Lux Humanan joulukalenteri

joulukalenteri

Lux Humanan -työryhmän kirjasuosituksia joulun odotukseen…  Joka päivä uusi kirja esillä kirjaston 1. kerroksessa kahviautomaatin luona.

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista

 

Mieli ja romaani – Paul Auster mielen kuvaajana

auster

Lux Humanan syysvieras on KT Aino-Maija Lahtinen. Hän kertoo Paul Austerin romaaneista ihmismielen kuvaamisen ja ymmärtämisen näkökulmasta.

Lahtinen kutsuu meidät tutkimaan myös omaa ristiriitaista ja erilaisia merkityksiä täynnä olevaa mieltämme. Tilaisuudessa on mahdollisuus keskusteluun.

Aino-Maija Lahtisen teos Mieli ja romaani – Paul Auster mielen kuvaajana on ilmestynyt tänä vuonna Helsingin Psykoterapiayhdistys ry:n kirjasarjassa.

Aika: 18.10. klo 17-19
Paikka: Meilahden kampuskirjasto terkko, Auditorio (2. krs.)

Aino-Maija Lahtisen teoksesta Kymenlaakson kirjaston blogissa

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Kasvoton potilas – Kimmo Oksanen Lux Humanan vieraana

kimmoO

Aika: to 12.5. klo 17-18.30
Paikka: Biomedicum, Seminaarihuone 3

 
Kimmo Oksanen kertoo kokemuksistaan potilaana Helsingin alueen perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa. Oksanen on Helsingin Sanomien pitkäaikainen toimittaja, joka tunnetaan etenkin Bonnierin suuren journalistipalkinnon voittaneesta omakohtaisesta kirjastaan Kasvonsa menettänyt mies. Kirjassa hän kertoo sairastamastaan bakteeri- ja virusinfektiosta, joka oli viedä hänen henkensä, ja joka tuhosi hänen kasvonsa. Oksasta haastattelevat LL Sonja Sulkava ja erikoislääkäri Martina Torppa.

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Lääkisläisten lempikirjoja

posteri1

 

Maaliskuussa lääkisläiset saivat kertoa lukuvinkkejä toisilleen Lux Humanan posterissa. Alla on sensuroimaton lempikirjalista aakkosjärjestyksessä tekijän mukaan. Mukana on myös suosittelijoiden perusteluja: miksi juuri kyseinen kirja kannattaa lukea. Linkistä pääsee katsomaan kirjan tietoja Helka-tietokannassa: onko Lux Humana –kokoelman nide paikalla, löytyykö kirja jostakin muusta Helka-kirjastosta. Linkin kautta onnistuu myös lainassa olevan kirjan varaaminen.

 

Alberts, Bruce et al., Molecular biology of the cell

Austen, Jane, Ylpeys ja ennakkoluulo

– “Klassikko.”

 

Backman, Fredrik, En man som heter Ove

Bulgakov, Mihail, Saatana saapuu Moskovaan

– “Erinomainen tarina.”

 

Camus, Albert, Putoaminen

– ”Luin yhdeltä istumalta, enkä saanut unta viikkoon.”

 

Cervantes Saavedra, Miguel de, Mielevä hidalgo don Quijote Manchalainen

– “Sympaattinen irvailu ritariromaani-genrestä.”

 

Coetzee, J. M. (“lähes mikä tahansa kirja häneltä, varsinkin Barbaarit tulevat, Huonon vuoden päiväkirja, Jeesuksen lapsuus)

Cunningham, Michael, Tunnit 

– ”Miten samaan aikaan voi olla niin traagiset tapahtumat ja kaunis kieli, joka saa pysähtymään ja ihmettelemään ohi virtaavia hetkiä?”

 

(Kirja on Luxissa myös englanniksi: The hours)

DeLillo, Don, Valkoinen kohina

– “Kumpi kuolee ensin.”

 

ElRamly, Ranya, Auringon asema

Fagerholm, Monika, Amerikkalainen tyttö

– “Kieli kulkee kuin mieli, merkityksellisiä sanoja luoden, välillä takautuen. Tämä maailam kiehtoo vielä seitsemän lukukerran jälkeen.”

