Onnistuuko Kainuu? Tulokset koskettavat jokaista

Jokaiselle tuntuu olevan selvää, että Kainuu on syrjäseutu, jonka ongelmat ovat mittaluokaltaan valtavat. Useimmiten kun kerron millaisessa hankkeessa työskentelen, ihmiset toteavat kaksi asiaa. “Niin, etkös sinä itsekin ole sieltäpäin kotoisin?” (En ihan, olen Pohjois-Pohjanmaalta) ja toiseksi “Kainuussa on taatusti paljon kehitettävää”.  

“Olet mahdottoman asian edessä”, totesi entinen kollegani.  Hän oli siviilipalvelusta Kainuussa suorittaessaan laskenut, että kyseisestä kylästä ihmiset katoavat vuoteen 2052 mennessä. Työskentelen 2-vuotisessa Palmenian koordinoimassa Menesty-hankkeessa, jonka tavoitteena on kehittää paikallisia työyhteisöjä Kainuussa.

Väestörakenteen muutos, väestön huoltosuhteen heikentyminen, palvelutarpeiden muuttuminen, työvoiman ikääntyminen, työvoiman riittävyys ja saatavuus sekä kuntatalouden haasteet.  Näin listasi Kainuun maakunta –kuntayhtymän henkilöstöjohtaja Markku Hämäläinen Menesty –hankkeen orientaatiopäivässä syksyllä 2012 Kainuun ongelmia. Hän tiivisti hyvin Kainuun keskeiset haasteet, joiden kohtaamiseen hankkeemme pyrkii antamaan työkaluja.

Hämäläisen luottelemat seikat eivät ole vain Kainuun ongelma, tulevien työelämän kehittämishaasteiden perässä tulee lopulta koko Suomi. Väestö ikääntyy ja suuret ikäluokat jäävät seuraavien parinkymmenen vuoden aikana eläkkeelle. Toisaalta on yhä vaikeampi saada eri alojen työntekijät ja työpaikat kohtaamaan; työttömyys on jälleen kasvanut. Tammikuun lopussa työ- ja elinkeinotoimistoissa oli yhteensä 292 500 työtöntä työnhakijaa. Se on 34 200 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tiedot ilmenevät työ- ja elinkeinoministeriön Työllisyyskatsauksesta.

Pääkaupunkiseutu ei tarjoa töitä samalla tavalla kuin ennen. Korkeat asumiskulut hiertävät pienipalkkaisia.

Kainuu ei ole ongelmissaan niin uniikki kuin yleensä ajatellaan. Koko maamme tulevalle kehitykselle on tärkeää, että Itä- ja Pohjois-Suomen alueelliseen osaamiseen panostetaan.

Hallitus päätti helmikuun lopussa jakaa lähes 200 miljoonaa euroa aluekehitysrahaa uusien yritysten ja työpaikkojen syntymiseen.

Erilaisista aluetuista huolimatta niiden mahdollinen puute ei ole Kainuun ja muiden syrjäseutujen suurin ongelma, vaan kuten Virve Kähkönen kirjoittaa Helsingin Sanomissa 21. tammikuuta, minä ja minunlaiseni. “Me, jotka hylkäämme kotikylämme, me, joille Savon-retki on vain vaihtoehto kaupunkilomalle Pariisissa.”

Kuka ei kuulu joukkoon?

Joukkoistaminen on tämän päivän juttu. Kaikkihan me haluamme kuulua johonkin joukkoon, sosiaalisia eläimiä kun olemme.

Verkossa saamme osallistua esimerkiksi tuotteiden ja palveluitten arviointiin, kehittämiseen tai ideointiin, kuten Avainklubissa. Voimme jakaa asiantuntijuuttamme erilaisissa yhteisöissä ja verkostoissa – ja kehittää osaamistamme, myös osoittaa sitä, luoda profiiliamme joukossa, kuten Sometu-verkostossa.

Joukossa vai parvessa?

Crowdsourcing on kohtalaisen nuori ilmiö, joka hakee koko ajan muotoaan, etenkin kun uusia välineitä putkahtelee tuon tuosta. Alan asiantuntijat yrittävät kuitenkin saada ilmiöstä kiinni määritelmin. Palkittu some-asiantuntija Janne Ruohisto valaisi asiaa Palmeniassa Koutsi-hankkeen joukkoistuspäivässä.

Joukkoistus lähtee organisaatiosta, jolla on tietty tavoite ja sen mukainen tehtävä annettavana joukolle. Joukkoistus kohdistuu ennaltamääräämättömälle porukalle. Ihmisiä pyritään saamaan kasaan melko paljon, ja toiminta ulottamaan pitkähkölle ajalle. Joukkoa pyritään ohjaamaan kohti organisaation tavoitetta, ja hommaa hoitaa yhteisömanageri.

