Moikka kaikki!
Täällä kirjoittelee Ida Motivaatio-ryhmästä. Niin kuin selvästi monella muullakin, tämä on myös minun eka blogiteksti. Saa nähdä, mitä tulee!
Ajattelin kirjoittaa motivaatiosta ja erityisesti siitä, mikä meitä motivoi tekemään erilaisia asioita. Käsittelen aihetta oheisen videon kautta: https://www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc . (KLIK!)
Löysin netistä tämän aivan täydellisesti aiheeseeni liittyvän videon. Video käsittelee juuri sitä, mikä meitä ihmisiä oikeasti motivoi. Klikkasin videon innoissani auki ja aloitin katsomisen.
Videossa kerrotaan kahdesta tutkimuksesta. Ensimmäisessä tutkimuksessa MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology) opiskeleville opiskelijoille annettiin erilaisia haasteita, esimerkiksi sanaristikoiden ratkomista ja fyysisiä tehtäviä. Tutkittiin, miten kolme eri suuruista palkkiota vaikuttivat oppilaiden tehtävien suorittamiseen (hyvä suoritus —> hyvä palkkio, huono suoritus —> huonompi palkkio). Mielenkiintoista olikin se, että kun kyse oli ns. mekaanisesta tekemisestä (tehdään vaa samalla tutulla kaavalla tiettyjen ohjeiden mukaan) palkkiot motivoivat suoriutumisessa MUTTA kun kyseeseen tuli “oikeasti” haastava tehtävä, joka vaatikin kognitiivisia taitoja ja asian kunnollista sisäistämistä, palkkioiden vaikutus oli päinvastainen – suoritus huononi. Tehtiin toinen tutkimus samaan aiheeseen liittyen mutta toiselle alueelle, nimittäin Intiassa, jossa käsitys rahan arvosta on erilainen. Tutkimuksessa testattiin, miten työntekijöiden palkkaerot (matala, keskinkertoinen, korkea) vaikuttivat heidän suoritustasoonsa työssä. Tuloksena oli, että ne, jotka saivat keskinkertaista palkkaa, eivät suoriutuneet työtehtävässään yhtään sen paremmin kuin ne, joille tarjottiin matalaa palkkaa. Yllätys olikin, että ne, jotka saivat korkeinta palkkaa, suoriutuivat kaikkein huonoiten! Mutta, vaikka tässä vaiheessa viimeistään oma otsani kurtistui, videossa todetaan, ettei tieto ole mitenkään poikkeuksellinen. Psykologit, sosiologit ja ekonomit ovat todenneet jo näin kauan sitten. Ja tottahan se on. Tämän kaltaiset palkitsemistavat, jotka muistuttavat behavioristisia käytäntöjä, eivät loppupeleissä ole niitä, jotka johtavat niihin parhaisiin ja tuottavimpiin tuloksiin. Jo 1970-luvun tutkimuksissa tähdättiin selittämään behaviorismin perusajatusten vastaisia tuloksia erottamalla toisistaan sisäisen ja ulkoisen motivaation. Oppilaat, joilla oli sisäinen motivaatio, saivat parempia tuloksia, kuin ne joiden käyttäytymistä ohjasivat ulkoiset palkkiot.
Videossa todetaan vielä, että palkkio (tässä tapauksessa raha) on kuitenkin myös luonnollinen motivaattori – jos ihmiset eivät saa mielestään tarpeeksi esimerkiksi palkkaa, he eivät ole motivoituneita. Tämän takia pitäisikin antaa ihmisille tarpeeksi rahaa, jotta “rahan ongelma” katoaisi ja ihmiset ajattelisivat töitä, eivätkä palkkaansa. Videolla painotetaan kuitenkin kolmea tekijää, jotka loppupeleissä tekevät suorituksesta tehokkaimman ja myös itse työntekijä on tyytyväinen: 1) autonomy 2) mastery 3) purpose. (=itsenäisyys/itseohjautuvuus, osaaminen/hallinta, tarkoitus/päämäärä)
Videolla nämä kolme sanaa esitetään työhön liittyvin esimerkein. Ajattelin soveltaa esimerkit huipulle tähtäävän kilpaurheilijan kannalta ja miten nämä kolme asiaa liittyvät täten myös minkä tahansa muunkin kuin vain työelämän suoritusten parantamiseen. Toivottavasti ymmärrätte esimerkeistä pointtini.
