Teknologian käyttö osana opetusta ja kouluissa on selkeästi hyvin ajankohtainen aihe. Mekin löysimme itsemme viime viikolla keskeltä interaktiivista Minerva-toria, jossa on heiteltäviä mikrofoneja, iPadeja ja älykkäitä tauluja. Myös blogien pitäminen on osoitus teknologian lisääntymisestä koulutuksen parissa; tämä ei ole tänä syksynä ainoa kurssini, jonka osana opiskelijoiden pitää pitää blogia. Kuulisin mielelläni muidenkin kokemuksia siitä, miten teknologia näkyy kursseillanne.
Ryhmässämme lähdimme heittelemään ajatuksia ilmoille siitä, mitä teknologia ja koulutus tuovat meille mieleen. Esiin nousi sekä mahdollisuuksia että uhkia, joihin luodaan seuraavaksi lyhyt katsaus. Teknologia mahdollistaa monia asioita, mutta samalla se saattaa kouluissa tuottaa myös uusia ongelmia, joihin pitää löytää ratkaisu.
Mutta aloitetaanpa niistä mahdollisuuksista. Teknologia tuo helpotusta moniin asioihin. Esimerkiksi Wilma on helpottanut koulun ja kodin välistä viestintää jättäen reissuvihot ja kotiin vietävät lupalaput historiaan. Työelämässä teknologian roolia ei voida enää sivuuttaa, joten on tärkeää, että jo koulussa opitaan käyttämään teknologiaa sujuvasti. Virossa ohjelmointi on jo osa opetussuunnitelmaa ja Suomessakin aletaan pian matematiikan tunneilla opettaa ohjelmointia. Pian kokonainen sukupolvi osaa koodata. Suomessa on kuitenkin ongelmaksi muodostumassa se, että matematiikan opettajat, joille vastuu koodaamisen opettamisesta kaatuu, eivät välttämättä kaikki vielä osaa koodata. Teknologia mahdollistaa myös tiedonhaun helpottumisen, läksyjen tarkistamisen ja vähentänee paperijätteen määrää. Varmasti paljon muutakin hyvää teknologia tuo kouluihin, opetukseen ja oppimiseen, mutta mitä? Jakakaa ajatuksenne!
Uhkia nousi ryhmässämme enemmän esiin kuin mahdollisuuksia. Johtuuko se sitten suomalaisesta perusnegatiivisesta luonteesta vai yleisestä muutosvastarinnasta, en osaa sanoa. Keskeinen pelko joka nousi esiin, oli kysymys teknologiasta ja tasa-arvosta. Tuleeko teknologia niin keskeiseksi osaksi koulutusta, että lapsilta vaaditaan omat koneet/tabletit kouluihin jo alaluokista lähtien? Tämä on jo näkyvissä lukioissa. Alueiden välistä eriarvoistumista on myös vaarassa tapahtua, kun vauraiden alueiden oppilailla on kaikilla uusimmat pelit ja vehkeet, joita sitten käytetään opetuksessa hyväksi. Köyhemmät alueet jäävät paitsi teknologiasta ja jäävät samalla jälkeen myös IT-taidoissa. Mihin suuntaan Suomen kuuluisa tasa-arvoinen peruskoulutusjärjestelmä on menossa?
Keskustelimme myös teknologian mahdollisista terveysvaikutuksista. Mitä tapahtuu, jos lapsi tuijottaa joka päivä monta tuntia läppärin tai tabletin ruutua? Voidaan myös miettiä, mitä tapahtuu käsinkirjoitus- tai laskutaidolle. Ihmiselle on luonnollista tuottaa apuvälineitä oppimisen ja työnteon avuksi, mutta meneekö jossain raja? Viekö teknologian käyttö huomion pois opetettavasta asiasta keskittyen vain teknologiseen opetusmetodiin? Nämä ovat kysymyksiä, jotka luultavasti askarruttavat meitä kaikkia. Mitä uhkia tai mahdollisuuksia te liitätte teknologian käyttöön kouluissa?
