INDIA PALE ALE

India pale alen historia alkaa 1700-luvun lopun Englannista. Itä-Intian
kauppakomppania oli alkanut hankkia Moguli-imperiumin heikentyessä
1700-luvun alusta lähtien itselleen suurehkoja maa-alueita Intiasta. Ajan
kuluessa Englannin kaupallinen ja sotilaallinen ylivalta vakiintui, mikä toi
Intiaan pysyvasti yhä suuremman joukon englantilaisia virkamiehiä,
kauppiaita ja sotilaita. Samalla englantilaisten tuotteiden vienti Intiaan
lisääntyi reippaasti. Yksi tällaisista vientiartikkeleista oli
englantilaisille niin rakas olut.

Englannista oli perinteisesti viety olutta lyhyen merimatkan päähän Baltiaan
ja Venäjälle, mutta nämä oluet olivat pääasiassa maltaista ja makeahkoa
brown alea, tai hyvin vahvaa ja humaloitua imperial stoutia. Matka Intiaan
kesti noin puoli vuotta, missä ajassa mainitut oluet ehtivät yleensä
pilaantua, sillä tummat oluet eivät kovin hyvin kestäneet pitkiä
kuljetusmatkoja. Ratkaisu Intian englantilaisten oluenjanon sammuttamiseen
löytyi pale alesta, jota oli juotu Lontoossa ainakin 1750-luvulta lähtien.
Kun tästä perusversiosta tehtiin huomattavasti alkoholipitoisempaa ja
humaloidumpaa, säilyi se mainiosti matkan ajan ja ilmeisesti vaatikin
kyseistä puolen vuoden kypsytystä ennen juomista.

George Hodgsonin kehittämä IPA oli ensimmäinen pelkästään vientiä varten
kehitetty olut; vahvaa portteria ja brown alea juotiin myös
kotimaanmarkkinoilla. Ajan kuluessa ja oluen valmistustekniikan kehittyessä
alkoi IPA:n kulta-aika olla ohi. Viimeistään Intian itsenäistymisen aikaan
alkuperäinen erittäin vahva ja todella rankasti humaloitu vaalea ale alkoi
olla katoavaa kansanperinnettä. Englannissa kyllä jatkettiin IPA-nimen
käyttöä, mutta oluet olivat pääasiassa pelkkiä perusbittereitä, joissa oli
ehkä hieman enemmän humalaa ja alkoholia kuin panimon muissa oluissa. Aidon
IPA:n kanssa niillä ei ollut mitään tekemistä. Valoa alkoi näkyä tunnelin
päässä viimein 1980-luvulla, kun amerikkalaiset ja englantilaiset
pienpanimot rupesivat valmistamaan kunnolla humaloitua ja vahvaa pale alea.
Hyvä ja laaja IPA:n historia löytyy netistä osoitteesta
http://www.india-pale-ale.com/.

Tällä hetkellä IPA-nimellä myydään satoja, ellei jopa toista tuhatta
erilaista olutta, mutta valitettavasti valtaosa näistä tuotteista ei
täytä vaatimuksia, joita niiden tulisi täyttää. Vahvan humaloinnin,
vahvuudesta riippuen lähtien noin 50-60 EBU:sta, ja korkean
alkoholipitoisuuden, mielellään ainakin 6%, löytäminen ”IPA:sta” on aivan
liian kovan työn takana. Toisin sanoen suurin osa india pale alena myydystä
oluesta ei eroa mitenkään tavallisesta vaaleasta pintahiivaoluesta.
Todellinen olutpuristi voisi lisätä IPA:n laatuvaatimuksiin myös
englantilaisen humalan, mutta rehellisesti sanoen amerikkalaiset
sitrushumalat sopivat tyyliin jopa alkuperäisiä brittihumaloita paremmin.