Parvityö puolestaan voi käynnistyä kenen tahansa aloitteesta. Parvi toimii nopeasti, sillä se voi olla hyvinkin pieni. Siellä ei jäädä oleilemaan, vaan pelkkä piipahdus riittää.

Ryhmiin muodostuu erilaisia rooleja. Osa ihmisistä on hyvin aktiivisia, toiset vähemmän, kun taas osa nauttii vaitonaisesta seuraamisesta. Silti jokainen yksilö on joukolle tärkeä. Yksilöistähän se joukko tai parvi muodostuu.

Korkeakoulujen heimot

Opiskeluaika liittää meidät meidät johonkin ryhmään, ehkä moniinkin. Vuosikurssiin, saman tutkinnon suorittajiin, harrastusryhmiin, oppilaitoksemme koko opiskelijajoukkoon, ’emosta’ irtaantuneisiin.

Minua kiehtoo nyt se, kuinka näitä korkeakoulujen ‘heimolaisia’ saadaan kiinnostumaan keväällä julkaistavasta verkkopalvelusta, jonka parissa työskentelen. Ja kuinka he innostuisivat tuottamaan palveluun käytännön sisältöä. Tulevasta palvelusta on hyötyä sekä korkeakoulujen opiskelijoille että alumneille, joten tieto siitä on tärkeää saada leviämään. Kuinka sen teemme, selviää minulle ja muille hienon verkostomme toimijoille vähitellen, yhdessä tekemällä, joukkoistuen, kevään kuluessa. Käy katsomassa Koutsi-hankkeen blogista, mitä me joukolla nyt pyörittelemme.

Sinä?

Niin, mihin joukkoon sinä mahdat kuulua? Facebookissa, LinkedInissä, Twitterissä, Pinterestissä, Four Squaressa, Ningissä, Podiossa, Yammerissa …

Aasiassa luottamus rakennetaan läsnäololla

”Viennin edistäminen on mukavaa jutustelua, todelliset vientihommat taas on sitkeyttä vaativaa rankkaa työtä”, kirjoitti Kalle Isokallio.

 Se tuli kyllä selväksi Gateway to Asian Business F.E.C-koulutuksessa, joka alkoi ensimmäinen marraskuuta 2011 ja päättyi kesäkuussa 2012. Kurssin vuosipäivää aiomme juhlistaa maailman kulttuurien laitoksella sivistääksemme itseämme siitä, miten pitkät juuret itse asiassa Helsingin yliopistolla on Kiina tutkimuksessa.

Patience, patience, patience

 “Vanhan” sinologin ja pääkouluttajamme Jukka Lahtisen oppitunti numero yksi oli kärsivällisyyden korostaminen. Täytyy myöntää, että se on joutunut koetukselle moneen kertaan. Ja sitten taas yhtäkkiä juuri kun olen luopunut toivomasta, minua odottaa kotona palatessani Kiinasta sähköposti, jossa ehdotetaan vastavierailua Shanghaista Jiao Tong yliopistosta. Delegaatiota olisi johtanut opetusteknologian kehittämisestä vastaavan tiedekunnan dekaani.  Valitettavasti kiinalaiset eivät olleet kuulleet Suomen kesälomista. Syyskuun alku ei ollut vierailulle kovin otollinen ajankohta, joten aikalisää oli pyydettävä. Vierailu odottaa edelleen realisoitumistaan.

 Sinologimme oppitunti numero kaksi: Kiinassa ei mitään saa aikaiseksi ilman guanxita verkostoa, joka hyödyttää sekä tiedon antajaa että vastaanottajaa. Kungfutsen oppien mukaan ”jos joku auttaa sinua lahjoittamalla pisaran vettä, korvaa se hänelle kaivamalla kaivo”. Meidän pisaramme kiinalaisille voisi olla ”Tools for success in science” koulutusohjelma, jossa perehdytään tieteelliseen kirjoittamiseen helpottamaan tutkimustulosten levittämistä kansainvälisissä julkaisuissa. Koulutusohjelma on tarpeeksi konkreettinen, selkeärajainen ja kompaktisti tuotteistettu.

Meillä suomalaisilla on guanxi-etuja, joita voi ja pitää hyödyntää. Vuoden 2012 kesällä Finnoden uudeksi johtajaksi Shanghaihin nimitettiin Sari Arho Havrén. Hän toimi ennen Kiinan opintomatkaani tutorinani antaen vinkkejä siitä miten kiinalaisten kanssa neuvotellaan. Hän on muuten entisiä palmenialaisia. Hän korosti sitä, minkä saatoin itse todentaa paikan päällä, että ainoastaan läsnäololla ja tutustumalla ihmisiin henkilökohtaisesti rakennetaan luottamusta. Jokainen huolellisesti valmisteltu vierailu edesauttaa seuraavia vientiponnisteluja.  Pienet kömmähdykset etu- ja sukunimien kanssa tai syömäpuikkojen kömpelö käyttö eivät haittaa, jos vastapuoli näkee, että etukäteisvalmistelut on huolellisesti tehty ja asioista on otettu selvää.