 

Jordan, Robert: The eye of the world

Kahneman, Daniel, Thinking, fast and slow

– “Du blir smart.”

 

Lewis, C. S., The chronicles of Narnia

– “Course he isn’t safe. But he’s good. He’s the King, I tell you.”

(Kirja on Luxissa suomeksi: Narnia : kaikki tarinat)

 

Linna, Väinö, Täällä Pohjantähden alla (“kaikki osat mutta etenkin 2”)

McEwan, Ian, Försoning

– “Boken förde mig tillbaka till skönliteraturen efter en relativ paus på några år.”

(Kirja on Luxissa suomeksi: Sovitus)

 

Miller, Cathleen & Dirie, Waris, Aavikon kukka

Montgomery, L.M., Runotyttö-kirjat

– “Iätön, hienot arvot.”

 

Murakami, Haruki, Kafka on the shore

Oksanen, Kimmo, Kasvonsa menettänyt mies

Pink, Sam,  Aion kloonata itseni ja tappaa kloonini ja syödä sen (PDF)

– “Jokin tässä resonoi. Ainoa runokirja jonka ikinä olen ostanut uutena. Oli pakko.”

 

Sacks, Oliver, The Awakenings

Smith, Patti, M-train

– “It’s not easy writing about nothing.”

 

Solženicyn, Aleksandr Isaevič, Syöpäosasto

Uspenskij, Èduard Nikolaevič, Fedja-setä, kissa ja koira

– “Valloittava lasten puolesta puhuva teos.”

 

Weir, Andy, The Martian

Westö, Kjell, Drakarna över Helsingfors

(Kirja on Luxissa myös suomeksi: Leijat Helsingin yllä)

Westö, Kjell, Där vi en gång gått : en roman om en stad och om vår vilja att bli högre än gräset
(Kirja on Luxissa myös suomeksi: Missä kuljimme kerran : romaani eräästä kaupungista ja tahdostamme tulla ruohoa korkeammaksi)

 

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille  ja terveydenhuollon  ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.

lUX211

 

Lue Pertti Saloheimon Lux Humanan proosakilpailussa palkittu novelli

PerttiSaloheimo

Pertti Saloheimo

 

Epätoivon loppu

 

Lumi on sulamassa. Kadut ovat kuivat ja kaikki talven hiekoitushiekka ja nastarenkaiden asfaltista rouhima pöly on tuulen nostamana valloillaan ilmassa.

Matkalaukku ei ole mikään muovikuorinen kova samsonite saati nykyaikainen kevyt polykarbonaattilaukku. Se on tehty sinisestä muovikankaasta, kulmat ruskealla keinonahkalla vahvistettu.

Ei mieskään nuori ole. Kokoparta on enimmäkseen harmaa, muutama musta juova on jäljellä. Hän on kuitenkin säästynyt kaljuuntumiselta. Hiukset ovat melkein valkoiset, ja pitkät. Mies on sitonut niskaansa poninhännän kuin merirosvolla.

Pöly kirvelee miehen silmissä, joita hän ei voi hieroa, koska toinenkin käsi on varattu. Vasemmassa kädessään mies kantaa pienempää mutta kokoaan raskaampaa taakkaa. Kovamuovinen kotelo on vihreä, tai värisilmästään tarkka voisi sanoa sitä turkoosiksi. Kantokahva on musta.

– Mitä setä kantaa? huikkaa ilkkuva tytönääni. Mies katsoo ylös. Vastaan tulevan tytön tukka on värjätty mustaksi. Trikoopuseron kaula-aukko on kylmään kevätaamuun ja tytön ikään aivan liian avoin. Lyhyt jakku on niin pieni, että se tuskin mahtuisikaan kiinni. Tiukat housut loppuvat puolisääreen. Tytön kaverilla on samanlainen varustus paitsi hiuksissa violettia.