- Autonomy: Jotta urheilija pystyisi saavuttamaan päämääränsä, tarvitsee hän välttämättä itsenäisyyttä ja itseohjautuvuutta. Aamulla on mentävä treenaamaan, vaikka väsyttäisi. Illalla taas on jaksettava raahautua vielä salille tekemään oheisharkat. Valmentajan tehtävänä on tietysti kannustettava omaa suojattiaan mutta kaikki lähtee loppupeleissä urheillijasta itsestä. Ne, jotka ovat tarpeeksi itsenäisiä ja itseohjautuvia, ovat niitä, jotka saavuttavat parhaimmat tulokset.
- Mastery: Jos urheilija ei rakasta lajiaan, eikä tunne sitä kohtaan intohimoa, myös suoritukset heikkenevät. Suoritukset paranevat, kun urheilija itse haluaa tulla paremmaksi ja kehittyä. Kuitenkin treenamisen on oltava myös hauskaa, niin että urheilija myös haluaa mennä treeneihin haastamaan itsensä.
- Purpose: Treenaamisella on oltava tarkoitus – joku johon tähdätään. Maailmalla tiedetään vanhempia, jotka tekevät, mitä vain, jotta lapsesta tulisi huippu. He palkitsevat ja rankaisevat – käyttävät behavioristisia menetelmiä. Mutta kuitenkaan loppupeleissä palkkio tai rangaistus eivät ole keinoja, joilla suoitukset paranevat., vaan päämäärä, johon urheilija itse haluaa.
Jos vähän sekava tekstini herätti ajatuksia, laittakaa kommentteja! Ja painakaa ylläolevasta linkistä ja katsokaa video, jossa on paljon muutakin mielenkiintoista tietoa. Tekstissäni käsittelin vain osaa videosta. Suosittelen siis lämpimästi! 🙂
Ida – Kiinnostus on katsojan silmissä, Motivaatio-ryhmä
Hyvä kirjoitus ida!
Vertasin tekstiä paljolti omaan työhöni, ja mikä minut saa sinne aina kouluviikon jälkeen menemään. Oma motivaationi työtäni kohtaan on ristiriitainen. Toisaalta teen työtä, jotta saan rahaa. Toisaalta taas palkka on verrattain matala, ettei se loppujen lopuksi riittäisi yksinään jaksamaan. Miksi en menisi muualle töihin, josta saattaisin saada paremmin rahaaa? Niimpä. Suurin motivaationi olla nykyisessä työpaikassa on työkaverit. En niinkään koe, että menen tekemää vain töitä, vaan myös tapaamaan ystäviäni ja vaihtamaan kuulumisia. Eli koen sen myös sosiaalisena tapahtumana, ja mukavana sellaisena.
Olen myös miettinyt miten työntekoni muuttuisi jos saisin provikkapalkkaa, enkä ns. Kiinteää, etukäteen sovittua. Uskoisin sen heikentävän omaa motivaatiotani, sillä alkaisin kokea painetta onnistua, joka lisäisi ulkoista motivaatiota ja näin ollen myös saattaisi loppujen lopuksi heikentää tulostani. Myös työyhteisö saattaisi muuttua liian kilpailulliseksi ja haastavaksi.
Voisinkin siis omalta osin väittää, että vaikka palkka olisi miten suuri, mutta työyhteisö taikka työtehtävä ei olisi mielekästä, tuskin kovin kauan jaksaisin sitä tehdä. Toki palkka on aina kannuste, harva meistä ilmasiksikaan töitä suostuu tekemään, mutta omalla kohtaa sen suuruus ei ole merkittävin motivaation lähteeni.
