Suomen suurin oluttapahtuma järjestettiin nyt 11. kerran. Paikkana oli jälleen Helsingissä Kaapelitehtaan Merikaapelihalli. Tanskalaiset pienpanimot oli teemana tämän vuoden festivaaleilla. Teema oli sikäli osuva, että Suomessa viranomaiset tekevät kaikkensa vaikeuttaakseen oluen kaupallista panemista, sillä olut on alkoholituotteista määrällisesti suurin kulutettu tuote ja siten vaarallinen kansan terveydelle. Täysin keinotekoinen keskioluen prosenttiraja ja Alkon monopoli estävät tehokkaasti suomalaisten pienpanimoiden mahdollisuuksia markkinoilla. Onneksi on olemassa Helsinki Beer Festival, jossa pystyy maistamaan pienpanimoiden tuotteita ilman matkustamista erityiseen (panimon) ravintolaan, jossa näitä on saatavilla – puhumattakaan Tanskaan matkustamisesta.

Kävijän kannalta festivaalin suuri tarjonta saattoi muodostua ongelmaksi, sillä erilaisia tuotenimikkeitä oli yli 400, joista oluita oli 330 ja siidereitä 40. Osittain ratkaisun valinnan vaikeuteen toivat ammattilaistuntien lopuksi julistettavat olut-, viski- ja siiderikilpailuissa menestyneet tuotteet. Vuoden oluen, viskin ja siiderin julistamisen lisäksi kilpailussa on oluilla kuusi ja siidereillä kaksi sarjaa. Vuoden olueksi valittiin tänä vuonna Lammin Sahti noin 150 oluen joukosta. Tuntuu vain siltä, että valinta tapahtui vuoden myöhässä, sillä viime vuonna kunniavieraana Helsinki Beer Festivalilla oli nyttemmin edesmennyt Beerhunter Michael Jackson. Hänet tunnettiin suomalaisen sahdin puolestapuhujana. Lammin Sahti oli myös Pienpanimot, pintahiivaoluet -sarjan voittaja tänä vuonna. Kilpailusarjoista oluiden osalta mieleen jäi erityisesti N�gne � Imperial Stoutin voitto Pintahiivaoluet, yli 6 t% -sarjassa. Kyseinen erinomainen norjalainen Imperial Stout �tyylin edustaja on poistumassa Alkon valikoimasta muiden N�gne-panimon oluiden kanssa ensi elokuussa. Mahtaisiko Alko muuttaa nyt päätöstään edes Imperial Stoutin osalta?

Vuoden Olutravintola 2008:ksi valittiin Panimoravintola Plevna Tampereelta Helsinki Beer Festivalin asettaman raadin toimesta. Plevna eli Koskipanimo oli edustavasti esillä festivaaleilla. Vuoden Olutravintola -kilpailun voitto ei ole ihme, sillä Plevnan oluet ovat hyvin laadukkaita. Viime vuonna Plevnan valmistama Severin Extra I.P.A. voitti Vuoden Olut 2007 -kilpailun. Tänä vuonna se sijoittui Pienpanimot, pintahiivaoluet -sarjan kolmanneksi. Toisenkin kolmannen sijan Plevna sai, sillä Plevnan Pils valittiin Pienpanimot, pohjahiivaoluet -sarjan kolmanneksi. Vaikka kilpailumenestystä ei tullut, niin unohtaa ei sovi Plevnan Siperiaa (Imperial Stout -tyyli), Smörre ruis i.p.a.:a ja Plevnan Vehnää (Saksalaistyylinen weizen bier). Kaikkiaan Plevnalta löytyy 12 erilaista olutta ja yksi sima.

Savonlinnalainen Panimoravintola Huvila kannattaa myös erityisesti huomata suomalaisista pienpanimoista. Tänä vuonna heidän runsaasta valikoimastaan esille nousi Huvila X-Porter, joka oli nyt ensiesittelyssä Helsinki Beer Festivalilla, tullen varsinaisesti myyntiin vasta syksyllä. Olut on vahvempi versio Huvilan Portterista. Tuomaristo oli myös huomannut tämän hyvän uutuuden Huvilalta, palkiten sen toisella sijalla Pienpanimot, pintahiivaoluet -sarjassa.

Helsinki Beer Festivalilla oli esillä 40 siideriä. Voin sanoa, etten pahemmin välitä siidereistä, edes niistä oikeista siidereistä. Nyt kuitenkin tuli vastaan pari tuotetta, jotka todistivat sen, että suomalaisista esanssisotkusiidereistä pitäisi välittömästi poistaa siideri-sana. On siis sittenkin olemassa siideri-tuotteita, jotka ovat hyviä. Hartwallin tiskillä maistelin Bullmers Originalia, Scrumpy Jackiä ja Strongbowta. Bullmers oli kyllä kohtuullinen, mutta makeus oli aivan liikaa minulle. Strongbow on kuluttajien hyvin tuntema laatusiideri. Voin kertoa, että se maistui mitättömälle lasinpesunestemäiselle litkulle, kun sain verrata sitä Scrumpy Jack siideriin. On siis olemassa kuiva englantilainen omenasiideri, jota vannoutunut oluen juoja voi juoda. Vielä suuremman yllätyksen koin Ollinmäen Viinitilan tiskillä. Että Suomesta löytyy näin laadukkaan siiderin valmistaja! Sirpakka omenasiideriä on puolikuivaa ja makeaa. Laadukkuuden oli huomannut myös festivaalin tuomaristo. Pohjoismaiset siiderit -sarjassa Sirpakka Siideri Puolikuiva sijoittui toiseksi. Anttolassa sijaitseva Ollinmäen Viinitila oli tehnyt rohkean päätöksen tullessaan olutfestivaaleille, mutta luottamus omiin tuotteisiin kannatti.

