Posts

Posted on

Onko eturauhasen syövän seulonnasta hyötyä?

Eturauhasen syöpä on läntisen maailman miesten merkittävimpiä kuolinsyitä. Sen varhaiseen toteamiseen on käytetty seerumin prostata-spesifisen antigeenin (PSA:n) määrittämistä. PSA on eturauhaskudoksen tuottama proteiini, ja sen synteesiä säätelevät miessukuhormonit, androgeenit. Seerumin PSA-pitoisuus on useimmiten koholla eturauhasen syövästä kärsivillä potilailla, mutta muutkin eturauhasen sairaudet voivat johtaa kohonneeseen PSA-pitoisuuteen. Viimeisten vuosikymmenien aikana on noussut tavan takaa esiin kysymys siitä, kuinka hyödyllistä on käyttää PSA-määritystä eturauhasen syövän seulontaan oireettomilla miehillä. Toistaiseksi saavutetut tulokset eivät ole olleet yksiselitteisiä, vaikkakin laajassa satunnaistetussa eurooppalaisessa tutkimuksessa osoitettiin viime vuonna, että seulonta vähensi eturauhassyövästä johtuvia kuolemia noin viidenneksellä.

Helsinkiläiset tutkijat (Henrikki Santti ja Ulf-Håkan Stenman) olivat yhdessä tamperelaisten ja Suomen syöpärekisterin tutkijoiden kanssa osallisena edellä mainitussa laajassa eurooppalaisessa eturauhassyövän seulontatutkimuksessa, ja he ovat nyt analysoineet suomalaisen aineiston (The Finnish Prostate Cancer Screening Trial) tulokset 12 vuoden seurannan jälkeen. Suomalainen haara oli koko eurooppalaisen tutkimuksen laajin, ja siihen osallistui yhteensä yli 80 000 miestä neljästä eri ikäryhmästä (55, 59, 63 ja 67 vuotta vanhat miehet seurannan alussa). Seulontaryhmään satunnaistettiin 31 866 ja kontrolliryhmään 48 278 miestä. Seulontaryhmän miehiltä mitattiin seerumin PSA-pitoisuus neljän vuoden välein, 12 vuoden seurannan aikana kolme kertaa. Seulontaryhmässä eturauhassyövän esiintyvyys oli suurempi kuin kontrolliryhmässä, luultavimmin ylidiagnosoinnista johtuen. Toisaalta sekä korkean riskin ja edenneen eturauhasen syöpätapauksia oli tilastollisesti merkitsevästi vähemmän seulontaryhmässä kuin kontrolliryhmässä. Kumulatiivinen eturauhassyöpäkuolemien osuus oli hieman pienempi (0,47 %) seulontaryhmässä kuin kontrolliryhmässä (0,55 %). Ryhmien välillä ei ollut eroa kokonaiskuolleisuudessa. Tämän aineiston tulokset olivat siis pääsääntöisesti samankaltaiset kuin em. eurooppalaisessa tutkimuksessa.

Tämä tutkimus toi lisää tietoa eturauhasen syövän seulonnan mahdollisesta hyödystä. Vielä tiheämmin suoritettu seulonta (esim. kahden vuoden välein) voisi olla tehokkaampi löytämään edenneet syöpätapaukset vähentäen siten syöpäkuolemia. Toisaalta vaakakupissa ovat lisääntyneet kustannukset ja seulonnan ei-toivotut seuraamukset kuten ylidiagnosointi. Eturauhassyövän seulontaan suhtaudutaan edelleen maailmalla epäröiden, ja esim. Yhdysvaltojen Peventive Services Task Force ei suosittele PSA-seulontaa oireettomille miehille. Olisikohan lopulta niin, että seulonnan sijaan alan tutkimusaktiivisuus pitäisi kohdistaa keinoihin, joilla voidaan tunnistaa aggressiivisesti etenevät eturauhasen alatyypit ja joilla pystytään parantamaan tämän syövän hoitoa.