Niin ja kiitos videovinkistä!! 🙂
Juuri sopiva video, niin kuin sanoitkin:D Tuli mieleen, että joissakin työhakemusten yhteydessähän kysytään palkkatoivetta. Minulle siitä tulee vaivautunut olo, entä teille? En itse tee työtä pelkästään palkan takia ja minusta on joskus vaikea määritellä oman työni määrä ja laatu rahasummaksi. Tein koulunkäyntiavustajan töitä vuoden. Pidin työstäni, keksin siitä enemmän haastetta itselleni, tein enemmän kuin työnkuvaani kuului ja kehitin omaa osaamistani. Mutta varmaan monet tietävät koulunkäyntiavustajan pienen palkan ja vähäiset tuntiviikot. Tein paljon töitä niiden vähäisten tuntieni sisällä ja pidin työtäni tärkeänä, mutta palkka ei vain tarpeeksi riittänyt elämiseen, vaikka tein jonkin verran toistakin työtä. Usein sanotaan “etten saanut rahoilleni vastinetta”. Itse en saanut työlleni/työmäärälleni tarpeeksi vastinetta, joten huomasin, että kyllä se palkka on myös tärkeä, vaikka sen kuinka haluaisi välillä kieltää. Joten siinä vaiheessa ajattelin (Katariinaa lainaten) “Miksi en menisi muualle töihin, josta saattaisin saada paremmin rahaa?” , jotta edes tekemäni työmäärä vastaisi palkkaa. Onko teillä tullut muutoksia palkassa motivaationlähteenänne tai mielipiteenne muuttunut?
Autonomy, mastery, purpose. Nämä ovat juuri niitä, joita nykyajan kilpailukykyvaltioissa ja maximaalisen tehokkuuden saavuttamiseksi tarvitaan. Ihmisten täytyy olla sisältäpäin motivoituneita eikä ulkoa päin rahalla, koska työntekijöiden palkat ovat aina tappiota firmoille. Eli voiko sanoa niin, että me, jotka motivoidumme paljon muustakin kuin rahasta, olemme tavallaan tiedostamattomasti kannattamassa tätä kilpailukykymaailmaa? Tällaisia asioita alkoi pyöriä päässä..
Wau Ida! Pistipä miettimään tämäkin poustaus, erityisesti tuon videon kautta, jonka katsoin vasta tekstisi luettua. Moni asia aukeutui:)
Mielenkiintoisin osio oli mielestäni videon loppu, ja sana PURPOSE. Se jotenkin kolahti omalla kohdallani tavalla, jolla luulen omissa tekemisissäni olevan eniten painoarvoa. Oma mottoni on aina ollu “kaikella on tarkoitus”, ja jotenkin tämä antoi taas uuden näkökulman siihenkin hehe:D Tuntuu, että tekemisillämme on aina jokin alitajuntainen “päämäärä/tavoite”, joka ohjaa ja pitää yllä toimintaa. Ilman minkäänlaisia haaveita tai unelmatilanteiden tiedostamista, ideamme eivät välttämättä olisi edes syntyneet. Tarvitsee ikään kuin jonkun joka aina välillä koputtelee tai vetää narusta pään sisällä, ja ylläpitää toimintaa aina seuraavaan etappiin.
Tärkeä tekijä on myös mielestäni Katariinan kertoma “sosiaalinen tapahtuma”, joka on olennainen osa työnteon miellekyyttä. Ilman tiivistä ja viihtyisää työyhteisöä, työnteosta jäisi uupumaan sen antama tyydytys ja hyvinvointi, mitkä vaikuttavat myös vapaa-aikaan olennaisesti. Kaikki se mitä työpäivän aikana tapahtuu, vaikuttaa koko loppupäivään työn ulkopuolella.Työnteko on vain yksi kokonaisuuden osa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen..
Olipas mielenkiintoinen video Ida. Erityisesti kiinnostusta herätti videossa mainittu Atlassian-yrityksen järjestämä autonomiapäivä. Se osui myös omalle kohdalle. Saan myös paljon enemmän uusia ideoita ja asioita tehtyä, kun kukaan ei ole vaatimassa tai antamassa tarkkoja ohjeita. Itselleni on tärkeää, että motivaatio lähtee sisältäpäin, ja se oikeastaan pätee kaikilla elämäni osa-alueilla.
