Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kanssa 1977 tehdyn sopimuksen myötä Muoto-opin arkiston kokoaminen jatkui uuden rahoituksen turvin tuttuun tapaan Castrenianumin tiloissa ja Terho Itkosen johdossa. Aikakautta leimasi niukka ja epävarma rahoitus sekä siitä johtuva kokoelmien kertymisen hitaus. Lukuisat ansiokkaat kerääjät hakeutuivat muihin tehtäviin, kun apurahapäätösten saaminen kesti eikä pitemmistä apurahoista ollut takeita.
Sopimus tutkimuskeskuksen kanssa jatkui pätkissä: ensin se tehtiin vuosiksi 1977-1982, jonka jälkeen sitä jatkettiin kolmivuotisissa jaksoissa 1983–1985, 1986–1988 ja edelleen 1989–1992, kun hidastuvalla keruutahdilla arkisto karttui suunnitelmia verkkaisemmin. Alati kutistuvat määrärahat näkyivät kenttätyön supistumisena: kaudella 1986–1988 rahoitettujen työkuukausien määrä oli viidesosa alkuaikojen tutkimussopimuskauden vastaavasta, 1990-luvun alkuvuosina enää kymmenesosa.
Alkuperäinen 200 täydellisen pitäjänkokoelman tavoite oli jo aiemmin supistunut 150 kokoelmaan. Vuoden 1977 tutkimuskeskuksen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti tavoitteeksi tuli 120 kenttätyönä kerättävää kokoelmaa, joita täydennettäisiin 30 arkistolähteistä poimittavalla kokoelmalla.
Terho Itkonen (1993: 20) toteaa loppumetreillä suvantovaiheeseen vaipuneesta keruusta:
“Jos koko hanke olisi jouduttu toteuttamaan tätä vauhtia, työ olisi kestänyt 15 vuoden sijasta 120 vuotta ja olisi siis ollut päätöksessä 2080-luvulla, jolloin perinnäisen murteen kielenoppaina olisivat joutuneet olemaan parhaasta päästä kolmannen vuosituhannen puolella syntyneet vanhukset.”
(Itkonen 1993: 18–20, Juusela 1997: 6.)
Vuonna 1987 juhlittiin arkiston 20-vuotista taivalta. Kaisu Juusela (1987) kirjoitti aiheesta Virittäjään, ja muistettiinpa juhlakalua Yliopisto-lehdessäkin (32–33/1987 s. 15–16).
Tutustu Yliopisto-lehden juttuun tästä.
