Aihearkisto: Oluet

Habertstumpf – Jubiläumsbier

Habertstumpfin Jubiläumsbier on tuoksultaan hieman simainen, mutta kuitenkin jokseenkin väritön. Välitön suutuntuma on aika mitäänsanomaton. Oluessa tuntuu nopea humalapiikki heti alkumaun jälkeen, mikä lakastuu keskinkertaiseen belgialaiseen jälkimakuun. Kuitenkin Jubiläumsbier on oikein tarjoiltuna varsin raikas vaihtoehto ja erinomainen seurustelujuoma; hyvä juotava olut. Ei tule takaa yllättäen kuten kepulainen poliitikko.

Olut maistettiin One Pint Pubin Oktoberfest-teemaviikolla 17.9.2007.

  • Hirvonen, Varis

Maisteluillan satoa

Syksyn ensimmäinen maisteluilta pidettiin perjantaina 21.9. llta oli kaikin puolin varsin onnistunut ja järjestäjien mielestä menestys, sillä paikalle saapui kaikkiaan lähes 30 ihmistä.

Illan teemaksi valittiin ”kattava läpileikkaus” erilaisista oluttyypeistä ja niiden ehkä tyypillisimmistä edustajista. Tarjolle päätyivät erinäisten vaiheiden jälkeen seuraavat oluet:

  • Koff Porter
  • Brooklyn Lager
  • La Trappe Duppel
  • Weihenstephaner Hefe Weissbier
  • Nögne Ö India Pale Ale

Tarjoilu kirvoitti illan aikana runsaasti kommentteja. Tässä niistä muutamia.

Koff Porter:

  • Hyvvee
  • Voimakkaan paahteinen, todella tumma, maukas, erinomainen
  • Ihan jees, tosi voimakas, selvä vivahde vatsahappoyrjöstä. Aavistus ehkä suklaata? Tervaa perkele!
  • Ei. Olut on mut sacher puuttuu. Kahvia on tämä.
  • Vahva maku mutta hieman pettymys
  • Hinta-laatu -suhde loistava
  • Guinnessin vaikutus tuntuu. Varsinkin jos on maistanut esim. Lontoossa hanasta laskettua.

Brooklyn Lager:

  • Eksoottinen hedelmä pilaa jälkimaun
  • Kohtalainen jälkimaku, lageriksi pehmeä, kielen päällä vaahtoileva sokerinen maku
  • Erinomainen lageriksi, hyvänmakuinen ja värinen, hedelmäinen vivahde maussa
  • Kiva tuoksu! Maku häviää nopsaan, mutta on aika hedelmäinen. Turhan vatsahapokas mulle. Paranee lasin edetessä :)
  • Tuoksuu kukkasille. On se hyvää.
  • Raikas tuoksu, menee sujuvasti alas vaikka hiukan karvas.
  • Humalan kukkainen tuoksu. Hyvin sopivasti humaloitu lager, joka päihittää 6 – 3,5 kaikki suomalaiset lagerit.
  • Väri on tämän oluen kiehtova ominaisuus.

La Trappe Duppel:

  • Madeira
  • Makea tuoksu, myös hedelmäinen. Hieman banaaninen, maku pehmeä, makea. Jälkimaku…?
  • Hieno väri! Ja jänskä, hyvä maku!! Tätä voisin dokata. Makea jälkimaku, sopis jälkkärin kanssa… ehkä.
  • Tosi outoa. Kemiallista. Kuulakärkikynän haju, huopakynän maku.
  • Hyvä väri ja tuoksu, maku makea.
  • Haisee kuulakärkikynältä, maistuu tussilta. Mutta silti hyvää. Tosiaan kyllä parempiakin trappisteja olen maistanut.
  • Tuoksu oli aluksi tämän parasta antia. Loppujen lopuksi maku voitti. Hyvä jälkimaku.

Weihenstephaner Hefe Weissbier:

  • banaali
  • Minä pidän. Hiukka tankea maku, mutta helppo juoda. Vähän turhan tuhnuinen.
  • Saippuainen, raikas.
  • Herkullinen, helposti juotava, oma suosikki.
  • Yksi parhaista maistamistani V-oluista.
  • Tuttu tuoksu. Hyvä perus Weisse.
  • Imelletty nestemäinen perunalaatikko.

Nögne Ö India Pale Ale:

  • Tiukan humalainen tuoksu että maku
  • Codetabs maistuu = ihan jees. Saraa peloteltiin turhaan! Aika epäolutmainen. (aavistus vatsahappoja)
  • Syvä hiljaisuus.
  • Ärhäkkä tuoksu, liian kitkerä maku.
  • Humalan triumfi. IPA, joka on keskivertoa tuhdimpi lajinsa edustaja.
  • Humala ei ole ykkösraaka-aine minun mielestäni. Ainakin asennetta löytyy.

Sierra Nevada Stout

Sierra Nevadan Stout on väriltään hyvin tummanruskea olut, jossa on melko niukka ja kohtuullisen kestävä beige vaahto. Tuoksu on paahteinen, makean maltainen sekä tuhti, ja siinä on häivähdys tummaa suklaata, lakritsaa ja kahvia. Maku noudattelee tuoksua: siitä löytyy makeaa maltaisuutta ja tummaa suklaata sekä hiven kahvia. Loppu on mukavan kuiva ja katkera. Suutuntumaltaan olut on täyteläisen liukas ja hyvin pehmeän hiilihappoinen. Kaiken kaikkiaan tämä stout on hyvin miellyttävä ja erityisen tasapainoinen. Vaikka olut onkin aika makea, makeus ei missään vaiheessa korostu liikaa. Valittiin AOS:n syyskauden suunnittelukokouksessa 3.9. kuukauden olueksi.

  • Joona

Doom Bar

Oikeastaan pilalle mennyttä olutta ei saisi lainkaan arvioida, mutta tämä
Angleterressa 15.9.2007 ”nautittu” panimotuote oli niin karmean makuinen,
että pari sanaa lienee sittenkin paikallaan. Kyseinen real ale on
perusbitterin värinen muistuttaen vaahterasiirappia. Tuoksu oli juotaessa
tunkkaisen maltainen, mikä valitettavasti ei saanut peitettyä dominoivaa
diasetyylin voin hajua. Suoraan sanoen haju oli kuvottava. Maku ei ollut
yhtään parempi. Sama tunkkainen diasetyyli tunki niin voimakkaasti läpi,
että koko tuopin tyhjentäminen olisi ollut Herkuleen urotöihin verrattava
saavutus, ja niinpä kolpakot jatettiinkin kesken. Jälkimakua ei Doom
Barilla vaikuttanut alkuun olevan lainkaan, kunnes muutamien minuuttien
kuluttua suuhun alkoi jäädä rottamaisen paha maku, joka ei tahtonut poistua
millään. Vatsanväänteiltäkään ei voinut välttyä. Kaiken kaikkiaan Doom Bar
oli kokemuksena ainutlaatuinen ja mieliä avartava. Kaikkien olisikin joskus
hyvä juoda yhtä surkeaa ja pilaantunutta olutta, jotta jälleen muistaisi
arvostaa niitä monen kertaan parjattuja keskinkertaisia real aleja.
Pisteitä tämä Sharp