Teinitytöt astelevat kikattaen ohi, ennen kuin mies ehtii vastata. Menneisyyttä, hän olisi sanonut. Ikävää menneisyyttä, yksinäisiä vuosia, kaikkea tuskaa sen jälkeen – ja jo ennen sitä – kun vaimo lähti. Yksinäisiä einesmaksalaatikoita, joita hän ei ollut jaksanut edes lämmittää. Sairaalassa olon kalseutta sen jälkeen, kun hän oli yrittänyt juoda itsensä hengiltä. Ykkösolutta, johon hän oli vaihtanut, koska lääkärit olivat käskeneet lopettaa juopottelun, muuten hän kuolisi.

Ei hän sairaalasta päästyään ollut enää kuolla halunnut vaikka ei oikein elääkään. Mutta sitten hän oli Pelastusarmeijan kirpputorilta vaatteita etsiessään löytänyt uteliaisuutta herättävän vihreän muovikotelon, jonka sisällä oli istunut kuin perhonen kotelostaan kuoriutumista ja lentoon lähtöä odottaen hyväkuntoinen kirjoituskone. Mies oli jättänyt jo valitsemansa talvikengät ostamatta ja käyttänyt niitä varten varaamansa rahat kirjoituskoneeseen.

Aluksi mies oli kirjoittanut elämästään, joka oli luvannut enemmän kuin antoi, ja vaimostaan, jota hän oli kohdellut samoin. Hän oli kirjoittanut viinasta ja kaikista paikoista, joissa oli sitä liikaa juonut. Hän oli kirjoittanut työstään, jonka oli siksi menettänyt. Hän oli kirjoittanut sairaalasta, masennuslääkkeistä ja rankemmista lääkkeistä, jotka poistivat tuskan mutta eivät

antaneet mitään tilalle sen jättämään tyhjyyteen. Maksalaatikosta. Viimeisen myyntipäivän ohittaneesta maidosta. Pilsneristä. Keski-ikäisistä älykkään boheemina itseään pitävistä miehistä (kuin hän itse kaksikymmentä vuotta aikaisemmin), jotka vaihtoivat kauempana olevaan pöytään silloin harvoin, kun hänellä oli varaa ja rohkeutta mennä kirjakaupan kahvilaan.

Kaikkea tätä mies nyt kantaa sydämessään, mielessään, matkalaukussaan. Enää hän ei jatkaisi. Vuosien ajan hän oli täyttänyt kirjoittamisella elämänsä päivät ja päiviensä tunnit, mutta hänen mielensä tyhjyyttä se ei ollut täyttänyt.

Mies oli odottanut ja toivonut, että jonakin päivänä hän pääsisi perille ja lauseen perään pisteen lyötyään tuntisi, että on valmis – mutta ainoa, mitä hän oli saanut täytettyä oli matkalaukku, johon hän oli tiheään lyödyt konekirjoitusliuskansa kerännyt. Nyt riittää, se kaikki.

Katu päättyy rantaan. Mies pysähtyy, tasaa hengitystään ja jatkaa joen ylittävälle kävelysillalle. Virta on sillä kohtaa voimakas ja sillan kannatinpylväiden ympärillä pyörteinen. Marraskuussa tästä naarattiin yliopistossa vasta aloittanutta tyttöä, eikä se ollut ensimmäinen sellainen syksy.

Keskellä siltaa mies avaa matkalaukun vetoketjun: ensin nämä. Matkalaukussa on paksuja pakettinarulla sidottuja paperinippuja. Karhea naru raapii miehen sormia, kun hän nostaa nippuja narusta yksi kerrallaan ja paiskoo jokeen. Raskaat niput lässähtävät joen pintaan, kelluvat kunnes vettyvät ja jäävät virran vietäväksi puoliksi upoksissa. Yksi, kaksi, kolme… kunnes kädessä on viimeinen nippu. Sen mies heittää korkealla kaarella kaiteen yli mahdollisimman kauas – mutta kesken ilmalennon nippu hajoaa. Paperit leijuvat virtaavan joen pintaan kuin valtavat takatalven lumihiutaleet, paitsi yksi.