Lopuksi haluaisin vielä osoittaa yhden käytännön esimerkin teknologiasta opetuksessa. Nimittäin tämän blogin. Ennen olisimme ehkä kirjoittaneet oppimispäiväkirjaa ja reflektoineet siinä omaa oppimistamme. Nyt kirjoitamme blogiin näitä samoja ajatuksia, mutta muut voivat kommentoida niitä, syntyy keskustelua. Kyseessä on eräänlainen oppimispäiväkirja 2.0.
Tuulikki/ Teknologia kouluissa
Tasa-arvokysymys on mielestäni keskeinen. Kuinka taataan, että kaikilla olisi samanlaiset välineet? Älypuhelimista on tullut koulumaailmassa myös statuskysymys. Koululaiset tietävät kenellä on uusin iPhone ja kenellä ei älypuhelinta ollenkaan. Ja merkinhän on oltava nimenomaan Apple, Samsungit tai muut eivät ole ollenkaan sama asia. Säästyykö oppilas statuserottelulta, vaikka koululla olisi tarjota lainalaite oppitunneille? Vai onko kaikilla oppilailla tulevaisuudessa automaattisesti tasokas älypuhelin, kun kaupat eivät enää myy muuta ja puhelin vain on oltava jokaisella. Kuinka kauan siihen menee?
Nyt on aivan pakko kysyä, olenko oikeasti ainut joka meni aivan sekaisin kaikesta teknologia puheista ensimmäisellä luennolla? 😀
Onhan se tietenkin asia mikä pitää oppia tulevaisuutta ajatellen mutta että kaikki piti siihen ensimmäiseen luentoon ängetä tuntui sekavalta, enkä oikeastaan vieläkään ole aivan varma mitä kaikkea piti tehdä ja mistä kaikesta tännekin piti kirjoitella.
/Anna – Suomessa paperit ovat ihmistä tärkeämpiä
Et ole ainoa, infoa tuli paljon omasta mielestäni myös:D Vaikeaa pysyä itse asiassa kun esimerkiksi ajatukset pyörivät siinä saako mikrofonin kiinni kun se heitetään minulle tai vielä parempaa, saan esitellä heittäjän lahjojani ja heitän mikrofonin jollekin muulle!:D Mutta kuten sanoit teknologia tulee olemaan iso osa tulevaisuuden koulutusta, joten ei auta muu kuin yrittää oppia sisäistämään asioita nopeammin ja alkaa harjoitella heittotaitojaan 😉
Et ollenkaan! Jos on paljon kaikkea uutta, varsinkin teknologiaa, menee koko keskittymiseni oikeastaan siihen, tai miten minulla ensimmäisellä kurssikerralla kävi, en sitten pystynyt keskittymään mihinkään..
Alku shokin jälkeen tuntui kaikki kuitenkin jo paljon yksinkertaisemmalta ja palasi normaaliin keskittyneeseen vireeseen.
Uskon, että yksi tärkeimpiä taitoja mitä lapselle tulee ihan alusta pitäen opettaa (aina ikätason mukaan edeten) on ajattelun taidot. Silloin hän kykenee kypsyessään itse kriittisesti arvioimaan eteensä tulevia asioita eli tässä yhteydessä teknologian keskellä eläminen ja siihen liittyvät kysymykset.
Mielestäni ajattelun taitojen merkitys korostuu ihan koko ajan…
Ehkä silloin on mahdollista että ihmiset kontrolloivat teknologiaa eikä se meidän yhteiskuntaa luoden eriarvoisuutta.
Onko tämä toiveajattelua?
Heini, lapsilla on varmasti kova kilpailu siitä kenellä on älypuhelin ja millainen se on. Tämä ei ole varsinaisesti kovin uusi ilmiö, aina jokin tavara määrittelee statusta lasten keskuudessa. Oli se sitten älypuhelin, merkkivaatteet tai potkulauta. Olen kanssasi samaa mieltä, että älypuhelimen tapauksessa vaikutukset ovat vain huomattavasti suuremmat; kyse ei ole enää vain siitä omistaako jonkun tavaran vai ei. Lapsi ilman älypuhelinta voi joutua tunnilla erilaiseen asemaan eikä tämä ainakaan ole perillä kaikista uusista sovelluksista mitä muut käyttävät.