Helsinki Beer Festival on vakiinnuttanut asemansa. Uskoisin festivaalin tulevaisuuden olevan turvattu. Toivoa sopii, että pienpanimoiden olemassaoloa ei tarpeettomasti vaikeutettaisi Suomessa. Tanskan esimerkki osoittaa sen, että jos kuluttajille annetaan mahdollisuus, niin tuoppiin saatetaan hyvinkin valita muuta kuin sitä latteaa, mautonta ja väritöntä lageria, joka toki sopii janon sammutukseen.

Ilmo Teikari, AOSin Olutkolumnisti

Kuva Juho Saarinen

Lisää kuvia Helsinki Beer Festivalilta nähtävissä osoitteessa
http://www.limes.fi/kuvagalleria.html

Kolme panimoa ja yksi olut. Tällainen väittämä oli voimissaan erityisesti 80-luvun lopussa, kun vuonna 1988 lahtelainen Mallasjuoma siirtyi Hartwallin omistukseen. Sittemmin Lahden erikoisolut hupaisine mainoksineen katosi markkinoilta, kuten on käynyt monelle muulle tunnetulle suomalaiselle olutmerkille panimoalan keskittyessä kolmen yrityksen käsiin. Tosin vuonna 2003 Lahden erikoisolut palasi hetkeksi Erikoisolut-nimisenä markkinoille Lidlin tuotua oluen hintakilpailun Suomen vähittäiskauppoihin.

80-luvun väittämä oli sikäli virheellinen, että jo aiemmin Suomessa myynnissä oli Koffin erinomaista Porteria lukuun ottamatta melko samanlaisia peruslagereita. Koko teollisen panimoalan kehitys kohti suuria yksiköitä voidaan ajatella alkaneen Suomessa vuonna 1966, kun Hartwall osti Karjala-olutta valmistaneen Lappeenranta-Lauritsalan panimon ja kun keskioluen myynti vapautui vuonna 1969. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Olvi mainostaa olevansa ainoa suomalainen panimo. Hartwall siirtyi vuonna 2002 Scottish & Newcastlelle. Tänä vuonna Scottish & Newcastle myytiin Heinekenille ja Carlsbergille. Hartwall liitettiin Heinekenin omistukseen. Näin on todennäköisesti siksi, että Sinebrychoff on ollut jo vuodesta 1999 alkaen Carlsberg-konserniin kuuluva yksikkö. Ettei asia olisi mitenkään yksinkertainen, niin lisäksi on Baltic Beverages Holding (BBH), jonka Hartwall perusti vuonna 1991 yhdessä Pripps Bryggeriet �konsernin kanssa. Venäjällä ja Baltiassa BBH:lla on markkinajohtajan asema, ja Ukrainassa BBH on toisella sijalla. Olvi omistaa AS Tartu Ölletehtaan eli A. le Coqin.

Tällaisesta panimoiden globaalista keskittymisestä voi tulla epätoivoiseksi, kuten kävi Edinburghin kirjeenvaihtajallemme hänen huomattuaan lähipubinsa hanoissa olevan Carlsbergiä ja �kaikkien skottioluiden äitiä �Fostersia�. Vaan ei hätää, sillä kuluttajien valinnat takaavat valikoiman monipuolisuuden. 80-luvun lause oli ilmeinen kuluttajien protesti yksipuolista valikoimaa kohtaa. Minulla oli suuri kunnia saada haastatella viime vuonna Beerhunter Michael Jacksonia Sykloidi-lehdelle. Beerhunter kertoi, että suomalaiset kuluttajat ovat hyvin ennakkoluulottomia erilaisia ja erimaalaisia oluita kohtaan. Myöskin hän sanoi, että Suomi on johtava maa oluen vallankumouksessa (Beer revolution �ilmiö). Toden totta, en ollutkaan sitä aikaisemmin ajatellut, mutta Suomi on nykyään täynnä erikoisolutravintoloita ja Alkon tarjonta on laaja verrattuna onnettomaan 80-lukuun, puhumattakaan tavallisten ruokakauppojen olutvalikoimasta.

Entä se suomalainen peruslager? Sokkotestissä niitä on vaikea erottaa toisistaan. Näin olen käytännössä kokenut järjestäessäni Esitisle-lehden olut- ja siiderisokkotestin. Makuerot tulevat lähinnä mielikuvista. En ole koskaan ymmärtänyt Karhun valta-asemaa varsinkin, kun tietojeni mukaan sitä ei ole koskaan mainostettu televisiossa. Erityisesti peruslagerin osalta kannattaisi muistaa, että erilaiset oluet sopivat eri tilanteisiin ja suomalainen lager on kompromissituotteeksi melko hyvä. Latteitahan ne ovat, mutta laatu on silti hyvä. Tarkoitan tällä sitä, etten ole edes kuullut kenenkään saaneen pilaantunutta pullo-olutta suomalaisen panimon valikoimasta. Peruslager sopii ruokajuomaksi, saunajuomaksi ja erityisesti tilanteisiin, joissa kieli on kuiva kuin beduiinin töppönen. Mikäli on tarkoitus humaltua oluesta, niin ainakaan kännivaiheessa rahojaan ei kannata tuhlata peruslageria parempiin tuotteisiin, sillä makuaisti on tuolloin jo turtunut.

Ilmo Teikari, AOSin Olutkolumnisti