Indian Pale Ale eli IPA on Imperial Stout:n sukulainen syntyhistoriansa perusteella, sillä molemmat oluet on kehitetty kestämään merikuljetusta. Ennen kuin pääsemme itse asiaan, täytyy termistöä hieman avata. AOS:n olutoppaan perusteella Pale Ale on kattotermi lukemattomille olutlajeille, joita yhdistävät raikas humalointi ja vaalea väri aina vaaleankellertävästä meripihkaan. Britanniassa yleisin Pale Ale -tyyppi on bitter, Saksassa alt, Ranskassa bière de garde jne. Yleensä alkoholia löytyy noin 4-6 %. Pale Ale on tarkoittanut aikoinaan olutta, jonka valmistuksessa maltaat on kuivattu paahtamalla koksitulella.

Koksi on kivihiilestä kuivatislaamalla valmistettua hiiltä. Jälleen kerran oluen kehitys liittyy yhteiskunnalliseen kehitykseen. Koksi mahdollisti teollisen vallankumouksen, sillä se on kivihiiltä puhtaampaa ja lämpöarvoltaan parempaa polttoainetta. Koska koksi ei savuta voimakkaasti, niin pale-maltaat eivät saaneet savuista aromia kuivauksessa. Ensimmäisen kerran koksia käytettiin maltaiden kuivaamiseen 1642, mutta termi Pale Ale otettiin käyttöön vasta 1703. Termit Pale Ale ja Bitter ovat tarkoittaneet käytännössä samaa asiaa Britanniassa pub-asiakkaan mielestä 1830-luvusta alkaen. Jottei asia olisi mitenkään yksinkertainen, niin Pale Ale:n Bitter-oluttyyppi jakautuu useisiin alalajeihin, joista tunnetuin Suomessakin lienee Extra Special Bitter Fuller´s ESB:n ansiosta, joka ei ole maun voimakkuudessaan kovinkaan kaukana Indian Pale Ale:sta.

Kaikkien Pale Ale –tyylien jakautumisen jälkeen ehkä selkein käsite on Indian Pale Ale. Näinhän sitä luulisi. Indian Pale Ale:sta on kuitenkin olemassa myös erilaisia erikoistuneita tyylejä kuten American IPA, Double India Pale Ale (DIPA) ja Cascadian Dark Ale (CDA tai Black IPA). Lisäksi vaikeaa on määritellä mitään normi-IPA:aa, sillä IPA:n tärkeimmästä maun tuojasta humalasta (Humulus lupulus) löytyy useita lajikkeita, joita on saatettu käyttää jopa yhdistelminä oluen valmistuksessa. Humalasta käytetään olueeseen suojasuomujensa vuoksi käpyä muistuttavia emikukintoja, joiden sisältämä karvas lupuloni antaa varsinkin IPA-tyylille runsaan humaloinnin vuoksi ominaisen maun. Mukana on myös muita betahappoja kuten kolupuloni ja adlupuloni. Nämä karvasaineet myös tuhoavat bakteereja ja siten edistävät oluen säilymistä. Tämä onkin historiallinen syy siihen, miksi IPA maistuu hyvin katkeroiselta. Suomessakin humala syrjäytti 1800-luvulla perinteiset oluen mausteet, suomyrtin ja suopursun, säilyvyyttä lisäävän vaikutuksen vuoksi. Kyse oli hyvin tärkeästä kasvista. Humalan viljely oli talonpoikien lakisääteinen velvollisuus kaikissa Pohjoismaissa. Kruunulle maksettiin veroja humalan muodossa, ja laki määräsi, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa piti oleman. Suomessa velvoite humalan viljelystä oli voimassa vuoteen 1915 asti.