Itse olin myös hieman hämilläni kaikesta teknologiasta mitä luennolla käytettiin, vaikka Minerva-tori on minulle ennestään tuttu. On mielenkiintoista nähdä selkiytyvätkö asiat meille kurssin aikana ja oppimmeko hyödyntämään teknologiaa uudella tavalla oman oppimisemme tukena.
Susanne toi hyvin esiin ajattelun taidon merkityksen osana oppimista ja sen, että teknologian pitäisi olla tälle alisteellista. Optimisesti ajattelen, että ajattelun tärkeys ei katoa minnekään. Kuitenkin teknologian ja erityisesti internetin myötä on nuorillekin lapsille opetettava lähdekriittisyyttä. Tiedonhaku netistä on tehty nykyään kovin helpoksi, mutta se vaatii aivan erilaista lähdekriittisyyttä kuin vanhat kunnon tietosanakirjat. Lähdekritiikki on teknologian aikakautena mielestäni tärkeä osa ajattelun taitoja.
Tuulikki, tuo lähdekriittisyys oli tärkeä huomio.
Aikuisilla on aina vastuu viime kädessä. Toivon että jokainen aikuinen muistaa huolehtia osaltaan, ettei teknologian käyttö vahingoita lasta. Esimerkiksi juuri tuo lähdekriittisyys tulee opettaa taitona ja ehkä erilaiset estot koulujenkin laitteissa voisivat olla yksi keino? Haastavinta on ehkä ennakoida ongelmia, kun teknologia kehittyy nopeasti ja moni asia on meille aikuisillekin uutta.
Kiitos todella kinnostavasta ja ajatuksia herättävästä blogijulkaisusta! Olen itse aika samalla linjalla kuin te muutkin että kyllähän teknologiasta on paljon hyötyä, mutta myös huonoja puolia…Aiheesta puhuttiin muuten myöstänään uutisissa, artikkeli löytyy Helsingin Sanomien sivuilta, lisäsin linkin keskustelun loppuun. Artikkeli herätti kyllä paljon aiheeseen liityviä ajatuksia 🙂
Hyviä puolia mitä tulee mieleen tietotekniikasta on, että erityisesti tiedonkeruu on helpottunut aivan hirvittävästi ja varmasti teknologia myös helpottaa monta asiaa kouluympäristöissä. Mutta täytyy kyllä myöntää, että mieleen nousee myös paljon uhkakuvia. Ensinnäkin tulee mieleen, että monissa tutkimuksissa on tullut esille, että lapset jo entuudestaan katsovat liikaa televisiota ja ovat liian paljon tietokoneruuden äärellä ollessaan kotona. Miten se sitten tulee vaikuttamaan lapsiin kun myös koulussa lapset käyttävät paljon tietokoneita/ipadeja? Toisaalta on hienoa että opitaan jo pienestä pitäen miten erillaisia ohjelmia käytetään, koska näitä taitoja tarvitaan myös myöhemmin elämässä…
Toinen asia joka myös huoletta on teknologiakehytksen myötä mahdollisesti aiheutuva erivertaisuus. Esim. neljän lapsen perheelle voi tulla aika kalliiksi jos jokaiselle lapselle pitäisi hankkia omat läppäriet/ipadit…toisaalta olen lukenut, että on valtion velvollisuus on maksaa tämäntyyppiset kustannukset, mutta voin kuvitella että monen paikkakunnan budjetti ei oikein riitä tähän. Voi myös esittää kysymyksen, että miten pitäisikö käyttää säästöjä teknologiaan kouluissa, kun resursseja on muutenkin niukasti taloudellisen tilanteen takia…
HS artikkeli: http://www.hs.fi/kotimaa/Lapsiasiavaltuutettu+huolissaan+koulujen+eriarvoistumisesta/a1411003767413
Och samma nyhet finns även på svenska på HBLs sidor: http://hbl.fi/nyheter/2014-09-18/657731/ombudsmannen-orolig-ojamlikhet-i-skolorna
Hyviä kommentteja! Olen samaa mieltä siitä, että mikäli kouluissa yleistyy oppilaiden omien älypuhelimien käyttö, joutuvat perheet eriarvoisiin asemiin. Opiskelun maksuttomuusnäkökulmaa tulee myös pohtia; voidaanko edes vaatia, että jokaiselta perheeltä löytyy mahdollisuus hankkia lapselleen älypuhelin? Tai haluavatko vanhemmat edes lapsellensa älypuhelinta? Mikäli ja kun tulevaisuudessa teknologian käyttö tulee yleistymään kouluissa, tulisi välineet tulla kouluista eikä niiden hankkimista tule sysätä perheen vastuulle. Kuitenkin ongelmaksi saattavat muodostua koulujen omat resurssikysymykset ja alueelliset erot, kuten Tuulikki blogikirjoituksessaan jo mainitsi.
