO -laatikkoon kirjekuoressa. Kuoreen laitetaan runojen lisäksi myös nimimerkin takana olevan kirjoittajan nimi, ammatti ja yhteystiedot suljetussa kuoressa. Kilpailun tulokset julkistetaan ja palkinnot jaetaan ennen joulua 2013.

************************

Medicinare /övrig personal i Mejlans! Kolla dina byrålådor och delta i den tvåspråkiga Lux Humana –poesitävlingen. Skriv en dikt i valfri stil, ur valfritt perspektiv. Temat får gärna vara medicin, medicinska studier, att vara människa, att vara läkare. Kollegan och poeten Claes Andersson har lovat agera domare. Tre skribenter premieras före jul och får sina alster publicerade på Lux Humanas webbsida (om de så önskar).

Lämna in ditt bidrag på Terkko, i den RUNO-märkta lådan på utlåningsdisken senast 15.11.2013. Använd signatur och skriv ditt riktiga namn, ditt yrke (t.ex. studerande) och dina kontaktuppgifter på en lapp i ett slutet kuvert inne i det större kuvertet.

LUX HUMANA -työryhmä/ -arbetsgruppen

Mahd. tiedustelut martina.torppa@helsinki.fi ; ev. tilläggsuppgifter lena.sjoberg@helsinki.fi

lUX21

 “The good physician treats the disease; the great physician treats the patient who has the disease.”

 Sir William Osler

 

Club scientifique 19.9.2013: Lääkärin ja potilaan väliset suhteet nykypäivänä

patient-300x236

Potilaan ja hänen lääkärinsä väliseen suhteeseen kuuluu konkreettisesti diagnoosin tekeminen ja hoidon määrääminen, mutta sen lisäksi he ovat ihmisiä, jotka lähestyvät eri näkökulmista samaa ongelmaa: sairautta. Miten tähän suhteeseen vaikuttaa asetelma, jossa toisella on taito parantaa ja toinen odottaa ratkaisua?

Ranskan instituutti ja lääkäriseura Coccyx esittävät kutsun Ranskan instituutilla järjestettävään tilaisuuteen, jossa aiheesta keskustellaan asiantuntijoiden johdolla.

Keskustelu käydään ranskaksi ja englanniksi.

Aika: 19.9.klo 19
Paikka: Ranskan instituutti, Kaapelitehdas C 2, Tallberginkatu 1 C 135, 00180 Helsinki

Lisätietoa

Intervenants :
Association Coccyx : Dr Martti Hyvönen, Dr Kari Puusaari, Dr Olivier Pinguet
Dr Martina Torppa, Université de medecine de Helsinki
Dr Aino-Maija Lahtinen, Institut des sciences du comportement
Date et horaire : le 19 septembre, à19h / Durée : 1h
Lieu : Institut français de Finlande / Salle Strasbourg

Lääkärit elokuvassa – Tänään 24.4.2013 klo 19.00 : Miehet

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Fred Zinnemann: Miehet

(The Men ; 1950 ; 86 min. ; USA)

 

Esitys elokuvateatteri Orionissa 24.4.2013 klo 19.00.

(Eerikinkatu 15)

Pääsyliput: http://www.kava.fi/esitykset/paasyliput

Muut esitykset: 28.4.2013 klo 20.00.

 

Synopsis:

“Fred Zinnemann’s sensitive film on the plight of paraplegic WWII veterans features Marlon Brando in his superbly moving screen debut. He plays Lt. Bud Wilozek, one of a group of veterans recovering in the paraplegic ward of a hospital in his hometown. His former fiancée, Ellen (Theresa Wright), explains to his physician, Dr. Brock (Everett Sloane), her concern about his isolation and apparent depression since he has broken their engagment and refuses to see her. He counsels her to be patient, but when he decides to broach the issue with Bud, the embittered patient reacts angrily to the doctor’s intrusiveness, and continues to refuse to see Ellen. The doctor cajoles the withdrawn paraplegic into the life of the ward, where fellow patients Richard Erdman, Jack Webb, and Arthur Jurado begin to pull Bud out of his spiritual miasma. At length, his sense of hope starts to return, and after seeing Ellen for the first time in months, he begins to contemplate the possibility of marriage. Zinnemann and screenwriter Carl Foreman spent a month in a veteran’s hospital researching the film, and Brando lived in the paraplegic unit for a time as part of his preparation.”
(allmovie.com)
 

Artikkeleita:

KAVA
http://www.kava.fi/esitys/miehet/7304/year/2013/month/4/week/17

‘The Men,’ Film on Paraplegic Veterans
Bosley Crowther
The New York Times, 21.7.1950
http://movies.nytimes.com/movie/review?res=9800E2D91038E532A25752C2A9619C946192D6CF

Medical Classics: The Men
Kate Robertson
BMJ, 2010, vol. 340, s. 1201
http://dx.doi.org/10.1136/bmj.c2795

The Men ; [Movie Review]
Jeff Stafford
Turner Classic Movies Film Article
http://www.tcm.com/this-month/article/88770|0/The-Men.html

The Men (1950)
The Movie Projector
(This post is part of the LAMB Acting School 101 on Marlon Brando.)
http://themovieprojector.blogspot.fi/2012/04/men-1950.html

Men, The (1950) ; [Film Review]
Emanuel Levy
http://www.emanuellevy.com/review/men-the-1950-8/

Famous Firsts: The Men (1950)
Marilyn Ferdinand
http://www.ferdyonfilms.com/2007/the-men-1950/159/

 

Lääkärit elokuvassa -sarjan koko ohjelma:

http://www.kava.fi/esitykset/orionin-kevat-2013/laakarit-elokuvassa

 

Sarjan ovat toteuttaneet yhteistyössä Kansallinen Audiovisuaalinen Arkisto (KAVA), HY:n Lääketieteellinen tiedekunta ja Lux Humana -työryhmä (Meilahden kampuskirjasto Terkko).

 

 

Lääketiede ja elokuva -opintokokonaisuus WebOodissa, (tunnus 31034):

https://weboodi.helsinki.fi/hy/