On aika käynnistää vuoden 2010 olutkolumnit julistamalla kamalin jouluolut. En suinkaan väitä kaikkia jouluoluita rahastusmielessä tehdyiksi, mutta takana ovat ne ajat, jolloin olutharrastajan kannatti odottaa jouluoluiden saapumista rikastuttamaan valikoimaa. Ainakin pk-seudulla asuville valikoima on hyvä läpi vuoden. Osa jouluoluista on silkassa rahastusmielessä tehtyjä, enkä nyt tarkoita peruskolmosten vähän tummempia versioita jouluisella etiketillä. Niiden kuuluukin olla mahdollisimman neutraaleja, kun kansa haluaa nauttia jouluoluensa kinkun kera.

A. Le Coq Vürtsporter tuli vastaan joulun jälkeen Tartossa, kun kävin läpi virolaisten jouluolutvalikoimaa. Onneksi tätä ei ole tuotu Suomeen. Tumman 6 %:sen A. Le Coq:n kohtuullinen porterrunko on taustalla sinällään kunnossa ainakin siltä osin, mitä sitä pystyy maistamaan. Joulua on tungettu pullo täyteen. Vürtsporter on maustettu korianterilla, muskottipähkinällä, kanelilla, kardemummalla. Tämän maustehyökkäyksen jälkeen on vaikea maistaa mitään muuta kuin edellä luetellut mausteet. Suorastaan epäilen porter:iin lisätyn myös aromivahvennetta, natriumglutamaattia. Jos ensi joulun aikaan Viron nestehakumatkallanne löytyy kaupan hyllystä A. Le Coq Vürtsporter, niin ostakaa ihmeessä yksi pullo, mutta älkää enempää. Sillä tätä ei nuuttipukkikaan taida juoda. Mieleen tulee, että Reinheitsgebot:lla eli oluen puhtauslailla taisi olla sittenkin jotain tekemistä makuasioidenkin kanssa eikä syynä lakiin ollutkaan pelkästään vehnäoluen valmistuksen varaaminen hallitseville tahoille.

Olutkolumnisti

Ilmo Teikari