Kuitenkin teknologian hyödyntäminen monipuolisesti koulumaailmassa voi tarjota innostavan ja mielenkiintoisen tavan oppia. Oppilaan/opiskelijan näkökulmasta älykkäät taulut, ipadit ynnä muut ovat varmaankin mielenkiintoa nostattavampia opetusvälineitä vanhanaikaisiin piirtoheittimiin ja muovisiin kalvoihin verrattuna.
Teknologian hyödyntäminen voi olla siis mahdollisuus myös opetuksen tehostumiseen ja oppilaiden osallistamiseen. Opettajien tulee vain huolehtia, että laitteet ovat tarkoituksenmukaisessa käytössä, ja yksi ratkaisu voisi olla estot/rajoitukset koulujen laitteissa, kuten Susanne mainitsikin.
Helena – Koulumenestyksen tavoittelu
Susannen kommentti siitä, että hallitsemmeko me teknologiaa vai se meitä, herätti ajatuksia. Tuntuu tosiaan siltä, että sekä teknologian että itsensä kontrollointi on joillekin hankalaa. Emme saisi mennä siihen, että teknologia tulee vaikuttamaan niin paljon tasa-arvoomme.
Yksi hankaloittava tekijä opettajien osaamattomuudessa on myös joidenkin opettajien asenne. He haluavat säilyttää perinteiset tapansa keinolla millä hyvänsä, ja vierastavat uutta teknologiaa. Heidän puolellaan on opettajien pedagoginen vapaus. (Ehkä yksi huono puoli löytyy tästä pedagogisesta vapaudesta- suomalaisen hienon koulutusjärjestelmän ydinpointeista:D )mutta onneksi näitä opettajia on enää todella harvassa ja voihan teknologia-asioita opettaa myös joku muu opettaja. Lisää joustavuutta ja innokkuutta uusia asioita kohtaan opettajille! Ja teknologiakoulutusmahdollisuuksia, jotka päivittyvät teknologian kehityksen mukana!
Teknologian hyödyntäminen oppimis- ja opetuskokemuksissa? Olen täysin sen puolella, kunhan varmistamme, ettei sosiaalista mediaa (Facebook, Twitter, Instagram, jopa Google+) korosteta tärkeimpänä tai hyödyllisimpänä uuden teknologian sovelluksena.
Jaan monen kommentoijan huolen koulujen/oppilaiden eriarvoistumisen uhasta teknologian tullessa osaksi opetusta. Teknologian oppiminen jossain muodossa on toki välttämätöntä, eikä sitä voi sivuuttaa, mutta oman iPadin tai älypuhelimen hankkimista ei voida missään nimessä edellyttää peruskoulussa, jonka pitäisi olla tasa-arvoinen ja tarjota yhtäläiset mahdollisuudet kaikille. Toisaalta jos lähdetään siihen, että jokainen koulu hankkisi omat laitteet jokaiselle, tulee vastaan todellisuus monen koulun budjetin pienuudesta ja sitä kautta huoli koulujen eriarvoistumisesta.