Tuuli kieputtaa yhtä paperia, heittää sen korkealle, kantaa vastarantaa kohti. Miehen silmänurkkaan osuu jostakin kirkas välähdys. Vastarannan pyörätiellä poika hidastaa uuden, kirkkaansinisen pyöränsä vauhtia ja nappaa kohti leijuvan paperin lennosta. Sitten pysähtyy ja lukee.

Mies nostaa vielä kirjoituskoneen kaiteelle mutta muuttaa sitten mielensä. Kirjoituskonettaan kantaen hän lähtee takaisin. Hän palaa kotiinsa mutta ei enää tyhjään elämään. Hänellä on lukija.

 

lUX21

Eija Kalson puhe Lux Humanan 10-vuotisjuhlassa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kivun ja kärsimyksen hoito on lääkäriyden ydinaluetta.

Silti omakohtaisella kokemuksella on suuri merkitys sille miten lääkäri arvottaa näiden merkitystä työssään, opiskelussaan, resurssien jaossa.

Olen havainnut tämän niin opiskelijoissa kuin kollegoissanikin. Esimerkiksi viime kesänä eräs kandeista halusi tehdä syventävät opinnot palliatiivisesta sedaatiosta. Saimme myös Kipuklinikalle Syöpäjärjestöjen ja kahden proviisorin firman tuella suoran yhteyden eli syöpäkipulinjan potilaille ja heidän omaisilleen. Kummassakin tapauksessa oli omakohtaisella kokemuksella merkitystä.

 

Entä jos omaa kokemusta ei ole?

Silloin voi kirjallisuus auttaa.

Kirjoittaminen on tapa käydä läpi vaikeita kokemuksia. Monet potilaat kirjoittavat sairauksistaan, esimerkiksi rintasyövästä. Joskus asialla ovat ammattikirjailijat.

Ajattelin kertoa teille muutamasta kirjasta, jotka ovat antaneet minulle näkökulmaa kipuun potilaan, omaisen tai kollegan näkökulmasta ja jotka sopisivat lääkäriksi opiskelevien luettaviksi.

 

Äitini kuoli syöpään kesällä 1979. Olin kandina töissä sairaalassa, jossa hän kuoli. Ainoa kipulääke oli lihakseen pistettävä morfiini. Kivun hoito kotona oli mahdotonta, tai ainakin niin uskoin, kun ei ollut kipulääkkeitä. Lokakuussa 1979 luin Simone de Beauvoirin kirjan Une mort très douce, Hyvin lempeä kuolema, jossa hän kuvaa kuinka hän hoiti kuolevan äitinsä kotona, taistellen erilaisia tuulimyllyjä vastaan. Vielä tätä puhetta pitäessäni tunnen pahaa mieltä siitä, että en tehnyt samoin äitini kohdalla. Ehkä nämä tapahtumat kuitenkin vaikuttivat tuleviin valintoihini lääkärinä.

 

Merete Mazzarella har också skrivit en bok om sin mammas död ”Hem från festen”. Men jag tror att boken är mera om Merete Mazzarella än om hennes mor. Författaren är ångestfylld och det känner läsaren mycket starkt. Men jag tycker att det vore ytterst viktigt för medicinarna att läsa om hur de anhöriga lider, hur man kan hjälpa dem med information som de förstår.

 

Men det finns också en annan synpunkt i boken ”Hem från festen” som jag tänkte mycket på efteråt. Ett sätt att bearbeta sitt eget lidande var, antar jag, att författaren skrev mycket elakt om en kvinnlig kirurg som jag råkade känna bra. Hon beskrev henne i allra minsta detalj så att alla som hade träffat kirurgen visste att det var hon. Men även det här är viktigt att lära sig, som medicine kandidat. Patienterna och deras anhöriga kan bete på egendomliga sätt när de lider och är ångestfyllda.

 

Men den allra viktigaste är ju att förstå våra patienter. Claes Andersson kan kanske förklara varför dikterna kan vara mycket starkare än prosan i att beröra våra känslor, ge en stunds verklighet.