Prostate cancer mortality in the Finnish randomized screening trial. Kilpeläinen TP, Tammela TL, Malila N, Hakama M, Santti H, Määttänen L, Stenman U-H, Kujala P, Auvinen A. J Natl Cancer Inst [Epub ahead of print, 11 March 2013]

Posted on

Luovuus ja hulluus liittyvät toisiinsa myös geeneissä

Musikaalisuus on älykkyyden tai verbaalisen lahjakkuuden tapainen kognitiivinen ominaisuus. Kaksos- ja neurobiologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että musikaalinen lahjakkuus perustuu biologisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi absoluuttinen musiikkikorva, synnynnäinen epämusikaalisuus ja musisointikyky ovat geneettisesti periytyviä ominaisuuksia. Irma Järvelän ryhmä käytti koko genomin kattavaa seulaa löytääkseen uusia musikaalisuuteen vaikuttavia geenejä. He tutkivat kolmea musikaalista sukua ja niiden verrokkina 172 henkilöä. Kummankin ryhmän musikaaliset kyvyt tutkittiin useilla menetelmillä (ns. COMB luokitus) ja koko genomin geneettisellä seulalla, joka kattoi 733202 geneettistä variaatiota eli SNIPiä. Seulassa  jäi kiinni useita geenejä, joiden tiedetään vaikuttavan hermoston kehitykseen, oppimiseen ja muistiin. Esimerkiksi deleetio 5q31.1 alueella, jossa sijaitsee protokadheriini-α geenien rypäs, assosioitui alhaiseen COMB-arvoon eli epämusikaalisuuteen. Prokadheriini vaikuttaa hermosolujen vaeltamiseen, erilaistumiseen ja synapsien muodostukseen. Musikaalinen luovuus taas assosioitui glukoosi mutarotaasi (GALM) geenin kahdentumaan. GALM kuten monet muutkin musikaalisuuteen assosioituvat geenit vaikuttavat serotorinergiseen järjestelmään, joka on liitetty erilaisiin psykiatrisiin tauteihin. Näin luovuus ja hulluus näyttävät liittyvän toisiinsa myös geenitasolla. Vaikka tekijät varoittelevat tulkitsemasta tuloksia liian voimakkaasti, on varsin hauskaa kuvitella, että tulevaisuudessa musiikkileikkikoulun sisäänpääsykokeeseen ei talsita viulu kainalossa vaan DNA-näyte kädessä.

Ukkola-Vuoti L, Kanduri C, Oikkonen J, Buck G, Blancher C, Raijas P, Karma K, Lähdesmäki H, Järvelä I.
Genome-wide copy number variation analysis in extended families and unrelated individuals characterized for musical aptitude and creativity in music.
PLoS One. 2013;8(2):e56356. doi: 10.1371/journal.pone.0056356. Epub 2013 Feb 27.

Posted on

Myoomien geenitausta selkenee

Myoomat, kohdun lihaskasvaimet, ovat kiusallinen kumppani jopa lähes kahdella kolmasosalla yli 70-vuotiaista naisista. Lisääntymisikäisillä naisilla myoomat voivat lisätä kuukautisvuotoa ja vähentää hedelmällisyyttä. Mikroskoopin läpi katsottuna suurin osa myoomista sisältää säännöllisen pyörteistä, sukkulamaista solurakennetta, ja niissä on runsaasti sidekudosta, mikä tekee näistä hyvänlaatuisista kasvaimista kovia, kumipallomaisia. Pieni osa myoomista, alle 5%, on kuitenkin tavallisuudesta poikkeavia, ja ne sisältävät enemmän soluja, joista jotkut saattavat olla myös aktiivisesti jakautuvia. Tunnetaan myös periytyviä sairauksia, ns. myomatooseja, mihin liittyy poikkeuksellisen runsas myoomien esiintyminen ja niiden suuri koko.