Itse en näe syytä sille, että jokaisella oppilaalla tulisi olla oma älypuhelin tai tabletti. Mikäli omien laitteiden käyttö oppitunneilla sallitaan ja kaikilla ei sellaista ole, lisää se varmasti statuserottelua oppilaiden kesken, kuten Heini kommentissaan mainitsi. Ala-asteikäiselle tällaiset asiat voivat tuntua todella isoilta asioilta.
Teknologia toki tuo kouluihin paljon uusia oppimismahdollisuuksia ja varmasti innostaa oppilaita, kuten Helena kirjoituksessaan mainitsi. Tärkeä kysymys onkin, miten teknologiaa voidaan hyödyntää opetuksessa ilman, että se vaikuttaa tasa-arvoon?
Olen samaa mieltä kanssasi Elina! Valitettavasti joissain kouluissa on jo edetty siihen vaiheeseen, että esim nimeltä mainitsemattomassa lukiossa, vaatimuksena on ensivuodesta lähtien, että tulevilla ykkösillä on oltava kannettava tietokone. Miten tuollaista voidaan vaatia kun kaikilla ei yksinkertaisesti ole varaa?? Kaverini lukiossa, Mikkelin lähellä, koulu antoi jokaiselle opiskelijalle tietokoneet lukion aloittaessaan. Tässä taas toinen ääripää.
Mielestäni teknologiaa pitäisi ottaa enemmän hyötyyn kouluissa, mutta ensin pitäisi miettiä miten teknologian järjestäminen oppilaille järjestettäisiin. Voiko sitä vaatia perheiltä vai hoitaako koulu hankinnan?
Voisiko koulussa olevien koneiden määrää kasvattaa ja tunteja muuttaa vielä enemmän tietokoneiden varaan, mutta koneita ei annettaisi oppilaille omiksi eikä vaadittaisi omaa konetta. Kaikki olisi mahdollista hoitaa koulussa ja annetut kotitehtävät olisivat joko käsin kirjoittaen ja kirjoja hyödyntäen mahdollista tehdä. Näin ollen kirjallisuuskaan ei kuolisi ja tulevaisuuden lapsilla olisi omat käsialansa…Teknologiaa vaativat tehtävät olisi mahdollista suorittaa koulun tiloissa ajasta ja päivästä riippumatta. Annettaisiin kaikille mahdollisuus teknologiaan ja jos jollakulla olisi oma kone tai älypuhelin(kuten varmasti monella on) he saisivat käyttää niitä, mutta olisi vaikka lisävaatimuksia jos he suorittavat kouluasioita omilta koneiltaan esim. lisätehtäviä. Tämä on vain nopeaa brainstormingia joka sisältää paljon puutteita…
Mielestäni tähän teknologia haasteeseen pitää suhtautua innolla sillä se on suuri mahdollisuus:)!
Elina, kysymyksesi: “Tärkeä kysymys onkin, miten teknologiaa voidaan hyödyntää opetuksessa ilman, että se vaikuttaa tasa-arvoon?” on todella hyvä. Talous tulee varmasti esteeksi tässäkin tasa-arvokysymyksessä.
Eräs ajatusmalli voisi olla, että hetkellisesti eriarvoisuus lisääntyisi, mutta kun tulevaisuuden huippuosaajat nostavat Suomen talouden pilviin, niin sitten kyllä jokainen oppilas saa oman tabletin. Yhteisen hyvän tavoite yksilön hyödyn edelle on ehkä aina ollut jonkinlainen iskulause kun on talous kriisissä?
On hyvä, jos teknologian avulla rikkoutuu asetelma, jossa oppilas on tiedon passiivinen vastaanottaja ja hänen tehtävänsä on vain istua hiljaa ja kuunnella. Vaarana on kuitenkin välineellinen rationaalisuus eli se, että monipuolisemman ja osallistavamman opetuksen teknologisista välineistä tulee toiminnan itsetarkoitus jolloin alkuperäinen päämäärä voi unohtua. Teknologia ei kuitenkaan ole ainoa tapa oppia asioita toiminnallisesti.