Miksi Indian Pale Ale piti virittää säilymistä kestäväksi. Syy löytyy oluttyylin nimestä. Kyseinen oluttyyli oli yksi Englannin Itä-Intian kauppakomppanian Intiaan brittivirkamiehille kuljettamista oluista, joka sai Intiassa suuren suosion. Ensimmäisen tunnetun kerran termi India Pale Ale esiintyy Liverpool Mercury -sanomalehdessä olevassa mainoksessa 30.1.1835. Tämän jälkeen IPA-tyylistä esiintyy myös nimityksiä ”pale ale as prepared for India”, “India Ale”, “pale India ale” ja “pale export India ale”. George Hodgson’s Bow Brewery:n October beer oli ensimmäinen kaupallisesti valmistettu IPA 1780-luvulla. Kauppapoliittiset syyt ja sattuma olivat tyylin syntymisen takana. Panimo oli menettänyt vientimarkkinoita muille brittiläisille panimoille varsinkin Venäjällä. Intia osoittautui kauppakomppanian avulla hyväksi uudeksi vientialueeksi. On täyttä puppua väitteet, etteivät muut oluet olisi kestäneet merikuljetusta Intiaan. Porter-tyylin oluet kestivät kuljetusta vallan mainiosti. Bow Brewery vei myös niitä Intiaan. George Hodgsonilla ei taatusti ollut aavistustakaan, mitä voimakkaasti humaloidulle October beer:lle tapahtuisi pitkällä purjelaivamatkalla, kun olut kehittyisi tammitynnyreissä lämpötilan muuttuessa tasaisesti ja meren aaltojen hoitaessa sekoituksen. Tuloksena oli valtaisa menestys Lontoolaiselle George Hodgson’s Bow Brewery:lle. 1800-luvun alkupuolella Intian markkinoilla oli täysi panimosota, kun Burton upon Trent Brewery:n Samuel Allsopp kopioi Bow Brewery:n IPA -tuotteita. Tulos oli parempi kuin alkuperäiset, sillä Burtonin lähteen vesi oli Lontoossa käytettyä vettä kalsiumsulfaattipitoisempaa, mikä sopii hyvin Pale Ale:n valmistukseen. Lontoon vesi oli kalsiumkarbonaattipitoista, joka sopii Porttereiden valmistukseen. Ajan myötä myös lontoolaiset panimot oppivat ”Burtonisoimaan” vetensä. Oluen paneminen on täysin kokeellista kemiaa edelleenkin. Hodson ja Allsop pääsivät oluthistoriaan IPA:n ansiosta. Asian konkretisoi Charles Stuart Calverleyn Beer-runo vuodelta 1861, joka alkaa säkeillä: O Beer! O Hodgson, Guinness, Allsopp, Bass! Names that should be on every infant’s tongue! Vapaasti käännettynä: Oi Olut! Oi Hodgson, Guinness, Allsopp, Bass! Nimet, jotka tulisivat olla jokaisen aloittelijan kielellä!

Nyt kun olutharrastus on noussut litkulagereiden lammikosta, ovat Indian Pale Ale:t päässeet arvostettuun asemaan. Ei toki millään pahalla peruslageria kohtaan, sillä sillekin on paikkansa ja aikansa. IPA:n voimakas katkeroisuus saattaa pelästyttää henkilön, joka ei ole koskaan muuta maistanut kuin lager-olutta, joissa yleensä humalointi on varsin kohtuullista. Katkeropitoisuus on usein monikertainen EBU-yksiköissä Indian Pale Ale:ssa, kun verrataan peruslageriin. Indian Pale Ale:ja on saatavilla kohtuullisen helposti niin Alkosta kuin ruokakaupasta sekä olutravintoloista. Suosittelen siksi maistamaan IPA:aa. Kohtuullisen rauhallinen IPA on Ridgeway IPA. Tämä meripihkankeltainen 5,5 %:nen ja Alkossa 3,86 € / 0,5l maksava IPA on miellyttävän täyteläinen ja sitruksisen hedelmäinen sekä hyvin voimakkaasti humaloitu, kuten Indian Pale Ale:n kuuluukin olla, katkeropitoisuuden ollessa 40 EBU-yks. Laadukas, mutta 88 EBU-yksikön katkeropitoisuudella hyökkäävä IPA, löytyy norjalaisen laatupanimon Nøgne Ø:n valikoimista. 5,10 € / 0,5l maksava 7,5 %:nen Nøgne Ø India Pale Ale on kuparinruskea, täyteläinen, erittäin voimakkaasti humaloitu, mutta eroaa Ridgeway:sta greippisyydellään, yrttisyydellään ja kuivuudellaan. Tätä en suosittele ensi kosketukseksi IPA-tyyliin. Muitakin mielenkiintoisia IPA-tyylin edustajia löytyy, kuten Sierra Nevada Torpedo Extra IPA 3,69 € / 0,35 l, jota ei voi syyttää hajuvedeksi, jollaisia syytöksiä American IPA-tyyli toisinaan saa myös muiden amerikkalaisten pienpanimotuotteiden rinnalla. Maistamalla Indian Pale Ale:a huomaa syyn, miksi IPA-tyylisiä oluita on paljon tarjolla kehittyneen olutkulttuurin maissa.

Tämä artikkeli kuuluu artikkelisarjaan, joka ilmestyy myös Helsingin yliopiston kemistien Esitisle-lehdessä.

Olutkolumnisti

Ilmo Teikari