Kunnollisissa india pale aleissa voi erottaa muutamia eri koulukuntia:
amerikkalaisen, brittiläisen ja belgialaisen, sekä niin sanotun double
IPA:n. Osin verotuksen, mutta myös juomatottumusten, takia brittiläiset ovat
näistä miedoimpia (korkeimmillaain hieman yli 6%) ja niissä on käytetty
hieman vähemmän humalaa kuin muissa lajitovereissaan. Toisaalta vahvempaan
olueen tarvitsee laittaa enemmän humalaa kuin mietoon tuottaakseen yhtä
kitkerän maun. Tätä alalajia valmistetaan toki myös Britannian ulkopuolella.
Amerikkalaiset ovat hieman vahvempia alkoholin suhteen ja kitkeryyttä
niissä voi joissakin tapauksissa olla reilusti päälle 100 EBU:a.
Humalalajikkeet ovat pääaosin amerikkalaisia, ominaisuuksiltaan hyvin
hapokkaita ja sitrusmaisia toisin kuin perinteiset eurooppalaiset humalat.
Belgialaiset IPA:t ovat etenkin Amerikan markkinoille suunnattuja
amerikkalaistyyppisiä oluita, joissa kuitenkin on belgeille tyypillistä
hiivan tuomaa hedelmäisyyttä ja maun monipuolisuutta pelkän humalan lisäksi.
Double IPA vastaa ehkä eniten aitoa 1700- ja 1800-lukujen IPA:a
alkoholiprosenttinsa ja humalointinsa suhteen. Alkoholia pitäisi löytyä
päälle 9% ja humalaa parhaimmillaan niin paljon kuin panimomestarin kantti
kestää. Joitakin yli 20% alkoholia siältäviä omituisuuksiakin (vertaa Nögnen
Dark Horizoniin) on kuulemma Amerikassa valmistettu.

Suomessa muutama pienpanimo valmistaa oluita, joita kehtaa nimittää India
pale aleksi. Edesmennyt STAPA valmisti reippasti humaloitua Alpo’s IPA:a,
ja nyt sen valmistus on siirtynyt Huvilalle(saatavilla One Pint Pubissa
Ruoholahdessa). Ihan hyvää se on vieläkin, vaikka ei niin loistava
olekaan kuin ennen. Plevna tekee erinomaista Severin Extra Ipaa (Puotilan
Pikkulinnusta), joka jatkuvasti saa olutfestivaaleilla erilaisia
kunnianosoituksia.

Muutamua hyviä, Suomesta ainakin joskus bongattuja ulkomaisia IPA-oluita
lyhyine kuvauksineen:

  • De Ranke XX-bitter: Hedelmäinen ja raikas, kunnolla humaloitu, tuoksu voi
    tosin olla hieman tunkkainen.
  • Flying Dog Snake Dog IPA: Korni etiketti ja kaikin puolin rehellinen
    jenkki-ipa.
  • Nögne Ö #100: Tästä löytyy aivan kaikkea: jenkkihumalointia, vehnää,
    paahteisuutta, hedelmäisyyttä… Alkoholiakin 10%.
  • Ridgeway Bad Elf: Siinä ja siinä, voiko kutsua IPA:ksi. Kuitenkin loistava
    humalointi, raikas, mutta silti lämmittävä talvikauden olut.
  • Thornbridge Jaipur IPA: Sikäli erikoista, että tätä on saatavana yleensä
    real alena. Brittiläiseksi yllättävän paljon humalaa, mutta ainahan voisi
    olla enemmänkin.
  • Three Floyds Alpha King: Mukava sitrushumalointi, hyvin raikas.
    Tyyppiesimerkki hyvästä amerikkalaisesta IPA:sta.

Lauri Viljanen

Maisteluillan satoa: oluiden kaksintaistelut

Maisteluillan teemana olivat oluiden kaksintaistelut. Edustettuina olivat belgialaiset blondit, englantilaiset country alet, hedelmäyllätys (luumuolut vastaan siideri!) ja brittien saarien tummat. Makuraadissa oli kaiken kaikkiaan 29 henkeä, joista loppua kohden 27 palautti arviointipaperinsa tarkastettaviksi. Ensimmäisten oluiden kohdalla ei vielä paljon kommenttia ilmestynyt paperille, mutta loppua kohden mielipiteitä alkoi yhä enemmän löytyä. Eniten intohimoa herättivät London Porter ja Old Engine Oil, joiden paremmuudesta kiisteltiin mm. piirtämällä kaavioita maun kokonaisvaltaisuudesta ja pituudesta. Ecaussinnesin luumuinen La Penneffoise oli monelle myös ristiriitainen tuttavuus, ja tämä ilmenikin lievänä kerettiläisyytenä kun siideri äänestettiin taisteluparinsa voittajaksi!

Alla parien voittajat, maistajien kommentteja oluista sekä lyhyet esittelyt oluista, joita käytettiin itse tilaisuudessa maistelun apuna.