Blogikirjoituksessa mainittu eriarvoisuus on myös huomionarvoinen asia, sillä onko oikein käyttää kouluissa opetusmenetelmiä, jotka edellyttävät suuriakin taloudellisia sijoituksia perheiltä (ja kouluilta)? Kuten sanottu, kaikilla ei ole varaa älypuhelimiin ja tabletteihin. Elinan kysymys “miten teknologiaa voidaan hyödyntää opetuksessa ilman, että se vaikuttaa tasa-arvoon?” onkin tärkeä ja hyvin ajankohtainen.
Omassa yliopisto-opiskelussani olen saanut ryhmissä työskentelystä enemmän irti uuden teknologian avulla. Kun ennen harjoitustyöryhmän keskinäinen viestintä tapahtui sähköpostitse, pystyy nyt halutessaan perustamaan facebook-ryhmän, jonka kautta keskustelu ja tiedon jakaminen on sujuvampaa. Kun ennen kirjoitimme ryhmän kanssa kukin omia harjoitustyön osioita itseksemme ja sitten yhdistimme osat palautusta varten, voi nyt tiedostoja kirjoittaa verkossa yhdessä samaan aikaan. Kiireisten opiskelijoiden on vaikeaa löytää kalentereistaan tapaamisaikoja, jotka sopivat kaikille, joten teknologian tarjoamat mahdollisuudet etätyöskentelylle helpottavat yhteistä tekemistä.
Janinalta yllä hyvä kommentti liittyen teknologian käyttöön yliopisto-opiskelussa. Tästä tuli mieleen, että juuri korkeamman asteen opiskelussa teknologiasta saa ehkä enemmän irti. Yliopistossa ja amk:ssa on ikäluokankin takia parhaiten poissuljettu se mahdollisuus, että teknologiaa käytetään tunneilla johonkin muuhun kuin itse oppimisen tukemiseen (esim sosiaalisen median selailuun). Jos lukiossa ja etenkin yläasteella oppilaille annettaisiin esimerkiksi iPadit tuntikäyttöön, oppilaat luultavasti harhautuisivat aivan muille sivuille kuin on tarkoitus. Ja varsinkin ala-asteen ensimmäisillä luokilla kyse on oppimaan opettelemisesta ja ihan vaan siitä, miten opitaan istumaan aloillaan tunnilla ja miten koulussa kuuluu olla. Tähän ei mielestäni enää kannata teknologian käyttöä kauheesti sotkea.
Keskustelu teknologian kasvusta herättää paljon keskustelua, josta hyvänä esimerkkinä tämä viesti ketju. Minusta elämme nyt teknologian suhteen murroskautta johon osaltaa kuuluu kipuilu tekniikan hyvien ja huonojen puolien kanssa. Olen samaa mieltä Lauran ja Elinan kanssa, että teknologian tuleminen kouluihin aiheuttaa ongelmia tasa-arvossaa koska kaikilla ei vaan ole samoja hienoja laitteita, eikä yhteiskuntakaan niitä pysty kustantamaan. Toisaalta paperi ja kynä ei ole se vaihtoehto, koska yhteiskunta ja varsinkin nuoret ovat vauhdilla mukana teknologisessa kehityksessä niin pakko koulunkin on siihen mennä mukaan.
Uskon, että tulevaisuudessa teknologiasta tulee hyvin luonnollinen osa koulunkäyntiä ja sellaisia vielä meille itsestään selviä taitoja kuten kynän käyttö kirjoituksessa tullaan ihmettelemään.
Mielestäni on suuri tasa-arvollinen riski vaatia jokaiselle oppilaalle esimerkiksi iPadia tunneille. En myöskään koe sitä tarpeelliseksi, varsinkaan alaluokilla, kuten Elina yllä jo mainitsi, se veisi helposti huomiota toisaalle. Otan nyt esille muutaman pointin vielä, joita aloin miettiä lukiessani tätä viestiksekustelua.