Gunnar Ekelöf dog i strupcancer vid 60 års ålder. I sin diktsamling ”Partitur” skriver han om smärta så här:

 

Detta skall du veta:

Värken vill ha sällskap

Smärtan vill inte vara ensam

Därför skall du inte gå till sängs

Därför skall du inte gå till rätta

om du ens kan det

Då blir den en tyrann över din ensamhet

 

Nej, du skall sitta uppe

Du skall vagga av och an

Du skall luta dig kors och tvärs

Du skall sällskapa med dig själv

Du skal skriva brev till någon

om någon finns, annars till ingen

som jag nu

Du skall flytta ting och föremål

från plats till plats

Du skall göra dig ärenden ut i köket

om du har något och kan gå

Du skall tänka tankar om du kan

 

eller tag ett handarbete, sticka en strumpa

med milslång fot. Du skall hålla sällskap

med din värk, du skall förströ den

ända till den gråa morgonen

 

Lopuksi haluaisin vielä kertoa äskettäin lukemastani kirjasta, jonka soisin kuuluvan paitsi neurokirurgien ja neurokirurgiksi aikovien myös lääketieteen opiskelijoiden kirjastoon.

 

Henry Marsh on kuuluisa vastikään eläkkeelle jäänyt lontoolainen neurokirurgi, joka on tullut tunnetuksi mm. operaatiomatkoistaan Ukrainaan. Kirjassaan ”Do no harm” hän pohtii lähinnä epäonnistumisiaan, mutta myös joitakin suuria kohokohtia, neurokirurgin urallaan. Hän aloittaa kirjan toteamalla, että vaikeinta on päättää mikä on loppujen lopuksi parasta potilaalle ja hänen omaisilleen: tulisiko minun leikata vai ei? Kirja herätti suurta hämmennystä Yhdysvalloissa, jossa on totuttu kirjoittamaan vain onnistumisista. Kirja perustuu 25 lukuun, joilla kaikilla on neurokirurginen diagnoosi otsikkona. Kirjasta selviää myös, että neurokirurgin omakohtaisilla kokemuksilla niin omista kuin poikansa vakavasta sairaudesta on ollut vaikutusta hänen ajattelumaailmalleen.

 

Näitä kirjoja suosittelen erityisesti niille, jotka ovat aina olleet terveitä ja menestyviä.

 

lUX21

KIRJOITUSKILPAILU LÄÄKETIETEILIJÖILLE MEILAHDEN KAMPUKSELLA – SKRIVTÄVLING FÖR MEDICINARE PÅ CAMPUS MEJLANS

Kilpailuaika: 8.4.–16.9.2015

KIRJOITUSKILPAILU LÄÄKETIETEILIJÖILLE MEILAHDEN KAMPUKSELLA – SKRIVTÄVLING FÖR MEDICINARE PÅ CAMPUS MEJLANS

Haec habui, quae dixi

Tule käyttämään sanaa ja osallistu
LUX HUMANA -lyhytproosakilpailuun. Kilpailun teema on KOHTAAMINEN. Tyyli ja näkökulma ovat vapaat. Aiheen toivotaan liittyvän – väljästi tulkittuna – lääketieteeseen, lääkäriyteen, ihmisyyteen tai niiden opiskeluun.

Kilpailun suomenkielisten tekstien osalta tuomarina toimii kirjailija, psykiatri Joel Haahtela. Kolme kirjoittajaa palkitaan, ja kaikki saavat halutessaan tekstinsä julki LUX HUMANAN sivuilla.

Kilpailuaika: 8.4.–16.9.2015
Kilpailuun osallistutaan yhdellä tai useammalla tekstillä (riviväli 1,5, fonttikoko 11–12); jokaiselta kilpailijalta yhteensä enintään 20 liuskaa.

Tekstit palautetaan Terkon lainaustiskillä olevaan LYHYTPROOSA/LUX -laatikkoon kirjekuoressa, jonka päälle on kirjoitettu kirjoittajan nimimerkki. Kuoreen laitetaan lisäksi erillisessä suljetussa kuoressa nimimerkin takana olevan kirjoittajan nimi, ammatti ja yhteystiedot. Kilpailun tulokset julkistetaan ja palkinnot jaetaan lokakuussa 2015.