Belgialaiset Blondit




Duvel

, Belgia: 8,5%; 24 EBU; 6,5 EBC


Petrus Blond

, Belgia: 6,6%; 17 EBU; 16 EBC



Tyypillistä vaaleille belgeille on niiden hedelmäisyys ja hiivan tuomat makuvivahteet, jotka voivat eri oluiden välillä hyvinkin erilaisia. Näistä oluista pitäisi siis löytää hedelmäisyyttä, ehkä banaania ja mausteisuutta ja jonkin verran hiilihappoisuutta. Oluiden vaahtoa kannattaa tarkkailla ja verrata. Varsinkin Duvel palkitsee vauhdikkaan lasiin laskemisen tuhdilla, runsaalla ja pitkäkestoisella vaahdolla.Tuleeko alkoholi oluissa läpi, vai onko se onnistuttu peittämään, kuten kunnon belgioluissa kuuluu?



Äänet:


Duvel 11


Petrus Blond 4

1 tyhjä



Kommentit




Duvel




Liikaa hiilihappoa, saunaolut?

Viinapiru.

Hiivaista, hapokasta, vaahtoaa kiinteästi ja pidempään kuin Petrus.

Puraisee.

Hyvä vaahtokukka, mukava tuoksu.

Maku parempi mitä haju antaa odottaa.

Liian vähän humalaa.




Petrus Blond




Liian makea, Werther

Sinebrychoffilta lasilahjoitus AOS:lle

Sinebrychoff_lasi

Saimme Sinebrychoffilta lahjoituksena 120 kpl oheisen kuvan mukaisia maistelulaseja. Järjestö kiittää ja kumartaa tästä merkittävästä lahjoituksesta Sinebrychoffia ja erityisesti Vertti Virkajärveä, jonka aktiivisuuden tulosta lahjoitus pitkälle oli. Lasit tulevat jatkossa helpottamaan huomattavasti mm. maisteluiltojen järjestämistä.

Helmikuun maisteluilta 22.2.

AOS:n talven maisteluilta on perjantaina 22.2. Uudella ylioppilastalolla
Alinasalissa klo 19 alkaen. Tarjolla on kahdeksaa eri olutta, kutakin noin
1,5 dl. Hintaa maisteluillalle tulee 9,5e. Maistettava on niin tummia kuin
vaaleita oluita sekä yksi siideri Britannista ja Belgiasta. Tervetuloa
maistelemaan oluita rennossa ja asiantuntevassa seurassa.

Tila on varattu aamun asti, joten maistelun jälkeen on mahdollista jäädä
paikalle jutustelemaan ja juoda olut tai kaksi.

Sitovat ilmoittautumiset osoitteeseen lauri.hirvonen(at)helsinki.fi 14.2.
mennessä, jotta osaamme tehdä riittävän olutvarauksen monopoliliikkeeseen.

Faktat:

Paikka ja aika: pe 22.2. klo 19-> Alina-sali, Uusi ylioppilastalo, 3. kerros

Hinta: 9,5e

Tilinumero: ålandsbanken 660100-3353745

Viesti: maisteluilta

Saaja: Vertti Virkajärvi

Eräpäivä: 21.2.

Olutlista:

Fuller’s London Porter http://www.alko.fi/tuotteet/fi/719086

Old Engine Oil http://www.alko.fi/tuotteet/fi/790624

Strong Suffolk Vintage Ale http://www.alko.fi/tuotteet/fi/729196

Marston’s Owd Rodger http://www.alko.fi/tuotteet/fi/738346

Belle-Vue Kriek http://www.alko.fi/tuotteet/fi/767754

Cidre Bouchè Brut http://www.alko.fi/tuotteet/fi/008661

Duvel http://www.alko.fi/tuotteet/fi/000193

Petrus Blond http://www.alko.fi/tuotteet/fi/779704

Helmikuun kuukausitapaaminen 4.2.

AOS:n helmikuun kuukausitapaaminen on tulevan viikon maanantaina 4.2.
oluthuone Kaislassa klo 18.00 alkaen. Tarkoituksena viettää aikaa hyvien oluiden parissa ja päättää tarkemmin helmi- ja maaliskuun maisteluilloista.
Poikkeuksellisesti olemme Kaislassa vain klo 19.00 asti, jonka jälkeen
siirrymme Ruoholahteen tutustumaan One Pint Pubin belgiviikkoihin. Siellä on
tarjolla kymmenittäin harvinaisuuksia Belgian pienpanimoista.

http://blogit.helsinki.fi/aos/post-110.htm