Kuten Tapani yllä jo hieman otti esille, mikä on kynän ja paperin merkitys tulevaisuudessa. Mietin tätä tänään P2 -kurssilla, kun piti kynällä kirjoittaa perusteluja tutkimuskyselyn vastauksiin. Moni valitti sitä että käteen alkoi sattumaan ja kyse oli kuitenkin vain muutamasta lauseesta. Kysynkin siis, milloin viimeksi olet itse kirjoittanut enemmän kun kauppalistan verran? Onko siis tulevaisuudessa kirjoitustaidolla suurta merkitystä, vai tuleeko se katoamaan kokonaan? Siihen että se olisi todellisuudessa vain menneisyyden muisto, on kuitenkin varmasti pitkä matka, mutta esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen on suuri askel tähän suuntaan – ei edes kirjoituksissa tarvitse olla “hyvää ja selkeää käsialaa”.
Uskon että olemme kaikki sitä sukupolvea, jotka ovat kuten edellä mainittu, olleet siinä murroksessa että kolu-uramme aikana on tullut suuria muutoksia luokkahuoneisiin. Olemme aloittaneet liitutaululla ja nyt on heiteltäviä mikkejä ja iPadejä, joilla kirjotetaan yhdeltä istumalta kysymykset “taululle”. Uskon että jokainen meistä on myös sitä sukupolvea, joka ärsyyntyy sille, jos opettaja ei osaakaan käyttää tekniikkaa, koska se on meille itsestäänselvyys. Tämä on mielestäni nimenomaan yksi suuri haaste, nimittäin tekniikka menee eteenpäin niin nopeaa vauhtia etteivät opettajat tunnu pysyvän oppilaiden kanssa samassa vauhdissa, pahimmassa tapauksessa eivät suostu opettamaan “koska vanha on aina parempi”, asettaen osan oppilaista eriarvoiseen asemaan. Pitäisikö siis tekniikan käytöstäkin tehdä laajempia linjauksia?
Mitä jos läksyt muuttaisi sähköisiksi? E-lomakkeen kaltaiset läksyt saattaisivat jopa houkuttaa läksyjen tekoon. Mielenkiintoista olisi antaa mahdollisuus vastausten etsimiseen internetistä (linkki pitäisi liittää mukaan) ja oppikirjasta. Näin tarkistustilanteessa voisi myös todennäköisesti antaa esimerkkejä siitä miten ja milloin tiedon kannalta pitäisi olla kriittinen.
Vai onko kaukainen tulevaisuus myös kirjaton? Hmm..
Tästä viestiketjusta näkee hyvin kuinka mielipiteet ja näkemykset teknologian vaikutuksista jakautuvat positiivisiin ja negatiivisiin! Varmasti samoja kysymyksiä, joita täällä pohdimme, pohditaan nyt ja tulevisuudessa vielä enemmän myös ylemmällä tasolla, kuten opetushallituksessa. Ei ole varmasti helppoa tehdä teknologian käyttöä koskevia päätöksiä, sillä argumentteja löytyy sekä puolesta että vastaan.
Tuulikki kirjoitti kodin ja koulun välisestä viestinnästä Wilman tms. järjestelmien kautta, ja niiden tuomasta helpotuksesta. Aloin pohtia kuinka hyvin vanhemmat käytännössä kuitenkaan osaavat tai viitsivät näitä järjestelmiä käyttää? Kouluissa teknologian käyttöä opetellaan ala-asteelta saakka, mutta entä vanhempi sukupolvi joka ei ole aikanaan saanut vastaavaa opetusta?