≈≈≈≈≈≈≈

Ordbrukare! Delta i LUX HUMANA-kortprosatävlingen, där stil och perspektiv är valfria. Temat är MÖTE. Önskvärt är att texten på något vis har att göra med medicin, att vara läkare eller medicine studerande, att vara människa.

Författaren, poeten och kollegan Claes Andersson har lovat agera domare för de svenskspråkiga texternas del. Tre skribenter kommer att premieras och alla texter publiceras – om skribenterna så vill – på LUX HUMANAS webbsida.

Tävlingstiden är 8.4.– 16.9.2015. Varje deltagare får lämna in sammanlagt högst 20 ark (radavstånd 1,5, fontstorlek 11–12), som kan bestå av ett eller flera skilda kortprosabidrag.

Lämna in ditt bidrag på Terkko, i den KORTPROSA/LUX-märkta lådan på utlåningsdisken. Skriv din signatur på kuvertet och skriv ditt namn och dina kontaktuppgifter på en lapp i ett slutet kuvert inne i det större kuvertet. Tävlingsresultaten kungörs och priserna delas ut i oktober 2015.

Helsingissä/Helsingfors 8.4.2015 LUX HUMANA -työryhmä/arbetsgruppen

Mahd. tiedustelut: martina.torppa [at] helsinki.fi
Eventuella förfrågningar: lena.sjoberg [at] helsinki.fi

“The good physician treats the disease; the great physician treats the patient who has the disease.”
Sir William Osler

 

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Kaksi lyhytelokuvaa: Lux Humana -kesäkirjan tie

 

 

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.

Lux Humanan kesäkirja 2015 : Kimmo Oksanen – Kasvonsa menettänyt mies

kimmoO

 

Kimmo Oksanen : Kasvonsa menettänyt mies 

 

Kustantajan kuvaus:
“Aiemmin ruvet olivat karisseet pois ja alta olivat paljastuneet samat sileät kasvot kuin ennenkin. Luulin, että niin tapahtuisi nytkin.”
Kasvonsa menettänyt mies on sydäntäraastava mutta toivoa ihmisyyteen valava tositarina miehestä, joka ei enää koskaan pääse pakoon muiden katseita.
Valloilleen päässeet herpesvirus ja bakteeri olivat riistää Helsingin Sanomien toimittajan Kimmo Oksasen hengen mutta tuhosivatkin “vain” hänen kasvojensa kudokset ja ihon.
Mistä löytää elämänilo ja -rohkeus, kun jokainen vilkaisu peiliin muistuttaa, ettei paluuta entiseen ole? Entä kuinka tottua tuijotukseen?
Kasvonsa menettänyt mies on koskettava kertomus kärsimyksestä ja herättää kunkin meistä miettimiään omaa inhimillisyyttämme ja suvaitsevaisuuttamme.
Elämän aallonpohjasta takaisin pinnalle ponnistanut Oksanen tutkailee ihmisen eloa – perhettä, seksiä, työtä, vapaa-aikaa – riipivän tarkkanäköisesti ja lakonisen humoristisesti.

 

Saatavuus Helka-tietokannassa

 

Artikkeleita / Linkkejä:

Kimmo Oksanen menetti kasvonsa mutta ei kykyä välittää lähimmäisistään

Jaakko Heinimäki

HS 23.2.2015

Kimmo Oksasen silmä alkoi kutista, ja pian kasvot olivat tuhoutuneet

Sairaus tuhosi Kimmo Oksasen kasvot ja pakotti hänet miettimään ulkonäön merkitystä.

Meri Valkama

HS 22.2.2015

Minäkuvan rekonstruktio

Matti Komulainen

TS 23.2.2015

Inhimillisyyden löytänyt mies

Nina Riutta

Espoon seurakuntasanomat – Esse 12.3.2015

 

 

lUX21

Lux Humana on lääketieteen opiskelijoille  ja terveydenhuollon  ammattilaisille suunnattu humanistinen kirjakokoelma Meilahden kampuskirjasto Terkossa.
Yli 4000 kokoelmaan tarkoin valittua teosta odottaa sinua, joka haluat avartaa näkemystäsi ihmiselon eri puolista.