Mielestäni edellä mainittu autonomy, mastery ja purpose –kokonaisuus on myös erittäin tärkeä motivaation liittyen. Motivaation pitäisi olla itsestä lähtevää ja usein osaaminen ja päämäärä tukevat ja ylläpitävät motivaatiota. Siitä se tehokkuus sitten syntyykin. Ainakin omalla kohdalla esimerkiksi urheilussa ja opiskelussa.
Uskon, että tuosta kokonaisuudesta on juuri hyötyä työelämässä ja yritysmaailmassa. Jos työntekijä on tyytyväinen, niin työnteko on mieluisaa ja tulokset parhaimmat, kuten videolla mainittiin. Ainakin minulla on tavoitteena löytää motivoiva työ.
Kivaa että liitit tähän blogipostaukseen tämän linkin.Uskon,että se olisi jäänyt monelta muuten näkemättä:) Tämä on mielenkiintoinen aihe ja sai ajattelemaan omia motiivejani ja sitä miksi työskentelen tietyissä työpaikoissa. Teen keikkatyötä sijaistaen opettajia kouluissa,teen tätä koska rakastan työskennellä lasten ja nuorten parissa.Toivon myös että saan työskennellä lasten parissa valmistuttuani.Teen myös keikkatyötä äitini yritykselle ja tätä teen taas koska haluan auttaa äitini yritystä ja olla siinä mukana ja apuna myös silloin kun en ole työajalla.Pohdiskellessani motiivejani huomaan että raha ei ole kummassakaan työssäni missään nimessä se pääasia:)
Hei Ida! Ensimmäistä kertaa tämän blogin aikana tein muistiinpanoja tekstistä, todella hyvä kirjoitus ja mielenkiintoinen video, kiitos! 🙂
Liitän motivaatioon ja sen syntyyn herkästi arvot, eli minkä arvoisena henkilö kokee sillä hetkellä jonkun tietyn asian tai toiminnon. Se on varmasti monimutkainen tiedollinen ja tiedostamaton kokonaisuus, johon vaikuttavat monet asiat päällekkäin. Esimerkiksi itse haluaisi ehkä toimia tietyssä tilanteessa jollakin tavalla, mutta ulkoinen tai muusta asiasta johtuva sisäinen paine pakottaa toisin ja siihen mukautuminen on sillä hetkellä tärkeämpi motiivi toiminnalle.
Uskon, että ihmisen toiminnan motivaationa on pohjimmiltaan elämässä “selviytyminen” mahdollisimman mielekkäästi omia arvoja mukaillen ja työelämässä riittävä palkka, joka mahdollistaa itselle mielekkään elämän, kuulostaa minusta loogiselta tavoitteelta.
Tosi mielenkiintoinen ja hyvä kirjoitus, Ida! 🙂
Lukion psykologian tunneilla juuri motivaatioon liittyvät aiheet olivat mielestäni mielenkiintoisimpia, ja ne ovatkin jääneet hyvin mieleeni. Muistan, että puhuimme tunneilla juuri samoista asioista kuin videollakin tulee ilmi. Oli siis hyvää kertausta tuon videon katsominen 😉
Esimerkkisi kilpaurheilijasta kolahti kohdallani. Itse olen harrastanut korista 13 vuotta. Keväällä “lopetin” koriksen yo-kirjoitus- ja pääsykoeurakan takia. Vaikka opiskelut ovatkin nyt alkaneet täydellä vauhdilla, haluaisin taas jatkaa korista. Mietinkin juuri, että termit autonomity, masterity ja purpose pätevät kyllä kohdallani. Enää tarkoituksena ei ole menestys ja ammattiurheilijaksi tähtääminen niin kuin juniorina, vaan hauskanpito. Rakastan koripalloa ja en halua, että taitoni ruostuvat.
Kiitos Ida, motivoit juuri minut, sillä löysin itseni äsken selailemasta Helsingin seudun koripalloseuroja 😀
Peppiina/Teknologia kouluissa