Se nappaa kalan, joka ajattelee kalan lailla

 Kiinan tulevaisuuden haasteet, joihin ratkaisuja haetaan yhteistyössä ulkomaisten toimijoiden kanssa, ovat puhtaampi ilma ja vesi, puhdas ruoka ja parempi koulutus omille lapsille.

 Asiantuntijaosaaminen, jota todella kannattaa nyt Kiinassa ja muuallakin Aasiassa hehkuttaa opettajankoulutuksemme ohella, on meidän yliopistopedagogiikkamme ja ”Hyvien Opettajien Akatemiamme” Toivon ja uskon sille loistavaa tulevaisuutta asiantuntijavientimme lippulaivana. Mutta kuten sanottua ilman kovaa työtä sekään ei onnistu. Kulttuuriin tutustuminen alkaa kielestä. Olen aloittanut kiinan kielen opiskelun tänä syksynä Konfutse-instituutissa. Se jos mikä kasvattaa kärsivällisyyttä.

Riitta Välke

Aikuisopiskelijan kiitos

Ahkeruus palkitaan. Vaasan yliopiston avoin yliopisto on valinnut vuoden 2012 aikuisopiskelijakseen tänä vuonna minut, ja olen siitä hyvin kiitollinen. Elinikäisen oppijan, aikuisen ahertajan sitkeys sai tunnustusta. Myös työnantajani Vakk (Vaasan aikuiskoulutuskeskus) oli tilaisuudessa minua palkitsemassa ja kiittämässä. Kiitos kuuluu kaikille minua tukeneille yhtälailla. Kiitos!

Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani totesin kiitos ja kannustus eivät milloinkaan ole tarpeettomia tekoja. Opiskeluun lisää voimaa ja kannustetaan toisiamme monin tavoin tästä eteenpäinkin.

http://www.uwasa.fi/ajankohtaista/uutisia/avoimen_vuoden_aikuisopiskelija/

Iloitse tässä ja nyt

Hyvää syksyn alkua kaikille ja tervehdys täältä Vaasasta!

Kesäloma takana ja työt Vaasan aikuiskoulutuskeskuksessa ovat alkaneet jälleen, sekä omat opinnot ovat lähteneet sujuvasti taas käyntiin. Opetustyössä olen ollut mukana nyt kaksi vuotta ja tällä hetkellä tuntuu, että se on juuri sitä työtä mitä haluan vastaisuudessakin tehdä. Tällä hetkellä ajankohtaista opinnoissani on aikuiskasvatustieteiden aineopintojen suorittaminen. Aikuiskasvatuksen asema yhteiskunnassa on kiinnostava aihe, etenkin kun nyt yhteiskunnassamme valitettavasti keskustellaan säästötoimenpiteistä koulutuksessa. Uskoakseni koulutuksen arvo nousee jos paikat vähenevät.

Tänä syksynä sain kokea elinikäisen oppimisen riemua ja kiitosta sain ahkeruudesta. Vaasan avoin yliopisto ystävällisesti ilmoitti minulle juuri, että heidän raatinsa on valinnut minut vuoden aikuisopiskelijaksi. Syyskuussa siis juhlistamme ja julkistamme tätä asiaa täällä Vaasassa. Täytyy todeta, että on kyllä hienoa saada tunnustusta ahkeruudesta.

Tämä tunnustus sai minut muistamaan sen, kuinka tärkeätä on toisten ihmisten kannustaminen. Palautteen antaminen toiselle kehittää ja kannustaa eteenpäin. Korvaamattoman ihanaa on kuulla esimerkiksi työtoverilta aamulla: ”Huomenta, ihana päivä tänään ja tehdään tästä päivästä yhdessä hyvä”. Omassa työyhteisössäni kiitettävän paljon osaamme jakaa toiselle kiitosta ja kehua. Koettakaapa teistä jokainen ainakin kerran päivässä sanoa jollekin jokin hyvä  kannustava sana tai kiitos. Kehu ja kannustus synnyttävät lumipalloefektin lailla hyvää mieltä ympäristöösi. Hyvä palaa aina takaisin, tähän uskon.

Aloittakaamme siis tämä syksy hyvällä asenteella ja jakakaamme aurinkoista asennetta kaikille ympärillemme. Se on tehokkain tapa luoda hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua kaikkialla. Kiitän omia ystäviäni, läheisiäni ja työtovereitani kannustuksesta sekä uskosta onnistumiseeni. Läheiset ovat korvaamaton apu.

Iloitse tässä ja nyt

Mennyttä eilinen
vain pieni
ohitse kiitävä hetki

kohta jo huominen
välissä päivä tässä ja nyt
anna itsellesi lupa tuntea
iloa ja riemua

kyllä huominen itsestään
huolen pitää.

-Blues-