Akatemiaprofessori Lauri Aaltosen tutkimusryhmä on vuosien varrella onnistunut selvittämään myoomien synnyn takana olevia geenimuutoksia. He raportoivat vastikään, että jopa 70%:ssa tavallisista myoomista löytyy X-kromosomissa sijaitsevan MED12 geenin muutoksia. Nämä muutokset näkyivät vain kasvaimessa, eivätkä olleet perinnöllisiä, ja sijaitsivat aina geenin tietyssä osassa, eksonissa 2. MED12 geenin tuottama proteiini liittyy geenien luennan säätelyyn.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa tutkittiin MED12 geenin mutaatioiden löytymistä tavallisten myoomien ohella myös epätavallisissa myoomissa. Ryhmä tutki myös sellaisia myomatoosi-kasvaimia, joissa tunnetaan geenitausta. Aaltosen tutkimusryhmä Netta Mäkisen johdolla totesi, että MED12 muutoksia löytyy valtaosasta tavallisia myoomia, mutta ne ovat harvinaisia muissa myoomakasvaimissa tai myomatooseissa. Löydös tukee sitä johtopäätöstä, että MED12 edustaa omaa mekanismiaan myoomien taustalla, eikä johda kasvainten syntyyn yhdessä muiden tunnettujen myoomageenien kanssa.  

Mäkinen N, Vahteristo P, Kämpjärvi K, Arola J, Butzow R, Aaltonen LA. MED12 exon 2 mutations in histopathological uterine leiomyoma variants.  Eur J Hum Genet. 2013 Feb 27. doi: 10.1038/ejhg.2013.33. [Epub ahead of print]

Posted on

Lääkkeiden vaikutus keskosen aivojen kehitykseen

Vastasyntyneiden tehohoidon ansiosta yhä useammat pikkukeskoset selviytyvät elossa, vaikka olisivat syntyneet hyvin ennenaikaisina (< 28 viikkoa) ja pienipainoisina (<1000 g). Näiden lasten tehohoito ajoittuu viimeiseen raskauskolmannekseen, jolloin aivojen kehitys on kriittisessä vaiheessa korkeampien kognitiivisten toimintojen kehittymisen kannalta. Keskoset saavat monia lääkkeitä, joiden vaikutusta aivojen kehitykseen tunnetaan huonosti.  Tässä pilottitutkimuksessa Sampsa Vanhatalon tutkimusryhmä on hyödyntänyt uusia EEG:n analysointimenetelmiä eräiden yleisesti keskosten hoidossa käytettyjen lääkkeiden akuuttien keskushermostovaikutusten tutkimiseen.

Kyseessä on retrospektiivinen tutkimus, jossa analysoitiin 15 keskosen (gestaatioikä tutkimushetkellä 26-33 viikkoa) EEG-rekisteröinnit tietokonepohjaisella analyysimenetelmällä. Tutkittavat jaettiin ryhmiin sen mukaan mitä lääkityksiä he olivat saaneet (ei lääkityksiä; fentanyyli; fenobarbitaali; teofylliini). Analyysissa keskityttiin tutkimaan spontaania aktiviteettia, jonka otaksutaan parhaiten kuvastavan kypsyvän korteksin toimintaa (ns. spontaneous activity transients, SAT). Tulokset osoittavat, että vaikka rekisteröinnissä ei silmämääräisesti voida nähdä lääkitykseen assosioituvia eroja, paljastaa tarkempi analyysi kaikkien lääkkeiden johtavan tyypillisiin muutoksiin. Näiden vaikutusten spesifistä merkitystä on vaikea arvioida, mutta koska tiedetään, että entisillä pikkukeskosilla on lisääntynyt neurokognitiivisten häiriöiden esiintymisriski myöhemmällä iällä, on syytä tarkasti arvioida lääkitysten mahdollinen yhteys tähän.

Kuten kirjoittajat itsekin toteavat, tämän tutkimuksen heikkous on pieni tutkittavien määrä ja retrospektiivinen tutkimusasetelma. Tästä huolimatta pilottitutkimuksen havainnot ovat tärkeitä ja korostavat tarvetta toteuttaa laajempi prospektiivinen tutkimus.

Malk K, Metsäranta M, Vanhatalo S. Drug effects on endogenous brain activity in preterm babies. Brain Dev. 2013 Feb 16. doi:pii: S0387-7604(13)00030-2. 10.1016/j.braindev.2013.01.009. [Epub ahead of print] PubMed PMID: 23422259. Abstract