Itsellenikin tuli mieleen ehkä enemmän teknologian negatiivisia vaikutuksia, kuin positiivisia. Susannen kommentit ajattelun tärkeydestä saivat pohtimaan internetin kokoajan ja kaikkialla tarjoaman tiedon paljoutta. Kaikki tieto on niin nopeasti saatavilla, ettei omia aivoja tarvitse juurikaan käyttää. Tekeekö teknologia meistä sittenkin tyhmempiä? Itse huomaan liiankin usein kaivavani Iphonen taskusta ja googlaavani tietoja, jotka varmasti muistaisin, mutta teknologia säästää itseltäni ajattelun vaivan. Oli kyseessä sitten vieraskielisen sanan käännös tai edellisen illan elokuvan näyttelijän nimi, tieto löytyy verkosta nopeammin kuin säilömuististani. Tunnistaako joku muu itsensä tästä? Tekeekö teknologia muistakin tyhmempiä? 😀
“Se näytteli siin leffassa The New World! Se on sellane tosi komea ja sillä on ihana aksentti…mikä sen nimi nyt olikaa….äh, venaa hetki…” (Iphone käteen) “…COLIN FARREL! Se se oli!!” Tätä tapahtuu iha päivittäin!
Julia/ Onko tämä koulutuksellista tasa-arvoa?
Hassua, miten en ollut tullut edes ajatelleeksi, että teknologia kouluissa voi johtaa oppilaat hyvin eriarvoisiin asemiin. Huomaan aina kerta toisensa jälkeen, että vaikka kuinka luulisi omien ajatusten riittävän tai olevan tarpeeksi laajat, niin kaikkea ei silti tule ajatelleeksi. Todella hyvä pointti siis tämä teknologian tasa-arvopuoli! 🙂
Tämä aihe on herättänyt näköjään paljon keskustelua ja halusin jo aiemmin osallistua siihen, mutta en ehtinyt mukaan. 🙂 Siksi hieman jälkijunassa kommentoin. Oma suhtautumiseni teknologiaan opetuksessa on postiivisen varovainen. Periaatteessa koen, että teknologian ottaminen mukaan opetukseen luo lisämahdollisuuksia ja uusia tapoja oppia. Lapset ovat nykyisin kovin tottuneita teknologiaan sen eri muodoissa ja heille sen käyttö on luontevaa eikä ehkä sekoita oppimista. Itse huomaan, että joskus menetelmät saattavat viedä huomiota itse opittavasta sisällöstä ja se onkin varmasti yksi haaste liittyen teknologiaan opetuksessa. Toivottavaa olisikin, että opetustilanteissa mietittäisiin tehokkaita ja mielekkäitä tapoja opettaa ja oppia eikä käytettäisi teknologiaa välineena vain hauskuuden tai sen suosion vuoksi. Kysymykset eriarvoisuuden lisääntymisestä ovat myös erittäin aiheellisia.
En tiedä lukeeko kukaan enää näitä vanhempia keskusteluita, mutta kommentoin kuitenkin 😀
Huoli teknologian vaikutuksesta oppilaiden ja koulujen eriarvoistumiseen on todella tärkeä. Aloin pohtia, olisiko teknologialla jotain vastakkaisia vaikutuksia.
Pienillä paikkakunnilla asuvat ovat varmasti joutuneet kokemaan sen, kuinka rajoitettuja esimerkiksi harrastusmahdollisuudet ovat: musiikkiopistoja tai urheiluhalleja on heikosti, ja ne saattavat sijaita yli tunnin kestävän matkan päässä. Tai kuinka lukion kurssitarjonta on paljon suppeampi, eikä voi opiskella esimerkiksi juuri sitä kieltä, jota haluaisi.
Teknologian avulla kaikille saadaan paremmat mahdollisuudet harrastaa monipuolisesti. Internetissä on valtava määrä erilaisia opetussivustoja, youtubesta löytyy opetusvideoita ja opetusta voi saada vaikkapa Skypen kautta. Luentoja voi laittaa tallenteina internetiin, jolloin opiskelija voi katsoa ne milloin tahansa tai opetustilanteen voi pitää vaikka videoneuvotteluna. Teknologia siis luo alueellista tasa-arvoa.
Kiinnostavaa olisi tietää houkuttelevatko Skype- tai internetkurssit osallistumaan, vaikka samassa kaupungissa vastaava kurssi olisi tarjolla myös lähiopetuksena? Ja toimisiko Skype-opetus kaikissa oppiaineissa? Olisitko itse valmis opettelemaan esimerkiksi pianonsoittoa Skypen kautta?