Esitän pahoitteluni palstani tyhjyydestä viime aikoina, ja onkin jo korkea aika korjata tilanne. Pyrin myös ”ottamaan kiinni” ja kirjottamaan palstaani aktiivisesti kiihtyen kesää kohti.

Ensimmäisenä mainittakoon The Southsider (3-7 West Richmond St). Kyseessä on varsin tyypillinen brittipubi, jossa aikaa viettää niin nuorempi kuin vanhempikin polvi. Televisio näyttää jalkapalloa, biljardipöytäkin löytyy. Olutvalikoima on kohtalainen, tavallisten (Caledonian 80, Deuchars IPA, Tennents jne.) lisäksi vierailevia oluita.

Toisena The Last Drop (74-78 Grassmarket), joka sijaitsee vanhan teloituspaikan vieressä, siitäpä siis tuo ratkiriemukas nimikin on peräisin. Tässä pubissa vierailin jäsenveli Nilssonin kanssa. Kohtalaisen pieni paikka, ja valikoima on erittäin rajoittunut (Caledonian 80, Deuchars IPA, lagereita) mutta baarimikko puhui ruotsia ja toinen oli suomalainen. Pubi on eräänlaisessa kulttimaineessa nimensä ja sijaintinsa takia, mutta oluen kannalta pettymys.

Suuntasimme seuraavaksi Bow Bariin (80 West Bow), jota myös Good Bear Guide 2008 suosittelee. Paikka on erittäin pieni, tilaan on ehkä kahdellekymmenelle, mutta tila on kodikas: takkatuli lämmittää ja seiniä koristavat viskipeilit. Olutvalikoima on ihan kelvollinen, Belhavenin ja Caledonianin lisäksi myös Orkney-panimon tuotteita. Panimo on perustettu 1988 syrjäiseen Quayloon kylään. Panimo mainostaa tuotteittensa puhtautta ja ekologisuutta ja valmistaa tällä hetkellä kymmenkuntaa eri tuotetta, joista osa on kausituotteita. Maistelimme Nilssonin kanssa panimon omaa IPAa, joka varsin tyypilliseen skottilaiseen tapaan on kuitenkin maultaan jopa tavallista perusbitteriä vaatimattomampi. Toinen hanasta tarjoiltu saman panimon tuote oli Raven Ale (3,8%). Tämä oli jälleen tyypillinen brittibitteri, joskin maltaisuudeltaan ehkä aavistuksen hedelmäinen. Paikka valittiin Edinburghin vuoden pubiksi 2006.

Seuraavassa numerossa (jonka pyrin kirjoittamaan pian) on luvassa lisää pullo-olutarvosteluja.